Toimittajat:

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Koulutus- ja kehittämispalvelut, Lapin yliopisto

Pauliina Keskinarkaus, HTM, koulutuspäällikkö, Koulutus- ja kehittämispalvelut, Lapin yliopisto

Hanke: Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeen loppujulkaisu. Rahoittajat: Euroopan Unioni Euroopan sosiaalirahasto, Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Metatiedot

Tyyppi: Kokoomateos
Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy
Julkaisuvuosi: 2024
Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 6/2024
ISBN 978-952-316-517-5 (pdf)
ISSN 2954-1654 (verkkojulkaisu)
PDF-linkki: https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=4d434d88-98ec-44d7-8c29-4da7a859273a
Oikeudet: CC BY 4.0
Kieli: Suomi, englanninkielinen abstrakti
Kansikuva ja teoksen valokuvat: Annika Köpman
PDF-version taitto ja kuvioiden graafinen ilme: Digi- ja mainostoimisto Höyry Oy

Julkaisu kytkeytyy YK:n kestävän kehityksen (Sustainable Development Goals, SDG) tavoitteisiin:
– 3: Terveyttä ja hyvinvointia
– 4: Hyvä koulutus
– 8: Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua
– 10: Eriarvoisuuden vähentäminen

Sisällys

Johdanto
Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Pauliina Keskinarkaus.

OSA I: Lähtökohdat hankkeelle

1 Työllistymisen tukeminen
Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Sanna Karhu

2 Jatkuva oppiminen ja osaamisen vahvistaminen
Anu Kippola-Pääkkönen, Helena Kangastie ja Pauliina Keskinarkaus

3 Opiskelukyky ja työkyky käsitteinä
Anu Kippola-Pääkkönen, Paula Yliniemi ja Mika Rahkola

4 Vahvuusperustainen työote
Helena Kangastie

OSA II: Tietoa ja kokemuksia hanketyöstä

5 Osaamisella työelämään -hankkeen tavoitteet ja indikaattoritavoitteiden saavuttaminen
Anu Kippola-Pääkkönen

ASIAKKAAT

6 Osaamisen vahvistamiseen liittyvät asiakkaiden odotukset ja saatu tuki
Anu Kippola-Pääkkönen

7 Työllistymistä edistävä koulutusvalmennus
Helena Kangastie ja Sanna Karhu

8 Tavoitteiden asettaminen ja ohjausmenetelmät asiakastyössä
Mika Rahkola ja Paula Yliniemi

9 Monimuotoiset oppimisympäristöt ja työmenetelmät
Heli Hämeenkorpi ja Annika Köpman

10 Oppilaitosten opiskelijapilotit toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämisessä
Jaana Karjalainen, Annika Köpman, Mirva Moisanen, Sari Halttunen, Helena Kangastie, Mika Rahkola, Paula Yliniemi, Pauliina Keskinarkaus ja Heikki Pantsar

11 Ohjaustyön asiakaskuvauksia koulutus- ja työllistymispolulta
Annika Köpman, Jaana Karjalainen, Heli Hämeenkorpi, Mirva Moisanen ja Kaisu Luokkanen

TYÖNANTAJAT

12 Työnantajien näkökulmia osatyökykyisten rekrytointiin
Anu Kippola-Pääkkönen, Johanna Sirviö ja Heikki Pantsar

13 Yhteistyö matkailuyritysten kanssa monimuotoisen rekrytoinnin edistämiseksi
Heikki Pantsar ja Mira Laitinen

14 Työllistämisen mahdollisuuksien kartoittaminen – kokemuksia jalkautuvilta työpaikkakäynneiltä
Päivi Juntti ja Mirva Moisanen

15 Henkilöstöpalveluyrityksen kanssa toteutettu työnhaun sparraus
Mira Laitinen ja Heikki Pantsar

16 Osaamisen johtamisen menetelmiä työntekijän työkyvyn edistämiseksi
Johannes Hietala ja Helena Kangastie

VERKOSTOT

17 Tieto-, neuvonta-, ja ohjausverkoston osaamisen kehittäminen ja ohjaaminen asiakaspoluilla
Pauliina Keskinarkaus, Helena Kangastie ja Heikki Pantsar

18 Verkoston rakentaminen oppilaitosten ja Tunturi-Lapin alueen toimijoiden kesken
Paula Yliniemi, Mika Rahkola, Kaisu Luokkanen, Annika Köpman, Jenni Peteri ja Marja Nikkinen

19 Hankeverkoston verkostoyhteistyö osatyökykyisten palvelujen kehittämiseksi
Sari Halttunen ja Helena Kangastie

20 Puheenvuoroja työkyvyn ja työllistymisen tuesta
Mika Hyväri, Aino Laajala, Maija Saarenpää, Johanna Sirviö, Sari Väisänen, Samuel Juntunen, Tuija Keihtä, Marko Palmgren, Raija Kerätär, Jarno Karjalainen, Mikko Kinnunen, Pauli Rautiainen sekä kaksi anonyymisti kirjoittanutta asiakasta.

OSA III: Hankkeessa opittua ja näkökulmia tulevaan

21 Osaamisella työelämään -hankkeen toteutumisen arviointia ja kehittämisehdotuksia
Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Helena Kangastie

LIITTEET

Tiivistelmä

Osaamisen vahvistaminen työkyvyn ja työllistymisen edistäjänä

Kansallisissa strategioissa on painotettu osatyökykyisten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien työhön pääsyä ja työssä pysymistä. Työllistyminen ja työssä pysyminen on moniulotteinen asia, johon vaikuttavat erilaiset yksilöön, yhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan ja järjestelmään liittyvät asiat. Terveys ja toimintakyky muodostavat työkyvyn perustan. Työelämätarpeita vastaava osaaminen, joka rakentuu peruskoulutuksen sekä ammatillisten tietojen ja taitojen kautta, on tärkeä osa työkykyä ja työllistymisen tukea.

Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hanke on ollut Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama kehittämishanke. Hanke kuului Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelmaan, ja se toteutettiin Lapin alueella 19.10.2020–31.10.2023. Hankkeen toimintalinjana oli Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus ja erityistavoitteena nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen. Hankkeen päätoteuttajana oli Lapin ammattikorkeakoulu, ja osatoteuttajina olivat Lapin yliopisto, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.

Hankkeen päätavoitteena oli tukea osatyökykyisten ja niiden henkilöiden työllistymistä, joiden työkyky voi olla alentunut tai uhattuna. Hanke ei tavoittanut suunniteltua määrää työttömiä. Vaikka määrälliset indikaattorit eivät täyttyneet, niin yksilötasolla tarkasteltuna hankkeessa saavutettiin onnistuneita ja yksilöllisiä koulutus- ja työllistymisratkaisuja. Hankkeessa tavoitettiin myös hyvin työnantajia, joille tarjottiin tietoa ja tukea monimuotoisista rekrytointikäytännöistä ja työn muokkaukseen liittyvistä asioista. Lapin alueen tieto-, neuvonta- ja ohjausverkostolle järjestettiin koulutusta, työpajoja ja palvelumuotoilun pajoja, joissa pyrittiin tarjoamaan tietoa opiskelu- ja työkyvyn tunnistamisesta ja tukemisesta sekä kehittämään asiakaslähtöisiä palvelupolkuja toisten toimijoiden roolit tunnistaen.

Tähän julkaisuun dokumentoitua tietoa ja kokemuksia tehdystä hanketyöstä sekä eri asiantuntijoiden näkökulmia työkyvyn ja työllistymisen tukemiseen voi hyödyntää koulutus- ja työllistymispalveluiden kehittämisessä.

Asiasanat: opiskelukyky, työkyky, osatyökyky, täsmätyökyky, vahvuusperustainen työote, koulutus, jatkuva oppiminen, osaaminen, työ, työllistyminen, työnantajat

Summary

Enhancing work ability and employability through strengthening of skills

In national strategies, there has been an emphasis on the employment and job retention of individuals with impaired work ability and individuals whose unemployment has been prolonged. Employment and job retention are multifaceted issues influenced by several factors related to the individual, the community, and the broader society. Health and functional capacity form the foundation of work ability. Competence that aligns with the needs of the labor market, built through basic education and vocational knowledge and skills, is a critical component of work ability and support for employment.

The Skills for Work project – Supported competence enhancement (OSTE) – has been a development project funded by the European Social Fund (ESF) and part of the Sustainable Growth and Jobs 2014–2020 structural funds programme of Finland. The project was implemented in Finnish Lapland between 19 Oct 2020 and 31 Oct 2023. The project relates to employment and labor mobility with the specific objective of promoting the employment of young people and those in a weak position in the job market. The project was led by Lapland University of Applied Sciences and the other contributors were the University of Lapland, Rovaniemi Municipal Federation of Education REDU, and Kemi-Tornio Municipal Education and Training Consortium Lappia.

The main objective of the project was to support the employment of clients with disability and those whose work ability is reduced. However, the project did not reach as many unemployed clients as initially targeted. Regardless of the limited number of clients, at the individual level the project achieved successful and customized education and employment solutions. The project successfully engaged employers, providing them with information and support regarding diverse recruitment practices and job customization. Training sessions, workshops, and service design sessions were organized for professionals who work in the information, counseling, and guidance services in the Lapland region. In these sessions, information on recognising and supporting study and work ability was provided and customer-centered service pathways were developed, while identifying the roles of other stakeholders.

The information and experiences documented in this publication, as well as the perspectives of various experts on support for work ability and employment, may prove valuable in the development of education and employment services.

Keywords: study ability, work ability, impaired work ability, partial working ability, targeted work ability, strength-based approach, education, continuous learning, competence, employment, employers

Kiitokset

Tämä teos perustuu Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa tehtyyn kehittämistyöhön ja toimii hankkeen loppujulkaisuna. Julkaisu valottaa työkyvyn ja työllistymisen tukea niin teoreettisesti, että etenkin hanketyöhön perustuvan käytännön työn pohjalta. Julkaisua on ollut kirjoittamassa 32 kirjoittajaa. Käytetty käsitteistö (esimerkiksi osatyökyky/täsmätyökyky, ohjaus/valmennus) jonkin verran vaihtelee artikkelikohtaisesti, mutta julkaisu on haluttu toimittaa moninäkökulmaisesti. Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia heidän sitoutuneesta panostuksestaan kirjoitustyöhön.

Hanketta on ohjannut koko hankekauden ajan ohjausryhmä, joka on koostunut koulutusorganisaatioiden, työvoimapalveluiden, hyvinvointialueen, säätiön ja yrittäjien edustajista. Lämpimät kiitokset ohjausryhmän puheenjohtajana toimineelle Samuel Juntuselle sekä kaikille jäsenille ja varajäsenille; Jaana Huoviselle, Riitta Karusaarelle, Antti Koskelle, Pirjo Lehtolalle, Sanna Mäensivulle, Johanna Niemelälle, Jaana Paanaselle, Tuomo Palokankaalle, Johanna Sirviölle, Marjut Tauriaiselle, Niko Tierannalle ja Anne Tryykille. Lämpimät kiitokset myös Liisa Irrille, joka on toiminut rahoittajan edustajana ohjausryhmän kokouksissa ja tarvittaessa auttanut hankehallintoon liittyvissä kysymyksissä. Iso kiitos kuuluu myös hankkeen taloudesta huolehtineille Sari Ekorrelle, Seija Kokkilalle, Tanja Maroselle, Juho Virtaselle ja Anne Ylitervolle. Hanke ei olisi toteutunut ilman ulkopuolista rahoitusta, joten olemme kiitollisia Euroopan sosiaalirahastolta (ESR) saadusta rahoituksesta.

Erityisesti haluamme kiittää kaikkia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita matkan varrella tehdystä yhteistyöstä. On ollut antoisaa saada inspiroitua ja välillä kompuroidakin yhdessä. Jaettujen kokemusten ja ajatusten siivittämänä olemme oppineet hankkeessa monia asioita osaamisen vahvistamiseksi. Soili Lehtistä kiitämme hankkeen eteen tehdystä työstä. Kasvatustieteen opiskelija Lotta Rombergille kuuluu kiitokset tekstin läpikäynnistä ja kielenkääntäjä Aimo Tattarille kiitokset tiivistelmän käännöksen kielentarkistuksesta. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisutoimikunnalle kuuluu kiitokset rakentavista palautteista ja teoksen saattamisesta julkaisukuntoon. Digi- ja mainostoimisto Höyry Oy on tehnyt PDF-julkaisuun liittyvän taittotyön sekä kuvioiden graafisen ilmeen. Julkaisun valokuvat ovat Annika Köpmanin ottamia. Lämpimät kiitokset myös näille toimijoille.

Toivomme tämän julkaisun tarjoavan tietoa ja näkökulmia erityisesti osaamisen vahvistamisen ja koulutuksen merkityksestä työkyvyn ja työllistymisen edistäjinä. Pohjoisen äänellä voimme ylpeänä todeta “solekko lukea”.

Rovaniemellä 29.2.2024

Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Pauliina Keskinarkaus

Tekijät

Toimittajat

Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar, Pauliina Keskinarkaus

Kirjoittajat

Sari Halttunen *, YTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Johannes Hietala, asiantuntija, Kohdistamo

Mika Hyväri, uravalmentaja, yrittäjä, Eezy Lappi, henkilöstöpalvelyritys

Heli Hämeenkorpi *, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Päivi Juntti *, AmO, hankeasiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Samuel Juntunen, työllisyyspäällikkö, Tornion kaupunki

Helena Kangastie *, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Sanna Karhu *,KM, projektipäällikkö, Lapin TE 24 -Koordinaatiohanke, Lapin liitto

Jaana Karjalainen *, KM, opinto-ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Jarno Karjalainen, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tuija Keihtä, YTM, johtava työllisyysasiantuntija, Lapin liitto

Raija Kerätär, LT, kuntoutuslääkäri, aluevaltuuston ja aluehallituksen jäsen, Lapin hyvinvointialue

Pauliina Keskinarkaus *, HTM, koulutuspäällikkö, Lapin yliopisto

Mikko Kinnunen, koulutuspolitiikan asiantuntija, Suomen Yrittäjät

Anu Kippola-Pääkkönen *, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Annika Köpman *, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Aino Laajala, asiakasvastaava, Rovaniemen Ohjaamo / TE-palvelut

Mira Laitinen *, ammatillinen ohjaaja, Rovaniemen Koulutuskuntayhtymä REDU

Kaisu Luokkanen *, digiasiantuntija, Ammattiopisto Luovi

Mirva Moisanen *, KM, asiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Marja Nikkinen,yksilövalmentaja, Kolarin kunta

Marko Palmgren, YTM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar *, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Jenni Peteri, hanketyöntekijä, Hyvinvoiva kuntalainen – työllisyyden kehittäminen Enontekiöllä -hanke

Mika Rahkola *, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Pauli Rautiainen, sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, hyvinvointi- ja valtiosääntöoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopisto

Maija Saarenpää, projektipäällikkö, Osaamista työelämän tarpeisiin -hanke, Työllisyyden yhteispalvelu Pointti, Kemi

Johanna Sirviö, YTM, työkykykoordinaattori, Lapin TE-palvelut

Sari Väisänen, työvalmentaja, työvalmennuspalvelut, Mehiläinen Oy

Paula Yliniemi *, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

*OSTE-hankkeen työntekijöinä toimineet kirjoittajat

Lisäksi kirjoittamiseen on osallistunut asiakkaita, jotka eivät ole halunneet nimeään julkaistavan ja esiintyvät kirjoituksissa anonyymisti.

Johdanto

Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Pauliina Keskinarkaus

Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hanke syntyi eri toimijoiden yhteistyönä ja tarpeesta vastata kansallisiin ja alueisiin tavoitteisiin edistää työllistymistä. OSTE-hankkeen suunnittelu toteutui yhteistyössä koulutusorganisaatioiden, työelämäpalveluiden, elinkeinoelämän ja aluehallinnon toimijoiden kanssa. Hanke sai rahoituksen Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020, Suomen rakennerahasto-ohjelman toimintalinjasta 3. Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (6.1 Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen).

Hanke toteutettiin ajanjaksolla 19.10.2020–31.10.2023 Lappilaisen koulutuskumppanuuden hengen mukaisesti eri koulutusorganisaatioiden – Lapin ammattikorkeakoulun, Lapin yliopiston, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDUn ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian – tiiviinä yhteistyönä. OSTE-hankkeen päätavoitteena oli tukea osatyökykyisten ja niiden henkilöiden työllistymistä, joiden työkyky voi olla alentunut tai uhattuna. Tähän pyrittiin suoralla asiakastyöllä ja edistämällä työelämän valmiuksia työllistää osatyökykyisiä työntekijöitä sekä kehittämällä heille suunnattuja tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita (TNO-palvelut).

Hanke toimi osittain haastava aikana, kun covid-19 pandemia asetti yhteiskuntaan rajoituksia. Lapin matkailu- ja palveluelinkeinot kohtasivat koronapandemian aiheuttamat haasteet voimakkaasti ja nämä yhteiskuntaan liittyvät laajemmat muutosprosessit olivat osaltaan vaikuttamassa myös työmahdollisuuksiin, ja etenkin niiden rajoituksiin. OSTE-hankkeessa huomioitiin yhteiskunnan rajoituksiin liittyvät toimet, mutta samaan aikaan hanketta toteutettiin tavoitteiden suuntaisesti. Kasvokkaisten tapaamisten sijaan etenkin yhteiskunnan rajoitusten aikana toimenpiteiden toteutuksessa hyödynnettiin etäteknologiaa niin työpajojen järjestämisessä kuin asiakasohjauksissa. Toimenpiteiden toteuttamista tehtiin tietoon pohjautuen. Taustatietona toimi kansalliset strategiat, aiemmat selvitykset ja tutkittu tieto kuin myös hankkeen toimenpiteinä tehdyt selvitykset.

Tässä julkaisussa kuvataan työkyvyn ja työllistymisen tukea tutkimus- ja teoriatiedon sekä hanketyöhön perustuvan käytännön työn pohjalta. Lisäksi julkaisussa esitetään myös kriittisiä näkökulmia sekä erilaisia kehittämisideoita työkyvyn ja työllistymisen tukeen liittyvään palveluiden kehittämiseen. Julkaisu on kokoomamateos, jota on ollut kirjoittamassa 32 henkilöä. Julkaisu rakentuu kolmesta eri osasta, jotka sisältävät 21 eri artikkelia. Julkaisun ensimmäisessä osassa käydään läpi lähtökohtia hankkeelle ja kuvataan työllistymisen tukemiseen, jatkuvaan oppimiseen, opiskelu- ja työkykyyn sekä vahvuusperustaiseen työotteeseen liittyviä asioita tutkimustietoon sekä erilaisiin selvityksiin ja strategioihin peilaten.

Julkaisun toinen osa tarjoaa tietoa ja kokemuksia tehdystä hanketyöstä. Toisen osan alussa avataan alkuun hankkeen tavoitteita ja indikaattoritavoitteiden saavuttamista niin henkilöasiakkaiden kuin yritysten osalta. Tämän jälkeen toinen osa jakautuu kolmeen keskeiseen hankkeen kohderyhmään eli asiakkaisiin, työnantajiin ja verkostoihin. Artikkelit on ryhmitelty näiden kolmen ryhmän alle sen mukaan, mihin kohderyhmään artikkelin sisältö eniten liittyy.

Asiakastyötä kuvataan niin asiakkaiden itsensä antamien arvioiden ja palautteiden kautta kuin ohjaustyön näkökulmista. Toisessa osassa valotetaan myös OSTE-hankkeessa mallinnettua työllistymistä tukevaa koulutusvalmennusta. Työnantajia koskevassa osuudessa kuvataan Lapin työnantajien näkökulmia osatyökykyisten rekrytointiin liittyen sekä hankkeessa moninaisesti tehtyä työnantajayhteistyötä ja hankkeessa toteutettua opinnäytetyötä osaamisen johtamiseen liittyen. Verkostoja koskevassa osuudessa valotetaan tieto-, neuvonta- ja ohjausverkoston kanssa tehtyä yhteistyötä, hankeverkostoyhteistyötä sekä oppilaitosten ja Tunturi-Lapin alueen toimijoiden verkoston rakentamista. Puheenvuoroja työkyvyn ja työllistymisen tuesta -artikkeli rakentuu useiden eri kirjoittajien erilaisista näkökulmista aihetta kohtaan. Tässä artikkelissa äänensä kuuluville saavat OSTE-hankkeeseen osallistuneet – asiakkaiden, henkilöstöpalveluyrityksen ja työllisyyspalveluiden toimijoiden näkökulmista. Lisäksi puheenvuoroihin on osallistunut koulutuspolitiikan, työkyvyn ja työllistymisen tuen sekä sosiaalioikeuden asiantuntijoita laajemminkin.

Julkaisun viimeinen eli kolmas osa tiivistää ja kokoaan yhteen hankkeen tavoitteiden saavuttamista ja tulosten arviointia. Kolmannessa osassa esitetään myös kriittistä pohdintaa ja kehittämisehdotuksia tulevaa varten. Näitä näkökulmia voi hyödyntää sekä hanketyön kehittämisessä, että työkyvyn ja työllistymisen tukeen liittyvässä laajemmassa palveluiden kehittämistyössä.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Pauliina Keskinarkaus, HTM, koulutuspäällikkö, Lapin yliopisto

OSA I: Lähtökohdat hankkeelle

1 Työllistymisen tukeminen

Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Sanna Karhu

Työ on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa. Työelämäosallisuus määrittää myös ihmisen identiteettiä ja on yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan yleensä hyvinvoinnin materiaalisia ulottuvuuksia (esim. tulot, varallisuus) sekä näiden hankkimiseen tarvittavia edellytyksiä (esim. koulutus, ammatti). Sosioekonomisilla tekijöillä on useiden tutkimusten mukaan selvä yhteys hyvinvointiin ja terveyteen. Korkea-asteen koulutuksen saaneilla on parempi terveys, toiminta- ja työkyky kuin perusasteen koulutuksen saaneilla. Koulutuksella on myös yhteyttä elinoloihin ja työhön. Esimerkiksi korkea-asteen koulutuksen omaavilla on enemmän työhön liittyviä päätöksenteon mahdollisuuksia, ja he kokevat useammin toimeentulon riittäväksi kuin alemman koulutuksen omaavat. (Koponen, Borodulin, Lundqvist, Sääksjärvi & Koskinen 2018; Jokela ym. 2021.) Asia on kuitenkin moniulotteinen ja esimerkiksi korkeakouluopiskelijoilla on todettu lisääntyvästi psyykkistä oireilua (Oksanen, Laimi, Björklund, Löyttyniemi & Kunttu 2017). Tämä heikentää opiskelukykyä ja lisää riskiä opintojen keskeyttämiseen sekä varhaiseen mielenterveysperustaiseen eläköitymiseen (ks. esim. Karolaakso, Autio, Näppilä, Nurmela & Pirkola 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on myös työllistymisen tukea.

Työllistymisen ja työssä pysymisen vaikeudet

Työllistymisen vaikeuksia on etenkin ikääntyneillä, ulkomaalaisilla ja osatyökykyisillä henkilöillä, joilla työkyky on esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi heikentynyt. Työttömillä on enemmän sairauksia kuin työssä olevalla väestöllä, mutta yhteydet ovat kaksisuuntaiset. Sairaus tai vamma voi haitata työkykyä ja työmarkkinoille pääsyä tai siinä pysymistä. Toisaalta työttömyys itsessään voi myös heikentää terveyttä ja lisätä sairastavuutta. (Ala-Mursula ym. 2013.) Työllisyysasteen nostaminen ei onnistu, ellei samanaikaisesti pystytä saamaan työelämän ulkopuolella olevia työelämään ja parantamaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edellytyksiä (Oivo & Kerätär 2018).

Tärkeää on kiinnittää ennaltaehkäisevästi huomiota myös työhyvinvointiin ja sairauspoissaolojen vähentämiseen. Pitkittyneet sairauspäivärahakaudet ovat yhteydessä siihen, että ansiotyöhön palataan epätodennäköisemmin ja siirrytään todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauspäivärahakausien pitkittymistä tulisi pyrkiä ehkäisemään muun muassa kuntoutukseen ohjaamista ja osallistumista vahvistamalla, hyvinvointialueiden perustason työkykyosaamista lisäämällä, asiakasohjausta ja työkykyprosessin koordinaatiota tehostamalla sekä eri toimijoiden yhteistyöprosesseja lisäämällä. (Vrt. Blomgren, Laaksonen, Perhoniemi & Rinne 2023.)

Kansalliset työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan linjaukset ovat tukeneet ja tukevat työllisyysasteen ja osaamistason nostoa sekä osatyökykyisten työelämään osallistumisen vahvistumista (Valtioneuvosto 2019; 2021; 2023). Lappia koskevissa strategioissa on pidetty myös tärkeänä vahvistaa erityisryhmien työelämäosallisuutta ja edistää työnantajien valmiuksia monimuotoiseen rekrytointiin ja työelämään. Koulutuksen toivotaan vastaavan paremmin alueen työelämän tarpeisiin, ja oppilaitos-kunta-yritysyhteistyön tiivistäminen on nähty tärkeäksi työnantajalähtöisessä osaamisen kehittämisessä. (Lapin liitto 2017; Elinkeino-liikenne- ja ympäristökeskus 2022).

Työelämäosallisuuden vahvistaminen

Yksilön ja yhteiskunnan kannalta on tärkeä edistää ja tukea työhyvinvointia, työllistymistä, työhön paluuta ja työssä jatkamista. Työ tuo yksilötasolla taloudellista turvaa ja mahdollistaa elämänlaatuun vaikuttavia resursseja. Yhteiskunnan tasolla ihmisten työssäkäynti ja työllisyyden tukeminen ovat talouskasvun ja julkisen talouden kestävyyden keskeisiä tekijöitä. Työmarkkinoilla tarvitaan erilaisia tukitoimia. Yksilötasolla työelämäosallisuutta voidaan vahvistaa edistämällä työllistymisvalmiuksia, tukemalla työkykyä tai kuntoutumista työmarkkinoille. Yhteisöiden ja yhteiskunnan tasolla työelämäosallisuutta voidaan edistää kiinnittämällä huomiota työkykyä edistäviin työympäristöihin ja poistamalla työmarkkinoilta syrjiviä käytäntöjä, jotka jättävät osaa ihmisistä työelämän ulkopuolelle. Ihmisoikeuksien näkökulmasta on tärkeää, että ihmisillä, joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma, on myös yhdenvertaiset mahdollisuudet valita ammatti ja osallistua työelämään. Kouluttautuminen on tärkeä työllistymisen edistäjä. Tutkintoon pohjautuvan koulutuksen rinnalla osaamisperustainen rekrytointi voi edistää vammaisille ihmisille työllistymisen mahdollisuuksia. (Kyröläinen 2020.)

Työllistymisen tukeminen koetaan tärkeänä, mutta osaamisen kehittämisen, työkyvyn tukemisen ja työllistymisen yhteydet eivät ole selkeitä. Ammatillinen työvoimakoulutus ja yrityksiin työllistäminen palkkatuella on edistänyt työllistymistä pitkäaikaistyöttömien ja vähän koulutettujen kohdalla (Aho, Tuomala, Hämäläinen & Mäkiaho 2018). Palkkatuet eivät ole kuitenkaan juurikaan lisänneet pitkäaikaistyöttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Valmentavalla työvoimakoulutuksella ja työelämävalmennuksella ei ole todettu erityistä vaikutusta työllistymiseen tai tuloihin. Sen sijaan oppisopimuskoulutuksilla on ollut selkeä myönteinen vaikutus sekä työllistymiseen että tuloihin. Ammatilliset koulutukset ovat johtaneet parempaan työllisyyteen ja korkeampiin tuloihin 1–2 vuoden kuluessa koulutuksen alusta. (Alasalmi ym. 2019.) Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneiden työllisyys ei parantunut viiden vuoden seurantajakson aikana kontrolliryhmään verrattuna (Aho ym. 2018).

Rinne ja Blomgren (2021) ovat tutkineet työttömille suunnattujen palveluiden käyttöä, palveluihin yhteydessä olevia taustatekijöitä ja sitä, miten näiden palveluiden käyttö on yhteydessä myöhempään työmarkkinatilanteeseen. Heikoimmin työllistyvät ohjautuivat palveluihin, joiden yhteys työelämään oli kaukaisin. Palveluihin ohjautumiseen vaikuttivat eri taustatekijät kuten esimerkiksi ikä, koulutus, sairastavuus ja työhistoria. Kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalityön sekä työ- ja koulutuskokeilujen asiakkaat päätyivät usein kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Työvoimakoulutukseen osallistumisella oli puolestaan myönteinen yhteys myöhempään työllistymiseen. (Rinne & Blomgren 2021.) Tuetun työllistymisen IPS – Sijoita ja valmenna -toimintamallilla (Individual Placement and Support) on mahdollista edistää erityisesti mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta tai siellä pysymistä. IPS-työhönvalmennuksessa etsitään asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita vastaava työpaikka valmentajan tuella. Tutkimukset ovat osoittaneet, että IPS-työhönvalmennus on vaikuttava menetelmä tukea työllistymistä (de Winter ym. 2022; Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2024).

Vaikuttavistakin toimenpiteistä huolimatta osa ihmisistä ei työllisty moninaisista syistä johtuen. Työttömien työkykyä koskevassa tutkimuksessa on todettu, että työttömistä henkilöistä noin kolmasosalla työkyky ei ole riittävä avoimille työmarkkinoille ja näiden lisäksi noin 20 prosentilla todettiin työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarvetta (Kerätär 2016). Työikäisten kohdalla on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä tehostamalla mahdollista tehostaa työntekijän hoito-, kuntoutus- ja työhön paluu prosessia (STM 2022, 152). Työttömien terveyttä ja toimintakykyä arvioivat palvelut sekä tarvittava kuntoutusprosessin käynnistäminen ovat tärkeä osa työllistymisen tukea. Oikea-aikainen ja tarpeen mukainen kuntoutus vahvistaa työkykyä, työhön palaamista tai siinä pysymistä. Toisaalta mielekäs ja työkykyä vastaava työ on myös itsessään kuntouttavaa. Sama kaksisuuntaisuus toimii kuntoutuksen ja opiskelun välillä. Heikentynyt opiskelukyky voi edellyttää kuntoutuksellisia tukitoimia, jotka mahdollistavat opintoihin palaamisen tai niiden loppuun saattamisen. Toisaalta motivoiva ja osaamisen kehittämistä vahvistava opiskelu edesauttaa yksilöllistä kuntoutumista ja voi lisätä sosiaalista tukea tarjoavia verkostoja, kuten opiskelijayhteisöjä.

Palvelurakenteen uudistaminen

TE-palvelut 2024 -uudistuksessa työllisyyspalvelut siirtyvät 1.1.2025 alkaen valtiolta kuntien tehtäväksi. Uudistuksen tavoitteena on tuoda työvoimapalveluita lähemmäksi asiakasta sekä vahvistaa palvelurakennetta niin että koulutus- ja elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla. Näin palvelut edistävät nopeamman työllistymisen tavoitetta. Käytännössä uudistus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen yksittäinen kunta hoitaisi tehtävät jatkossa, vaan laki määrittää, että työllisyysalueella on oltava vähintään 20 000 työllistä. Lapissa valmistellaan neljää työllisyysaluetta seuraavasti: Itä- ja Pohjois-Lappi, Tunturi-Lapin alue, Meri-Lapin alue ja Rovaseutu. (Ks. Lapin liitto 2023; TEM 2021.)

Uudistus mahdollistaa palveluiden tuottamisen uusilla tavoilla, vaikkakin suurin osa palveluista pohjaa lainsäädäntöön. Yhtenä mahdollisuutena on esimerkiksi ottaa eri hankkeissa kokeiltuja palveluja osaksi pysyviä käytänteitä. Uudistuksen rahoitusmalli on tiukka sisältäen ns. kannustimen. Se ei huomioi työttömyyden pitkittymistä sairauden vuoksi. Osatyökykyisten palveluiden osalta tämä viittaa siihen, että ohjauksen ja valmennuksen merkitys korostuu. Työllisyysalueilla ollaan painottamassa asiakaspalvelun laatua sekä panostamassa henkilökohtaiseen palveluun ja ohjauksellisuuteen, kuten omavalmentaja-tyyppiseen palveluun. Palvelujen henkilökohtaisuus ja ohjaajuus korostuvat TE24-uudistuksen lainsäädännössä, pohjoismaisessa palvelumallissa ja pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa (ks. Valtioneuvosto 2023). Lähipalveluiden ja ohjauksen merkitys on suuri varsinkin pitkään työttömänä olleille.

Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (L 381/2023) ohjaa monialaisen palvelutarpeen arvioinnin järjestämistä. Monialaisessa palvelutarpeen arvioinnissa työttömän asiakkaan kanssa yhdessä työvoimaviranomainen sekä hyvinvointialueen ja Kansaneläkelaitoksen toimijat selvittävät osaamisen ja ammattitaidon sekä työllistymiseen vaikuttavan sosiaalisen tilanteen, terveydentilan ja työ- ja toimintakyvyn tekijöitä. Laki myös linjaa, että työttömän osaamisen kehittämisen tarpeita voidaan arvioida yhteistyössä koulutuspalveluiden tuottajien kanssa. Tämä tarjoaa oppilaitoksille aiempaa vahvemman roolin työllistymisen monialaisessa edistämisessä.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Sanna Karhu, KM, projektipäällikkö, Lapin TE 24 -Koordinaatiohanke, Lapin liitto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Aho, S., Tuomala, J., Hämäläinen, K. & Mäkiaho, A. 2018. Työvoimapalvelujen kohdistuminen ja niihin osallistuvien työllistyminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2018:19. Helsinki: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Viitattu 22.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160639/19-2018-Tyovoimapalvelujen%20kohdistuminenpdf.pdf

Ala-Mursula, L., Buxton, J.L., Ek E, Koiranen, M., Taanila, A, Blakemore, AIF & Järvelin, M. 2013. Long–term unemployment is associated with short telomeres in 31-year-old men: An observational study in the Northern Finland Birth Cohort 1966. PLoS ONE 8(11). https://doi.org/10.1371/journal.pone.0080094

Alasalmi, J., Alimov, N., Ansala, L., Busk, H., Huhtala, V-V., Kekäläinen, A., Keskinen, P., Ruuskanen, O-P. & Vuori, L. 2019. Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:16. Helsinki: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Viitattu 22.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161296/16-2019-Tyottomyyden%20laajat%20kustannukset%20yhteiskunnalle.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Blomgren, J., Laaksonen, M., Perhoniemi, R & Rinne, H. 2023. Sairauspäivärahakausien tarkistuspisteet. Kuntoutuksen ja työhön paluun toteutuminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 2023:54. Viitattu 30.10.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165177/VNTEAS_2023_54.pdf?sequence=1&isAllowed=y

de Winter, L., Couwenbergh, C., van Weeghel, J., Sanches, S., Michon, H., & Bond, G. R. 2022. Who benefits from individual placement and support? A meta-analysis. Epidemiology and psychiatric sciences, 31, e50. https://doi.org/10.1017/S2045796022000300

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2022. Osaavan työvoiman saatavuuden toimenpidesuunnitelma, toimenpidekortit. Viitattu 23.9.2023. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/47015633/Toimenpidekortit+pdf.pdf/f74d4261-a170-84ed-5010-bc085f271381?t=1656484168501

Jokela, S., Kilpeläinen K., Parikka, S., Sares-Jäske, L., Koskela, T., Lumme, S., Martelin, T., Koponen, P., Koskinen, S. & Rotko, T. (toim.) 2021. Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Ehdotus seurantajärjestelmän kehittämiseen. Raportti 2021: 5. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-656-5

Karolaakso, T., Autio, R., Näppilä, T., Nurmela, K., & Pirkola, S. 2020. Socioeconomic factors in disability retirement due to mental disorders in Finland. European journal of public health, 30(6), 1218–1224. Viitattu 22.2.202. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckaa132

Kerätär, R. 2016. Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän: Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Oulun yliopiston tutkijakoulu, Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 22.9.2023. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526210865.pdf

Koponen P., Borodulin K., Lundqvist A., Sääksjärvi K. & Koskinen, S. (toim.) 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 -tutkimus. Raportti 2018:4. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8

Kyröläinen, A. 2020. Vammaisten henkilöiden työllistymisen rakenteelliset esteet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:36. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-546-1

L 381/2023. Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Viitattu 22.2.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2023/20230381

Lapin liitto 2017. Lappi-sopimus. Lapin maakuntaohjelma 2018–2021. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2020/08/Lappi-Sopimus2018-2021.pdf

Lapin liitto 2023. Lapin TE 24 -koordinaatiohanke. Viitattu 23.9.2023 https://www.lapinliitto.fi/hankkeet/kansalliset-hankkeet/lapin-te-24-koordinaatiohanke/

Oivo, T. & Kerätär, R. 2018. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet. Selvityshenkilöiden raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 43/2018:43. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3997-4

Oksanen, A., Laimi, K., Björklund, K., Löyttyniemi, E., & Kunttu, K. 2017. A 12-year Trend of Psychological Distress: National Study of Finnish University Students. Central European journal of public health, 25(2), 113–119. Viitattu 22.2.2024. https://doi.org/10.21101/cejph.a4438

Rinne, H. & Blomgren, J. 2021. Työttömien palveluiden käyttöä ja työllistyminen – rekisteritutkimus Oulussa vuonna 2016 työttömäksi jääneistä. Teoksessa Työpoliittinen aikakausikirja 2021:4, Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 34–45. Viitattu 23.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163649

Sipilä, N. & Appelqvist-Schmidlechner, K. 2024. IPS Sijoita ja valmenna -työhönvalmennus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden työllistymisen tukena. Arviointitutkimus toimintamallin käyttöönotosta, soveltuvuudesta ja koetusta vaikuttavuudesta. Raportti 2024:1, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.3.2024. https://www.julkari.fi/handle/10024/148127

STM 2022. Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet 2022. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:17. Viitattu 23.9.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164488/STM_2022_17_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y

TEM 2021. TEM2024 -valmisteluryhmä. Viitattu 22.9.2023. https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM063:00/2021

Valtioneuvosto 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3

Valtioneuvosto 2021. Suomen kestävän kasvun ohjelma: Elpymis- ja palautumissuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 52. Viitattu 16.10.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163176

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8

2 Jatkuva oppiminen ja osaamisen vahvistaminen

Anu Kippola-Pääkkönen, Helena Kangastie ja Pauliina Keskinarkaus

Elinikäiseen oppimiseen sisältyy jatkuva oppiminen, jonka painotus on työikäisten osaamisen kehittämisessä. Jatkuva oppiminen voidaan määritellä koko elämänkaaren jatkuvana osaamisen kehittymisenä ja kehittämisenä. Osa jatkuvasta oppimisesta on tavoitteellista ja osa arkipäivässä tapahtuvaa oppimista ja kehittymistä. (Valtioneuvosto 2020, 13.) Työelämän muutoksissa korostuvat uudenlainen osaaminen, osaamisen päivittäminen ja yksilölliset koulutuspolut. Jatkuvalla oppimisella pyritään vastaamaan tällaisiin työelämän muuttuneisiin osaamistarpeisiin. Taustalla on ajatus osaamisesta takeena ja turvana selviytyä työelämässä ja sen muutoksissa.

Jatkuvan oppimisen erilaiset mahdollisuudet

Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia voidaan tarjota lakisääteisen julkisen koulutusjärjestelmän tai julkisesti rahoitettavien ja yksityisten markkinoiden järjestämänä. Julkinen koulutusjärjestelmä sisältää peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen, johon kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavan korkea-asteen koulutuksen. Toisen asteen koulutuksen tulee turvata nuorisoikäluokalle vahva yleissivistävä ja ammatillinen perusta jatko-opintoihin ja työelämään siirtymiseen sekä mahdollistaa osaltaan työikäisen väestön osaamisen kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulee tuottaa riittävästi korkeakoulutettuja osaajia työelämän tarpeisiin. (Valtioneuvosto 2021, 14.)

Jatkuvan oppimisen erilaisilla mahdollisuuksilla voidaan ylläpitää ja lisätä ammattitaitoa sekä hankkia syventävää tai kokonaan uutta osaamista ja pätevyyttä. Julkinen koulutusjärjestelmä tarjoaa tutkintoihin johtavia koulutuksia tai niiden osia sisältäviä avoimia opintoja, täydennyskoulutuksia, erillisopintoja tai erikoistumiskoulutuksia. Työvoimakoulutus on oppivelvollisuuden suorittaneille työttömille tai työttömyysuhan alaisille työnhakijoille suunnattua koulutusta, jonka tavoitteena on suorittaa tutkinto, tutkintojen osia tai eri aloille räätälöityä täydennyskoulutusta osaamisen kehittämiseksi. Julkisen koulutusjärjestelmän rinnalla vapaa sivistystyö (esim. kansalaisopistot, kesäyliopistot) ja yksityiset toimijat tarjoavat erilaisia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Muodollisen koulutuksen lisäksi paikka- ja organisaatioriippumattomat areenat, kuten erilaiset digitaaliset koulutusalustat ja kanavat (esim. YouTube), voivat mahdollistaa erilaista osaamisen kehittämistä. (Siltanen ym. 2022.) Työelämässä tarvittavaa osaamista voidaan vahvistaa koulutuksen keinoin, mutta toisaalta valtaosa työn vuoksi tapahtuvasta oppimisesta tapahtuu myös työssä, työtä tekemällä (Yeo 2008; Lemmetty, Jakkola & Collin 2022).

Muutokset työelämässä ja arjessa edellyttävät, että myös työikäiset ja työiän ylittäneetkin ylläpitävät ja kehittävät osaamistaan. Työuran aikainen osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan toteudu tasa-arvoisesti. Koulutus ja osaaminen kasaantuvat eniten heille, joilla on jo entuudestaan keskimääräistä parempi koulutustaso ja työmarkkina-asema. Alueelliset, sosioekonomiset sekä sukupuolten väliset erot kouluttautumisessa ovat vahvistuneet. Osa vähemmistöryhmistä, kuten maahanmuuttajat, maahanmuuttajataustaiset, vammaiset ja toimintarajoitteiset sekä muut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, jäävät herkemmin koulutuksen ja osaamisen kehittämisen ulkopuolelle. (OECD, 2019, 20; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023, 19; Siltanen ym. 2022.)

Lapin koulutuskumppanuudella edistetään osaavan työvoiman saantia

Lapissa on laadittu Pitkospuilta Revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen strategia vuosille 2021–2025. Strategian tarkoituksena on linjata jatkuvan oppimisen kehittämistä Lapissa eri tahojen toimintana. Sen tärkeänä tavoitteena on varmistaa osaavan työvoiman saanti ja siten elinvoiman edellytyksiä Lapin alueella. Strategia pohjautuu erityisesti arvolle edistää tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta elämän eri osa-alueilla ja etenkin työelämässä. Koulutus on keskeinen elementti osaamisen tuottamisessa. Lapissa on kehitetty yhdessä verkostona ja koulutuskumppanuudessa aikuiskoulutusta ja vahvistettu jatkuvan oppimisen edellytyksiä. (Kangastie, Koski & Kuisma 2021; Kangastie, Liedes & Rautio 2023.) Tärkeää on vahvistaa myös tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa työskentelevien ammattilaisten ohjausosaamista eli niitä tietoja, taitoja, osaamista ja asenteita, joita elinikäisen ohjauksen eri tehtävissä tarvitaan. Ohjausalan ammattilaisille on luotu osaamiskuvaukset, jotka sisältävät professionaalisuuteen (esim. teoriaosaaminen,
eettinen osaaminen, vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen), asiakastyöosaamiseen (esim. prosessiosaaminen, menetelmäosaaminen) ja systeemiseen osaamiseen (esim. elinikäinen ohjaus, verkosto-osaaminen) liittyvien osaamisalueiden kuvaukset. (Vuorinen, Kasurinen, Kettunen, Kukkaneva & Ruusuvirta-Uuksulainen, 2023).

Koulutusasteiden yhteistyön velvoitteet ja tavoitteet on kirjattu eri lakeihin, esimerkiksi lakiin ammatillisesta koulutuksesta (L 531/2017), ammattikorkeakoululakiin (L 932/2014) ja yliopistolakiin L 558/2009), joissa säädetään tehtävien hoitamisesta yhteistyössä muun yhteiskunnan kanssa. Lapissa lakien toimeenpanoa on edistetty yhdessä koulutuskumppanuusmallilla, jota on kehitetty 2000-luvun loppupuolelta alkaen aluksi hanketyön tiimoilta. Tällä hetkellä yhteistyötä ohjaa sopimuspohjainen toimintamalli, joka linjaa koulutus- sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioyhteistyötä. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet Lapin yliopisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä, Kemi-Torniolaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Saamelaisalueen koulutuskeskus. Toiminnan perusajatuksena on se, että koulutusorganisaatiot ovat yhdessä enemmän ja palvelevat paremmin Lapin aluekehittämistä eli tuottavat alueelle osaajia ja yhdessä alueen toimijoiden kanssa uusia palveluja ja innovaatioita. Koulutuskumppanuutta ohjaavalla toimintamallilla varmistetaan koulutusorganisaatioiden sitoutuminen, yhteistyön periaatteet, yhtenäiset toimintatavat ja toiminnan laatu. (Lappilainen koulutuskumppanuus 2018; Kangastie ja Koski 2020.)

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Pauliina Keskinarkaus, HTM, koulutuspäällikkö, Lapin yliopisto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Kangastie, H & Koski, A. 2020 Kumppanuudesta toiminnalliseen yhteistyöhön. Teoksessa Vartiainen R., Löf J., Upola S., Holopainen P. & Koivumaa J. (toim.) s (2020). Erilaisia polkuja pitkin ammattiin – Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset, Lapin ammattikorkeakoulu. s. 245–252. Viitattu 30.6.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-350-8

Kangastie, H., Koski, A. & Kuisma, L. 2021. Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen strategia vuosille 2021–2025. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091746439

Kangastie, H., Liedes, A & Rautio, K. 2023. Koulutuskumppanuus pohjoisen johtamisen kehittämisessä. Teoksessa Kangastie, H & Tihinen, M (toim.) Pohjoisen johtamista kehittämässä. s. 49–52. Viitattu 20.9.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-484-0

L 932/2014. Ammattikorkeakoululaki. Viitattu 22.9.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

L 531/2017. Laki ammatillisesta koulutuksesta. Viitattu 22.9.2023 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170531

L 558/2009. Yliopistolaki. Viitattu 22.9.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558

Lappilainen koulutuskumppanuus – Yhteistyöverkoston toimintaa ohjaava toimintakäsikirja. 2018. Lappilainen koulutuskumppanuus -hanke. Viitattu 23.3.2023. https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=2da4c37a-6b05-412c-9d4b-e577e53f35ae.

Lemmetty, S., Jakkola, M. & Collin, K. 2022. Jatkuva työssä oppiminen – lähtökohtia, edellytyksiä ja seurauksia. Teoksessa S. Lemmetty, K. Collin (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka. Jyväskylän yliopisto, 22–55.

OECD 2019. Employment Outlook. The future of work. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.1787/9ee00155-en

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023. Ammatillisten tutkintojen kehittäminen. Työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:1. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-951-6

Siltanen, K., Koramo, M., Majalahti, E., Sillanpää, K., Ålander, T., Nyman, J., Varmola, T., Erkkilä, K., Ranta, T. 2022. Jatkuvan oppimisen koulutusmarkkinat Suomessa. Markkinan kokonaiskuvan hahmottelua. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:59. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-471-2

Valtioneuvosto 2020. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset. Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. Viitattu 22.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5

Valtioneuvosto 2021. Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:24. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-622-8

Vuorinen, R., Kasurinen, H., Kettunen, J., Kukkaneva, E. & Ruusuvirta-Uuksulainen, O. 2023. Ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvaukset: ehdotus kansalliseksi osaamiskehykseksi. Koulutuksen tutkimuslaitos, Raportteja ja työpapereita.4. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. Viitattu 18.6.2024. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91826

Yeo, R. K. 2008. How does learning (not) take place in problem-based learning activities in workplace contexts. Human Resource Development International 11 (3), 317–330. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13678860802102609

3 Opiskelukyky ja työkyky käsitteinä

Anu Kippola-Pääkkönen, Paula Yliniemi ja Mika Rahkola

Toimintakykyä voidaan tarkastella yksilön terveyden ja muiden yksilöllisten tekijöiden, kuten esimerkiksi erilaisten voimavarojen, selviytymiskeinojen ja käyttäytymismallien kautta. Yksilötekijöiden lisäksi kontekstuaaliset eli ympäristöön, toimintaan ja tehtäviin liittyvät tekijät vaikuttavat toimintakykyyn. Toimintakyky tai siihen liittyvät toimintakyvyn rajoitteet eivät koskaan määrity pelkästään lääketieteellisen terveydentilan, kuten erityisen sairauden tai vamman pohjalta, vaan terveydentilan ja yksilö- ja ympäristötekijöiden muodostamassa kokonaisuudessa. Sairauden, häiriön tai vamman lisäksi toimintakyvyn tukemisen tarvetta voi aiheuttaa myös muu elämäntilanne, kuten pitkäaikainen stressitilanne tai työllistymisen ongelmat. Toimintakykyä voidaan jäsentää erilaisten teorioiden, viitekehysten ja mallien kautta. Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) luomaa Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) viitekehystä ja luokitusjärjestelmää voidaan käyttää sosiaali- ja terveydenhuollossa, kasvatuksen ja koulutuksen sekä työkyvyn palveluissa jäsentämään toimintakykyyn liittyvää tiedon kuvausta. (WHO 2001; Paltamaa & Kaakkuriniemi 2022; THL 2023.) Toimintakyvyn arviointi on tärkeä osa työkykyyn liittyvää arviointia ja on usein edellytyksenä erilaisiin sosiaaliturvaan liittyviin juridisiin prosesseihin. Toiminta- ja työkyvyn määrittäminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista. (esim. Tola 2008; Schugh 2022).

Käsitteiden monimuotoisuus

Opiskelu- ja työkyky kuvaavat henkilön toimintakykyä opiskeluun tai työhön liittyvässä kontekstissa. Opiskelukykyä on kuvattu myös opiskelijan työkyvyksi, ja se muodostuu opiskelijan ja opiskeluun liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Dynaaminen opiskelukykymalli kuvaa näiden eri tekijöiden sisältöjä ja keskinäisiä suhteita. Opiskelukykyyn vaikuttavat omat voimavarat (esim. terveys, elämäntilanne, persoonallisuus), opiskelutaidot (esim. oppimistyylit ja tavat, ongelmanratkaisutaidot), opiskeluympäristö (esim. fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö) ja opetustoiminta (esim. opetus ja ohjaus, pedagoginen toiminta). Opiskelukyky on toiminnallinen kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa, ja siihen kytkeytyvät myös yleisemmät sosioekonomiset, kulttuuriset sekä ympäristön olosuhteisiin ja asenteisiin vaikuttavat tekijät. (Kunttu 2021.)

Työkyvyn käsitteellä viitataan ihmisen kykyyn tehdä työtä tai suoriutua työtehtävistä. Työkyky muodostuu työntekijän ja työhön liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Työkykyyn vaikuttavat terveydentilan lisäksi monet tekijät kuten motivaatio, elämäntilanne, työolosuhteet, työyhteisön tuki ja työtehtävät. Suomalaisessa kirjallisuuskatsauksessa on kuvattu erilaisia työkyvyn malleja. Monialaiset työkyvyn mallit ovat yleistyneet, ja työkykyä tulisi arvioida suhteessa konkreettiseen työssä suoriutumiseen sekä työhön osallistumisen mahdollisuuksiin ja esteisiin. Sairauslähtöisen työkykymallin sijaan tulee huomioida yksilö- ja kontekstitekijöitä ja kiinnittää enemmän huomiota yksilön toimijuuteen, työkyvyn prosessimaisuuteen sekä järjestelmätason tekijöihin. (Järvikoski, Takala, Juvonen-Posti & Härkäpää 2018.)

Yksi esimerkki monialaisesta työkykymallista on Työterveyslaitoksen työkykytalo, joka perustuu professori Juhani Ilmarisen työryhmän tutkimukseen, jossa on selvitetty työkykyyn vaikuttavia tekijöitä. Työkyky kuvataan nelikerroksisena talona (kuvio 1). Terveys ja toimintakyky ovat talon ensimmäinen kerros muodostaen työkyvyn perustan. Osaaminen on toisessa kerroksessa, ja se muodostuu peruskoulutuksesta sekä ammatillisista tiedoista ja taidoista. Tietojen ja taitojen jatkuva päivittäminen, niin sanottu jatkuva oppiminen, on tärkeää. Arvot, asenteet ja motivaatio ovat kolmannessa kerroksessa, ja tähän kerrokseen liittyy myös työelämän ja muun elämän yhteensovittaminen. Motivaatio, omat asenteet työntekoon ja työn koettu mielekkyys vaikuttavat merkittävästi työkykyyn. Neljännessä kerroksessa ovat johtaminen, työyhteisö ja työolot. Esihenkilöillä ja johtajilla on vastuu ja velvollisuus organisoida ja kehittää työpaikan työkykyä ylläpitävää toimintaa. Talon kaikki kerrokset tukevat toisiaan, mutta yksilön työkykyyn vaikuttaa myös laajempi toimintaympäristö, perheen, yhteisöjen ja ystävien verkostot sekä yhteiskunnan rakenteet ja säännöt. (Ilmarinen, Gould, Järvikoski & Järvisalo 2006; Työterveyslaitos 2023.)

Talo, jonka eri kerrokset ovat alhaalta ylöspäin kuvattu seuraavasti: ”Terveys ja toimintakyky”, ”Osaaminen”, ”Arvot, asenteet ja motivaatio”, ”Johtaminen, työyhteisö ja työolot”. Talon katto on nimetty ”Työkyky”. Taloa ympäröi laajempi toimintaympäristö, jossa näkyy ihmisiä, jotka on ryhmitelty lähiyhteisöksi ja perheeksi. Kuviota on kuvattu tekstissä tarkemmin.

Kuvio 1. Työterveyslaitoksen työkykytalomalli, ©Työterveyslaitos.

Työkykytalomalli jättää huomioimatta työkyvyn prosessinomaisuuteen sekä työn tekemiseen ja työn eri vaiheiden sujumiseen liittyviä tekijöitä. Työkyvyn tukemisessa on tärkeä huomioida moniulotteisesti eri tekijöitä. Yhtä tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, miten myönteistä muutosta toiminta- ja työkykyyn mahdollistetaan. (Kippola-Pääkkönen, Järvikoski & Härkäpää 2022; Ylisassi, Rajavaara & Seppänen-Järvelä 2022; Kippola-Pääkkönen 2024, 326.) Työkykyyn ja työn imuun vaikuttaa paljon se, kuinka työtehtävät ja työympäristö ovat yhteensopivat henkilön yksilöllisten ominaisuuksien, taitojen ja kykyjen, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden kanssa. Työkykyyn liittyy aina myös ajallinen ulottuvuus – työkyky ei ole staattinen tila vaan se vaihtelee eri elämänvaiheissa. (Kippola-Pääkkönen 2024, 470–472.)

Osatyökyky ja täsmätyökyky

Toiminta-, opiskelu- ja työkykyä voidaan siis määritellä eri tavoin. Kun työkyky on osittain heikentynyt, käytetään usein käsitettä osatyökyky (Ala-Kauhaluoma, Kesä, Lehikoinen & Pitkänen 2017; Oivo & Kerätär 2018; THL 2019; Kuitunen & Oivo 2021). Osatyökykyisyydestä ei ole yhtä yhtenäistä määritelmää. Osaamisella työelämään -hankkeessa osatyökykyisyys ymmärretään seuraavasti:

Osatyökykyisyys on yksilöllistä ja monimuotoista. Yksilöllisten tekijöiden lisäksi se on sidoksissa työympäristöön ja -tehtäviin. Osatyökykyisyys voi olla tilapäistä tai jatkuvaa, ja se voi koskettaa lähes jokaista suomalaista jossakin työuran vaiheessa. Osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössä osa työkyvystä ja halu tämän kyvyn käyttämiseen. Osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi pitkäaikaissairaat, vammaiset, elämänkriisistä toipuvat tai pitkäaikaistyöttömät henkilöt, joiden toiminta- ja työkyky on alentunut esimerkiksi sairauden tai sosiaalisten syiden takia. Pitkäaikaissairaus tai vamma ei yksinään tee kenestäkään osatyökykyistä, vaan työkyky määrittyy suhteessa työn vaatimuksiin.

Viime aikoina tämän käsitteen rinnalla on alkanut yleistymään myös käsite täsmätyökyky, jolla on haluttu painottaa sitä, että kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, pitkäaikaissairaudesta tai vammasta huolimatta työkyky ei ole osittainen, vaan täysi tai täsmällinen – työtehtäviin sopiva (Martimo 2020). Tässä yhteydessä on myös hyvä huomioida, että osatyökyky ja täsmätyökyky ovat hyvin suomalaisia käsitteitä ja kansainvälisessä kirjallisuudessa puhutaan useimmiten henkilöistä tai työntekijöistä, joilla on toimintakyvyn rajoitteita, vammaa tai sairautta (esim. people with disabilities, workers with disabilities, employee with ADHD). Kansainvälisessä kirjallisuudessa tärkeänä työssä menestymistä ja työtyytyväisyyttä lisäävänä tekijänä on pidetty myös sitä, että henkilön ominaisuudet ja voimavarat täsmäävät työnkuvaa ja työn vaatimuksia (person-job fit), ja näitä asioita tulisi huomioida muun muassa opinto-ohjauksessa ja uraohjauksessa (Huang, Yuan & Li 2019; Gander, Hofmann & Ruch 2020).

Käsiteillä voidaan jäsentää tietoa ja määritellä kohderyhmiä. On tärkeä tiedostaa, että käytetyillä käsitteillä voidaan käyttää valtaa osallisuutta edistävästi tai estävästi. Neutraalilla tai vahvuusperustaisella kielellä voidaan todennäköisesti edistää enemmän ihmisten toimintapotentiaalia kuin ongelma- tai vajaavuuskeskeisellä kielellä.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Paula Yliniemi, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Mika Rahkola, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Ala-Kauhaluoma, M., Kesä, M., Lehikoinen, T. & Pitkänen, S. 2017. Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2017:42. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-252-1

Gander, F., Hofmann, J., & Ruch, W. 2020. Character strengths: Person-environment fit and relationships with job and life satisfaction. Frontiers in psychology, 11, 1582. Viitattu 15.1.2024. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.01582

Huang, W., Yuan, C., & Li, M. 2019. Person-job fit and Innovation behavior: Roles of job involvement and career commitment. Frontiers in psychology, 10, 1134. Viitattu 15.1.2024. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.01134

Ilmarinen, J., Gould,R, Järvikoski, A. & Järvisalo, J. 2006. Työkyvyn moninaisuus. Teoksessa R. Gould, J. Ilmarinen, J. Järvisalo, S. Koskinen (toim.) Työkyvyn ulottuvuudet. Helsinki: Eläketurvakeskus, Kela, THL, TTL, 17–34. https://www.julkari.fi/handle/10024/78368

Järvikoski, A., Takala, E-P., Juvonen-Posti, P. & Härkäpää, K. 2018. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 2018:13. Helsinki: Kela. https://helda.helsinki.fi/items/a9f5ef77-6aa2-4bb1-b498-894840c3a64d

Kippola-Pääkkönen, A. 2024. Opiskelu- ja työkyvyn tukeminen. Teoksessa A. Puustjärvi (toim.) Aistitiedon käsittelyn vaikeudet – Ymmärrystä ja sujuvampaa arkea. Jyväskylä: Santalahti-kustannus, 468–478.

Kippola-Pääkkönen, A. 2024. Toimintakyky hyvinvoinnin perustana. Teoksessa A. Puustjärvi (toim.) Aistitiedon käsittelyn vaikeudet – Ymmärrystä ja sujuvampaa arkea. Jyväskylä: Santalahti-kustannus, 320–328.

Kippola-Pääkkönen A, Järvikoski A, Härkäpää K. 2022. ICF ja käyttäytymisen muutosteoriat kuntoutuksessa. Kuntoutus 45(3), 38–48. Viitattu 22.9.2023. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.122240

Kuitunen, S. & Oivo, T.2021 (toim.). Vajaakuntoisesta osatyökykyiseksi, osatyökykyisestä työkykyiseksi. Kuntoutussäätiön selosteita 2021:65. Viitattu 23.9.2023. https://kuntoutussaatio.fi/assets/files/2021/06/puheenvuoroja_osatyokykyisyydesta_0906_valmis.pdf

Kunttu, K. 2021. Opiskelukyky. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, S. Kosola, N. Seilo & T. Väyrynen (toim.) Opiskeluterveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 38–40.

Martimo, K-P. 2020. Osittain vai riittävän työkykyinen? Viitattu 22.9.2023. https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/blogit-ja-artikkelit/blogikirjoitukset/kari-pekka-martimo/osittain-vai-riittavan-tyokykyinen/

Paltamaa, J. & Kaakkuriniemi, E. 2022. ICF toimintakyvyn mallina ja luokituksena. Teoksessa I. Autti-Rämö, A-L., Salminen, M. Rajavaara & S. Melkas (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 36–48.

