Tähtäimessä vaikuttavuus

Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista 2024

Toimittaja:

• Sari Mattinen, FM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

• Tiina Alasirniö, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Anni Alatalo, terveydenhoitaja, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Anne Aspelund, sosionomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mari Haikonen, insinööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Tiina Kosunen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Maarit Lasanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mari Rinkinen, sosionomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Tarja Pöntinen, insinööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Matias Ylivallo, insnööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Esipuhe:

• Sari Mattinen, FM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Metatiedot

Tyyppi: Kokoomajulkaisu
Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy
Julkaisuvuosi: 2024
Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 11/2024
ISBN 978-952-316-525-0 (pdf)
ISSN 2954-1654 (verkkojulkaisu)
PDF-tiedostolinkki: Pohjoisen tekijät 11 2024 Mattinen Sari.pdf
Oikeudet: CC BY 4.0
Kuva: Sallamari Lasanen
Kieli: suomi
©Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät

Tiivistelmä

Vaikuttavuus on päivän sana kaikilla toimialoilla. Vaikuttavuudella tarkoitetaan toimintaa, joka tuottaa toivottuja vaikutuksia. Yleisesti vaikutuksella viitataan kaikkiin toiminnan seurauksena syntyviin välittömiin tai välillisiin muutoksiin yhteiskunnassa, ihmisten keskuudessa tai ympäristössä. Kaikki toiminnat vaikuttavat jollakin tavalla yhteiskuntaan, mutta vaikuttavuus vaatii tavoitteellisuutta.

Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutuksessa opiskelijat tekevät opinnäytetyönsä pääosin monialaisissa pienryhmissä. Tässä julkaisussa esitetyt tulokset ovat syntyneet MONT-prosessissa, joka käynnistyi tammikuussa 2023 ja päättyi toukokuussa 2024. Tämä julkaisu kokoaa Vaikuttavuus-teemaryhmän työskentelyn tulokset. Ryhmän julkaisun otsikoksi muotoutui prosessin aikana: ”Tähtäimessä vaikuttavuus”.

Sisällys

Esipuhe

Tähtäimessä vaikuttavuus

Tekijät: Tiina Alasirniö, Anni Alatalo, Anne Aspelund, Mari Haikonen, Tiina Kosunen, Maarit Lasanen, Mari Rinkinen, Tarja Pöntinen & Matias Ylivallo

Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana

Tekijät: Tiina Alasirniö ja Mari Haikonen

Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa

Tekijät: Anni Alatalo, Anne Aspelund & Maarit Lasanen

Askelmerkit Food Pilot Plantin vaikuttavuudelle Päijät-Hämeessä

Tekijä: Tarja Pöntinen

Kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän merkitys palvelun vaikuttavuuteen

Tekijä: Mari Rinkinen

Laadunhallintastandardilla vaikuttavuutta ohjelmistoyrityksen toimintaan

Tekijä: Matias Ylivallo

Helsingin yliopiston vierailijapalvelut -konsepti

Tekijä: Tiina Kosunen

---

Esipuhe

Lapin ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään uutta työelämän tarpeisiin kohdennettua Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutusta vuonna 2022 monialaisen työryhmän toimesta. Koulutus käynnistyi tammikuussa 2023. Ensimmäisen haun tulokset, odotettua reilummat hakijamäärät osoittavat, että koulutukselle on tilausta työelämässä.

Koulutuksen ydinopinnot pureutuvat ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntijatehtävissä vaadittavien tietojen ja osaamisten hankkimiseen ja laajentamiseen monipuolisesti. Näiden lisäksi erityisesti opinnäytetyöllä, jossa sovelletaan koulutuksen sisältöjä, on merkittävä asema ammattikorkeakouluasetuksen (1129/2014) yleisten YAMK-tutkintotavoitteiden saavuttamisessa: ”Tutkinnon suorittaneella tulee olla laajat ja syvälliset tiedot toimia työelämän kehittäjinä vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä sekä valmiudet seurata ja eritellä alan tutkimustiedon ja ammattikäytännön kehitystä.”  Koska YAMK-koulutuksessa opinnäytetöiden laajuus on 30 opintopistettä, niin se mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen todentamisen.

Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntijakoulutuksessa YAMK-opinnäytetyö laaditaan pääosin ns. monialaisena opinnäytetyönä (MONT) pareittain tai pienryhmissä osana monialaisen teemaryhmän työskentelyä. Opinnäytetyöt tehdään työelämän kehittämistehtävinä, toimeksiantoina, jolloin opinnäytetyöt muodostavat ainutlaatuisia ”virtuaalisia oppimisympäristöjä”, joissa opiskelijat verkostoituvat ja syventävät TKI-osaamistaan työelämäläheisesti ja tavoitteellisesti.

Opinnäytetyöprosessi aloitettiin heti tammikuussa 2023 opintojen käynnistyttyä. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitimme nettikyselyllä opiskelijoiden kiinnostuksen kohteita ja alustavia opinnäytetyön aiheita. Näiden pohjalta koulutuksen opinnäytetyöstä vastaavat opettajat laativat alustavat teemat ja opiskelijat jaettiin teemojen mukaisiin ryhmiin. Teemaryhmän yhteinen teema muodostaa laajemman viitekehyksen ajankohtaisiin ilmiöihin. Työskenneltäessä etänä digitaalisissa ympäristöissä, ennalta tuntemattomien kanssaopiskelijoiden kanssa, ryhmien muodostuminen ja tiimiytyminen vaatii aikaa ja aktiivista kommunikointia. Seuraavassa vaiheessa monialaiset teemaryhmät lähtivät työstämään prosessiin sisältyviä oppimistehtäviä sekä kypsyttelemään ja terävöittämään opinnäytetyöaiheita. Aiheiden kautta teemaryhmän sisälle syntyi pienryhmiä. Pienryhmät tarkastelevat teemaan liittyviä rajattuja toimeksiantajien tarpeiden mukaisia, ajankohtaisia työelämän ilmiöitä tai haasteita yksittäisinä opinnäytetöinä.

Tammikuussa 2023 yhteensä 42 Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto-opiskelijaa lähti työstämään opinnäytetöitään. Mukana oli myös pieni joukko syksyllä 2022 opintonsa aloittaneita ns. pilottiryhmän jäseniä. Osa opiskelijoista päätyi tekemään perinteisen opinnäytetyön, eivätkä he osallistuneet teemaryhmien työskentelyyn.  Teemaryhmien työskentelyyn osallistui 34 opiskelijaa. MONT-prosessin aikana muotoutui kolme teemaryhmää: 1) Ennakointi, 2) Johtaminen ja 3) Vaikuttavuus. Tämä julkaisu kokoaan Vaikuttavuus-teemaryhmän työskentelyn tulokset. Teemaryhmissä opinnäytetyöt suunniteltiin ja toteutettiin: ne kehittyivät ja fokusoituivat. Näin Vaikuttavuus-teemaryhmän julkaisun otsikoksi muotoutui lopulta: ”Tähtäimessä vaikuttavuus”.

Tämä artikkelikokoelma sisältää Vaikuttavuus-teemaryhmän tuottamat opinnäytetyöartikkelit. Kokoomateos rakentuu seuraavasti. Alkuosassa on kaikille artikkeleille yhteinen tietoperusta ikään kuin johdatteluna yhteiseen teemaan sekä yksittäisiin opinnäytetöihin. Yhteisen tietoperustan jälkeen tulee erilliset opinnäytetyöartikkelit.  Jokaisessa artikkelissa kuvataan yksityiskohtaisemmin opinnäytetyön ajankohtaista työelämästä noussutta kehittämistehtävää teoreettisine viitekehyksineen, tutkimuskysymyksineen, menetelmällisine valintoineen, aineiston keruineen, tuloksineen sekä johtopäätöksineen.

Vaikuttavuus on tämän päivän sana kaikilla toimialoilla. Vaikuttavuudella tarkoitetaan toimintaa, joka tuottaa toivottuja vaikutuksia. Yleisesti vaikutuksella viitataan kaikkiin toiminnan seurauksena syntyviin välittömiin tai välillisiin muutoksiin yhteiskunnassa, ihmisten keskuudessa tai ympäristössä. Kaikki toiminnat vaikuttavat jollakin tavalla, mutta vaikuttavuus vaatii tavoitteellisuutta.

Tavoitelähtöisen vaikuttavuuden keskiössä on vaikuttavuuden mallintaminen. Mallintaminen toimii vaikuttavuuden todentamisen lähtökohtana kuvaamalla, miten tavoite saavutetaan. Lopputuloksen määrittely eli mitä toiminnalla halutaan saavuttaa, on edellytyksenä vaikuttavuuden mittaamisen suunnittelulle. Vaikuttavuusmalli on välttämätön pohja strategiaa täsmentäville, hyville mittareille. Parhaimmillaan vaikuttavuusmalli ohjaa organisaatiota kohti tavoiteltuja muutoksia ja niiden seurantaa.

Ei ole olemassa yhtä tapaa mallintaa vaikuttavuutta. Vaikutusketju lienee suosituin työkalu vaikuttavuuden mallintamiseen. Näistä tunnetuin ja kenties yksinkertaisin on alun perin Bertelsmann säätiön kehittämä IOOI-malli (input, output, outcome, impact), joka koostuu panoksista, tuotoksista, vaikutus ja vaikututtavuus. Toiminnan vaikuttavuutta voidaan todentaa mm. mittaamalla toiminnan sekä inhimillisiä että taloudellisia hyötyjä suhteessa toiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Vaikutusketju kuvaa syy-seuraussuhteita, joiden toteutuminen tarkoittaa toiminnan onnistumista ja todentaa, ovatko toiminnalle asetetut tavoitteet saavutettu ja ollaan matkalla kohti tavoiteltua vaikuttavuutta.

Tavoitteiden ja toteutusmallin lisäksi toiminnallinen mallinnus sisältää kuvauksen tiedonkeruusta ja vaikutusten todentamisesta. Usein puhutaan myös vaikutusten arvioinnista. Arvioinnilla voidaan myös osoittaa vaikuttavuuden jalanjälki. Vaikutusten todentaminen perustuu toteutusmallin pohjalta laadittuun mittaristoon ja suunnitelmalliseen tiedonkeruuseen. Vaikuttavuuden arvioinnissa muutoksia on hyvä tarkastella kahdella tasolla: ensinnä, mitkä asiat muuttuvat suoraan oman toiminnan seurauksena ja toiseksi, miten nämä muutokset heijastuvat yhteiskunnan tai tietyn alueen tai sektorin tasolle. Oman toiminnan osalta muutokset voivat näkyvät esimerkiksi omaan kohderyhmään kuuluvien ihmisten asenteissa, osaamisessa, käyttäytymisessä tai hyvinvoinnissa. Muutoksia saatetaan tavoitella myös yhteisöjen toiminnassa. Mikäli nämä muutokset ovat kestäviä ja ne tapahtuvat riittävän isossa kohderyhmässä, niillä on heijastusvaikutuksia laajemmin yhteisöihin tai jopa koko yhteiskuntaan.