Schugh, J. 2022. Kuka lopulta on työkyvytön? Kommentti. Lääkärilehti. Viitattu 22.9.2023. https://www.laakarilehti.fi/mielipide/kuka-lopulta-on-tyokyvyton/?public=0e0f5ef76fc61879244c67a06560dd02

THL 2023. ICF luokitus. Viitattu 22.9.2023. https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus

THL 2019. Osatyökykyisyys. Viitattu 22.9.2023. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/iisisti-toihin/osatyokykyisyys

Tola, S. 2008. Toimintakyky vai työkyky? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, 124(11): 1195–1196. Viitattu 22.9.2023. https://www.duodecimlehti.fi/duo97282

Työterveyslaitos 2023. Työkyky. Viitattu 22.9.2023. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky

WHO 2001. ICF, International Classification of Functioning, Disability and Health. Switzerland, Geneva: World Health Organization.

Ylisassi, H., Rajavaara M. & Seppänen-Järvelä, R. 2022. Työn muutokset ja työkykykäsitykset kuntoutuksen lähtökohtana. Teoksessa I. Autti-Rämö, A-L., Salminen, M. Rajavaara & S. Melkas (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 160–167.

4 Vahvuusperustainen työote

Helena Kangastie

Vahvuusajattelu liitetään usein menestymiseen elämän eri osa-alueilla kuten työelämässä, opinnoissa ja elämässä ylipäätään. Menestymistä on totuttu ajattelemaan yleisessä keskustelussa siihen liitettyjen kielteisten määreiden kuten esimerkiksi kilpailun, paineiden ja työpahoinvoinnin kautta. Perinteisesti psykologiakin on ollut kiinnostunut menestyksen kielteisistä puolista, puutteista, sairauksista ja pahoinvoinnista. Psykologian tutkijoiden mielestä tämä ei ole ollut riittävää, joten tutkimuksen katse on suunnattu ihmisen vahvuuksiin ja kykyyn selviytyä elämän haasteista ja vastoinkäymisistä. (esim. Uusiautti 2019; Hakanen 2011.) Ongelmakeskeisestä ajattelusta on siirrytty vahvuuksien huomioimiseen. Positiivisen psykologian tavoite on saada aikaan muutosta siten, että huonompien asioiden parantaminen täydentyisi positiivisten ominaisuuksien kehittämisellä. (Seligman & Csíkszentmihályi 2000, 5.)

Positiivinen psykologia on nostanut rinnalle inhimilliset voimavarat ja myönteisen ajattelun sekä niiden merkityksen menestyksen ja onnellisuuden tavoittelussa. Positiivisen psykologian ytimenä on ajatus vahvuuksien ja voimavarojen hyödyntämisestä ihmisen omaa elämää ja työtä koskevissa valinnoissa (Wenström 2020, 38). Positiivinen psykologia tutkii ihmisen vahvuuksia ja kykyä selviytyä elämään liittyvistä ongelmista. Tutkimuksen keskiössä ovat ne keinot, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia. (Ojanen 2014, 6.) Itsensä toteuttamisella ja elämän merkityksellisyyden kokemisella tavoitellaan onnellista ja hyvää elämää. Osaamisella työelämään (OSTE) – hankkeen toimintaan on sisällytetty vahvuusperustainen lähestymistapa ja toimet, joiden kautta on tunnistettu, tuettu ja vahvistettu osatyökykyisen ihmisen vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa avataan vahvuuksien määrittelyä ja vahvuusperustaista työotetta yleisesti.

Vahvuuksien luonnehdintaa

Vahvuuksien määrittely ei ole helppoa ja yksinkertaista. Vahvuuksia sekä vahvuusperustaista lähestymistä voidaan tarkastella ja tehdä monella tavalla. Vahvuuksien määrittelyssä lähtökohtana on yhteys ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Inhimillisiä vahvuuksia voidaan luetella ja listata monella eri tavalla. Vahvuuksista voidaan puhua kykyinä, hyveinä tai taipumuksina. Lopullista totuutta niiden kuvaamisessa ei löydy. (Uusiautti 2019, 37–38.)

Laajaan vahvuusmäärittelyn mukaan vahvuudet voidaan määritellä erilaisina lajeina. Näihin lasketaan kuuluvaksi positiivisen psykologian luonteenvahvuudet, kyvykkyys ja lahjakkuus, hankitut taidot ja osaaminen, kiinnostuksen kohteet, arvot sekä resurssit ja voimavarat. (Wenström 2021.) Laajaan vahvuusmäärittelyyn ja -näkemykseen liittyvien teorioiden ja näkemysten synteesistä käytetään käsitettä voimakehäteoria. Tämän teorian mukaan ihmisen vahvuuksien tarkastelu laajasti näiden kuuden osa-alueen kautta edistää niiden systemaattista tunnistamista, aktivoimista ja käyttöönottoa elämän eri osa-alueilla. (Wenström 2020, 113.)

Uusiautti (2019) on esitellyt mielenkiintoisen luokittelun inhimillisistä vahvuuksista. Tutkijat ovat tarkastelleet vahvuuksia universaalien hyveiden ja niihin sisältyvien inhimillisten vahvuuksien kautta. Tutkijat listasivat kuusi universaalia hyvettä: viisaus, rohkeus, humaanisuus, oikeudenmukaisuus, pidättyväisyys ja ylimaallisuus. Näiden hyveiden ilmeneminen ihmisen toiminnassa tulee esille erilaisina vahvuuksina. (Ojanen 2014, 103; Uusiautti 2019, 38–41.)

Taulukossa 1 on esitelty valmistuneiden opiskelijoiden kyselyyn liittyvä esimerkki hyveistä ja niiden alle sijoittuvista vahvuuksista. Tulosten analyysissä on sovellettu Christopher Petersonin ja Martin Seligmanin (2004) laatimaa luokittelua kuudesta universaalista hyveestä ja niihin sisältyvistä vahvuuksista. Kyselyn vastauksista tunnistetut vahvuudet ovat taulukossa korostettu tummemman keltaisella. (Hyvärinen ym. 2020, 11.)

Taulukko 1. Hyveet ja vahvuudet (Hyvärinen ym. 2020, 11) .

Kuvassa on kuusi oranssin väristä saraketta, joiden sisällä on avattuna kutakin universaalia hyvettä: viisaus, rohkeus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, henkisyys. Sarakkeiden alla eri riveillä on kuvattuna keltaisella kunkin hyveen alle sijoittuva vahvuus eli yhteensä 24. Vahvemman keltaisella rivillä on kuvattu opiskelijakyselyssä tunnistettuja kunkin hyveen alle sijoittuvia vahvuuksia eli yhteensä 17.

Vahvuusperustainen työote

Työotteelle ei ole löydettävissä yksiselitteistä määrittelyä. Usein työote käsitteen eteen liitetään menetelmällinen termi, kuten kuntouttava tai voimavarakeskeinen. Työotteella voidaan tarkoittaa esimerkiksi ajattelu- ja toimintamalleja, suhtautumista työhön tai konkreettisia työskentelyvälineitä (Lähdesmäki & Vornanen, 2014, 47). Sulaoja ja Turunen (2021) toteavat työotteen rinnakkaiskäsitteinä käytettävän muun muassa käsitteitä työtapa ja työmenetelmä.

Vahvuusperustaisessa työotteessa voidaan hyödyntää Lapin korkeakouluissa kehitettyä vaiheittain etenevää prosessia eli VAHTO-mallia. Työskentelyn lähtökohtana on vahvuuksien tunnistaminen erilaisilla menetelmillä. Kun vahvuudet on tunnistettu, jatketaan pohtimalla vahvuuksien hyödyntämistä esimerkiksi työnteossa tai opiskelussa. Tämän jälkeen edetään pohtimaan vahvuuksien kehittämistä ja vahvistamista. Tulevaisuuteen suuntautumisen vaiheessa pohditaan tulevaisuuden kannalta myönteisiä ratkaisuja kunkin omiin lähtökohtiin, tarpeisiin ja vahvuuksiin nojaten. (Hyvärinen ym. 2021a.)

Vahvuusperustaisen työotteeseen sisältyvien erilaisten harjoitusten ja menetelmien avulla voidaan tukea ohjaukseen tai valmennukseen osallistuvia selkiyttämään tulevaisuuden suunnitelmiaan, sanoittamaan osaamistaan ja reflektoimaan vahvuuksiaan. Erilaiset harjoitukset antavat pohjaa itsetuntemuksen lisäämiseen ja kehittävät elämässä, opiskelussa sekä työssä tarvittavia taitoja. (Hyvärinen ym. 2021b.) Vahvuusperustaisella työotteella voidaan edistää yleistä työhyvinvointia. Sillä on käyttöä myös osatyökykyisten työllistämisessä ja osaamisen kehittämisessä.

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Hakanen, J. 2011.Työn imu. Työterveyslaitos. Viitattu 20.9.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M., & Uusiautti, S. (2020). Lapin korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Lapin ammattikorkeakoulu. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset Vuosikerta 2020 Nro 21 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-373-7

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021a. Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64878

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021b. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

Lähdesmäki, L & Vornanen, L. (2014). Vanhuksen parhaaksi. Hoitaja toimintakyvyn tukena. Edita

Ojanen, M. 2014. Positiivinen psykologia. Saga Egmont. 2.painos

Peterson, C. & Seligman, M. E. P. 2004. Character strengths and virtues: A handbook and classification. New York: Oxford University Press

Seligman, M. E. P. & Csíkszentmihályi, M. 2000. Positive Psychology. An introduction. American Psychologist 55(1),5–14. Viitattu 4.7.2023 https://www.researchgate.net/publication/11946304_Positive_Psychology_An_Introduction

Sulaoja, K ja Turunen, H. 2021 Vamos työotteen mallinnus. Viitattu 20.9.2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/508692/Sulaoja-Turunen%20Vamos-ty%C3%B6otteen%20mallinnus%20YAMK-opinn%C3%A4ytety%C3%B6.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Uusiautti, S. 2019. Tunnista vahvuutesi ja menesty. Helsinki: Kirjapaja.

Wenström, S. 2020. Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Wenström, S. 2021. Vahvuusperustaisuus korkeakouluopiskelijoiden ohjauksessa. Esitys 31.8.2021. Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus seminaarissa.

OSA II: Tietoa ja kokemuksia hanketyöstä

5 Osaamisella työelämään -hankkeen tavoitteet ja indikaattoritavoitteiden saavuttaminen

Anu Kippola-Pääkkönen

Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -kehittämishankkeen suunnittelu toteutui yhteistyössä koulutusorganisaatioiden, työelämäpalveluiden, elinkeinoelämän ja aluehallinnon toimijoiden kanssa. Hankeen suunnittelussa pyrittiin vastamaan kansallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät työllistymisasteen nostamiseen sekä erityisesti osatyökyisten henkilöiden työllistymisen ja osallisuuden edistämiseen. Lappi-sopimuksessa, Lapin maakuntaohjelmassa 2018–2021, tavoitteena oli korkea työhön osallistumisen aste, nuorten aktivointi työelämään osallistavilla tavoilla ja koulutuksen vastaaminen monipuolisin keinoin muuttuvan työelämän tarpeisiin (Lapin liitto 2017). OSTE-hankkeen suunnittelu ja toteutus ovat pohjautuneet lappilaiseen koulutuskumppanuuteen, jonka puitteissa hanketta suunniteltiin ja toteutettiin koulutusorganisaatioiden toimijoiden yhteistyönä (Lappilainen koulutuskumppanuus 2018).

Hanke sai rahoituksen Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020, Suomen rakennerahasto-ohjelman toimintalinjasta 3. Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (6.1 Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen). Hanke käynnistyi lokakuussa 2020, ja sen toteutusaika oli 19.10.2020–31.10.2023. Hankkeen päätoteuttajana toimi Lapin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina olivat Lapin yliopisto, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.

Tavoitteet

Osaamisella työelämään -hankkeen päätavoitteena oli tukea osatyökykyisten ja niiden henkilöiden työllistymistä, joiden työkyky voi olla uhattuna. Tavoitteen saavuttamiseen pyrittiin tukemalla osatyökykyisten työnhakijoiden ja asiakkaiden osaamisen vahvistamista, edistämällä työelämän valmiuksia työllistää osatyökykyisiä työntekijöitä sekä kehittämällä heille suunnattuja tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita (TNO-palvelut). Hankkeessa pyrittiin varmistamaan asiakkaan tuetun osaamisen vahvistamisen polulla nivelvaiheiden toimivuus ja niissä saatava riittävä ja tarkoituksenmukainen ohjaus ja tuki. Hankkeen osatavoitteet teemoittainon kuvattu alla:

Asiakkaiden osaamisen kehittäminen ja työllistymisen tuki

a) edistää osatyökykyisen työnhakijan/asiakkaan osaamisen kehittämisen ja työllistymiseen tähtäävän polun ja sen nivelvaiheiden sujuvuutta

b) tukea osatyökykyisiä henkilöitä tunnistamaan omaa osaamistaan ja osaamisen päivittämisen tarpeita vahvuusperustaisen ja voimavarakeskeisen ohjauksen avulla ja ottamalla käyttöön erilaisia osaamisen tunnistamisen menetelmiä.

c) lisätä osatyökykyisen työnhakijan/asiakkaan työllistymistä edistävää osaamista

Työnantajien tietoisuuden vahvistaminen monimuotoisista rekrytointikäytännöistä

d) lisätä työelämän osaamista ja valmiuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämisessä ja rakentaa uudenlaista ajattelua osatyökykyisten työntekijöiden ja -hakijoiden työllistymisen mahdollisuuksista ja erilaisista heille soveltuvista työmuodoista

Tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) -palveluiden toimijoiden osaamisen kehittäminen osatyökykyisten työnhakijoiden asiakaspolun tukemiseksi

e) kehittää tieto-, neuvonta- ja ohjaus -palveluiden yhteistyötä ja palveluiden laatua osatyökykyisten henkilöiden osaamisen vahvistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi

f) vahvistaa koulutusjärjestelmän (oppilaitosten) osaamista ja mahdollisuuksia tukea ennaltaehkäisevästi valmistuvia ja työelämään siirtyviä opiskelijoita, joita osatyökyisyys koskee jo opiskeluvaiheessa tai joiden kohdalla tunnistetaan osatyökykyisyyden riski työelämään siirryttäessä.

Hanketta toteuttaneet koulutusorganisaatiot pyrkivät omissa toiminnoissaan tukemaan YK:n jäsenvaltioiden vuonna 2015 sopimia kestävän kehityksen tavoitteita (Sustainable Development Goals, SDG), joihin myös Suomi on sitoutunut. OSTE-hanke on osaltaan pyrkinyt edistämään seuraavia kestävän kehityksen tavoitteita: 3 terveyttä ja hyvinvointia, 4 hyvä koulutus, 8 ihmisarvoista työtä ja talouskasvua sekä 10 eriarvoisuuden vähentäminen. (Ks. Suomen YK-liitto 2024.)

Tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät toimenpiteet

Hankkeen toiminta perustui systeemiajatteluun eli siinä ei pyritty vaikuttamaan pelkästään yhteen toimijaan, kuten yksittäiseen asiakkaaseen, vaan huomioimaan koulutuksen, työnantajien ja palveluverkoston tehtäviä ja rooleja, jotka vaikuttavat työllistymisen prosesseihin. Osaamisen kehittämisen ja työllistymisen tukea tarkasteltiin kokonaisvaltaisessa kontekstissa, sen sijaan että huomio olisi ollut yksittäisessä toimijassa tai osa-alueessa.

Kuviossa 1 kuvataan OSTE-hankkeen osatyökykyisten tuetun osaamisen vahvistamisen vaiheita ja verkostoja. Hankkeessa mukana olleet toisen asteen ammatillisten (REDU, Lappia) ja korkeakouluasteen oppilaitosten (Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto) asiantuntijat tarjosivat tukea koulutus- ja urasuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman perustana oli yhdessä asiakkaan kanssa kartoitettu tilanne ja asiakkaan esille nostamat toiveet ja tavoitteet. Hankehenkilöstö tuki erityisesti oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamista ja auttoi vahvuusperustaisella työotteella rakentamaan oman näköistä koulutus- ja/tai työllistymispolkua. Hankkeessa asiakkaalla oli mahdollisuus täydentää omaa osaamistaan erilaisin jatkuvan oppimisen muodoin, joita olivat esimerkiksi korttikoulutukset, koulutuskokeilut ja tutkinnon täydentäminen tai laajentaminen. Asiakkaiden ohjaus ja valmennus toteutuivat yksilö- ja/tai ryhmämuotoisesti, ja hanketyöntekijällä oli mahdollisuus toimia rinnallakulkijana prosessissa. OSTE-hankkeessa osatyökykyisten työllistymisen edistämistä toteutettiin tietoihin, taitoihin ja asenteisiin vaikuttamalla. (Kippola-Pääkkönen ym. 2021.)

Kuvion vasemmalla ja oikealla on teksti ”tiedot-taidot-asenteet”. Kuvion yläosassa on laatikko ”Vahvuuksilla ja osaamisella työhön” ja sen alla luottelomerkein ”räätälöity vahvuusperustainen ohjaus ja ja valmennus” sekä ”Nivelvaiheiden tuki. Laatikon alla on 3-osainen nuoli, jonka ensmmäinen osa on ”Uratavoitteet ja osaamisen laajentamisen suunnitelma”, toinen osa ”Osaamisen laajentaminen” ja kolmas osa ”Työ ja työllistyminen”. Nuolen alla on ellipsi, jonka sisällä lukee ”Laajennettu tieto-, neuvonta- ja ohjausverkosto (TNO), mm. TE-palvelut, työnantajat, työkyvyn palvelut”. Ellipsin alapuolella lukee ”Oppilaitokset” ja ”Työnantajaverkosto”.

Kuvio 1. Osatyökykyisten tuetun osaamisen vahvistamisen vaiheita ja verkostoja (Kippola-Pääkkönen & Sirviö 2020, mukaillen Sirviö ja OSTE-hankkeen suunnitteluryhmä, 2020).

Hankkeessa työnantajille tarjottiin tietoa muun muassa monimuotoisuutta edistävistä rekrytointikäytännöistä, työkyvyn tuesta, palkkaukseen ja työtehtävien muokkaamiseen liittyvästä tuesta. Henkilöasiakkaiden kohdalla tarjottiin tarvittaessa tehostettua ohjausresurssia työpaikalle. Hanke tarjosi myös alueen tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) -palveluissa toimiville asiantuntijoille koulutusta, verkostoitumista ja työllistymisen tukeen liittyvien toimintatapojen kehittämistä. (Kuvio 1.)

Kohderyhmät

Hankkeen varsinaisiin kohderyhmiin kuuluivat kouluttautumis- ja työllistymisvaiheessa olevat osatyökykyiset työttömät työnhakijat, osatyökykyiset ja siitä johtuen työttömyysuhan alla olevat työntekijät, työnantajat ja eri organisaatioiden TNO-toimijat. Välillisesti kohderyhmään kuuluivat myös opinnoista työelämään siirtymässä olevat opiskelijat, joilla oli opiskelukyvyn haasteita sekä oppilaitoksissa ohjaustyössä toimivat henkilöt. Vaikka hankkeen tärkeänä kohderyhmänä oli henkilöt, joiden opiskelu- tai työkyky on heikentynyt, hankkeessa ei dokumentoitu asiakkaiden terveystietoja, vaan ohjauksen painopiste oli vahvuusperustaisessa lähestymistavassa. Hankkeen asiakastyötä tekevät ohjaajat auttoivat asiakasta tunnistamaan olemassa olevaa osaamista ja osaamisen kehittämisen tarpeita kohti koulutus- tai työllistymispolkua. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät asiakkaan itsensä kertomat tiedot asiasta huomioitiin siinä määrin, kuin oli tarvetta pohtia asiakkaan kanssa yhdessä työkykyä vastaavaa alaa tai työtehtävää. Hankkeen työntekijöillä oli myös laaja-alaista kuntoutuksen osaamista, jota he pystyivät hyödyntämään asiakasohjauksessa.

Hankesuunnitelman määrällisissä tavoitteissa hankkeeseen osallistuvien henkilöiden määräksi arvioitiin 288, joista työttömiä 169, koulutuksessa olevia 33, työssä olevia 81 ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia 5. Hankkeeseen osallistuvien yritysten lukumääräksi arvioitiin 90, joista mikroyrityksiä 24, pieniä yrityksiä 50, keskisuuria yrityksiä 15, suuryrityksiä 1. (Hankesuunnitelma 2020.)

Indikaattoritavoitteiden saavuttaminen

Taulukossa 1 on kuvattu hankkeelle asetettuja numeerisia tavoitteita henkilöasiakkaiden osalta ESR-hankkeiden osallistujakohtaisen aloitustilanteen lomakkeen mukaan sekä niiden saavuttamista. Henkilöasiakkaita koskevat määrät saavutettiin 107 prosenttisesti (n= 308/288). Osallistujista 86 prosentilta (n=265/308) saatiin myös aloitusilmoituksen kirjaamiseen vaaditut tiedot. Kuitenkin merkittävän kohderyhmän eli työttömien osuus hankkeen henkilömäärässä jäi huomattavasti suunniteltua pienemmäksi (68 % tavoitteesta). Työttömien ryhmässä työttömänä yli 12 kk olleita eli pitkäaikaistyöttömyyteen kuuluvia oli 62 (54 % kaikista työttömistä), työttömänä 6–12 kk olleita 16 (14 % kaikista työttömistä) ja työttömänä alle 6 kk olleita 37 (32 % kaikista työttömistä).

Henkilöasiakkaita koskevissa lukumäärissä ei ole huomioitu lyhyitä, konsultoivia ohjauksia. Osallistujakohtainen ESR-seurantatietolomake (aloitus- ja lopetusilmoitus) on täytetty ensisijaisesti paperisena versiona, mutta koronaepidemiaan (covid-19) liittyvien rajoitusten vuoksi seurantatietoja oli mahdollista kerätä myös sähköisesti. Tällöin kerääminen rajoittui kuitenkin vain perustietojen keräämiseen (nimi, sukunimi, syntymäpäivä, sukupuoli, yhteystiedot). Rahoittajan ohjeen mukaan työllisyystilannetta, koulutusastetta ja muita taustatekijöitä (esim. vammaisetuuteen oikeuttava tai muu vamma) ei saanut perustietojen yhteydessä kerätä. Etenkin ESR-hankkeiden osallistujakohtaisen lopetusilmoituslomakkeen keräämisessä oli haasteita, ja lopetustilanteen lomakkeissa oli selvä kato suhteessa aloitustilanteen lomakkeisiin (n= 191/265, 72 %), minkä vuoksi indikaattoritiedot ovat jääneet vajaaksi. Kadon vuoksi hankkeessa ei saatu luotettavasti tietoa esimerkiksi työttömänä aloitustilanteessa olleiden henkilöiden lopetusajankohdan työllisyystilanteesta.

Taulukko 1. Hankesuunnitelman henkilöasiakkaiden määriä koskevat tavoitteet ja niiden saavuttaminen aloitusilmoituksen (n=265) tietojen perusteella.

Hankkeeseen osallistuneille henkilöasiakkaille kohdennettiin myös sähköiset alku- ja loppukyselyt, joihin vastaaminen oli vapaaehtoista. Alkukyselyssä selvitettiin asiakkaiden odotuksia ja tuen tarpeita. Loppukyselyssä kartoitettiin sitä, miten hanke on vastannut odotuksiin, millaista tukea asiakkaat kokivat saaneensa ja millaisia kehittämistarpeita hankkeeseen liittyi. Näitä tuloksia kuvataan tarkemmin tämän julkaisun artikkelissa 6 ”Osaamisen vahvistamiseen liittyvät asiakkaiden odotukset ja saatu tuki”.

Taulukossa 2 on kuvattu lukumäärät ja niiden saavuttaminen yritysten/työnantajien osalta. Hanke saavutti 73 % siitä yritysten määrästä, mitä hankkeessa tavoiteltiin. Tavoitteet jäivät täyttymättä vain pienten yritysten osalta, kun taas mikroyritysten ja suuryritysten osalta hanke tavoitti enemmän yrityksiä kuin tavoitteeksi oli kirjattu.

Taulukko 2. Hankesuunnitelman yritysten/työnantajien määriä koskevat tavoitteet ja niiden saavuttaminen.

Taulukossa 2 yrityksiä/työnantajia koskevissa lukumäärissä ei ole huomioitu niitä yrityksiin liittyviä yhteydenottoja, joista ei ole seurannut yhteisiä toimenpiteitä kuten esimerkiksi ohjausta monimuotoiseen rekrytointiin tai asiakkaan työkokeilua. Esimerkiksi jalkautuvaan työnantajayhteistyöhön, jota on kuvattu artikkelissa 14 ”Työllistämisen mahdollisuuksien kartoittaminen – kokemuksia jalkautuvilta työpaikkakäynneiltä”, liittyi paljon työnantajien kontaktointia, joista ei seurannut jatkotoimenpiteitä ja joita ei ole kirjattu taulukon indikaattoritietoihin. Hankkeeseen osallistui myös muita organisaatioita kuin yrityksiä (esim. kansalaisjärjestöjä, seurakuntia) 38 kpl.

OSTE-hanke toimi poikkeuksellisena aikana, koska koronaepidemian vuoksi lähikontakteja rajoitettiin syksyn 2020 ja kevään 2022 välillä. Koronavirus ja yhteiskunnan rajoitustoimet näkyivät vuoden 2020 työmarkkinoiden kehityksessä ja työttömyydessä. Työttömyys lisääntyi voimakkaasti erityisesti Tunturi- ja Pohjois-Lapissa, joissa palvelu- ja matkailuelinkeino on merkittävä. Lapissa rajoitukset jatkuivat kevääseen 2022 asti. Taulukossa 3 on kuvattu Lapin alueen työttömien työnhakijoiden, pitkäaikaistyöttömien sekä vammaisten tai pitkäaikaissairaiden osuutta työttömistä työnhakijoita hankevuosien (2020–2023) aikana ja vuotta aikaisemmin (2019). Taulukossa näkyy myös Lapin ELY-keskuksen alueella avoimeksi ilmoitetut työpaikat.

Taulukko 3. Työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat Lapin alueella hankevuosien (2020–2023) aikana ja vuotta aikaisemmin (2019).

Lähde: StatFin, Työnvälitystilasto (TEM); Lapin ELY-keskuksen alue.

Hankevuosien aikana työvoiman tarve kasvoi, ja avointen työpaikkojen määrä lisääntyi. Yhteiskunnan rajoitusten poistuttua työttömien työnhakijoiden määrä väheni, mutta pitkäaikaistyöttömien ja niiden työttömien, joilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, määrä oli edelleen lokakuussa 2023 hieman korkeampi kuin ennen koronaepidemiaa.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Hankesuunnitelma 2020. Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Tiivistelmä saatavana verkossa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S22251

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. 2021. Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

Lappilainen koulutuskumppanuus – Yhteistyöverkoston toimintaa ohjaava toimintakäsikirja. 2018. Lappilainen koulutuskumppanuus -hanke. Viitattu 23.9.2023. https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=2da4c37a-6b05-412c-9d4b-e577e53f35ae.

Lapin liitto 2017. Lappi-sopimus. Lapin maakuntaohjelma 2018–2021. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2020/08/Lappi-Sopimus2018-2021.pdf

Suomen YK-liitto 2024. Kestävän kehityksen tavoitteet. Viitattu 22.3.2024. https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys

ASIAKKAAT

6 Osaamisen vahvistamiseen liittyvät asiakkaiden odotukset ja saatu tuki

Anu Kippola-Pääkkönen

Monialaisen työkyvyn näkökulmasta osaaminen on tärkeä osa työkykyä. Osaamisen käsitteellä voidaan viitata tietoihin, taitoihin, asenteisiin, pätevyyteen, pystyvyyden tunteeseen, osaamistavoitteisiin tai oppimistuloksiin. Osa osaamisesta syntyy ja vahvistuu koulutuksen kautta, mutta myös erilaisissa arkipäivän tilanteissa kotona, harrastus- ja vapaa-ajantoiminnoissa sekä työelämässä. Osaamista tarkastellaan usein geneerisenä eli yleisluonteisena osaamisena, yleisenä työelämäosaamisena sekä spesifimpänä ammattialakohtaisena osaamisena. Osaamisen tunnistamisen kautta voidaan rakentaa tarkoituksenmukaista opintopolkua ja työuran vahvistamista. Koulutuksella voidaan varmistaa ammattitaitoa, kehittää osaamista tai suunnata sitä kokonaan uudelle alalle. Koulutus toimii näin tärkeänä tekijänä työelämäosallisuuden mahdollistamiseksi. (Alasalmi ym. 2019; Kyröläinen 2020.) Jatkuvalla oppimisella (continuous learning) viitataan koko elämänkaaren aikaiseen ja eri elämänalueille ulottuvaan oppimisprosessiin. Jatkuvan oppimisen erilaisilla mahdollisuuksilla voidaan ylläpitää ja lisätä ammattitaitoa, hankkia syventävää tai kokonaan uutta osaamista ja pätevyyttä. (Siltanen ym. 2022.) Jatkuvalla oppimisella voidaan vastata sekä henkilön koettuihin osaamistarpeisiin, että työelämän osaamistarpeisiin. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on korostettu erityisesti työelämän tarpeita vastaavan osaamisen edistämistä (Valtioneuvosto 2023b, 91).

Tässä artikkelissa kuvataan Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -kehittämishankkeeseen ohjautuneiden asiakkaiden odotuksia hankkeen palveluita kohtaan sekä sitä, millaista tukea he kokivat hankkeesta saadun. OSTE-hankkeessa yhtenä tavoitteena oli tukea asiakkaita tunnistamaan omaa osaamistaan ja osaamisen päivittämisen tarpeita sekä vahvistamaan työllistymistä edistävää osaamista. Hankkeen palveluita toteutti Lapin suurimmat koulutusorganisaatiot Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia. Asiakastyötä toteutettiin eniten toisen asteen oppilaitoksissa REDU:lla ja Lappiassa.

Aineisto ja menetelmät

Aineisto kerättiin vuosien 2021–2023 aikana OSTE-hankkeeseen ohjautuneiden henkilöasiakkaiden kyselylomakkeilla. Hankkeeseen tullessa asiakkaille tarjottiin alkukyselyyn vastaamisen mahdollisuutta ja asiakkuuden päättyessä heidän toivottiin vastaavan loppukyselyyn. Kyselyihin vastaaminen oli vapaaehtoista. Alkukysely sisälsi taustatietoihin (esim. sukupuoli, ikä, elämäntilanne, koettu opiskelu- tai työkyky), hankkeeseen ohjautumiseen ja motivaatioon sekä odotuksiin ja tuen tarpeisiin liittyviä kysymyksiä. Loppukysely sisälsi kysymyksiä, miten saatu tuki on vastannut odotuksia ja tuen tarpeita, ja miten koulutus- tai työllistymispalveluita pitäisi kehittää. Tässä artikkelissa tuloksia esitetään kuvailevina tietoina. Numeraalista aineistoa kuvataan suorina jakaumina, suhteellisina osuuksina ja keskiarvioina. Avokysymysten vastausten analyysissä hyödynnettiin sisällönanalyysiä, jossa samansisältöiset lauseet tai tekstin osat luokiteltiin teemoihin, jotka kuvaavat tarkasteltavaa ilmiötä (ks. Tuomi & Sarajärvi 2018). Avokysymysten vastauksia koskevissa sitaateissa käytetään merkintöjä ”T=työttömänä, “O=opiskelijana”, ”M=muu tilanne esim. työssä tai sairauspoissaolevana työelämästä” kuvaamaan vastaajaryhmään kuuluvaa.

Perustietoja osallistujista

Alkukyselyyn vastasi 75 henkilöä, joista 35 oli työttömiä (T), 25 opiskelijoita (O), 7 työssä, 5 työelämän ulkopuolella ja 3 ilmoitti muun syyn kuten sairaslomalla olemisen tai palkkatuella työssä olemisen (näistä 15 henkilöstä käytetään jatkossa lyhennettä M, muu tilanne). Työttömien ryhmässä 18 kuului pitkäaikaistyöttömien ryhmään eli työttömyys oli kestänyt 12 kuukautta tai pidempään. Alkukyselyyn vastanneista naisia oli 57 prosenttia ja kaikkien vastanneiden keski-ikä oli 35 vuotta. Opiskelijoiden ryhmässä oli nuorempia henkilöitä kuin työttömien ja muiden ryhmässä. Kuitenkin kaikissa ryhmissä ikävaihtelua oli paljon. Kaikista vastaajista 63 prosentilla oli korkeintaan keskiasteen tutkinto, työttömien ryhmässä korkeintaan keskiasteen tutkinto oli 71 prosentilla. Opiskelijat arvioivat opiskelu- ja työkykyänsä myönteisemmin kuin työttömät tai muiden ryhmässä olevat ja heillä oli vähemmän hajontaa vastausten välillä. Taulukossa 1 on tiivistetty alkukyselyyn vastanneiden perustietoa.

Loppukyselyyn vastasi yhteensä 65 vastaajaa, joista 20 oli työttömiä, 23 opiskelemassa, 14 työssä tai yrittäjänä ja 8 ilmoitti olevan joku muu tilanne, kuten sairaslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä.

Taulukko 1. Asiakkaiden alkukyselyyn (n=75) vastanneiden taustatietoja opiskelijoiden, työttömien ja muiden ryhmissä.

Tulokset

Hankkeeseen ohjautuminen. Vastaajat kuvasivat eri tahoja, joista olivat saaneet tietoa OSTE-hankkeesta ja joista oli ohjattu hankkeen palveluihin. Opiskelijoista valtaosa oli saanut tietoa oppilaitoksen henkilökuntaan kuuluvilta (60 %), mutta myös opiskeluterveydenhuollosta tai opiskelijoiden hyvinvointipalveluista (12 %). Työttömien ryhmässä OSTE-hankkeen palveluihin oli ohjattu TE-palveluista (37 %) ja kunnan työllisyyspalveluista (23 %) mutta myös oppilaitoksen henkilökuntaan kuuluvat olivat tarjonneet tietoa (33 %). Kolmannelta sektorilta oli myös ohjattu asiakkaita OSTE-hankkeen piiriin, mutta sosiaali- ja terveystoimesta tai Kelalta asiakkaiden mukaan ei oltu ohjattu ketään hankkeen palveluihin. Työterveyshuollosta oli ohjautunut hankkeeseen pieni määrä asiakkaita. Asiakkaat olivat saaneet tietoa myös monista muista lähteistä, kuten sanomalehtijutuista tai mainoksista. Etsivästä nuorisotyöstä ja aikuissosiaalityöstä oli myös ohjattu hankkeeseen, vaikka jälkimmäistä ei välttämättä hahmotettu sosiaalipalveluksi. (Kuvio 1.)

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien jakaumia tahoista, jotka olivat ohjanneet hankkeen palveluihin. Tekstissä kuvataan kuvion pääasiallinen sisältö.

Kuvio 1. Tahot, jotka olivat ohjanneet asiakasta OSTE-hankkeen palveluihin (n = 75, vastausten määrä 81), %.

Motivaatio ja innostus osallistumiseen. Valtaosa asiakkaista oli vähintään melko motivoitunut ja innostunut osallistumaan OSTE-hankkeen palveluihin. Opiskelijoiden ryhmässä oli enemmän erittäin motivoituneita kuin työttömien ja muiden ryhmässä. (Kuvio 2.)

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien jakaumia eri ryhmien motivaation tasosta osallistua OSTE-hankkeen palveluihin. Erittäin motivoituneita oli työttömistä 49 %, opiskelijoista 64 % ja muusta ryhmästä 53 %.

Kuvio 2. Asiakkaiden motivaatio OSTE-hankkeen palveluita kohtaan, %.

Odotukset ja tuen tarpeet. Asiakkaat kuvasivat useita OSTE-hankkeen palveluihin liittyviä odotuksia ja tuen tarpeita. Odotukset ja tuen tarpeet liittyivät erityisesti toiminta- ja työkyvyn selkiytymiseen ja tukemiseen, omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden tunnistamiseen, osaamisen vahvistamiseen ja kouluttautumiseen sekä työllistymiseen. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Asiakkaiden näkökulmia odotuksista ja tuen tarpeista OSTE-hankkeen palveluihin liittyen.

Kuvassa on taulukko, jossa on kolme saraketta. Ylärivillä on teemat saadusta tuesta, mitä OSTE-hanke tarjosi. Nämä ovat elämänhallintaan ja voimavaroihin liittyvä tuki, osaamisen vahvistuminen ja työllistymiseen saatu tuki. Näitä teemoja on kuvattu asiakkaiden suorilla sitaateilla.

Kuvioissa 3 on kuvattu tarkemmin asiakkaiden odotuksia työttömien ja opiskelijoiden ryhmissä. Kummassakin ryhmässä toivottiin saatavan erityisesti yksilöllistä tukea (Ka 3,9). Molemmat ryhmät toivoivat saavansa myös melko paljon tietoa oman osaamisen kehittämisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksista sekä tukea omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamiseen. Työttömien ryhmässä toivottiin erityisesti koulutusvaihtoehtojen löytämistä (Ka 3,5). Opiskelijat toivoivat huomattavasti vahvemmin tukea työelämään siirtymiseen (Ka 4,4) kuin työttömät (Ka 2,9). Opiskelijoilla korostui myös urasuunnitelman laatimiseen liittyvät toiveet ja ryhmässä tapahtuvaan ohjaukseen liittyvät odotukset, jossa toteutuisi samassa elämäntilanteessa olevien tapaamista. Ansiotyön löytymistä joko osa- tai kokoaikaisena toivottiin molemmissa ryhmissä suunnilleen saman verran (Ka 3,0–3,2).

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien jakaumia odotuksista ja tuen tarpeista. Tekstissä kuvataan kuvion keskeinen sisältö.

Kuvio 3. Asiakkaiden odotuksia ja tuen tarpeita keskiarvoina OSTE-hankkeeseen tullessa
(asteikko 1–5; 1=ei lainkaan/ei tarvetta, 5=erittäin paljon).

Asiakkaiden saama tuki hankkeesta. Loppukyselyyn vastanneista asiakkaista (n = 65) 39 prosenttia koki hankkeeseen osallistumisen erittäin hyödylliseksi ja 41 prosenttia melko hyödylliseksi. Vastaajista 16 prosenttia ei kokenut sen olevan erityisen hyödyllinen, mutta ei hyödytönkään ja 5 prosenttia arvioi hankkeeseen osallistumisen melko tai täysin hyödyttömäksi. Hyödyllisyysarvioita hieman varovaisemmin asiakkaat arvioivat sitä, kuinka hanke oli edistänyt omaa osaamisen kehittämistä ja työllistymisen mahdollisuuksia. Vastaajista 54 prosenttia oli sitä mieltä, että hanke oli edistänyt erittäin tai melko paljon, 32 prosenttia jonkin verran ja 14 prosenttia koki hankkeen edistäneen melko tai erittäin vähän. Avokysymysten vastauksissa asiakkaat tarkensivat sitä, mitä ovat kokeneet saaneensa hankkeeseen osallistumisella. Taulukossa 3 on kuvattu tärkeimpiä asioita, joita OSTE-hankkeeseen osallistuminen asiakkaille tarjosi. Nämä asiat liittyivät elämänhallintaan ja omiin voimavaroihin saatuun tukeen, oman osaamisen vahvistumiseen sekä työllistymiseen saatuun tukeen.

Taulukko 3. Asiakkaiden näkökulmia tärkeimmistä asioista, mitä osallistuminen OSTE-hankkeeseen tarjosi.

Kuviossa 4 on kuvattu asiakkaiden arvioita OSTE-hankkeesta saadusta tuesta tarkemmin. Eniten koettiin saadun yksilöllistä ohjausta, tietoa oman osaamisen kehittämiseen ja kouluttautumiseen liittyen sekä omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamiseen. Puolet asiakkaista koki saaneensa erittäin tai melko paljon selkeyttä koulutusvaihtoehtojen löytämiseen. Kaikista loppukyselyyn vastanneista vain viidesosa koki kuitenkin saaneensa paljon tukea varsinaiseen ansiotyöhön pääsemiseen. Toisaalta kaksi viidesosaa vastasi loppukyselyssä, että tähän ei ollut tarvettakaan. Ryhmien välillä oli myös eroja arvioissa. Esimerkiksi työttömät arvioivat saaneensa enemmän erittäin tai melko paljon tukea sopivista työantajista (50 %) kuin opiskelijat (35 %), samoin tuesta kokopäiväiseen ansiotyöhön. Työttömistä 33 % arvioi saaneensa erittäin tai melko paljon tukea kokopäiväiseen ansiotyöhön joko palkkatyössä tai yrittäjänä toimimiseen, kun opiskelijoista näin arvioi 13 %. Toisaalta opiskelijat arvioivat tähän olleen vähemmän tarvettakaan (52 %) kuin työttömät (22 %). Työelämään siirtymisen tuessa ryhmien välillä ei ollut eroja, mutta lähes puolet opiskelijoista koki saaneensa enemmän erittäin paljon tai melko paljon tukea urasuunnitelmien laatimiseen, kuin työttömistä näin vastasi reilu neljäsosa.

Kuvio 4. Asiakkaiden (n= 64) arvioita OSTE-hankkeesta saadusta tuesta, %. (Asteikko 1–6; 1=en lainkaan, 2= melko vähän, 3 = jonkin verran, 4= melko paljon, 5=erittäin paljon, 6= ei ollut tarvettakaan. Kuviossa vaihtoehtoja on yhdistetty.)

Asiakkailta toivottiin myös ehdotuksia, miten koulutus- tai työllistymispalveluita pitäisi kehittää. Ehdotuksia tuli vain yksittäisesti. Esille tuotiin toivetta yksilöllisemmästä tuesta ja henkilökohtaisemmasta työskentelyotteesta, mutta joku toivoi enemmän myös ryhmämuotoisia työllistämistä edistäviä tapaamisia, joissa toteutuisi vertaistuki. Muutamien toiveet liittyivät mahdollisuuksiin kohdata erilaisia työantajia ja sitä, että palkkatukea hyödynnettäisiin aiempaa aktiivisemmin työllistymisen tuessa.

Pohdinta

Tässä artikkelissa tarkasteltiin Osaamisella työelämään OSTE -hankkeen henkilöasiakkaiden arvioita odotuksista ja tuen tarpeista hankkeen palveluita kohtaan sekä sitä, millaista tukea he ovat hankkeesta saaneet. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida, että alkukyselyyn vastasi vain 28 prosenttia heistä, jotka olivat täyttäneet ESR-aloitusilmoituksen (ks. artikkeli 5 ”Osaamisella työelämään -hankkeen tavoitteet ja indikaattoritavoitteiden saavuttaminen”) ja loppukyselyn täyttämisen vastausprosentti jäi sitäkin pienemmäksi (25 %). Alku- ja loppukyselyyn vastasi myös osittain eri ihmisiä. Ei ole myöskään tiedossa, miten vastaajat ovat valikoituneet ja hankkeeseen ohjatuessaan vastaajat osoittivat hyvää motivaatiota. OSTE-kehittämishanke tarjosi matalan kynnyksen tukea, jossa ei kerätty asiakkaista tarkkoja tietoja. Tämän artikkelin tarkoitus olikin antaa yleiskuvaa jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen vahvistamiseen liittyvistä odotuksista ja koetusta saadusta tuesta.

Opiskelijat arvioivat opiskelu- ja työkykyänsä myönteisemmin kuin työttömät tai muiden ryhmässä olevat. Työttömien työkyvyn keskiarvo edusti kohtalaista työkykyä (ks. esim. Gould, Ilmarinen & Järvisalo 2008). Alentunut työkykypistemäärä voi ennustaa riskiä pitkille sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiselle (Ahlstrom, Grimby-Ekman, Hagberg & Dellve 2010; Jääskeläinen, Kausto, Seitsamo, Ojajärvi, Nygård, Arjas & Leino-Arjas 2016). Ammatillisen minäpystyvyyden tukeminen on tärkeä osa työkyvyn vahvistamista (Wallin, Rauhala, Fjellman-Wiklund, Nyman & Fagerström 2021). Ammatillista minäpystyvyyttä voidaan tukea niin työpaikoilla kuin koulutuksella. Hankkeeseen tulleilla asiakkailla vajaalla kaksi kolmasosalla oli korkeintaan keskiasteen tutkinto. Matalamman koulutusasteen saaneilla on todettu olevan usein heikompi terveys ja toiminta- ja työkyky kuin korkea-asteen koulutuksen saaneilla (ks. esim. Koponen, Borodulin, Lundqvist, Sääksjärvi & Koskinen 2018; Jokela ym. 2021.) Toisaalta hankkeessa yksi ryhmä oli valmistusvaiheen opiskelijat, jotka ovat vasta koulutuksessa. Koulutuksen yhteys työkykyyn ei ole myöskään yksiselitteinen. Ammatillinen minäpystyvyyden tunne eli tunne omasta kyvykkyydestä ja koetut mahdollisuudet työn tekemiseen ovat kuitenkin työuran pidentämistä tukevia tekijöitä (Wallin, Fjellman-Wiklund & Fagerström 2022; Levanto, Furu, Vatanen, Pitkälä & Martimo 2024) koulutustasosta riippumatta.

Asiakkaat edustivat heterogeenistä joukkoa, ja heillä oli moninaisia ja yksilöllisiä tuen tarpeita, joihin he toivoivat saavansa erityisesti yksilöllistä ohjausta. Tuen tarpeiden kokemisen lisäksi odotuksiin on todennäköisesti vaikuttanut myös hankkeen palveluista saatu ennakkotieto. Asiakkaiden odotukset liittyivät toiminta- ja työkyvyn tukemiseen, omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden tunnistamiseen, osaamisen vahvistamiseen ja kouluttautumiseen sekä työllistymiseen liittyvään tukeen. Osaamisen tunnistamisella ja vahvuusperustaisella uraohjauksella voidaan tukea tarkoituksenmukaista koulutus- ja työllistymispolkua, joka tuottaa onnistumisia. Työhön kiinnittymiseen ja työn imuun vaikuttaa paljon se, kuinka omat kyvyt, taidot ja kiinnostuksen kohteet ovat yhteensopivat työtehtävien ja työympäristön kanssa. (Kippola-Pääkkönen 2024, 472–476.)

Asiakaslähtöinen työskentely, jossa asiakas osallistetaan omien tuen tarpeiden määrittelyyn ja tavoitteiden asettamiseen, on tärkeä osa toiminta- ja työkyvyn tuen suunnittelua. (Ks. esim. Härkäpää, Kippola-Pääkkönen, Buchert, Järvikoski & Kallinen 2020; Vuorento, Unkila, Hakumäki, Poutanen & Juvonen-Posti 2024). Kaksi kolmasosaa asiakkaista koki saaneensa OSTE-hankkeesta kaipaamaansa yksilöllistä tukea. Sosiaaliturvakomitean välimietinnössä on todettu, että sopivien palvelujen suunnittelu ja toteutus edellyttää usein eri toimijoiden yhteistyötä, mutta tarkoituksenmukaista olisi kehittää palveluissa myös vastuutyöntekijä-mallia, jossa työntekijä toimisi rinnallakulkijana, vaikka etuus tai palvelu muuttuisikin. (Valtioneuvosto 2023a, 121–132.) Palvelujärjestelmä on usein asiakkaan näkökulmasta pirstaleinen ja yksilölliseen ohjaukseen keskittyvä vastuutyöntekijä-malli toisi todennäköisesti tuloksellisuutta ja edistäisi palveluiden koordinoidumpaa käyttöä julkisella sektorilla.

OSTE-hankkeen palveluihin oli ohjauduttu eri tahoilta saadun tiedon tai ohjauksen myötä. Eniten vastaajat olivat saaneet hankkeesta tietoa oppilaitosten henkilökunnalta tai TE-palveluista. Sosiaali- ja terveyspalveluista oli ohjattu vähäisesti tai ei ollenkaan, lukuun ottamatta työterveyshuoltoa ja aikuissosiaalityötä. Työttömien terveystarkastuksen järjestämisvastuu on hyvinvointialueella. Terveystarkastusten ja siihen liittyvän ohjauksen on tuettava toiminta- ja työkykyä. Mikäli sairaudet, toimintakyvyn rajoitteet ja kuntoutustarve jäävät työttömillä tunnistamatta, riski syrjäytyä työmarkkinoilta kasvaa. (STM 2023). Työttömien terveystarkastuksessa olisi hyvä kehittää myös osaamisen tunnistamista ja osaamisen vahvistamisen tarpeita osana työkyvyn arviointia. Tähän tarvitaan myös uudenlaisia koulutusorganisaatioiden, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kuntoutuspalveluiden yhteistyön toimintatapoja. Vahvuusperustainen ja työllistymistä tukeva koulutusvalmennus ja osaamisen vahvistaminen voivat todennäköisesti tukea henkilön ammatillista pystyvyyskäsitystä ja työllistymiskykyä, mutta asiasta tarvitaan myös tutkimustietoa.

Valtaosa asiakkaista koki hankkeeseen osallistumisen erittäin tai melko hyödylliseksi. Asiakkaat olivat saaneet hankkeesta elämänhallintaan ja omiin voimavaroihin liittyvää tukea, oman osaamisen vahvistumista sekä työllistymiseen liittyvää tukea. Vastaajista reilu puolet arvioi, että hanke oli edistänyt erittäin tai melko paljon omaa osaamisen kehittämistä ja työllistymisen mahdollisuuksia. Loppukyselyyn vastanneista työttömistä kuitenkin vain kolmasosa arvioi saaneensa erittäin tai melko paljon tukea kokopäiväiseen ansiotyöhön joko palkkatyössä tai yrittäjänä toimimiseen. Työttömän ohjaaminen kohti koulutusta ja työelämää voi olla pitkällinen prosessi, joka sisältää erilaisia vaiheita. Tämän kokoomateoksen artikkelissa 11 ”Ohjaustyön asiakaskuvauksia koulutus- ja työllistymispolulta” kuvataan tarkemmin yksilöllisiä koulutus- ja työllistymispolkuja sekä OSTE-hankkeesta niihin saatua räätälöityä tukea.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Ahlstrom, L., Grimby-Ekman, A., Hagberg, M., & Dellve, L. 2010. The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms, and health–a prospective study of women on long-term sick leave. Scandinavian journal of work, environment & health, 36(5), 404–412. Viitattu 22.9.2023. https://doi.org/10.5271/sjweh.2917

Gould R, Ilmarinen J & Järvisalo J. 2008. Dimensions of work ability. Results from the Health 2000 Survey. Helsinki (Finland): Finnish Centre for Pensions. Viitattu 22.9.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78055/dimensions_of_work_ability_7.pdf

Härkäpää, K., Kippola-Pääkkönen, A. Buchert, U., Järvikoski, A. & Kallinen, M. 2020. Asiakkaiden ja terapeuttien äänellä: Kokemuksia ja arvioita Kelan vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 2020:21. Viitattu 22.9.2023. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/3edfdf5f-6deb-4afe-b78a-ec3515e5385f/content

Jääskeläinen, A., Kausto, J., Seitsamo, J., Ojajärvi, A., Nygård, C. H., Arjas, E., & Leino-Arjas, P. 2016. Work ability index and perceived work ability as predictors of disability pension: a prospective study among Finnish municipal employees. Scandinavian journal of work, environment & health, 42(6), 490–499. Viitattu 22.9.2023. https://doi.org/10.5271/sjweh.3598

Kyröläinen, A. 2020. Vammaisten henkilöiden työllistymisen rakenteelliset esteet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:36. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-546-1

Levanto, S., Furu, H, Vatanen, J., Pitkälä, A. & Martimo, K-P. 2024. Pitkät työurat. Helsinki: Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Viitattu 3.5.2024. https://www.ilmarinen.fi/media_global/uutishuoneen-liitteet-ja-lohkot/2024/pitkat-tyourat-tutkimusraportti.pdf

Siltanen, K., Koramo, M., Majalahti, E., Sillanpää, K., Ålander, T., Nyman, J., Varmola, T., Erkkilä, K. & Ranta, T. 2022. Jatkuvan oppimisen koulutusmarkkinat Suomessa. Markkinan kokonaiskuvan hahmottelua. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:59. Viitattu 22.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-471-2

STM 2023. Työttömän terveystarkastus ja terveysneuvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa – painopisteenä työ-, toiminta ja työllistymiskyky. Ohjekirje. Viitattu 11.11.2023 https://stm.fi/documents/1271139/150188883/Ohjekirje_Tyottomienterveyspalvelut_final.pdf/2c89062d-b55a-391d-78d2-4b753956e916/Ohjekirje_Tyottomienterveyspalvelut_final.pdf?t=1687267516097

Tuomi, J., & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Valtioneuvosto 2023a. Sosiaaliturvakomitean välimietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26. Viitattu 26.10.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/16

Valtioneuvosto 2023b. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8

Vuorento, M., Unkila, K., Hakumäki, L., Poutanen, J., & Juvonen-Posti, P. 2024. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet työkyvyn tuen suunnitelmissa – näkyivätkö asiakkaan tavoitteet? Kuntoutus, 47(1), 22–37. Viitattu 20.4.2024 https://doi.org/10.37451/kuntoutus.144680

Wallin, S., Fjellman-Wiklund, A., & Fagerström, L. 2022. Work motivation and occupational self-efficacy belief to continue working among ageing home care nurses: a mixed methods study. BMC nursing, 21(1), 31. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.1186/s12912-021-00780-3

Wallin, S., Rauhala, A., Fjellman-Wiklund, A., Nyman, P., & Fagerström, L. 2021. Occupational self-efficacy and work engagement associated with work ability among an ageing work force: A cross-sectional study. Work (Reading, Mass.), 70(2), 591–602. Viitattu 22.9.2023. https://doi.org/10.3233/WOR-213595

7 Työllistymistä edistävä koulutusvalmennus

Helena Kangastie ja Sanna Karhu

Suomi on sitoutunut EU:n jäsenmaana edistämään elinikäistä ja jatkuvaa oppimista. Euroopan unionin neuvoston (2004) päätöslauselmassa elinikäiseen oppimiseen liittyvällä ohjauksella tarkoitetaan erilaisia toimia, joiden avulla kaikenikäiset kansalaiset voivat määritellä valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa missä tahansa elämänvaiheessa, tehdä koulutuksen ja ammattiin liittyviä päätöksiä sekä hallita yksilöllistä kehityskaartaan oppimisessa, työssä ja muussa sellaisessa toiminnassa, jossa valmiuksia ja taitoja opitaan ja/tai käytetään. Tieto-, neuvonta ja ohjauspalveluista (TNO-palvelut) puhuttaessa ohjauksella tarkoitetaan henkilökohtaisempaa ja syvällisempää prosessia ohjaajan ja ohjattavan välillä. (Valtioneuvosto 2020, 21.)

Työvoiman saatavuuden varmistamiseksi ja yhteiskunnan jäsenten osallisuuden tukemiseksi on nähty tärkeäksi toimet, joilla ohjataan ja valmennetaan erityisryhmiä erilaisissa siirtymissä. Tällaisia ryhmiä ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, heikot perustaidot omaavat aikuiset, pitkään perhevapailla olleet vanhemmat, ikääntyneet, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset, alanvaihtajat ja vieraskieliset henkilöt. Työssäkäyville, alaa vaihtaville ja yrittäjille suunnattava ohjaus tukee yksilöitä kehittämään osaamistaan, ennakoinnin ja työn hallinnan taitoja sekä työuraansa työmarkkinoiden muutoksissa ja kriisitilanteissa. (Valtioneuvosto 2020, 11.) Tällaisten toimien tavoitteena on osaamisen kehittämisen kautta nopeampi työllistyminen. Tässä artikkelissa kuvaamme työllistymistä edistävää koulutusvalmennusta, joka kehittyi Osaamisella työelämään (OSTE) -hankkeessa toteutetussa asiakastyössä.

Valmennuksen ja ohjauksen määrittelyä

Valmennuksesta ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä ja yhtenevää määritelmää. Se on laajalti käytetty termi, jolla voi tilanteesta riippuen olla erilaisia merkityksiä. Salosen (2016) mukaan Suomessa valmennuksesta puhuttaessa käytetään sekä valmennus- että coaching-käsitteitä. Coaching-käsite on englanninkielisessä kirjallisuudessa lainattu pitkälti urheilusanastosta. Hirvihuhdan (2006, 8) mukaan coaching on kuitenkin vakiintunut yleisnimitykseksi yksilön tai ryhmän suorituksen parantamiseen tähtäävälle keskustelupohjaiselle valmennukselle.

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (Bachirova, Jackson, Hennig & Moral 2020) valmennusta on määritelty inhimilliseksi kehitysprosessiksi, johon kuuluu jäsennelty vuorovaikutus ja asianmukaisten strategioiden, työkalujen ja tekniikoiden käyttö. Valmennukseen liittyy toivottava ja kestävä muutos asiakkaan eduksi. (Bachkirova, Cox & Clutterbuck, 2010, 1.) Valmennukselle läheinen käsite on ohjaus, joka on laaja-alainen ilmiö ja monin eri tavoin määritelty. Onnismaa (2011) määrittelee ohjauksen ajan, kunnioituksen ja huomion antamisena. Hänen mielestään parhaimmillaan ohjaus on ohjaajan ja ohjattavan välistä neuvottelua, jota voidaan kuvata laaja-alaisena elämänsuunnittelun menetelmänä. Yhteisinä piirteinä valmennukselle ja ohjaukselle on löydettävissä käytettävät menetelmät esimerkiksi dialogi, reflektio ja kuuntelu.

Käsitteiden vertailua vaikeuttaa suomenkielisen ohjauskäsitteen laaja merkitys: käsitteiden rinnakkaisuutta kuvaa se, että englanninkielisessä kirjallisuudessa potentiaalin ja suorituksen maksimointiin pyrkivä valmennus (engl. coaching) käännetään suomalaisessa kirjallisuudessa ohjauksen käsitteeksi (Annala 2007, 37). Vehviläinen (2014, 50) lisää tähän ohjauskäsitteen ylimalkaisuuden: se, mitä ohjauskäsitteen alaisuudessa tehdään, voi hyvinkin olla toisen mielestä valmennusta.

Valmennuksen ja ohjauksen tyylejä

Koskinen ja Hautaluoma (2009) jakavat MOOD-valmennustyyleissään valmentajan työskentelytavat neljään eri valmennustyyliin. Nämä ovat motivoiva valmennus (M), osallistuva valmennus (O), ohjaava valmennus (O) ja delegoiva valmennus (D). Kolin ja Silanderin (2002) mukaan ohjaaja voi käyttää vuorovaikutustilanteissa neljää eri interventiotyyliä, jotka ovat hyväksyvä tyyli, katalysoiva tyyli, konfrontoiva tyyli ja määräävä tyyli.

Ohjaus- ja valmennustyylit ovat tehokkaimpia, kun niitä toteutetaan erilaisissa tilanteissa joustavasti. Ohjaajan onkin hyvä tunnistaa erilaisia tyylejä ja käyttää niitä tilanteen edellyttämällä tavalla. Yksittäiseen tyyliin kiinnittyminen voi haitata ohjausprosessin etenemistä. Ohjaajan tulisikin pohtia eri tyylien myönteisiä ja kielteisiä piirteitä sekä pohtia niiden toimivuutta juuri oman työn käytännöllisissä ohjaustilanteissa. (Koli & Silander, 2002, 48–53.)

Kolin ja Silanderin (2002) mukaan ohjaajan toimiessa valmentajan roolissa, on olennaisen tärkeää, että ohjaaja johdattaa valmennettavaa tiedon lähteille tavoitteenaan valmennettavan oppiminen. Tällainen rooli sisältää usein myös informaation antamista sekä menetelmällistä ohjausta ja valmennusta. (Koli & Silander, 2002, 55). Työskentelyn tavoitteena olisi, että valmennettava pystyisi etenemään yhdessä tekemisen, ohjauksen ja valmennuksen avulla kohti itsenäistä työskentelyä (Koskinen & Hautaluoma, 2009, 55).

Koulutusvalmennus yleisesti

Nimensä mukaisesti koulutusvalmennus kiinnittyy yleisellä tasolla koulutukseen valmentautumiseen. Tavoitteena on etsiä yhdessä valmennettavan kanssa hänelle häntä kiinnostava ja hänelle sopiva koulutus tai muu vastaava osaamisen hankkimisen tapa.

OSMA-hankkeessa on määritelty koulutusvalmennusta valmennukseksi, joka auttaa asiakasta löytämään häntä kiinnostavan ja hänelle soveltuvan alan. Tavoitteena on koulutukseen liittyvän henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman tekeminen ja sen eteenpäin vieminen. Maahanmuuttajien koulutusvalmennukseen pohjaavan OSMA-hankkeen määrittelyn mukaan koulutusvalmennuksen aikana asiakas saa lisää tietoa suomalaisesta koulutuksesta ja eri ammateista. (OSMA-hanke.)

Ksakki ry:n tarjoama koulutusvalmennus on palvelu heille, joilla ammatinvalinta tai urasuunnitelma on vielä selkiytymättä tai siinä tarvitaan uudelleen suuntautumista. Valmennuksen tarkoituksena on asiakkaan henkilökohtaisen ammatillisen jatkosuunnitelman selkeyttäminen ja luominen. Lisäksi valmennuksen aikana tuetaan suunnitelman toteuttamista. (Ksakki ry.)

Valo-valmennusmallissa on kuvattu ammatillisten opintojen roolia osana valmentautujan kuntouttavaa prosessia. Valmennuksessa oppiminen tapahtuu aidoissa työkohteissa, oikeita töitä tekemällä ja valmentajan tukemana. Valmennus tarjoaa rinnalla kulkevan tuen osaamisen kerryttämisen eri vaiheissa, joita ovat alkuvaihe, osaamisen hankkimisen vaihe ja jatkopolut. (Härkönen 2023.)

Pitkäkangas (2021) toteaa koulutusvalmennuksessa olevan tärkeintä aidon kohtaamisen ja asiakkaan innostaminen pohtimaan omia vaihtoehtojaan ja tekemään töitä saavuttaakseen unelmansa. Edellä kuvatuissa koulutusvalmennusmalleissa yhteistä on yhdessä valmennettavan kanssa toteutettava tavoitteellinen toiminta, joka perustuu valmentajan ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön ja erilaisiin tuen muotoihin.

OSTE-koulutusvalmennuksen määrittely ja toimintatapa

OSTE-koulutusvalmennus on koulutusorganisaatioiden toteuttama palvelu, joka tukee osatyökykyisten osaamisen vahvistumista. Se etenee prosessina, joka on yksilöllisesti suunniteltu ja pohjautuu aina asiakkaan tarpeisiin. Tavoitteena on valmentaa osatyökykyistä asiakasta kehittämään osaamistaan työllistymisen helpottamiseksi ja edistämiseksi. Koulutusvalmennus huomioi myös työkykyyn liittyviä seikkoja ja mahdollisia muita tuen tarpeita. Käytännössä valmennuksen kautta saa tietoa ja ohjausta erilaisista koulutusvaihtoehdoista, koulutukseen hakeutumisesta ja koulutuksen rahoituksesta. Osaamisen kehityttyä tavoitteiden mukaisesti asiakasta autetaan myös työnhaussa esimerkiksi kartoittamalla sopivia työpaikkoja sekä tuomaan omaa osaamista näkyville. Keskeistä on yhteistyö, työnantajien ja osaajien kohtauttaminen sekä osaamisen ja työkyvyn vahvuuksien tunnistaminen ja markkinointi (Kangastie ja Kippola-Pääkkönen 2021).

OSTE-koulutusvalmennuksen toimintatapana ja pääperiaatteena on rinnallakulkeminen. Hankkeen ohjaajat toimivat rinnallakulkijoina ja auttavat ja kannustavat myös opiskeluun liittyvissä haasteissa tai opiskelutaitojen oppimisessa. Rinnallakulkeminen mahdollistaa tilanteen tai hetken jakamisen toisen ihmisen kanssa. Se mahdollistaa myös aidon kuuntelun ja kuulluksi tulemisen; tunteen siitä, että ohjaaja on valmennettavaa varten juuri siinä tilanteessa, kun hän tarvitsee tukea, neuvoja ja ohjausta.

OSTE-hankkeen asiantuntijat määrittelivät rinnallakulkijuutta seuraavasti: sillä tarkoitetaan läsnäoloa, kuuntelua, tukemista, dialogisuutta, yhteistyötä ja tasavertaista vierellä kulkemista (kuvio 1). Rinnallakulkijuuteen liittyy olennaisesti luottamus asiakkaan ja ohjaajan välillä, mikä mahdollistaa valmennuksen sisällöllisten asioiden käsittelyn.

Kuviossa esitetään rinnallakulkijuutta OSTE-hankkeen asiantuntijoiden määrittelemänä. Keskellä ellipsin sisällä on kirjoitettuna rinnallakulkijuus, josta lähteet nuolet osoittamaan kuutta värilaatikkoa, jotka kuvaavat toimintaa: läsnäolo, yhteistyö, vierellä kulkeminen tasavertaisena, dialogisuus, tukeminen, kuunteleminen. Kukin värillisen kuvauksen määritelmä on avattu vielä toimintaa selittävänä tekstinä.

Kuvio 1. Rinnallakulkijuus OSTE-hankkeen asiantuntijoiden määrittelemänä.

OSTE-koulutusvalmennuksessa käytetään monipuolisesti erilaisia valmennus- ja ohjausmenetelmiä. Voimavara- ja ratkaisukeskeiselle valmennukselle on ominaista suuntautuminen ratkaisujen etsimiseen ja keskittyminen asiakkaan voimavaroihin. Valmennuksessa tutkitaan ja hyödynnetään asiakkaan kykyjä, taitoja ja osaamista pulman ratkaisemissa tai tavoitteiden saavuttamisessa. Menneisyyttä tarkastellaan voimavarana. Ajattelu- ja toimintatavan keskiössä on kuunteleminen, asiakkaan kunnioittaminen, erilaisten todellisuuskäsitysten ja kielen merkityksen ymmärrys, luottamus asiakkaan voimavaroihin ja kykyihin, toiveikkuus, monipuoliset menetelmät sekä tulevaisuussuuntautuneisuus ja tavoitteellisuus. (Sesay 2013.)

Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus perustuu inhimillisten vahvuuksien syvälliselle ymmärtämiselle, tunnistamiselle ja hyödyntämiselle niin, että ohjaukseen tai valmennukseen osallistuja kykenee pohtimaan ja tekemään tulevaisuutensa kannalta myönteisiä ratkaisuja omiin lähtökohtiinsa, tarpeisiinsa ja vahvuuksiinsa nojaten. (Hyvärinen ym. 2021.)

Valmennuksen ytimessä on dialogi, jonka pyrkimyksenä on ymmärtää valmennettavan näkemyksiä. Kuunteleminen ja ymmärrykseen pyrkiminen mahdollistaa valmennusprosessissa kehittymisen sekä valmennettavan että valmentajan osalta. Dialogissa keskustelija ei suoraan pyri muuttamaan toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan. Sen sijaan dialogissa keskustelijoiden välille syntyy tila, jossa he tutkivat asioita yhdessä. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta ja luottamusta siihen, että toisilta saatu tieto on arvokasta, sekä siihen, että osallistujiin voi ihmisinä luottaa (Holm, Poutanen & Ståhle 2018).

Mezirowin (1990) mukaan oppiminen voidaan ymmärtää prosessiksi, jossa tulkinnan ja reflektion avulla muodostaan uusi käsitys todellisuudesta. Mezirowin mukaan reflektio voidaan ymmärtää laajasti omien uskomusten perusteiden arvioimisena. Näin reflektio voi johtaa muutoksiin uskomusjärjestelmässämme. Jotta koulutusvalmennus olisi vaikuttavaa ja valmennuksen sisältö muuttaisi todella asiakkaan käyttäytymistä ja käsitystä itsestään, on reflektio olennaisen tärkeä osa koulutusvalmennusta. OSTE-koulutusvalmennus voi parhaimmillaan esimerkiksi tukea pystyvyyskäsitystä, niin että kuva itsestä muuttuu myönteisemmäksi, minkä myötä asiakas rohkaistuu opiskelemaan. Ohjaajalla on tärkeä rooli sellaisen asiakkaan reflektoinnin tukemisessa, jolla on heikko minäpystyvyyskäsitys ja taustalla useitakin epäonnistumisen kokemuksia koulutuksessa tai työelämässä. Keskeistä on, että reflektio ajoittuu koko valmennuksen ajalle, eikä vain loppuun.

OSTE-koulutusvalmennus prosessina

OSTE-koulutusvalmennusta voidaan kuvata myös prosessina, johon kuuluu erilaisia toisiinsa limittyviä ja eteneviä vaiheita (kuvio 2). Ensimmäinen vaihe on alkukartoitus, jossa lähtökohtaisesti yhdessä asiakkaan kanssa kartoitetaan asiakkaan tilannetta osatyökykyisyyden, työllistymisen ja sitä varmistavan osaamisen kehittämisen suhteen. Asiakasta valmennetaan tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja asettamaan niiden pohjalta osaamisen kehittämisen ja kouluttautumisen tavoitteita.

Kuviossa on esitetty koulutusvalmennusta prosessina. Vasemmalla kuvataan valmentajaa valmennettavan rinnallakulkijana. Valmennus etenee vaiheittain, ja vaiheet on kuvattu kolmessa suorakulmiossa, joita yhdistää valmennuksen keskeiset asiat eli luottamus, dialogi ja reflektio. Jokaisesta kolmesta suorakulmiosta lähtee nuoli kohti koulutusta tai työllistymistä. Kunkin nuolen sisällä on avattu valmennuksen vaiheeseen sisältyviä toimenpiteitä.

Kuvio 2. Työllistymistä edistävän koulutusvalmennusprosessin elementit.

Alkukartoituksesta edetääntoteutusvaiheeseen, jossa keskeistä on asiakkaan valinnat ja päätöksenteko sekä niihin valmentaminen erilaisilla menetelmillä. Osaamisen tunnistamisessa voidaan käyttää esimerkiksi vahvuusperustaista tulevaisuusohjausta, jossa lähtökohtana on asiakkaan omien vahvuuksien tunnistaminen, hyödyntäminen ja kehittäminen. Koulutusvalmennuksessa myös tuetaan asiakasta erilaisten oppimis- tai koulutushaasteiden “selättämisessä”. Koulutuskokeilut voivat toimia myönteisinä mahdollisuuksina tällaisten haasteiden kohtaamisessa. Työkokeilut voivat auttaa valintojen tekemisessä, kun asiakas miettii kouluttautumista esimerkiksi uudelle alalle. Myös erilaisiin yksilöllisiin elämäntilanteisiin ja -haasteisiin saa koulutusvalmennuksessa tukea, ohjausta ja neuvoja.

OSTE-koulutusvalmennuksen kolmas vaihe eli arviointivaihe sisältää seurantaa ja arviointia. Asiakas ja koulutusvalmentaja voivat tehdä yhdessä ja erikseen itsearviointia siitä, miten valmennus on edistänyt tavoitteisiin pääsyä. Molemmat osapuolet, asiakas ja valmentaja, voivat tehdä oman toiminnan reflektointia koko prosessin ajan. Arviointia voidaan tehdä myös palvelun sisällön ja laadun näkökulmista. Itse valmennuksen vuorovaikutukseen ja menetelmien onnistuneisuuteen voidaan käyttää OSTE-hankkeessa luonnosteltua Ohjauksen elementtien -arviointilomaketta (liite 1). Arviointilomake on erityisesti itsearvioinnin työväline ohjaajalle, jotta dialogisuus, vahvuusperustaisuus ja tavoitteiden asettelu tulisi huomioitua ohjauksessa.

Prosessiin kuuluu koulutusvalmennuksen kehittäminen erilaisen arviointi- ja palautetiedon pohjalta. Kehittämisessä kiinnitetään huomiota prosessin eri vaiheissa kootun palaute- ja arviointitiedon tuomiin kehittämishaasteisiin. Koulutusvalmennuksen eri osa-alueita ja koko prosessia voidaan tarkastella arvioivasti ja kehittää vielä paremmaksi toiminnaksi. Kehittäminen voi kohdistua käytettäviin menetelmiin, valmennusosaamiseen, vuorovaikutukseen ja prosessin laatuun.

Pohdintaa

OSTE-koulutusvalmennus toimintaprosessina ja -tapana on kehittynyt kuvattuun vaiheeseen hankkeessa tehdyn ohjaustyön kautta. Kehitysprosessia on ohjannut ajatus siitä, että asiakkailla on oikeus asiakaslähtöiseen, tarpeita vastaavaan palveluun. Koulutusvalmennusta kehitettäessä on hyödynnetty erilaisia olemassa olevia työhönvalmennuksen malleja. IPS-toimintamalli (Individual Placement and Support, suom. Sijoita ja valmenna) on näyttöön perustuva menettelytapa työn löytämiseksi avoimilta työmarkkinoilta eri kuntoutujaryhmille (Raivio & Appelqvist-Schmidlechner 2019). Mallia hyödynnetään edistämään osatyökykyisten, esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä. Hallitusohjelmassa on suunniteltu IPS-toimintamallin laajentamista (Valtioneuvosto 2023).

OSTE-koulutusvalmennuksen ja IPS-työhönvalmennuksen yhtäläisyytenä on asiakkaan tiivis valmentaminen prosessin ajan ja työllistymisen tukeminen. OSTE-koulutusvalmennuksessa osaamista vahvistetaan erilaisilla tavoilla ja erilaisissa oppimisympäristöissä työllistymisen mahdollistamiseksi ja tehdään myös työtä työhönvalmennuksen rajapinnoilla. IPS-työhönvalmennuksesta on vahvaa tutkimustietoa ja siinä asiakasta valmennetaan suoraan palkkatyöhön. Työllistymistä tukevan koulutusvalmennuksen kehittämisen haasteena on jatkossa toteutusta ja toimeenpanoa tukevien tekijöiden määrittely sekä systemaattinen arviointi palvelun tuloksellisuudesta. Jatkokehittämisen aiheita voisivat olla myös laatukriteerien määrittely ja toimintatavan siirrettävyys.

Toimintamallista on tärkeää levittää tietoa ja toteuttamisen kokemuksia, jotta malli kehittyy tulevaisuudessa näyttöön perustuvaksi. OSTE-koulutusvalmennusmallin tuotteistamista olisi hyvä harkita osana tulevaisuuden työllisyyspalveluja. Eri tahojen työllisyyspalveluissa on tärkeää tietää koulutusorganisaatioiden mahdollisuuksista tukea osatyökykyisten työllistymistä koulutusvalmennuksella.

Mallia voi soveltaa muillekin ryhmille kuin osatyökykyisille. Koulutusvalmennuksen hyödyt voivat vaihdella riippuen asiakkaasta ja valmennuksen toteutuksesta. On tärkeää huomata, että koulutusvalmennus voi vaihdella suuresti sen mukaan, kuka sitä tarjoaa ja millaisia tavoitteita sillä on. Kokemuksiemme mukaan koulutusvalmennuksenkin ytimessä on palvelun eettisyys asiakkaan näkökulmasta. Jokaisella koulutusvalmennukseen osallistuvalla on yksilölliset tarpeet, ajatukset ja tunteet omasta tulevaisuudestaan. Siksi tasa-arvoinen dialogi on koulutusvalmennuksen rinnallakulkijuuden ytimessä.

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Sanna Karhu, KM, projektipäällikkö, Lapin TE 24 -Koordinaatiohanke, Lapin liitto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Annala, J. 2007. Merkitysneuvotteluja hopsista ja sen ohjauksesta: Toimintatutkimus hopsin ja sen ohjaamisen kehittämisestä korkea-asteen koulutuksessa. Tampere: Tampereen yliopisto.

Bachkirova, T., Jackson, P., Hennig, C. & Moral, M. 2020. Supervision in coaching: systematic literature review. Accepted for the journal International Coaching Psychology Review (2020) Viitattu 20.9.2023.

Bachkirova, T., Cox, E. & Clutterbuck, D. 2010. ‘Introduction’. In E. Cox, T. Bachkirova, and D. Clutterbuck (Eds) The Complete Handbook of Coaching, London: Sage, pp. 1-20.

Euroopan unionin neuvosto. 2004. Ehdotus: Neuvoston ja neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen tehostamisesta elinaikaisen ohjauksen alalla Euroopassa. 9286/04. EDUC109. SOC 109. (OR.en). 18. toukokuuta 2004. https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST%209286%202004%20INIT/fi/pdf

Hirvihuhta, H. 2006. Coaching: valmenna ja sparraa menestykseen. Keuruu: Tammi.

Holm, R., Poutanen, p. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra artikkelit. Viitattu 26.6.2023 https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 26.2.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

Härkönen, J. 2023. Osaamisen kehittäminen työllistymisen polulla. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen webinaari: Osaamisen kehittämisen hyvät käytänteet!

Esitys 24.5.2023. IPS-sijoita ja valmenna!- kehittämishanke 1.5.2020-31.12.2024. THL. Viitattu 27.9.2023. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/ips-sijoita-ja-valmenna-kehittamishanke

Kangastie, H & Kippola-Pääkkönen, A. 2021. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut. Viitattu 20.9.2023 https://www.lapinamk.fi/blogs/Osatyokykyisten-tyollistymisen-edistamisen-uudet-ratkaisut/40628/76bf87d0-811e-4f11-a476-d9d48e1a9c52

Koli, H. & Silander, P. (2002). Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu

Koskinen, K. & Hautaluoma, M. (2009). Valmennuksessa erilainen oppija: Välineitä työ- ja yksilövalmennukseen. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys.

Ksakki ry.Koulutusvalmennus (ksakki.fi) Viitattu 20.9.2023 ¨

Mezirow, J. 1990. A Transformation Theory of Adult Learning. (141-146) (Viitattu 9.6.2023) https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED357160.pdf#page=153

Onnismaa, J. 2011. Ohjaus – ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2011). Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä no. 15. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

OSMA-toimintamalli, OSMA –hanke Viitattu 1.6.2023. https://ww2.redu.fi/hankesivut/osma/Toimintamalli/Osaamisen-vahvistaminen/Koulutusvalmennus

Pitkäkangas, 2021. Entä unelmat? Viitattu 1.6.2023 https://epkyblog.wordpress.com/tag/koulutusvalmennus/ Ilkka-Pohjalainen 6.7.2021.

Raivio, H & Appelqvist-Schmidlechner, K. 2019. IPS – Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa. Viitattu 29.9.2023 URN_ISBN_978-952-343-377-9.pdf (1.891Mt)

Salonen, M. 2016. Valmentamismenetelmän monipuolinen käyttö koulussa. Teoksessa A. Ahtola (toim.) Psyykkinen hyvinvointia ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 264–286.

Sesay, A.2013. Ohjauksen menetelmiä ja käytäntöjä. Voimavara- ja ratkaisukeskeinen näkökulma ohjaustyössä. ELO. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti. Viitattu 26.6.2023 https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2013/06/07/voimavara-ja-ratkaisukeskeinen-nakokulma-ohjaustyossa/

Valtioneuvosto 2020. Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023. ELO-foorumi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:34. Viitattu 22.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162576/VN_2020_34.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Viitattu 22.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

8 Tavoitteiden asettaminen ja ohjausmenetelmät asiakastyössä

Mika Rahkola ja Paula Yliniemi

Tässä artikkelissa tarkastellaan tavoitteiden asettamista ja ohjausmenetelmiä koulutus- ja työllistymispolkuja tukevassa asiakastyössä. Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa asiakastyössä korostui asiakkaan tarpeista lähtevä tavoitteiden asettaminen sekä dialogisuus ammattilaisen ja asiakkaan välillä.

Yksilöllinen tavoitteiden asettaminen

Yksilöllisten tavoitteiden asettaminen nähdään eri palveluiden piirissä motivoivana ja konkreettisena keinona sitouttaa asiakas mukaan kulloiseenkin prosessiin. Selkeät, omista tarpeista lähtevät tavoitteet auttavat etenemään kohti myönteistä muutosprosessia. Yksi menetelmä tavoitteiden asettamiseen on Goal Attainment Scaling (GAS), joka tarjoaa tavoitteen asettamiselle yksilöllisen ja tapauskohtaisen arviointivälineen. Menetelmää on hyödynnetty KELA:n kuntoutustoiminnassa yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa ja arvioinnissa noin viidentoista vuoden ajan. Menetelmän avulla pyritään löytämään asiakkaalle konkreettiset tavoitteet, jotka tutkimusten mukaan sitouttavat ja motivoivat asiakasta pyrkimään todellisuudessa parhaalla mahdolliselle tavalla itselle merkityksellisiin tavoitteisiin. (Sukula, Vainiemi & Autti-Rämö 2021, 6–7.)

Menetelmän historia juontaa päihde- ja mielenterveystyön alalle, jossa oli tarve heterogeenisen asiakasaineksen kohdalla kehittää väline arvioimaan tavoitteiden sopivuutta ja hyödynnettävyyttä yksilöiden kohdalla. Asetettujen tavoitteiden onnistumista ja saavutettavuutta arvioidaan niin sanotussa SMART-kehyksessä, huomioiden tavoitteille asetetun indikaattorin toimivuus yksilöllisyyden, mitattavuuden, saavutettavuuden, realistisuuden ja aikaan sitomisen näkökulmasta. Indikaattori voi olla laadullinen tai määrällinen ilmaisu, jolle laaditaan selkeä ja konkreettinen arviointiasteikko tavoitetason saavuttamisen arvioimiseksi. (Kiresuk ym. 2009, 135–160; Sukula ym. 2021, 6–7.) Taulukossa 1 on kuvattu työllistymiseen liittyvää tavoitteen nimeämistä ja asteikon laadintaa niin, että valittu indikaattori on mahdollista arvioida ja tavoitetaso on realistista saavuttaa kyseisellä ajanjaksolla.

Taulukko 1. Työllistymiseen liittyvä tavoitteen asettaminen GAS-menetelmää käyttäen.

GAS-menetelmä soveltuu työvoimapalvelujen asiakaskunnalle, etenkin kun asiakassuhde on pitkäkestoinen. Menetelmän hallinta kuitenkin vaatii TE-palveluiden henkilökunnalta kouluttautumista ja tavoitteen asettelun sekä arvioinnin jatkuvaa harjoittelemista, jotta yksilöllisten tavoitteiden laatimisessa onnistutaan ja löydetään toimiva arviointiasteikko. (Kettunen & Piirainen 2015, 43–44.)

Onnistuneiden tavoitteiden laadinta yhdessä asiakkaan kanssa vaatii hyvää dialogia, jossa asiakkaan ääni tulee todella kuulluksi ja jonka perusteella asiakas pystyy sitoutumaan itselle merkityksellisiin tavoitteisiin. Erityisen tärkeää on tuntea ja tiedostaa asiakkaan kokonaistilanne sekä varmistaa asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa tavoitteisiinsa dialogin tuloksena.

Dialogi ja reflektointi työkaluna asiakastyössä

Asiakkaan elämäntilanteen kartoittamiseen, vahvuuksien ja tuen tarpeen tunnistamiseen sekä osaamisen kehittämisen tukemiseen tähtäävää asiakastyötä OSTE-hankkeessa on ohjannut dialogisuuden periaate. Dialogisuus perustuu ajatukseen, jonka mukaan merkitykset rakennetaan yhteisessä keskustelussa, sillä hetkellä ja siinä kontekstissa. Ymmärrys syntyy ikään kuin “tyhjään tilaan”, joka on muodostunut keskustelijoiden välille. Tällä tavoin keskustelu muotoutuu moniääniseksi. Siinä on polyfonia, joka tarkoittaa sanojen moninaisuutta ja avaruutta. Dialogissa korostuvat kuunteleminen, yhdessä jakaminen, ymmärtäminen ja yhteisen ymmärryksen etsiminen, joka on hyvin reflektiivinen tapahtuma. Dialogisuus voidaan määritellä kehittyväksi asenteeksi, joka tarkoittaa yhdessä ajattelemisen tilaa; vuorovaikutuksesta ja kuuntelusta muodostuvaa vuoropuhelua, jossa ihminen tulee kuulluksi ja jossa jokainen arvostaa toinen toistaan. Tällöin keskustelu ei vaadi toisen ajattelun muutosta, vaan jokaisen mielipiteet ovat sellaisenaan arvokkaita ja vastaaminen edellisen puhujan lausumiin on olennaista. Ensiarvoista on myös ajan antaminen, koska silloin voidaan pysähtyä ja ottaa askeleita eteen ja taakse. (Haarakangas, 2008, 27–35.)

Dialogisuuteen perustuvassa ohjauksessa korostuu kuuntelemisen taito. Yhdysvaltalainen psykologi Harry Goolishian (1987) kiteyttää kuuntelemisen tärkeyden hyvin: “Kuuntele mitä ihmiset sanovat, älä sitä mitä he mielestäsi tarkoittavat”. Tieto ei siten tarkoita yhtä ainoaa totuutta, vaan asioita voidaan tarkastella erilaisten asiantuntemusten kautta, jolloin kenelläkään ei ole oikeutta viimeiseen sanaan tai lopulliseen totuuteen (Haarakangas, 2008, 32, 43). Olennaista keskustelussa on keskustelijoiden tasavertaisuus. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija, ja ohjaaja puolestaan on keskustelun synnyttämisen asiantuntija. Ohjaajana on tärkeää olla tietoinen omista ennakoivista mielikuvista ja alustavista hypoteeseista, joita mahdollisesti luo asiakkaasta, ja jotka voivat estää näkemästä asiakasta. (Anderson, 1997; Väisänen, Niemelä & Suua, 12–22, 2008.)

Asiakkaiden kanssa käytiin työpareina keskusteluja niin, että keskustelun puitteet ja rakenne muotoutuivat sen edetessä, ei etukäteen. Aloitteen antaminen on aina kertojalla, jolloin se, mihin suuntaamme huomion vaikuttaa myös siihen, mitä suljemme pois ja mihin keskustelussa keskitymme (Haarakangas, 2008, 23–30). Tähän pohjautuen työskentelyssä toteutettiin reflektoivaa työtapaa, jolloin asiakkaalla oli mahdollisuus ajoittain keskittyä kuuntelemaan meidän ohjaajien välistä keskustelua, joka oli reflektointia kuulemastamme. Olennaisen tärkeää tässä keskustelussa oli se, että keskenään reflektoivat ohjaajat puhuvat toisilleen, eivätkä katso samalla asiakasta. Tällä varmistetaan se, että asiakas voi keskittyä vain kuuntelemiseen. Kuuntelijana hän voi rauhassa käydä omaa sisäistä reflektiota, pohtia kuulemaansa omalta kannalta. (Haarakangas, 2008, 89.)

“Oli mukava kuunnella, kun te puhuitte siitä, mitä minä olin sanonut.”
(Asiakas)

Keskustelumme oli hypoteettista ja subjektiivista. Asiakas kuunteli, mitä me olimme kuulleet hänen kertovan ja mihin kiinnitimme siinä huomiota. Lisäksi hän kuuli sen, mitä oli itse sanonut. Hänellä oli mahdollisuus ottaa kantaa kuulemaansa ja siihen, olimmeko ymmärtäneet kuulemamme oikein. Tätä kautta hänelle avautui mahdollisuus synnyttää uusia merkityksiä omista kokemuksistaan. Ajattelimme, että näin asiakkaalla on myös mahdollisuus löytää oma äänensä. Hänestä tulee tätä kautta vastaaja myös itselleen. Kun asiakas kuulee omat sanansa vastaanotetuksi ja kunnioittavasti toistettuina, avautuu samalla avartavia mahdollisuuksia ymmärtää, mitä itse on sanonut. Ohjaajan ja ohjattavan välisen yhteistyösuhteen muodostuminen on jo itsessään muutosta luova tekijä. (Haarakangas 2008, 27-30; Arnkil, & Seikkula, 2015, 28.)

“Mulle avautui aivan uusia näkökulmia, kun kuuntelin tuota teän pohtimista tästä mun tilanteesta”
(Asiakas)

Keskustelutilanteisiin jokainen osallistuja tulee omasta todellisuudestaan käsin. Dialogisuudessa keskeisen tasavertaisen vuoropuhelun varmistaminen edellyttää ohjaajan ja ohjattavan positioiden ja niiden välisen suhteen tiedostamista. Se vaatii ohjaajalta suostumista “ei tietäjän” positioon. Ohjauksessamme asiakkaat saivat kuunnella rauhassa meissä heränneitä ajatuksia ja ottaa niihin kantaa. Näin esille tuli myös erilaisia näkökulmia. Puhe oli nimenomaan pohdiskelevaa, ei tulkintoja tai johtopäätöksiä tekevää. Välillä se oli omien reaktioiden ja ajatusten pysäyttämistä hetkeksi ikään kuin “riippumaan” eteemme. Näin saatoimme tutkia ja tarkastella ajatuksiamme ennakkoluulottomasti yhdessä. Reflektoinnin avulla haimme yhteistä ymmärrystä ja yhdessä ajattelemisen tilaa, jolloin ohjaajina emme tienneet vastauksia kysymyksiin. Kaikki ratkaisut syntyivät yhteisessä keskustelussa puhutun kielen avulla. Tätä kautta kaikkien asiantuntijuus on dialogisen keskustelun synnyttämää asiantuntemusta. Samalla asiakkaan kuulluksi tuleminen lisää hänen omaa tietoisuutta itsestään. Ajan antaminen ajattelulle, eli kyky viipyilevyyteen, mahdollistaa dialogisuuden virran. Se, mihin suuntaan asiakkaan elämäntilanne menee, on molemmille osapuolille avoin tila, jossa aito hämmennys synnyttää uusia epävarmuuden tiloja. Aidon hämmennyksen alueella haetaan kokemusta, jossa kumpikaan ei asettaudu määrittämään merkityksiä. (Anderson, 1997, 3-5, 111–119; Mönkkönen, 2001, 444–445; Väisänen, Niemelä & Suua, 2008; Haarakangas 2008, 27, 53.)

“Tässä itekin rupesi miettimään, mitä sitä tekkee tulevaisuudessa. En ole tuota töihin menoa ajatellut. Voishan sitä lähteä muuallekin töihin, vaikka ulkomaille.”
(Asiakas)

Reflektointi mahdollisti erilaisten näkökulmien esille nostamisen ja työskentelyn niiden parissa. Meillä se oli pohdiskelevaa ääneen ajattelua kuulemastamme, jota asiakas kommentoi omasta näkökulmastaan. Näin rakensimme yhteistä todellisuutta ja pääsimme keskustelemaan eri näkökulmista. Olennaista tässä keskustelussa oli, ettei ollut yhtä totuutta, vaan erilaisia näkökulmia, joista asiakas itse pohti, mikä kaikki hänelle oli merkittävää. Kokemuksemme on, että asiakkaat mielellään kuuntelivat reflektointiamme ja tarttuivat niihin kiinnostuneina.

Kun asiakasta halutaan tukea koulutuksen tai työllistymisen polulle, se ei voi lähteä ammattilaisen kehoituksesta “tässä olisi sinulle hyvä ala” tai “sinun tulee hakea nyt töitä”. Pyrittäessä vahvistamaan asiakkaan tulevaisuusorientaatiota ja myönteisen muutosprosessin käynnistymistä tarvitaan yhteisen ymmärryksen syntymistä ja asiakkaan sisäisen motivaation heräämistä. Tähän prosessiin dialoginen ja reflektiivinen ohjaus tarjoaa hyvin keinoja.

Mika Rahkola, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Paula Yliniemi, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Anderson, H. 1997. Conversation, Language and Possibilities. A Postmodern Approach to Therapy. Basic Books.

Arnkil, T-E. & Seikkula, J. 2015. “Nehän kuunteli meitä”. Dialogeja monissa suhteissa. THL, 4. painos 2021.

Haarakangas, K. 2008. Parantava puhe. Magnetum. Hakapaino. Helsinki

Sukula,S., Vainiemi, K. & Autti-Rämö, I. 2021. GAS- menetelmä käsikirja. Versio 5.

Kettunen, K. & Piirainen, A. 2015. Potential forsingle-case evaluationin employment services. Goal Attainment Scaling Method forDifficult-to-Employ Jobseekers. Diakonia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Series C. Katsauksia ja aineistoja 36. Viitattu 20.8.2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/105306/C36_9789524932363.pdf?sequence=1

Kiresuk T. 2009. Historical Perspective. In Kiresuk Thomas J.; Smith Aaron & Cardillo Joseph E. (Eds.) 2009. Goal Attainment Scaling: Applications, Theory, and Measurement. New York, London: Psychology Press, 135–160.

Mönkkönen, K. 2001. Kun kumpikaan ei tiedä. Yhteistoiminnallisuus ja dialogisuus auttamistarinoiden retoriikassa. Yhteiskuntapolitiikka, 66 (2001): 5, 432–445.

Väisänen, L., Niemelä, M. & Suua, P. 2009. Sanat työssä: Vuorovaikutus ammattitaitona. Kirjapaja. Helsinki

9 Monimuotoiset oppimisympäristöt ja työmenetelmät

Heli Hämeenkorpi ja Annika Köpman

Oppimista ja osaamisen kehittämistä voi tapahtua erilaisissa toimintaympäristöissä, erilaisia välineitä ja työtapoja käyttäen. Toiminnan kautta on mahdollista kehittää arjessa sekä työelämässä tarvittavaa käytännön osaamista. Toiminnallinen työskentely mahdollistaa elämyksellisyyttä ja voi vapauttaa puhumaan tai ilmaisemaan itseä eri tavoin. Ryhmätilanteissa työtapojen valinnalla voidaan osaltaan tukea työelämässä tarvittavaa yhteisöllistä oppimista ja ryhmätyöskentelytaitoja. Osaamisella työelämään – Osatyökyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa osaamisen kehittämistä on huomioitu moninaisesti erilaisissa oppimis- ja työympäristöissä. Lapissa on työvoimatarvetta muun muassa matkailu- ja ravintola-alalla, joten ravintola- ja catering-alan oppimisympäristö oli yksi tarkoituksenmukainen valinta toiminnalliseen oppimiseen ja taitojen kehittämiseen. Ravintola- ja catering-alan oppimisympäristö voi tarjota kiinnostusta ja uusia taitoja myös alalle ohjautumiseen. Tässä artikkelissa kuvataan keittiössä toteutettuja oppimispäiviä sekä valokuvauksen käyttämistä ohjaustyössä.

Keittiöpäivät ravintola- ja catering-alan oppimisympäristössä

Keittiöpäivät saivat alkunsa, koska haluttiin tarjota asiakkaille arjen taitoja ja sosiaalisia kohtaamisia. Keittiöpäivillä tärkeänä osa-alueena oli puhuminen elämänhallinnasta, terveellisestä ruokavaliosta sekä ruokailun rytmittämisestä. Osa osallistujista ei ollut koskaan aikaisemmin valmistanut itse ruokaa. Keittiöpäiville osallistui jo aiemmin hankkeen ohjauksessa aloittaneita, mutta toiminta oli avointa myös kaikille aiheesta tai alasta kiinnostuneille. Toiminta toteutettiin verkoston osaamista ja mielenkiintoa hyödyntäen. Asiakkaita ja ohjaajia osallistui mm. Pohjantähti-opistosta, Avoimesta ammattiopistosta, Meriva-säätiöltä ja Tornion työvoimalasäätiöltä. Toiminta toteutettiin Lappian eri toimipisteillä.

Keittiöpäivät käynnistyivät yhteisellä suunnitelmalla päivää koskevan ruoan valmistuksesta. Elintarvikealan työtehtävissä työntekijän täytyy osata käsitellä elintarvikkeita hygieenisesti, joten keittopäivään sisältyi laajasti hygieniaosaamisen läpikäyntiä ja vahvistamista, kuten raaka-aineiden käsittelyyn ja kypsentämiseen liittyvien yksityiskohtien opettamista. Jokaisella keittiöpäiväkerralla puhuttiin myös rahasta ja tehtiin hintavertailuja elintarvikkeista, esim. pikaruokien, einesruokien ja kotona tehdyn ruuan välillä. Asiakkaiden kanssa tehtiin myös kaupassa hintojen, tuotekokojen ja -ominaisuuksien sekä kilohintojen vertailuja.

Osallistujien työtehtävät ruuan valmistuksekseen jaettiin, ja tarvittaessa työtehtäviä ohjeistettiin kuvallisesti tai kirjallisesti (kuva 1). Usein työtehtäviä tehtiin myös pareittain. Työn lomassa ohjaajat havainnoivat osallistujia esimerkiksi työtehtävistä selviytymisen ja ajanhallinnan suhteen. Mikäli ohjaajat havaitsivat toiminnan ohjaukseen, muuhun toimintakykyyn tai hahmottamiseen liittyviä vaikeuksia, toimintaa porrastettiin helpommaksi. Ohjaaja antoi konkreettista tukea asiakkaalle esimerkiksi ohjeistamalla suullisesti reseptejä tai näyttämällä kädestä pitäen mittayksikköjen eroja.

Ruoan valmistuksen jälkeen pöytä katettiin aina yhdessä, ja tarvittaessa autettiin tarjoiluun liittyvissä asioissa. Ruokailun yhteydessä käytiin läpi elintarvikkeisiin, terveelliseen ruokailuun ja ateriarytmiin liittyviä asioita. Samalla pystyttiin keskustelemaan myös laajemmin elämäntilanteisiin tai kevyempiin asioihin liittyvistä aihepiireistä. Syömisen jälkeen jokainen osallistui siivoamiseen ja tiskaamiseen, joiden yhteydessä annettiin tietoa puhtaanapitoon ja astiahuoltoon liittyvistä asioista.

Keittiöpäivät olivat yhteisöllisiä ja toiminnallisia osaamisen kehittämisen tuokioita, joissa palaute kohdistui etenkin onnistumisiin. Tekemällä oppiminen tapahtuu parhaiten aidossa työympäristössä. Keittiöpäivät tarjosivat tietoa ja kokemusta ravintola- ja catering- sekä elintarvike- ja puhtausalaankin liittyen. Keittiöpäivien perimmäisenä tavoitteena oli arjenhallinnan tukeminen. Päivien aikana käsiteltiin muun muassa rutiineita, arjen taitoja ja rahankäyttöä. Kun näitä asioita saatiin vahvistettua, asiakkaat pystyivät omien vahvuuksien kautta miettimään myös omia jatkopolkujaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta.

Kuvassa on esitetty jauhelihapihvien valmistusta kuuden eri kuvan avulla, jotka kuvaavat jauhelihan maustamista, sipulien kuullottamista, korppujauhoseoksen lisäämistä, aineisten sekoittamista, pihvien muotoilua ja lopuksi pihvien paistamista pannulla.

Kuva 1. Jauhelihapihvien tekemisen kuvallinen ja kirjallinen ohjeistus.

Valokuvaus ohjaustyössä

Lappian toimijat ovat tarjonneet mahdollisuutta valokuvaukseen ja hyödyntäneet hankkeen toiminnassa erilaisia valokuvia asiakkaiden tarpeista riippuen. Henkilöasiakkaiden kohdalla valokuvauksella on tehty osaamista näkyväksi, ja samalla valokuvaus itsessään on toiminut ohjaajan ja asiakkaan yhteisenä tekemisenä. Työnantajien kanssa tehtävässä yhteistyössä valokuvilla on tuotu työyhteisössä esille esimerkiksi työtehtäviä ja -vaiheita, joista on ollut apua työntekijän toiminnan ohjaukseen.

Valokuvaukset asiakkaiden kanssa ovat käynnistyneet erilaisten tarpeiden pohjalta, ja niillä on ollut erilaisia tavoitteita. Osa on ottanut valokuvia CV:tä varten, osa taas on halunnut tehdä kuvaamisella näkyväksi omaa osaamistaan. Usein kuvaukset ovat palvelleet molempia tarkoituksia, koska ne on toteutettu asiakkaalle mieluisassa ympäristössä. Olipa valokuvaus tapahtunut sitten omalla työpaikalla, työpajalla, harrastustiloissa tai takapihalla, ovat ohjattavat saaneet valokuvien avulla erilaista osaamistaan näkyväksi.

Esimerkiksi yksi asiakas oli todella taitava kokoamaan moottoripyöriä, joten hänen itse kokoamansa moottoripyörä kuvattiin. Näin hän pystyi lisäämään sen ansioluetteloonsa näytöksi omasta osaamisestaan. Toinen työssäkäyvä asiakas puolestaan oli epävarma omista vahvuuksistaan, joten hänelle ehdotettiin osaamisen valokuvaamista. Alkuun hän oli hieman epäileväinen, koska ei ole ollut aiemmin kuvattavana. Innostus kuitenkin kasvoi, kun sovittiin, että myös toinen ohjaaja on mukana. Kuvaushetkellä asiakas pystyi esittelemään työpaikkaansa ja työtehtäviään hänelle, valokuvaajan työskennellessä taustalla huomaamattomasti. Päivän lopuksi, kun jännitys kuvaamisesta oli lauennut, otettiin asiakkaasta vielä muutama henkilökuva. Kun kuvia katsottiin yhdessä asiakkaan kanssa, ohjaajat toivat jokaisen kuvan kohdalla esille asiakkaan vahvuuksia. Asiakas kehui kuvia ja vaikutti hämmentyneeltä, todeten useaan otteeseen: ”Niin joo tosiaan, en edes ajatellut, että sekin voisi olla vahvuus.”

Valokuvia on käytetty myös kannustimena mm. opiskelijapilottiin liittyvissä tilanteissa. Esimerkiksi eräs opiskelija lähti työelämässä oppimisen jaksolle (TEO) ja hänen kanssaan oli sovittu, että hän työskentelee neljänä päivänä viikossa, koska hänellä oli haasteita jaksamisen kanssa. Ohjaaja kävi katsomassa opiskelijaa viikoittain kysellen hänen jaksamistaan. TEO-jakson ollessa käynnissä sovittiin myös, että ohjaaja ottaa asiakkaasta valokuvia, kun TEO-jakso tulee suoritetuksi loppuun. Jakson jälkeen hän oli erittäin tyytyväinen niin jakson onnistuneesta suorittamisesta kuin siitä, että sai itselleen mieluisia valokuvia itsestään ja tärkeästä lemmikistään.

Valokuvausta on käytetty myös apuna inspirointiin. Eräs asiakas kaipasi yhdessä tekemistä, joten hänen kanssaan lähdettiin yhdistämään hänelle mieluisaa tekemistä, runojen kirjoittamista ja valokuvaamista. Asiakas sai kirjoittaa runoja liittyen OSTE-hankkeeseen ja päättää millaisia valokuvia ohjaaja ottaisi niihin liittyen. Sitten runot yhdistettiin valokuviin. Kesäloman ajaksi ohjaajat antoivat asiakkaalle lainaksi tunnekorttipakan, jossa oli yhdistetty tekstejä ja valokuvia vaietuista tunteista. Tunnekorttipakan ideana oli kannustaa asiakasta luovaan työskentelyyn itsenäisesti. Tämän jälkeen asiakas on inspiroitunut kirjoittamaan enemmän runoja ja yhdistelee niitä itse ottamiinsa valokuviin. Hänellä on unelmana painattaa niistä joskus kortteja.

Usein valokuvaustilanteet sekä valokuvien katsominen jälkeenpäin ovat olleet voimaannuttavia kokemuksia asiakkaille, koska ne ovat konkretisoineet omaa osaamista. Valokuvien kautta asiakkaat näkevät itsensä hyvinä – sellaisena kuin ovat. Valokuvat ja valokuvaustilanteet keskittyvät heihin, heidän mielenkiinnon kohteisiinsa, työhön, työtehtäviin ja tekemiseen, josta he nauttivat. Valokuvat eivät keskity heidän sairauteensa, vammaan tai haastavaan elämäntilanteeseen. Valokuvat keskittyvät ihmiseen ja myönteisiin asioihin, jolloin voi syntyä kokemus voimaantumisesta.

Yrittäjien kanssa yhteistyössä toteutettiin ”työtehtäviä valokuvina”, joilla pystyttiin tarjoamaan helpotusta yrittäjien arkeen ja perehdyttämistilanteisiin. Työtehtäviä ja -vaiheita valokuvattiin ja valokuvat asetettiin työpaikan seinälle helpottamaan sekä uusia työntekijöitä että työntekijöitä, joiden oman toiminnan ohjausta kuvallinen struktuuri jäsentää. Valokuvat ovat olleet yksittäisiä kuvia yksittäisistä työtehtävistä ja ne on tehty yhteistyössä yrittäjän sekä asiakkaan kanssa. Työnantajat ovat olleet tyytyväisiä saamistaan valokuvista, jotka helpottavat heidän työtään avaamalla ja konkretisoimalla työtehtäviä.

Hankkeessa järjestettiin myös CV-valokuvausta yhteispalvelupiste Pointin teematorstai-päivillä, jolloin kuvaus on ollut mahdollinen sekä hankkeen asiakkaille että muille kiinnostuneille. CV-valokuvausta järjestettiin sekä kaupunki- että luontomiljöössä. Kaupunkimiljöövalokuvaukset toteutettiin Kemin Pointin läheisyydessä ja luontomiljöövalokuvaukset Lappian Jeesipisteellä.

Heli Hämeenkorpi, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Annika Köpman, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Palaa sisällysluetteloon

10 Oppilaitosten opiskelijapilotit toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämisessä

Jaana Karjalainen, Annika Köpman, Mirva Moisanen, Sari Halttunen, Helena Kangastie, Mika Rahkola, Paula Yliniemi, Pauliina Keskinarkaus ja Heikki Pantsar

Työkyvyn haasteita voi esiintyä jo opiskeluaikana, ja opiskelijan opiskelukykyä voidaankin verrata työkykyyn. Haasteiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta ohjaus ja tukitoimet voidaan suunnata riittävän ajoissa tutkinnon suorittamiseksi ja työllistymisen edellytysten mahdollistamiseksi.

Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa toteutetut opiskelijapilotit olivat yksi opiskelijoille suunnatuista tukitoimista. Pilottien tavoitteena oli luoda käytänteitä ja menetelmiä terveyttä ja toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämiseen oppilaitoksissa. Lisäksi tavoitteena oli luoda ja kuvata toimintaprosessi sille, miten tunnistetaan ne valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, joiden kohdalla osatyökykyisyys tai sen riski heikentää työllistymisen mahdollisuuksia sekä malli näiden opiskelijoiden tukemiselle yhteistyössä eri tahojen kanssa (oppilaitokset, TE-palvelut, Kela, kuntoutustoimijat).

Tässä artikkelissa kuvataan opiskelijapilottien toteutumista toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteella. Toiseen asteen pilotin kuvauksessa kuvataan myös oppilaitoksen henkilökunnalle suunnatun kyselyn tuloksia, jotka toimivat osaltaan taustatietona tuen toteuttamiselle. Korkea-asteen pilotin kuvauksessa tuodaan esille myös toimintaprosessia tuen tarpeen tunnistamiseen ja toteuttamiseen liittyen.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijapilotti

Jaana Karjalainen, Annika Köpman ja Mirva Moisanen

Lappiassa opiskelijapilottia lähdettiin suunnittelemaan vertaiskehittämisen näkökulmasta REDUn kanssa. Työskentely käynnistyi opiskelijahuoltotyöryhmille (opinto-ohjaajille, erityisopettajille ja kuraattoreille) syksyllä 2021 toteutetulla kyselyllä. Tavoitteena oli selvittää, miten haasteet opiskelukyvyssä voivat ennakoida osatyökykyisyyttä ja kuulla, minkälaisia ohjauksen työmuotoja toivotaan kehitettävän ja toteuttavan valmistumisvaiheessa oleville opiskelijoille.

Opiskeluhuoltotyöryhmille toteutettuun kyselyyn vastasi 20 henkilöä, joista Lappialla työskenteli 60 prosenttia ja REDUlla 40 prosenttia. Lähes kaikki vastaajat (95 %) ilmoittivat, että heidän ohjaamiensa opiskelijoiden joukossa on mahdollisia osatyökykyisiä tai opiskelijoita, jotka ovat kohdanneet opiskelun haasteita. Kyselyn vastausten perusteella haasteet opiskelukyvyssä tunnistetaan havainnoimalla ja haastattelemalla. Hyvä yhteys opiskelijaan ja halu ymmärtää hänen maailmaansa koetaan tärkeäksi työvälineeksi tunnistamisessa. Tunnistamisen työkaluja ovat myös siirtotiedot, alkutestit (luki, matematiikka), henkilökohtaiseen osaamiseen liittyvät keskustelut ja kehittämissuunnitelman laatiminen (HOKS-/HOJKS-keskustelu). Opintojen edetessä on mahdollista havaita esimerkiksi muutoksia motivaatiossa ja suoriutumisessa.

Opiskelijoiden opiskelukyvyssä todettiin vastausten perusteella olevan monenlaisia haasteita kuten ahdistuneisuutta, väsymystä, keskittymiskyvyn puutetta, oppimisvaikeuksia, motoriikan ongelmia, aloitekyvyttömyyttä, mielenterveysongelmia ja elämänhallinnan vaikeuksia.

“Tietysti on myös kognitiivisia ongelmia, mutta niitä on helpompi ratkoa [kuin sosiaalisia ongelmia]”

“Motivaatio saattaa olla ihan nollassa ja on tunne, ettei millään ole mitään väliä. Mikään ei kiinnosta, koska ei ole mitään haavetta tulevaisuutta kohtaan. On vain ajatus, etten halua millekään alalle, enkä aio tehdä koskaan työtä.”

Terveydellisten haasteiden lisäksi myös taloudelliset tekijät, kuten sosioekonominen asema ja perheen heikko kyky tukea opiskelijaa vaikuttavat opiskelukykyyn. Haasteiksi tunnistettiin lisäksi työelämätaitojen puute, ryhmässä toimimisen ja toisten ihmisten kohtaamiseen liittyvät ongelmat.

Opiskelukyvyn haasteet tai ilmennyt osatyökykyisyys voivat näkyä opintojen nivelvaiheissa (siirtymävaiheessa koulutusasteelta toiselle) esimerkiksi opintojen keskeyttämisenä. Uudet ihmiset, ympäristöt ja erilainen toimintakulttuuri saattavat vaikeuttaa opiskelua. Tiedonsiirtopalaverien, taustatietolomakkeiden ja harkinnanvaraisten hakemusten kautta tietoa saadaan nivelvaiheissa hyvin, ja tiedon pohjalta osataan heti suunnitella tarvittavia tukitoimia. Joillekin nivelvaiheet aiheuttavat suurta ahdistusta, jolloin on helppo jäädä kotiin – joillekin nivelvaihe ja ympäristön muuttuminen voivat puolestaan tuoda positiivisen kokemuksen haasteista selviämiseen.

Kun kyselyssä pyydettiin kuvaamaan, millaista tukea osatyökykyisyyden uhan alla olevat opiskelijat saavat opintojen aikana ja eri vaiheissa, olivat tuen muodot pääasiassa samoja opiskelun vaiheesta riippumatta. Aineistossa mainitaan esimerkiksi tuen tarpeen kartoitus, mahdollinen erityisen tuen päätös, opintojen henkilökohtaistaminen (HOKS ja HOJKS), omaohjaus, ammatillinen ohjaus, opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen -ohjaus (OPVA), opinto-ohjaus ja työpaikkaohjaus.

Opiskelijalle voidaan tehdä yksilöllisiä työaikajärjestelyjä tai lisätä mahdollisuuksia erilaisiin työskentelytapoihin, kuten jakaa opiskelumateriaalia ennakkoon esimerkiksi kuvina ja videoina, osittaa tehtäviä ja järjestää erilaisia tenttimahdollisuuksia (suulliset, ositetut, jne). Ammatillisia tutkinnon osia voidaan myös mukauttaa. Opiskelijan on mahdollista saada sekä yksilö- että pienryhmäohjausta, esimerkiksi osallistua pajaopiskeluun YTO-aineissa (yhteiset tutkinnon osat) ja rästien suorittamisessa. Keskeisiä tukimuotoja ovat myös opiskelijahuollon laaja-alaiset palvelut terveys- ja sosiaaliasioissa, esim. kuraattorin ja terveydenhoitajan palvelut. Opinto-ohjaajan merkitys kasvaa valmistumista kohti mentäessä. Valmistumisvaiheen tuen tarvetta ja kehittämistarpeita kuvattiin muun muassa seuraavasti:

“Aiemmin teimme työhallinnon kanssa yhteistyötä valmistumisvaiheessa. Nykyään sama opiskelija, joka ei työllistynyt, hakeutuu jatkuvan haun kautta jopa koulutukseen, joka ei ole hänen terveydentilalleen soveltuva. Tieto ei todellakaan siirry.”

“Tukitoimia tulisi lisätä ajatellen opiskelijan tulevaa työllistymistä.”

“Opintojen loppuvaiheessa voisi olla opo/työhönvalmentaja tms., joka lähtisi tekemään tiiviimpää yhteistyötä opiskelijan kanssa ja suunnittelemaan tulevaa työelämään tai uusiin opintoihin siirtymistä.”

“Työkokeiluja tuettuna, tutustumista työpaikkaan yhdessä opettajan kanssa”.

Vastaajista 61 prosenttia arvioi, että heidän opiskelijoillaan voisi olla tarvetta hankkeen tarjoamalle matalan kynnyksen ohjaukselle. Kaikki vastaajat kokivat, että heidän opiskelijansa hyötyisivät nimenomaan henkilökohtaisesta, yksilöllisestä ohjauksesta, joka olisi tarvittaessa moniammatillista. Osatyökykyisten opiskelijoiden ohjaukseen tarvittaisiin myös enemmän aikaa ja useampia tapaamisia kuin muiden opiskelijoiden kanssa. Vastauksissa tuli esille myös tarpeita ohjauksen sisällölliseen kehittämiseen:

“Oman elämän suunnitteluun, itsetuntemuksen lisäämiseen, mahdollisten työpaikkojen miettimiseen, työnhakuun…”

“Kontaktien luontiharjoittelua. Erityisesti koulun ulkopuoliseen arkeen tukea ja työnhakuun. Toiminnallista, henkilökohtaista ja konkreettista eteenpäin vievää, ratkaisukeskeistä.”

Myös työelämäjaksoilla olevien nähtiin hyötyvän hankkeen ohjauksesta:

“Ohjauksen tarvetta olisi työelämäjaksolle, koska havaintojeni mukaan työelämäjaksot keskeytyvät helpommin ja sinne tarvittaisiin ohjausta ja työnantajalle tukea osatyökykyisen ohjaamiseen.”

Ryhmämuotoisen ohjauksen sisällöt ideoitiin Lappian ja REDUn yhteistyönä, ja sen pohjalta laadittiin oppilaitoskohtaiset markkinointimateriaalit. Lappian sisällä pilottia markkinoitiin sähköpostitse ja Teams-infojen avulla. Opiskelijapilotti toteutui kuitenkin pääosin yksilöohjauksena, koska valmistumassa olevien opiskelijoiden tilanteet olivat yksilöllisiä ja opiskelijat toivoivat henkilökohtaista ohjausta sen sijaan, että avautuisivat omasta tilanteestaan ryhmässä. Tähän vaikutti myös se, että opiskelijat olivat Lappian eri toimipaikoista. Pilotissa olevat opiskelijat saivat matkan aikana mahdollisuuden toivoa erilaisia toimintoja ja osallistua myös muihin kuin alun perin heille suunniteltuihin ryhmämuotoisiin toimintoihin, kuten Kätkävaaran retkeen, erilaisiin työpajoihin, Pointin työllistymistä tukeviin tapahtumiin sekä työpaikka- ja opintokäynneille.

Opiskelijapilottiin osallistui yhteensä kymmenen henkilöä. Osa opiskelijoista oli mukana pitempään hankkeen säännöllisessä ohjauksessa, osa vain muutaman tapaamiskerran verran. He ohjautuivat pilottiin sen eri vaiheissa, yleensä opettajan, erityisopettajan, opinto-ohjaajan, ammatillisen ohjaajan tai OPVA-ohjaajan kautta. Ohjautumista kuvaa hyvin sana ”huoli” – huoli yleensä opiskelijan pärjäämisestä, opintojen edistymisestä, mahdollisesta opintojen keskeyttämisestä tai lopettamisesta, työnhakutaidoista tai työllistymisestä valmistumisen jälkeen.

Opiskelijoiden ensisuhtautuminen OSTE-hankkeeseen oli vaihtelevaa: joku oli epäileväinen, toinen taas varautunut. Tämä on ymmärrettävää, koska useamman kohdalla opintojen etenemistä oli yritetty tukea ja ohjata jo monin eri tavoin. Pilottiin osallistuminen oli kuitenkin vapaaehtoista, ja sitä suositteli opiskelijalle yleensä henkilö, johon hän luotti. Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa, mutta joidenkin kanssa se rakentui pilotin aikana nopeastikin. Luottamus ohjaajaan auttoi hankkeeseen kiinnittymistä ja ohjauksen näkemistä positiivisessa valossa.

Ohjaus oli henkilökohtaista, mikä auttoi opiskelijan tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamisessa. Ohjaustapaamisiin saattoi osallistua useita eri toimijoita opiskelijan tilanteesta ja tarpeesta riippuen esim. ammatillinen opettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, työnantaja, toimintaterapeutti, YTO-opettaja, oppisopimustoimiston asiakasvastaava tai yrittäjyysasiantuntija. Useimmiten opiskelijan OSTE-hankkeelle ohjannut henkilö oli mukana aloitustapaamisessa ”saattaen vaihto” -tyyppisesti tai taustatukena.

Henkilökohtaisessa ohjauksessa käsiteltävät teemat liittyivät esimerkiksi vahvuuksien tunnistamiseen, sanoittamiseen ja näyttämiseen, ajanhallintaan ja arjen rytmittämiseen, opiskelumotivaation nostamiseen ja opinnoissa jaksamiseen, työnhakuun tai työelämässä oppimisen (TEO) -paikan etsimiseen, jännityksen ja ahdistuksen lievittämiseen sekä monenlaisiin terveydellisiin haasteisiin.

Onnistuneen ohjauksen kannalta oli erityisen merkittävää se, että opiskelija oli motivoitunut säännöllisiin tapaamisiin ja tavoitteisiin ohjaajan kanssa. Motivaatiota lisää etenkin se, että opiskelijalla on mahdollisuus seurata omia mielenkiinnon kohteitaan, eikä hänen tarvitse suorittaa pakolla sellaisia opintoja, joita ei koe mielekkääksi. Ammatilliseen perustutkintoon voi sisällyttää esimerkiksi tutkinnon osan toisesta tutkinnosta tai opinnot voidaan suorittaa loppuun oppisopimuksella.

Onnistumiseen vaikutti myös ohjaajien ja työnantajien sitoutuminen kannustavaan ohjaustyöhön ja perehdyttämiseen. Koordinaatio pelasi toimijoiden kesken, ja opiskelijan kanssa oli hyvä keskusteluyhteys. Opiskelijalla oli myös mahdollisuus osallistua vapaaehtoisiin tapahtumiin ja yhteisöllisiin toimintoihin, jotka antoivat hyviä kokemuksia ja vaikuttivat hyvinvointiin sekä omien mielenkiinnon kohteiden löytämiseen myös vapaa-aikaa silmällä pitäen.

Korkeakouluopiskelijoiden opiskelijapilotit: Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijapilotti

Sari Halttunen, Helena Kangastie, Mika Rahkola ja Paula Yliniemi

Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijapilotti toteutettiin kahdeksan opiskelijan ryhmälle. Opiskelijapilotin tuloksena rakentui malli valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden tukemiselle monialaisessa yhteistyössä. Opiskelijan moniammatillisen yhteistyön verkostossa lähimpänä opiskelijaa ovat opettajat ja opinto-ohjaajat, jotka ohjaavat opiskelijoita päivittäin. Tukenaan heillä on työelämäohjaajat, kuraattorit, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö ja TNO-verkosto. Etenkin opintojen alkuvaiheessa myös opiskelijajärjestö Rotkon kouluttamat opiskelijatuutorit ohjaavat opiskelijoita.

Pilotin tuloksena on kuvattu toimintaprosessi eli se, millä toimilla tunnistetaan valmistumisvaiheen opiskelijoita, joilla saattaa olla erilaisia haasteita valmistumiselle ja työllistymiselle. Ohjauksen alussa on tärkeää tunnistaa opiskelijan tilanne laatimalla opintopolun alkuvaiheessa nykytilan analyysi, jossa hänen luvallaan hyödynnetään myös aiempaa tietoa opiskeluun liittyvistä haasteista (esim. toiselta asteelta siirtyvä opiskelija). Nykytilan analyysin pohjalta selkiytetään opiskelijan tarve tiiviille ohjaukselle ja tukitoimille koko opintopolun varrella. Kun tarpeet ovat selkiytyneet, laaditaan yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteet ja toteutetaan ohjausta tavoitteiden mukaisesti. Tärkeää on valita vaikuttavat ohjausmenetelmät ja keinot tukea opiskelijan opiskelua, opiskelukykyä ja työelämävalmiuksia. Tarvittavan ohjauksen ja tukitoimien varmistamiseksi toteutetaan moniammatillista yhteistyötä. Ohjauksesta vastuullisten on hyvä seurata ja arvioida yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteiden toteutumista seurantapalavereissa ja tarkistaa suunnitelmaa ja toteutusta tarvittaessa.

Pilotin, siihen liittyvän kyselyn ja kokemusten pohjalta laadittiin suosituksia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle ja työelämälle koskien opiskelijoiden ohjausta tutkinnon saamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Toiminnassa on hyvä kiinnittää huomiota opiskelijoiden mahdolliseen pelkoon siirtyä työelämään, ohjaustyön roolien selkeyttämiseen ja ohjaajien osaamisen kehittämiseen, ohjaustyön hyvien käytänteiden jatkuvuuden varmistamiseen sekä laaja-alaiseen opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen.

Pilottia toteuttaessa pohdittiin vaikuttavia keinoja opiskelijoiden ohjauksessa. Millaisilla keinoilla voidaan varmistaa opiskelijoiden hyvinvointia opintojen aikana, tukea opiskelukykyä ja samalla työkykyä vähentämällä työelämään siirtymisen pelkoja? Ohjauksen päämäärä ei ole ainoastaan saada opiskelija opintojensa aikana oppimaan ja valmistumaan opiskelemaansa ammattiin. Ohjauksessa tavoitteena on, että opiskelija työllistyy opiskelemalle alalleen hyvinvoivana asiantuntijana.