Vaikuttavuuden tavoitteiden määrittely, vaikuttavuuden mallintaminen sekä vaikuttavuuden mittareiden määrittely edellyttävät osaamista sekä vaativat aikaa ja paneutumista. Siitä huolimatta vaikuttavuuden haltuunotto syventää ymmärrystä oman organisaation tai yrityksen toiminnasta sekä luo suuntaviivat tulevalle kehittämiselle.

Tässä artikkelikokoelmassa esiteltävät opinnäytetyöt on tehnyt yhdeksän (9) monialaisen opiskelijan ryhmä: Tiina Alasirniö, Anni Alatalo, Anne Aspelund, Mari Haikonen, Tiina Kosunen, Maarit Lasanen, Mari Rinkinen, Tarja Pöntinen ja Matias Ylivallo. Ryhmän opiskelijoiden pohjakoulutukset olivat terveydenhoitaja (AMK), sosionomi (AMK), insinööri (AMK) sekä tradenomi (AMK). Opiskelijat työskentelivät sekä yksityisellä että julkisella sektorilla erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä. Julkaisun artikkeleissa käsiteltyjen kehittämistöiden toimeksiantajat olivat Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen (HIPO), Monikulttuurikeskus MoniNet, LAB-ammattikorkeakoulu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Arctic Connect Oy ja Helsingin yliopisto.

MONT-opinnäytetyöprosessi käynnistyi tammikuussa 2023 ja päättyi toukokuussa 2024. Työskentely vaati opiskelijoilta aktiivista osallistumista. Teemaryhmät kokoontuivat ohjaajansa johdolla noin kerran kuukaudessa, yhteensä näitä virtuaalisia tapaamisia oli kaikkiaan kaksitoista. Prosessin aikana kaikki teemaryhmät kokoontuivat lisäksi neljä kertaa viestinnän opettajan ryhmäohjaukseen. Teemaryhmäkohtaisen ohjauksen lisäksi opiskelijoilla oli mahdollista saada pienryhmäkohtaista ohjausta prosessin aikana. Pienryhmäkohtaiset ohjaukset ajoittuivat prosessin vaiheisiin, alussa opinnäytetyösuunnitelmien laatimiseen, myöhemmin opinnäytetyökohtaisesti aiheen mukaisen tietoperustan tarkasteluun, tutkimuksen/kehittämistehtävän toteuttamiseen, tulosten esittämiseen sekä opinnäytetöiden kirjoittamiseen artikkelin muotoon. Opiskelijat kokoontuivat säännöllisesti myös keskenään: pareittain tai pienryhmänä, edistäen omaa opinnäytetyötään sekä koko teemaryhmänä kaikille yhteisten käsitteiden tunnistamiseksi ja jäsentämiseksi sekä yhteisen tietoperustan työstämiseksi. Puolentoistavuoden aikana teemaryhmästä muotoutui tiivis yhteisö, jossa jaettiin tietoa sekä tuettiin ja kannustettiin ryhmän jäseniä prosessin aikana. Myös yhdessä ideoidut uudet näkökulmat tai jaetut vinkit tietolähteistä tai työkaluista edistivät yhteenkuuluvuutta. Teemaryhmän tuki on kantanut ryhmän jäseniä opinnäytetyöprosessin karikoissa ja rohkaissut jokaista asiantuntijakasvuprosessinsa aikana. Huhtikuussa 2024 pidettiin opinnäytetyöwebinaari, jossa esiteltiin teemoittain tuotetut opinnäytetyöt tuloksineen ja johtopäätöksineen. Webinaariin osallistui myös usean opinnäytetyön toimeksiantajan edustaja.

MONT-prosessi on suunniteltu etenemään vaiheittain, joita oppimistehtävät tukevat ja edistävät. Kuitenkin jokainen MONT-prosessi on aina ainutlaatuinen ja joskus jopa yllätyksellinen. Prosessi muotoutuu opiskelijoiden mukaan. MONT-prosessi on antaa paljon myös ohjaajalle, tuoden uusia näkökulmia avaamalla näkymän työelämän haasteisiin ja tarpeisiin sekä uutta tietoa, jonka avulla ohjaaja voi syventää omaa osaamistaan.

On aika kiittää kaikkia prosessiin osallistuneita. Vanhan sananlaskun mukaan alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. On hienoa ohjata opiskelijoita, jotka saavuttavat tavoitteensa ja pääsevät uudelle tasolle asiantuntijuudessaan. Kiitos kuuluu myös kaikille toimeksiantajille panostuksestanne. Aito työelämälähtöinen ongelma on oppimisprosessin ydin. Kiitos ajastanne, jota käytitte kehittämistehtävien ohjaukseen tahoillanne. Ilman teitä tässä julkaisussa esiteltyjä ratkaisuja ja kehittämisehdotuksia ei olisi syntynyt. Tässä kokoomajulkaisussa esitellyt opinnäytetyöartikkelit tuovat runsaasti ajantasaista tietoa sekä esittelevät uusia toimintamalleja tai työelämän tarpeisiin kehitettyjä ratkaisuja joko suoraan käyttöönotettaviksi tai edelleen jatkokehitettäviksi.

Ohjaajana olen ylpeä teidän jokaisen saavutuksista sekä jokaisesta valmistuneesta opinnäytetyöstä. Kiitos yhteisestä matkasta.

Rovaniemellä 31.5.2024

FM, Sari Mattinen, lehtori
Lapin AMK Master School

Palaa sisällysluetteloon

---

Tähtäimessä vaikuttavuus

Tekijät: Tiina Alasirniö, Anni Alatalo, Anne Aspelund, Mari Haikonen, Tiina Kosunen, Maarit Lasanen, Mari Rinkinen, Tarja Pöntinen & Matias Ylivallo

Johdanto

Tämä artikkelikokoelma on muodostunut monialaisen opinnäytetyöprosessin eli MONT-prosessin tuloksena. MONT-prosessin tarkoituksena on työelämälähtöisten ja ajankohtaisten ilmiöiden tutkiminen monialaisissa teemaryhmissä. Nämä monialaiset teemaryhmät jakautuvat ryhmän sisällä edelleen pienryhmiin ja työpareihin. (Lapin AMK 2024.)

Tähtäimessä vaikuttavuus -artikkelikokoelman ytimenä on kaikkien tekijöiden mielenkiinto vaikuttavuusteemaa kohtaan. Kokoelmassa lähestymme teemaa kuuden eri näkökulman ja alan kautta. Tarkoituksenamme on selventää vaikuttavuutta ja siihen liittyviä käsitteitä, jotka ovat usein epämääräisiä ja muuttuvia. Yleensä vaikutuksella viitataan kaikkiin toiminnan seurauksena syntyviin välittömiin tai välillisiin muutoksiin yhteiskunnassa, ihmisten keskuudessa tai ympäristössä. Kaikki toiminnat vaikuttavat jollakin tavalla yhteiskuntaan, mutta vaikuttavuus vaatii tavoitteellisuutta (Anoschkin 2019, 5; VM 2023, 30, 143).

Vaikuttavuuden arviointi on osa tietoon perustuvaa päätöksentekoa, josta on tullut kasvava globaali trendi. Vaikuttavuuden arvioinnilla voidaan todentaa ja parantaa toimintatapoja sekä niiden laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. (Gertler, Martinez, Premand, Rawlings & Vermeersch 2016, 3.) Vatajan ja Hyytisen (2020) tulkinnan mukaan päätöksenteon tulee perustua laaja-alaiseen tietoon. Kokonaisvaltaisen ymmärryksen saavuttaminen vaatii eri menetelmillä kerättyä tietoa. Vaikuttavuusajattelu suuntaa fokuksen pitkälle tulevaisuuteen, keskittyy isoon kuvaan ja huomioi eri toimijoiden panoksen ja niiden väliset suhteet yhteisen tavoitteen saavuttamisessa. Tarvitaan tietoa nykytilasta, tavoitetilasta ja sinne vievistä poluista.

Kivistö ja Lilja (2022, 3–5) korostavat, että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden laajuus on monimutkainen ja hankalasti määriteltävissä oleva käsite, jota pitäisi pystyä tutkimaan tarkemmin, mutta haasteita aiheuttavat puutteet vaikuttavuuden arvioinnissa. Parhaimmillaankin mittaus ja arviointi kykenevät havaitsemaan vain pienen osan kaikista tarkastelluista yhteiskunnallisista vaikutuksista, ja selkeän syy-seuraussuhteen todentaminen tietyn tutkimuksen ja yhteiskunnallisten vaikutusten välillä on vaikeaa. Tutkimuksen vaikuttavuus voi olla ei-mitattavaa, negatiivista ja hyödyllistä vain jostakin tietystä näkökulmasta katsottuna. Haasteena on myös vaikuttavuuteen liittyvä aikaviive.

Tämä opinnäytetyöartikkelikokoelma on syntynyt osana ylemmän ammattikorkeakoulun ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntijakoulutusta. Tähän kokoelmaan sisältyy kuusi erilaista monialaista opinnäytetyöartikkelia keskeisenä teemanaan vaikuttavuus ja sen arvioiminen. Kuvioon 1 on kerätty avainsanat kaikista näistä kuudesta opinnäytetyöartikkelista.

Kuvio 1. Tähtäimessä vaikuttavuus -artikkelikokoelman avainsanat

Artikkeleissa käsitellään vaikuttavuutta laajasti erilaisista näkökulmista ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Aihe on ajankohtainen ja sen merkitys kasvaa edelleen; vaikuttavuuden vaatimukset lisääntyvät julkisen sektorin lisäksi järjestöissä, tieteessä ja tutkimuksessa sekä yksityisellä sektorilla (Vataja & Hyytinen 2020). Hellström ja Parkkonen (2022, 6–7) huomauttavat vaikuttavuuden olevan keskeinen elementti vastuullisuuden ja kestävyyden vaatimusten rinnalla tulevaisuuden trendinä.

Vaikutusketju

Vaikuttavuus-käsitteen määrittelyä tukee vaikutusketjun (kuvio 2) ymmärtäminen. Vaikutusketju (iooi) on yleisesti käytössä oleva lähestymistapa, joka kuvaa johdonmukaisesti toiminnan aikaansaamia vaikutuksia (VM 2023, 107). Vaikutusketjun vaiheet ovat input (panos), output (tuotos), outcome (vaikutus) ja impact (vaikuttavuus), joiden alkukirjaimista muodostuu mallin nimi, kirjainyhdistelmä iooi (Bertelsmann Stiftung 2010, 20–26; Heliskoski, Humala, Kopola, Tonteri & Tykkyläinen 2018, 6). Vaikutusketju kuvaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden muodostumista ja eri elementtien välisiä suhteita. Anoschkin (2019, 7) liittää vaikutusketjun osa-alueisiin myös järjestetyn toiminnan tarpeen ja tavoitteen määrittelyn. Hänen mukaansa vasta näiden näkökulmien tarkastelun jälkeen voidaan asettaa tarkat tulostavoitteet ja resurssit. Erityisen merkityksellisenä hän näkee olemassa olevan toiminnan kehittämisen sekä resurssien kohdentamisen vaikuttavuuteen.