Oppilaitosten tulisi toteuttaa moniammatillista yhteistyötä toimimalla aktiivisesti alueellisessa TNO (tieto, neuvonta ja ohjaus) -verkostossa. Työelämäyhteistyö on erittäin tärkeää opiskelijoiden opintojen etenemisessä ja työelämään siirtymisessä sekä työllistymisessä. Lisäksi tiedon sekä osaamisen jakaminen oppilaitosten, työelämän ja TNO-verkoston kanssa edistävät opiskelijoiden opintojen etenemistä ja työllistymistä. Opiskelijapilotista on julkaistu blogikirjoitus ”Kyllä se työelämä vähän pelottaa” (Halttunen ym. 2023).

Korkeakouluopiskelijoiden opiskelijapilotit: Lapin yliopiston opiskelijapilotti

Pauliina Keskinarkaus ja Heikki Pantsar

Lapin yliopiston opiskelijapilotti toteutettiin ryhmämuotoisena valmennuksena, jossa painottuivat työelämään siirtymiseen, urasuunnitteluun, työnhakuun ja hyvinvointiin liittyvät teemat. Ryhmätoiminnan sisältöjen suunnittelu pohjautui asiakasohjauksissa esille nousseisiin kysymyksiin. Työskentelyssä otettiin myös huomioon Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tuloksia (Parikka ym., 2021), joiden mukaan muun muassa väsymyksen kokemukset sekä psyykkinen kuormittuneisuus ja oireilu ovat yleisempää korkeakouluopiskelijoilla kuin koko väestössä. Yliopisto-opiskelijoiden tulevaisuusorientaatiota haluttiin vahvistaa käsittelemällä ympäröivään yhteiskuntaan ja työelämään liittyviä tekijöitä sekä opiskelijoiden omia resursseja ja tavoitteita työelämään siirryttäessä.

Ryhmää markkinointiin valmistumisvaiheessa oleville opiskelijoille nivelvaiheen ohjauksena yliopiston kuraattorien, ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja ainejärjestöjen kautta otsikolla ”mietityttääkö työelämään pääseminen ja siellä pärjääminen?”. Mainittavan arvoista tässä ryhmässä oli etenkin se, että se täyttyi opiskelijoista todella nopeasti, muutamassa päivässä. Tämä on varsin poikkeuksellista, koska vastaavan tyyppiset, työttömille työnhakijoille suunnatut, ryhmävalmennukset eivät välttämättä herätä yhtä nopeaa ja laajaa kiinnostusta. OSTE-hankkeessa tämä huomattiin konkreettisesti syksyllä 2023, kun korkeakoulutetuille työttömille työnhakijoille suunniteltu ryhmä jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Ohjaajat tapasivat ja keskustelivat jokaisen kymmenen opiskelijan kanssa henkilökohtaisesti ennen ryhmän alkua. Tämä auttoi ryhmään osallistumisen motivaation, tavoitteiden ja toiveiden tarkentamisessa ja niihin vastaamisessa ryhmätapaamissa. Ryhmään hakeutumisen syitä olivat muun muassa haasteet jaksamisessa ja opiskelukyvyssä, koetut masennustilat sekä epävarmuus omasta osaamisesta tai tulevasta työkyvystä. Alun perin ryhmä oli tarkoitus toteuttaa lähitapaamisina, mutta suuren kysynnän vuoksi päädyttiin hybriditoteutukseen. Ryhmätapaamiset olivat teemoitettuja ja niissä korostui vertaistuki. Keskusteluihin ja pieniin tehtäviin pohjautuvassa toiminnassa käsiteltiin työkykyä ja työelämää valmistumassa olevan silmin. Opiskelijoiden kanssa pohdittiin muun muassa työelämän odotuksia ja omia epävarmuuksia valmistumisen jälkeiseen urapolkuun liittyen. Ryhmässä tunnistettiin työn merkityksellisyyttä ja arvoja sekä sellaisia yksilöllisiä voimavaroja ja rajoja, joilla on merkitystä urapolun rakentajina. Keskustelut auttoivat avaamaan käsityksiä työelämän erilaisista mahdollisuuksista ja moninaisuudesta. Vahvuus- ja osaamistarkastelua käytettiin apuna kirkastamaan omaa osaamisprofiilia ja suuntaa työelämään, ja niiden pohjalta pystyttiin laatimaan CV:t ja työhakemuksia. Lopuksi käsiteltiin työnhaun prosessia, kiinnostavien työpaikkojen löytämistä sekä hyvinvoinnin ylläpitämistä myös työnhaun aikana.

Ryhmäläiset sitoutuivat yhteiseen työskentelyyn melko hyvin, poissaoloja oli lähinnä sairastumisiin liittyen. Lisäksi opiskelijat osallistuivat yksilöohjauksiin, joissa pystyttiin käsittelemään yksilöllisesti työnhakua ja kommentoimaan työhakemuksia. Ryhmän päätteeksi opiskelijoilta kerättiin lyhyt numeerinen ja avoin palaute ryhmän toiminnasta. Palautteissa näkyi sisältösuunnitteluun panostaminen. Parhaat arviot saivat ohjaajien asiantuntemus ja tapaamisten teemojen sopivuus. Avoimissa vastauksissa kiiteltiin valmentajia aitoudesta ja osallistujien kohtaamisesta. Teemat vastasivat odotuksia, alustukset olivat monipuolisia ja hyvin valmisteltuja, ja erityisesti osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisen osuudet olivat hyvät. Positiiviseksi koettiin myös vertaistuki. Osallistujat saivat varmuutta työelämään siirtymiseen ja oman näköisen työpolun rakentamiseen. Kaksi osallistujaa työllistyi ryhmän aikana.

Kehitettävää jäi keskustelun tasaisempaan ohjaamiseen sekä etäosallistujien aktiivisuuden ja osallistumisen kannustamiseen. Jälkikäteen arvioituna tällainen luottamukselliseen jakamiseen ja keskusteluun pohjautuva ryhmä olisi tarkoituksenmukaisinta toteuttaa kokonaan joko lähi- tai etäryhmänä. Yksi osallistujista tiivisti kokemansa palautteessa seuraavasti:

“Kiitos! Ryhmään osallistumisella oli paljon myönteisiä vaikutuksia elämääni: työelämään on helpompaa siirtyä valmistuttuaan, lähestyä työnantajia, sillä usko omaan osaamiseen on korkealla.”

Jaana Karjalainen, KM, opinto-ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Annika Köpman, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Mirva Moisanen, KM, asiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Sari Halttunen, YTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Mika Rahkola, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Paula Yliniemi, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Pauliina Keskinarkaus, HTM, koulutuspäällikkö, Lapin yliopisto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Halttunen, S., Kangastie, H., Rahkola, M. ja Yliniemi, P. 2023. ”Kyllä se työelämä vähän pelottaa ” Viitattu 29.8.2023. https://www.lapinamk.fi/blogs/%E2%80%9DKylla-se-tyoelama-vahan-pelottaa-%E2%80%9D/31955/6285cfb0-2455-4370-ab6e-516476fbc017

Parikka. S., Holm, N., Ikonen, J., Koskela, T., Kilpeläinen, H. & Lundqvist, A. 2001. Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveys, elintavat ja opiskeluryhmään kuuluminen. KOTT 2021-tutkimuksen tuloksia. Verkkojulkaisu: thl.fi/kott

11 Ohjaustyön asiakaskuvauksia koulutus- ja työllistymispolulta

Annika Köpman, Jaana Karjalainen, Heli Hämeenkorpi, Mirva Moisanen ja Kaisu Luokkanen

Tässä artikkelissa kuvataan Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeen ohjaustyöhön liittyviä toteutustapoja ja yhteistyöverkostoja asiakaskuvausten kautta. Hankkeessa on tehty yksilölliseen ohjaukseen perustuvaa asiakastyötä niin omien organisaatioiden sisällä kuin myös toisten koulutusorganisaatioiden edustajien kanssa ja eri koulutusasteiden välillä. Säännöllistä ja jatkuvaa matalan kynnyksen osaamisen vahvistamisen ja työllistymisen ohjausta on ollut viikoittain avoimesti tarjolla Rovaniemellä Osaamon ja Ohjaamon tiloissa sekä Kemissä Yhteispalvelupiste Pointissa. Vuoden 2023 aikana kasvokkain tapahtuvaa ohjausta on ollut tarjolla myös Torniossa kaupungintalolla. Lisäksi ohjausta on ollut läpi hankkeen tarjolla etäyhteyksin. Ohjaustyö on toteutettu tarvelähtöisesti, ja se on voinut olla joko kertaluontoista tai pitkään jatkuvaa. Kuviossa 1 käydään läpi ohjaus- ja valmennusprosessin etenemistä aikajanan muodossa. Kuvio on hahmoteltu usean asiakkaan ohjauksen etenemisen perusteella (kuvio 1).

Kuvassa on aikajana ja sille kuvattu 1–16 tapaamiskertojen vaiheiden karkeita kuvauksia. 1. tapaaminen painottuu tutustumiseen ja hankkeen sisällön esittelyyn. 2–4 tapaamiskerrat liittyvät aiemman hankitun osaamisen kartoittamiseen ja vahvuuksien tunnistamiseen, 5–6 tapaamiskerrat ohjaukseen opintojen etenemisestä tai osaamisen kehittämisestä, 7–10 tapaamiskerrat valmennukseen ja sparraukseen sekä esimerkiksi koulutus- tai työpaikan etsimiseen, 11–16 tapaamiskerrat koulutukseen ja työelämään liittyvään ohjaukseen. Viimeinen vaihe eli nykyhetki kuvaa koukutuspaikan löytymistä tai työsuhteen alkamista sekä tarvittavaa ohjausta näihin ympäristöihin.

Kuvio 1. Ohjaus- ja valmennusprosessin eteneminen.

Asiakastyötä on tehty eri toimijoiden kanssa. Erityisen tärkeää on ollut yhteistyö alueen työllistymispalveluiden ja työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) kanssa. Monialaisessa yhteispalvelussa TE-palvelun, hyvinvointialueen ja Kelan toimijat yhteistyössä tarjoavat tukea esimerkiksi työllistymisen tuen ja työllisyyssuunnitelman teossa. Yhteistyökumppaneina asiakastyössä ovat olleet myös työeläkeyhtiöt, Kelan ammatillisen kuntoutuksen järjestäjät, järjestöt sekä esimerkiksi kansalaisopistot, työllistymisen tukemiseen liittyvät säätiöt ja työpajat. Hankeverkostojen (ks. tarkemmin artikkeli 19 ”Hankeverkoston verkostoyhteistyö osatyökykyisten palvelujen kehittämiseksi”) toimijoiden kanssa on tehty yhteistyötä myös asiakastyöhön liittyen. Esimerkiksi Jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittäminen (JOOK) -hankkeen kanssa toteutettiin Rovaniemen alueella yhteisiä asiakasohjauksia ja Työtä ja hyvinvointia kylissä (JOKOS) – hankkeen kanssa tehtiin pienemmille paikkakunnille hankkeen esittelyyn ja asiakasohjaukseen liittyviä käyntejä.

OSTE-hankkeen toimijat ovat yhteistyössä Tunturi-Lapin yhteistyöverkostojen kanssa mahdollistaneet Kolarin, Muonion ja Enontekiön alueen työttömille matalankynnyksen ohjaustapaamisia (ks. tarkemmin artikkeli 18 ”Verkoston rakentaminen oppilaitosten ja Tunturi-Lapin alueen toimijoiden kesken”). Alueen toimijat kutsuivat paikalle kuntouttavan työtoiminnan ja nuorten työpajan asiakkaita. Jokainen osallistuja osallistui omasta halustaan, ja he halusivat saada apua koulutusvaihtoehtojen löytymiseen ja työhakupapereiden luomiseen. Matalankynnyksen ohjauksen tarjoamisen jälkeen tuli pyyntö järjestää nuorten työpajalaisille työhakupapereiden ja koulutukseen hakeutumisen ohjausta, joka toteutettiin ryhmämuotoisena yhden kerran tapaamisena.

OSTE-hankkeen toimijat yhteistyössä ÄRM-hankkeen (Kemi-Tornion alueen äkillisen rakennemuutoksen hoito), REDUn digituutoreiden sekä Lapin alueen työllisyyspalveluiden kanssa järjestivät eri paikkakunnilla koulutusta ja tukea cv:n tekemiseen, työ ja koulutuspaikkojen hakemiseen sekä digilaitteiden käyttöön. Työllisyyspalvelut kutsuivat mukaan omia asiakkaitaan, joiden uskoivat hyötyvän tästä palvelusta. Pääsääntöisesti kutsut tehtiin ei velvoittavina, ja osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Posiolla ja Ranualla tilaisuuksiin kutsuttiin myös työpajan asiakkaita. Muita toteutuspaikkakuntia olivat Kemijärvi ja Sodankylä.

Seuraavana kuvataan esimerkinomaisesti sellaisten asiakkaiden tarinoita, jotka ovat olleet pitkäkestoisemmin mukana OSTE-hankkeen ohjauksessa. Asiakaskuvaukset valottavat hankkeessa tehtyä yksilöllisesti räätälöityä ohjausta ja valmennusta.

Jarkko 31 v: Jarkolla oli takana useampi koulutus ennen kuin hän ohjautui OSTE-hankkeeseen; hän oli opiskellut logistiikka-, kone- ja tuotantotekniikka -, rakennus- ja viimeisimpänä media-alaa. Jarkko on suorittanut monia tutkintoja, mutta mikään ei ole oikein tuntunut omalta. Esimerkiksi logistiikka-alalle hän oli saanut vahvan suosituksen TE-toimistosta. Ennen media-alalle hakeutumista Jarkolla oli terveysongelmia – hän sairastui lievään masennukseen ja koki yksinäisyyttä. Muita aloja hän ei kokenut omakseen.

Mediapuolen Jarkko oli kokenut mielekkäänä ja oli erittäin kiinnostunut tekemään videoita, joita hän tekee säännöllisesti vieläkin. Alan töitä oli kuitenkin hankala löytää, joten media-alan opintojen jälkeen hän oli tehnyt rakennuspuolen töitä satunnaisesti. Hän ei ole kokenut alaa omakseen, ja on jäänyt siksi työttömäksi. Tässä vaiheessa hän tuli mukaan OSTE-hankkeeseen. Jarkko ohjautui hankkeeseen, kun TE-toimistolta oli tullut kehotus käydä Kemin Pointissa. Ensimmäinen tapaaminen oli verkostotapaaminen, jossa oli mukana TE-toimiston työntekijä, OSTE-hankkeen ohjaajat sekä Jarkko. Tapaamisessa kartoitettiin Jarkon tilannetta ja sovittiin seuraava tapaaminen ohjaajien kanssa.

Ohjauksissa tuli ilmi, että Jarkko on kiinnostunut näyttelemisestä. Hän oli myös hakeutunut alan koulutukseen ja olisi sinne päässytkin, mutta suunnitelmat kariutuivat, koska Jarkolla ei ollut koulutukseen taloudellista tukea. Hänen olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta hänellä jännitti uusi paikkakunta ja tukiverkon puute siellä. Jarkko oli kuitenkin myös kiinnostunut nuoriso-ohjaajan työstä, joten seuraavaksi lähdettiin yhdessä ohjaajan kanssa tutustumaan nuoriso-ohjaajan työhön nuorten tiedotuspisteeseen sekä nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutukseen.

Pohdinnan jälkeen Jarkko sanoi haluavansa koulutukseen. Tämän jälkeen lähdettiin selvittämään rahoitusta koulutukselle, jolloin ohjaaja oli yhteydessä Jarkon TE-virkailijaan. TE-virkailijan mukaan Jarkolla ei ollut mahdollisuutta omaehtoiseen opiskeluun, mutta koulutus olisi pian tulossa työvoimakoulutuksena hakuun. Kun koulutus tuli hakuun työvoimakoulutuksena, Jarkko laittoi hakemuksen sisään, sai ohjaajilta haastattelusparrausta ja pääsi koulutukseen.

Jarkko oli innoissaan, kun pääsi koulutukseen, mutta pettyi kun lähiopetuksen sijaan ensimmäinen kevät oli etäopetusta. Hän ei päässytkään mukaan yhteisölliseen toimintaan. Yksinäisyys nakersi Jarkon mieltä, ja hän kaipasi yhteistä tekemistä, jolloin hänellä oli ohjaajan kanssa valokuvaprojekteja ja koulutehtävien tekemistä yhdessä. Valokuvaprojekteihin kuului yhteisen tekemisen tärkeys. Jarkko suunnitteli OSTE-hankkeelle runoja, jotka liittyivät hankkeeseen. Tähän yhdistettiin myös ohjaajan ottamat valokuvat, joiden toteutustavan Jarkko sai päättää. Näin saatiin Jarkolle mieluisaa tekemistä ja omien vahvuuksien käyttöä. Opetus muuttui onneksi lopulta lähiopetuspainotteiseksi, ja Jarkko pääsi tiiviimmin osaksi opiskelijayhteisöä.

Jarkon kohdalla tärkein ”avain” on ollut ohjaajan rinnallakulkijuus – ohjaajat ovat auttaneet Jarkkoa koulutukseen haussa, prepanneet koulun haastattelua varten, tutustuttaneet Jarkon miestoimintaan liittyvään hankkeeseen, tehneet yhdessä valokuvia ja auttaneet koulutehtävissä. Lisäksi Jarkko on osallistunut OSTE-hankkeen järjestämiin tapahtumiin kuten teematorstaisiin, keittiöpäiviin ja Osaamismarkkinoille. Jarkolle tärkeäksi on osoittautunut myös miestoimintaan liittyvä hanke, jonka tavoitteena on ollut miesten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistäminen ammatillisten ja vertaistuellisten yksilö- ja ryhmätoimintojen keinoin. Hän on käynyt muiden miesten kanssa mm. keilaamassa. Jarkon kanssa yhteistyö jatkuu opiskelun aloittamisen jälkeenkin, häntä tuetaan koulunkäynnissä ja tehdään yhdessä mielelle mielekkäitä asioita.

Veera 20 v: Veera ohjautui OSTE-hankkeen ohjaukseen erityisopettajan kautta. Veeran asiakaspolkua on kuvattu kuviossa 2. Veera tarvitsi apua työllistymiseensä, koska oli juuri valmistumassa eläintenhoitajaksi. Opinnot oli suoritettu, mutta todistus vielä saamatta, ja valmistumispäivä oli vielä edessä. Opettaja oli huolissaan Veeran työllistymisestä, koska Veeralla oli terveydellisiä haasteita, jotka saattoivat vaikeuttaa tulevaa työllistymistä. Ammatilliseen koulutukseen Veera tuli yksilöllistetyllä perusopetuksen päättötodistuksella. Opinnoissa Veeralle tehtiin HOJKS eli hän sai tukea ja ohjausta koko opintojen ajan.

Veeran kanssa tavattiin muutaman kerran ennen kuin lähdettiin etsimään hänelle omaa mielekästä työpaikkaa. Tapaamisilla kartoitettiin Veeran osaamista ja mielenkiinnon kohteita. Veera tunsi olevansa hyvä hevosten kanssa ja haluaisi myös tehdä töitä hevosten kanssa. Tämän jälkeen kartoitettiin hevostalleja, jotka olivat mahdollisimman lähellä Veeraa. Tutustuminen järjestyi kahteen talliin. Tallilla esille tuli jo Veeran osaaminen eläinten kanssa. Toinen talli näytti vihreää valoa – Veera oli tuttu entuudestaan työssäoppimisjaksojen kautta. Tarvetta työntekijälle oli kuitenkin vasta syksymmällä, mutta koska Veeralla oli kova halu aloittaa työt heti, pohdittiin työkokeilun mahdollisuutta. Työnantajalle työkokeilu kuulosti hyvältä, sen jälkeen piti kysyä asiaa Veeran omalta TE-virkailijalta. Työkokeilu hyväksyttiin ja Veera aloitti työkokeilun tallilla kuukauden pätkissä, joiden aikana ohjaaja oli aktiivisesti yhteyksissä TE-virkailijan kanssa.

Työkokeilun alettua ohjaaja kävi katsomassa aktiivisesti, kuinka tallilla olo sujuu ja mitä ohjauksen tarvetta niin Veeralla kuin työnantajalla olisi. Samalla työnantajan kanssa sovittiin, että tallin työtehtävät ja -vaiheet valokuvattaisiin helpottamaan vuoron kulkua (kuva 1). Tallilla oli jo olemassa selkeät kirjoitetut ohjeet eri työvaiheisiin, ja niiden rinnalle kiinnitettiin valokuvat, joita varten ohjaaja kävi yhdessä Veeran kanssa valokuvaamassa tallin aamuvuoron työtehtävät.

Taustalla olevista haasteista muodostuikin työpaikalla lopulta vahvuuksia. Veera oli työkokeilussa täyden 6 kk, jotta hän sai rutiinia ja lisää itsevarmuutta työtehtäviinsä. Tämän jälkeen hän sai toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tallille palkkatuella; ohjaaja oli mukana sopimusprosessissa tiiviisti yhdessä TE-virkailijan kanssa. Ohjaaja kävi myös työsopimuksen aikana katsomassa Veeraa. Hänen työntekoaan ovat kehuneet sekä työnantaja että tallilla kävijät.

Työnantaja sanoi työkokeilun olleen Veeran kohdalla todella hyvä valinta, koska hän oppi tallin työtehtävät upeasti puolen vuoden aikana. Työnantaja sanoi, että Veera saa olla tallilla töissä niin kauan kuin Veera haluaa. Työnantaja myös kertoi, että hän ei ole Veeraa päästämässä helpolla pois, koska Veera on luotettava ja erittäin hyvä työntekijä, samanlaista työntekijää kuin Veera ei helpolla löydä. Veera on toiminut myös ohjaajana tallilla oleville harjoittelijoille ja osannut toimia haasteellisissakin tilanteissa ammattimaisesti.

Kuvassa on aikajana toukokuusta 2022 vuoteen 2023, joka kuvaa ajallisesti Veeran asiakaspolkua kohti työllistymistä. Kuvion sisältö on avattu tekstissä.

Kuvio 2. Veeran asiakaspolku.

Kuvassa on esitetty hevostallin työtehtäviä kuudella kuvalla ja niihin liittyvillä teksteillä, jotka konkretisoivat karsinoiden siivoamista niin että maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin tulee siivota karsinat, lakaista tallin lattiat, kuivittaa karsinat ja vaihtaa sisävedet.

Kuva 1. Esimerkki tallin työtehtävien selkeyttämisestä valokuvilla ja kirjallisilla ohjeilla.

Hannu, 40 v: Hannu ohjautui OSTE-hankkeeseen työllisyyden yhteispalvelupiste Pointin ja TE-palveluiden kautta. Hannun asiakaspolkua on kuvattu kuviossa 3. Hannun kanssa tutustuttiin ja kartoitettiin hänen kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan. Kävi ilmi, että Hannulla on takana sairaus, johon liittyen hänellä on vielä kontrollikäyntejä. Hannu oli sairauden vuoksi menettänyt työkykynsä kokonaan useaksi vuodeksi ja nyt toipumisprosessin edetessä oli palaamassa takaisin työelämään.

Hannulla oli useita vuosia työkokemusta takana ja hänen viimeisin työnsä oli ollut logistiikka-alalla. Hannu oli myös kiinnostunut lukkosepän töistä, mutta logistiikka-alan työpaikat olivat silti ensisijaisesti mielessä. Hannu kertoi, että työhön paluu jännittää, koska on ollut kauan poissa työelämästä sairastumisen takia. Hannua myös jännitti se, kuinka mahdollinen työnantaja tulisi reagoimaan hänen kontrollikäynteihinsä. Hannulle oli tärkeä löytää työpaikka, jossa nämä asiat otettaisiin huomioon.

Hannu kävi yhdessä ohjaajan kanssa haastattelussa avainliikkeeseen, josta hän ei kuitenkaan valitettavasti saanut työpaikkaa. Tämä ei kuitenkaan lannistanut, vaan jo samana päivänä jalkauduttiin toiseen työpaikkaan, johon ei ollut sovittu haastattelua ja jonka puhelinnumeroa ei löydetty. Kyseessä oli logistiikka-alan työpaikka, joka oli Hannulle entuudestaan tuttu, koska hän oli aiemmin kuljettanut tavaroita tähän paikkaan. Hannu sai työpaikalta puhelinnumeron, johon voisi soittaa, ja hän soittikin siihen heti. Työnantajalla oli selkeästi kiinnostusta ja Hannua pyydettiin lähettämään CV sähköpostitse. Tämän jälkeen lähdimme kokoamaan Hannun CV:tä. Lopulta Hannu sai tietää pääsevänsä työhaastatteluun. Ennen haastattelua pidettiin työhaastattelupreppaus yhdessä REDUn, amk:n ja yliopiston ohjaajien kanssa hankkeen Avoimessa ohjaustuokiossa. Samalla selvitettiin Hannun palkkatukioikeus. Tämän jälkeen Hannu lähti hyvillä mielin haastatteluun. Haastattelun jälkeen hän kertoi sen menneen hyvin.

Hannu jäi odottelemaan yhteydenottoa logistiikan alalta ja osallistui sillä välin hankkeen ryhmätoimintaan. Jatkoa pohdittiin myös siltä kannalta, jos työpaikkaa ei tulisi. Työpaikkojen etsimistä jatkettiin ja pohdittiin korttikoulutuksien aloittamista. Korttikoulutusta ei kuitenkaan ehditty aloittaa, koska Hannu pääsi toiseen työhaastatteluun samalle työpaikalle. Toisen haastattelun jälkeen odoteltiin jälleen hetki, ja Hannu toivotettiin tervetulleeksi töihin. Hannu kirjoitti kuuden kuukauden työsopimuksen palkkatuella ja aloitti työt. Työsuhteen aikana on ilmennyt joitakin haasteita, mutta nekin on saatu selvitettyä. Vielä tänäänkin Hannu on samassa työpaikassa, ja hänelle on luvassa työsopimukseen jatkoa. Työpaikka on ollut ymmärtäväinen OSTE-hankkeen toimijan seurantakäyntien suhteen.

Kuvio 3. Hannun asiakaspolku.

Jutta, 50 v: Jutta tuli OSTE-hankkeeseen oman mielenkiinnon kautta nähtyään lehdessä hankkeen ilmoituksen. Jutalla oli taustalla oman yliopistokoulutusalan työkokemusta ja yhdistystoimintaa. Jutalla on aina ollut kova halu olla hyödyksi ja avuksi muille, joten hän on halunnut tehdä ihmisten parissa töitä. Jutta onkin tehnyt vapaaehtoistyötä mielenterveyden parissa ja kokenut sen hyvänä ja merkityksellisenä työnä. Hän on toiminut mielenterveyden tukeen liittyvässä puhelinpalvelussa työntekijänä.

Jutta osallistui oman terveydentilansa pohjalta moniin hankkeen tapahtumiin ja toimintoihin. Koulutus- ja työtaustan perusteella hän tapasi myös Lappian kiertotalousasiantuntijan, jonka kanssa hän keskusteli alan työmahdollisuuksista ja kiertotalouskorttikoulutuksesta, johon Jutta tarttuikin myöhemmin. Jutan kanssa käytiin myös tutustumassa Lapin ammattikorkeakoulun sosionomikoulutukseen alan opettajana työskentelevän OSTE-ohjaajan esittelemänä. Tutustumisessa puhuttiin koko tutkinnon käymisestä, avoimista opinnoista ja muista erilaisista opintojen suorittamisen mahdollisuuksista. Juttaa kiinnosti myös kokemustoimijuus, mutta sellainen ei ollut sosionomikoulutuksessa mahdollista. Kuitenkin muualla (mm. yhdistyksillä, järjestöillä, liitoilla) olisi kokemustoimijakoulutusta. Jutta jäi tutustumisen jälkeen pohtimaan vaihtoehtojaan.

Jutta alkoi kääntyä enemmän kokemustoimijakoulutuksen kannalle kuin AMK-tutkinnon suorittamiseen, koska koki terveydentilansa vaihtelevaksi. Ohjaajan ollessa tutustumassa Kemin Majakkaan, hän sai sieltä tiedon, että nyt ollaan järjestämässä kokemustoimijakoulutusta. Ohjaaja oli heti yhteydessä Juttaan, ja ohjaajan yhteystiedot jätettiin Majakan yhteyshenkilölle. Yhteyshenkilö ja ohjaaja soittivat keskenään ja yhteyshenkilö olikin jo tietoinen Jutan kiinnostuksesta. Jutan oman kiinnostuksen ja ohjaajan sekä yhteyshenkilön puhelun myötä Jutta pääsi kokemustoimijakoulutukseen.

Jutan ollessa kokemustoimijakoulutuksessa hänelle ehdotettiin valokuvaamista, koska kuva kertoisi lisää Jutasta ihmisenä ja voimaannuttaisi häntä, ja hän voisi käyttää valokuvia omissa kokemustoimijaesitteissä tai -esityksissään. Jutalle tämä sopi, minkä seurauksena järjestettiin syyskuinen päivä, jolloin ohjaaja valokuvasi Juttaa hänelle tärkeässä ympäristössä, jossa oli mukana luonto, meri, eräily ja koirat. Valokuvien valmistuttua niitä katsottiin yhdessä toisen ohjaajan ja Jutan kanssa, ja Jutta jopa herkistyi nähdessään kuvat.

Jutta myös tapasi hankkeen ammattikorkeakoulun ohjaajan kanssa toistamiseen, kun hän aloitti kokemustoimija-koulutuksen. Ohjaaja kertoi, että he tarvitsevat koululla aina tasaisin väliajoin kokemustoimijoita vierailulle. Yhteystiedot vaihdettiin, ja he ovat olleet yhteydessä myös keskenään. Jutta jatkaa kokemusasiantuntijan töitä sekä vapaaehtoistyötä mielenterveyden parissa.

Pekka, 20 v: Pekan opettaja oli yhteydessä hankkeen ohjaajaan ja pyysi lisätukea opiskelijan ohjaukseen, koska Pekka oli keskeyttämässä opintojaan, kun ammatilliset opinnot eivät edenneet valitussa tutkinnon osassa ja vuorovaikutuksessakin oli haasteita. Pekan opintojen tilanne kartoitettiin koulutusalan opinto-ohjaajan kanssa, ja opettajan kanssa keskusteltiin tutkinnon suorittamisen eri vaihtoehdoista. Lisäksi oltiin yhteydessä Pekan työssäoppimispaikkaan.

Pekka itse kertoi, että opiskelu ei sujunut ja motivaatio oli heikko, mihin hänen mukaansa oli vaikuttanut saatu negatiivinen palaute ja kyvyttömyys vaikuttaa opintoihinsa. Tilanne heijastui myös terveydentilaan. Pekkaa kannustettiin kuitenkin näkemään tilanteen hyvät puolet; opintoja oli kertynyt, oppimisvaikeuksia ei ollut, työskentely sujui opintojen ohessa ja vapaa-aikana oli mahdollisuus keskittyä hänelle tärkeään koiraharrastukseen. Pekalle kerrottiin tuesta ja ohjauksesta opintojen loppuun saattamisessa. Pekka tiedosti opintojen loppuun saattamisen vaativan häneltä sisukkuutta ja vaivannäköä, joita häneltä myös uskottiin löytyvän, mikäli sisäinen motivaatio löytyy. Ohjauksessa ei keskitytty ongelmiin vaan kuulosteltiin, mitä Pekka on valmis tekemään ja mitä ammatillisia unelmia hänellä on. Tuolloin keskusteluissa nousi esille mahdollisesti osaaminen laajentaminen yrittäjyyteen.

Suoritettavia opintojaksoja lähdettiin rakentamaan ja palastelemaan yhteistyössä Pekan, hänen opettajiensa ja yrittäjyyden kouluttajan kanssa. Puuttuvien opintojen suorittamisiin määriteltiin sisältö pitkälti työelämälähtöisesti. Ammattialan opettajan lisäksi hankkeen ohjaaja kävi keskustelemassa tilanteesta työssäoppimispaikalla. Pekka kuitenkin päätyi keskeyttämään valitun työssäoppimisjakson.

Vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen Pekka valitsi tutkinnon osan toisesta, liiketoimintaan liittyvästä, ammatillisesta perustutkinnosta. Yrityksen perustaminen oli vahvasti mielessä, ja Pekka koki tarvitsevansa siihen lisää osaamista. Tavoitteena oli, että hän voisi suorittaa opinnot oppisopimuskoulutuksena koulutusalansa työpaikalla. Yhteistyöhön otettiin mukaan myös työnantaja ja alan opettaja. Lopulta Pekka, työnantaja ja oppisopimustoimisto solmivat oppisopimuksen kevään ajaksi. Pekkaan oltiin yhteydessä säännöllisesti ja keväällä juhlittiinkin ammattiin valmistumista. Tuolloin jo oli tiedossa myös se, että hän ei jatka oppisopimustyöpaikassa työsuhdetta vaan aloittaa toiminimellä yritystoiminnan omalla alallaan.

Olli 19 v: Olli tuli hankkeen ohjaukseen keväällä, kun TELMA (työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) -opinnot toisessa oppilaitoksessa olivat päättymässä. Olli tarvitsee kehitysvammansa vuoksi ohjausta ja tukea. Hänen äitinsä otti yhteyttä hankkeeseen työllisyyden yhteispalvelupisteen kautta ja sopi tapaamisen hankkeen ohjaajien kanssa.

Olli oli ollut työssäoppimassa seurakunnalla räätälöidysti ja osapäiväisesti kuukauden ajan siivoustöissä. Muut opintojen aikaiset työssäoppimisjaksot olivat sisältäneet esimerkiksi kaupassa hyllyttämistä, vanhusten kerhon ohjaustyön apuna toimimista sekä lasten kanssa työskentelyä. Kaupassa hyllyttäminen oli onnistunut hyvin, muissa paikoissa oli ilmennyt haasteita mm. kovasta melusta johtuen.

Ollin kanssa pidettiin yhteispalaveri, johon osallistuivat ohjaaja, opettaja ja opinto-ohjaaja. Oppilaitoksen näkemys oli, että työpaikka olisi hyvä hakea kaupan alalta, mihin Ollilla oli jo hyvä osaaminen. Olli kuitenkin halusi haasteellisempia työtehtäviä sekä enemmän ohjaajan tukea työpaikalle. Ollin äiti oli samaa mieltä. Tapaamisen jälkeen päätettiin, että ohjaaja selvittää mahdollisuuden päästä työkokeiluun seurakunnan hautausmaalle.

Valmistumisen jälkeen Olli ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Sen jälkeen pidettiin seurakunnan kanssa palaveri, jossa sovittiin kuuden viikon työkokeilusta räätälöidyin työajoin. Ohjaamon työntekijä ja TE-toimiston virkailija auttoivat työkokeilusopimuksen teossa. Työtehtävät mietittiin yhdessä niin, että päivän aikana ei tapahdu muutoksia ja työympäristö on rauhallinen. Ohjaaja oli myös yhden kuukauden ajan kahtena päivänä viikossa työkokeilussa rinnalla kulkijana ja ohjaajana Ollille, mutta myös antamassa työyhteisölle työkaluja ohjaamiseen. Työkokeilun aikana työtehtävät avattiin kirjallisesti, samalla työtä tehden. Työvaiheet valokuvattiin ja tekstitettiin (kuvat 2 ja 3), ja materiaalit jäivät työkokeilun jälkeen työkaluiksi työnantajalle. Työkokeilu onnistui hyvin, vaikka työllistymistä ei tapahtunutkaan työn sesonkiluonteen vuoksi. Ollin itsetunto parani huomattavasti ja oppimista tapahtui paljon. Työnantaja koki ohjaajan mukana olon erittäin tärkeänä asiana, samoin työyhteisö.

Työkokeilun jälkeistä jatkosuunnitelmaa laadittiin yhdessä Ollin ja verkoston kanssa. Tässä vaiheessa palattiin kaupanalan työmahdollisuuksiin, ja hankeasiantuntija jalkautui työpaikoille. Lopulta löytyikin työnantaja, joka kiinnostui Ollista. Olli kävi ohjaajan kanssa työhaastattelussa, jossa myös tehtiin kuukauden mittainen työkokeilusopimus. Työajaksi sovittiin kolme neljän tunnin työpäivää viikossa, ja tavoitteena oli lisätä työaikaa ajan kuluessa. Ohjaaja oli Ollin ja työyhteisön mukana kahtena ensimmäisenä työpäivänä. Työkokeilu oli erittäin onnistunut – työyhteisö oli vastaanottavainen ja rakentava Ollia kohtaan, ja Olli oli avoin uusille kokemuksille. Työyhteisöä ja Ollia yhdisti samanlainen huumori. Äidin kokeman mukaan Olli on kovasti itsenäistynyt näiden onnistumisten myötä. Ollin toiveesta työkokeilusopimusta jatketaan kahdella kuukaudella ja työaikaa lisätään yhdellä tunnilla päivässä. Työkokeilun jälkeen myös työllistyminen palkkatuella on realistista.

Kuvassa on esitetty neljällä valokuvalla ja niihin liittyvillä teksteillä hautuumaan työtehtävissä tarvittavia välineitä ja sitä, että kukkien kastelua tulee tehdä joka päivä kesällä.

Kuva 2. Esimerkkejä valokuvien ja kirjallisten ohjeiden käytöstä päivittäisissä hautuumaan työtehtävissä.

Kuvassa on kukan kuva hautakiveltä ja neljävaiheinen tarkennettu ohjeistus kukkien istuttamiseen: 1) Kukat istutetaan haudoille, jossa on seurakunnan merkki, 2) Asettele kukat haudalle. Tee merkki paikasta pyöräyttämällä purkkia mullassa, 3) Poista kuivuneet osat kukista sekä muovipurkki, 4) Kaiva kuoppa käsin, joka on saman syvyinen kuin multa kukassa, 5) Istuta kukka, painele multa ja kastele.

Kuva 3. Kukan istutuksen kirjallinen ohjeistus.

Niilo, 40 v: Niilo saapui hankkeen ohjaukseen, kun OSTE-hanketta esiteltiin yhteistyökumppanin valmennuksessa. Valmennuksessa ei oltu päästy Niilon tavoitteisiin, joten Niilolle haluttiin tarjota jatko-ohjausta. Ohjaukseen tullessa Niilon tavoitteena oli löytää itselleen mieleinen työkokeilupaikka. Yhteistyökumppanin sekä myöhemmin TE-palveluiden kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta ohjauksen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin myös omaan osaamiseen liittyvän itsetunnon kohottaminen sekä rohkaistuminen ulos omalta mukavuusalueelta.

Niilolla on taustallaan kaksi ammatillista perustutkintoa, joista tuorein merkonomin tutkinto vuodelta 2020. Työkokemusta on lähes 10 vuoden ajalta osa-aikaisena myyjänä. Lisäksi myyntikokemusta on kertynyt kuntouttavan työtoiminnan aikana eri pituisista työkokeilujaksoista. Niilon työskentelyyn vaikuttavana tekijänä on fyysisiä rajoitteita aiheuttava liikuntavamma. Lisäksi pitkäaikaissairaudet rajoittavat fyysisesti raskaan työn tekemistä. Hänelle on aiemmissa töissä tullut kokemus siitä, että hän ei ole riittävän hyvä työntekijä rajoituksiensa vuoksi, mikä on vaikuttanut uskallukseen lähteä hakemaan palkkatöitä. Niilolle kuntouttavan työtoiminnan työpaikka oli unelmatyöpaikka, mutta sinne työllistyminen olisi nykytilanteessa haastavaa. Niilo kokee, että ylempi työnjohto ei ole valmis ottamaan häntä töihin, vaikka muu työyhteisö olisikin avoin ajatukselle.

Niilon kanssa ohjaus järjestettiin pääsääntöisesti etänä, mutta ohjaaja mahdollisti myös paikkakunnalla tapahtuvia tapaamisia. Ensimmäiseksi lähdettiin liikkeelle luonteenvahvuuksia kartoittavan VIA-testin tekemisestä ja vahvuuskeskustelusta, jolloin Niilo sai vapaasti itse pohtia tuloksia suhteessa omiin ajatuksiinsa itsestään. Keskusteluiden kautta löydettiinkin vahvuudet, joita ovat sosiaalisuus, puheliaisuus, ahkeruus sekä täsmällisyys. Näiden vahvuuksien todettiin tukevan hänen alavalintaansa kaupan tehtäviin. Tämän jälkeen lähdettiin kartoittamaan hänen osaamistaan ja toiveitaan ja keskusteltiin paljon paikkakunnan työpaikkatarjonnasta sekä mahdollisista työkokeilupaikoista. Ensimmäiset viisi kuukautta ohjauksessa korostui Niilon itsetunnon kohottaminen ja onnistumisen kokemuksien korostaminen mm. keskustelujen ja erilaisten kotitehtävien kautta, kuten missä onnistuin tänään ja mikä päivässä oli hyvää? Niilon työnhakupaperit olivat aiemman valmennuksen kautta valmiina ja hyvässä kunnossa, joten niihin ei ollut enää tarvetta keskittyä yhdessä.

Keskustelujen tuloksena Niilo lähti rohkeammin pohtimaan oman mukavuusalueensa, eli kaupanalan, ulkopuolisia tehtäviä. Keskusteluiden lomassa tiedusteltiin yhdessä erilaisia kaupanalan työkokeiluja tai palkkatukimahdollisuuksia, mutta ilman tulosta. Niilo kävi yhdessä ohjaajan kanssa myös tutustumassa ja keskustelemassa ikäihmisten päivätoiminnan avustavien tehtävien mahdollisuudesta, mutta sopivia työtehtäviä ei valitettavasti löytynyt.

Kuuden kuukauden jälkeen Niilon kanssa päästiin yhteyteen erään päivittäistavarakaupan kanssa, josta ei ollut aiemmin kuulunut vastausta. Niilo meni itse käymään työpaikalla ja sopi, että ohjaaja on myöhemmin tarkemmin yhteydessä liittyen mahdolliseen työkokeiluun. Yhteinen tutustuminen kauppaan ja keskustelu tarjolla olevista työtehtävistä ja mahdollisuudesta työkokeiluun johti lopulta 6 kk työkokeiluun kaupassa. Työkokeilun tavoitteena oli selvittää työkykyä vastaavia tehtäviä ja sitä, mikä työmäärä vastaisi Niilon työkykyä. Työkokeilun päivä- ja tuntimääriä pystyttiin lisäämään kokeilun kuluessa. Niilo sai työkokeilusta erittäin hyvää palautetta. Työpaikalta löytyi hänen vahvuuksiansa ja työkykyänsä vastaavia työtehtäviä. Lisäksi Niilo oli itse tyytyväinen itseensä, koki itsetuntonsa kohonneen ja kertoi kokemuksen myötä olevansa valmis palkkatyöhön.

Työkokeilun jälkeen Niilolle tarjottiin mahdollisuutta palkkatuettuun työhön. Ohjaaja toimi sekä Niilon että työnantajan apuna palkkatukihakemuksen tekemisessä. Hakemus hyväksyttiin ja Niilo pääsi aloittamaan työt. Työkokeilun ja palkkatuetun työn alkamisen välillä Niilo oli pari kuukautta työttömänä, jolloin hän kävi lyhyessä työvoimakoulutuksessa kehittämässä digitaitojaan sekä suoritti EA1- ja työturvallisuuskortit.

Koko ohjausprosessin ajan Niilo ja ohjaaja olivat tiiviisti yhteydessä Niilon TE-palveluiden työntekijään. Ohjaaja oli tarvittaessa apuna myös asiointikäynneillä sekä sosiaaliohjaajan tapaamisissa silloin, kun Niilo koki tarvitsevansa niihin tukea. Niilon asiakkuuden aikana ohjaajat tekivät myös yhteisohjausta, jotta ohjaus jatkui katkeamattomana esimerkiksi loma-aikoina.

Lilja, 45v: OSTE-hankkeeseen otettiin yhteyttä työvalmennusta työeläkeyhtiöltä tulleiden asiakkaiden kanssa tekevältä yhteistyötaholta. Yhteydenotto koski asiakasta, jolla olisi mahdollisuus ammatillisena kuntoutuksena uudelleen kouluttautumiseen. Asiakkaalla oli rakennusalan koulutus sekä monipuolista työkokemusta, mutta sen hetkinen tilanne ei mahdollistanut aiemman työn jatkamista. Ammattikorkeakoulun ohjaajat sopivat työvalmentajan ja asiakkaan kanssa tapaamisen ja siihen kutsuttiin mukaan myös OSTE-hankkeen toisella asteella toimivia ohjaajia.

Ensimmäisellä tapaamisella asiakas tavattiin kasvotusten ja työvalmentaja oli mukana keskustelussa etänä. Alkuun asiakas ja työvalmentaja kertoivat asiakkaan työkyvystä sekä kuntoutuksen suunnitelmista. Tämän jälkeen käytiin keskustelua siitä, millaisilla raameilla työeläkeyhtiö todennäköisesti lähtee koulutusta kustantamaan ja mikä asiakasta itseään kiinnostaisi. Asiakas kertoi itseään kiinnostavista asioista ja työtehtävistä, mutta oli avoin myös uusille ajatuksille tulevista työmahdollisuuksista, joihin hänen työkykynsä voisi riittää kuntoutustoimenpiteiden jälkeen. Näistä lähtökohdista käytiin jo ensimmäisellä tapaamisella läpi lyhyesti koulutusaloja, joita ammattikorkeakoululla ja toisella asteella olisi tarjolla. Työvalmentaja ja asiakas olivat keskustelleet jo osasta esille tulleista koulutusaloista ja tässä keskustelussa todettiin, että koulutuksen tulisi löytyä kotipaikkakunnan välittömästä läheisyydestä. Tämä rajasi jonkin verran eri koulutuksen järjestäjien koulutuksia pois. Asiakkaan kanssa sovittiin toinen tapaaminen, johon OSTE-toimijat selvittäisivät lisää koulutukseen liittyviä tekijöitä, ja työvalmentaja asiakkaan kanssa selvittää työeläkeyhtiön raameja koulutuksien suhteen.

Seuraavalla tapaamisella asiakas ja työvalmentaja kertoivat, että työeläkeyhtiö alkaa kouluttamaan vain aiempaan ammattiin viittaavia aloja, olivat ne sitten toisella asteella tai korkea-asteella. Asiakkaalla on kuitenkin työuraa jäljellä sen verran, että korkea-asteen koulutuskin kustannettaisiin. OSTE-hankkeen toimijat olivat selvittäneet omien alojen hakutietoja ja mahdollisuuksia koulutuksiin tutustumiseen ja näistä keskusteltiin. Asiakas toi tähän keskusteluun uuden tiedon siitä, että hänellä on tulossa toimenpide ja yhdessä keskusteltiin opintoihin hakeutumisen ajankohtaisuudesta. OSTE-toimijat toivat esiin, että tässä vaiheessa hakeutumiseen on vielä hyvin aikaa, eikä päätöksen tekemiselle ole suurta kiirettä koulutuksen tarjoajan näkökulmasta. Enemmänkin hän toimii työeläkeyhtiön aikarajojen puitteissa. Ohjauskeskusteluissa todettiin myös yhteisesti, että korkea-asteen opinnot olisivat asiakkaalle parhain vaihtoehto ja hän jatkaa niihin hakeutumista työvalmentajan kanssa.

Asiakasohjaukselle ei ollut enempää tarvetta, kuin nuo pari asiakasohjauskertaa. Asiakas on sittemmin päässyt opiskelemaan korkea-asteelle juuri sitä koulutusalaa, josta hänen kanssaan ohjauksissa keskusteltiin.

Annika Köpman, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Jaana Karjalainen, KM, opinto-ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Heli Hämeenkorpi, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Mirva Moisanen, KM, asiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Kaisu Luokkanen, digiasiantuntija, Ammattiopisto Luovi

Palaa sisällysluetteloon

TYÖNANTAJAT

12 Työnantajien näkökulmia osatyökykyisten rekrytointiin

Anu Kippola-Pääkkönen, Johanna Sirviö ja Heikki Pantsar

Lapin alueella on ollut tarve kartoittaa työnantajien näkemyksiä osatyökykyisten henkilöiden palkkaamiseen liittyen, jotta tietoa voitaisiin hyödyntää työllistymisen tukitoimissa niin hanketyössä kuin palvelujärjestelmässä ja työnantajien kanssa toteutettavassa yhteistyössä laajemminkin. Tässä artikkelissa kuvataan Lapin alueen työnantajien näkökulmia rekrytointiin.

Taustaa

Työnantajat ovat tuoneet esille osaavan työvoiman saannin vaikeutta esimerkiksi yrittäjägallupeissa (Kantar TNS Oy 2023). Lapin alueella työvoimapulaa on erityisesti tarjoilijoista, ravintola- ja suurtaloustyöntekijöistä, matkailu-, sosiaali- ja terveys- sekä siivousalan ammattilaisia (TEM 2023). Kohtaanto-ongelmasta puhutaan, kun työnantajien tarpeet ja työntekijäresurssit eivät kohtaa – työvoiman osaamisen ja tarjolla olevien työtehtävien välillä on kuilu. Työvoimapulan ja kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi on kokonaisuutta tarkasteltava myös osatyökykyisten rekrytoinnin ja työllistymisen sekä työkyvyn tukemisen näkökulmasta.

Valtakunnallista aineistoa koskevassa tutkimuksessa on todettu, että työnantajien tärkeimmät rekrytointikriteerit ovat työntekijän asenne työhön, osaaminen ja motivaatio. Työnantajat ovat nimenneet osatyökykyisten rekrytoinnin yhteydessä keskeiseksi julkisen tuen tai palvelun sisällöksi tiedon saamisen. Tieto suhteessa työkykyyn, osaamiseen, yksilön kompetenssiin ja työkyvyn rajoitteisiin näyttäytyy keskeisempänä julkisena palveluna kuin esimerkiksi rekrytointimallien joustavuuden kehittäminen tai työhönvalmennuksen tuki. Lisäksi taloudelliset kompensaatiot kuten palkkatuki tai vastaava on nähty tärkeäksi rekrytointia tukevaksi asiaksi. Suurimmat syyt olla palkkaamatta osatyökykyistä työntekijää ovat liittyneet siihen, että yritys ei ollut havainnut osatyökykyisiä rekrytoinneissaan tai heille ei ollut sopivaa työtä tarjolla. Ne yritykset, joilla oli kokemusta osatyökykyisistä, osasivat järjestää ja muotoilla työtä siten, että osatyökykyisyydestä ei ollut haittaa työtehtävien hoitamiseen. (Ala-Kauhaluoma, Kesä, Lehikoinen & Pitkänen 2017, 33–35, 47–48, 54.)

Menetelmät

Syksyllä 2021 toteutettiin Osaavaa työvoimaa Lappiin -kysely sähköisesti Webropol-työkalulla. Kysely suunnattiin Lapin alueen 3 500 työnantajalle. Lapin TE-toimisto toteutti, osana valtakunnallista Työkykyohjelman Lapin alueen te-palvelupilottia, kyselyn yhteistyössä Osaamisella työelämään (OSTE) -hankkeen ja Kohti oppisopimusta-pilotin kanssa. Kyselyä kommentoi suunnitteluvaiheessa soveltuvin osin myös Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla -hankkeen toimijat (Lapin ELY, ESR-hanke). Kyselyssä kartoitettiin työnantajien näkökulmia sellaisten henkilöiden palkkaamiseen, joiden toiminta- tai työkyky on jollakin tapaa alentunut. Kyselyssä työnantajille osatyökykyisyys-käsite määriteltiin seuraavasti:

Osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen. Osatyökykyisyys on yksilöllistä ja sidoksissa osatyökykyisyyden syyhyn, työhön ja työn vaatimuksiin. Osatyökykyisiä ovat esimerkiksi vammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet. Osatyökykyisiä voivat olla myös pitkäaikaistyöttömät henkilöt, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden takia. Osatyökykyisestä henkilöstä voidaan ajatella hänen olevan täsmätyökykyinen, jolloin hänellä on tiedot, taidot ja osaaminen johonkin tiettyyn täsmätehtävään, mutta tarvitsee tähän esimerkiksi osa-aikaisen työajan.

Määrällistä aineistoa kuvataan frekvenssijakaumin. Avokysymysten vastauksia käytetään aineistonäytteinä syventämään määrällisen aineiston tuloksia.

Aineiston kuvaus

Kyselyyn vastasi 221 työnantajaa ja vastausprosentti oli 6. Vastaajista 21 prosenttia oli rekrytoinut osatyökykyisiä henkilöitä viimeisen 5 vuoden aikana. Vastaajia oli Lapin kaikista 21 kunnasta. Eniten isoimmilta paikkakunnilta Rovaniemeltä (29 %), Torniosta (13 %), Kemistä (9 %), Kittilästä (6 %), Keminmaasta (6 %) ja Sodankylästä (6 %).

Vastaajat edustivat kaikkia muita toimialoja (Tilastokeskus 2008), paitsi kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa, kotitalouksien toimintaa työnantajina ja rahoitus- ja vakuutustoimintaa. Suurimmat vastaajaryhmät olivat majoitus- ja ravitsemistoiminnasta (17 %), muusta palvelutoiminnasta (17 %), terveys- ja sosiaalipalveluista (11 %) sekä tukku- ja vähittäiskaupasta; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (10 %).

Yli puolet (54 %) vastaajista edusti työnantajia, joiden palveluksessa oli vähemmän kuin 10 henkilöä. Vastaajista 28 prosenttia edusti työnantajia, joissa oli vähemmän kuin 50 henkilöä. Alle 250 henkilön työnantajien edustajia oli 10 prosenttia ja yli 250 henkilön työnantajien edustajia oli 8 prosenttia.

Tuloksia

Tulosten mukaan 38 prosenttia työnantajista arvioi osatyökykyiset henkilöt yrityksen potentiaaliseksi työvoimaksi. Työnantajista 30 prosenttia oli epävarmoja ja koki, että eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Työnantajista 32 prosenttia ei kokenut osatyökykyisiä yrityksen potentiaaliseksi työvoimaksi.

Työnantajien edustajista 42 prosenttia suhtautui osatyökykyisten palkkaamiseen myönteisesti ja 14 prosenttia kiinnostuneesti. Vastaajista 27 prosenttia suhtautui epäilevästi, 7 prosenttia kielteisesti ja 9 prosenttia ilmoitti jonkun muun suhtautumisen. Muu suhtautuminen saattoi riippua esimerkiksi tilanteesta ja työtehtävästä, mihin asennetta peilataan. Osa vastaajista koki, että periaatteessa asenne on myönteinen, mutta omaan yritykseen tai toimialaan osatyökykyinen ei sovellu.

”Osaan tehtävistä myönteinen, osassa tehtäviä voi olla vaikea käytännössä toimia.”

”Myönteinen, kun palkkaukseen saa tukea. Muutoin kielteinen.”

”En näe, että toimisi tällä alalla, monen muun alan tehtävissä sen sijaan aivan varmasti.”

Työntekijän työmotivaatio, työtehtäviin sopiva työkyky ja osaaminen olivat tulosten mukaan tärkeimmät ominaisuudet työnantajien palkatessa henkilöitä, joilla on osatyökykyisyyttä (kuvio 1).

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien jakaumia siitä, mitkä ovat työnantajien mielestä tärkeimpiä ominaisuuksia palkatessa henkilöitä, joilla on osatyökykyisyyttä. Tärkeysjärjestyksessä tekijät ja niiden prosenttiluvut ovat seuraavat: Motivaatio työhön 62 %, työtehtäviin sopiva työkyky 52 %, työssä vaadittava osaaminen 50 %, työhön ja työyhteisöön sopiva tyyppi 34 %, kyky oppia uutta 28 %, sosiaaliset taidot 20 %, aiempi työkokemus 16 %, yksilölliset vahvuudet 9 %, joustavuus 5 %, kyky tehdä tulosta 3 %, muu 3 %.

Kuvio 1. Asioita, jotka vaikuttivat tai vaikuttaisivat eniten palkatessa osatyökykyisiä (n = 214), %.

Kyselyyn vastanneista työnantajista 80 prosenttia (n = 178 vastaajaa; n=433 vastausta) vastasi myös kysymykseen, miksi ei ole palkannut osatyökykyisiä. Työnantajilla oli useita syitä, eniten kuitenkin siinä, että he eivät olleet havainneet osatyökykyisiä rekrytoinneissa (33 %) tai osatyökykyisille ei ole sopivaa työtä tarjolla (31 %). Muita yleisiä syitä oli, että työnantaja ei tunne osatyökykyisen työn tekemisen mahdollisuuksia (29 %) tai huoli siitä, että perehdyttämiseen voi kulua liikaa aikaa (29 %).

Työnantajilta tiedusteltiin, koulutukseen, rekrytointiin ja työllistämisen tukeen liittyvien palveluiden tuttuutta sekä sitä, miten työnantajat olivat hyödyntäneet palveluita. Tutuin palvelu, jota työnantajat olivat myös eniten hyödyntäneet, oli työnvälitys. Reilu 80 prosenttia työnantajista piti myös oppisopimuskoulutusta tuttuna ja yli puolet vastanneista oli sitä myös hyödyntänyt. Palkkatukea piti tuttuna 75 prosenttia ja 61 prosenttia oli sitä myös hyödyntänyt. Vähiten tuttu tuen muoto oli työolosuhteiden järjestelytuki, jota vain prosentti vastasi hyödyntäneensä. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Palvelujen tuttuus työnantajalle ja niiden hyödyntäminen (n = 220–221), %.

Suurin osa kyselyyn vastanneista työnantajista on valmis tekemään tarvittaessa työaikoihin ja työtehtäviin liittyviä joustoja ja räätälöintejä osatyökykyisten palkkaukseen liittyen (kuvio 3).

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien jakaumia siitä, mitä työhön liittyviä räätälöintejä ja joustoja työnantajat ovat valmiita organisaatiossa tekemään. Eri toiminnot ja niiden prosenttiluvut ovat seuraavat: Työaika 79 %, työtehtävät 61 %, työn vaativuustaso 39 %, työn organisointi 31 %, työssä avun saaminen 24 %, työvälineet 16 %, työyhteisöön liittyvät asiat 15 %, teknologiaratkaisut 8 %, muu 3 %.

Kuvio 3. Työhön liittyvät joustot ja räätälöinnit, joita organisaatiossa on tehty tai voitaisiin tehdä (n = 190), %.

Työtehtäviin tai työaikoihin liittyviä räätälöintejä tuotin esille myös avokysymysten vastauksissa. Työkyvyn huomioiminen niin olemassa olevan henkilöstön kuin uusien rekrytoitavien henkilöiden kohdalla koettiin tärkeänä ja tuotiin esille, että työkyvyn tuen huomioiminen tulee tehdä monialaisesti niin työntekijän kuin esihenkilöstön ja työterveyshuollon näkökulmat huomioiden.

“Osatyökykyinen voi tehdä töitä lyhyemmillä päivillä ja näin työkyky ja motivaatio säilyy.”

“Olemassa olevan henkilöstön työkyvyn heiketessä on tehty yksilöllisiä ratkaisuja, jolloin he ovat jatkaneet työskentelyä osatyökykyisenä työntekijänä. Tuen tarvetta tarkastellaan työntekijän, esimiehen, henkilöstöpalvelujen ja työterveyshuollon yhteistyönä. “

Työnantajilla oli useita tiedon ja tuen tarpeita. Eniten työnantajat toivoivat saavansa tietoa ja tukea julkiseen taloudelliseen tukeen, tiedon saamiseen henkilön osaamisesta sekä työkykyyn liittyvistä asioista (kuvio 4).

Kyseessä on vaakapylväskuvio, jossa esitetään vastaajien kohderyhmien jakaumia seitsemän eri alueen osalta vaihtoehdoin paljon, jonkin verran, en lainkaan. Paljon -arviot ovat seuraavat: Julkista taloudellista tukea 64 %, tiedon saantia henkilön osaamisesta 60 %, tiedon saantia työkyvystä ja osatyökykyisyydestä 50 %, tietoa ja tukea työtehtävien ja työympäristön mukauttamiseen 29 %, tietoa ja tukea työyhteisölle, miten työyhteisö voi tukea 25 %, työhön valmennusta, jossa valmentaja auttaa työntekijää hoitamaan työtehtävää 24 %, tietoa, miten osatyökykyisten rekrytointia voi hyödyntää imagokuvassa 22 %, muuta 21 %.

Kuvio 4. Työnantajien kokema tiedon ja tuen tarve osatyökykyisten rekrytointiin (n = 202), %.

Työnantajat, joilla oli aiempaa kokemusta osatyökykyisten rekrytoinnista, toivat esille myönteisiä kokemuksia.

“Osatyökykyisiä on työyhteisössämme töissä. Sopiva räätälöitävissä oleva työtehtävä yhteiskunnan tarjoamiin tukiin yhdistettynä on toiminut hyvin. Osatyökykyisen palkkaaminen myös pysyvästi palkkatukijakson jälkeen on toteutumassa.”

Toisaalta joissakin vastauksissa koettiin, että ala, työtehtävät tai asenteet ovat esteenä osatyökykyisten palkkaamiseen.

“Osatyökykyisen työntekijän palkkaaminen ei onnistu, näissä kuljetusalan tehtävissä. Ruumillinen, raskas työ, työjakelut, pitkän linjan ajo, jatkuva kiire verottaisi liikaa osatyökykyisen terveyttä.”

Osatyökykyisyys-käsitettä myös kritisoitiin sen haastavuuden vuoksi ja korostettiin, että työkykyä tulee aina peilata työtehtäviä vasten.

“Osatyökykyinen on liian laaja käsite, jotta sitä pystyisi arvioimaan, kysehän on yksilöistä ja arvioista henkilön kyvystä tehdä jotakin työtehtäviä.”

Työnantajat olivat moninainen ryhmä eri aloja edustavista toimijoista, joilla oli erilaista kokemusta rekrytoinneista ja työkyvyn tuesta. Moninaisuus heijastui niin asenteisiin kuin siihen, millaista tietoa tai tukea työnantajat kokivat tarvitsevansa.

Pohdinta

Lapin työnantajien arvioissa työmotivaatio, työtehtäviin sopiva työkyky ja osaaminen olivat tärkeimmät ominaisuudet työnantajien palkatessa henkilöitä, joilla on osatyökykyisyyttä. Tulosten mukaan reilu kolmannes työnantajista arvioi osatyökykyiset henkilöt yrityksen potentiaaliseksi työvoimaksi ja kolmannes ilmoitti, että ehkä, mutta eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Työnantajien tiedon ja tuen tarpeet kohdistuivat erityisesti julkiseen taloudelliseen tukeen, tiedon saamiseen henkilön osaamisesta sekä työkykyyn ja osatyökykyisyyteen liittyvistä asioista. Työnantajilla oli useita syitä siinä, miksi he eivät olleet palkanneet osatyökykyistä työntekijää. Suurimpina syinä se, että he eivät olleet havainneet osatyökykyisiä rekrytoinneissa tai sopivaa työtä ei ole ollut tarjolla. Tulokset ovat hyvin samankaltaisia aiempaan tutkimukseen nähden (mm. Ala-Kauhaluoma ym. 2017). Tulosten tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida, että vastausprosentti jäi pieneksi, eikä ole tietoa, miten vastaajat ovat valikoituneet.

Pyrittäessä tukemaan työikäisten työkykyä, osatyökykyisten työllistymistä tai työssä pysymistä, on tärkeä kiinnittää työnhakijoiden lisäksi huomiota sosiaaliseen kontekstiin kuten työvoimatarpeeseen, työnantajien asenteisiin ja mahdollisuuksiin työllistää erilaisia ihmisiä sekä rekrytointiosaamiseen. Työpaikkojen toimintaympäristöjen ja yrityskulttuurien tunteminen on tärkeää. Yritysten toimintaa ohjaavat taloudelliset tavoitteet, ja työnantajayhteistyössä tulee varmistaa eri osapuolten saamat hyödyt. Työnantajien osallistuminen ei voi perustua ainoastaan hyväntekeväisyydelle ja sympatialle. Työnantajayhteistyössä tarvitaan bisnesorientoitunutta viestintää ja vuorovaikutusta sekä koordinoituja yhteydenottoja työnantajiin. Työpaikalle tarjottavan tuen on oltava myös riittävää, dynaamista ja tilanteeseen sopivaa – räätälöityä tukea. (Åkerblad & Haapakoski 2020.)

Työnantajayhteistyötä tarkasteltaessa on hyvä tunnistaa rekrytoinnin kaksisuuntainen luonne. Rekrytointi ei ole yksipuolista toimintaa, jossa työnantaja valikoi työnhakijoiden joukosta itselleen sopivimmat työntekijät. Sen sijaan kyse on molemminpuolisesta ja vaiheittaisesta neuvotteluprosessista, jonka kulku ja sisältö määrittyvät tapauskohtaisesti työnantajan ja työnhakijan välisessä toiminnassa. Työllistymisessä ja rekrytoinnissa ei siis ole kyse vain työnantajan määrittämistä osaamisvaatimuksista ja työnhakijan osaamisesta, vaan oleellista on myös se konteksti, jossa neuvottelua käydään. Rekrytointiosaaminen kytkeytyy niin työnhakijoiden kuin työnantajienkin kyvykkyyteen, taitoihin ja ominaisuuksiin. (Huilaja 2019.) On siis tärkeä huomioida, että vaikka työnantajan osaamisvaatimukset ja työnhakijan osaaminen kohtaisivatkin, voi työsuhde jäädä solmimatta esimerkiksi palkkaukseen, työaikoihin tai työolosuhteisiin liittyvistä syistä.

Aikaisempien tutkimusten tuloksia sekä tämän kyselyn tuloksia Lapin alueen työnantajien asenteista sekä tiedon ja tuen tarpeista hyödynnettiin Osaamisella työelämään -hankkeen työnantajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Työnantajille tarjottiin muun muassa tietoa yksilöllisestä työkyvystä, monimuotoisesta rekrytoinnista ja työn muokkauksesta sekä tietoa TE-palveluiden tukimuodoista. Esimerkiksi työn muokkauksen toimintamallilla voidaan auttaa työprosessia ja työympäristöä vastamaan työntekijän työkykyä (Nevala, Pehkonen, Virtanen, Juvonen-Posti, Mattila-Holappa & Tanttu 2023; Nevala, Pehkonen, Virtanen, Mattila-Holappa & Juvonen-Posti 2024).

Työnantajayhteistyötä tehtiin hankkeessa moninaisesti niin koulutus- ja työllistymisvaiheessa olevien asiakkaiden tilanteisiin liittyen (ks. artikkeli 11 ”Ohjaustyön asiakaskuvauksia koulutus- ja työllistymispolulta”), kuin suoraan työnantajille suunnatuilla tapahtumilla kuten Monimuotoista ja anonyymia rekrytointia-tilaisuudella ja yrityskahveilla, matkailuyritysten kanssa tehtävällä yhteistyöllä (ks. artikkeli 13 ”Yhteistyö matkailuyritysten kanssa monimuotoisen rekrytoinnin edistämiseksi”), jalkautuvilla työpaikkakäynneillä (ks. artikkeli 14 ” Työllistämisen mahdollisuuksien kartoittaminen – kokemuksia jalkautuvilta työpaikkakäynneiltä”) sekä henkilöstöpalveluyrityksen kanssa toteutetulla työnhaun sparrauksella (ks. artikkeli 15 ”Henkilöstöpalveluyrityksen kanssa toteutettu työnhaun sparraus”). Näitä työnantajayhteistyöhön liittyviä kokemuksia kuvataan enemmän tämän julkaisun muissa artikkeleissa. Artikkelissa 16 ” Osaamisen johtamisen menetelmiä työntekijän työkyvyn edistämiseksi” kuvataan lisäksi esihenkilöiden haastattelujen pohjalta sitä, miten osatyökykyisen työssä selviytymistä voidaan tukea osaamisen johtamisella. Myönteistä tiedottamista monimuotoiseen rekrytointiin ja työllistymiseen liittyen tehtiin myös lehtiartikkeleilla (Kangastie, Karhu, Pantsar, Sirviö & Ylianttila 2022; Kippola-Pääkkönen, Sirviö, Pantsar & Pentikäinen 2022). Työnantajayhteistyöllä ja siihen kytkeytyvällä tiedotustyöllä tavoiteltiin työelämän vastaanottokyvykkyyden edistämistä monimuotoista rekrytointia ja työkyvyn tukea kohtaan.

Yhteiskunnan eri tasoilla on tärkeää käydä keskustelua yksilöllisestä ja vaihtelevasta työkyvystä. Työkyky määrittyy aina työtehtävää ja työn vaatimusta vasten. Hyvä työkykyjohtaminen yrityksessä vahvistaa työnantajakuvaa, vähentää työkyvyttömyyden kustannuksia ja on yritykselle merkittävä kilpailuvaltti, myös rekrytoinnissa (Airila & Savinainen, 2023). Työkykyä tukevien hyvien käytäntöjen sekä monimuotoisten työyhteisöiden esille tuominen on tärkeää, kun pyritään arkipäiväistämään osatyökykyisyyttä. Erilaisten osaajien palkkaaminen viestii organisaation arvomaailmaa ja voi vahvistaa myönteistä imagokuvaa – parhaillaan liiketoiminnan tulostakin. Rekrytoinnilla voidaan tuottaa myönteisiä mielikuvia erilaisten työntekijöiden sopivuudesta, mutta toisaalta myös ylläpitää tai vahvistaa syrjiviä käytäntöjä.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Johanna Sirviö, YTM, työkykykoordinaattori, Lapin TE-palvelut

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Airila, A & Savinainen, M. 2023. Tutkittua tietoa ja keinoja työkykyjohtamiseen pienyrityksissä. Tietoa työkyvystä 2023:2, Varma. Viitattu 16.10.2023. https://www.varma.fi/globalassets/tyonantaja/tietoa-tyokyvysta-pienyritykset.pdf

Huilaja, H. 2019. Rekrytoinnin sosiaalinen järjestys – tutkimus työhön sopivuuden neuvottelukontekstista. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 260. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 25.10.2023. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63772

Kangastie, H., Karhu, S., Pantsar, H., Sirviö, J. & Ylianttila, E. 2022. Vastuullista monimuotoisuutta rekrykäytäntöihin. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinkansa.fi/vastuullista-monimuotoisuutta-rekrykaytantoihin/5201326

Kantar TNS Oy. 2023. Yrittäjägallup elokuu 2023. Osaava työvoima, työvoimapula ja ulkomainen työvoima ja yrittäjien kielitaito Viitattu 22.9.2023. https://www.yrittajat.fi/wp-content/uploads/2023/09/kalvot-osaava-tyovoima-ja-kielitaito.pdf

Kippola-Pääkkönen, A., Sirviö, J., Pantsar, H. & Pentikäinen, M. 2022. Työnantajilla tiedon ja tuen tarvetta osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinkansa.fi/tyonantajilla-tiedon-ja-tuen-tarvetta-osatyokykyis/4465580

Nevala, N., Pehkonen, I., Virtanen, M., Mattila-Holappa, P., & Juvonen-Posti, P. 2024. Developing a work accommodation operating model for workplaces and work ability support services. Journal of Occupational Rehabilitation, 10.1007/s10926-024-10193-z. Advance online publication. Viitattu 19.4.2024. https://doi.org/10.1007/s10926-024-10193-z

Nevala, N., Pehkonen, I., Virtanen, M., Juvonen-Posti, P., Mattila-Holappa, P. & Tanttu, A. 2023. Työn muokkauksen toimintamalli. Opas työpaikoille ja työkyvyn tuen ammattilaisille. Työterveyslaitos. Viitattu 15.1.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146545/TTL-978-952-391-052-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

TEM 2023. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto -raportti. Lappi 8-2023. Top-ammatit, työvoimapula. Viitattu 22.9.2023 https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiNjgxZGJjMDMtZjZiMi00MDJmLTkyOTItNGY0ZmJhYmZiYjFhIiwidCI6ImQ5NTk1MWE2LWRmZDMtNGE3NC05YWJiLWYyYjJjYjg5ZDY3MSIsImMiOjh9

Tilastokeskus 2008. Standardi toimialaluokitus TOL 2008. Viitattu 25.10.2023. https://www.stat.fi/fi/luokitukset/toimiala/toimiala_1_20080101/

Åkerblad, L., & Haapakoski, K. 2020. Työnantajayhteistyö ammatillisessa kuntoutuksessa ja tuetussa työllistymisessä. Integroiva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus, 43(3), 20–33. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.37451/kuntoutus.100140

13 Yhteistyö matkailuyritysten kanssa monimuotoisen rekrytoinnin edistämiseksi

Heikki Pantsar ja Mira Laitinen

Lapin alueella matkailu on tärkeä toimiala, ja matkailun tuomat tulo- ja työllisyysvaikutukset heijastuvat myös muuhun liiketoimintaan ja edelleen koko alueen sosioekonomiseen hyvinvointiin. Matkailualalla työvoimapula on ollut jo pidempään pysyvää, joten Osaamisella työelämään (OSTE) -hankkeen yhteistyön tavoitteena on ollut kuulla matkailuyritysten näkökulmia rekrytointiin sekä tarjota tietoa monimuotoiseen rekrytointiin ja työn muokkaamiseen liittyen. Tapaamisten pohjalta kartoitettiin yrityksille sopivia työntekijöitä sekä järjestettiin työpaikkavierailuja, joissa työnhakijat pääsivät suoraan työhaastatteluun. Matkailuyritysten edustajien tapaamisia tehtiin yhdessä Lapin TE-palveluiden työkykykoordinaattorin kanssa. Tässä artikkelissa kuvataan matkailuyritysten edustajien tapaamisiin liittyviä kokemuksia ja näkökulmia.

Tapaamisissa työnantajia lähestyttiin kolmen keskeiseksi koetun teeman kanssa. Näitä olivat tieto täsmätyökykyisyydestä, työnmuokkauksen eri malleista sekä palkkaukseen käytössä olevista taloudellisista tukimuodoista. Tällaisia taloudellisia tukimuotoja ovat mm. palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki. Pääteemaksi yritysten edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa nousi työn yksilöllinen muokkaaminen työkyvyn mukaan. Työn muokkausta voivat olla esimerkiksi työaikojen joustot, työtehtävien muutokset, fyysiseen (esim. säädettävä työpöytä) tai kognitiiviseen ergonomiaan (esim. tauotukset, työtehtävien jäsentäminen visuaalisesti tai kirjallisesti) liittyvät asiat. Teema oli monille jokseenkin uusi, mutta keskustelun edetessä työn muokkaaminen alettiin nähdä konkreettisina tekoina pelkän ympäripyöreän ja muodikkaan käsitteen sijaan. Erään yrityksen edustaja oivalsikin jossain vaiheessa keskustelua, että kyse on lopulta sellaisesta toiminnasta, jota jo nyt tehdään työpaikan arjessa. Esimerkiksi pienten loukkaantumisten takia työtehtäviä joudutaan järjestelemään uudelleen, jotta osaava henkilöstö voidaan pitää töissä. Tämänkaltainen oivallus haastaa meidät ajattelemaan omaa puhetapaamme. Jokaisen uuden tapaamisen yhteydessä tulisikin varmistaa huolellisesti, että käytettävistä käsitteistä ollaan samalla kartalla. Lisäksi on mietittävä konkretian tasolla, mitä kaikkea työn muokkaaminen voi tarkoittaa ja millaisia mahdollisia vaikutuksia sillä on organisaation toiminnalle kokonaisuudessaan.

Mielenkiintoinen kysymys työn muokkaamisessa on se, miksi työtehtävien muokkaaminen ja uudelleen organisointi tehdään ”huomaamatta” nykyisille työntekijöille, mutta uusia työntekijöitä rekrytoitaessa se voidaan nähdä vaikeana tai vaivalloisena asiana? Yksi selittävä tekijä voi olla se, että yhden työntekijän työnkuvan muuttamisella voi olla huomattaviakin vaikutuksia muiden työntekijöiden työtehtäviin. Työn muokkaaminen ei siis koske vain yksilöä, vaan laajemmin työyhteisöä. Asiaa kannattaa pohtia oman työn kannalta. Ehkä olemme enemmän valmiita joustamaan tuttujen ja luotettujen ihmisten kohdalla, kuin uusien tai täysin tuntemattomien?

Osaamisvaatimusten määrittely

Yritystapaamisista kävi hyvin ilmi se, miten kuva matkailualan työtehtävistä ja niiden vaatimuksista vaihtelee paljon puhujasta riippuen. Vasta äskettäin työssään aloittanut rekrytointivastaava saattoi kuvailla työtehtäviä hyvin ”mainospuhemaisesti”, toteamalla esimeriksi työtehtävien vaativan intohimoista suhtautumista talviaktiviteetteihin. Kokeneemmat rekrytoijat puolestaan puhuivat työtehtävistä paljon maanläheisemmin, konkreettisemmin ja tarkemmin. Esimerkiksi työtehtävissä vaadittavaa kielitaitoa kuvailtiin realistiseen sävyyn: rallienglannillakin pärjää ja hymyilemälläkin pääsee jo pitkälle. Osa yritysten edustajista myös puhui avoimesti palkkauksesta, työn hektisestä luonteesta ja pitkistä työpäivistä. Toiset taas sivuuttivat nämä asiat nopeammin tai puhuivat niistä hyvin yleisellä tasolla.

Se, miten ymmärrämme ja määrittelemme osaamisen, ei ole yksiselitteistä ja pysyvää. Viime vuosikymmenten aikana käsityksemme osaamisesta on laajentunut ja muuttunut samalla entistä vaikeammin hahmotettavaksi ja epämääräisemmäksi. Osaamisella ei näytä olevan enää tarkkoja rajoja, eikä osaamista voida enää määrittää koskemaan esimerkiksi vain joitain tiettyjä teknisiä taitoja. Selkeiden opittavien taitojen lisäksi mukaan on tullut myös ihmisen persoonaan liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi asenteesta, motivaatiosta ja muutoskyvykkyydestä on tullut yhä enenemissä määrin osaamista, jota vaaditaan palveluvaltaisilla työmarkkinoilla. Silti käsityksemme rekrytoinnista ja siihen liittyvistä haasteista perustuu usein yksinkertaistettuun kuvaan työnhakijan osaamisesta ja työnantajien osaamisvaatimusten kohtaamisesta. Osaamisvaatimukset ja työelämän ihanteet ovat myös aina kytköksissä laajempiin yhteiskunnallisiin ihanteisiin, jotka ovat jatkuvan muutoksen ja neuvottelun kohteena. Näitä ihanteita tuotetaan jatkuvasti työpaikoilla sekä myös rekrytointikäytänteiden kautta. (Esim. Grugulis, Warhurst & Keep 2004; Grugulis & Vincent 2009; McDowell 2009; Huilaja 2019.)

Etenkin asiakaspalveluammateissa korostuvat myös persoonallisuuteen ja kehollisiin piirteisiin liittyvät asiat. Palvelutyö ei siis ole ainoastaan mekaanista suorittamista, vaan myös tunnetaitoja vaativaa esillä olemista, joka tapahtuu aina suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Asiakaspalvelijan työsuoritus on siis aina jollain tapaa myös osa asiakkaalle välittyvää kokemusta, ei pelkästään tuotteen välittämiseen liittyvä asia. (McDowell 2009; ks. myös Pan 2022.) Matkailualalla työntekijöiden ulkonäöllä ja fyysisellä olemuksella on ajateltu olevan yhteyttä jopa asiakassitoutumiseen sen kautta, että viehättävä ulkoinen olemus houkuttelee asiakasta sosiaaliseen kanssakäymiseen työntekijöiden kanssa (Fang, Zhang & Yaoqi 2020). Konkreettinen esimerkki persoonaa ja ulkonäköä korostavasta rekrytointikäytänteestä oli se, kun työnantajan edustaja kertoi, että jokaisessa heille tulevassa CV:ssä tulee olla kuva, koska siitä voi päätellä paljon persoonaan liittyviä asioita. Vaikka tällainen ulkonäkökeskeiseksi tulkittava toimintapa jakaa varmasti mielipiteitä, on hyvä tiedostaa, että se on osa joidenkin yritysten rekrytointikäytänteitä, eikä kysymystä siten voida sivuuttaa ohjaustilanteessa työnhakijan kanssa.

Persoonaa ja ulkonäköä korostava näkökulma haastaa meitä ajattelemaan osatyökykyisten henkilöiden rekrytointia ja työhön sopivuutta laajemmasta näkökulmasta, jossa työkyvyn, koulutuksen ja taitojen lisäksi on otettava huomioon työtehtävien laajempi luonne sekä palvelua ostavien asiakkaiden odotukset. Kun työ ei ole vain mekaanista suorittamista, voivat työssä vaadittava osaaminen ja työhön liittyvät vaatimukset olla vaikeasti kuvattavissa. Tämä voi luonnollisesti hankaloittaa rekrytointia ja vaikuttaa työnhakijoiden mielikuviin tarjolla olevista työtehtävistä. Työnantajien kanssa käydyistä keskusteluista kävi hyvin ilmi se, miten vaihtelevasti ja eri näkökulmista osatyökykyisyyteen ja työn muokkaamiseen voidaan suhtautua. Ymmärrystä ja halua työn muokkaamiseen löytyy, mutta myös alan realiteetit tuotiin rehellisesti esille. Kun matkailusesonki on kuumimmillaan ja kiire painaa päälle, vaaditaan lähes kaikilta työntekijöiltä jonkinlaista venymiskykyä erilaisiin muuttuviin tilanteisiin. Venymisen tarve toki vaihtelee työtehtävistä riippuen, mutta kiireisimpänä aikana työtehtävien rajoja tai työaikoja voi olla vaikea pitää täysin hallinnassa.

Haasteet ja mahdollisuudet

Yrityskäyntien pohjalta voidaan sanoa, että kuva matkailualan työtehtävistä, työoloista ja palkkauksesta ei ole yksinkertainen ja staattinen, vaan monimuotoinen ja liukuva. Siksi on tärkeää, että työnhakijalle voidaan tarjota mahdollisimman realistinen kuva eri alojen työtehtävistä ilman kaunisteltua mainospuhetta. Parhaiten tämän realistisen kuvan osaa tietenkin kertoa työnantaja itse, eikä esimerkiksi hankkeen uraohjaaja. Työnhakijoiden ja työnantajien suoraan kohtaamiseen voidaan panostaa melko pienellä vaivalla esimerkiksi järjestämällä nopeita työpaikkavierailuja, joissa työnhakija pääsee heti työhaastatteluun. Mitä nopeammin ihmiset kohtaavat kasvokkain, sen parempi.

Työnantajayhteistyö ei ole yksisuuntainen prosessi, jossa pyritään ainoastaan vastaamaan työnantajan tarpeisiin. Sen sijaan kyse on luottamukseen ja henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvasta toiminnasta, jota tehdessään valmentajan tulee olla hyvin perillä yhteistyöyrityksen toimintatavoista, kulttuurista ja arvoista, laajempaa työmarkkinatietämystä unohtamatta. (Åkerblad & Haapakoski 2020.) Luottamuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista, koska jo pelkkä tutustumaan pääseminen voi vaatia pitkäaikaista luottamuksellisen suhteen rakentamista. Tutustumisesta taas on vielä matkaa työn räätälöintiin, työsuhteen solmimisesta ja työpaikalle vietävästä tuesta puhumattakaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että joskus prosessi voi olla nopeakin ja asiat loksahtavat paikalleen sujuvasti. Tilanteet vaihtelevat aina tapauskohtaisesti.

Rekrytoinnin ja työllistymisen vieminen päätökseen ei ole helppo prosessi. Juhlavista puheista ja pullakahveista on pitkä matka todellisuuteen. Todellisuutta kohti on kuitenkin mentävä askel kerrallaan, kaikki yhdessä. Työnantajan, työnhakijan ja hankkeen työntekijän on ratkaistava esteitä yhdessä pala kerrallaan. Se voi viedä aikaa, mutta oikotietä ei ole. Luottamus rakentuu aidon yhteisen tekemisen ja rehellisen ilmapiirin kautta. Vaikka osatyökykyisten rekrytointiin suhtaudutaan pääosin positiivisesti, muodostuu ongelmaksi usein se, että positiivisesta alusta huolimatta prosessi jää helposti puolitiehen. Tarvitaan tiiviimpää, konkreettisempaa ja yksilöllisempää keskustelua työnantajien osaamistarpeista ja työtehtävien joustavuudesta. Työnantajille on myös tarjottava vahvemmin käytännönläheistä tukea ja neuvontaa, ei ainoastaan rekrytointiin, vaan myös työsuhteen alkuun.

Työpaikkakäyntien sopiminen ja työntekijätarpeiden etsiminen on vasta ensiaskel pidemmässä prosessissa. Piilotyöpaikkojen etsiminen voi tuntua turhalta, jos niiden täyttämiseen ei ole selkeää, systemaattista organisaatiorajat ylittävää suunnitelmaa. Tiedon pitäisi levitä verkostossa nopeasti, jotta avoimet tehtävät saataisiin täytettyä tehokkaasti. Tässä korostuu TE-palveluiden ja muiden palveluiden, kuten hankkeiden yhteistyö. Työnantajien luokse jalkautuva tiimi tarvitsee aina tuekseen ihmiset, joiden perustyötä on kohdata työnhakijoita. On ilmiselvää, että sekä ohjaajien että virkailijoiden tahtotilan, asenteen ja näkemyksen yhteistyön ja asiakkuuksien ohjautumisen tärkeydestä tulee olla yhteneväinen, jotta työnhaussa tukea tarvitsevat asiakkaat ohjautuvat saatavilla olevaan ohjaukseen ja valmennuksiin. Tämä toteutuu tällä hetkellä vaihtelevasti. Liian usein viranomaisyhteistyö lepää yksittäisten innokkaiden virkailijoiden harteilla.

Matkailualan työvoimapula

Julkinen keskustelu matkailualan ympärillä pyörii vahvasti työvoimapulan ja kohtaanto-ongelman ympärillä. Pelkkä työvoimapulan toteaminen kuitenkin antaa ilmiöstä hyvin rajallisen kuvan. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että osaavaa työvoimaa ei ole saatavilla, vaan myös siitä, että yritysten rekrytointikäytännöt saattavat vaikeuttaa sopivien työntekijöiden löytämistä sekä paisuttaa samalla kuvaa kohtaanto-ongelmasta.

Yhden matkailualan yrityksen edustaja kertoi palkkaavansa mielellään “tyhjiä tauluja”, eli työntekijöitä, joilla ei välttämättä ole alan kokemusta tai osaamista, mutta kova halukkuus työntekoon ja oppimiseen. Tällaisissa tilanteissa yritysten osaamistarpeet saattavat olla vaikeasti kuvattavissa, mikä hankaloittaa sopivien ehdokkaiden kartoittamista verkostosta. Työntekijöitä saatetaan myös hakea julkisilla ilmoituksilla ikään kuin “varastoon” sillä ajatuksella, että kokeillaan josko hakijoiden joukossa olisi “todellinen timantti”. Tällaisessa tapauksessa avoimeksi ilmoitettu paikka saatetaan kuitenkin helposti myös jättää kokonaan täyttämättä. Lisäksi sama avoin työpaikka saattaa olla julkisessa haussa useaan kertaan, jos rekrytointi on ulkoistettu henkilöstöpalveluyrityksille. Tämä luonnollisesti paisuttaa kuvaa alan työvoimatarpeesta ja kohtaanto-ongelmasta, jonka laajuudesta ei kenelläkään tunnu olevan täysin tarkkaa kuvaa.

Ideaalitilanteessa rekrytoinnin tulee perustua oikeaan ja tarkasti mietittyyn tarpeeseen. Lisäksi sen tulee olla oikea-aikaista ja työnhakijat huomioon ottavaa. Hankkeen aikana tuli esimerkiksi yhteydenotto työnhakijalta, joka oli hakenut töitä useasta matkailualan yrityksestä saamatta selkeää vastausta, vaikka tuleva talvisesonki oli vain muutaman viikon päässä. Avoimia työpaikkojakin oli vielä tuossa vaiheessa runsaasti julkisessa haussa. Työnhakijalla oli matkailualan työkokemusta ja vaadittava osaaminen hakemiinsa työpaikkoihin. Rekrytointipäätösten viivyttely ja huono hakijaviestintä ei ainakaan lisää matkailualan houkuttelevuutta työnhakijoiden silmissä. Varsinkaan niiden, joilla on aito halu ja motivaatio työllistyä alalle.

Yritysyhteistyön näkökulmasta myös työnantajien edustajien vaikea tavoitettavuus ja vastaamatta jättäminen useista yhteydenotoista huolimatta lisäävät tarjolla olevien potentiaalisen työntekijöiden ja avoimien työtehtävien välistä kohtaanto-ongelmaa. Työnhakijassa työnantajan huono tavoitettavuus voi synnyttää turhautumista ja kysymyksen siitä, onko työnantajaa yritetty ohjaajan toimesta tavoittaa riittävästi tai ollenkaan. Todellisuudessa työnantajien tavoittamiseksi tehdyt yritykset ovat voineet olla toistuvia ja niitä on tehty lyhyenkin ajan sisällä usein eri tavoin. Tämä kertoo ainakin osittain siitä, että rekrytointi ei etenkään pienissä yrityksillä ole kenenkään päätoiminen tehtävä, vaan työ, jota hoidetaan muiden tehtävien ohessa. Rekrytointi voi olla hidasta, kun se hautautuu muiden töiden alle. Työnhakijan työnhaku ja työnantajan rekrytointiprosessi eivät siis kulje aina samatahtisesti, mikä asettaa omat haasteensa yhteistyön onnistumiselle. Toisaalta vaikea tavoitettavuus voi kertoa myös siitä, ettei yhteistyötä ensitapaamisen jälkeen enää nähdäkään yrityksessä houkuttelevana tai realistisena asiana. Tämän tiedon saaminen olisi todella tärkeää hankkeissa tehtävän kehittämistyön kannalta. Tosiasioiden rehellinen myöntäminen ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin. Silloin hankkeen resurssit voidaan kohdistaa sellaiseen yritysyhteistyöhön, jolla on edellytyksiä onnistua. Kaikki yhteistyö ei kuitenkaan voi koskaan tuottaa pelkästään positiivisia lopputuloksia, mutta kaikesta voidaan oppia jotain, myös epäonnistumisista.

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Mira Laitinen, ammatillinen ohjaaja, Rovaniemen Koulutuskuntayhtymä REDU

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Fang S., Zhang C. & Yaoqi Li Y. 2020. Physical attractiveness of service employees and customer engagement in tourism industry, Annals of Tourism Research, 80: 102756. Viitattu 20.10.2023 https://doi.org/10.1016/j.annals.2019.102756.

Grugulis, I. & Vincent, S. 2009. Whose skill is it anyway? ‘soft’skills and polarization. Work, employment and society, 23(4), 597-615.

Grugulis, I., Warhurst, C. & Keep, E. 2004. What’s happening to skill? Teoksessa The skills that matter. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Toim. Warhurst, C., Grugulis, I. & Keep, E.

McDowell, L. 2009. Working bodies: Interactive service employment and workplace identities. Wiley-Blackwell.

Pan, S. 2022. The impact of physical appearance on employment competitiveness. Advances in Social Science, Education and Humanities Research, 631; 1033–1036. Viitattu 20.10.2023 https://www.atlantis-press.com/article/125968640.pdf

Åkerblad, L. & Haapakoski, K. 2020. Työnantajayhteistyö ammatillisessa kuntoutuksessa ja tuetussa työllistymisessä. Integroiva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus, 43(3), 20-33.

14 Työllistämisen mahdollisuuksien kartoittaminen – kokemuksia jalkautuvilta työpaikkakäynneiltä

Päivi Juntti ja Mirva Moisanen

Osaamisella työelämään (OSTE) -hankkeessa toteutettiin Kemi-Tornion alueella työpaikkakäyntejä, joiden tarkoituksena oli tarjota tietoa osatyökykyisten työllistämisen mahdollisuuksista, löytää yrityksistä piilotyöpaikkoja sekä sovittaa työnantajien tarpeita yhteen hankkeen ohjauksessa olevien asiakkaiden kanssa. Tapaamisissa lisättiin työnantajien tietoisuutta vahvuusperustaisesta ajattelusta sekä levitettiin tietoa onnistuneista osatyökykyisten henkilöiden rekrytoinneista ja onnistumisia mahdollistaneista tekijöistä. Tässä artikkelissa kuvataan näitä kokemuksia jalkautuvilta työpaikkakäynneiltä.

Työpaikkakäyntien toteutukset

Syyskuun 2023 loppuun mennessä tehtiin yhteensä 52 jalkautuvaa työpaikkakäyntiä, joista Kemissä 29 kpl, Torniossa 20 kpl ja Keminmaalla kolme. Lisäksi Kemissä, Pointin järjestömessuilla tavattiin kuusi järjestöjen edustajaa. Työpaikkakäynnit painottuivat kiinteistönhoidon, kahvila- ja ravintola-alan sekä vähittäiskaupan yrityksiin. Lisäksi käyntejä tehtiin sosiaali- ja terveysalalle sekä huolto- ja korjausliikkeisiin. Työnantajakäynnit valikoituivat ensisijaisesti hankkeen henkilöasiakkaiden tarpeiden, mielenkiinnon kohteiden ja esimerkiksi työssäkäyntialueen pohjalta. Lisäksi tehtiin käyntejä, joiden tausta-ajatuksena ei ollut asiakkaan selkeä tarve tai kiinnostus, vaan enemmänkin yleinen tarpeiden kartoitus ja tiedon vieminen yrityksiin. Työpaikkakäyntejä lähdettiin tekemään jalkautuen, useimmissa tapauksissa ilman ennakkoyhteydenottoa ja yhteisen ajan sopimista. Muutamissa tapauksissa käyntiä edelsi puhelinsoitto ja tapaamisesta sopiminen. Tällaiseen ratkaisuun päädyttiin, koska yleisesti on tiedossa, että työnantajat voivat olla kiireisiä. Työpaikkakäynnit perustuivat vapaamuotoiseen keskusteluun, joka käytiin työnantajan tiloissa. Tapaamisen alussa kerrottiin, että keskustelu ei vie kauaa aikaa; käynnin kesto vaihteli yrittäjän kiinnostuksen mukaan 15 minuutista jopa 2,5 tuntiin. Yrityksen edustajalle kerrottiin hankkeen toiminnasta ja erilaisista työllistämisen tukimuodoista. Lisäksi tiedusteltiin yrityksen tämänhetkisiä ja tulevia työvoimatarpeita sekä osatyökykyisten työllistämiseen liittyvää tietämystä.

Samalla selvitettiin työnantajan kiinnostusta osatyökykyisen työntekijän palkkaamiseen palkkatuella. Palkkatuen lisäksi myös työkokeilua markkinoitiin aktiivisesti. Mikäli työnantaja osoitti kiinnostusta, kerrottiin hänelle, että hankkeen verkostoista voisi löytyä heille sopiva tekijä. Mikäli työnantajalla oli aikaisempia huonoja kokemuksia työllistämisestä, tämä tuli kuulluksi, mutta hankeasiantuntija kertoi myös anonymiteetti säilyttäen muiden työnantajien onnistumisista. Käyntien aikana työnantajille jaettiin myös erilaisia osatyökykyisten työllistämiseen liittyviä materiaaleja.

Onnistumistarinoiden salkku karttui ja jalostui työpaikkakäyntien myötä. Käyntien tulokset ja kokemukset jaettiin heti muiden hanketyöntekijöiden kesken, jotta koko tiimi pysyisi jatkuvasti tilanteen tasalla. Lisäksi kokemukset ja esille nousseet tarpeet pyrittiin hyödyntämään nopeasti käytännön ohjaustyössä mm. järjestämällä työpaikoille tutustumisia, joihin ammatillinen ohjaaja meni yhdessä asiakkaan kanssa.

Havaintoja työpaikoilta

Työpaikkakäynneillä kävi ilmi, että ihminen, jolla on osatyökykyisyyttä, ymmärretään usein kapea-alaisesti esimerkiksi ammatillisesta erityisoppilaitoksesta valmistuneeksi henkilöksi. Tätä ymmärrystä pyrittiin laajentamaan kertomalla ja havainnollistamalla, että kuka vaan voi olla huomenna osatyökykyinen, jos esimerkiksi loukkaa selkänsä, eikä pysty tekemään enää työtään samansisältöisenä tai samalla työajalla. Työnantajille painotettiin sitä, että osatyökykyiset eivät ole yhtenäinen joukko. Kuten ei osatyökykyisiä voi niputtaa yhdeksi homogeeniseksi joukoksi, ei voi myöskään työtehtäviä, joihin he pystyvät. Tieto työkykykoordinaattorin tuesta madaltanee niiden yrittäjien työllistämiskynnystä, jotka nyt kokivat, etteivät ehdi alkaa räätälöidä työnkuvia. Joillekin työnantajille valaisevaa oli jo se, että työnkuvia voisi pilkkoa pienempiin osiin moniosaamista vaativan työnkuvan sijaan ja että työaika voisi olla osa-aikainen ja vaikkapa päivän ruuhkaisimpaan aikaan sijoittuva. Osa taas koki mielenkiintoisena ja positiivisena sen, että uusia työntekijöitä voisi saada muualtakin kuin TE-palvelujen kautta, kuten OSTE-hankkeen verkostosta. Työpaikkakäynneillä löytyi piilotyöpaikkoja, koska osa työnantajista ei ollut laittanut työpaikkoja avoimeen hakuun prosessin liian pitkän keston ja tuloksettomuuden vuoksi. Osa työnantajista taas oli turhautunut siihen, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan.

Palkkatuki ja työkokeilu olivat tukimuodoista tutuimpia, ja niitä oli myös hyödynnetty. Pienelle osalle yrityksistä oli uutta se, että TE-palvelut vakuuttaa työkokeilijat, eikä siitä näin ollen synny kustannuksia työnantajalle. Tämä tieto madaltanee jatkossa näiden yritysten kynnystä työkokeilijoiden ottamiseen työpaikoille. Suurimmalle osalle yrityksistä tuli uutena tietona harkinnanvarainen työolosuhteiden järjestelytuki sekä työkykykoordinaattorin ja työhönvalmentajan tarjoama tuki. Uutena asiana tuli esille myös se, että yrittäjä voisi hakea työolosuhteiden järjestelytukea jo olemassa olevalle työntekijälleen, joka oli todettu osatyökykyiseksi ja oli nyt palaamassa töihin.

Oli myös tilanteita, joissa työnantaja näytti vihreää valoa työkokeilijalle tai työllistämiselle palkkatuen avulla, jolloin järjestettiin yhteinen tapaaminen työnantajan ja työnhakijan kanssa. Tapaamisen jälkeen työnantaja ei kuitenkaan enää ollutkaan kiinnostunut ottamaan töihin kyseistä henkilöä. Joissain tapauksessa jo se ensimmäinen puhelu, jossa ammatillinen ohjaaja hieman kertoi asiakkaasta ja hänen tilanteestaan, sai työnantajan näyttämään punaista valoa. Ainakin joissain tapauksissa syy oli ennakkoluuloissa toimintakyvyn rajoitetta, esimerkiksi näkövammaa, kohtaan, joissain tapauksissa esteenä taas oli asiakkaan huono maine alueella ja työnantajien keskuudessa.

Työ edesauttoi OSTE-hankkeen asiakkaita kohtaamaan työnantajia: työpaikkakäynneillä löytyi piilotyöpaikkoja ja työkokeilupaikkoja. Työnantajien tietous osatyökykyisten työllistämisestä ja erilaisista taloudellisista tukimuodoista lisääntyi; myös työnantajien rohkeus ottaa työkokeiluun tai työllistää heikommassa työmarkkina-asemassa olevia kasvoi. Puskaradio toimii myös työnantajien keskuudessa; ei pelkästään huonoista kokemuksista, vaan myös onnistumisista. Työpaikkakäyntiä pidettiin miellyttävänä tapana tiedon jakamiseen, ja työnantajat kokivat saavansa tärkeää tietoa. Vastaavanlaiselle jalkautuvalle työlle olisi tarvetta jatkossakin sekä tiedon lisäämisen näkökulmasta, mutta myös osatyökykyisten mahdollisuuksien lisäämisen näkökulmasta. Jalkautuvan työn tuloksena myös sellaisia asiakkaita pääsi työhaastatteluun ja työkokeiluun, joille ovet eivät olleet aiemmin helpolla avautuneet. Tässä hankkeessa yrityksiä ehdittiin Kemi-Tornion alueella tavoittaa vain kourallinen potentiaalista. Pelkästään uusia yrityksiä perustettiin vuonna 2022 Kemin, Keminmaan ja Tornion alueella 214 kappaletta (StatFin tilastotietokanta, Aloittaneet ja lopettaneet yritykset, vuosi 2022).

Muistilista työpaikkakäynneille

Huomaa, missä roolissa lähestyt yrityksiä ja kenen asiassa. Esimerkiksi, jos olet toisen asteen oppilaitoksen edustaja ja menet työpaikkakäynnille, työnantajat olettavat, että puhut opiskelijoista ja työelämässä oppimisesta (TEO-paikoista).
Yrityksissä ollaan kiireisiä, joten suositamme työpaikalla pistäytymistä ilman ennakkoilmoitusta. Puhelimitse on vaikeampi saada järjestymään yhteistä aikaa.
Mene yrityksiin avoimin mielin ja ota myötätuntoisesti vastaan erilaiset kokemukset työllistämisestä, joskus huonotkin kokemukset.
Valmistaudu kertomaan hyviä esimerkkejä erilaisista tukimuodoista ja työllistämisestä.
Älä lupaa mitään sellaista, mitä ei voi varmasti toteuttaa.
Jos et osaa vastata työnantajan esittämään kysymykseen (esim. jostain tukimuodosta), otathan selvää ja informoit häntä jälkikäteen. Hoida asia loppuun ja palvele työnantajaa hyvin.
Anna työnantajalle materiaalia, johon hänen on helppo tutustua vielä käynnin jälkeen.

Päivi Juntti, AmO, hankeasiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Mirva Moisanen, KM, asiantuntija, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Palaa sisällysluetteloon

Lähde

StatFin. Tilastotietokanta. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset alueittain ja toimialaluokituksen TOL 2008 mukaisesti, vuosi 2022, alueet Kemi, Keminmaa, Tornio.

15 Henkilöstöpalveluyrityksen kanssa toteutettu työnhaun sparraus

Mira Laitinen ja Heikki Pantsar

Osaamisella työelämään (OSTE) -hankkeessa Rovaniemellä toteutettiin ostopalveluna osatyökykyisten työllistämiseen tähtäävä yhteistyömalli henkilöstöpalveluyritys Eezyn kanssa. Mallia kehitettiin Lapin yliopiston KIPINÄ – Vahvuudet ja taidot työllistymisen tukena -hankkeessa saatujen hyvien kokemusten pohjalta. Palvelu sisälsi työkyvyn huomioivaa työnhaun sparrausta ja työkykyyn soveltuvien työtehtävien kartoitusta. Tarkoituksena oli myös tarjota aito kokemus työhaastattelutilanteesta, josta työnhakija sai palautteen tapaamisen lopussa. Palvelun tavoitteena oli työnantajayhteistyön tiivistäminen ja vieminen konkreettisemmalle tasolle toteutuksesta vastaavan henkilöstöpalveluyrityksen verkostoja hyödyntäen. Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti sparrausprosessia ja yhteistyöstä heränneitä ajatuksia.

Sparrauksen prosessi

Palvelumalli on perusajatukseltaan yksinkertainen. Sen keskiössä ovat ohjaajan, henkilöstöpalveluyrityksen edustajan ja työnhakijan yhteiset tapaamiset, joissa käydään läpi työnhakijalle soveltuvat erilaiset työmahdollisuudet. Keskustelussa huomio kiinnittyy erityisesti työnhakijan osaamiseen, motivaatioon ja työkykyyn, joita katsotaan realistisesti suhteessa tarjolla oleviin työmahdollisuuksiin.

Henkilöstöpalveluyrityksillä on laajat verkostot alueen yrityksiin sekä ajantasainen tieto alueen työnantajien avoimista työmahdollisuuksista sekä osaamisvaatimuksista. Näiden verkostojen hyödyntäminen luo hankkeen palveluihin tärkeän lisäarvon, jota kannattaa hyödyntää. Hankkeessa on kuitenkin oleellista tiedostaa henkilöstöpalveluyritysten toimintalogiikka, etenkin se, että yritykset haastattelevat työnhakijoita omia asiakasyrityksiään ja heidän tarpeitaan varten. Tämä logiikka voi valitettavasti sulkea ovia etenkin niiltä työnhakijoilta, jotka eivät paperilla täytä vallitsevia työntekijän ihanteita. Ostopalveluperiaate tarjosikin hyvän väylän työhaastatteluun myös niille työnhakijoille, jotka eivät välttämättä olisi muuten päässeet työhaastatteluun sekä niille, jotka eivät olisi ilman ohjaajaan tukea hakeneet töitä henkilöstöpalveluyritysten kautta. Palvelu siis toimi työnhakijalle eräänlaisena ohituskaistana työhaastatteluun.

Kyseessä on prosessikuvaus, jonka vaiheet ovat seuraavat: asiakkaan ja ohjaajan tapaaminen, Eezy-sparraukseen ilmoittautuminen, Eezy-sparraajan tapaamisen sopiminen, tapaamisajan vahvistaminen, sparrauksen toteutuminen, asiakkaan omien tavoitteiden kirkastaminen ja jatkosta sopiminen. Sparrausprosessia on tarkemmin kuvattu tekstissä.

Kuvio 1. Henkilöstöyrityksen kanssa toteutetun sparrauksen prosessikuvaus.

Asiakkaat ovat tulleet OSTE-hankkeen ohjaukseen TE-palveluiden ohjaamana, työterveyshuollon työhönvalmennuksen ohjaamana tai asiakkaan omana yhteydenottona, kun asiakas on saanut jostakin tietoa hankkeesta.

Ensimmäisen tai toisen tapaamisen aikana kuullaan asiakkaan oma tarina, luodaan luottamuksellista suhdetta ja kartoitetaan asiakkaan kokonaistilannetta ja tarpeita. Asiakas itse määrittelee omaa toimintakykyään ja tavoitteitaan. Ohjaaja arvioi, tukeeko Eezy-sparraus asiakkaan tarpeita ja olisiko sparrauksesta hyötyä. Sparrausta lähdettiin ehdottamaan usein asiakkaalle, jolla oli epäusko omaan osaamiseen, epätietoisuutta alalle soveltuvuuteen, joilla oli tarve kuulla ”piilossa olevista työpaikoista”, jotka kaipasivat tukea oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamiseen tai joiden oma toimintakyky ja työnhaun ja tulevaisuuden suuntaviivat olivat hiukan hukassa. Jo ensimmäisten sparrauskertojen jälkeen ohjaajalle syntyi mielikuva mikä sparrauksessa on toimivaa ja millaiset asiakkaat siitä hyötyisivät. Sisällöllisesti sparraus toteutui lähes samaa kaavaa toistaen jokaisen asiakkaan kohdalla. Keskiössä oli asiakkaan itsetunnon ja itseensä uskomisen vahvistaminen sekä asiakkaan osaamisen nimeäminen, tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen. Asiakas sai myös kokemuksen työhaastattelusta sekä ajantasaista tietoa siitä, mitä esimerkiksi työhakemuksissa ja työhaastatteluissa kannattaa painottaa. Asiakkaat usein itse alkoivat näkemään omaa osaamistaan, työkokemuksen tuomaa osaamista, opiskeluvalmiuksiaan sekä hahmottamaan kokonaisuutta heille soveltuvista työtehtävistä ja monipuolisista mahdollisuuksista.

Hyvistä sparrauskokemuksista kerrottaessa asiakkaat usein itsekin kiinnostuivat sparrauksesta tai pitivät sitä vähintäänkin tutustumisen arvoisena kokemuksena. Ammatillisen ohjaajan toimina riitti, että hän kertoi mistä sparrauksessa yleensä keskustellaan. Asiakkaita ei lähdetty suostuttelemaan vaan osallistuminen perustui asiakkaan omaan vapaaehtoisuuteen ja kiinnostukseen sparrauksesta. Eezy-sparraaja oli helposti lähestyttävä ja osasi ammatillisesti olla sensitiivinen, mutta samalla realistinen, jämäkkä ja asiallinen palautteen antaja. Palautteen ja keskustelujen painopiste oli aina voimaannuttava ja kannustava. Ohjaajan ja sparraajan kyky nähdä vahvuuksia vaikeittenkin asioiden ja haasteiden seasta on ammatillisesti tärkeää.

Eezy-sparraukseen ilmoittautumiseen OSTE-hankkeen puitteissa oli oma linkki, jonka kautta asiakas yleensä ilmoittautui yhdessä ammatillisen ohjaajan kanssa tapaamisen yhteydessä. Ohjaaja myös ilmoitti sparraajalle uuden asiakkaan ilmoittautumisesta. Ilmoittautumisessa sparraaja ei saanut ennakkotietoa asiakkaan tilanteesta, vaan asiakkaan tilanteeseen tutustuttiin vasta sparrauksessa keskustelun kautta. Sparrauksen tärkein työkalu onkin aito kohtaaminen ja keskustelutilanne asiakkaan itsensä kertomana. Ohjaaja toimi tukena asiakkaan sparraukseen lähtemiselle, mutta myös toimi asiakkaan rinnallaolijana ja vahvisti asiakkaan kerrontaa.

Yhteenvetoa lyhyen kokeilun tuloksista

Sparraukseen osallistui yhteensä 10 henkilöä OSTE-hankkeesta. Sparrauksen vaikutus on ollut asiakasta voimaannuttava. Varsinaista työllistymistä ei Eezyn kautta tapahtunut, vaikka muutamille asiakkaille työtä Eezyltä tarjottiin sparrauksen jälkeen. Asiakkaat kieltäytyivät työtehtävistä alhaiselta tuntuvan palkkauksen tai kulkemishaasteiden perusteella. On kuitenkin huomioitava, että näissä tapauksissa sparraus oli vain kertaluontoista, ja varsinaisen sparrauksen jälkeen muun OSTE-ohjauksen ja tuen puitteissa näistä asiakkaista kuitenkin työllistyi 3, 3 aloitti tutkintoon johtavan koulutuksen ja 1 aloitti puolen vuoden mittaisen kotoutumiskoulutuksen. Niilläkin asiakkailla, jotka eivät OSTE-hankkeen aikana joko työllistyneet tai aloittaneet kouluttautumista, on todennäköisesti paremmat valmiudet työnhaussa sekä vahvistunut käsitys oman tulevaisuuden poluista ja mahdollisuuksista. Näiden asiakkaiden kanssa on työstetty valmiiksi työnhaun asiakirjat, heillä on valmiuksia kirjoittaa houkuttelevia työhakemuksia ja heidän kanssaan on järjestelty myös muita elämänhallintaan vaikuttaneita tekijöitä, joiden tulee olla kunnossa, jotta työnhaku ja työllistyminen ylipäätään mahdollistuu. OSTE-ohjaaja on pyrkinyt tukemaan asiakkaita ohjauksen päättyessä joko muun tuen piiriin tai asiakkaat ovat itse ilmoittaneet, että eivät tarvitse tukipalveluita, vaan jatkavat työnhakijoina TE-palveluiden tuella.

Mira Laitinen, ammatillinen ohjaaja, Rovaniemen Koulutuskuntayhtymä REDU

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Palaa sisällysluetteloon

16 Osaamisen johtamisen menetelmiä työntekijän työkyvyn edistämiseksi

Johannes Hietala ja Helena Kangastie

Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa työnantajayhteistyön kehittämistä toteutettiin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) integroituna oppimisena. Lapin AMK Master Schoolin opiskelija Tiedolla johtamisen asiantuntija -koulutusohjelmasta teki opinnäytetyönsä OSTE-hankkeen toimeksiantona. Opinnäytetyössä selvitettiin sitä, miten esihenkilö voi tukea osatyökykyisen työntekijän työssä selviytymistä erityisesti osaamisen johtamisen menetelmin. Tavoitteena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat osatyökykyisen henkilön työssä selviytymiseen. Opinnäytetyössä kartoitettiin lisäksi työnantajien ja esihenkilöiden valmiuksia työllistää ja johtaa heitä. Tässä artikkelissa kuvataan aluksi työkyvyn tuen johtamista aiempaan tutkimukseen liittyen, minkä jälkeen käydään tiivistetysti läpi “Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena” YAMK-opinnäytetyön tuloksia. (Hietala 2023.)

Työkyvyn tukeminen johtamisella ja esihenkilötyöllä

Hyvän johtamisen katsotaan olevan eräs tärkeimmistä elementeistä työkyvyn kokonaisuuden kannalta. Työkyvyn edistämiseksi esimiehen tulee omaksua hyvän johtamisen ideologia. Samanaikaisesti hänellä tulee olla myös osaamista työyhteisötaidoista, jotta työyhteisössä vallitsisi työtä tukeva ilmapiiri. (Manka & Manka 2016, 80.) Työkykyä ja työhyvinvointia kannattelevia tekijöitä ovat esimerkiksi työyhteisön tuki, oppiminen yksilönä ja yhteisönä, sekä mahdollisuus kehittää osaamistaan työpaikalla.

Viitala (2002) esittää väitöskirjassaan osaamisen johtamisen tehtäväalueita, joita hän kutsuu ulottuvuuksiksi. Nämä neljä ulottuvuutta ovat oppimisen suuntaaminen, oppimista edistävän ilmapiirin luominen, oppimisprosessin tukeminen ja esimerkillä johtaminen. Osaamisen johtamisen kolme pääkeinoa ovat tiedon käsittely ja sen avulla tietoisuuden luominen, keskustelujen synnyttäminen ja oppimista tukevien järjestelmien ja toimintamallien kehittäminen. Osaamisen johtamisessa esimies soveltaa näitä keinoja eri ulottuvuuksilla. Taulukossa 1 on esitelty esimerkkien avulla tehtävien ja keinojen yhdistämistä. (Viitala 2002, 187–189.)

Taulukko 1. Osaamisen johtamisen päätehtäväalueet ja keinot (Viitala 2002)

Esihenkilöt on jaettu eri ryhmiin heidän johtamistyylinsä ja ominaisuuksiensa mukaan. Osaamisen johtamisen eri ulottuvuudet toteutuvat parhaiten ”valmentajat” ryhmään kuuluvilla esihenkilöillä. He ovat alaisten arvion mukaan aktiivisia kaikilla osaamisen johtamisen osa-alueilla ja osaavia sekä yksilön, että koko työyhteisön oppimisen tukemisessa. Heikoimmin suoriutuvat ryhmään “kollegat” kuuluvat esihenkilöt, jotka ovat enemmänkin alaistensa kollegoita kuin näkyvää esihenkilötyötä tekeviä johtajia ja toiminnan aktiivisia kehittäjiä. (Viitala 2002, 171–174, 177–179.) Valmentavalla työotteella on onnistuneen osaamisen johtamisen lisäksi muitakin positiivisia vaikutuksia työyhteisöön. Uutela (2019) on tutkinut valmentavaa esihenkilötyötä työssäoppimisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta väitöskirjassaan ja todennut esihenkilöiden vahvistavan työhyvinvointia samalla kun he tukevat henkilöstön työssä oppimista. Sama toimii myös toisinpäin, työhyvinvoinnin tukeminen edistää työssä oppimista. Valmentava työote tukee näin ollen sekä työhyvinvointia, että työssä oppimista. (Uutela 2019, 138.)

Osaamisen johtamisen menetelmiä osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Miten työnantajan edustajat määrittelevät osatyökykyisyyttä? Miten osatyökykyisen työssä selviytymistä tuetaan osaamisen johtamisella? Mitkä tekijät vaikuttavat osatyökykyisen työssä selviytymiseen?

Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää esihenkilöä ja yhtä henkilöstöhallinnon tehtävissä olevaa työntekijää. Osa haastatelluista toimi myös yrittäjinä. Haastattelut toteutettiin verkon välityksellä Teams-yhteyden avulla. Kaikilla haastatelluista oli kokemusta osatyökykyisistä työntekijöistä nykyisessä ja/tai aiemmissa työskentelyorganisaatioissaan.

Haastatteluaineiston analyysin tuloksena osatyökykyisyyden elementtejä määriteltiin (kuvio 1) laaja-alaisesti ideaalitilan, osaamisen, työelämän osallisuuden, yksilöllisten tekijöiden ja työssä selviytymisen kautta. Osatyökykyisyyttä ei määritelty ominaisuutena, joka henkilöllä kategorisesti joko on tai ei ole, vaan erilaisiin työtehtäviin kytkeytyvänä kokonaisuutena. Aineistosta heijastui myönteinen, kannustava ja empaattinen suhtautuminen työyhteisön moninaisuuteen.

Kuviossa esitetään osatyökykyisyyden määrittelyn elementtejä pohjautuen opinnäytetyössä toteutettujen haastatteluiden analyysiin. Kuvio on jaettu ylä- ja alaluokkiin. Yläluokka ”ideaalitila” sisältää alaluokan ”normimäärittely”. Yläluokka ”osaaminen” sisältää alaluokat ”puutteita ammatillisessa osaamisessa” ja “puutteita yleisessä osaamisessa”. Yläluokka ”työelämän osallisuus” sisältää alaluokat ”katkokset työhistoriassa”, ”sairauslomalta palaava”, ”työuran jatkuminen”, ”tuetusti työelämään”, ”sairaushistoriaa” ja ”sairauslomalta tuetusti työhön”. Yläluokka ”yksilölliset tekijät” sisältää alaluokat ”henkilökohtaiset vaikeudet”, ”kehitysvamma”, ”sairaudesta toipuva”, ”psykologiset tekijät” ja ”fysiologiset tekijät”. Yläluokka ”työssä selviytyminen” sisältää alaluokat ”kykyjen ja vaatimusten epätasapaino”, ”työn normimäärittely”, ”työn keventäminen” ja ”työn muokkaus”.

Kuvio 1. Osatyökykyisyyden määrittelyn elementtejä.

Osatyökykyisyyden taustalla voi olla monenlaisia yksilöllisiä tekijöitä, kuten esimerkiksi sairauksia. Taustalla voi myös olla puutteita ammatillisessa osaamisessa, mikä vaikuttaa työtehtävien hoitamiseen ja työelämän osallisuuteen. Osatyökykyisyyteen yhdistettiin usein tarve keventää tai muokata työtehtäviä, jotta ne vastaavat henkilön toimintakykyä ja osaamista. Osatyökykyisyyteen liitettiin myös erilaisia mielikuvia osatyökykyisen henkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien ja kykyjen, sekä työn asettamien vaatimusten välisestä epätasapainosta.

Tuloksena nousi esiin lukuisia osatyökykyisten työssä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä (kuvio 2), kuten esimerkiksi tukitoimien onnistuminen, kykyjen ja vaatimusten tasapaino sekä erilaiset organisaatiotason tekijät. Työssä selviytymiseen vaikuttavista henkilökohtaisista tekijöistä keskeisimpänä pidettiin osatyökykyisen työskentelymotivaatiota.

Kuviossa esitetään osatyökykyisten työssä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä pohjautuen opinnäytetyössä toteutettujen haastatteluiden analyysiin. Kuvio on jaettu ylä- ja alaluokkiin. Yläluokka ”psykologiset tekijät” sisältää alaluokat ”motivaatio”, ”innovatiivisuus” ja ”oma-aloitteisuus”. Yläluokka ”osaaminen” sisältää alaluokat ”ammatillinen osaaminen”, ”yleinen osaaminen”, ”omien vahvuuksien tunnistaminen”, ”sosiaaliset taidot”, ”itsearviointitaidot” ja ”kielitaito”. Yläluokka ”tukitoimien onnistuminen” sisältää alaluokat ”asenteet”, ”sitoutuminen”, ”kiire”, ”avoimuus työsuhteen alussa” ja ”reagointinopeus”. Yläluokka ”kykyjen ja vaatimusten tasapaino” sisältää alaluokat ”tehtävän vaativuus”, ”oppimisvaikeuksien huomiointi”, ”fyysinen toimintakyky” ja ”psyykkinen toimintakyky”. Yläluokka ”organisaatio” sisältää alaluokat ”johdon asenteet ja ymmärrys, ”yhteistyö työterveyshuollon ja kuntoutustoimijan kanssa”, ”taloudelliset resurssit”, ”organisaatiokulttuuri” ja ”kykyjen ja vaatimusten epätasapaino”. Yläluokka ”työyhteisö” sisältää alaluokat ”työyhteisön tuki” ja ”työyhteisön kuormitus”.

Kuvio 2. Osatyökykyisten työssä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Työssä selviytymisen myönteisinä tekijöinä esitettiin myös henkilön oma-aloitteisuutta soveltuvien tehtävien miettimisessä ja innovatiivisuutta itse keksittyjen ratkaisujen löytämisessä työn helpottamiseksi. Osatyökykyiseltä henkilöltä toivottiin myös aktiivista roolia tilanteissa, joissa työkyky on alentunut, eikä hän suoriudu vanhasta tehtävästä kuten aiemmin.

Opinnäytetyön tutkimuksen tuloksena tuli esille esihenkilöiden tärkeä rooli osatyökykyisten työntekijöiden työskentelyn tukemisessa. Tutkimusaineiston analyysi tuotti tietoa sellaisten keinojen ja toimien moninaisuudesta, joilla osatyökykyisten työssä pärjäämistä tuetaan yrityksissä. Esihenkilöiden antama tuki (kuvio 3) voi olla konkreettista ja monipuolista vaikuttamista työn järjestämiseen, työn vaatimustasoon ja tapoihin tehdä työtä.

Kuviossa esitetään esihenkilöiden tapoja tukea osatyökykyisten työssä selviytymistä pohjautuen opinnäytetyössä toteutettujen haastatteluiden analyysiin. Kuvio on jaettu ylä- ja alaluokkiin. Yläluokka ”osaamisen kehittäminen” sisältää alaluokat ”kouluttaminen”, ”mentorointi”, ”kehitystarpeiden määrittäminen”, ”perehdyttäminen”, ”kehityskeskustelut” ja ”arviointikeskustelut”. Yläluokka ”kohtaaminen” sisältää alaluokat ”vuorovaikutus”, ”tsemppaus”, ”havainnointi”, ”varhaiset tuen keskustelut” ja ”nopea puuttuminen ja reagointi”. Yläluokka ”mahdollistaminen” sisältää alaluokat ”työparien määrittäminen”, ”tehtävien määrittäminen”,”työhönpaluun tasoittaminen”, ”osa-aikatyön järjestäminen”, ”tuen järjestäminen” ja ”työergonomian riskitekijöiden ennakointi”. Yläluokka ”yhteistyö” sisältää alaluokat ” moniammatillinen yhteistyö” ja ”työyhteisön osallistaminen”.