Kuvio 2. Vaikutusketju (mukaillen Heliskoski ym. 2018, 5)

Vaikutusketjun eli iooi-mallin käyttö osoittaa, minkälaisista palasista yhteiskunnallinen vaikuttavuus rakentuu (Bertelsmann Stiftung 2010, 20–22; Heliskoski ym. 2018, 5). Yhteiskunnallinen vaikuttavuus tarkoittaa siinä tapahtuvaa myönteistä muutosta ja siinä elävien ihmisten hyvinvointia. Nämä voidaan saavuttaa tekemällä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa pyrkien kohti samaa päämäärää. Toiminnan vaikuttavuuden suunnittelussa, johtamisessa sekä arvioinnissa voidaan hyödyntää vaikutusketjua. Sen avulla on yksinkertaista hahmottaa tavoiteltavia muutoksia sekä keinoja, joilla ne on mahdollista saavuttaa. (Anoschkin 2019, 5–7.)

Vaikutusketjua hyödyntämällä voidaan hahmottaa, millä tavoin eri osaset linkittyvät toisiinsa. Vaikutusketjumallia voidaan hyödyntää joko 1) aloittamalla tarkastelu toimintaan käytettävissä olevista panoksista (input) tai 2) toiminnan vaikuttavuudesta (impact). Ensimmäisessä vaihtoehdossa muodostuu tietoa, joka kuvaa toimijakeskeisyyttä. Puhutaan vaikuttavuuden jalanjäljen tunnistamisesta. Toisessa vaihtoehdossa hankitaan tietoa siitä, millä tavoin toiminta hyödyttää yhteiskuntaa. Vaihtoehdossa kaksi puhutaan vaikuttavuuden kädenjäljestä. (Heliskoski ym. 2018, 5.)

Vaikutuksen ja vaikuttavuuden ero ei ole aina selvä. Välittömät tai välilliset vaikutukset ovat harvoin tarkasteltavan organisaation tai tahon hallinnassa, sillä niihin vaikuttaa samanaikaisesti useampi eri tekijä ja toimija. Lisäksi vaikutukset voivat toteutua suunniteltujen tavoitteiden mukaisesti tai niistä riippumatta ja suunnittelematta. (VM 2023, 99.) Vaikutusketjussa vaikuttavuus tarkoittaa yhteiskunnallista hyötyä eli se voi liittyä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen tai yhteisöjen voimavaroihin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden syntyminen vaatii aikaa. Vaikuttavuuden tulokset alkavat usein näkymään vasta useiden vuosien jälkeen. (Heliskoski ym. 2018, 5–6.)

Vaikuttavuuden arviointi

Vaikuttavuuden arvioinnin ydinkysymys on, miten ja milloin mikäkin vaikuttaa, ja millä edellytyksillä (Dahler-Larsen 2005, 7). Jokainen arviointi on kuitenkin omanlaisensa, koska arvioitavat toiminnat ja niihin kohdistuvat odotukset eroavat suuresti toisistaan (Sorsa 2022). Näkökulmasta ja tilanteesta riippuen arviointityöhön on olemassa useita erilaisia työkaluja. Vaikuttavuusketjuajatukseen soveltuu esimerkiksi kuviossa 3 esitelty Hyvän mitta -hankkeen vaikuttavuusketju.

Kuvio 3. Hyvän Mitta -hankkeen vaikuttavuusketju (Pyykkönen, Lipponen & Björklund 2024, 4)

Toinen esimerkki arviointityöhön soveltuvasta työkalusta on kuviossa 4 esitelty Social Return on Investment eli SROI, joka on investoidun pääoman sosiaalisten tuottojen arvioimiseksi tehty ohjeistus (Sorsa 2022). 

Kuvio 4. Social Return on Investment (SROI) eli investoinnin sosiaalinen tuotto (mukaillen Sulis & Bahri 2021, 54)

Vaikuttavuuden arviointi voidaan yleisesti jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisenä tulee arvioinnin lähtökohdan määrittely eli tavoitteiden ja odotusten määrittely siitä, minkälaisista vaikutuksista arvioinnissa ollaan kiinnostuneita ja keneen ne kohdistuvat. Samalla tulee määritellä mitattavuus eli se, miten vaikuttavuus todennetaan. Toisena on arvioitavan toiminnan määrittely. Tässä vaiheessa selvitetään, mitä resursseja ja osatekijöitä toimintaan liittyy, ja mitä tuloksia eri osatekijät tuovat. Lisäksi arvioidaan, millaisia vaikutuksia toiminnalla on aiemmin määritellyille sidosryhmille. Viimeisenä vaiheena on vaikutusten arviointi, jossa yhdistetään kaksi edellistä vaihetta. Ensimmäisenä on tarkoitus selventää toiminnan tulokset tunnistamalla suorat ja epäsuorat seuraukset valittuihin indikaattoreihin perustuen, ja tämän jälkeen arvioida vaikutukset. (Sorsa 2022.)

Vaikuttavuusarvioinnissa keskitytään siihen, miten tulokset syntyvät suunnitellun mallin mukaisesti. Toteutusmalliin sidottu mittaristo on tärkeä vaikutusten todentamisen osa, ja sitä voidaan tarkastella kolmessa osassa: 1) toiminnanohjausten mittareiden kautta, joiden avulla seurataan vaikutusten, panosten ja tekojen toteutumista, 2) muutosmittareiden kautta, joilla seurataan kohderyhmän käyttäytymisen, osaamisen tai hyvinvoinnin muutoksia sekä 3) vaikuttavuusmittareiden kautta, joilla seurataan yhteiskunnallisen tason muutoksia. Kun on tiedossa, mitä vaikutusten todentaminen vaatii, seuraava askel on mittariston rakentaminen. Tämän jälkeen mittaristo aikataulutetaan tiedonkeruusuunnitelmaksi, jossa kuvataan miten, milloin ja keneltä tietoa kerätään sekä minkälaista tietoa tulee kerätä. (Heliskoski ym. 2018, 15.)

Vaikka vaikuttavuuden arviointiin on tehty erilaisia työkaluja ja ohjeistuksia, on vaikuttavuuden arviointi usein hyvin haastavaa. Näin on varsinkin tilanteissa, joissa tavoite on iso, kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisy, tai jos arvioitava toiminta, kuten viestintä, ei yksinään pysty saamaan aikaan muutosta. Isoissa tavoitteissa pitäisi pystyä purkamaan tavoite pienemmiksi mitattaviksi muutostavoitteiksi. Viestinnän rinnalle puolestaan tarvitaan muutakin toimintaa, josta muodostuu isompi kokonaisuus, jonka aikaansaamaa muutosta voidaan tarkastella. (Mäkipää, Tonteri & Aalto-Kallio 2021.) Vaikuttavuuden arviointi voi myös jäädä kesken. Usein on keskitytty vain käytettyihin resursseihin ja tehtyyn työhön, mutta vaikutuksen sekä vaikuttavuuden arviointi on jäänyt kokonaan tekemättä (Gertler ym. 2016, 3).

Artikkelikokoelman keskeisimmät kehittämismenetelmät

Laadullinen tutkimus

Artikkelikokoelmamme kaikissa opinnäytetöissä on käytetty laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta käytetään usein sellaisten aiheiden tutkimiseen, joita ei tunneta entuudestaan hyvin. Tutkittavia on laadullisessa tutkimuksessa vähemmän kuin määrällisessä tutkimuksessa, mutta saatua ja tulkittavaa aineistoa paljon enemmän. Tavoitteena on saada rajatusta kohteesta mahdollisimman paljon tietoa ja tämän avulla ymmärtää ilmiötä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 105.) Laadullinen menetelmä sopii hyvin silloin, kun halutaan saada tutkittavan oma ääni ja näkökulmat esiin (Hirsjärvi & Hurme 2022, 47–48). Laadullisen tutkimuksen sanotaan olevan aineistolähtöistä eli siinä tarkastellaan tutkittavien henkilöiden käyttämiä sanoja, lauseita ja käsitteitä (Puusa & Juuti 2020, 11).

Menetelmän valinta riippuu siitä, mitä tutkimuksella ollaan selvittämässä (Silverman 2014, 9). Laadullisessa tutkimuksessa on useimmin käytetty aineistonkeruumenetelminä haastatteluita, kyselyitä, havainnointia sekä erilaisiin tiedostoihin ja asiakirjoihin pohjautuvaa tietoa. Näiden käyttö rinnakkain tai yhdisteltynä on mahdollista riippuen tutkimuskohteesta. (Eskola & Suoranta 2014, 15; Tuomi & Sarajärvi 2009, 71.)

Laadullisessa tutkimusprosessissa voi löytyä monia mielenkiintoisia asioita, joita ei osata ennakoida tutkimusta aloittaessa. Tutkimuksen aikana on pidettävä tutkittava kohde tarkkaan rajattuna ja tuotava ilmi kaikki siihen liittyvät asiat. Mahdolliset muut ilmi tulevat materiaalit ja asiat siirretään jatkotutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoitus ja ongelma määrittävät sen, mihin asioihin tutkimuksessa keskitytään. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 92.) Laadullisen tutkimuksen tutkimussuunnitelma voi elää tutkimuksen aikana ja sitä voidaan joutua katsomaan uudelleen aineistonkeruun aikana. Suunnitelma koostuu aineistonkeruu-, analyysi-, tulkinta- ja raportointivaiheista, eikä niitä ole usein helppo erotella toisistaan. (Eskola & Suoranta 2014, 16.) Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa voidaan käsitellä ainakin deduktiivisesti eli teorialähtöisesti, induktiivisesti eli aineistolähtöisesti ja abduktiivisesti eli teoriaohjaavasti (Grönfors & Vilkka 2011, 14–18).

Kuviossa 5 Silverman (2014, 4) tiivistää laadullisen tutkimuksen ominaisuudet viiteen kohtaan. Se kuvaa yleisesti laadullista tutkimusta, koko totuutta laadullisesta tutkimuksesta se ei kerro.

Kuvio 5. Laadullisen tutkimuksen ominaisuuksia yksinkertaistettuna (mukaillen Silverman 2014, 6–7)

Tapaustutkimus

Tapaustutkimusta on käytetty artikkeleissa Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa, Kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän merkitys palvelun vaikuttavuuteen ja Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana. Tapaustutkimukselle on vaikea löytää yleisesti hyväksyttyä määritelmää alan kirjallisuudesta (Kananen 2015, 76), ja siinä voidaan käyttää monenlaisia analyysin keinoja ja viitekehyksiä. Tämän takia tapaustutkimus voidaan tulkita enemmän tutkimusstrategiaksi kuin omaksi analyyttiseksi viitekehykseksi, johon liittyisi tiettyjä teoreettisia taustaoletuksia ja käsitteitä. (Laine, Bamberg & Jokinen 2007, 9; Vuori 2021a.)

Tapaustutkimus on tutkimusmenetelmä, jonka perusta on 1800-luvun yksittäiseen henkilöön kohdentuvissa fysiologisissa tutkimuksissa (Saloviita 2018, 204). Myös Vilkan, Saarelan ja Eskolan (2018, 200) mukaan yksikin tapaus voi riittää tutkimuksen kohteeksi, sillä ”tapaustutkimus on tapa hahmottaa tutkimus, rajata aineisto ja sanoa vähästä paljon.”  

Tapaustutkimuksessa tutkittava asia on osa jotain laajempaa asiaa tai ilmiötä eli tapaustutkimus sopii hyvinkin erilaisten tutkimusten menetelmäksi (Kallinen & Kinnunen 2023, tapaustutkimus). Kaikki laadulliset tutkimukset eivät kuitenkaan ole tapaustutkimuksia. Tapaustutkimuksessa on pystyttävä erottelemaan ja rajaamaan laajemmasta ilmiöstä tutkittava tapaus tai tapaukset. Tutkimuskysymys, tutkimusasetelma ja aineistojen analyysit perustuvatkin rajatun tapauksen tai tapauksien määrittelylle. (Eriksson & Koistinen 2014, 1.)

Tapaustutkimuksen avulla voidaan luoda uusia kehittämisideoita. Tutkimuskohteeksi soveltuu esimerkiksi toiminto tai prosessi ja tutkimuksen tavoitteena on hankkia tietoa tämänhetkisestä tilanteesta todellisessa tilanteessa. Keskeisenä päämääränä on tuottaa syvällistä tietoa tutkimusaiheesta. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 52.) Lähtökohtana on luoda ymmärrys siitä, miten jokin asia tapahtuu. Tapaustutkimus vastaakin Ojasalon ja muiden (2014, 53) mukaan kysymyksiin ”miten?” ja ”miksi?”. Vilkka ja muut (2018, 192) lisäävät vastattaviin kysymyksiin edellisten lisäksi myös “mitä?”. Näiden kysymysten avulla pyritään kuvailemaan, selittämään ja ymmärtämään tutkimuksen kohteena olevaa asiaa. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan arkitodellisuudessa olevaa asiaa tai aihetta. Tapaustutkimuksen kohteeksi soveltuu muun muassa käsite, käsitteiden välinen suhde tai prosessin lopputuloksen tehokkuuden arviointi. Vilkka ja muut (2018, 193) toteavatkin varsin kuvaavasti, että ”tapaus voi olla mikä tahansa konkreettisesti tai teoreettisesti kattava, rajattu kokonaisuus tai sen osa-alue.”

Tapaustutkimuksessa ei pyritä saamaan tietoa laajoilta joukoilta eikä pyrkimyksenä ole myöskään yleistää saatuja tuloksia laajemmalle. Tavoitteena on tuottaa tietoa juuri tutkimuksen kohteena olevasta asiasta. Tapaustutkimus soveltuu kehittämistyön menetelmäksi, mikäli tutkimuksen kautta pyritään luomaan ymmärrystä tutkimuskohteesta sekä saadun tiedon kautta rakentamaan uusia kehittämisideoita. (Ojasalo ym. 2014, 53.)

Tapaustutkimus etenee Ojasalon ja muiden (2014, 54) jaottelun mukaisesti neljän eri vaiheen kautta. Nämä vaiheet ovat 1) alustava kehittämistehtävä, 2) aiheeseen perehtyminen ja mahdollisesti kehittämistehtävän tarkentuminen, 3) käytännön toteutus: aineiston keruu ja sen analysointi sekä 4) kehittämisehdotuksen tai -mallin esitteleminen. Myös Vilkka ja muut (2018) korostavat tapaustutkimuksen vaiheittaista etenemistä. Eri vaiheiden aikana huomioidaan, vastaako kerätty aineisto tutkimusongelmaan vai ei. Mikäli se ei vastaa, on pohdittava, millä tavoin ja mistä puuttuva tieto voidaan saada. Tapaustutkimuksessa on keskeistä hankkia mahdollisimman tarkkaa tietoa juuri tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyen, joten tutkimuskysymys on rajattava mahdollisimman tarkasti. Vertaamalla saatua tietoa tutkimuskysymykseen, havaitaan, onko kerätty aineisto ja siitä saatu informaatio riittävää suhteessa tutkimusaiheeseen. (Vilkka ym. 2018, 195.) 

Tapaustutkimuksen aineistonkeruussa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä, kuten kyselyä ja haastattelua (Ojasalo ym. 2014, 55). Tavoitteena on monipuolisen tiedon saaminen tutkittavasta asiasta erilaisia aineistoja yhdistelemällä (Kallinen & Kinnunen 2023, tapaustutkimus). Aineistot ovat usein sekä laadullisia että määrällisiä ja niitä käytetään rinnakkain (Eriksson & Koistinen 2014, tiivistelmä). Usean eri menetelmän hyödyntämisen eli menetelmätriangulaation avulla syvennetään kuvaa tutkimusaiheesta sekä vahvistetaan tapauksen selitysvoimaa (Vilkka ym. 2018, 198). Milesin, Hubermanin ja Saldañan (2014, 33) mukaan useamman aineistokeruumenetelmän hyödyntäminen vahvistaa luottamusta tutkimustuloksiin. Vilkan ja muiden (2018) mukaan tapaustutkimuksen tuloksia voi yleistää kontekstissaan. Silloin lähtökohtana on tarkastella, millä tavoin valittu tapaus sekä siihen liittyvät käsitteet kuvaavat tutkimuskohdetta. Toki jokainen tapaus liittyy jollakin tavoin osaksi ympäröivää maailmaa ja siksi se voi Vilkkaa ja muita siteeraten (2018, 199) “yleistää onnistuneesti tehdyn kuvauksen ja selityksensä ansiosta jotakin laajemmin.” 

Vilkka ja muut (2018, 200–201) neuvovat reflektoimaan tutkimusprosessia sen eri vaiheissa. On tärkeää vertailla tapausta, teoriaa ja käsitteellistämisen johdonmukaisuutta sekä loogisuutta toisiinsa. On kiinnitettävä huomiota siihen, että tapauksesta saatu tieto on ymmärrettävää ja luodut käsitteet yleistettävissä. Läpi koko tutkimusprosessin ajan kestävä reflektointi mahdollistaa uusien asioiden oivaltamisen ja muun muassa tästä syystä tapaustutkimus voi muuttua tutkimusprosessin aikana.

Palvelumuotoilu

Palvelumuotoilua hyödynnettiin Helsingin yliopiston vierailijapalvelut -konseptit ja Askelmerkit Food Pilot Plantin vaikuttavuudelle Päijät-Hämeessä koskevissa artikkeleissa. Palvelumuotoilu on menetelmä, jolla lähestytään palveluiden kehittämistä ja luovaa ajattelua järjestelmällisesti. Palvelumuotoilussa edetään sekä analyyttisesti että intuitiivisesti. Analyyttisessa toimintatavassa keskitytään muun muassa faktoihin ja kerättyyn asiakastietoon. Intuitiivisessa toimintatavassa pyritään näkemään tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin, joita ei ole toistaiseksi keksitty. (Tuulaniemi 2011, 11.) Palvelumuotoilu-nimitystä käytetään sekä lähestymistavasta, kehittämisprosessista että hyödynnettävistä menetelmistä ja työkaluista (Helsingin kaupunki 2024). Palvelumuotoilun avulla abstrakti idea saa pragmaattisen muodon (Katzan 2011, 43) ja sillä kuratoidaan käyttäjäkokemusta (Lee ym. 2023, 3152).

Palvelumuotoilua on haastava määritellä (Tuulaniemi 2011, 11). Se on ottanut muotoilusta toimintatapoja, joita on lisätty perinteisempiin menetelmiin, joilla palveluja on aiemmin kehitetty (Tuulaniemi 2011, 23). Palvelumuotoilun vahvuus on joustavuus ja asiakaslähtöisyys. Tämä näkyy yrityksien korkeampana käyttöasteena, kilpailukyvykkyytenä sekä asiakastyytyväisyytenä. (Alhonen & Iloranta 2021, 2; Tuulaniemi 2011, 18.) Palvelumuotoilun keskeisiä tavoitteita on asiakasymmärrys (Zomerdijk & Voss 2010, 67) sekä 100-prosenttisen asiakastyytyväisyyden luominen (Tuulaniemi 2011, 11). Kokonaiskuva palvelusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on oltava selkeänä mielessä palveluprosessin kehittämisen aikana (Tuulaniemi 2011, 27).

Palvelumuotoiluprosessi on kuvattu kuviossa 6. Palvelumuotoiluprosessi alkaa määrittelyvaiheella, jossa selvitetään mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa sekä hahmotetaan kokonaiskuva palvelua tarjoavasta organisaatiosta. Tutkimusvaiheessa tarkennetaan palvelun tarjoajan tavoitteet haastatteluin, keskusteluin sekä asiakastutkimuksin. Suunnitteluvaiheessa etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja, kokeillaan ratkaisuja asiakkaan kanssa sekä määritetään palvelulle mittarit. Tuotantovaiheessa palvelu tuotteistetaan asiakkaille. Viimeisessä vaiheessa arvioidaan koko palvelukehitysprosessin suoriutumista markkinoilla valituin mittarein ja parannetaan palvelua saatujen palautteiden avulla. (Tuulaniemi 2011, 127.)

Kuvio 6. Palvelumuotoilun prosessi (Tuulaniemi 2011, 127)

Yksi palvelumuotoilun tunnetuimmista työkaluista on tuplatimantti (Palvelumuotoilu Palo 2018). Palvelumuotoilun niin sanotun tuplatimanttimallin teki tunnetuksi British Design Council vuonna 2005 (Design Council 2023). Helsingin kaupungin (2024) tuoteomistajilleen ja muotoilijoilleen tarkoitetussa Pelikirjassa palvelumuotoilun vaiheet on esitetty kuvion 7 tuplatimantissa seuraavasti:

Kuvio 7. Palvelumuotoilun vaiheet (Helsingin kaupunki 2024)

Kiteytettynä klassisen tuplatimanttimallin idea on, että ensimmäisessä timantissa pyritään ongelman ymmärtämiseen, jälkimmäisessä timantissa tähdätään ongelman ratkaisuun.