Kuvio 3. Esihenkilöiden tuki osatyökykyisten työssä selviytymiselle.

Osatyökykyisten työntekijöiden osaamista kehitettiin yrityksissä monin eri tavoin. Menetelminä tuli esille työpaikalla toteutuva koulutus, mentorointi, työparityöskentely sekä erilaiset arviointi- ja kehityskeskustelut. Esihenkilöt olivat myös usein itse kouluttamassa ja ohjaamassa tai muuten mahdollistamassa työssä vaadittavan osaamisen kehittymistä. Uuden työntekijän tai uusiin tehtäviin sijoitettavan työntekijän perehdytyksellä sekä mentorikäytännöillä nähtiin olevan tärkeä merkitys niin työtehtävien tekemiseen kuin työyhteisöön sopeutumisen ja integroinnin näkökulmasta. Mentoroinnin koettiin myös parhaimmillaan olevan jatkuvaa, arkeen liittyvä toimintakäytäntö.

” Kun tulee uusia, ja jos on puutteita osaamisessa ja työkyvyssä, niin monestihan on vähän vaikea sopeutua siihen työyhteisöön, niin tuetaan sitä ja kokeillaan saada sopeutumaan työyhteisöön perehdytyksestä ja tutustumisesta alkaen.”

” Se ei ole vain tiettynä päivänä viikosta, että nyt perehdytään näin, vaan se on aina, se on siinä työyhteisössä se tyyli toimia.”

Osaamisen johtaminen määrittyi tuloksissa kokonaisvaltaisena työskentelyn tapana, jossa esihenkilön ja työntekijän välinen avoin vuorovaikutus ja kohtaaminen on olennaisen tärkeää. Työntekijän yksilöllistä huomioimista tukee avoin keskustelu työkyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöitä. Keskustelu luo edellytyksiä myös työntekijän paremmalle työssä selviytymiselle. Tuloksissa ei tullut esille mitään tietoisesti käytettyä tietynlaista osaamisen johtamisen menetelmää tai -toimintamallia, jota olisi käytetty nimenomaan osatyökykyisten kanssa. Esihenkilöt pitivät yhteistyötä työterveyshuollon kanssa tärkeänä.

Lopuksi

Tarkastelemalla osatyökykyisyyden erilaisia määritelmiä, voidaan ajatella useimpien työntekijöiden olevan mitä luultavimmin jossain vaiheessa työuraansa osatyökykyisiä, tavalla tai toisella. Henkilön aloittaessa uudessa tehtävässä, ei hänen ammatillinen osaaminen välttämättä vastaa heti työtehtävien vaatimuksia. Onkin tavallista, että täysi työpanos realisoituu vasta tehtävässä hankitun kokemuksen ja osaamisen kehittymisen myötä. Ammatillisen osaamisen kehittymistä ja työtehtäviin “kasvamista” ei kuitenkaan välttämättä yhdistetä osatyökykyisyyteen, kuten ei myöskään tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvia väliaikaisia rajoitteita jonkin tietyn työtehtävän suorittamisessa. Määritelmien tunteminen voi herättää pohtimaan osatyökykyisyyttä uudella tavalla, omakohtaisten kokemusten kautta. Osatyökykyisten paremman työllistymisen ja työn teon edellytysten parantamisen näkökulmasta voikin olla hedelmällistä, jos osatyökykyisyyden ajatellaan koskettavan “niiden” sijaan “meitä”.

Tunnistamalla työssä selviytymisen erilaisia tekijöitä, on mahdollista suunnata vaikuttavia tukitoimia osatyökykyisille. Yksilö, yhteisö ja organisaatiokohtaiset tekijät edellyttävät erilaisia tukitoimia. Esihenkilötyö ja johtaminen ovat tärkeässä roolissa tukitoimien valinnassa. Osaamisen johtaminen ja osaamisen kehittäminen haastavat päivittäin esihenkilöiden työtä ja etenkin osatyökykyisten kohdalla. Olisikin hyvä kehittää ennakoivia osaamisen johtamisen menetelmiä ja ennakoivan tuen muotoja työyhteisöihin. Myös esihenkilöt tarvitsevat työssään erilaista tietoa ja tukea omilta esihenkilöiltään.

Työorganisaatioiden tukeminen ja työnantajayhteistyön kehittäminen edistää omalta osaltaan esihenkilötyötä ja osaamisen johtamista erilaisissa riskitilanteissa. Työkykyohjelmassa vuosina 2019–2023 toteutetut pilotit kehittivät työnantajille osatyökyisten rekrytointia helpottavia palveluja, joissa palveluja tarjottiin ja kehitettiin työnantajien tarpeista lähtien. Osatyökykyisten rekrytoinnissa työnantajia auttoi heille tarjottu riittävän yksilöity tuki sekä konkreettiset ratkaisut työllistämiseen. Kehittämiskohteeksi jatkoon asetettiin se, että osatyökykyisten työvoimapotentiaali nähdään yrityksissä strategisena valintana ja aidosti yhtenä rekrytointihaasteiden ratkaisuna. (Keyriläinen ja Lappalainen 2023.)

Johannes Hietala, asiantuntija, Kohdistamo

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Hietala, J. 2023. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Viitattu 15.6.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413676

Keyriläinen, M. & Lappalainen, K. 2023. Työkykyohjelma 2019–2023: Loppuraportti. Viitattu 27.6.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-637-6

Manka, M-L & Manka, M 2016: Työhyvinvointi. Helsinki, Talentum Pro

Uutela, U. 2019. Valmentava esimiestyö työhyvinvointia ja työssä oppimista tukemassa. Fenomenografinen tapaustutkimus esimiesten ja työntekijöiden käsityksistä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 256. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 4.8.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-144-6

Viitala, R. 2002. Osaamisen johtaminen esimiestyössä. Acta Wasaensia No 109, Liiketaloustiede 44, Johtaminen ja organisaatiot. Viitattu 27.6.2023 https://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_951-683-987-8.pdf

VERKOSTOT

17 Tieto-, neuvonta-, ja ohjausverkoston osaamisen kehittäminen ja ohjaaminen asiakaspoluilla

Pauliina Keskinarkaus, Helena Kangastie ja Heikki Pantsar

Tässä artikkelissa avaamme Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeen järjestämissä työpajoissa ja koulutuksessa tapahtunutta tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) -verkoston laajentamista ja sen jäsenien osaamisen kehittämistä. Lisäksi kuvaamme laajennetun TNO-verkoston työpajoissa sovellettua palvelumuotoilua ja sen tuloksina syntyneitä asiakaspolkuja ja palvelukokonaisuutta.

Taustaa

Työkykyohjelman (2019–2023) tavoitteena oli purkaa osatyökykyisten työllistymisen esteitä, tunnistaa entistä paremmin työkyvyn tuen tarvetta sekä kehittää yksilöllisiä ja oikea-aikaisia työkyvyn tuen palveluja. Sen tavoitteena on ollut myös asiantuntijoiden osaamisen vahvistaminen ja resurssointi osatyökykyisten palvelujen kehittämiseksi. Kustannusvaikuttavien ja toimivien palvelujen suunnittelua vaikeuttaa se, että osatyökykyisten palveluiden tilannekuva on varsin pirstaleinen. Työkykyohjelman arvioinnin mukaan osaamisen vahvistuminen on katalyytti ja olennainen edellytys työkykyohjelman muiden tavoitealueiden etenemiselle. Arvioinnissa korostetaan myös tiedon jakamisen tarvetta osatyökykyisten työllistymisen tavoitteista ja palvelupoluista (TEM 2023:27, 28, 85.) Asiantuntijoiden osaamista on kehitetty hankkeiden toimesta alueellisten ja paikallisten osaamistarpeiden pohjalta moniammatillisesti ja monialaisesti. Osaamisen kehittämisen toimenpiteistä osa on vakiintunut pysyviksi toimintatavoiksi esimerkiksi työkykykoordinaattorit. (TEM 2023, 70.)

Viimeaikaisissa toteutetuissa kansallisissa uudistuksissa, kuten esimerkiksi Sote- ja TE-uudistuksissa, on puhuttu asiakaslähtöisistä palvelupoluista ja palvelukokonaisuuksista. Palvelupolku voidaan määritellä kokonaisvaltaisena tapana organisoida ja koordinoida asiakkaan erilaisia hoito- ja palveluprosesseja yli sektori-, organisaatio- ja ammattirajojen (Hujala & Lammintakanen 2018, 20). Tutkimuskirjallisuudessa asiakaslähtöisyys määritellään organisaation kykynä ennakoida, oppia ja reagoida asiakkaidensa tarpeisiin arvoa tuottavilla tuotteilla ja palveluilla. Tavoitteena on tarjota asiakkaalle hänen tarpeitaan vastaava asianmukainen ja laadukas palvelu sekä turvata sen jatkuvuus. Asiakaslähtöisyys ei ole asiakkaan miellyttämistä, vaan hänen kannaltaan parhaan ratkaisun tarjoamista organisaation omat realiteetit huomioiden. (Saarijärvi & Puustinen 2020, 21.) Palvelumuotoilu (Miettinen toim. 2011) mahdollistaa ihmisläheisenä, osallistavana kehittämisprosessina työntekijöiden tai palveluiden käyttäjien äänen kuulemisen ja hyödyntämisen työskentelyssä. Palvelumuotoilun tavoitteena on etsiä yhdessä ratkaisuja palveluiden kehittämiseen ja avoimen toimintakulttuurin rakentamiseen.

Osatyökykyisten työllistämisessä ja osaamisen kehittämisessä tieto-, neuvonta ja ohjauspalveluilla on keskeinen merkitys tavoiteltaessa monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. TNO-palveluja on jaoteltu sen mukaan keskittyvätkö ne pääasiassa täsmällisen ja ajantasaisen tiedon antamiseen ja neuvontaan, yksittäisten tai selkeiden ongelmien ratkomiseen vai ohjaukseen. Jolloin ohjauksella tarkoitetaan henkilökohtaisempaa ja syvällisempää prosessia ohjaajan ja ohjattavan välillä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2011).

Työpajat laajennetun TNO-verkoston osaamisen kehittämisen paikkoina

Lapissa toimii Lapin ELY:n koordinoima ja ELO-elinikäisen oppimisen ja ohjauksen yhteistyöryhmän johtama TNO-toiminnan verkosto. Toiminnan perustana on jo vuonna 2011 kehitetty ja vuonna 2017 päivitetty Lapin tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen toimintamalli (kuvio 1.). Toimintamallin moniammatilliset, monialaiset, organisaatiorajat ylittävät asiantuntijaryhmät varmistavat TNO-toiminnan osaamisen jatkuvuuden.

Oli luonnollista käynnistää OSTE-hankkeen toimenpide TNO-verkoston laajentamisesta Lapin ELO-elinikäisen oppimisen ja ohjauksen yhteistyöryhmän kanssa kuvatun toimintamallin mukaisesti eri toimijat huomioiden. TNO-verkostoa laajennettiin liittämällä siihen tahoja, joiden työhön liittyy palveluihin ohjaaminen ja palvelujen tarjoaminen osatyökykyisille työnhakijoille. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Kelan palveluohjaajat, kuntoutustarpeita arvioivat ja palveluita tarjoavat toimijat kuten vakuutusyhtiöt ja kuntoutusta koordinoivat tahot sekä kuntoutuspalveluita tarjoavat yksityiset yritykset ja säätiöt. Lisäksi laajennettuun verkostoon kutsuttiin mukaan työterveyshuollon asiantuntijoita ja yrittäjäjärjestön edustaja.

Kuvan vasemmassa reunassa on kolme pyöristettyä suorakulmiota, joissa kussakin on kuvattu asiakkaille näkyviä TNO-palveluja. Ylimpään laatikkoon on avattu Lapin TNO-toiminnan yhteiset palvelut, keskellä on TNO-toimijoiden tuottamat palvelut ja alimpana valtakunnalliset TNO-palvelut. Keskellä on avattu neljän suorakulmion sisälle Lapin TNO-palvelujen toimijaverkostoa, jotka kytkeytyvät myös kansallisiin verkostoihin. Oikealla neljässä suorakulmiossa on avattu TNO-verkoston yhteistä työtä, koordinointia ja verkostoa.

Kuvio 1. Lapin tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) palvelujen toimintamalli. (Mukaellen Kangastie ym. 2017, Menestyjäksi Lapissa strategian liite 1).

Työpajojen suunnittelu käynnistyi TNO-verkostossa käydyillä keskusteluilla ja nykytilan kartoituksella. Lisäksi selvitettiin laajennetun TNO-verkoston osaamistarpeita liittyen osatyökykyisyyden tematiikkaan. Tarpeista nousi keskiöön ylipäätään osatyökykyisyys ilmiönä ja siihen liittyvät palvelut. Myös palveluprosessiin, asiakkaan kohtaamiseen ja ohjaamiseen palvelupolulla liittyviä osaamisen kehittämisen tarpeita tuli esille. Vahvuusperustaisuus, dialogisuus ja työelämäyhteistyö koettiin asioina, joista haluttiin lisää tietoa. Työpajat toteutettiin asiantuntijoiden teemakohtaisilla alustuksilla ja yhteisillä reflektoivilla keskusteluilla sekä kokemusten jakamisella. Työpajat toimivat myös hyvien käytänteiden ja vertaistuen jakamisen paikkoina. (Heikkala, Kangastie & Keskinarkaus 2021.)

Osatyökykyisten palvelupolkujen muotoilu

TNO-verkostolle järjestetyt työpajat toteutettiin osallistavilla palvelumuotoilun (pamu) menetelmillä ja palvelumuotoiluprosessi pohjautui TE-palveluiden työkykykoordinaattorin kanssa tehtyyn asiakasprofilointiin. Pamu-prosessissa muotoiltiin ja tehtiin näkyväksi esimerkkiprofiilien avulla erityisesti verkostoyhteistyötä, jolla voidaan sujuvoittaa osatyökykyisten asiakaspolkuja. Niiden luonnostelussa kiinnitettiin huomiota entistä tarkoituksenmukaisempaan ohjaukseen palvelupolulla ja riittävän ohjauksen varmistamiseen erityisesti nivelvaiheissa.

Työpajoissa tarkennettiin TNO-toimijoiden rooleja ja tietoisuutta toisten rooleista osatyökykyisten henkilöiden palvelupoluilla. Työskentely käynnistyi asiakasprofiilien mukaisella palvelutarpeiden ja palvelupolkujen tunnistamisella. Näiden pohjalta tarkasteltiin ja analysoitiin palvelupolkuihin liittyviä kokemuksia sekä osallistujien ohjausrooleja ja ohjaukseen liittyviä kriittisiä pisteitä. Palvelumuotoilu jatkui tunnistamalla palveluohjauksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä palveluiden järjestämisen vastuita ja rooleja. Lisäksi työpajoissa paneuduttiin asiakkaiden kuntoutuspalveluiden tarpeen tunnistamiseen ja kuntoutuspalveluiden mahdollisuuksien tuntemiseen. Keskeistä työskentelyssä oli yhteinen tarpeiden tunnistaminen. Työpajoihin osallistuneita oli kaiken kaikkiaan 113, joista suurin osa osallistui useampaan työskentelykertaan. Palvelupolkuihin oli siis tuomassa näkökulmia iso määrä eri toimijoita. Kehittämistyöhön osallistui TNO-verkostoon toimijoiden lisäksi asiakasryhmien edustajia, muun muassa kokemusasiantuntijoita ja työnantajia. (Kangastie, Keskinarkaus & Pantsar 2022.)

Viimeisessä työpajassa tarkasteltiin pamu-prosessissa muotoutuneita yksinkertaistettuja ihannepalvelupolkuja palvelukokonaisuuden ja asiantuntijaverkoston yhteistyökäytänteiden näkökulmasta (kuvio 2 ja kuvio 3). Työskentelyssä muodostettiin yhteistä kuvaa toimivista palvelupoluista ja määriteltiin toimijoiden vahvuuksia ja vastuita osana niitä. Pamu-prosessi päätettiin “Kohti uusia palveluratkaisuja” -webinaariin, joka kokosi yhteen hankkeen neljässä työpajassa työstetyn palvelupolun kuvauksen. Webinaarin puheenvuoroissa pureuduttiin palvelukokonaisuuteen ja asiakastyöhön moniammatillisena yhteistyönä ja verkostossa.

Kuvion vasemmassa reunassa on kaksi ellipsiä, joissa kuvataan osatyökykyisen työssä olevan ja osatyökykyisen työttömän työnhakijan palvelupolun alkupistettä. Näistä ellipseistä lähtee asiakkaille tarjolla olevia palveluita ja toimijoita sekä niistä muotoutuvia moninaisia palvelupolkuja kuvaavia jäsennyksiä. Näihin palveluihin sisältyvät muun muassa työ- ja toimintakyvyn arviointi, työllistymistä edistävät palvelut sekä jatkuvan oppimisen ja ammatillisen osaamisen kehittämisen palvelut. Oikealla on kuvattu suorakulmiossa palvelupolun tavoiteltu lopputulos eli työllistyminen.

Kuvio 2. Osatyökykyisten palvelupolkujen moninaisuus.

Kuvion vasemmassa reunassa on pyöristetty suorakulmio, joka kuvaa osatyökykyisen työttömän osaamisen vahvistamisen ihannepalvelupolun alkupistettä. Kuvion keskellä on kuvattu lineaarinen palvelupolku, jossa palveluissa edetään suoraviivaisesti ja tarkoituksenmukaisen kohdentumisen kautta. Työtön osatyökykyinen, jolla on aktiivinen ote oman osaamisen täydentämiseen, etenee ideaalipalvelupolulla TE-palveluiden kautta esimerkiksi oppilaitokseen täydentämään osaamistaan, työkokeiluun tai oppisopimuskoulutukseen. Tarvittaessa polkuun voi kuulua lisäaskeleita ja tukea kuten kuntoutusta. Kuvion oikeassa reunassa on neliö, jossa kuvataan palvelupolun tavoite, työllistyminen.

Kuvio 3. Työnhakijan osaamisen vahvistamisen palvelupolusta rakennettu ideaalimalli.

Osatyökykyisen ohjaaminen palvelupoluilla

Pamu-työpajojen tuloksena rakentui siis muutama työttömän ja työssä olevan osatyökykyisen ideaalipalvelupolku. Palvelupolkujen kuvauksessa pohdittiin niiden toimivuutta ja asiakaskeskeisyyttä. Asiakkaan näkökulmasta palvelu on toimivaa, kun hänen tarpeensa on tunnistettu ja hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Palvelupolulla tuli esille ja näkyväksi useita kriittisiä pisteitä, joiden osalta palveluiden sujuminen on varmistettava ja joiden kehittämiseen on syytä keskittyä. Suurin osa niistä liittyi asiakkaan tilanteeseen, henkilökohtaiseen elämään ja sen haasteisiin tai asenteeseen, kuten palveluun motivoitumiseen ja sitoutumiseen. Palvelun tarjoajien kohdalla kriittisiä pisteitä voivat olla esimerkiksi epäselvyydet vastuunjaossa, asiantuntijoiden erimielisyys, aikaresurssit tai tiedon kulku.

Ohjaajan osaamisella ja asiantuntijuudella on suuri merkitys asiakkaan etenemiselle palvelupolulla ja palvelukokonaisuuden toimivuudessa. Palveluprosessin ohjaajan tehtävänä on varmistaa nivelvaiheiden onnistuminen. Ohjaajan on osattava huomioida tarpeiden ja palveluiden kokonaisuus sekä tarjota henkilökohtaista ohjausta ja tukea. Ohjauksen kriittisinä pisteinä näkyi alkuvaiheessa palvelun saatavuus ja ohjaus tarpeenmukaiselle polulle. Asiakkaalle tulee tarjota tietoa eri palvelutarjoajista ja heidän palveluistaan. Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö edellyttää, että ohjaajalla on verkostot ja tarvittavat sidosryhmät asiakkaan palvelun onnistumiseksi. Tiedon tulee kulkea eri palveluntuottajien välillä edestakaisin ja varmimmin tieto kulkee asiakkaan itsensä kuljettamana. Ohjauksessa ja palveluissa korostuu ennaltaehkäisevä näkökulma. Tarvittaessa on hyvä kouluttautua, jotta osaa kohdata asiakkaan ja käyttää vaikuttavia työ- ja ohjausmenetelmiä.

Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus

Palvelukokonaisuudella tarkoitetaan asiakkaan palvelutarpeeseen perustuvaa, useista palveluista koostuvaa kokonaisuutta, jonka järjestämiseen voi osallistua yksi tai useampi toimija. Palvelukokonaisuus voi olla suunnattu jollekin tietylle asiakasryhmälle, kuten iäkkäille henkilöille, kun taas palvelupolku on suunniteltu ja toteutettu tietylle asiakkaalle. (STM ja TEM 2020)

Pamu-työpajoissa kävi ilmi toimijoiden ja palveluiden suuri määrä ja pirtaleisuus. Työskentelyn tuloksena rakennettujen palvelupolkujen pohjalta hahmoteltiin palvelukokonaisuutta kunnan ylläpitämän asiakaspalvelun yhteispalvelupisteen koordinoima toimintana. Yhteispalvelupisteet kokoavat yhteen osatyökykyisen työssä olevan tai työnhakijan palveluja, niitä tuottavia tahoja ja mahdollistavat heidän välistänsä yhteistyötä. Kuviossa 4 on kuvattu tätä palvelukokonaisuutta. Ympyrän sisäpuolelle on kuvattu tarve eri palvelutarjoajien vuoropuhelulle ja tuntemukselle. Ympyrän ytimessä on asiakkaan kontaktipiste palveluihin.

Kuviossa on kolme ympyrää sisäkkäin kuvaamassa osatyökykyisen asiakkaan palvelujen kokonaisuutta sekä niiden ydin - kontaktipiste. Ympyrän ulkokehälle on sijoitettu eri palveluja ja ympyrän ulkopuolelle yhteispalvelupisteet, joissa useampi palvelun tarjoaja ja palvelu on yhdessä paikassa. Ympyrän sisäpuolelle on kuvattu tarve eri palvelutarjoajien vuoropuhelulle ja tuntemukselle. Ympyrän ytimessä on asiakkaan kontaktipiste palveluihin.

Kuvio 4. Palvelukokonaisuus yksinkertaistettuna

Palvelukokonaisuudessa tärkeäksi huomioksi tuli, että palveluprosessilla on aina oltava omistaja, joka vastaa asiakkaan palvelupolusta ja sen etenemisestä. Palvelukokonaisuuden lähtökohtana ja aktiivisena toimijana on aina asiakas, riippumatta palvelun tarjoajasta ja tuottajasta. Tämä tarkoittaa sitä, että heti palvelun alussa on tunnistettava asiakkaan palvelutarpeet hyödyntäen esimerkiksi dialogisuutta, voimavara- tai vahvuusperustaista työotetta. Tarkoituksenmukaisen palvelupolun rakentamiseksi myös asiakkaalla tulee olla saatavilla tietoa palvelun tarjoajista ja heidän palveluistaan.

Palveluprosessin ohjaajan tehtävänä on varmistaa nivelvaiheiden siirtymissä ja ohjauksessa onnistuminen. Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö edellyttää, että ohjaajalla on tarvittavat verkostot ja sidosryhmät asiakkaan palvelupolun rakentamiseksi. Palveluohjauksessa korostuu eri palveluja tarjoavien vuoropuhelu ja tiedon vaihto. Tiedon tulee kulkea eri palveluntuottajien välillä edestakaisin ja varmimmin tieto kulkee asiakkaan itsensä kuljettamana. Ohjauksessa ja palveluissa korostuu ennaltaehkäisevä näkökulma. Vuoropuhelua käymällä pystytään löytämään sopivat kiinnostuksen kohteet ja tarpeita vastaavat, koulutukseen tai työhön tähtäävät, ratkaisut. Yhteispalvelupisteet, kuten esimerkiksi OSTE-hankkeen hyödyntämät Kemin Pointti ja Rovaniemen Ohjaamo ja Osaamo, ovat luontevia ohjauksen aloituspisteitä, jotka kokoavat moniammatilliset palvelut yhteen ja tukevat palveluohjaustumista.

Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä koulutus

OSTE-hanke osallistui TNO-verkoston ohjausosaamisen kehittämiseen toteuttamalla ohjausmenetelmäkoulutusta Lapin ELY-keskuksen Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla -hankkeen koulutuskokonaisuuteen. Yhdessä ja monialaisesti asiakkaan parhaaksi -koulutuskokonaisuuden aiheissa perehdyttiin muun muassa palvelutarpeen tunnistamiseen, osa- ja täsmätyökykyisyyden määrittelyyn, verkostomaiseen yhteistyöhön, ohjausosaamiseen sekä työllisyydenhoidon ja työllisyyspalveluiden tuleviin muutoksiin. Koulutustilaisuuksissa käsiteltyjä aiheita sidottiin osaksi arjen työtä.

Ohjausosaamisen kehittämisen sisältöjen kokonaisuus hahmoteltiin seuraavien kysymysten avulla: mitä muutoksia on tapahtunut ja tapahtumassa työllisyyden hoidossa, millaisia muutoksia on tulossa ja mitä haasteita ne tuovat asiakasprosesseihin ja palveluihin sekä miten osaamista kehittämällä voidaan tukea palveluohjaajia eri organisaatioissa? Saatujen vastausten avulla kokosimme yhteen asioita, joita katsoimme sisältyvän ohjausosaamisen kehittämiseen.

Koulutus toteutettiin OSTE-hankkeen asiantuntijoiden toimesta toukokuussa 2022. Toteutus piti sisällään asiantuntijoiden alustuksia, ennakkotehtäviä, dialogia, reflektoivia keskusteluja ja osallistavia työtapoja.

Koulutuksessa käsiteltyjen teemojen, dialogisuus, vahvuusperustaisuus ja tavoitteiden asettelu, pohjalta luonnosteltiin Ohjauksen elementtien -arviointilomake (liite 1), jota ohjaajat voivat käyttää itsearvioinnin työvälineenä. Lomakkeen pohjalta he voivat tarkastella omaa toimintaansa ja ohjauksen elementtien toteutumista todellisessa haastattelu- tai ohjaustilanteessa. Lomaketta voi sovellettuna hyödyntää myös asiakaspalautteen keräämisessä. Lomake voi auttaa kiinnittämään itsearvioinnin tai asiakaspalautteiden keinoin huomiota niihin elementteihin, mitkä ovat ohjaustyössä tärkeitä. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että subjektiiviseen itsearviointiin liittyy aina harhan riski. Jatkossa luonnosteltua arviointilomaketta voidaan työstää esimerkiksi lomakkeen systemaattisella pilotoinnilla ja edelleen kehittelyllä.

Asiakaslähtöiseen ohjaukseen ja vuorovaikutukseen on käytettävissä myös valmiiksi kehitettyjä kyselyjä. Esimerkiksi KAARI-kyselylomake (Karhula, Peltonen, Suomela-Markkanen & Salminen 2015) on kehittämisprosessiin ja tutkittuun tietoon pohjautuva asiakaslähtöisyyden menetelmä, jota Kela käyttää kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä arvioidessa. KAARI-kyselylomakkeesta löytyy samoja elementtejä kuin luonnostellusta liitteenä olevasta arviointilomakkeesta esimerkiksi vastavuoroiseen osallistumiseen ja tavoitteiden asettamiseen liittyen. KAARI-kysely on tarkoitettu ensisijaisesti asiakkaille, mutta sitä on hyödynnetty tutkimuksissa myös ammattilaisille selvitettäessä palvelun asiakaslähtöisyyden toteutumista (Härkäpää, Kippola-Pääkkönen, Buchert, Järvikoski & Kallinen 2020). KAARI-kyselyn soveltuvuutta voisi selvittää myös muissa asiakastyön konteksteissa kuin kuntoutuksessa.

Pohdinta

Työpajoissa tuotetut palvelupolut ovat ennen kaikkea mahdollisia palvelupolkuja. Ne ovat yksinkertaistettuja ideaalimalleja, jotka kuvastavat mahdollisia palvelutarpeita ja yksilön tilannetta edistäviä ratkaisuja. Todellisuus on kuitenkin lähes aina paljon monimuotoisempi ja usein myös sekavampi. Yksilön tilanne ei välttämättä noudata selkeää polkua, vaan kehkeytyy monen tekijän summana, joskus myös ennakoimattomasti ja sattumienkin kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erilaisten polkujen tai skenaarioiden luomiseen kannattaisi panostaa. Kun verkoston palvelut sekä toimijoiden keskinäiset suhteet ja vastuut ovat selvillä, on ohjaustyö aina tehokkaampaa.

Palvelupolut siis tuovat esiin monenlaisia tarpeita ja mahdollisuuksia, joita on hyvä ottaa huomioon ohjaustyössä. Palvelupolkujen pikkutarkka tuijottaminen ohjaustilanteessa on kuitenkin ongelmallista, koska jokaisen asiakkaan polku muodostuu lopulta yksilön lähtökohdista, monen tekijän summana. Polkuajattelun ei siis tule olla liian suoraviivaista tai ennalta määritettyä, mikä saattaisi johtaa asiakkaan kannalta huonoihin tai väärin ajoitettuihin ratkaisuihin. Valinnat, jotka vaikuttavat paperilla ulkopuolisten silmissä helpoilta, voivat todellisuudessa olla isoja yksilön työuraa ja elämää muutoinkin määrittäviä ratkaisuja, jotka voivat vaatia tarkkaa harkintaa ja pitkääkin kypsyttelyä.

Palvelupolkuja tarkasteltaessa täytyy myös muistaa, että ne on suunniteltu jossain hetkessä, jostain lähtökohdista ja rajatun toimijajoukon kesken. Jossain toisessa ajassa ja paikassa polut olisivat voineet näyttää erilaiselta. Työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa tuleekin aina kiinnittää huomiota osallistujien omien lähtökohtien ja motiivien läpikäyntiin. Lopputuloksessa siis näkyy väistämättä myös osallistujien henkilökohtaiset ja organisaatiolähtöiset tavoitteet. Käytännössä työllistymisen edistämiseksi tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet ja palvelupolut muotoutuvat aina saatavilla olevista palveluista yksilöllisten asiakastarpeiden pohjalta.

Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) on yhteistoimintamalli, jonka puitteissa on mallinnettu nelivaiheista palveluprosessia. Asiakkuuden arvioinnin ja palvelun käynnistymisvaiheessa Työ- ja elinkeinotoimisto, kunta, Kela ja työtön yhdessä arvioivat työttömän palvelutarpeen. Kartoitusjaksolla toteutetaan monialainen palvelutarpeen arviointi ja laaditaan monialainen työllistymissuunnitelma, jota toteutetaan työllistymistä edistävällä palvelujaksolla samalla sen edistymistä arvioiden. Palvelun päättämisen vaihe sisältää loppuarvion, nivelvaiheen tiedon siirron ja jatkopolun varmistamisen. Alueelliset palvelut määrittävät yhteistyössä syntyviä yksilöllisiä palvelupolkuja ja niiden mahdollisuuksia. Henkilökohtaisten palvelupolkujen tavoitteena on avoimille työmarkkinoille työllistyminen tarjoamalla palveluita työ- ja toimintakyvyn sekä ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen ja työhön siirtymiseen. (Keihtä 2022.)

Kuinka sitten saadut opit siirtyvät käytäntöön ja vaikuttavat palvelun tuottajien ja asiakastyötä tekevien toimintatapoihin ja palvelukäytäntöihin? Työpajoissa ja koulutuksissa kehittämisen fokus on ollut osaamisen vahvistamisessa niin palvelun toteuttajan kuin osatyökykyisen asiakkaan ja hänen työllistymisensä näkökulmasta. Palvelukokonaisuuden ja palvelupolkujen näkyväksi tekeminen auttoi toimijoita hahmottamaan moninaista kenttää, jossa osatyökykyinen asiakas liikkuu. Tultuaan paremmin tutuiksi monialainen ja moniammatillinen verkosto voi hyödyntää toistensa osaamista osatyökykyisen asiakkaan palvelupolulla. Tärkeää oli myös koulutuksen keinoin vahvistaa dialogista ja reflektoivaa ohjausosaamista. Yhteinen keskustelu ja asioiden jakaminen koulutuksessa ja työpajatyöskentelyissä olivat myös antoisia oppimisen paikkoja. TNO-verkosto on hyvä ja turvallinen areena jakaa kokemuksia ja osaamista sekä pohtia yhdessä haasteellisia tilanteita ja niiden ratkaisuja.

Palvelujen rakennemuutokset, kuten TE- ja sote-palvelujen muutokset, haastavat myös vanhaa palvelukulttuuria, johtamista ja etenkin palveluprosessiin osallistuvien asiantuntijoiden osaamista eli tietojen, taitojen ja asenteiden kokonaisuutta. Haasteena on, kuinka kyetään tukemaan palvelua tarvitsevaa asiakasta aktiiviseen osallisuuteen omalla palvelupolullaan. Millaista osaamista tarvitaan ohjausalan työssä tulevaisuudessa? Elinikäisen ohjauksen strategian 2020–2023 mukaan palvelujen laatua edistetään ohjausalan koulutusrakenteiden kokonaisarvioinnilla sekä laatimalla kansalliset ohjaustyön ydin- ja erikoisosaamisten kuvaukset (peda.net/ohjausosaaminen.)

Pauliina Keskinarkaus, HTM, koulutuspäällikkö, Lapin yliopisto

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Heikkala, M., Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P. 2021. Tieto-, neuvonta- ja ohjausverkosto osatyökykyisten työllistymispolkuja rakentamassa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi,18.8.2021. https://www.lapinamk.fi/blogs/Tieto-,-neuvonta–ja-ohjausverkosto-osatyokykyisen-tyollistymispolkuja-rakentamassa-/40628/01cb29cd-aee4-4863-b659-b275b5289b9b

Hujala, A & Lammintakanen, J. 2018 Paljon sotepalveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön. Julkaisu 12. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Kangastie, H., Kantanen, M_S. ja Saari, P. 2017. Menestyjäksi Lapissa: Maakunnallinen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen strategia vuoteen 2025. Viitattu 21.8.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-176-4

Kangastie, H., Keskinarkaus, P. & Pantsar, H.2022. Osatyökykyisten palvelupolkujen tunnistaminen palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. Viitattu 21.8.2023. https://www.lapinamk.fi/blogs/Osatyokykyisten-palvelupolkujen-tunnistaminen-palvelumuotoilun-(PAMU)-tyopajoissa/0q5cunco/e8a76c0b-6ef7-4752-9736-b60101d84979

Kangastie, H., Rahkola, M. ja Yliniemi, P. 2022. Ohjausta oman työn jäsentämiseen työllistymisen ja osaamisen kehittämisen palveluissa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. Viitattu 21.8.2023. https://www.lapinamk.fi/blogs/Ohjausta-oman-tyon-jasentamiseen-tyollistymisen-ja-osaamisen-kehittamisen-palveluissa/0q5cunco/3cb795c6-9605-4580-a743-cebc61b691cf

Karhula, M., Peltonen, R., Suomela-Markkanen, T & Salminen, A-L. 2015. Kuntoutuksen asiakaslähtöisyyden seurantamenetelmän (KAARI) kehittäminen. Kuntoutus lehti 2015:2. Viitattu 27.9.2023 https://journal.fi/kuntoutus/article/download/125452/75401/261169

Keihtä, T. 2022. Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu TYP. Lapin liitto.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus ry. Tammerprint Oy.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011. Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä no. 15. Opetus- ja kulttuuriministeriö

Ohjaustyön osaamiskuvausten yhteiskehittäminen 2023. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 3.10.2023. peda.net/ohjausosaaminen

Saarijärvi, H. & Puustinen, P. 2020. Strategiana asiakaskokemus — Miksi, mitä, miten? Jyväskylä: Docendo.

Sosiaali-, terveys- sekä työ- ja elinkeinoalojen yhteisten palvelujen sanasto (TEM ja STM, 2020). Viitattu 3.10.2023 https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/palvelukokonaisuus

Tuominen, A-L. 2021 Askelmerkit asiakasymmärrykseen. Viitattu 21.8.2023. Askelmerkit asiakasymmärrykseen – Valtiokonttori

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:27 Työkykyohjelman arviointi Ulkoisen arvioinnin loppuraportti. Viitattu 21.8.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-775-5

Työkykyohjelma (2019–2023) https://stm.fi/tyokykyohjelma. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:27 Työkykyohjelman arviointi Ulkoisen arvioinnin loppuraportti. Viitattu 21.8.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-775-5

Valtioneuvosto. 2020. Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023. ELO-foorumi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:34. Viitattu 5.6.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-536-8

18 Verkoston rakentaminen oppilaitosten ja Tunturi-Lapin alueen toimijoiden kesken

Paula Yliniemi, Mika Rahkola, Kaisu Luokkanen, Annika Köpman, Jenni Peteri ja Marja Nikkinen

Osaamisella työelämään –Osatyökykyisten tuettu osaaminen (OSTE)-hankkeen toimesta syksyllä 2022 käynnistyi koulutusorganisaatioiden ja Tunturi-Lapin alueen kuntien, tarkemmin Muonion, Enontekiön ja Kolarin toimijoiden välinen yhteistyö, jonka tarkoituksena oli kehittää yhteistoimintatapoja ja asiakasohjausta. Mukaan verkoston yhteistoiminnan kehittämiseen liittyivät “Hyvinvoiva kuntalainen – työllisyyden kehittäminen Enontekiöllä” ja “Enontekiön kylät” hankkeiden työntekijät. Tavoitteena oli jäsentää yhteistyöverkoston toimintamallia, jonka kautta pystyttiin selkeyttämään toimijatahot ja niiden tehtävät eri osa-alueilla. Kehitystyö eteni yhteisissä verkostotapaamisissa, ja päähuomio kehittämisessä kiinnittyi ohjaamisen askelmien ja työmuotojen selkiyttämiseen verkoston voimin. Tässä artikkelissa kuvataan verkoston rakentumista ja ohjauksen askelmien jäsentämistä.

Ohjauksen askelmat verkostossa

Verkosto pohti yhteistyössä ajattelua ja toimintaa ohjaavaa lähestymistapaa. Lähtökohtana oli vastata kysymyksiin; millä tavoin jaettu asiantuntijuus voi toteutua nykyisessä käytännössä ja miten sitä tulisi yhdessä kehittää eteenpäin? Kuntien ja eri oppilaitosten toisiaan täydentävän tiedon sekä osaamisen tunnistaminen ja yhdistäminen on olennaista jaetun asiantuntijuuden kehittymiselle. Tämä mahdollistaa myös uudenlaisen jaetun asiantuntijuuden syntymisen. Yhteiseksi tausta-ajatukseksi nousi toipumisorientaatio, joka mielenterveystyötä ohjaavana viitekehyksenä tukee jaetun asiantuntijuuden edistymistä (Martin & Soronen, 2022, 80).

Tämän prosessin pohjalta toipumisorientaation lähestymistapaa muokattiin toimintaa paremmin kuvaavaksi elpymisorientaation käsitteeksi. Elpymisorientaatiossa ajatus on voimavarakeskeisyys ja olemassa olevien vahvuuksien tunnistaminen ja käyttöönotto työelämässä. Elpymisorientaation käsitettä käytetään, jotta voidaan välttää yksilön toimintakykyyn liittyvää ongelmalähtöistä ajattelutapaa. Yksilön kohdalla syy haasteisiin voi olla esim. yksinäisyys tai ympäristö, jossa yksilö on elänyt, ja joka rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia ottaa voimavaransa käyttöön. Osatyökykyisten ryhmän heterogeenisuus haastaa määrittelyä entisestään. Esimerkiksi on hyvä pohtia, kuinka paljon ympäristö ja yhteiskunta voivat aiheuttaa yksilössä alisuoriutumista ja todellisten voimavarojen sekä kykyjen jäämistä piiloon, mikä voi näyttäytyä osatyökykyisyytenä.

Elpymisorientaatio on toipumista laajempi käsite. Se on henkilökohtainen pitkä muutosprosessi, jossa hyvinvointi paranee, asenteet, arvot, tunteet, päämäärät, taidot ja roolit muokkautuvat ja synnyttävät näin edellytykset elää mielekästä, toivorikasta ja tyydytystä tuovaa elämää osatyökykyisyydestä huolimatta. Ihminen on oman elämänsä ohjaksissa löytämässä voimavaransa ja resurssinsa käyttäen niitä mahdollisimman täysimääräisinä, jolloin voidaan puhua yksilön sisäisestä kehittymisestä. Elpymisessä on keskeistä kumppanuus, toivo ja optimismi, identiteetti, elämän tarkoitus ja voimaantuminen. Arvopohjana voi olla esimerkiksi osallisuus, autonomia, kasvumahdollisuudet, kokemuksellisuus ja yksilöllisyys. (Slade, Amering & Oades 2008; Nordling & Rissanen, 2020.)

Nordlingia (2018, 1478) mukaillen elpymisorientaation keskeisiä teemoja ovat:

1) Toivo (toivon tunteet ja tulevaisuuden usko), jossa tunnistetut taito- ja vahvuusresurssit edistävät toivon syntymistä. Myös tiedon resurssit (koulutus, kykyviisari) vaikuttavat toivon syntyyn.

2) Osallisuuden kokemus eli kuuluminen ryhmään tai toimintaan, joissa tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Ihmisellä on mahdollisuus osallistua itseään koskeviin tavoitteiden asetteluun, suunnitteluun ja toimenpiteiden toteutukseen.

3) Vastuu ja voimaantuminen, jolloin ihminen tuntee olevansa vastuussa omasta elpymisprosessistaan sen kaikissa vaiheissa. Ihminen on toimija ja asiantuntija omassa elämässään.

4) Elämän merkityksellisyys, jota kokiessaan ihminen voi saavuttaa mielekkään ja laadukkaan elämän. Työkeskeisessä yhteiskunnassa ihmisarvo mitataan usein työn kautta, jolloin työn tekeminen ja siinä onnistuminen voivat merkitä henkilölle myös oman elämän merkityksellisyyden löytymistä.

Ammattilaisten tehtävä on tukea asiakkaiden omia tavoitteita prosessissa, jossa toipuminen ymmärretään syvästi kokonaisvaltaisena ja henkilökohtaisena tapahtumana. Jaetussa asiantuntijuudessa toteutuu kokonaisvaltainen asiakkaan voimavaroja, osallisuutta, toivoa, merkityksellistä elämää ja positiivista mielenterveyttä huomioiva toiminta. Näin jaettu asiantuntijuus mahdollistaa ammattilaisille asiakassuhteen syventämisen ja antaa niihin uutta näkökulmaa ja ymmärrystä. Tätä ajattelua sovelletaan siten, että jaettu asiantuntijuus tulisi näkyä yhteistyössä kunnan eri toimihenkilöiden, asiakkaitten ja oppilaitosten välillä. (Martin & Soronen, 2022, 80–81.)

Kuviossa 1 kuvataan jaetun asiantuntijuuden näkökulmasta ohjaukseen osallistuvia tahoja ja toimintoja osatyökykyisen elämän ja työllistymisen eri vaiheissa. Eteneminen askelmilla ei ole lineaarinen prosessi, vaan siirtymistä voi tapahtua molempiin suuntiin askelmalta toiselle.

Kuviossa vasemmalta oikealle on kuvattu eri toimintoja, jotka liittyvät hyvinvoinnin tukemiseen, osallisuuden tukemiseen, osaamisen kehittämiseen, työllistymisen tukeen ja valmennukseen sekä työelämän tukeen. Näiden yläpuolella on noususuuntainen nuoli, mikä kuvaa elpymisorientaatiota. Tekstissä asiaa on avattu tarkemmin.

Kuvio 1. Osatyökykyisen henkilön ohjauksen askelmien toimintoja.

Askelmien sisältöinä ovat hyvinvoinnin tukeminen, osallisuuden tukeminen, osaamisen kehittäminen, työllistymisen tuki ja valmennus sekä työelämän tuki. Seuraavana avataan kunkin ohjauksen osa-alueen sisältöjä:

Hyvinvoinnin tukeminen, joka sisältää fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet. Fysiologiset tarpeet ovat arkitoimissa selviytymisen tukeminen kuten asuminen, ravinto, toimeentulo, vaatetus ja hygienia. Turvallisuuden tarpeisiin sisältyvät tuttu ympäristö ja ihmiset, tapahtumien ennakoitavuus, mahdollisuus saada tukea ja apua tarvittaessa, epäonnistumisten ja pahan olon välttäminen sekä terveys. (Kerätär 2021.)

Osallisuuden tukeminen pitää sisällään sosiaaliset tarpeet. Näitä ovat kuuluminen joukkoon, oikeudet yhteiskunnan jäsenenä ja palveluiden käyttäjänä, läheiset ihmissuhteet sekä työyhteisön jäsenyys.

Hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutuminen asiakkaan elämässä voidaan nähdä perustarpeena, jonka pohjalle muu rakentuu. Näin ajateltuna asiakkaan valmius kohdata näihin liittyviä haasteita vaikuttaa etenemiseen seuraaville askelmista. Arjesta selviytyminen ja ihmissuhteet muodostavat elämän perustan. Jos sosiaalinen verkosto puuttuu, on harva, toimimaton tai heikosti toimiva, se ei toimi sosiaalisena puskurina arjen haasteissa. Ihminen tarkastelee maailmaa mahdollisten toimintojen kenttänä. Samalla hän tunnustelee tilanteiden velvoittavuutta, voinko vetäytyä vai onko toimittava tai mitä näistä teoista seuraa (Arnkil & Seikkula, 2015, 35).

Osaamisen kehittäminen ja arvostuksen tarpeet pitävät sisällään itsekunnioituksen ja itsetunnon, osaamisen ja onnistumisen, toisten osoittaman arvostuksen ja luottamuksen sekä koulutuksen.

Työllistymisen tuki ja valmennus sisältävät itsensä toteuttamisen tarpeen ammatillisen kehittymisen näkökulmasta.

Työelämän tuki sisältää myös itsensä toteuttamisen tarpeen sekä oman työn hallintaan ja ammatilliseen kehittymiseen liittyvän koulutuksen ja taloudellisen tuen.

Hankeyhteistyön kautta “Hyvinvoiva kuntalainen – työllisyyden kehittäminen Enontekiöllä” -hankkeessa mallin on huomattu soveltuvan kaikille työllistämisen tuen palvelun asiakkaille, ei vain osatyökykyisille. Hankkeen ohjausryhmässä keskusteltiin elpymisorientaation ajatuksesta ja todettiin sen olevan asiakastyön lähtökohta ja kantava arvo. Lisäksi kuviota käsiteltiin hankkeen järjestämissä monialaisen ja moniammatillisen yhteistyöverkoston luomisen työpajoissa, joihin oli kutsuttu toimijoita alueen kuntien, hyvinvointialueen ja TE-palvelun piiristä. Palautteen pohjalta kuviota voidaan soveltaa myös tulevaisuuden työllisyysalueiden käyttöön. Kun kaikki toimijat sitoutuvat askelmiin, tuloksellisuus tehostuu.

Ohjauksen askelmat tapahtuvat palveluverkostossa. Jaetun asiantuntijuuden toteutumiseksi ja elpymisorientaation tueksi verkostoyhteistyönä määriteltiin osatyökykyisen palveluverkostoa Tunturi-Lapin alueella (kuvio 2).

Kuviossa ylhäällä sinisellä on maakunta, sekä siihen kytkeytyen ELY-keskus, hyvinvointialue, Lapin liitto ja Työkanava Oy. Tämän alla on vihreällä kunta ja siihen kytkeytyen työllisyyspalvelut, peruskoulu ja lukio, etsivät nuorisotyö ja työpajat sekä kuntouttava toiminta. Tämän alla oransilla on hankkeet, ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu ja yliopisto sekä järjestöt. Alhaalla kellertävällä värillä on työnantaja sekä työntekijä.

Kuvio 2. Tunturi-Lapin alueella huomioitavaa osaamisen kehittämisen ja työllistymisen tuen yhteistyöverkostoa.

Arnkil & Seikkula (2015) pohtivat ajatusta siitä, kuinka muodostaa sellaisia arjen toimijoiden verkostojen ja ammatillistien voimavarojen yhdistelmiä, jotka lisäävät ihmisten itsemääräämismahdollisuuksia. Ammatillisten verkostojen saumaton toimintapa mahdollistaa moniäänisyyden, tiedon kulun ja yhteisen ymmärryksen rakentumisen. Samalla se mahdollistaa yhteisen ja ymmärrettävän realistisen tilannekuvan. Alla olevassa kuviossa nimetään ohjauksen askelmien alla ohjauksen toimijoita hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemiseen, osaamisen kehittämiseen, työllistymiseen tukeen ja valmennukseen sekä työelämän tukeen liittyen (kuvio 3).

Kuviossa vasemmalta oikealle eri toimijoita, jotka liittyvät hyvinvoinnin tukemiseen (etsivä nuorisotyö, linkkihenkilö, IPS-valmentaja, kuntoutuksen toimijat, koulunuorisotyöntekijä), osallisuuden tukemiseen (työhönvalmentaja, yksilövalmentaja, vertaistukitoiminta, nuorisotyöntekijä), osaamisen kehittämiseen (opinto-ohjaaja, kuraattori, opintosihteerit, oppilaitosyhdyshenkilö, ammatinvalintapsykologi), työllistymisen tukeen ja valmennukseen (työkykykoordinaattori, työhönvalmentaja, yksilövalmentaja, työllisyyspalvelut) sekä työelämän tukeen (yksilövalmentaja, työhönvalmentaja, mentori/perehdyttäjä, työkykykoordinaattori, työterveyshuollon toimijat). Näiden alapuolella on vasemmalta oikealle suuntautuva nuoli, mikä kuvaa elpymisorientaatiota.

Kuvio 3. Ohjauksen toimijat askelmilla osatyökykyisen näkökulmasta.

“Hyvinvoiva kuntalainen – työllisyyden kehittäminen Enontekiöllä” -hankkeessa ohjauksen askelmien toimintoja (kuvio 1) ja toimijoita (kuvio 3) työstettiin vielä myöhemmin eteenpäin esimerkiksi tarkentamalla työnantajille tarjottavaa tukea. Nämä päivitetyt mallinnukset ovat nähtävissä liitteessä 2.

Yhteistyön kehittäminen toimijoiden välillä – verkostojen aktivoituminen

Verkostoitumisen aikana heräsi ajatuksia mm. asiakkaille laadittujen työllistymissuunnitelmien ymmärrettävyydestä asiakkaan kannalta. Onko ymmärrys ohjaajalla ja asiakkaalla aina sama? Näkeekö asiakas prosessin jatkumona suunnitelman mukaisesti? Sekä ohjaaja että asiakas yrittävät ennustaa suunnitelman toteutumista ja miettiä, mitä se tarkoittaa edistymisen kannalta. Miten tämä näyttäytyy ohjaajalle? Onko se suunnitelma, jota he kontrolloivat, miten se on toteutunut tai sitten ei? Työntekijän työ on jatkuvaa sopeutumista hallituskausittain vaihtuviin työtä ohjaaviin määräyksiin ja velvoitteisiin. Myös asiakkaan pitää olla perillä omista oikeuksistaan, mutta hänellä on oltava ajantasaista tietoa myös velvoitteistaan, kuten työnhakuvelvollisuudesta.

Verkostossa pohdittiin myös, että työllistymissuunnitelmat eivät vaadi jokaiselle askelmalle astumista ja asiakas voi olla periaatteessa millä askelmalla tahansa. Liikkumisen suuntaan vaikuttaa asiakkaan sen hetkinen tilanne ja tulevaisuuden tavoitteet. Esimerkiksi työkyvyssä voi tapahtua parantumista tai heikentymistä, jolloin asiakas käyttää erilaisia palveluita ja tukitoimia, ja muutosta voi tapahtua eri suuntiin.

Oppilaitosten vahvempi ja näkyvämpi läsnäolo kunnissa olisi toivottavaa. Käytännössä oppilaitosten edustajat voisivat jalkautua kuntiin työskentelemään. Oppilaitosten verkko- ja monimuoto-opiskelun esittelyt ja oppilaitosten paikallisten koulutuspisteiden markkinointi lisäisivät opiskelumahdollisuuksien esilletuloa. Myös koulutusorganisaatioiden yhteystietojen päivittäminen ja tiedon jakaminen koulutuksista kuntien työllisyystoimijoille on tarpeellista. Markkinointia tulisi kohdentaa suoraan kuntiin ja alueille. Esimerkiksi Tunturi-Lapissa voisi järjestää vuosittain oman pienten kuntien työllistettäville suunnatun tapahtuman.

Osatyökykyisten henkilöiden potentiaali täyttää vapaana olevia työpaikkoja tulisi tunnistaa etenkin Pohjois-Lapin alueella entistä paremmin. Työnantajien ja eri kouluttajatahojen välinen yhteistyö räätälöityjen täsmäkoulutusten rakentamiseksi parantaisi näiden tahojen kohtaantoa ja lisäisi osatyökykyisten työllistymistä.

Miten oppilaitokset ottavat tulevaisuuden työvoima-alueet ja niiden erityispiirteet huomioon ja tekevät keskinäistä yhteistyötä? Kokonaisuus tulisi hahmottaa toimijakartaksi, ja huomioon tulisi ottaa erityisesti oppisopimuskoulutuksen, työn opinnollistamisen ja harjoitteluympäristöjen hyödyntäminen sekä luonnonkierron ymmärtäminen. Oppilaitoksissa tulee olla selkeästi nimetty henkilö, johon kunnista ja työvoimapalveluista voidaan olla yhteydessä. Kunnassa tulee olla selkeästi nimetyt viranhaltijat, jotka vastaavat yhteistyöstä. Jokaisessa kunnassa tulisi olla oma “oppivelvollisuuskoordinaattori”eli yhteyshenkilö oppilaitoksiin. Yhteistyössä kunnan työntekijän, asiakkaan ja oppilaitoksen yhteyshenkilön kanssa selviteltäisiin koulutusmahdollisuudet.

Paula Yliniemi, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Mika Rahkola, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Kaisu Luokkanen, digiasiantuntija, Ammattiopisto Luovi

Annika Köpman, ammatillinen ohjaaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia

Jenni Peteri, hanketyöntekijä, Hyvinvoiva kuntalainen – työllisyyden kehittäminen Enontekiöllä -hanke

Marja Nikkinen, yksilövalmentaja, Kolarin kunta

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Arnkil, T-E. & Seikkula, J. 2015. “Nehän kuunteli meitä”. Dialogeja monissa suhteissa. THL, 4. painos 2021.

Kerätär, R. 2021. Kuntoutuksen uudet ja vanhat keinot työllistymisen tukemisessa. Oorninki oy. Webinaariluento Kuntoutuksen tutkimusseminaarissa 2021. Kuntoutus työelämän käännekohdassa – Rehabilitation at a Turning Point in Working Life 18.3.2021.

Martimo, K-P. 2023. Blogi: Osittain vai riittävän työkykyinen? (Blogikirjoitus) https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/blogit-ja-artikkelit/blogikirjoitukset/kari-pekka-martimo/osittain-vai-riittavan-tyokykyinen/. Viitattu 16.5.2023.

Martin, M & Soronen, K (toim.). 2022. Toipumisorientaatio mielenterveyspalveluissa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Työpapereita 8. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-321-1

Nordling, E. 2018. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Duodecim. 134, 1476–1483.

Nordling, E & Rissanen, P. 2020. Mielenterveystyö uudistuu: toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. Työpaperi 40/2020.

Ora, P. 2023. Täsmätyökyky – käsitteillä on merkitystä (blogi kirjoitus) https://www.kiipula.fi/blogi-tasmatyokyky-kasitteilla-on-m

Slade, M., Amering, M & Oades, L. 2008. Revcovery: an interntional perspective. National Library of Medicine. Epidemiology and Psychiatric Sciences. 2008 Apr-Jun; 17(2): 128–37.

19 Hankeverkoston verkostoyhteistyö osatyökykyisten palvelujen kehittämiseksi

Sari Halttunen ja Helena Kangastie

Verkoston käsitettä voidaan lähestyä hyvin laajasti, ja verkostoyhteistyötä voidaan määritellä eri tavoin. Verkostoja on tutkittu esimerkiksi julkishallinnon, sosiaalisten ja strategisten verkostojen näkökulmista (Järvensivu 2019). Nykyään verkostot määrittävät yhä enemmän olemassaolon, toiminnan ja työn tekemisen tapoja ja tavoitteita. Haukilahden (2021) mukaan verkostomaisissa toimintamalleissa julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat työskentelevät yhdessä tavoitteenaan saavuttaa palvelutuotannossa tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Kukaan yksittäinen palveluntuottaja ei voi hallita yksin asiakkaan polkua palvelujärjestelmässä. Laajoissa ja monimutkaisissa kokonaisuuksissa vaikuttavin palvelutuotanto saadaan aikaan toimijoiden yhteistyönä verkostossa. Tässä artikkelissa avaamme Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeen hankeverkoston yhteistyötä, toimintaa ja tuloksia.

Verkostoyhteistyön tavoitteet

OSTE-hankkeen koordinoimalla hankeverkostolla tavoitteena oli toimijoiden yhteistyön lisääminen. Verkostoyhteistyön lähtökohtana oli palvelutarpeiden ja toteutuksen asiakaslähtöisyys ja -läheisyys. Hankkeiden toteuttaman kehittämistyön rinnalla yhteistyö palvelujen toteuttajien kanssa edistää asiakkaan edun toteutumista ja vahvistaa verkoston jäsenten kokonaisvaltaista ajattelua. Monialainen ja moniammatillinen yhteistyö vahvistaa myös verkostoon kuuluvien asiantuntijoiden osaamista. Hankkeilla on tavoitteena toteuttamansa kehittämistyön vaikuttavuuden edistäminen. Euroopan Unionin rahoitusohjelmissa edellytetään kehittämistoiminnassa hankkeiden välistä yhteistyötä. Koulutusorganisaatioiden normaaliin toimintaan kuuluu verkostoyhteistyö ja kumppanuustoiminta, ja niillä on tärkeä rooli osatyökykyisten osaamisen kehittämisessä ja työllistymisen edistämisessä.

Yhteistyön rinnalla puhutaan yhteiskehittämisestä, jolla tarkoitetaan ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä (Aaltonen, Hytti, Lepistö & Mäkitalo-Keinonen 2016). Yhteistyöhön ja yhdessä kehittämiseen voi osallistua eri ammattitaustan omaavia ja eri ammattialaloilta tulevia asiantuntijoita. Vuorovaikutuksella ja avoimella dialogilla on tärkeä merkitys luottamuksen ja yhteisen kielen sekä merkitysten rakentumisessa.

Yhteiskehittämistä voidaan toteuttaa prosessimaista toimintamallia joustavasti hyödyntäen. Aluksi pohditaan alustava kehittämistarve ja kohde, esimerkiksi miten yhdessä kehitetään osatyökykyisten palveluja. Seuraavaksi edetään toimijaverkoston kokoamiseen ja käytännön toteutuksen suunnitteluun. Tässä vaiheessa täsmennetään yhteisessä keskustelussa alustavia tavoitteita, pohditaan tavoiteltavia hyötyjä ja vaikutuksia esimerkiksi asiakkaan ja palvelun tuottajan näkökulmasta. Toteutus etenee käytännössä laaditun suunnitelman mukaan, mutta kaikkien osapuolten on myös oltava valmiita muutoksiin ja siedettävä epävarmuutta. Viimeistä edellisessä vaiheessa levitetään aikaansaatuja tuloksia ja hyödynnetään kertyneitä kokemuksia ja oppeja. Kehitettyjä ratkaisuja esitellään laajemmin ja pohditaan jatkokehittämistä. Toimintamallin viimeisessä vaiheessa keskitytään kehitetyn asian vaikutusten seurantaan. (Hagman, Hirvikoski, Wollstén & Äyväri, 2018, 17–24.)

Verkostoyhteistyön käynnistyminen

Hankeverkostoyhteistyö käynnistyi vuoden 2021 alkupuolella OSTE-hankkeen koordinoimana. Yhteistyön käynnistyminen liittyi havaintoon siitä, että osatyökykyisten työllistymiseen liittyen oli joko suunnitteilla tai käynnissä useita hankkeita. Pääosin hankkeet olivat syntyneet käynnissä olevasta työllistämispalvelujen muutoksesta kuten kuntakokeilusta ja hyvinvointialueiden rakentumisesta. Verkostotyöskentelyn käynnistyessä huomattiin jo varhaisessa vaiheessa, että palvelukenttä on pirstaleinen ja yhteistyöverkoston tuntemus on tärkeää asiakasohjautuvuudenkin näkökulmasta. Kokoontumisissa keskusteltiin ja arvioitiin yhdessä hankkeiden tuottamaa lisäarvoa työllistämisen peruspalveluille. Yhteisenä lopputulemana oli määritellä yhteiset tavoitteet ja yhteiset toimenpiteet kunkin hankkeen oman toiminnan rinnalla. Kuviossa 1 on kuvattu OSTE-hankkeen kokoamaa hankeverkostoa.

Kuviossa vasemmalla olevan neliön ja oikealla olevan kahden suorakulmion sisällä esitetään OSTE-hankeverkoston yhteistyössä mukana olleita hanketoimijoita.