Aineistonkeruu- ja analysointimenetelmät

Sähköinen verkkokysely

Kyselytutkimuksen ala on kokenut merkittävää kehitystä, kun uudet tekniikat ja teknologiat ovat tulleet käyttöön. Tämä kehitys on mahdollistanut tieteellisemmän lähestymistavan kyselytutkimukseen, jossa otantamenetelmät, kyselylomakkeiden suunnittelu ja tietokoneavusteinen tiedon analysointi ovat keskeisessä roolissa (Evans & Mathur 2005, 195). Siirryttäessä 2000-luvulle perinteisistä paperikyselyistä on siirrytty sähköisiin verkkokyselyihin, jotka suoritetaan internetin välityksellä (Menon & Muraleedharan 2020).

Sähköiset verkkokyselyt (myöhemmin verkkokyselyt) ovat tapa kerätä sekä laadullista että määrällistä tietoa vastaajilta. Ne voivat sisältää kysymyksiä, jotka voivat olla avoimia tai suljettuja. Verkkokyselyt ovat helpompi tapa hankkia vastauksia kuin perinteiset kyselymenetelmät. (Wright 2005.) Kyselyt voidaan suunnitella keräämään tietoja, mielipiteitä tai palautetta vastaajilta eri aiheista, kuten perinteiset paperiset kyselyt tai haastattelut (Swarndeep & Rajesh 2021).

Tämä kyselytyyppi on käytössä yleisesti markkinatutkimuksessa, asiakaspalautteissa, akateemisessa tutkimuksessa, työntekijöiden tyytyväisyyskyselyissä ja monilla muilla aloilla niiden kätevyyden ja tehokkuuden vuoksi (Mahmutovic 2020). Tässä artikkelikokoelmassa sähköistä kyselyä aineistonkeruussa hyödynnettiin artikkeleissa Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa, Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana ja Laadunhallintastandardilla vaikuttavuutta ohjelmistoyrityksen toimintaan.

Verkkokyselyt keräävät tietoa useilta ihmisiltä ja tätä kerättyä tietoa kutsutaan otokseksi. Kyselyihin voidaan vastata erillisellä kyselytutkimusalustalla, kuten SurveyMonkey, Google Forms ja Microsoft Forms. Kyselyt koostuvat kyselylomakkeista, jotka lähetetään tai jaetaan otosväestölle internetin välityksellä. Verkkokyselyyn vastataan tyypillisesti tietokoneen tai puhelimen verkkoselaimessa. Kohdennetussa verkkokyselyssä vastaajat pääsevät vastaamaan kyselyyn sähköpostilla jaetun kyselylinkin kautta. Sosiaalinen media ja verkkosivujen upotukset ovat muita yleisiä tapoja kerätä vastauksia. (David 2024; Swarndeep & Rajesh 2021.) Tyypillisesti sosiaalisessa mediassa kohdatut verkkokyselyt eivät ole kohdennettuja, mutta sosiaalisen median palveluntarjoajat mahdollistavat myös kohdennettujen verkkokyselyiden järjestämisen alustoillaan (David 2024; Mahmutovic 2020).

Päätös käyttää verkkopohjaista kyselyä johtuu yleensä erilaisista liiketoiminnan, prosessi- tai operatiivisista tarpeista. Organisaatio voi tarvita tietoa suurelta määrältä asiakkaita, kun suunnitellaan uuden tuotteen lanseerausta tai tehdään tutkimusta, joka vaatii tulosten hyödynnettävyyden kannalta paljon vastauksia. Lisäksi henkilöiden osallistaminen motivoi heitä vastaamaan ja antamaan avoimempia vastauksia. (David 2024.)

Wright (2005) toteaa Bachmanniin ja Elfrinkiin (1996), Gartoniin ja muihin (2003), Tayloriin (2000) sekä Yunniin ja Trumboon (2000) viitaten, että toinen verkkokyselyiden etu on, että internet-pohjainen kyselytutkimus voi säästää aikaa tutkijoilta. Verkkokyselyt mahdollistavat tutkijalle tuhansien henkilöiden tavoittamisen lyhyessä ajassa. Tutkija, joka esimerkiksi haluaa tutkia vaikeasti tavoitettavia väestöryhmiä, voi nopeasti saada yhteyden suureen määrään tällaisia henkilöitä lähettämällä kutsuja. Kasvotusten tapahtuvaan kyselyyn, vastaavan henkilömäärän hankkiminen, kestäisi huomattavasti kauemmin. (Wright 2005.) Sähköiset kyselyt tarjoavat siten useita etuja perinteisiin paperikyselyihin tai kasvotusten tehtäviin haastatteluihin verrattuna, mukaan lukien kustannustehokkuus, nopeampi datan kerääminen, laajempi kattavuus ja helpompi datan analysointi (kuvio 8) (Evans & Mathur 2005, 197).

Verkkokyselyt voivat myös säästää rahaa siirtymällä sähköiseen välineeseen paperimuodosta. Tallennuslaitteistojen, matkakulujen ja puhelimen käytöstä aiheutuvat kustannukset pienevät. Lisäksi litterointikustannukset voidaan välttää, koska verkkokyselyiden vastaukset dokumentoidaan automaattisesti. Verkkokyselyiden luontiohjelmistojen ja verkkokyselypalveluiden kustannukset voivat vaihdella suuresti palvelun ominaisuuksien mukaan. (Wright 2005.)

Kuvio 8.  Verkkokyselyn suurimmat vahvuudet ja suurimmat potentiaaliset heikkoudet (Evans & Mathur 2005, 197)

Toisin kuin paperisissa ja haastattelukysymyksissä, verkkokyselyissä suurimmaksi ongelmaksi muodostuu ylimääräisten vastausten antaminen. Tämä tapahtuu, kun henkilö vastaa verkkokyselyyn useammin kuin kerran. (Swarndeep & Rajesh 2021.) Ratkaisuna tähän ongelmaan Lawlor ja muut (2021) kehottavat kiinnittämään erityistä huomiota tiedon analysointivaiheessa, jos useita vastauksia verkkokyselyihin tuli esimerkiksi samasta IP-osoitteesta.

Swarndeep ja Rajesh (2021) huomauttavat, että toinen pitkissä verkkokyselyissä esiintyvä ongelma on uupumus, kun osallistuja vastaa joihinkin tai kaikkiin kyselykysymyksiin rennolla tavalla ilman todellista yritystä lukea ja ymmärtää kysymyksiä esimerkiksi osallistujan välinpitämättömyyden tai kyselyuupumuksen vuoksi. Se vaikuttaa verkkokyselyn vastausten edustavuuteen ja oikeellisuuteen. Lyhyemmän kyselyn tekeminen tai yksinkertaisten kysymysten esittäminen vähentävät kyselyuupumuksen riskiä, mutta rajoittavat tutkijoiden kykyä saada merkityksellistä tietoa suhteellisen monimutkaisista aiheista. (Swarndeep & Rajesh 2021.) Menon ja Muraleedharan (2020) suosittelevat kyselyn pituudeksi alle 20 minuuttia, paraslaatuisten vastausten saamiseksi.

Evans ja Mathur (2005, 207–211) tuovat esille myös muita verkkokyselyn ongelmia, esimerkiksi mahdolliset epämääräiset ohjeistukset ja vastaajan yksityisyyden säilyminen. Ratkaisuna näihin ongelmiin he ehdottavat tarkennettuja, kysymyskeskeisiä ohjeita ja helppolukuisia, vastaajaystävällisiä tietoturvakäytäntöjä.

Teemahaastattelu

Haastattelu on vuorovaikutustilanne, jonka avulla tuotetaan tietoa tutkimusongelman kannalta tärkeisiin alueisiin. Haastatteluilla pyritään ymmärtämään tutkittavana olevaa asiaa haastateltavan näkökulmasta. Haastattelun joustavuuden vuoksi se sopii useisiin tutkimustarkoituksiin, kuten haastateltavien kokemusten analysointiin, vaikeasti tavoitettavien ryhmien tarpeiden analysointiin, asiantuntijoiden näkemysten ja tiedon analysointiin ja palveluiden arviointiin. (Flick 2022, 11–13, 29.) Tätä aineistonkeruumenetelmää käytettiin artikkeleissa Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana, Askelmerkit Food Pilot Plantin vaikuttavuudelle Päijät-Hämeessä ja Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa.

Eskola, Lätti ja Vastamäki (2018, 28–29) toteavat, että haastattelu eroaa arkisesta keskustelutilanteesta, sillä siinä kerätään tavoitteellisesti tietoa. Hirsijärven ja Hurmeen (2001, 34–35, 42–43) mukaan haastattelutilanne mahdollistaa tiedonhankinnan suuntaamisen ja vastausten taustalla olevien motiivien esiin saamisen. Haastattelu on soveltuva valinta tutkimukseen, jos halutaan syventää saatavia tietoja tai jos tiedetään, että tutkimuksen aihe tuottaa monitahoisia vastauksia. Haastattelun haittapuolina voi olla haastatteluun ja vastausten litterointiin kuluva aika ja luotettavuuden heikentyminen esimerkiksi haastateltavan vastausten ollessa sosiaalisesti suotavia. Haastattelua voi haitata myös haastattelijan kokemattomuus.

Tutkimushaastattelu on tulos haastattelijan ja haastateltavan välisestä vuorovaikutuksesta, joka perustuu haastattelua varten luotuun viitekehykseen. Tähän asetelmaan vaikuttavat Flickin (2022, 33) mukaan myös tutkimuskysymys ja osallistujien valinta. Haastattelu perustuu toisaalta haastateltavan kykyyn kertoa kokemuksistaan ja toisaalta haastattelijan kyvykkyyteen suunnitella tutkimus ja tehdä valintoja yksittäisessä haastattelussa: milloin edetä ja milloin pysähtyä ja kysyä lisää (Flick 2022, 29–30).

Haastattelussa rakennetaan merkityksiä keskustelussa, jossa ovat läsnä haastateltavan ja haastattelijan erot ja niihin liittyvät valtasuhteet. Kummallakin on omat odotuksensa ja oletuksensa, mainitsevat Eskola ja muut (2018, 36). Haastattelussa saataviin vastauksiin vaikuttavat tilanne ja tutkijan toimet. Flickin (2022, 27) mukaan jotkut kysymykset voivat saada haastateltavan huomion seikkoihin, joista he eivät olleet aiemmin tietoisia. On hyväksyttävää, että haastattelijalla on aktiivinen rooli haastattelussa, ja haastattelijan tehtävänä on luoda luonteva, keskusteleva tilanne, joka voi kannustaa haastateltavaa kertomaan kokemuksistaan (Eskola ym. 2018, 28). Haastattelijan tulee silti olla aktiivinen kuuntelija, painottaa Flick (2022, 34). Hänen on annettava päärooli haastateltavalle, mutta pysyttävä aktiivisessa tietoa rakentavassa vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa.