Kuvio 1. OSTE-hankkeen kokoamaa verkostoa.

Arvolähtökohtia

Hankeverkoston toiminnan käynnistyessä kartoitettiin osatyökykyisten työllistämiseen ja palvelujen kehittämiseen liittyvien toimijoiden yhteistyömahdollisuuksia. Yhdessä käytiin läpi verkostoon kuuluvien hankkeiden työtä ja tavoitteita sekä asiakasrajapintoja. Yhteisissä keskusteluissa mietittiin arvolähtökohtia, joista tärkeimmäksi nousi ajatus jokaisen ihmisen oikeudesta osallistua yhteiskuntaan ja antaa sille oman panoksensa täysivaltaisena kansalaisena.

Asiaa voi lähestyä osallisuuden kehityksen etenemisen kautta ja kuvata kehitysprosessia lahjamallista kansalaisuusmalliin ja siirtymisenä edelleen yhteisömalliin. Yhteisöllisessä mallissa asiakas on osallisena oman elämänsä keskiössä ja ohjaa sen suunnittelua. Asiakkaan kanssa yhdessä suunnitellaan ja pohditaan, miten ihmisen oma lähiyhteisö ja palvelut voivat tukea häntä. Keskitytään asiakkaan elämään kokonaisuutena (koti, työ, päivä- ajan toiminta, vapaa-aika, ihmissuhteet jne.), ei pelkästään palvelutarpeisiin. Tärkeää on myös keskittyä asiakkaan vahvuuksiin ja siihen, miten häntä voi tukea vahvuuksiensa hyödyntämisessä elämässään. Asiakkaan tukemisessa ei korosteta hoivaperiaatetta, vaan aktiivisen tuen periaatetta, missä henkilön omaa vastuuta, kykyjä, itsenäisyyttä ja vallinnanvapautta – myös harkittujen riskien ottamista – kannustetaan. Itsenäisyys nähdään vapautena tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan elämäänsä, ei niinkään fyysisenä kykynä tehdä tiettyjä asioita. Asiakkaan tukiverkoston tehtävänä on auttaa henkilöä realististen tavoitteiden määrittämisessä ja keinojen etsimisessä tavoitteiden saavuttamiseksi. (Vrt. esim. Gillespie & Duffy 2008; Duffy 2010)

Kansalaisuuden ulottuvuuksiin sisältyy jokaisen oma elämänsuunnitelma, itsemäärääminen, raha ja toimeentulo, sosiaalinen verkosto, palvelut ja tarvittava tuki. Asiakaslähtöinen näkökulma korostuu myös hallitusohjelman mukaisesti niin toiminnallisessa kuin rakenteellisessa palveluiden kehittämisessä. Hankeverkoston yhteistyön tavoitteena oli tukea TE-palvelujen muutosta ja rakentumista yhteisömallin periaatteiden mukaisesti. Verkoston palveluiden tarjonnassa keskeistä oli oikeaan aikaan oikeanlaisen tuen tarjoaminen, asiakkaan osallisuuden ja omien voimavarojen huomioiminen sekä hänen yhteisönsä osallisuus etenemisessä asetettuja työllistymisen tai osaamisen kehittämisen tavoitteita kohti. Hankeverkoston kehittämisen ydin perustuu näille periaatteille.

Verkostoyhteistyön toteutuminen

Yleisesti verkostoitumista voidaan kuvata jatkumona ja nelivaiheisena prosessina. Verkoston haasteiden kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen, yhteisen tavoitteen määrittely ja toimintatapojen suunnittelu, systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi sekä verkoston tuotosten levittäminen. (Järvensivu ym. 2010, 3; Järvensivu 2019, 114.)

OSTE-hankkeen toimesta ryhdyttiin yhteistyöskentelyn pohjaksi kokoamaan asiakasrajapintojen taulukkoa, jonka tarkoituksena oli tehdä näkyväksi kaikki meneillään olevat kehittämishankkeet. Lisäksi taulukon tarkoitus oli avata hankkeiden tavoitteita ja kehittämisen kohderyhmiä. Keskustelujen lomassa tehtiin näkyväksi toteutettuja kokeiluja, tapahtumia, työpajoja ja aikaan saatuja tuloksia. Yhdessä sovittiin yhteistyökäytänteistä hankkeiden välillä, esimerkiksi asiakkaan ohjaamisesta toisen hankkeen palveluun tai kuormittavuuden tasaamisesta ohjaustyössä.

OSTE-hankkeen kokoaman hankeverkoston kokouksiin osallistumisessa lähtökohtana oli vapaaehtoisuus, tasavertaisuus, vastavuoroisuus ja rakentuva itseohjautuva yhteistyösuhde. Kokouksissa avattiin ja pohdittiin avoimesti hankeverkoston yhteistyön käytänteitä, joihin keskeisesti kuuluu toimijoiden keskinäinen luottamus ja sitoutuminen. Tavoitteena oli verkoston voimavarojen yhdistäminen ja tätä kautta yhteisvaikutteisten hyötyjen saavuttaminen osatyökykyisten työllistymiselle.

Verkoston kanssa suunniteltiin ja toteutettiin kaksi isompaa työpajaa, joista ensimmäisen kohderyhmä oli hankeverkosto, ja toiseen alueelliseen työpajaan kutsuttiin mukaan myös palveluja järjestävät ja tuottavat viranomaistahot (kuntakokeilu, TE-palvelut, hyvinvointialueen luottamushenkilöstö). Hankkeen kokoama ja koordinoima hankeverkosto siirtyi tuolloin vaiheeseen kaksi, jolloin määriteltiin osatyökykyisten työllistämisen edistämiseksi yhteiset tavoitteet ja suunniteltiin yhteisiä toimintatapoja. Tätä vaihetta edistettiin yhteisillä fasilitoiduilla työpajoilla. Työpajoihin osallistui yhteensä noin 50 henkilöä. (Halttunen & Kangastie 2022; Jokinen 2022.)

Ensimmäisen työpajan tavoitteena oli avata ja tarkentaa verkoston yhteisiä tavoitteita sekä luoda uutta toimintakulttuuria, joka huomioi paremmin asiakasohjauksen pirstaleisessa toimintaympäristössä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä yhteistyöverkoston toiminnan tuntemusta asiakasohjautuvuuden näkökulmasta. Toisessa työpajassa jatkotyöstettiin ja priorisoitiin yhteisiä konkreettisia toimenpiteitä. Viimeisessä työpajassa koottiin yhteen prosessin tulokset ja pohdittiin tulevaisuuden askeleita.

Työpajojen suunnittelun taustakysymyksiä pohdittiin yhdessä: kuinka hankkeissa osatyökykyisille tuotetut palvelut tunnetaan, miten sanoitetaan hankkeiden palvelut, miten kytketään osaksi terveyspalveluja, miten estetään asiakkaan putoaminen palveluista, miten verkostoidutaan, mikä on hankkeiden antama lisäarvo, miten hankkeiden palveluja koordinoidaan, miten tiedonkulku varmistetaan ja mikä on verkoston yhteinen tavoite. Kuviossa 2 on avattu hankeverkoston osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi tuottamia palveluja.

Kuviossa on avattu hankeverkoston osatyökykyisille tarjoamia palveluita. Keskellä ellipsin sisällä on työnhakija ja työssä oleva asiakas. Keskellä olevan yhden ellipsin ympärillä on 10 ellipsiä sijoitettuna ympyrään ja kunkin sisälle on kirjoitettu tarjottava palvelu: koulutus, osaamisen kehittäminen, urasuunnittelu, työkyvyn arviointi, kuntoutus, työllistäminen, työnantaja, muut palvelut, valmennus, työpajatoiminta.

Kuvio 2. Hankeverkoston osatyökykyisten palvelut.

Keskeisiksi teemoiksi tunnistettiin palvelukokonaisuuden hahmottaminen, kumppanuuksien tärkeys ja asiakkaiden osallistaminen kehittämistyöhön. Toimintakulttuurin tulisi muuttua niin, että asiantuntijat koetaan auktoriteetin sijaan helposti lähestyttävinä auttajina tai kumppaneina. Taulukossa 1 on avattu työpajojen tuloksia eli keskeiseksi nousseita teemoja ja niihin liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä.

Taulukko 1. OSTE-hankeverkoston yhteiset teemat, tavoitteet ja toimenpiteet.

Kuvassa on taulukko, jossa on neljä saraketta. Ensimmäisessä sarakkeessa on pääotsikot, joita ovat teemat, tavoitteet ja toimenpiteet. Toisessa sarakkeessa avataan teeman Hanke tuotteena yhteisellä palvelukartalla tavoitteita ja toimenpiteitä. Kolmannessa sarakkeessa avataan Kilpailusta kumppanuuteen teeman tavoitteita ja toimenpiteitä. Viimeisessä sarakkeessa avataan Asiakas osana kehittämistä teeman tavoitteita ja toimenpiteitä.

Toteutuksen arviointia

Verkoston yhteistyön ja toiminnan arviointia olisi hyvä kytkeä mahdollisuuksien mukaan arjen prosesseihin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi aina verkostokokouksen päätteeksi tehtävää yhteistä reflektointia siitä, miten onnistuimme ja mitä voimme tästä oppia. Arvioinnin lähtökohtana voidaan pitää verkoston perustehtävää ja sen tavoitteita. Verkoston onnistuminen on yhteydessä siihen, kykeneekö verkosto tuottamaan ratkaisun alkuperäiseen haasteeseen. (Valtioneuvoston julkaisuja 2019.)

Hankeverkoston työskentely on osoittanut yhteistyön koordinoinnin tärkeyden. Palvelujen toteuttamisessa ja kehittämisessä on olennaisen tärkeää huolehtia toimintakentästä ja sen toimijoista. Koemme onnistuneemme yhdessä hankeverkoston systemaattisessa koordinoinnissa ja tavoitteellisessa yhteistyössä. Yhteisissä kokouksissa käytiin säännöllisin väliajoin avointa dialogia ja jaettiin kokemuksia kehittämistyöstä. Yhdessä käytiin läpi hankkeissa toteutettuja kokeiluja, tapahtumia, työpajoja ja niiden tuloksia sekä sovittiin yhteistyökäytänteistä hankkeiden välillä. Sovitut yhteiset tapaamiset vahvistivat verkostoitumista ja hankeverkoston kehittymistä sekä edistivät yhteistä tahtotilaa asiakaspalvelujen kehittämiseksi.

Työpajojen teemat vastasivat hankeverkoston yhteistyön tarpeeseen ja ratkaisivat yhteistyöhön liittyviä haasteita, jotka koskettavat hankkeiden lisäksi kaikkia työllisyyspalveluihin kytkeytyviä sidosryhmiä (peruspalvelut, viranomaiset, kunnat, maakunta, kolmas sektori, tutkimus- ja koulutusorganisaatiot, etujärjestöt, yritykset jne.) sekä tietysti ennen kaikkea näiden palveluiden avulla työllistymiseen pyrkiviä ihmisiä.

Työpajoissa käytiin hyvässä hengessä erittäin hedelmällistä keskustelua, jossa ymmärrettiin asiakkaan näkökulmaa sekä muita sidosryhmiä. Tahtotila haasteiden ratkaisemiseksi yhdessä ja yhteisiä tavoitteita kohti pyrkien oli vahva. Työpajoissa onnistuttiin myös kiteyttämään ja sanallistamaan hyvin vaikeitakin asioita, esimerkiksi palveluiden välistä kilpailua asiakkaista ja rahoituksesta. Niitä onnistuttiin katsomaan objektiivisesti yhteisen edun ja palveluilla tuotettavan arvon näkökulmasta. Haasteena työpajoissa oli tietysti se, että niihin eivät osallistuneet kaikki hankkeet, ja lisäksi työpajoissa olisi jossain määrin kaivattu myös laajempaa peruspalveluiden näkökulmaa.

Hankeverkoston yhteistyön tulevaisuus

Hankkeiden välinen yhteistyö on perustunut verkostotyön (Järvensivu 2019) ja yhteiskehittämisen (Hagman ym. 2018) taustalla oleviin näkökulmiin ja niiden joustavaan soveltamiseen. Olemme toteuttaneet verkostoitumisen jatkumoa ja yhteiskehittämisen prosessia systemaattisesti. Nyt toiminnan loppuvaiheessa ja tulevaa toimintaa suunniteltaessa on tärkeää myös saatujen tulosten, oppien ja kokemusten hyödyntäminen jatkokehittämisessä.

Hankeverkoston jatkuvuuden edistämiseksi järjestettiin työpaja osana Sosiaalinen kädenjälki -hanketta (ks. Palmgren, Ainonen, Hirvonen & Puisto 2023), johon kutsuttiin kaikki verkostotyöhön osallistuneet toimijat eli hankeverkoston jäsenet sekä työllisyyspalveluja järjestävät ja toteuttavat asiantuntijat. Työpajassa hyödynnettiin hankeverkoston yhteistyön tuloksia uusien hankeaihioiden työstämiseksi ja tavoitteena on saada aikaan hanke, joka jatkaa toiminnassaan myös OSTE-hankkeen hankeverkoston tulosten hyödyntämistä, käyttöönottoa, levittämistä ja edelleen kehittämistä.

Sari Halttunen, YTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Aaltonen, S., Hytti, U., Lepistö, T. & Mäkitalo-Keinonen, T. 2016. Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Turun yliopisto. Viitattu 30.6.2023 https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/yhteiskehittaminen-kaikki-siita-puhuu-mutta-mita-se-on-ja-miten-siina

Duffy, S. 2010. Citizenship & community. Finding the key to total place. Working paper, version 2.0. Centre for Welfare Reform. Viitattu 26.10. 2023. https://citizen-network.org/uploads/attachment/221/citizenshipcommunity.pdf

Gillespie, J & Duffy S. 2008. Community capacity social care. Draft discussion paper, version 1.0. In Control. Viitattu 26.10.2023. https://www.academia.edu/5853372/Community_Capacity_and_Social_Care

Hagman,K., Hirvikoski, T., Wollstén,P. & Äyväri, A. 2018. Yhteiskehittämisen käsikirja. Espoo: Espoon kaupunki. Viitattu 30.6.2023 URL: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-857-776-1

Haukilahti, A (toim.) 2021. Parempia palveluita verkostomalleilla. Sote-järjestäjän työkalut. Sitran selvityksiä 143. Viitattu 28.8.2023. https://www.sitra.fi/app/uploads/2021/04/sitra-parempia-palveluita-verkostomalleilla-v2.pdf.

Halttunen, S & Kangastie, H.2022. OSTE-hankkeen hankeverkoston yhteistyön avauksia. Viitattu 28.8.2023. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat—Lapin-AMKin-blogi?ln=dottwdnc&id=18be8f1f-421c-4523-ad2f-254d3b695081

Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 21.2.2023 https://docplayer.fi/799109-Verkostojohtamisen-opas-verkostotyoskentely-sosiaali-ja-terveysalalla.html

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen – Opi ja etene yhdessä. Helsinki: BoD – Books on Demand.

Palmgren, M., Ainonen, M., Hirvonen, J. & Puisto, I. 2023. Lapin Sosiaalinen kädenjälki. Pohjoisen tekijät, Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 2023:35. Viitattu 16.3.2024. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=a00e5df6-d2e6-4b14-9e9b-8894debeae25

Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Viitattu 21.2.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161513/VNK_12_19_Verkostojohtamisen_opas.pdf

Julkaisematon

Jussi Olavi Jokinen. 2022. Yhteenveto työpajoista 8.4.2022 ja 7.9.2022.

20 Puheenvuoroja työkyvyn ja työllistymisen tuesta

Mika Hyväri, Aino Laajala, Maija Saarenpää, Johanna Sirviö, Sari Väisänen, Samuel Juntunen, Tuija Keihtä, Marko Palmgren, Raija Kerätär, Jarno Karjalainen, Mikko Kinnunen, Pauli Rautiainen sekä kaksi anonyymisti kirjoittanutta asiakasta

Tässä artikkelissa kuvataan eri toimijoiden ajatuksia työkyvyn ja työllistymisen tuesta. Artikkelissa on lyhyitä puheenvuoroja Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaaminen (OSTE) –hankkeessa mukana olleilta, kuin myös eri alojen asiantuntijoilta. Artikkelin alussa näkökulmia esille tuovat OSTE-hankkeessa mukana olleet asiakkaat, henkilöstöpalveluyrityksen edustaja ja työllistymisen sekä työllisyyspalveluiden verkostossa olevat toimijat. Nämä puheenvuorot valottavat myös osaltaan OSTE-hankkeen merkitystä ja yhteistyötä työllistymisen tuen kontekstissa. Artikkelin lopussa työkyvyn, koulutuksen ja työllistymisen teemoja tarkastelevat kansallisella tasolla toimivat terveyden- ja hyvinvoinnin, yrittäjien ja sosiaalioikeuden edustajat. Kaikki puheenvuorot on otsikoitu ja nimetty erikseen kyseisen kirjoittajan ja hänen aiheensa mukaisesti.

Uudelleenkoulutuksen näkymät selkiytyivät

Asiakas A

Sain Kevan (Suomen suurin eläkevakuuttaja) maksaman uudelleenkoulutus päätöksen ja tähän suunnitteluapua Mehiläisen kuntoutusohjaajalta. Kuntoutusohjaaja kertoi hänen tietävän Lapissa käynnissä olevasta OSTE-hankkeesta ja sainkin pian ajan ensimmäiseen tapaamiseen hankkeen puitteissa. Olin pitkään pyöritellyt useita vaihtoehtoja uuden koulutuksen ja ammatin suhteen, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla silmäni avautuivat uuden ammatin suhteen. Toisella kerralla olin jo vakuuttunut uudesta ammatista ja koulutuksesta. OSTEssa ohjaajana toiminut Mira osasi kertoa koulutuksesta ja mahdollisista työpaikoista kattavasti, kun minulla itselläni oli tästä hyvin suppea ja vääristynyt kuva. Sain hyvin konkreettista apua, ja yhdessä Miran kanssa olimme yhteydessä koulutuksen järjestäjiin Teams-tapaamisten muodossa, joista Mira oli puolestani sopinut. Sain myös vinkkejä päivähoitopaikasta lapselleni ja yhdessä vierailimmekin parissa paikassa. Kiitos OSTE-hanke ja Mira. Löysin viimein itselleni sopivan koulutuksen.

Hankkeen tuella töihin

Asiakas B

Olen teininä kuuroutunut 36-vuotias nainen. Olen valmistunut taloushallinnon tradenomiksi vuonna 2011. Työtehtävien uudelleenorganisointi vei pitkäaikaisen työni. Tuoreimman tutkintoni loppuvaiheessa otin yhteyden osatyökykyisten OSTE-työllistymishankkeeseen. Sieltä sain idean pätevöityä opetustehtäviin. Hankkeesta minulle ehdotettiin vuorotteluvapaan sijaisuutta, joka alkaa 4 kuukautta valmistumiseni jälkeen. Ehdin keväällä suorittaa avoimia kasvatustieteen opintoja yliopistossa. Nyt olen töissä määräaikaisena projektityöntekijänä haluamassani työpaikassa. Minulla on myös hyvät valmiudet suorittaa ensi keväänä pedagogiset opinnot, joista en ennen OSTE-hanketta tiennyt mitään. Suhtaudun ammatilliseen tulevaisuuteeni toiveikkain mielin.

Uutta työpaikkaa hakiessani huomasin, että ennakkoluulot osatyökykyisiä kohtaan ja tietämättömyys palkkatuen eduista ovat valitettavia tosiasioita tänäkin päivänä. Tämän vuoksi tämän hankkeen tapainen toiminta osatyökykyisten koulutus- ja työllistymispolkuja suunnitellessa olisi tarpeen. Työnhakijan kuuluessa työntekoa rajoittavaan vähemmistöön, työnantaja tarvitsee usein kolmannen osapuolen vakuuttamaan, mihin osatyökykyinen pystyy. Työnantajalle hämärän peitossa voi olla myös saatavilla oleva rahallinen tuki. Täsmätyökykyiset voisivat osaltaan helpottaa meidän työvoimapulaamme, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus.

Yhteistyöllä mahdollisuuksia työllistymiseen

Mika Hyväri, uravalmentaja, yrittäjä, Eezy Lappi, henkilöstöpalvelyritys

Eezy on työelämän asiantuntijatalo, joka auttaa yrityksiä löytämään sopivia työntekijöitä ja ihmisiä työllistymään. Eezyn osaamista ovat muun muassa henkilöstövuokraus ja rekrytointi- ja työllisyyspalvelut. Olemme auttaneet työnhakuprosessissa OSTE-hankkeen asiakkaita. Ohjausyhteistyömme hankkeen toimijoiden kanssa on ollut mielestäni erittäin sujuvaa, avointa ja luottamuksellista. Olemme keskustelleet työnhakuun liittyvistä asioista monipuolisesti ja syvällisesti asiakkaiden kanssa. Asiakkaat ovat kertonut haasteista, tavoitteista ja toiveista rehellisesti. He ovat myös kuunnelleet neuvojani ja ehdotuksiani kiinnostuneesti ja avoimesti. Olen arvostanut sitä, että suurin osa asiakkaista on ollut aktiivisia ja oma-aloitteisia ohjaustilanteissa. Olen nähnyt osassa asiakkaista paljon potentiaalia ja uskon, että suurin osa asiakkaista löytää sopivan työn hyvinkin pian.

Asiakasyhteistyön toteutuminen

Aino Laajala, asiakasvastaava, Rovaniemen Ohjaamo / TE-palvelut

OSTE-hanke on toiminut tärkeänä yhteistyökumppanina julkisten työllisyyspalvelujen rinnalla.

Työskentelen Rovaniemen Ohjaamolla työllisyyspalvelujen asiakasvastaavana ja tarkastelen OSTE-hankkeeen toimijoiden kanssa tehtyä yhteistyötä työllisyyspalvelujen näkökulmasta.

Olen kokenut OSTE-hankkeen hyödylliseksi työllisyyspalvelujen asiakastyössä tukea ja monialaista palvelua tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Hankkeesta ovat hyötyneet erityisesti ne asiakkaat, joilla on ammatillisten suunnitelmien lisäksi esimerkiksi terveydentilan haasteita ja mahdollisia selvittelyjä, mutta kuitenkin motivaatiota hakea ja edetä koulutukseen tai työhön. OSTE-hankkeen toimijat ovat esimerkiksi selvitelleet asiakkaiden kanssa ruohonjuuritasolta lähtien konkreettisia etenemisvaiheita opintoihin, hakua vaihe vaiheelta, CV:n päivittämistä, työnhakua. OSTE-hankkeessa on autettu paljon myös arkielämän asioissa kuten eri tukien hakemisessa, asunnon hankinnassa, terveydenhuollon tutkimuksiin hakeutumisessa, terveydenhuollon jonotilanteen selvittelyssä ja lääkityksiin, kuntoutuksiin ym. palveluihin liittyvissä asioissa. Hankkeessa on omien asiakkaideni kanssa saavutettu huikeita tuloksia.

OSTE-hanke on ollut avuksi omaan työhöni erityisesti sen jatkuvuuden takia, koska TE-palveluissa asiakasvastaavilla ei valitettavasti ole asiakasmäärien vuoksi tarjota yhtä tiivistä henkilökohtaista tukea. Koen että jatkossakin tarvitaan vastaavanlaista matalan kynnyksen palvelua, johon ei tarvitse erikseen hakea. Asiakkaat saavat konkreettista nopeaa apua ammatillisten asioiden edistämiseen ja siirtymävaiheisiin. Myös se, että valmentajalla on ollut mahdollisuus olla Ohjaamolla, on madaltanut ohjauskynnystä ja asiakasta on tavattu yhdessä ja samassa paikassa.

OSTE osana Pointin laajaa toimijaverkostoa

Maija Saarenpää, projektipäällikkö, Osaamista työelämän tarpeisiin -hanke, Työllisyyden yhteispalvelu Pointti, Kemi

Oppilaitokset tarttuivat suureen haasteeseen käynnistäessään OSTE-hankkeen, ja me viranomaistahot otimme sen avosylin vastaa täydentämään ja kehittämään kohderyhmän tarpeisiin nähden riittämätöntä palvelutarjontaa. Oli siis helppo vastata kyllä, kun OSTE-hankkeesta ensimmäisen kerran lähestyttiin Kemin kaupungin työllisyyspalveluja.

Hankkeen alkumetrit Kemissä ajoittuivat juuri siihen saumaan, kun Kemin kaupunki lähti rakentamaan työllisyyden yhteispalvelu Pointtia osana Työtä Kemissä! -hanketta (ESR) ja kaupungin koordinoimaa äkillisen rakennemuutoksen (ÄRM) toimintaa Stora Enson Veitsiluodon tehtaan lopettamisilmoituksen myötä. Yhdessä OSTE-porukan kanssa käärittiin hihat ja istahdettiin alas miettimään eri osapuolten rooleja, tehtäviä ja asiakasohjausta. Yhteisen työn tuloksena syntyi asiakkaan prosessikaavio (liite 3) hahmottamaan kokonaisuutta ja prosessin eri vaiheiden sisältöjä. Uskon, että tämä yhteinen pohdinta ja vuoropuhelu loi vahvan pohjan sille, että OSTE löysi nopeasti paikkansa laajassa toimijaverkostossa ja oli merkittävällä panoksella mukana Pointin fyysisen toimipisteen toiminnan käynnistämisessä. Samalla pohja molemminpuoliselle luottamukselle rakentui. Olimme kaikki samalla viivalla uuden äärellä.

Nyt, kun OSTE-hanke on päättymässä, olemme Pointissa jälleen uuden äärellä. Yksi palikka kokonaisuudesta jää pois, vai jääkö sittenkään? Mitä olemme saaneet, mitä olemme oppineet, miten tästä eteenpäin? Vaikka Pointin koulutuskeskiviikkoihin ei enää kalenterissa olekaan merkintää OSTE-hankkeelle, hankkeen työntekijät eivät ainakaan kaikilta osin katoa minnekään. On jo nyt tiedossa, että osa heistä jatkaa viikoittain työtään Pointissa, ja muidenkin kanssa ollaan eri yhteyksissä varmasti tekemisissä jatkossakin. Vaikka OSTE ja Työtä Kemissä -hanke eivät enää raamita toimintaa, samat henkilöt työskentelevät verkostossa omissa rooleissaan ja yhteistyö on varmasti jouhevaa niissä puitteissa hankkeiden päättymisen jälkeenkin. OSTE-hankkeen myötä olemme oppineet tuntemaan toisemme, oppineet uusia yhdessä tekemisen toimintatapoja, kehittyneet verkostotoimijoina ja madaltaneet kynnystä verkoston eri voimavarojen hyödyntämiseen osatyökykyisten asiakkaidemme parhaaksi.

Se, että OSTE-hankkeessa mukana olevissa oppilaitoksissa tunnistettiin osatyökykyisten asiakkaiden tuen tarpeet ja vastattiin niihin resursoimalla hankehenkilöstön työpanosta asiakastyöhön, ansaitsee täyden kiitoksen. Mielestäni hankkeen erityinen vahvuus on ollut siinä, että sen asiakaskriteerejä ei määritelty liian tiukasti. Tukea ja apua saadakseen asiakkaalla ei tarvinnut olla työkykyä rajoittavaa, diagnosoitua sairautta tai vammaa, vaan kynnys hankkeeseen osallistumisesta pidettiin riittävän matalana. Jo itsessään pitkittynyt työttömyys voi tuoda mukanaan haasteita, joiden ratkaisuun työnhakija tarvitsee ulkopuolista tukea, mitä palvelujärjestelmästämme ei välttämättä nykymuotoisenaan löydy. Asiakas on saanut aikaa ja arvokasta apua mm. oman osaamisensa ja vahvuuksiensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Yhdessä asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa on löydetty ratkaisuja, jotka ovat haastavistakin tilanteista huolimatta johtaneet työhön tai koulutukseen. Jossain määrin asiakkaan kokonaistilanteen haastavuus on kuitenkin voinut tulla yllätyksenä ja jatkopolkujen suunnittelu yhdessä asiakkaan muun verkoston kanssa on voinut jäädä osittain riittämättömäksi.

Yhtenä hankkeen merkittävistä onnistumisista voidaan pitää sitä, että asiakkaat ovat saaneet henkilökohtaista tukea myös voimaantumisen näkökulmasta. Vaikka matkaa työ- tai koulutuspolun lähtöviivalle vielä olisikin ollut, on löytynyt keinoja asiakkaalle saada arkeen sisältöä esim. miesten ryhmistä tai muista kolmannen sektorin toiminnoista. Myös järjestöjen työllistymismahdollisuuksia on voitu hyvällä verkostoyhteistyöllä hyödyntää asiakkaan tilanteen ratkaisemisessa.

OSTE-toimijat tulivat heti hankeen käynnistyttyä osaksi Pointtia, ja samalla alkoi rakentua toimiva yhteistyö Pointin yrityspalvelutiimin kanssa. Eri osapuolet ovat antaneet kiitosta hankkeelle työllistymisvaiheessa olevien asiakkaiden toimivasta asiakasohjauksesta. Yhdessä eri toimijoiden kesken on mietitty parhaat ratkaisut niin työnhakija-asiakkaiden kuin työnantajienkin tarpeisiin ja yhdessä tekemällä on vältetty päällekkäisyyttä mm. yritysten kontaktoinneissa. Tietoa on jaettu niin, että sopivia mätsejä on saatu puolin ja toisin.

OSTE-hankkeen saatavilla olo Pointissa on nähty erittäin tärkeänä, sillä asiakkaat ovat ajan kanssa oppineet hyödyntämään Pointin palveluja. Hankkeen kautta asiakkaille on saatu myös suora yhteys oppilaitoksiin esimerkiksi koulutusta mietittäessä silloinkin, kun asiakkaalla ei ole ollut varsinaista hankkeen asiakkuutta. Nähdäkseni myös oppilaitosten työntekijöille toimiminen Pointissa on laajentanut verkostoja, joita oppilaitoksissa voidaan hyödyntää hankkeen päättymisen jälkeenkin. Vaikka hanke nyt päättyykin, yhdessä tekemisen toimintamalli Pointissa ja Pointin verkostossa jatkuu.

Yhteistä tekemistä työnantajayhteistyön parissa

Johanna Sirviö, YTM, työkykykoordinaattori, Lapin TE-palvelut

OSTE-hankkeen kanssa olen päässyt tekemään innostavaa ja rakentavaa kehittämistyötä työkyvyn ja osa- ja täsmätyökykyisten työnhakijoiden työllistymismahdollisuuksien löytymiseksi ja työkykytiedon viemiseksi työnantajille. Toimin työkykykoordinaattorina Lapin TE-palveluissa, ja hanke on ollut koko toimintakautensa ajan tiivis yhteistyökumppani työssäni. Työni pääpaino on työnantajayhteistyö ja työn muokkaaminen sekä täsmätöiden ja -tekijöiden kohtauttaminen.

OSTE-hankkeen toimijoiden kanssa on toteutettu tiedonhankintaa työnantajakyselyn avulla, analysoitu tietoa, kirjoitettu julkisia tekstejä aiheesta Osatyökykyiset osaavana työvoimana. Yhteistyössä on toteutettu verkostolle ja työnantajille suunnattuja tapahtumia ja tilaisuuksia, joissa olemme päässeet avaamaan työkykytietoa työnantajille ja kertomaan tarjolla olevista rekrytoinnin tukipalveluista. OSTE-toimijoiden kanssa on kokeiltu myös yhteisiä työnantajakäyntejä, jotka edelleen konkretisoivat osatyökyisten työllistämisen teemaa työnantajille. Nämä käynnit olen kokenut toimivana konkreettisena yhdessä tekemisenä, jolla voidaan löytää ratkaisuja niin työnantajien kuin osatyökykyisten henkilöiden työmarkkinatarpeisiin.

Hyvän yhteistyön yhtenä ytimenä näen tahtotilan avata tietoa osatyökykyisten työvoimapotentiaalista työnantajille. Tiedon viemistä työnantajille ja esimerkkejä onnistuneista työn räätälöinneistä tarvitaan, tämä vaatii tiivistä ja matalan kynnyksen välitöntä yhteistyötä. Tämä on onnistunut mielestäni OSTE-toimijoiden kanssa mallikkaasti.

Ammatillisen kuntoutuksen ja hanketyön yhteistyö koulutus- ja urapolkujen suunnittelussa

Sari Väisänen, työvalmentaja, työvalmennuspalvelut, Mehiläinen Oy

Toimin Mehiläisessä työvalmentajana eri työeläkevakuuttajien ja liikenne- ja tapaturmavakuuttajien ammatillisen kuntoutuksen palveluissa mm. Oulussa ja Rovaniemellä. Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on tukea ja mahdollistaa joko omaan työhön paluu tai siirtyminen uusiin työtehtäviin. Kuntoutus suunnitellaan ja toteutetaan aina yksilöllisesti. Kuntoutus voi sisältää vaihtoehtoja työkokeilusta uudelleenkoulutukseen. Työkyvyn heikentyminen tai työn menetys voivat olla isoja kriisejä. Useimmiten asioiden käsitteleminen ja uusien koulutus- ja työmahdollisuuksien hahmottaminen yhdessä avaa asiakkaalle uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia oman urapolun rakentamiseen.

OSTE-hanke on tuonut käytännössä esille monialaisen yhteistyön ja asiantuntijuuden jakamisen merkityksen myös työeläkevakuuttajien ja liikenne- ja tapaturmavakuuttajien ammatillisen kuntoutuksen toteutuksen suunnittelussa. Yhteistyö ammatillisen kuntoutuksen asiakkaan ja eri asiantuntijoiden kanssa on vahvistanut asiakaslähtöisyyttä sekä mahdollistanut entistä yksilöllisemmän asiakkaan osaamiskartoituksen tarpeineen, tarvittavine toimenpiteineen ja ratkaisuineen. Moniammatillisen ja toimivan yhteistyön perustana on koko hankkeen toiminnan aikana mielestäni ollut hyvä ja toimiva vuorovaikutus sekä eri tietojen ja näkökulmien saattaminen rohkeasti yhteen, mikä on mahdollistanut ratkaisujen löytymisen haastavissakin tilanteissa.

OSTE-hanke asiantuntijoineen on ollut kuin ”täsmätuki” asiakkaan koulutus- ja urapolkujen suunnitelmien toteutumisen yksinä mahdollistajina. Yhteiset monialaiset verkostopalaverit ovat olleet antoisia ja niiden kautta olemme yhteistyössä saaneet monia asiakkaiden uudelleenkoulutusratkaisuja käytännön tasolla nopeammin eteenpäin. Esimerkiksi kokooja on voinut lähteä uudelleenkoulutukseen opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa tavoitteenaan työllistyä fyysisesti vähemmän kuormittaviin tehtäviin valmistumisen jälkeen. Kirvesmies on puolestaan uudelleenkoulutuksen kautta lähtenyt opiskelemaan rakennusinsinööriksi. Lapin alueen koulutusmahdollisuuksien ja työllistymisen tilanteen erityinen paikallistuntemus ja olemassa olevat verkostot ovat myös olleet osaltaan mahdollistamassa entistä yksilöllisempien ratkaisujen rakentamista. Lisäksi OSTE-hankkeen kautta pitkään työelämässä olleet asiakkaat ovat voineet saada tarvittaessa myös tukea IT-taitojensa kehittämisessä joko ennen opintojen alkua tai opintojen alkuvaiheessa. OSTE-hankkeen toimijat ovat olleet tarvittaessa myös rinnalla kulkijoita mm. opintojen alkuvaiheen myllerryksessä ja turvanneet sekä tukeneet omalta osaltaan asiakkaiden työntekijästä opiskelijaksi siirtymistä. Tällaiselle yksilölliselle tuelle ja ohjaukselle on selvästikin aito tarve.

OSTE-hankkeen toimintamallit ovat mielestäni erittäin tarpeellisia ja monipuolistavia tukimuotoja ja -palveluja pohdittaessa asiakkaiden olemassa olevan osaamisen ja jäljellä olevan työkyvyn mahdollisuuksia uusien terveydentilalle soveltuvien urapolkujen suunnittelussa. Toivottavasti OSTE-hankkeen aikana kehitetyt työ- ja toimintamallit osatyökykyisten ihmisten ohjaukseen, neuvontaan ja tukemiseen jäävät pysyviksi, koska niillä on todella ollut merkitystä uusia urapolkuja pohtiville ihmiselle.

Yksilölliset asiakkuusprosessit muuttuvassa toimintaympäristössä

Samuel Juntunen, työllisyyspäällikkö, Tornion kaupunki

Pitkään työttömänä olleiden osatyökykyisten matka työelämään voi joskus muodostua pitkäksi. Matkan edetessä pystymme tarkastelemaan myös järjestelmiemme osien toimintaa. Osa toimii, mutta huomio tietysti kiinnittyy niihin prosessin osiin, jotka eivät välttämättä niin hyvin toimi. Eihän vaan käy niin, että matkaaja uupuukin välille?

Muutama huomio: Kolmen vuoden sisään tapahtuu Suomessa kaksi historiallisen suurta uudistusta. Ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) -uudistus 2023 alkaen, mutta pieni uudistus ei ole myöskään työvoimapalveluiden siirto kuntiin vuoden 2025 alusta. Näiden kahden uudistuksen muodostamalla sillalla ratkotaan tämänkin loppujulkaisun aiheena olevien ihmisten kohtaloita tulevaisuudessa. Uudistuksilla on siis useita yhtymäpintoja, ei vähiten monialaisen yhteistyön (TYP) osalta.

Toinen huomionarvoisa asia on se, että Suomessa on työttömiä työnhakijoita yhteensä 249 000 (Työllisyyskatsaus, syyskuu 2023, TEM) joista pitkäaikaisesti työttömien osuus on lähes 90 000 henkilöä. Samaan aikaan 73 % Suomen yrityksistä mainitsevat osaavan työvoiman saatavuuden olevan kasvun esteenä, ei pelkästään noususuhdanteiden aikaan vaan muutoinkin (Kauppakamarin kysely, 2022).

Kolmantena huomiona kirjaus pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmasta:

”Työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kevennetään, jotta rajallista resurssia voidaan käyttää tarkoituksenmukaisemmin ja asiakaslähtöisemmin. Alkukartoitukseen ja henkilökohtaiseen kohtaamiseen panostetaan. Virkailijalle annetaan enemmän harkintavaltaa ja velvoitetaan yksilölliseen työllistymisen edistämiseen.”

Kirjaus on kannatettava. Jäämme odottamaan, miten ne muuttuvat todeksi.

Odotellessa voidaan perustellusti kysyä, olemmeko itse todella tehneet voitavamme, jotta tämä räikeä kohtaanto-ongelma saadaan ratkaistua?

Voitavansa on ainakin tehnyt Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoima OSTE-hanke, hankkeen toimijat ja työntekijät, joiden työtä ja paneutumista minulla on ollut kunnia seurata ohjausryhmätyöskentelyn kautta. Vallitsevassa tilanteessa, jossa sote-palvelut muodostettiin uudestaan, jossa covid-19 epidemia rajoitti toimintamahdollisuuksia, jossa samaan aikaan tavoitellaan yksilön tilanteen syvällistä ymmärtämistä ja edelleen työnantajan tarpeiden ymmärtämistä, ei ole olemassakaan järjestelmää, ohjelmaa eikä portaalia, joka yhtälön kykenisi yksinään ratkaisemaan. Syyllistyn seuraavassa tietoisesti monipuolisen toiminnan niputtamiseen; ainoa keino ja apu on työntekijä, joka toimii kompassina suunnan kadotessa, Tarzanina tukiviidakossa ja enkelinä yrityksissä. Esteitä työllistymisen edestä pitää raivata tavoitteellisesti ja määrätietoisesti, kunnes saavutetaan tilanne, jossa niitä ei enää ole. Koska matka on usein pitkä ja raskas, on hyvä, kun on mukana kaveri. Annetaan arvo myös prosessille. Ymmärretään se, että yksilöiden erilaisista tilanteista johtuen, myös prosessit ovat jokaisella erilaisia. Ei ole tarkoituksenmukaista ahdistaa toimintatapoja kovin tiukkaan muottiin. Ei palvele tarkoitusta, jos yksilöllisistä tarpeista lähtevä jouston mahdollisuus kadotetaan, kun tavoitellaan selkeää prosessia. Ihmistyössä on loputon määrä muuttujia.

Riittäisikö, että tunnistetaan kriittiset kohdat. Tunnistetaanko viranomaistyössä palvelutarpeet riittävän hyvin? Jos tunnistetaan, pääseekö terveystarkastukseen helposti? Olisiko vuosikausien pullonkaula lääkärille pääsyn osalta historiaa hyvinvointialueuudistuksen myötä? Onko saatavilla rinnallakulkija tarvittaessa?

Edellä mainitut asiat eivät ole riippuvaisia hallitusohjelmakirjauksista. Voimme tehdä asioille paljon yhdessä ja itse. Jatketaan työtä.

Monialaista yhteispalvelua työllistymisen edistämiseen

Tuija Keihtä, YTM, johtava työllisyysasiantuntija, Lapin liitto

Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) on yhteistoimintamalli, jossa TE-toimisto, hyvinvointialue ja Kansaeläkelaitos (Kela) yhdessä arvioivat työttömien monialaisen palvelutarpeen, suunnittelevat työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työttömien työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta. Tarkoituksena on edistää työnhakijan työllistymistä yhteensovittamalla työvoima-, sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelut.

Monialainen yhteispalvelu on suunnattu pidempään työttömänä olleille henkilöille, jotka tarvitsevat tukea työllistymispolun löytämiseen työmarkkinoille. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus sisältää laajalti erilaisia palveluita, joista täytyisi osata löytää erilaisiin tilanteisiin sopivia palveluita, jotka parhaillaan muodostavat jouhevasti etenevän palveluketjun kohti työllistymistä. Monialaisen yhteispalvelun rikkautena ja samalla haasteena on usean eri organisaation palvelurepertuaarin ja toimintakulttuurien yhdistäminen.

Työnhakijoiden tarpeisiin vastaaminen oikea-aikaisilla ja tarpeenmukaisilla palveluilla muuttuvissa toimintaympäristöissä edellyttää palveluiden ja yhteistyökäytänteiden kehittämistä, joissa hankkeet toimivat tärkeänä voimavarana. Monialaisessa palvelussa olevat asiakkaat tarvitsevat usein tukea koulutukseen ja työelämään siirtymisen vaiheissa. OSTE-hankkeessa on haettu yhteistoimintatapoja, joilla pystytään tukemaan erityisesti pitkään työttömänä olleiden henkilöiden osaamisen vahvistamista. Asiakkaille on ollut tarvittaessa saatavilla henkilökohtainen tuki koulutuspolun löytämiseen ja siinä etenemisessä sekä työhönvalmennusta siirtymissä koulutuksesta työelämään.

Lapin sosiaalinen kädenjälki kasvaa monialaisessa verkostoyhteistyössä

Marko Palmgren, YTM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen ja työvoiman kohtaanto-ongelma ovat yhteiskunnallisia haasteita, jotka ovat sekä sosiaalisesti että taloudellisesti kestämättömiä. OSTE-hankkeessa on ansiokkaasti rakennettu verkostoja sekä hyviä käytäntöjä, joilla tuetaan ja vahvistetaan osatyökykyisten kiinnittymistä työelämään.

Yhteiskunnallisia haasteita, kuten osatyökykyisten työllistymistä tai työvoiman kohtaanto-ongelmaa ei mikään organisaatio voi ratkaista yksin. Uudet ratkaisut ja innovaatiot eivät synny organisaatioiden sisällä, vaan niiden välillä. Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkosto ja hankeperhe jatkavat ja täydentävät OSTE-hankkeessa käynnistettyä monialaista yhteistyötä osatyökykyisten tukemiseksi. Lapin sosiaalinen kädenjälki -hankeperheessä onkin jo monia hankkeita ja hankeaihioita jatkamassa OSTE-hankkeesta nousseita kehittämispolkuja.

Lapin sosiaalinen kädenjälki -toimintamallissa ja hankeperheessä on kyse avoimeen verkostoyhteistyöhön perustuvasta yhteiskehittämisestä, jossa haetaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen ja työvoiman kohtaanto-ongelmaan. Tarvitaan monialaista yhteistyötä ja pitkäjänteistä yhteiskehittämistä, jotta uudet ratkaisut ja innovaatiot syntyvät ja juurtuvat arkiseen toimintaan. Tärkeintä on, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus löytää paikkansa työelämästä osaamisensa ja voimavarojensa pohjalta.

Sosiaalinen kädenjälki tarkoittaa jonkin palvelun, tuotteen tai toiminnan tuottamaa yhteiskunnallista vaikutusta. Mitä suurempi kädenjälki on, sitä paremmin sosiaalinen kestävyys, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat, mikä osatyökykyisten kohdalla tarkoittaa esimerkiksi osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Sosiaalisen kestävyyden, vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden sekä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta tärkeintä on se, että me jatkamme yhteistä työtä lappilaisen sosiaalisen kädenjäljen kasvattamiseksi, jotta jokaisella on mahdollisuus löytää paikkansa työelämässä. Jatketaan yhteistyötä, tervetuloa mukaan!

Osatyökykyisten pitkäaikaistyöttömien reitit koulutukseen ja työhön

Raija Kerätär, LT, kuntoutuslääkäri, aluevaltuuston ja aluehallituksen jäsen, Lapin hyvinvointialue

On todettu, että pitkäaikaistyöttömistä suuri osa jää palveluiden ja etuuksien ulkopuolelle, koska heidän palvelutarpeitaan, työkykyä ja kuntoutustarvetta ei selvitellä riittävän yksilöllisesti ja monialaisesti. Vaikka on selvää, etteivät työmarkkinatkaan tue riittävästi osatyökykyisten työelämäosallisuutta, suurin ongelma on se, ettei tukitoimien tarpeessa olevia osatyökykyisiä tunnisteta riittävästi.

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on runsaasti mielenterveyden häiriöistä kärsiviä, jotka ovat joko kokonaan palveluiden ulkopuolella tai vajaalla hoidolla. Näiden sairauksien yleinen seuraus on, että henkilö vetäytyy sosiaalisesta kanssakäymisestä ja samalla palveluista. TE-toimistoissa, sosiaalityössä tai työllisyyspalveluissa ei ole riittävää asiantuntemusta, jotta siellä asioivat osatyökykyiset tulisivat tunnistetuiksi. Myöskään tavanomaisissa peruspalveluissa terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotoilla näitä työkyvyn heikkenemisiä ei tunnisteta. Jotta kokonaistoimintakyky ja erilaisten palveluiden (hoito-, kuntoutus-, sosiaalipalvelut ja etuudet) tarve tulisi esille, tarvitsee lääkärikin tietoa verkostossa esille tulleista asiakkaan toimintakykyä koskevista piirteistä.

Työllistymistä edistävällä monialaisella yhteistyöllä (TYP) on lainsäätäjän tarkoitus ollut yhdistää eri sektoreiden palveluita, kun asiakkaana on useita palveluja tarvitseva henkilö. Tavoitteena on tunnistaa työttömän palvelutarve TE-palveluiden, sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kelan yhteistyönä. Tähän tavoitteeseen on päästy vaihtelevasti eri paikkakunnilla sen mukaan, miten on pystytty sopimaan yhteisistä toimintamalleista. Lapissa tilanne on valitettavasti vaatimaton. Tämän seurauksena esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan on ohjattu monessa kunnassa pääasiassa sosiaalisen kuntoutuksen tavoittein ja säästetty näin kunnan työmarkkinatukien maksuosuuksia. Poikkeuksina voi mainita ainakin Kemin ja Sodankylän työttömien palvelut, joissa tuloksia koulutuksen ja työelämän suuntaan on saatu myös vaikeimmin työllistyvien joukossa. Näillä paikkakunnilla on saatu ulotettua yhteistoiminta myös terveydenhuoltoon siten, että näkökulma on asiakkaan tarpeiden mukainen pitkäjaksoinen ohjaus ja tuki kohti työelämää.

Työttömän ohjaaminen kohti koulutusta ja työelämää on usein pitkällinen prosessi. Se voi lähteä etsivän nuorisotyön kotikäynnistä ja rohkaisemisesta kohti nuorten palveluita. Matkan varrella ohjataan esim. terveyskeskuksen vastaanotolle tai mielenterveyspalveluihin. Asiakasohjauksen luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja osaamista. Nuorten palveluissa voidaan opetella ryhmään menemistä, esimerkiksi ruokailussa. Pienten onnistumisten kautta mennään eteenpäin asiakkaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kuntouttava työtoiminta voi muuttua vähitellen koulutukseen ja työelämään suuntaavaksi ja työpäiviä päästään lisäämään. Kun tämä sujuu, voidaan edetä palkkatukityöhön tai työkokeiluun. Samaan aikaan sairauksien hoidon tulee olla mahdollisimman optimaalista. Kun kuntoutuminen etenee niin, että ollaan opinnoissa, nuoren selviytymistä ja toimintakykyä on edelleen tarkkaan seurattava. Vielä tässäkin vaiheessa voi esille nousta uusia, aiemmin tunnistamattomia ongelmia, esimerkiksi oppimisessa. Tällaisen pitkäaikaisen kuntoutusprosessin tukeminen vaati palvelujärjestelmältä paljon. Ohjauksen tulee olla ammattitaitoista, pitkäaikaista ja saattaen vaihdettavia vaiheita on paljon.

Kuka ja ketkä meillä tunnistavat pitkään työttömänä olleiden joukosta heidät, jotka ovat esimerkiksi sairaita ja hoitojen ulkopuolella? Se, että ei riittävästi tunnisteta asiakkaiden palvelutarpeita, näkyy myös työllistämishankkeiden tuloksissa. Positiivisimmat tulokset saavat ne, joiden asiakkaat ovat olleet hyväkuntoisia ja työkykyisiä. Vaatimattomia tuloksia saadaan, jos asiakasohjaus on epäonnistunut, ts. on ohjattu vääriin palveluihin. Kun koitetaan tukea työttömiä opintoihin ja työhön heikolla asiakastuntemuksella, käytetään valtavasti resursseja hukkaan.

Työttömien palvelutarpeiden tunnistamisen kehittäminen vaatisi Lapissa ensiksikin TYP-toiminnan uudelleen rakentamisen. TYP-johtaja ei yksin tähän kykene. TYP-toiminta tulisi liittää Lapin hyvinvointialueen Työ- ja toimintakyvyn vastuualueeseen, jossa se toimisi lähempänä sote-palveluita kuin nykyisin. Kuntiin siirtyvät työllisyyspalvelut ovat jatkossakin tärkeä hyvinvointipalveluiden yhdyspintaresurssi, joiden kanssa osatyökykyisten työttömien ohjaaminen kohti työelämää on yhteinen tavoite. Työkyvyn arvioinnin ja tukitarpeiden tunnistaminen vaatii paitsi osaamista, myös toimivan yhteisesti sovitun mallin asiakasinformaation kuljettamisesta, kunkin sektorin rooleista ja asiakkaan lähiohjauksen toimintatavoista. Myös erikoisosaamista kuten neuropsykologin, psykiatrin ja ammatillisen kuntoutuksen osaamista tarvitaan. Tukiprosessien tulee olla riittävän pitkiä, sillä palvelusta toiseen siirtyessään asiakkaan toimintakyvyn tukitarpeet ovat voineet muuttua ja tukea tarvitaan aiemmasta muuttuneella tavalla.

Oma kokemukseni on, että pitkään työttömänä olleelle on olemassa paljon erilaisia palveluita ja työllistämisen tukimuotoja. Suurin haasteemme on se, että kykenisimme ohjaamaan näihin palveluihin heidät, jotka niistä parhaiten hyötyisivät.

Työkyvyn ja työllistymisen tukeminen on tärkeää osa hyvinvointialueiden palvelukokonaisuuksia

Jarno Karjalainen, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Hyvinvointialueiden tarjoamat laadukkaat työkyvyn ja työllistymisen palvelut tukevat työikäisten työllistymistä ja työssä pysymistä. Työttömyydestä aiheutuu suomalaisille valtavia kustannuksia vuosittain. Erityisesti työterveyshuollon ulkopuolella olevilla ihmisillä on huonommat mahdollisuudet saada työkykyä ja terveyttä tukevia palveluja. Monialaista yhteistyötä tarvitaan; peräti 70 prosentilla Suomen työttömistä on enemmän kuin yksi työllistymisen este, yleisimpinä erilaiset terveysrajoitteet.

Työkykyohjelmassa kehitettiin monialaisia ja -ammatillisia työkyvyn tuen tiimejä tai verkostoja. Näitä tiimejä on toiminnassa tällä hetkellä hyvinvointialueilla eri puolella Suomea jo varsin runsaasti. Työkyvyn tuen tiimi koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista, joilla on työ- ja toimintakyvyn arvioinnin ja työkyvyn ja työllistymisen tuen osaamista. Tiimiin tarvitaan myös muiden kuin hyvinvointialueiden ammattilaisten työpanosta; tiimeillä on vahva kytkös Kelaan ja TE-palveluihin sekä kuntien työllisyyspalveluihin.

Työkyvyn tuen tiimi tai verkosto suunnittelee ja kokoaa yhdessä asiakkaan kanssa palvelutarpeen mukaiset työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelut asiakkaan työkyvyn tueksi. Tiimi toimii myös muiden ammattilaisten tukena. Työkykyohjelman seuranta- ja arviointitutkimuksessa Työkykyohjelmassa kehitetyt palvelut koettiin tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi.

Jos työllisyysastetta halutaan saada nostettua, tarvitaan osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työpanosta. Laatukriteereihin perustuvaa työhönvalmennusta tulisi ottaa laajasti käyttöön sosiaalihuollossa. Laatukriteereihin perustuva tuetun työllistymisen työhönvalmennus on tutkimusten mukaan vaikuttavaa, kun tarkastellaan kustannusvaikutuksia, asiakkaiden työllistymistä ja hyvinvointia. Toimintamallissa työnhakija työllistyy työhönvalmentajan tuella palkkatyöhön. Työhönvalmentaja tarjoaa tukea työnhakijalle työn etsimiseen, työn aloitukseen ja työssä pysymiseen sekä tukee myös työnantajaa rekrytoinnissa ja työllistämisessä. Työhönvalmentajan työtä ohjaavat 25 laatukriteeriä, jotka liittyvät palvelun sisältöön, järjestämiseen ja henkilöstöön.

Työkykyä ja työllistymistä tukevat palvelut tulee nähdä palvelukokonaisuutena, jossa kullakin palvelulla on oma roolinsa. Sekä työkyvyn tuen tiimi että laatukriteereihin perustuva tuetun työllistymisen työhönvalmennus vaativat toimiakseen rakenteita ja yhteistyökäytäntöjä. Työkyvyn ja työllistymisen tuki tulee huomioida hyvinvointialueilla strategiatyössä. Hyvinvointialueen vastuulla on määritellä työikäisten palvelukokonaisuuksien palvelut, tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Hyvinvointialue ja kunnat sekä muut sidosryhmät sopivat monialaisista yhteistyörakenteista, yhteistyöfoorumeista ja resursoinnista. Tämä on erityisen tärkeää tulevaan TE24-uudistukseen valmistauduttaessa. Myös työkykykoordinaattorikoulutukset tarjoavat hyvän osaamispohjan monialaiselle ja moniammatilliselle yhteistyölle.

Yhdessä olemme vahvoja

Mikko Kinnunen, koulutuspolitiikan asiantuntija, Suomen Yrittäjät

Jokainen on hyvä jossakin. Kun lapset ja nuoret löytävät vahvuutensa ja alkavat käyttää ja kehittää niitä, he löytävät intohimonsa, toteuttavat unelmiaan ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Vahvuudet voivat löytyä koulussa, harrastuksissa tai vapaa-ajalla. Opimme kaikkialla. Meidän tulee tunnistaa ja arvostaa niin koulussa kuin työssä tai vapaaehtoistyössä tapahtuvaa oppimista. Suomi pärjää, kun erilaisten ihmisten erilaiset vahvuudet saadaan käyttöön ja osaamiset täydentämään toisiaan. Monenlaisuus on rikkautta. Erilaisten vahvuuksien ja osaamisten rajapinnassa syntyy uutta.

Työn tekeminen tuo merkitystä ja sisältöä jokaisen elämään. Autamme työn kautta suoraan tai välillisesti toisia. Toimimme aktiivisina kansalaisina ja parannamme yhdessä maailmaa pala kerrallaan. Kuulumme työn kautta erilaisiin yhteisöihin. Tämä osallisuuden kokemus kuuluu muodossa tai toisessa aivan jokaiselle. Kaikilla ei ole kuitenkaan samanlaisia mahdollisuuksia osallistua, opiskella ja tehdä työtä. Vammat, sairaudet ja vaikeudet voivat estää työn tekemisen. Sivistysvaltiota mitataan sillä, miten se pitää hauraimmista huolta, tukee heitä oppimaan, osallistumaan ja työllistymään. Kun jokainen nähdään arvokkaana, kaikki halutaan pitää tukitoimin mukana.

Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan osatyökykyisillä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla on oltava nykyistä joustavammin mahdollisuuksia osallistua työelämään. Jokaisen työpanos on tärkeä. Tarvitaan ohjaavien tahojen tiivistä yhteistyötä ja osa-aikatyön ja tukimuotojen joustavaa yhdistelyä. Uusi työ syntyy erityisesti pienissä ja keskikokoisissa yrityksissä. Osaavan työvoiman saaminen on yritysten kasvun suurin este. Maassamme on samaan aikaan pulaa osaavista työntekijöistä ja 300 000 25–59 -vuotiasta, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella.

Tarjolla oleva työ ja tekijöiden osaaminen eivät kohtaa. Ongelman ratkomisessa on käännettävä kaikki kivet. On ymmärrettävä, että kaikki työ ja pienikin työpanos on arvokasta. Kun osaamista vahvistetaan ohjatusti ja tuetusti pienin askelin ja onnistumisten kautta, osa-aikaisesta työstä voi edetä kokopäiväiseen työhön. Hyvinvoiva ihminen oppii ja jaksaa tehdä työtä. Meidän kannattaa vahvistaa hyvinvointia sekä lisätä ennaltaehkäisevää työtä ja matalan kynnyksen mielenterveyden palveluita, jotta ongelmat eivät pääse kasautumaan. Sen sijaan kyky tehdä työtä vahvistuu.

Koska osatyökykyisten joukko on hyvin moninainen, tarvitaan monenlaisia tapoja vahvistaa heidän osaamistaan. Työnantajat tarvitsevat tukea ja täsmäkoulutusta osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden rekrytointiin, ohjaamiseen, valmentamiseen ja tukemiseen. Kaikki työntekijät eivät mahdu samaan muottiin. Heidän yksilöllinen toimintakykynsä ja työn asettamat vaatimukset tulee täsmäyttää. Pienikin muutos tai jousto voi auttaa. Tähän tarvitaan usein kärsivällistä ohjausta ja valmennusta, johon yrityksille olisi syytä tarjota myös yhteiskunnan resursseja.

Tarvitsemme entistä enemmän jatkuvaa oppimista. Kun kehitämme osaamistamme, jaksamme tehdä työtä pitempään. Jotta yritykset pärjäävät jatkuvan muutoksen keskellä, yrittäjien kannattaa kehittää koko ajan omaa osaamistaan. Oppilaitosten kannattaa tehdä kiinteää yhteistyötä yritysten kanssa. Osaamisella työelämään -hanke tuki merkittävällä tavalla osatyökykyisten henkilöiden osaamisen kehittämistä ja työllistymistä Lapissa. Se lisäsi myös työelämän valmiuksia työllistää henkilöitä, joilla työkyky on alentunut sairauden, vamman tai elämäntilanteen vuoksi. Hankkeessa saatuja tietoja ja kokemuksia kannattaa levittää koko maahan.

Meidän kannattaa jatkossa mahdollistaa myös osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden yrittäjyyttä, jossa he voivat käyttää vahvuuksiaan. Siihen tarvitaan joustavuutta. Yritystulot ja työkyvyttömyyseläke tulee sovittaa yhteen kannustavalla tavalla. Henkilökohtausta apua ja liikkumisen tukea tulee järjestää eri puolilla maata. EU-tuissa yrittäjien erityistarpeet tulee ottaa huomioon. Jotta vahvuudet ja yrittävä asenne löytyvät, tarvitsemme yrittäjyyskasvatusta eskarista yliopistoon, koko koulupolun varrelle. Yrittäjän ammattitutkintoa kannattaa suorittaa oppisopimuksena, työtä tehden. Maahanmuuttajien tulisi voida suorittaa se myös englannin kielellä.

Jatkuva oppiminen eli osaamisen jatkuva kehittäminen työuran aikana kuuluu meille kaikille, jotta pysymme kelkassa mukana. Kun osaa, työn tekeminen ja siihen liittyvien haasteiden ratkominen tuntuu mukavalta. Työ maistuu – varsinkin kun sitä tehdään yhdessä. Olemme yhdessä vahvoja.

Pitäisikö vammaispolitiikan tavoitteet määritellä uudestaan?