Haastattelut jaotellaan strukturointiasteensa eli sen mukaan, kuinka tarkasti kysymykset ja haastattelun kulku on muotoiltu ennakkoon (Eskola ym. 2018, 29). Hirsjärven ja Hurmeen (2001, 34) mukaan teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu on yleisimmin käytetty tutkimushaastattelun muoto. Eskola ja muut (2018, 29–30) tiivistävät teemahaastattelun niin, että teemahaastattelussa käsiteltävät aiheet on päätetty, mutta niistä käytävän keskustelun laajuus tai järjestys ei välttämättä ole jokaisessa haastattelussa sama. Vilkan (2021a) mukaan teemahaastattelussa keskitytään tutkimusongelman kannalta keskeisiin aiheisiin, joihin haastattelusta toivotaan saatavan lisää tietoa. Teemahaastattelussa on tärkeää haastateltavien kokemuksen ja näkemyksen syvällinen ymmärtäminen ilman haastattelijan omia tulkintoja, ja vastausten analysointi tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. (Vilkka 2021a, 124, 130.) Haastattelusta saadaan kuvaavia esimerkkejä, ja haastateltavan ei-kielelliset vihjeet auttavat ymmärtämään merkityksiä. Teemahaastattelussa keskiössä on ihmisten asioille antamat tulkinnat ja merkitykset. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 34, 36, 48.)

Teemahaastattelun aineiston analysointiin käytetään usein teemoittelua ja tyypittelyä. Aineisto jäsennetään teemojen mukaisesti ja pelkistetään. Teemahaastattelu tarjoaa matalan kynnyksen siirtyä kerätystä aineistosta analyysivaiheeseen, joka on tämän aineistonkeruumenetelmän etu. (Eskola & Vastamäki 2015, 43.)

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi

Aineistolähtöistä sisällönanalyysiä on hyödynnetty artikkeleissa Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana, Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa, Laadunhallintastandardilla vaikuttavuutta ohjelmistoyrityksen toimintaan, Askelmerkit Food Pilot Plantin vaikuttavuudelle Päijät-Hämeessä ja Kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän merkitys palvelun vaikuttavuuteen.

Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa voidaan analysoida esimerkiksi teorialähtöisesti, teoriasidonnaisesti tai aineistolähtöisesti (Eskola 2018, 212; Vilkka 2021a, 163). Vilkan (2021b, 129) mukaan aineiston analyysi tarkoittaa sitä, että tutkija tiivistää saamansa aineiston pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Näin ollen tutkittavilta eli informanteilta kerätty laaja aineisto tiivistyy ja samalla saadaan syvällinen käsitys, mitä kaikkea se sisältää ja mikä siinä on tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellistä (Vilkka 2021b, 153). Tuomen ja Sarajärven (2018) mukaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi on keino luoda kerätystä aineistosta “teoreettinen kokonaisuus”. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tutkimuksen tekijöiden on analysoitava keräämäänsä aineistoa ja jätettävä muu, kuten teoriatieto analyysin ulkopuolelle koska “analyysin oletetaan olevan aineistolähtöistä”. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 108.)

Aineistolähtöisen sisällönanalyysin lähtökohtana on kerätty aineisto.  Aineistoon perehdytään huolellisesti ja sieltä etsitään asioita, jotka auttavat tutkimuskysymyksen ratkaisemisessa. Analyysissa kerätty aineisto eritellään ja käsitteellistetään. (Vilkka 2021a, 164; Vilkka 2021b, 159.) Aineistolähtöisen eli induktiivisen sisällönanalyysin vaiheet ovat: 1) aineiston redusointi eli pelkistäminen, 2) aineiston klusterointi eli ryhmittely ja 3) abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen (Miles ym. 2014, 279–280; Tuomi & Sarajärvi 2018, 122–127). Analyysissa edetään Tuomen ja Sarajärven (2018, 123) ohjeistuksen mukaisesti vaiheittain (ks. myös Miles ym. 2014, 10). Nämä vaiheet näkyvät taulukossa 1.

Taulukko 1. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin etenemisvaiheet (Tuomi & Sarajärvi 2018, 123)

Aineiston litterointi sana sanalta

Aineiston lukeminen ja sisältöön perehtyminen

Pelkistettyjen ilmausten etsiminen ja alleviivaaminen

Samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista

Pelkistettyjen ilmausten ryhmittely/yhdistäminen ja alaluokkien muodostuminen

Alaluokkien yhdistäminen ja niistä yläluokkien muodostaminen

Yläluokkien yhdistäminen pääluokiksi/yhdistäväksi luokaksi ja kokoavan käsitteen muodostaminen

Luotettavuus ja eettisyys

Hyvä tieteellinen käytäntö koostuu eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen (All Europan Academies 2024) mukaan luotettavuudesta, rehellisyydestä, arvostuksesta ja vastuunkannosta. Tämän lisäksi hyvän tieteellisen käytännön mukaan tutkimuksen kaikissa vaiheissa tulee noudattaa huolellisuutta ja tarkkuutta (Vuori 2021b). Luotettavuuteen vaikuttaa tutkimuksen huolellinen suunnittelu, toteutus ja dokumentointi sekä aiemman tutkimustiedon huomiointi (TENK 2023, 13). Luotettavuutta arvioidaan tarkastelemalla tulosten ja tutkimusongelmien suhdetta ja ongelmien ratkaisemiseksi valittuja menetelmiä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Eettisyys tulee huomioida jo ennen tutkimusaineiston keruuta huolehtimalla, että mahdolliset tutkimusluvat ja suostumukset ovat kunnossa ja tutkimuksen ennakkoarviointi on tehty. Lisäksi tutkimuksen toteuttamisessa tulee noudattaa voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä sekä huolehtia salassapitoa, luottamuksellisuutta ja vaitioloa koskevista velvoitteista. (TENK 2023, 12–13.) Laadullisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä nousee tutkimuksen kaikissa vaiheissa: valittaessa aihetta, julkaistaessa tutkimustuloksia ja arkistoitaessa aineistoa (Vuori 2021b).

Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on yleisen ymmärryksen lisääminen ja ilmiöiden esiin tuominen niin, että se mahdollistaa uudenlaisen ajattelun. Sille ei ole vaatimusta tulosten yleistettävyydestä. Laadullinen tutkimus on luotettava, kun tutkimuskohde ja aineisto ovat yhteensopivia eikä satunnaiset tekijät ole vaikuttaneet johtopäätöksiin. Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden kriteeri on tutkija ja hänen rehellinen toimintansa, koska arvioinnin kohteena on tutkimuksen teot, valinnat ja ratkaisut. Laadullinen tutkimus on aina ainutkertainen ja siksi se ei ole toistettavissa. (Vilkka 2021a, 195–197.) Kukin tämän artikkelikokoelman artikkeleista käsittelee tehdyn tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä kyseiselle artikkelille sopivalla tavalla.

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Alhonen, M. & Iloranta, M. 2021. Palvelumuotoilun menetelmiä ja työkaluja arkeen. Haaga-Helia. Viitattu 30.3.2024 https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2021-06/sun-3amk-palvelumuotoiluopas.pdf.

All European Academies 2024. The European code of conduct for research integrity 2023. Viitattu 18.3.2024 https://allea.org/code-of-conduct/.

Anoschkin, K. 2019. Hyvän Mitta: vaikuttavuuden jäljillä. Opas yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämiseen. Viitattu 19.3.2024 https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2019/12/Hyva%CC%88n-Mitta-Ty%C3%B6kirja-final.pdf.

Bertelsmann Stiftung (toim.)  2010. Corporate Citizenship planen und messen mit der iooi-Methode Ein Leitfaden für das gesellschaftliche Engagement von Unternehmen. Viitattu 5.2.2024 https://www.bertelsmann-stiftung.de/fileadmin/files/Leitfaden_CCMessungl.pdf.

Dahler-Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi: hyvät käytännöt menetelmä -käsikirja. Stakes sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Viitattu 19.3.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204194271.

David, E. 2024. What is a web survey: definition, types & characteristics. Viitattu 20.3.2024 https://www.proprofssurvey.com/blog/web-survey/.

Design Council 2023. The Double diamond. Viitattu 25.2.2024 https://www.designcouncil.org.uk/our-resources/the-double-diamond/.

Eriksson, P. & Koistinen, K. 2014. Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä. 11. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 10.2.2024 http://hdl.handle.net/10138/153032.

Eskola, J. 2018. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 5., uudistettu ja täydennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 209–231.

Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: lyhyt selviytymisopas. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 27–51.

Eskola, J. & Suoranta, J. 2014. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Eskola, J. & Vastamäki, J. 2015. Teemahaastattelu: opit ja opetukset.  Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 4., uudistettu ja täydennetty painos.  Jyväskylä: PS-kustannus, 27–44. 

Evans, J. R. & Mathur, A. 2005. The Value of online surveys. Internet Research, 15(2), 195–219. Viitattu 20.3.2024 DOI:10.1108/10662240510590360.

Flick, U. 2022. Doing interview research: the essential how to guide. London: SAGE Publications Ltd.

Gertler, P. J., Martinez, S., Premand, P., Rawlings, L. B. & Vermeersch, C. M. J. 2016. Impact evaluation in practice. 2. painos. Washington, D.C: World Bank Publications.  

Grönfors, M. & Vilkka, H. 2011. Laadullisen tutkimuksen kenttätyömenetelmät. Hämeenlinna: SoFia-Sosiologi-Filosofiapu Vilkka.

Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit: työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Viitattu 19.3.2024 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf.

Hellström, E. & Parkkonen, P. 2022. Vastuullisuuden tulevaisuus: miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Sitran selvityksiä 214. Viitattu 4.4.2024 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/06/sitra_vastuullisuuden_tulevaisuus.pdf.

Helsingin kaupunki 2024. Pelikirja: palvelumuotoilun opas.  Viitattu 24.2.2024 https://pelikirja.hel.fi/kehittamisen-aikana/palvelumuotoilun-opas/.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2. painos. Helsinki: Gaudeamus.

Kallinen, T. & Kinnunen, T. 2023. Tapaustutkimus. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 10.2.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/tutkimusasetelma/tapaustutkimus/.

Kananen, J. 2015. Opinnäytetyön kirjoittajan opas: näin kirjoitan opinnäytetyön tai pro gradun alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Katzan, Jr., H. 2011. Essentials of service design. Journal of Service Science, 4, 43–60. Viitattu 25.2.2024 https://doi.org/10.19030/jss.v4i2.6644.              

Kivistö, J. & Lilja, E. 2022. Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei pelkisty ohjattavaksi ja mitattavaksi. Viitattu 30.9.2023 https://politiikasta.fi/tutkimuksen-yhteiskunnallinen-vaikuttavuus-ei-pelkisty-ohjattavaksi-ja-mitattavaksi/.

Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. 2007. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria. Teoksessa M. Laine, J. Bamberg & P. Jokinen (toim.) Tapaustutkimuksen taito. 3. painos. Helsinki: Gaudeamus, 9–38.

Lapin AMK 2024. Haluatko sinä olla työelämän monialainen kehittäjä? Viitattu 20.4.2024 https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/YAMK-tutkinnot/Monialainen-YAMK-opinnaytetyo.

Lawlor, J., Thomas, C., Guhin, A. T., Kenyon, K., Lerner, M. D., UCAS Consortium & Drahota, A. 2021. Suspicious and fraudulent online survey participation: introducing the real framework. Methodological Innovations, 14(3). Viitattu 25.3.2024 DOI:10.1177/20597991211050467.

Lee, S.-H., Yang, M., de Weck, O. L., Lee, C., Coughlin, J. F., Klopfer, E. & Ochsendorf, J. 2023. Service design in action: transformation, consideration and system thinking. Proceedings of the Design Society, 3, 3145–3154. Viitattu 25.2.2024 DOI:10.1017/pds.2023.315.

Mahmutovic, J. 2020. How to use social media surveys (+ Benefits & Tips). Viitattu 20.3.2024 https://www.surveylegend.com/online-survey/how-to-use-social-media-surveys-benefits-tips/.

Menon, V. & Muraleedharan, A. 2020. Internet-based surveys: relevance, methodological considerations and troubleshooting strategies. General Psychiatry, 33(5). Viitattu 24.03.2024 doi: 10.1136/gpsych-2020-100264.

Miles, M. B., Huberman, A. M. & Saldaña, J. 2014. Qualitative data analysis: a methods sourcebook. 3. painos. Thousand Oaks, CA: Sage.

Mäkipää, E., Tonteri, A. & Aalto-Kallio, M. 2021. Vaikuttavuus hyvinvointitaloudessa. Viitattu 21.3.2024 https://www.soste.fi/hyvinvointitaloudessa-eteenpain/vaikuttavuus-hyvinvointitaloudessa/.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3–4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Palvelumuotoilu Palo 2018. Palvelumuotoiluprosessin vaiheet. Viitattu 30.3.2024 https://www.palvelumuotoilupalo.fi/blogi/palvelumuotoilun-prosessin-vaiheet/.

Puusa, A. & Juuti, P.  2020. Johdanto. Mitä laadullisella tutkimuksella tarkoitetaan?  Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus, 9–20.

Pyykkönen, J., Lipponen, K. & Björklund, L. 2024. Vaikuttavuusketju. Hyvän Mitta. Viitattu 21.3.2024 https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2018/09/OSA-2_Hyv%C3%A4n-mitta_Vaikuttavuusketju.pdf.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. Triangulaatio. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 22.2.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus.

Saloviita, T. 2018. Kokeellinen tapaustutkimus.  Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos.  Jyväskylä: PS-kustannus, 204–214.

Silverman, D. 2014. Interpreting qualitative data. London: SAGE Publications Ltd.

Sorsa, V.-P. 2022. Verkostojen vaikuttavuuden arviointi. Verkostojohtamisen käsikirja: kohti vaikuttavaa yhteistyötä sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 19.3.2024 https://blogs.helsinki.fi/verkostojohtaminen/2022/12/16/verkostojen-vaikuttavuuden-arviointi/.

Sulis, S. & Bahri, E. S. 2021. Identification of Zakat impact measurement tools. Aktsar Jurnal Akuntansi Syariah, 4(1), 50–66. Viitattu 21.3.2024 DOI:10.21043/aktsar.v4i1.9052.

Swarndeep, S. & Rajesh, S. 2021. A Critical look at online survey or questionnaire-based research studies during COVID-19. Asian Journal of Psychiatry, 65. Viitattu 20.3.2024 doi:10.1016/j.ajp.2021.102850.

TENK 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Viitattu 18.3.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.

Vataja, K. & Hyytinen, K. 2020. Vaikuttavuusarviointia monimutkaiseen maailmaan. Sitra. Viitattu 26.3.2024 https://www.sitra.fi/artikkelit/vaikuttavuusarviointia-monimutkaiseen-maailmaan/.

Vilkka, H. 2021a. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2021b. Näin onnistut opinnäytetyössä: ratkaisut tutkimuksen umpikujiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H., Saarela, M. & Eskola, J. 2018. Riittääkö yksi? Tapaustutkimus kuvaajana ja selittäjänä. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus,190–201.

VM 2023. Valtionavustustoiminnan sanasto. 2. laajennettu laitos. Hallintopolitiikka. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:33. Helsinki. Viitattu 2.10.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-246-8.

Vuori, J. 2021a. Tapaustutkimus. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 5.8.2023 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Vuori, J. 2021b. Tutkimusetiikkaa ihmistieteissä. Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 19.3.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Wright, K. B. 2005. Researching internet-based populations: advantages and disadvantages of online survey research, online questionnaire authoring software packages, and web survey services. Journal of Computer-Mediated Communication, 10(3). Viitattu 20.3.2024 https://doi.org/10.1111/j.1083-6101.2005.tb00259.x.

Zomerdijk, L. G. & Voss, C. A. 2010. Service design for experience-centric services. Journal of service research, 13(1), 67–82. Viitattu 1.3.2024 https://doi.org/10.1177/1094670509351960.

---

Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnän vaikuttavuus sidosryhmien kokemana

Tekijät: Tiina Alasirniö ja Mari Haikonen

Impact of Communications in Carbon Neutral North Savo Project Experienced by Stakeholders

Mitigation of climate change as well as adaptation and preparation require actions at all levels of activity. In North Savo, the climate work is coordinated by the Centre for Economic Development, Transport and the Environment for North Savo. The purpose of this study was to determine the impact of Carbon Neutral North Savo project’s communication experienced by stakeholders, and how it has supported the impact of the climate work conducted. The theoretical framework of the study consisted of the themes of impact, climate communication, evaluation of the communication impact, and network cooperation and management.

The study was conducted as a qualitative case study. Data collection for the study began with the core group of the project engaging in collaborative work on the Flinga platform, where the group defined the intended impact of communication in the project. Additional data was collected through online survey among stakeholders and semi-structured thematic interviews, aimed at deepening the understanding of the stakeholders’ experiences of impact. The collected material was analysed using a qualitative content analysis approach.

As a result of the study, the five most significant manifestations and contributors to the impact of communication in the project, as perceived by stakeholders, were presented: leadership and significance, systematicity and coordination, communication that strengthens impact, strengthening of the expert network, and activation towards climate actions. These were compared to the intended impact of communication in the project. As suggestions for the development of regional climate work, stakeholders expressed a desire for further activation towards climate actions by deepening collaboration and expanding target groups, as well as communication activities containing encouragement, positivity and tangible examples.

Keywords: efficacy, impact, environmental communication, climate, communication, evaluation, stakeholder groups, centres for economic development, transport and the environment

Johdanto

Ilmastotavoitteita on asetettu kansainvälisesti (United Nations 2016; European Commission 2019), valtakunnallisesti (Ympäristöministeriö 2022), kunnallisesti, alueellisesti ja organisaatiokohtaisesti (Suomen ympäristökeskus 2023; HIPO 2023a). Kaupungeilla ja kunnilla on merkittävä rooli ilmastotyössä ja hiilineutraaliuden tavoittelussa, kun ne tukevat yksilöitä ilmastonmuutosta hillitsevien ratkaisujen tekemisessä. Jotta kaikki yhteiskunnan tasot mukaansa tempaava ilmastotyö osoittaa vaikuttavuutensa ja varmistaa toimenpiteiden oikean suunnan, on tehtyä ja käynnissä olevaa työtä arvioitava.

Työssämme yhdistyvät ilmasto- ja hankeviestinnän sekä vaikuttavuuden teemat. Tutkimuksemme kohteena on toimeksiantajamme Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen koordinoiman Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen (HIPO) viestinnän vaikuttavuus. Emme arvioi tässä opinnäytetyössä viestinnän tekoja tai niiden suoria vaikutuksia. Tutkimuksemme kohdistuu siihen, miten HIPO-hankkeen sidosryhmissä koettiin viestinnän vaikuttavuus eli välittömiä tuloksia syvemmälle ja pidemmälle ulottuva vaikuttavuus, jota hankeviestinnällä on tehty tai tuettu.

Lähestymme tutkimusaihettamme hahmottamalla vaikuttavuuden merkityksen osana vaikutusketjua, syventymällä ilmastoviestintään systeemisen muutoksen edistäjänä ja tutkimalla viestinnän vaikuttavuuden arvioinnin malleja. Sidosryhmien kokemukset kuuluvat vaikuttavuuden analyysissä ja alueelliselle ilmastotyölle annettavissa kehittämisehdotuksissa.

Pohjois-Savo ilmastotyön toimintaympäristönä

Pohjoissavolaisen ilmastotyön koordinointi

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pohjois-Savon ELY-keskus. ELY-keskukset ovat alueellisia kehittämis- ja palvelukeskuksia, jotka kuuluvat valtion aluehallintoon yhdessä aluehallintovirastojen kanssa. ELY-keskukset kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan, ja ne toteuttavat myös Maahanmuuttoviraston ja Business Finlandin tavoitteita. Keskuksia ohjaavat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä Väylävirasto. (ELY 2023a; 2023b.)

Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen Pohjois-Savossa kuuluu 19 kuntaa, ja sen päätoimipaikka on Kuopiossa. Pohjois-Savon ELY-keskukselle kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi yritysten neuvonta-, rahoitus- ja kehittämispalvelut, ympäristönsuojelu sekä työmarkkinoiden toiminta ja työllisyys. Tehtävät on jaettu kolmeen vastuualueeseen, joilla on erilaiset toimialueet. (ELY 2023c; 2023d).

Pohjois-Savon ilmastotyö on saanut alkunsa Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntaliittojen sekä alueen ELY-keskusten laatimasta Savon ilmasto-ohjelmasta vuonna 2013 (ELY 2020). Pohjois-Savon ilmastotiekartta valmistui vuonna 2021, ja siihen tehtiin vuonna 2023 päivitys, jota Hiilineutraali Pohjois-Savo- hanke (HIPO) koordinoi. Ilmastotiekartassa on määritetty maakunnallisen ilmastotyön tavoitteet, painopisteet ja kärkitoimenpiteet. Pohjois-Savossa on kiinnitetty huomiota myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Alueen kunnille on laadittu osana ilmastotyötä riskikortit, joissa on tunnistettu merkittävimpiä sää- ja ilmastoriskejä sekä ennakointiin tarvittavia toimenpiteitä kuntakohtaisesti (HIPO 2024).