Pauli Rautiainen, sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, hyvinvointi- ja valtiosääntöoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopisto

Eri tavoin vammaisten ihmisten työelämäosallisuudesta Suomessa on todella vähän luotettavaa tietoa. Usein esitetty arvio siitä, että vammaisten ihmisten työllisyysaste on arviolta noin kolmannes väestön keskimääräisestä, ei perustu mihinkään luotettaviin mittauksiin. Vaikka vammaisten ihmisten työelämäosallisuudesta on Suomessa kyllä puhuttu vuosikymmeniä paljon, yleensä erilaisten osatyökykyisyyteen pureutuvien hankkeiden yhteydessä työpaikkatasoon ja kuntoutuksen järjestämiseen kiinnittyen, makrotason työpoliittiseen tarkasteluun ja politiikkatoimiin liittyvää tietoa ei ole onnistuttu tuottamaan. Juhlapuheiden ulkopuolella aihepiiri on pikemminkin kuntoutuspoliittinen kuin työpoliittinen kysymys.

Jokseenkin luotettavasti tunnemme työikäisistä lähinnä vaikeasti näkövammaisten ja selkäydinvammaisten pyörätuolikäyttäjien työllisyystilanteen. Heistä vain noin viidennes on jollakin tavalla palkkatyössä, jos työssäolo määritellään huomattavasti väljemmin kuin muun väestön kohdalla. Väestötasolla vertailukelpoista tietoa ei heistäkään Suomessa tuoteta, mutta olemassa olevan tiedon perusteella voi arvioida, että aidosti avoimilla työmarkkinoilla kokopäivätyössä työskentelevien ja saamillaan työtuloilla elävien osuus jää ryhmissä alle kymmeneen prosenttiin. Luvut kertovat siitä, että vaikeasti näkövammaisten ja selkäydinvammaisten pyörätuolikäyttäjien työelämäosallisuus on Suomessa yksi Euroopan heikoimmista samaan aikaan, kun esimerkiksi sokeus tai pyörätuolin käyttö eivät tämän päivän työelämässä vaikuta ihmisen työkykyyn, jos työympäristö on esteetön ja saavutettava.

Suomessa vaikeasti näkövammaisten ja selkäydinvammaisten pyörätuolikäyttäjien alhaista työelämäosallisuutta ei kuitenkaan pidetä yhteiskunnallisena ongelmana. Ryhmiin kuuluvat kirjoitetaan ilman työkyvyttömyyseläkkeisiin muutoin liittyvää työkykyarviota automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeelle kansaneläkelaissa muuttumattomana 1950-luvulta lähtien olleen erityissäännöksen perusteella. Meillä on siis täysin työkykyisiä vammaisia ihmisiä, joiden ei edes odoteta työllistyvän. Tämä käy raadollisimmillaan ilmi siitä, kuinka sosiaalipolitiikan tutkijat ilmoittavat monissa NEET-nuoria (neither in employment nor in education or training) koskevissa tutkimuksissa jättävänsä tarkastelun ulkopuolelle vaikeimmin vammaiset nuoret, koska heidän työllistymiseensä ei tutkijoiden mukaan kyetä vaikuttamaan.

Kun haastattelin Karoliina Ahosen kanssa lapsuudessa ja nuoruudessa vaikeasti vammautuneita milleniaaleja ja zenniaaleja eli 1980-luvun alun jälkeen syntyneitä vammaisia ihmisiä työllisyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvistä kysymyksistä, esiin nousi pieni korkeasti koulutettu ja vallitsevalle vammaispolitiikalle kriittinen porukka. He katsoivat, että vammaisjärjestöjen omassa edunvalvonnassaan jäsenistönsä saavutettuina etuina puolustamat sosiaaliturva- ja kuntoutusjärjestelmän piirteet, kuten vaikeasti näkövammaisiin ja pyörätuolikäyttäjiin automaattisesti kohdistuva työkyvyttömyysolettama yhdessä siihen liittyvän automaattisen työkyvyttömyyseläkeoikeuden kanssa, ovat oikeastaan vammaisia ulos täydestä työmarkkinakansalaisuudesta sulkevia rakenteellisia mekanismeja. Seuraavista katkelmista, joissa on äänessä nuorena tapaturmaisesti vammautuneet pyörätuolikäyttäjät, käy hyvin ilmi, miten eräät vammaiset liittävät esimerkiksi selkäydinvammaisten pyörätuolikäyttäjien heikon aseman työmarkkinoilla siihen, kuinka vammautuneita ihmisiä suorastaan kannustetaan jäämään pois työelämästä:

”Silloin kun ihminen vammautuu, niin sitä paapotaan liikaa. Toki vammautuminen on iso muutos ja siinä voi pamahtaa aviokriisit ja perhekriisit samaan hommaan, mutta mun mielestä siinä pitää ammattilaisten aktiivisemmin ruveta tähtäämään, että ihminen kuntoutuu töihin. Koska meidän palvelujärjestelmä on tosi passivoiva, vammautuneet pitäisi saada nopeammin töihin. Nyt ne ei mene, koska saavat rahaa olemalla kotona, jossa on vaan kivempaa ja helpompaa. Pitäisi potkia vammautuneet hommiin, eikä antaa jäädä kotona makaamaan, koska kotona makaavat maksaa meidän yhteiskunnalle kaikista eniten.”

”Esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa vammautuneet pääsee aika helpolla eläkkeelle vakuutusyhtiön maksamana. Esimerkiksi yksi pyörätuolilla liikkuva korkeasti koulutettu, jolla on samanlainen toimintakyky kuin mulla eli ei mitään ongelmaa tehdä töitä, ei ole ollut vammautumisen jälkeen töissä vaan saa useiden tuhansien eurojen kuukausipalkkaa vastaavaa eläkettä vakuutusyhtiöltä. Hänen annetaan passivoitua eikä häneen kohdisteta mitään aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa. Miksi Suomessa ei käydä yhteiskunnallista keskustelua tällaisen vapaamatkustajuuden kieltämisestä?”

Jos Suomessa ryhdyttäisiin käymään yhteiskunnallista keskustelua siitä, pitäisikö näiden haastateltujen ”vapaamatkustajuudeksi” ja ”kotona makaamiseksi” kutsumiin asioihin puuttua, keskusteluun pitäisi ottaa hyvin paljon sellaisia kysymyksiä, joista tällä hetkellä mieluummin vaietaan kuin puhutaan. Vaikeasti näkövammaisten ja pyörätuolikäyttäjien aseman työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä lisäksi pitäisi alkaa puhua vakavasti esimerkiksi työsyrjinnästä. Eurobarometrin mukaan suomalaiset arvelevat huomattavasti muita eurooppalaisia useammin, että vammaisia ihmisiä syrjitään työnhaussa. Useat tutkimukset kertovat vammaisten ihmisten työsyrjinnän rehottavan työpaikoilla. Keskusteluun pitäisi ottaa myös esteettömyys. Tutkimukset kertovat, että Suomessa se toteutuu kodeissa muuta Eurooppaa paremmin, mutta kaupunkitiloissa ja työpaikoilla taas muuta Eurooppaa heikommin.

Vammaisaktivisti Kalle Könkkölä sanoi aikoinaan, että Suomen ja Yhdysvaltain ero on siinä, että Yhdysvalloissa pääset esteettömästi minne vaan, mutta joudut maksamaan apuvälineesi, kun taas Suomessa et pääse mihinkään, mutta apuvälineesi ovat ilmaisia. Tutkimukset kertovat myös siitä, että Suomessa kuntoutuksen onnistumiseksi määritellään se, että asiakas oppii mukautumaan tähän ja hyväksymään tämän. Ei tarvitse mennä sen kauemmaksi kuin vaikka Norjaan havaitakseen, että kuntoutuksen onnistumiseksi määritellään voimaantuminen taistelemiseksi tällaista vastaan.

Jos siis olemme suomalaisessa yhteiskunnassa vakavasti – emmekä vain juhlapuheiden tasolla – kiinnostuneita vammaisten ihmisten työelämäosallisuuden nostamisesta, joudumme pohtimaan vammaispolitiikkamme perusrakenteita ja kuntoutusajattelumme perustavoitteita uudelleen. Jotta voisimme lähteä tietoperusteisesti tuohon pohdintaan, meidän olisi tuotettava keskusteluun parempi tietoperusta alkaen aivan perustavista tilastoista. Sitä kautta pääsimme lopulta kohti vaikeimpia kysymyksiä kuten sitä, miksi Suomessa on 1980-luvun suojatyökomitean ajoista vastustettu muualla Euroopassa yleisiä työelämän vammaiskiintiöitä, vaikka hyvin sanktioidut kiintiöt ovat makrotasolla tarkasteltuna vaikuttavin politiikkatoimi yhdessä esteettömyys- ja saavutettavuusvelvoitteiden kiristämisen kanssa.

OSA III: Hankkeessa opittua ja näkökulmia tulevaan

21 Osaamisella työelämään -hankkeen toteutumisen arviointia ja kehittämisehdotuksia

Anu Kippola-Pääkkönen, Heikki Pantsar ja Helena Kangastie

Osaamisella työelämään –Osatyökykyisten tuettu osaaminen (OSTE) –hanke oli Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama kehittämishanke, jonka päätavoitteena oli tukea osatyökykyisten ja niiden henkilöiden työllistymistä, joiden työkyky voi olla uhattuna. Hankkeen toimenpiteet suuntautuivat henkilöasiakkaisiin, työnantajiin sekä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluverkostossa toimiville. Tämän kokoomateoksen eri artikkeleissa on kuvattu moninaisesti eri kohderyhmälle suunnattuja toimenpiteitä ja kokemuksia sekä niiden pohjalta kehitettyä toimintaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan hankkeen toteutuksen arviointia ja tavoitteiden saavuttamista sekä pohditaan toteutuneen toiminnan keskeisiä elementtejä. Artikkelissa vedetään yhteen Osaamisella työelämään -hankkeen kokemuksia ja mitä näkökulmia hanketyöstä heräsi. Lopuksi kuvataan tiivistetysti hankkeen tulosten juurruttamista sekä hanketyön pohjalta tehtyjä kehittämisehdotuksia työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluihin.

Hankkeen toteutuksen arviointi

OSTE-hankkeen hankearvioinnissa on pyritty selvittämään kuinka hankkeen tavoitteet ovat toteutuneet ja mitä tuloksia hankkeella on saatu aikaan. Lisäksi hankkeessa on arvioitu hankeprosessia eli millaisten toimenpiteiden kautta tuloksia saavutetaan. Arviointi on perustunut hankkeen alussa laadittuun arviointisuunnitelmaan ja siihen kytkeytyvään erilliseen prosessiarvioinnin suunnitelmaan. Arviointitietoa on käytetty hyväksi sekä hankkeen omana työvälineenä hankkeen etenemisen seuraamisessa ja toimintojen suunnittelussa, että rahoittajalle ja laajemmalle kohderyhmälle suunnatun tiedon levittämisen perustana.

Hankkeen arviointi on sisältänyt tavoitteiden saavuttamiseen ja tulosten toteutumiseen liittyvää arviointia (summatiivinen arviointi) sekä hankkeen etenemiseen ja toimenpiteiden toteutumiseen liittyvää arviointia (prosessiarviointi) (vrt. Seppänen-Järvelä 2004; Suopajärvi 2013). Kehittämishankkeissa on tärkeä toteuttaa moninäkökulmaista ja -menetelmällistä arviointia. Monimenetelmällisyys tarkoittaa sitä, että tietoa kerätään eri lähteistä ja erilaisia menetelmiä käyttäen. Eri tiedonkeruutapoja yhdistämällä voidaan tavoitella eri näkökulmia ja syvällisempää ymmärrystä arvioitavana kohteena olevasta aihepiiristä. (Creswell & Plano Clark 2018.)

Hankkeeseen liittyvään prosessiarviointiin on sisältynyt muun muassa hanketoimijoiden itsearviointikyselyt ja ohjausryhmän jäsenten arviointikyselyt sekä erilaisista tilaisuuksista kerätyt palautteet. Kerätty ja analysoitu laadullinen ja määrällinen tieto on ohjannut hankkeen etenemistä koko hankkeen keston ajan. Tärkeää on ollut myös hanketyöntekijöiden säännölliset kokoukset ja maksatuskausittain toteutuneet ohjausryhmän kokoukset, joissa on vaihdettua näkökulmia hankkeen toteutuksesta ja tulevista suuntaviivoista.

Hanke on aina prosessi, mutta harvoin suoraviivaisesti etenevä. Hankesuunnitelma antaa hankkeelle suuntaviivat, mutta ei ohjaa suoraan, miten toimenpiteet tulisi tarkalleen ottaen toteuttaa. Prosessin tulee olla joustava, jotta se jättää tilaa luovuudelle, reagoinnille ja aidosti asiakaslähtöiselle kehittämistyölle. OSTE-hanke käynnistyi koronaepidemian aikana, mikä esti alkuun lähikontaktissa olemista. Pandemiaan liittyvät yhteiskunnan rajoitukset hidastivat alkuun asiakastyön käynnistymistä ja estivät verkostojen kanssa tehtävää kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta. Hankkeen alussa toimenpiteitä toteutettiin pääosin etäyhteyksin eli toisin kuin hankkeen suunnitelmavaiheessa oli tilannetta ja kontekstia pystytty ennakoimaan.

Hankkeen toimenpiteiden toteutumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta on ollut velvollisuus raportoida rahoittavalle viranomaiselle läpi hankkeen toteutumiskauden. Rahoittajalle on toimitettu hankkeen toimintaa ja tuloksia kuvaava seurantaraportti maksatuskausittain (yhtensä 8 seurantaraporttia), ja tuen maksamisen ehtona on ollut, että rahoittavaa tahoa edustava viranomainen hyväksyy raportin. Hankkeen loputtua toimitetaan rahoittajalle myös loppuraportti.

Kehittämistoiminnassa kohderyhmä ja asiakkaat tulisi nähdä tärkeänä osana tiedon tuottamisen, palvelujen kehittämisen ja toiminnan arvioinnin prosessia (Pohjola, Kairala, Lyly & Niskala 2017). Asiakkaat voivat tuottaa tietoa muun muassa vastaamalla omaa tilaa ja sen muutoksia koskevaan tiedonkeruuseen, toimimalla informantteina palvelun laatua ja muutostarpeita selvittävässä tiedonkeruussa, osallistua muutostarpeita ja kehittämisehdotuksia tuottavaan tiedon antamiseen tai olla kumppaneina osallistavassa tai käyttäjäjohtoisessa kehittämisessä. (Järvikoski, Martin, Kippola-Pääkkönen & Härkäpää 2017.)

ESR-hankkeiden osallistujakohtainen seurantatietolomake (henkilötietolomake) on kerätty hankkeisiin osallistuvilta aloitus- ja lopetustilanteessa. Koronaepidemiaan liittyvien rajoitusten vuoksi seurantatietoja oli mahdollista kerätä myös sähköisesti. Rahoittajan ohjeiden mukaan tällöin ei kuitenkaan saatu kerätä osallistujan työllisyystilannetta, koulutusastetta ja muita taustatekijöitä (esim. vammaisetuuteen oikeuttava tai muu vamma) koskevia tietoja, joten tarkka dokumentointi jäi myös tiedonkeruun tapaan liittyen puutteelliseksi. Etenkin lopetustilanteen lomakkeiden keräämisessä on ollut haasteita, ja lopetustilanteen lomakkeissa on selvä kato suhteessa aloitustilanteen lomakkeisiin, joten tieto asiakkaiden koulutus- ja työelämätilanteesta on jäänyt puutteelliseksi. On myös hyvä huomioida, että ESR-hankkeiden osallistujakohtaisella seurantatietolomakkeella ei saada kerättyä tietoa siitä, mikä on niiden henkilöiden osuus, jotka ovat esimerkiksi työkokeilussa tai onko työllistyminen tapahtunut palkkatukea hyödyntäen vai ilman.

Hankkeeseen osallistuneille henkilöasiakkaille tarjottiin myös OSTE-hankkeeseen laadittuihin sähköisiin alku- ja loppukyselyihin vastaamisen mahdollisuutta. Alkukyselyssä kartoitettiin asiakkaiden odotuksia ja tuen tarpeita. Loppukyselyssä kartoitettiin sitä, miten hanke on vastannut odotuksiin, millaista tukea asiakkaat kokivat saavansa ja millaisia kehittämistarpeita hankkeeseen liittyi. Asiakkaan kanssa tehtävässä käytännön työssä on saatu myös arvokasta tietoa ja palautteita asiakkailta.

Hankkeen toimintaan jollain tapaa osallistuneista yrityksistä tai julkisista organisaatioista on kerätty lukumäärät. Hankkeessa on kuitenkin tehty erilaista tiedotuksellista ja ohjauksellista työtä moninaisissa tilaisuuksissa, messuilla, koulutuksissa, verkostoissa sekä keväällä 2023 tehostetussa jalkautuvassa työnantajatyössä, joten todellisuudessa hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvia ihmisiä on huomattavasti enemmän kuin dokumentoidut lukumäärät osoittavat. Työnantajille toteutettiin Lapin alueella Osaavaa työvoimaa Lappiin -kysely syksyllä 2021, joka suunnattiin Lapin alueen 3 500 työnantajalle. Lapin TE-toimisto toteutti kyselyn yhteistyössä OSTE-hankkeen ja Kohti oppisopimusta -pilotin kanssa. Kyselyn suunnittelussa oli mukana myös Lapin ELY-keskuksen hanketoimijoita. Kyselyssä kartoitettiin muun muassa työnantajien näkökulmia sellaisten henkilöiden palkkaamiseen, joiden toiminta- tai työkyky on jollakin tapaa alentunut. Myöhemmin Lapin ammattikorkeakoulun opiskelija teki OSTE-hankkeen toimeksiantona YAMK opinnäytetyönsä, jossa hän selvitti työnantajien edustajien haastatteluihin pohjautuen osaamisen johtamisen menetelmiä osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Näitä arviointitietoon pohjautuvia tietoja ja tuloksia on kuvattu tämän julkaisun II -osiossa ”Tietoa ja kokemuksia hanketyöstä”.

Määrällisten tavoitteiden täyttymiseen voi vaikuttaa hankkeen hallinnointiin liittyvät säännöt ja käytänteet. Jos tarvittavat dokumentit jäävät syystä tai toisesta keräämättä, voi ”virallinen tulos” jäädä laihaksi, vaikka todellisuudessa toimenpiteet olisivat olleet tuloksellisia. Toisaalta tehokkaalla ja oikea-aikaisella dokumenttien keräämisellä voidaan saada hankkeen tuloksellisuus ja vaikutukset näyttämään paremmalta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Arvioinnin tuloksia on tarkoituksenmukaista hyödyntää palveluiden kehittämistyössä, mutta arviointietoa ja siitä tehtäviä tulkintojakin on tarkasteltava kriittisesti. OSTE-hankkeen arviointi on tapahtunut hanketoimijoiden työnä eikä ulkoisena arviointina, mikä voi osaltaan tarjota syvyyttä hankkeen sisältöjen ja toimenpiteiden ymmärtämiseen, mutta toisaalta heikentää kriittistä tarkastelua.

Rakennerahastojen tuotos- ja tulosindikaattoreita olisi hyvää kehittää tarkoituksenmukaisemmiksi. Nyt seurantatietoja kerättiin osallistujista hyvin erilaisella jatkumolla. Osallistujat kirjattiin henkilötietojärjestelmään samalla tavoin, olipa kyseessä päivän tai kahden vuoden hankkeeseen osallistuminen. Tämä ei anna mitään kuvaa koulutusinterventioon osallistumisesta, osallistumiseen liittyvien toteuttamisen määrittäjistä, toteuttamisstrategioista ja -prosesseista sekä niiden vaikutuksesta seuranneista koetuista hyödyistä ja tuloksista. Seurantatietolomakkeilla kerätään aloitus- ja lopetustilanteen tietoa työllisyystilanteesta ja koulutustasosta, mutta ei huomioida moninaisia muuttujia, jotka voivat olla vaikuttamassa näihin asioihin. Euroopan sosiaalirahaston hankkeissa tulisi jatkossa hyödyntää enemmän monimenetelmällistä arviointitutkimusta toteutuksen ja tuloksellisuuden arvioinnissa. (Virtanen 2007; Creswell & Plano Clark 2018.)

Tavoitteiden saavuttaminen

Asiakkaiden osaamisen kehittäminen ja työllistymisen tuki

Henkilöasiakkuuksia koskevat määrät saavutettiin 107 prosenttisesti (n = 308/288). Näistä osallistujista 86 prosenttia (n = 265/308) täytti vaaditut aloitusilmoitusta koskevat tiedot. Hankkeessa kerättyjen indikaattoritietojen mukaan hanke ei ole tavoittanut siinä määrin työttömiä, kun sille oli asetettu tavoitteeksi (n= 115/169, 68 %). Hankkeeseen osallistuneista työttömistä reilu puolet oli kuitenkin yli 12 kk työttömänä olleita eli pitkäaikaistyöttömiin kuuluvia. Työttömien tavoittamiseen on voinut vaikuttaa moninaiset tekijät niin asiakkaiden tavoittamiseen, asiakas- ja palvelutarpeiden tunnistamiseen kuin asiakkaiden ohjaamiseenkin liittyen. Osa lukumääriä koskevista indikaattoritietojen puutteista selittyy kirjaamiskäytäntöihin liittyen (ks. artikkeli 5 ”Osaamisella työelämään -hankkeen tavoitteet ja indikaattoritavoitteiden saavuttaminen”). Lyhyitä ohjaus- ja konsultaatiohetkiä ei ole myöskään kirjattu asiakkuuksiksi. Hankkeella on ollut esimerkiksi viikoittain avoimesti tarjolla matalan kynnyksen osaamisen vahvistamisen ja työllistymisen ohjausta Rovaniemellä (Ohjaamo/Osaamo), Kemissä (Pointti) sekä Teams-yhteydellä. Vuoden 2023 aikana myös Torniossa (Tornion kaupungintalo). Lyhyeen ohjaukseen osallistuneita henkilöitä ei ole dokumentoitu osallistujalukumääriin. Toisaalta hankkeeseen osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien tilanne on ollut usein moninainen ja yksilöllisen ohjauksen tarve vahva, joten hankesuunnitelmassa asetettu tavoite on myös ollut korkea suhteessa siihen, kuinka intensiivistä tukea hankkeessa on tarvittaessa voitu yksilötasolla tarjota. Hankkeen toteuttamisen aikana Lapin alueella oli myös useita osaamisen kehittämiseen ja työllistymisen tukeen liittyviä muita hankkeita, joten potentiaaliset asiakkaat ovat voineet ohjautua muidenkin hankkeiden palveluihin.

Asiakkaiden alkukyselyiden mukaan asiakkaat odottivat saavansa hankkeelta tukea omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden selkeytymiseen, osaamisen vahvistamiseen ja työllistymiseen. Niin opiskelijoilla kuin työttömillä korostui yksilöllisen tuen tarve sekä toiminta- ja työkyvyn tukemiseen liittyvät asiat. Työttömistä noin kaksi kolmasosalla oli korkeintaan keskiasteen tutkinto. Asiakkaiden lopetustilannetta koskevien dokumenttien palautumisessa on ollut huomattavaa katoa, joten määrälliset indikaattorit eivät anna luotettavaa kuvaa siitä, mikä asiakkaiden koulutus- ja/tai työmarkkinatilanne on ollut asiakkuuden päättyessä. Asiakkaiden loppukyselyiden mukaan asiakkaista valtaosa koki hankkeeseen osallistumisen erittäin tai melko hyödylliseksi. Hyödyllisyysarvioita hieman varovaisemmin asiakkaat arvioivat sitä, kuinka hanke oli edistänyt omaa osaamisen kehittämistä ja työllistymisen mahdollisuuksia. Hieman yli puolet oli sitä mieltä, että hanke oli edistänyt osaamisen kehittämistä ja työllistämisen mahdollisuuksia erittäin tai melko paljon. Asiakkaat olivat kokeneet saaneensa myös elämänhallintaan ja omiin voimavaroihin liittyvää tukea. Loppukyselyyn vastanneista työttömistä kuitenkin vain kolmasosa arvioi saaneensa erittäin tai melko paljon tukea kokopäiväiseen ansiotyöhön joko palkkatyössä tai yrittäjänä toimimiseen.

Asiakkuussuhteet ovat olleet hyvin yksilöllisiä, ja useisiin asiakkuuksiin on liittynyt moninaisia elämänhaasteita, joten tuen tarve on ollut usein tiivistä, laaja-alaista ja pitkäkestoista. Hanketoimijat ovat toteuttaneet yksilöllisesti räätälöityä vahvuusperustaista koulutusvalmennusta erilaisissa oppimis- ja työympäristöissä ja erilaisia työmenetelmiä käyttäen. Asiakas, hänen osaamisensa ja sen vahvistaminen sekä opiskelu- ja työkyvyn tukeminen ovat olleet valmennuksen keskiössä. Hanketoimijat ovat hyödyntäneet usein työparimallia ja yhteistyötä hankkeeseen kuuluvien eri koulutusorganisaatioiden ja eri koulutusasteiden edustajien kanssa. Hankkeessa kokeiltiin myös ennakkoluulottomasti asiakkaiden työnhaun sparrausta hyödyntäen henkilöstöpalveluyritystä, jolla on laajat verkostot alueen yrityksiin. Yhteistyö henkilöstöpalveluyrityksen kanssa mahdollisti asiakkaille uusia väyliä työhaastatteluihin, suoria työpaikkaehdotuksia sekä mahdollisuuden hyödyntää henkilöstöyrityksellä olevia työnantajasuhteita. Osa asiakkaista kuitenkin kieltäytyi työmahdollisuuksista eri syistä johtuen. Esimerkiksi työpaikan etäisyys tai kulkemisen haaste saattoi olla kieltäytymisen syynä ja tätä on nostettu esille muissakin selvityksissä (esim. Palmgren, Ainonen, Hirvonen & Puisto 2023, 143).

Yksilötasolla hankkeessa on saavutettu onnistuneita ja yksilöllisiä koulutusratkaisuja (esim. tutkinnon täydentäminen tai loppuun saattaminen, koulutuskokeilu, oppisopimus) kuin myös työllistymisiä, joissa hanketyöntekijä on jatkanut vielä usein rinnalla kulkijana työelämän ovien avauduttua (ks. artikkeli 11 ”Ohjaustyön asiakaskuvauksia koulutus- ja työllistymispolulta”). OSTE-hankkeeseen ohjautuneilla asiakkailla on ollut tarvetta etenkin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tapahtuvaan osaamisen kehittämiseen. Oppilaitoksen edustajien kanssa tehtävän yhteistyön ja oppilaitospilottien pohjalta on varmistunut ajatus, että opiskelijoiden opiskelukyvyn haasteisiin tulisi voida puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mikä vahvistaisi osaltaan myös opiskelijoiden myöhempää työelämäosallisuutta. OSTE-hankkeen rahoituksen reunaehdot painottivat nyt liiaksi opiskelujen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille suunnattua toiminta- ja työkykyä tukevaa toimintaa, jolloin hankkeen mahdollistama tuki ei tavoittanut niitä, joilla todennäköisesti olisi ollut siihen eniten tarvetta.

Onnistuneeseen työllistymiseen vaikuttaa useimmiten monet tekijät niin työnhakijaan kuin työvoimatarpeeseen ja työnantajaankin liittyen. Myös laajemmat toimintaympäristöön ja yhteiskunnan tilanteeseen liittyvät tekijät vaikuttavat taustalla. OSTE-hanke toimi poikkeuksellisena aikana, koska koronaepidemia vaikutti osaltaan työmarkkinoiden kehitykseen ja työttömyyteen. Syksyllä 2021 Stora Enson Kemin Veitsiluodon tehtaan sulkemisen myötä 550 työntekijää menetti myös työnsä Lapin alueella. Koronaepidemiaan liittyvien yhteiskunnan rajoitusten poistuttua työttömien työnhakijoiden määrä Lapissa on kuitenkin vähentynyt ja työvoimatarve huomattavasti lisääntynyt. Lapissa on tehty monella sektorilla aktiivista työtä osatyökykyisten työllistymisen tukemiseksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että pitkäaikaistyöttömien ja niiden työttömien, joilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, määrä on edelleen korkea (ks. artikkeli 5).

Avoimet työpaikat ja työnhakijat eivät kohtaa, joten kohtaanto-ongelmaan tulee etsiä aktiivisesti ratkaisuja. OSTE-hankkeessa asiakkaiden osaamisen vahvistamista on tuettu hankkeessa luodun koulutusvalmennuksen ja koulutuksen keinoin. Jatkuvan oppimisen eri muodot ja osaamisen kehittäminen eivät yksin takaa onnistunutta työllistymistä, mutta luovat sille parempia edellytyksiä. Kohtaanto-ongelma on monisyinen ja myös ratkaisuja täytyy hakea moninaisesti kiinnittämällä huomiota osaavan työvoiman saatavuuteen, yritysten rekrytointiosaamiseen ja työelämän monimuotoisuuden vahvistumiseen. Väestötasolla on tärkeää edistää kansalaisten toiminta- ja työkykyä. Työttömyyden uhan pitkittyessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota asiakkaan terveyteen ja toimintakykyyn sekä tunnistaa palvelutarvetta ja ohjata tarpeen mukaiseen palveluun. Pitkät sairauspoissaolot lisäävät riskiä jäädä pois työelämästä. Pitkällä sairauspäivärahakaudella olevien työkyvyn heikkenemiseen tulisi puuttua nykyistä tehokkaammin varhaisessa vaiheessa ja vahvistaa kuntoutukseen ohjaamista ja osallistumista. Näin voitaisiin ehkäistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja siitä aiheutuvia kustannuksia. (Blomgren, Laaksonen, Perhoniemi & Rinne 2023.) Palvelujärjestelmää tulisi kehittää asiakaslähtöisesti niin, että nimetty vastuutyöntekijä toimii rinnallakulkijana moninaisessa palveluverkostossa palvelusta toiseen siirryttäessä. Varhaisen tuen lisäksi yksilöllinen ja räätälöity tuki on keskeistä myös pitkään työttömänä olleille. On todettu, että erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin (työvoimakoulutus, työkokeilut, valmennukset, omaehtoinen opiskelu ja palkkatuettu työ) osallistuminen on ollut vähäistä pitkään työttömänä olleiden keskuudessa (Laaksonen, Kärkkäinen, Mesiäislehto & Tuominen 2024). Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa siitä, miten palveluntarjonnan sisällöt ja määrät kohtaavat ihmisten tarpeita ja miten ne pystyvät vastaamaan aktiivisen toimijuuden tukemiseen. Ihmisten työkyvyn edistämisen ja työllistymisen tukemisen tarpeet ovat niin yksilöllisiä ja sosiaaliseen kontekstiin kytkeytyviä, että vahvasti normitetuilla ja kaavamaisilla palveluilla ei todennäköisesti tavoiteta haluttua tuloksellisuutta.

Erilaisista työllistymisen tuen palveluista huolimatta on ihmisiä, joiden työkyky ei riitä avoimille työmarkkinoille (Kerätär 2016) ja elämä voi olla hyvää ja merkityksellistä ilman työtä. Toisaalta on ihmisiä, joilla voi olla hyvä terveys ja työkyky, mutta heillä on palkkatyökeskeistä elämäntapaa kyseenalaistava asenne. He pyrkivät toteuttamaan hyvän elämän ideaalia omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin muuten kuin palkkatyöhön osallistuen. (Määttä & Westerback 2022.) Osaamisen kehittämiseen ja työllistymisen tukeen liittyen on myös käytävä monipuolista arvoihin, normeihin ja käsitteisiin liittyvää vuoropuhelua sekä kiinnitettävä huomiota sellaisiin yhteiskunnan rakenteisiin, jotka ylläpitävät syrjiviä käytäntöjä. On myös tärkeä huomioida tutkimustieto sosiaalisista ja alueellisista eroista työkyvyttömyyseläköitymisen riskeihin liittyen sekä tarjoamaan riittävät ja tarpeenmukaiset psykososiaalisen tuen palvelut työkyvyn vahvistamiseksi (Karolaakso 2024).

Työnantajien tietoisuuden vahvistaminen monimuotoisista rekrytointikäytännöistä

Osatyökykyisten työllistymisen edellytyksenä on työvoimatarve sekä työnantajien halu ja mahdollisuudet edistää monimuotoista rekrytointia. Lapin alueen työnantajille suunnatussa kyselyssä tuli esille, että työnantajat kokivat työmotivaation, työtehtäviin sopivan työkyvyn ja osaamisen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi palkatessaan osatyökykyisiä henkilöitä. Yli puolet työnantajien edustajista suhtautui osatyökykyisten palkkaamiseen myönteisesti tai kiinnostuneesti, noin yksi kolmannes epäileväisesti tai kielteisesti. Kolmasosa työnantajista arvioi osatyökykyiset henkilöt mahdollisesti potentiaaliseksi yrityksen työvoimaksi, mutta eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Työnantajien tiedon ja tuen tarpeet kohdistuivat erityisesti julkiseen taloudelliseen tukeen, tiedon saamiseen henkilön osaamisesta sekä työkykyyn ja osatyökykyisyyteen liittyvistä asioista. (Ks. artikkeli 12 ”Työnantajien näkökulmia osatyökykyisten rekrytointiin”.) Tulokset ovat samankaltaisia aiempiin tutkimuksiin ja selvityksiin nähden (esim. Ala-Kauhaluoma ym. 2017).

Työnantajia koskevaan arviointitietoon peilaten hankkeessa pyrittiin lisäämään työelämän osaamista ja valmiuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämisessä sekä rakentamaan myönteistä asennetta moninaisesta rekrytoinnista. Tätä toteutettiin lisäämällä tietoutta esimerkiksi sanomalehtiartikkelein (Kippola-Pääkkönen ym. 2022; Kangastie ym. 2022), opinnäytetyöllä (Hietala 2023), työnantajille kohdistetuilla tilaisuuksilla (esim. Yrittäjien aamukahvit, Monimuotoista ja anonyymia rekrytointia -tilaisuus), matkailuyritysten kanssa tehdyllä yhteistyöllä, jalkautuvilla työpaikkakäynneillä ja henkilöpalveluyrityksen kanssa toteutetulla sparrauksella.

Asiakasyhteistyöhön liittyen tehtiin myös moninaista työnantajayhteistyötä ja työn muokkaukseen liittyvää ohjausta työpaikoilla. Työn muokkauksella voidaan tukea työprosessia ja työympäristöä vastaamaan työntekijän työkykyä (Nevala, Pehkonen, Virtanen, Juvonen-Posti, Mattila-Holappa & Tanttu 2023; Nevala, Pehkonen, Virtanen, Mattila-Holappa & Juvonen-Posti 2024). Hankkeeseen osallistuvia yrityksiä suhteessa hankkeen tavoitteisiin oli seuraavasti: mikroyrityksiä 30 (saavutettu)/24 (tavoite), pieniä yrityksiä 13/50, keskisuuria yrityksiä 15/15 ja suuryrityksiä 8/1. Pieniä yrityksiä lukuun ottamatta numeraaliset tavoitteet saavutettiin siis erinomaisesti. Lukumäärissä on huomioitu vain ne yritykset, joissa yhteydenotto on johtanut yhteiseen toimenpiteisiin kuten esimerkiksi monimuotoista rekrytointia koskevaan ohjaukseen tai työkokeilun käynnistymiseen.

Tärkeä kysymys on, mikä tekee sairastuneellekin työstä merkityksellistä ja edistää työhön paluuta ja kuntoutumista. Hakanen (2011) puhuu työn imusta, joka on tarmokkuutta, omistautumista ja nautintoa työhön uppoutumisesta. Työ voi kuntouttaa, antaa energisyyttä ja tuottaa työhyvinvointia. Tärkeää on huomioida yksilöllinen ja yhteisöllinen työhyvinvointi. Samassa työyhteisössä voi olla niin terveitä kuin sairastuneita töihin palanneita ja kuntoutuneita, joilla yksilöllinen työhyvinvointi voi toisaalta näkyä työuupumuksena ja leipääntyneisyytenä tai vaihtoehtoisesti työn imuna. Asiakaslähtöisessä toiminnassa myös tämä näkökulma on huomioitava sairastuneen ja työhön paluuta toteuttavan työntekijän palvelupolulla sekä työyhteisössä. Työn imu voi olla työpaikan menestystekijä. Työn imu merkitsee yksilötasolla mielekkäitä työkokemuksia ja hyvinvointia työntekijälle sekä samalla entistä parempaa tuottavuutta yrityksille ja muille työorganisaatioille. (Hakanen 2011.)

Se, miten suhtaudumme osatyökykyisyyteen, on monimutkainen asia, johon kytkeytyy erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ihanteita. Yksi perustavanlaatuinen kysymys on se, miten suhtaudumme yksilön työuran rakentumiseen? Nähdäänkö osatyökykyisyys normaalina työuraan kytkeytyvänä asiana vai pahimmassa tapauksessa työuran katkaisevana tekijänä? Perinteisen näkökulman mukaan työuria tarkastellaan ihmisten rationaalisen työn tuloksena syntyvinä, suoraviivaisesti ja lineaarisesti etenevinä prosesseina. Toisaalta työuria voidaan myös tarkastella kaaosteorian kautta, jolloin työura nähdään enemmänkin kehkeytyvän erilaisten yksilöstä riippumattomien tapahtumien ja sattumien kautta. Kaaosteoria siis kyseenalaistaa yksilön roolin täysin vapaasti valitsevana ja suunnitelmallisesti toimivana yksilönä. (Järvensivu & Pulkki 2019.) Lineaarisen ja normatiivisen koulutus- ja työpolun käsitys korostaa sujuvia siirtymiä, aikataulussa valmistumista, valmistumisen jälkeen työuran aloittamista ja siinä etenemistä. Kuitenkin käytännössä elämänkulut ovat ainutlaatuisia ja moniulotteisia. Työura voi olla edestakaista liikehdintää työssäolon, työttömyyden ja koulutuksen välillä. Työstä poissaoloon voi vaikuttaa moninaiset asiat kuten perhevapailla oleminen, sairastuminen tai elämänkriisi.

Osatyökykyisyys voi koskettaa lähes jokaista suomalaista jossakin työuran vaiheessa, ja pienilläkin työtehtävien uudelleenjärjestelyillä voi olla huomattavaa merkitystä työkyvyn tukemisessa. Useilla työnantajilla on jo erittäin hyviä varhaisen välittämisen ja tuen, sairauspoissaolojen käsittelyyn, kuntoutukseen ohjaamiseen ja työhön paluun tukemiseen sekä työtehtävien uudelleen järjestelyihin liittyviä keinoja. Näiden hyvien käytäntöjen esille tuominen on tärkeää, kun pyritään normalisoimaan ja arkipäiväistämään osatyökykyisyyttä ja työkyvyn tukeen liittyviä asioita. Hyvä työkykyjohtaminen on keino huolehtia työntekijöiden terveydestä ja työturvallisuudesta. Työkykyjohtamisella voidaan vähentää työkyvyttömyyden kustannuksia ja vahvistaa myönteistä työnantajakuvaa. (Airila & Savinainen, 2023.)

Viime aikoina on keskusteltu osatyökykyisyys-käsitteen korvaamista täsmätyökykyisyydellä, jolla on haluttu painottaa sitä, että kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, pitkäaikaissairaudesta tai vammasta huolimatta työkyky ei ole osittainen, vaan täysi tai täsmällinen (Martimo 2020). Pelkkä käsitteen vaihtaminen ei kuitenkaan vielä riitä, jos vaikutukset eivät siirry ajattelutavan muutoksen kautta konkreettisiksi teoiksi. Täytyy myös muistaa, että käytettävästä käsitteestä riippumatta niillä voi olla leimaavaa luonnetta. Identiteettiin liitettyjen käsitteiden (osatyökykyinen, täsmätyökykyinen) sijasta tai niiden rinnalla työkykyä tulisi tarkastella vahvuusperustaisesti (esim. ”henkilö, joka on työkykyinen tähän työhön” tai ”työnhakijalla on hyvä työkykypotentiaali työtehtävään”). Aina on myös olemassa henkilöitä, joiden työpanos ei yrityksen näkökulmasta katsottuna ole rahalliseen korvaukseen nähden täysi, vaikka työtehtävät kyettäisiinkin räätälöimään työntekijän työkyky ja osaaminen huomioiden. Tällaisissa tilanteissa korostuu työnantajille tarjottava taloudellinen ja ohjauksellinen tuki.

Täsmätyökykyisyyden liiallinen korostaminen voi hyvästä tarkoituksestaan huolimatta johtaa tilanteeseen, jossa luodaan uudella korvaavalla käsitteellä valtaväestöstä toiseuttamista. Täsmätyökyky voi myös aiheuttaa kantajalleen paineita tai toisaalta työnantajalle epärealistisia odotuksia työntekijän täsmällisyydestä tai täydellisyydestä, kun työntekijänä oleminen on välillä kuitenkin kaikilla meillä ”haparointia” ja vaihtelee elämänkulussa. Täsmätyökykyisyydellä voidaan osaltaan myös aliarvioida työnhakijan ja työnantajan tarvitsemaa tuen tarvetta. Vuoropuhelua käsitteisiin liittyvistä osallisuutta tai osattomuutta edistävistä käytännöistä on tarpeen jatkaa. Mitä käsitteitä käytetään, sellaista todellisuutta myös luodaan. (Vrt. Kippola-Pääkkönen & Appelqvist-Schmidlechner 2022.)

Tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) -palveluiden toimijoiden osaamisen kehittäminen osatyökykyisten työnhakijoiden asiakaspolun tukemiseksi

TNO-verkostolle on järjestetty koulutusta, työpajoja ja palvelumuotoilun pajoja, joissa on pyritty tarjoamaan tietoa opiskelu- ja työkyvyn tunnistamiseen ja tukeen liittyen sekä kehittämään asiakaslähtöisiä palvelupolkuja toisten toimijoiden roolit tunnistaen. OSTE-hankkeen toimijat ovat koordinoineet myös Lapin alueen koulutukseen ja työllistymiseen liittyvien hankkeiden keskinäistä yhteistyötä ja yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Näiden toimien lisäksi hankkeen työntekijät ovat esitelleet OSTE-hankkeen toimintaa ja tuloksia useissa muiden tahojen järjestämissä alueellisissa ja valtakunnallisissa tilaisuuksissa. Tarkka koulutuksiin osallistujien lukumäärä ei ole tiedossa, mutta jo pelkästään palvelumuotoilun työpajojen yhteenlaskettu osallistujamäärä oli kaiken kaikkiaan 113, joista suurin osa osallistui useampaan työskentelykertaan (Kangastie ym. 2022). OSTE-hankkeen koordinoimaan hankeverkostoyhteistyöhön on osallistunut 22 eri hankkeen toimijoita (Halttunen & Kangastie 2022a, b).

Koulutukseen tai verkostotyöhön osallistuneiden lukumäärät eivät sinällään vielä kerro siitä, miten uusia menetelmiä tai asiakasohjausta toteutetaan käytännössä etenkin pitkällä aikavälillä. Toimintamalleihin on vaikuttamassa moninaiset työntekijöihin, työyhteisöihin ja laajemmin organisaatio- ja toimintakulttuureihin liittyvät tekijät. On myös huomioitava, että verkostotyöhön liittyvää kehittämistyötä on tehty hieman eri muotoisesti riippuen eri alueiden olemassa olevista käytännöistä ja verkostotyön kehittämisen tarpeista. Lappi on laaja-alue ja elinkeinorakenne sekä palvelut esimerkiksi Tunturi-Lapin alueella ovat erilaiset kuin suurimmissa kaupungeissa Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Koulutusorganisaation edustajien on helpompi tehdä osaamisen kehittämistä tukevaa yhteistyötä oppilaitosten sijaintipaikkakunnilla. Teknologiset ratkaisut mahdollistavat ja toisaalta myös haastavat oppilaitoksia vahvistamaan yhteistyötä myös pienempien ja syrjäisempienkin alueiden työllisyyspalveluiden kanssa.

Sairastuessaan, vammautuessaan tai kohdatessaan elämänkriisin ihminen joutuu tai pääsee usein osaksi erilaisia palvelu-, hoito-, kuntoutus ja -työllistymisprosesseja kohdaten tällöin palvelupolullaan eri alojen asiantuntijoita. Asiantuntijoilla on erilaista osaamista ja he voivat käyttää monenlaisia ja osin erilaisia työotteita palvelukokonaisuudessa. Asiakkaan äänen kuulumisesta ja sen kuuntelemisen tärkeydestä puhutaan paljon. Aina se ei kuitenkaan toteudu optimaalisesti, vaan joku muu määrittää sen, mikä on asiakkaalle parhaaksi sairastumisen ja työllistymisen palvelupolulla. Kuntoutuksen kontekstissa tehty tutkimus osoitti, että asiakkaiden kokemukset omasta osallisuudesta ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyydestä olivat yhteydessä myös kuntoutuksen koettuihin vaikutuksiin (Härkäpää, Kippola-Pääkkönen, Buchert, Järvikoski & Kallinen 2020). Todennäköisesti asiakaslähtöinen työskentelyote tukee myös asiakkaan koulutus – ja työllistymispolkua. Asiakaslähtöisyyden ja yhteistoimijuuden toteutumista tulisi systemaattisemmin selvittää ja vahvistaa työelämäpalveluiden ja niiden sidosryhmien verkostoissa. Eri toimijoiden välisen yhteistoimijuuden on todettu edesauttavan työuravaikutusten syntymistä ja työntekijän työhön paluun onnistumista tulisi vahvistaa yhteistoimijuuden keinoin (Pesonen ym. 2021). Asiakkaan määrittelemien tavoitteiden ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelun pitäisi olla myös tärkeämmässä asemassa työkyvyn tuen suunnittelussa (Vuorento, Unkila, Hakumäki, Poutanen & Juvonen-Posti 2024).

Sosiaaliturvakomitean välimietinnössä on todettu, että sopivien palvelujen suunnittelu ja toteutus edellyttää usein eri toimijoiden yhteistyötä. Tämä on kuitenkin haastavaa, koska jokainen toimija lähestyy asiakasta oman lakisääteisen tehtävänsä näkökulmasta ja asiakkaan näkökulmasta toiminta on usein katkonaista, pirstaleista ja monimutkaista. Mietinnössä ehdotetaan yhtenäisen työkyky- ja kuntoutuspalvelujen tietopohjan luomista, jolloin voitaisiin tukea sote- ja TE-järjestelmien kansallista ohjausta ja kehittämistä. Tarkoituksenmukaista olisi kehittää myös vastuutyöntekijä-mallia, jossa työntekijä toimisi rinnallakulkijana, vaikka etuus tai palvelu muuttuisikin. (Valtioneuvosto 2023, 121–132.) On myös huomioitava, että laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (L 381/2023) tarjoaa oppilaitoksille aiempaa vahvemman roolin työllistymisen monialaisessa edistämisessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä työelämäpalveluissa on tapahtunut ja tapahtumassa suuria muutoksia, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyi vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille ja TE-palvelut 2024-uudistuksessa pyritään vuoden 2024 aikana siirtämään työllisyyspalvelut kunnille. Palveluiden integrointi ja järjestämisvastuun muutokset edellyttävät monialaisen yhteistyöosaamisen vahvistamista. Osaamisessa korostuu ymmärrys työn eettisistä vaatimuksista ja arvoperustasta, asiakaslähtöisyys, palvelujärjestelmän tuntemus sekä monialaiset yhteistyötaidot. Koulutuksella on arvioitu olevan myös iso merkitys tuettaessa yhteistyöosaamisen taitoja. (Timperi 2022; ks. myös Henriksson, Unkila, Hirvonen & Nevala 2024.)

Hankkeen tulosten juurruttaminen ja kehittämisehdotuksia

Hankkeen toiminta on edistänyt Lapin alueen koulutusorganisaatioiden ja eri koulutusasteiden toimijoiden yhteistyötä opiskelijoiden ohjauksessa ja sopivien koulutusratkaisujen miettimisessä. Sekä hankkeen toimijoilta, että työllisyyspalveluiden toimijoilta on tullut palautetta, että oppilaitosyhteistyö työelämäpalveluiden kanssa on vahvistunut hankkeen aikana. Tämä on merkittävä asia, koska jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen on yksi osa työkykyä ja luo edellytyksiä niin työllistymiselle kuin työssä pysymiselle. Esimerkiksi OSTE-hankkeessa alkanut oppilaitosyhteistyö Kemin työllisyyden yhteispalvelupiste Pointin kanssa jatkuu myös hankkeen loputtua. OSTE-hankkeessa kehitettyä työllistymistä tukevaa koulutusvalmennusta pyritään soveltuvin osin juurruttamaan tuleville työllisyysalueille Lapin TE24 -hankkeen avulla. Alueilla olisi tärkeä kiinnittää huomiota myös resursseihin, joilla mahdollistetaan koulutusvalmennusta ja laajemminkin yksilöllisen asiakas- tai palveluohjauksen roolia työllistymisen polulla.

Hankkeen toiminta-alue on ollut koko Lappi, mutta konkreettista toimintaa on ollut eniten koulutusorganisaatioiden paikkakunnilla Rovaniemellä ja Kemi-Tornio-alueella. Tunturi-Lapin alueelle luotiin ensimmäistä kertaa oppilaitosten ja alueen toimijoiden verkostoa ja yhteistyöpolkua, jonka edellytyksiä pyritään jatkamaan hankkeen jälkeenkin.

OSTE-hanke on toiminut osana Sosiaalinen kädenjälki -hankeperhettä, jolla on pyritty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa ratkaisemaan työvoiman kohtaanto-ongelmiin liittyviä haasteita (Palmgren ym. 2023, 165). OSTE-hankkeen toimijat ovat tuoneet yhteisiin keskusteluihin hankkeessa kertynyttä kokemusta asiakastyöhön, työnantajayhteistyöhön ja verkostotyöhön liittyen, jotta merkityksellisiä asioita huomioidaan myös tulevien hankkeiden ja laajemminkin palveluiden suunnittelussa.

Viestintä on tärkeä osa tiedon ja hyvien käytäntöjen siirtämisessä. Hankkeessa on tuotettu yhteensä 12 julkaistua artikkelia hankkeen toiminta-aikana, joissa on esitelty hankkeen toimintaa ja tuloksia. Tämän lisäksi hankkeen toimeksiantona on tehty yksi opinnäytetyö osaamisen johtamiseen liittyen. Liitteessä 4 on listattu nämä julkaisut. Tämä käsillä oleva julkaisu toimii lisäksi kokoavana teoksena, jossa valotetaan hankkeen tavoitteita, toteutunutta työtä, tavoitteiden ja tulosten saavuttamista. Dokumentoituja kokemuksia ja tietoa voi hyödyntää koulutus- ja työllistymispalveluiden kehittämistyössä. OSTE-hankkeesta on ollut myös edustaja tulevan ensimmäisen suomalaisen Toimintakyky ja työkyky -oppikirjan kirjoittamisessa. Kirjan julkaisee Kustannus Oy Duodecim vuoden 2024 aikana.

Hankkeessa kertyneen kokemuksen ja arvioinnin pohjalta esitetään seuraavia kehittämisehdotuksia:

Osaamisen vahvistamiseen ja työllistymisen tukeen liittyen on käytävä monipuolista arvoihin, normeihin ja käsitteiden käyttöön liittyvää vuoropuhelua. Luokittelevien ja toiseuttavien käsitteiden sijaan tai niiden rinnalla opiskelu- ja työkykyisyyttä tulisi tarkastella vahvuusperustaisesti.

Yhteiskunnan eri tasoilla ja tulevissa hankkeissa on hyvä vahvistaa myönteisiä asenteita ja mielikuvia yksilöllisestä ja vaihtelevasta työkyvystä. Yksilötekijöiden lisäksi tulisi korostaa sitä, että työkyky on yhteydessä työhön ja työn vaatimuksiin.

Osaaminen on tärkeä osa työkykyä ja osaamisen vahvistamisella voidaan tukea ammatillista minäpystyvyyttä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa, erityisesti pitkittyneiden sairauspoissaolojen kohdalla sekä työttömien terveystarkastuksissa, tulisi huomiota kiinnittää myös osaamisen vahvistamisen tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

Jatkuvan oppimisen eri muodot ja työllistymistä tukeva koulutusvalmennus tulisi huomioida työllistymisen tuen palveluvalikoimassa. Työllistymistä tukevan koulutusvalmennuksen tuloksellisuudesta tarvitaan myös tutkimustietoa.

Työkyvyn mahdollisiin haasteisiin tulisi puuttua varhain. Oppilaitoksissa on suositeltavaa kiinnittää huomiota opiskelukyvyn varhaiseen tukeen eli niihin toimenpiteisiin, joilla edistetään opiskelukykyä sekä vahvistetaan myöhempää työkykyä ja työelämäosallisuutta. Jokaisessa oppilaitoksessa olisi hyvä laatia opiskelukyvyn vahvistamisen toimintamalli yhdessä ohjauspalveluiden, opiskeluterveydenhuollon ja opiskeluyhteisöjen kanssa.

Työnantajayhteistyön tulee olla työllistymisen hankkeissa läpileikkaava teema, ei erillinen toimenpide. Työnantajayhteistyö täytyy myös integroida tiiviimmin muiden toimijoiden, etenkin TE-palveluiden ja koulutusorganisaatioiden perustyöhön. Työnantajat tarvitsevat tietoa ja ohjausta monimuotoiseen rekrytointiin, työkykyyn ja työn muotoiluun liittyen.

Työhönvalmennuksella voidaan osaltaan auttaa työntekijän ja työnantajan kohtaamisessa sekä työllistymisen ratkaisuissa. Työhönvalmennuksessa tulee hyödyntää näyttöön perustuvia ja vaikuttaviksi todettuja menetelmiä (esim. IPS-työhönvalmennus).

Palveluverkostossa tulee vahvistaa työkyvyn tuen osaamista ja monialaista yhteistyöosaamista. Työttömyyden pitkittyessä tai vahvaa tukea tarvitsevalle asiakkaalle tulisi nimetä vastuutyöntekijä, joka toimii rinnallakulkijana palveluverkostossa. Yhteistoimijuuden ja asiakaslähtöisyyden toteutumista tulisi myös tutkia työllisyyspalveluiden ja niihin kytkeytyvien sidosryhmien kontekstissa.

Koulutusorganisaatioissa tulisi kehittää tietoturvallisia asiakastietojärjestelmiä, mikäli organisaatiot jatkossakin tuottavat palveluita eri asiakasryhmille.

Rakennerahastojen tuotos- ja tulosindikaattoreita sekä hankkeiden arviointikäytäntöjä olisi hyvä kehittää tarkoituksenmukaisemmiksi hankkeen toteutuksen ja tuloksellisuuden arvioinnissa. Hakemusvaiheessa olisi hyvä tehdä alustava arviointisuunnitelma, jota voisi tarkentaa rahoituspäätöksen varmistuttua.

Anu Kippola-Pääkkönen, YTT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Heikki Pantsar, YTM, suunnittelija, Lapin yliopisto

Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Palaa sisällysluetteloon

Lähteet

Creswell, J. & Plano Clark, VL. 2018. Designing and conducting mixed methods research. California: Sage Publications.

Hakanen J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 22.9.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Halttunen, S. & Kangastie, H.2022a. Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen edistämisessä. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinamk.fi/blogs/Hankeverkosto-osatyokykyisten-tyollistamisen-edistamisessa/0q5cunco/422ecbd5-af66-49f9-bc42-9219c25ecf28

Halttunen, S. & Kangastie, H.2022b. OSTE-hankkeen hankeverkoston yhteistyön avauksia. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat—Lapin-AMKin-blogi?ln=dottwdnc&id=18be8f1f-421c-4523-ad2f-254d3b695081

Henriksson, M., Unkila, K., Hirvonen, M., & Nevala, N. 2024. Monialaisen yhteistyön kehittyminen työkyvyn tukemisessa. Kuntoutus, 47(1), 38–44. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.144681

Hietala, J. 2023. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Viitattu 15.6.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413676

Järvensivu, A., & Pulkki, J. 2019. Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä? Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 27(1), 38–54. https://doi.org/10.30668/janus.64170

Järvikoski, A., Martin, M., Kippola-Pääkkönen, A. & Härkäpää, K. 2017. Asiakkaan kehittämisosallisuus kuntoutuksessa. Teoksessa A. Pohjola, M. Kairala, H. Lyly & A. Niskala A (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino Oy.

Kangastie; H., Keskinarkaus, P. & Pantsar, H. 2022. Osatyökykyisten palvelupolkujen tunnistaminen palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa. Viitattu 22.9.2023. https://www.lapinamk.fi/blogs/Osatyokykyisten-palvelupolkujen-tunnistaminen-palvelumuotoilun-(PAMU)-tyopajoissa/0q5cunco/e8a76c0b-6ef7-4752-9736-b60101d84979

Karolaako, T. 2024. Disability pensions due to mental disorders in Finland. The role of social factors and mental health services. Academic dissertation, Tampere University. Viitattu 16.3.2024. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/154163/978-952-03-3292-1.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kippola-Pääkkönen, A. & Appelqvist-Schmidlechner, K. 2022. Sanoilla voimme vahvistaa osallisuuden tai osattomuuden polkuja. THL-blogi. Viitattu 22.9.2023. https://blogi.thl.fi/sanoilla-voimme-vahvistaa-osallisuuden-tai-osattomuuden-polkuja/

L 381/2023. Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Viitattu 22.2.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2023/20230381

Laaksonen, J., Kärkkäinen, S., Mesiäislehto, M. & Tuominen, N. 2024. TE-palvelujen ja -toimenpiteiden käyttö ja kustannukset laskevat työttömyyden pitkittyessä. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 2024:7. Viitattu 16.2.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148404/URN_ISBN_978-952-408-270-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Määttä, M., & Westerback, F. 2022. Nuoret aikuiset työmarkkinoilla ja niiden kynnyksellä – elämänkulun näkökulma. Nuorisotutkimus, 40(3), 22–38. Viitattu 22.9.2023. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122542

Pesonen, S., Juvonen-Posti, P., Ristimäki, H.-L., Weiste, E., Koskela, I., Ruusuvuori, J., & Seppänen-Järvelä, R. 2021. Yhteistoimijuus työterveysneuvottelussa. Kuntoutus, 44(3), 5–20. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.37451/kuntoutus.111698

Pohjola, A., Kairala, M., Lyly, H. & Niskala, A (toim.). 2017. Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino Oy

Seppänen-Järvelä, R. 2004. Prosessiarviointi kehittämisprojektissa, Opas käytäntöihin. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Viitattu 23.9.2023.https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75862/Arviointiraportteja4_04.pdf?seque

Suopajärvi, L. 2013. Opas projektiarviointiin. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan julkaisuja C. Työpapereita 55. Lapin yliopisto. Viitattu 23.9.2023 https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=a6d01dd9-baad-408a-a6fb-5e131cf74ef5

Timperi, T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. Viitattu 22.9.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5399-4

Valtioneuvosto 2023. Sosiaaliturvakomitean välimietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26. Viitattu 26.10.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/16

Virtanen, P. 2007. Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita.

LIITTEET

LIITE 1

Ohjauksen elementtien -arviointilomake

(Yliniemi, Kangastie ja Rahkola 2022)

Tämä on itsearvioinnin työväline, joka on suunniteltu arvioimaan ohjaajan omaa toimintaa todellisessa haastattelun tilanteessa.

Käytä lomaketta rengastamalla asteikolla oleva numero jokaiseen kohtaan liitettynä osoittamaan, missä määrin kuvattua toimintaa on esiintynyt.

en lainkaan
vähän
jossain määrin
paljon
erittäin paljon

Keskustelun aihe: ___________________________________________________________

Dialogisuus keskustelussa
Ohjaajana rakennan yhdessä asiakkaan kanssa myönteisen ilmapiirin keskusteluun.	1 2 3 4 5
Ohjaajana tarkastelen asiakkaan kanssa asioiden merkitystä asiakkaalle itselleen.	1 2 3 4 5
Ohjaajana haen yhdessä asiakkaan kanssa yhteistä ymmärrystä tilanteelle.	1 2 3 4 5
Ohjaajana reflektoin yhdessä asiakkaan kanssa toiminnan sisältöä, tapaa ja seurauksia.	1 2 3 4 5
Vahvuusperustaisuus
Ohjaajana kysyn ja kuulen asiakkaan tunteita ja ajatuksia.	1 2 3 4 5
Ohjaajana osoitan myönteistä ja aitoa kiinnostusta.	1 2 3 4 5
Ohjaajana ohjaan asiakasta tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan.	1 2 3 4 5
Ohjaajana ohjaan asiakasta kehittämään ja vahvistamaan omia vahvuuksiaan tulevaisuuteen peilaten.	1 2 3 4 5
Tavoitteiden asettelu
Ohjaajana toimin asiakaslähtöisesti huomioimalla asiakkaan tarpeet.	1 2 3 4 5
Ohjaajana löydän yhdessä asiakkaan tavoitteet yhteisen keskustelun tuloksena.	1 2 3 4 5
Ohjaajana tunnistan yhteisen keskustelun tuotoksena mahdollisen muutostarpeen.	1 2 3 4 5
Ohjaajana sovin asiakkaan kanssa sopivat jatkoaskeleet kohti tavoitteen saavuttamista.	1 2 3 4 5

Pisteet yhteensä ____________ ja keskiarvo __________

Ohjaaja puhuu keskimäärin: Yli puolet ajasta ___ Noin puolet ajasta ___ Vähemmän kuin puolet ajasta ___

Pages: 1 2 3 4