HIPO oli Pohjois-Savon ilmastotyön koordinointihanke ajalle 1.11.2021–31.12.2023. (HIPO 2023a; 2023b.) Sitä koordinoi Pohjois-Savon ELY-keskus ja rahoitti Euroopan aluekehitysrahasto ja Pohjois-Savon liiton kehittämisrahasto. Koordinoidulle ilmastotyölle on suunniteltu jatkoa. Pohjois-Savon ELY-keskus on hakenut rahoitusta Hiilineutraali Pohjois-Savo – vastuullisesti ja vaikuttavasti (HIPOVA) -hankkeelle Pohjois-Savon liitolta ajalle 1.3.2024–31.12.2026. Hankkeen tavoitteina on tukea alueellista ilmastonmuutokseen sopeutumista, yritysten vastuullisuustyötä ja toteuttaa vaikuttavia ilmastoviestinnän toimenpiteitä (Kettunen 2024).

Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnän johtaminen

Ilmastotyössä yksi keskeisistä asioista on tiedon välittäminen ja monimutkaisten asioiden ymmärrettäväksi tekeminen. Ilmastotyön onnistumisen yksi edellytys on avoin, aktiivinen ja koordinoitu viestintä. Hankkeella tuettiin maakunnan toimijoiden ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää työtä sekä kiertotalouskokeiluja. Hankkeen viestintää toteuttivat hanketiimi ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen viestintä. Hankkeen viestinnän tavoitteiksi oli määritelty seuraavat asiat:

• tuottaa ja jakaa ajantasaista ja luotettavaa tietoa ilmastoasioista ja kiertotaloudesta päätöksenteon tueksi
• tuoda esiin toteutettuja ilmasto- ja kiertotaloustekoja
• levittää ja jalkauttaa Pohjois-Savon ilmastotiekarttaa
• motivoida mukaan Pohjois-Savon ilmastotyöhön
• edistää ilmasto- ja kiertotaloustoimijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista sekä varmistaa tiedonkulkua. (HIPO 2021.)

HIPO-hankkeessa tehtiin vaikuttavasta ilmasto- ja kiertotalousviestinnästä työpaketti, varattiin resursseja viestintään, toteutettiin viestintää viestintäsuunnitelman mukaisesti ja luotiin hankeviestinnän seurantaan pääasiassa määrällinen mittaristo (HIPO 2021; 2022a). Ainoastaan määrällisillä indikaattoreilla harvoin päästään kiinni vaikuttavuuteen, joten sitä on aiheellista tutkia myös laadullisesti esimerkiksi keräämällä sidosryhmien kokemuksia (Koskinen, Ruuska & Suni 2018, 248).

Viestinnän vaikuttavuus ilmastotyössä

Viestinnän vaikuttavuus

Viestinnän arviointia pidetään yhä tärkeämpänä, mutta sitä ei voi tehdä ilman mittaamista vaan tarvitaan sekä numeroita että laadullisia mittareita (Juholin & Luoma-aho 2017, 14–15). Viestinnän vaikuttavuuden mittaamiseen ei ole olemassa yhtä kaikille organisaatioille sopivaa mallia, ja viestinnän ja vaikuttavuuden välille on vaikea ylipäätään kehittää yksiselitteisiä malleja (Valtioneuvoston kanslia 2005, 12). 

Viestinnän ajatusmalleissa niin sanottu prosessinäkemys nojaa suoraviivaiseen ajatukseen, jossa tehokkaalla viestinnällä saavutetaan lopulta halutut tulokset. Pelkkä teknisen toteutuksen eli viestin toimittamisen onnistuminen ei kuitenkaan takaa viestinnän vaikuttavuutta. (Juholin 2022, 28.) Sitä voidaan tehostaa huomioimalla kohderyhmien tarpeet ja odotukset muotoilemalla viestit heitä koskettaviksi sekä käyttämällä kohderyhmille sopivia viestintäkeinoja ja -kanavia.

Viestinnässä on käytettävä erilaisten tapojen ja strategioiden sekoitusta, sanallisesta visuaaliseen, puheesta digitaaliseen viestiin. Viestijät voivat olla varmoja siitä, että heidän viestinsä ymmärretään, vain jos he ymmärtävät kohdeyleisönsä, heidän arvonsa, pelkonsa ja toiveensa. (Nerlich, Koteyko & Brown 2010, 101.) Merkityksiä voidaan antaa ihmisille esimerkkeinä tai tarinoina, mutta ihmiset muodostavat asioille merkitykset itse omista lähtökohdistaan pohjautuen saamiinsa tietoihin, intresseihinsä tai näkemyksiinsä. (Juholin 2022, 29.)

Ilmastoviestintä systeemisen muutoksen edistäjänä

Ilmastoviestintä on muun muassa ilmastonmuutokseen, sen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä niihin liittyviin ratkaisuihin kuuluvaa viestintää. Ilmastoviestinnällä voidaan vaikuttaa siihen, miten yksilöt, yhteisöt ja yritykset ottavat omassa toiminnassaan huomioon ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen. (Bayr & Pulkka 2020, 4.) Tietoisuuden lisäämisen lisäksi ilmastoviestinnällä voidaan innostaa yksilöitä tekemään kestävämpiä valintoja ja toimimaan ympäristön hyväksi. Ilmastoviestinnän tutkimuksessa korostetaankin yksilön sitoutumista sosiaalisena voimana, joka saa liikkeelle systeemisen muutoksen. Ilmastoviestintä on näin yhteydessä yksilön osallistumisen yhteiskunnallisiin seurauksiin. Ilmastoviestintä voi olla myös tehokas keino vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden avulla edistetään ilmastomuutoksen torjuntaa. Sosiaalisten järjestelmien, kuten talouden, lainsäädännön, tieteen, koulutuksen, taiteen ja uskonnon monimutkaiset riippuvuudet määrittävät ilmastoviestinnän yhteiskunnallisen merkityksen ja kansalaisten yhteiskunnallisen muutoksen voiman. (Kumpu 2022b, 312–313.) Ilmastoviestintä on tärkeä väline systeemisen muutoksen edistämisessä etenkin, kun tavoitteena on saavuttaa vähemmän ilmastonmuutosta aiheuttava yhteiskunta. 

Henkilökohtaista sitoutumista korostava näkökulma on yleisesti käytössä ilmastoviestinnän osallistamista tutkittaessa. Viestinnän koetaan olevan toimiva väline ihmisten asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamisessa. Henkilökohtaisen sitoutumisen puitteissa viestinnän voi kuvata prosessina, jossa yksilöidyt viestinnän tavoitteet, kuten viestin sisältö ja esitystapa, yhdistyvät mitattavissa oleviin viestinnän vaikutuksiin, kuten tietoihin, asenteisiin ja tekoihin. Ilmastoviestinnän tutkimuksessa tiedon jakamisen sijasta huomiota kohdistetaan siihen, miten viestintä linkittyy toimintaan ja toimijuuden kokemuksiin. (Kumpu 2022a, 151, 153–154, 161.)

Kehystäminen ilmastoviestinnän keinona

Ilmastoviestintään liittyvät olennaisesti merkityksellisinä tekijöinä faktat, viestivä taho, kohderyhmä (Markowitz, Hodge & Harp 2014, 35, 40), viestin kehys (Shome & Marx, 2009, 6–13;. Hine ym. 2015, 2–3; Armstrong, Krasny & Schuldt 2018, 59–66) ja tunteet (Myers, Roser-Renouf & Maibach 2023, 2, 10) Kehystäminen (framing) on tuttua ilmastoviestinnän ohella muistakin yhteyksistä, kuten politiikasta. Kehystettäessä asiaa se ikään kuin valaistaan tietystä kulmasta. Tällöin halutut kohdat korostuvat, ja samalla jokin muu kohta jää vähemmälle huomiolle. Asioiden havainnoiminen, tunnistaminen ja nimeäminen tapahtuu kehysten avulla. Kehyksillä saadaan merkitys tilanteille ja toiminnalle. (Seppänen & Väliverronen 2012, 97.)

Nisbetin (2009, 15) mukaan ”Kehykset ovat tulkitsevia juonenkäänteitä, jotka käynnistävät tietyn ajatuskulun ja kertovat, miksi ongelma saattaa olla ongelma, kuka tai mikä voisi olla vastuussa siitä ja mitä sille pitäisi tehdä”.  Kehystämistä voidaan käyttää harkitusti ja asiaa kaunistelematta myös tiedon karsimiseen, jolloin valitut näkökohdat saavat enemmän painoarvoa. Jotta ilmastoviestinnän sanoma saa yksilössä aikaan uusia ajatuksia ilmastonmuutoksen henkilökohtaisesta merkityksestä, viestit on kohdennettava ja suunniteltava tietylle medialle ja kohderyhmälle käyttäen kehystämistä. Viestiä kehystäessä käytetään esimerkiksi yleisölle merkityksellisiä esimerkkejä ja viittauksia, jotka auttavat kohdeyleisöä ymmärtämään ja kiinnostumaan aiheesta.

Tutkimuksissa ei ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, millaiset ilmastoviestinnän kehykset ovat tehokkaimpia, ja millaisia asenteellisia ja käyttäytymiseen liittyviä muutoksia niillä on mahdollista saada aikaan (Li & Su 2018, 1). On kuitenkin näyttöä siitä, että ilmastonmuutoksen esittäminen terveyskysymyksenä saa yleensä aikaan myönteisimmän ja kiinnostavimman vaikutuksen kohdeyleisön keskuudessa (Boström, Böhm & O´Connor 2013, 449).

Tunnereaktiot aktivoivana voimana

Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on Suomessa hyvin korkea verrattuna muihin Euroopan maihin, mutta halukkuus ilmastoaktivismiin on Euroopan alhaisin (Leiserowitz ym. 2022, 5, 20). Tunnereaktion aikaansaaminen on mielestämme edellytys viestin kuin viestin mieleen jäämiselle ja toisaalta toimintaketjun liikkeelle panolle. Ei ole yhdentekevää, millaista tunnereaktiota tavoitellaan. Ilmastoviestinnällä, jolla halutaan saada aikaan myös poliittista tukea, on pyrittävä sitouttamaan viestin vastaanottaja emotionaalisesti herättämällä samanaikaisesti useita erilaisia ilmastonmuutokseen liitettävissä olevia tunteita, kuten toivoa, surua ja jopa vihaa (Myers, Roser-Renouf & Maibach 2023, 10). Huoli, kiinnostus ja toivo ovat voimakkaimpia ilmastopolitiikan tukea aikaansaavia ja motivoivia tunteita, kun taas pelkoon vetoavan viestinnän on todettu olevan tehotonta tai jopa haitallista (Smith & Leiserowitz 2014, 943, 945), ellei sen yhteyteen lisätä voimakkaita ehdotuksia suositeltavasta toiminnasta (Maibach, Roser-Renouf & Leiserowitz 2008, 494–495).

Viestinnän vaikuttavuuden arviointi

Viestintä sekä sen mittaaminen ja arviointi ovat saaneet viime aikoina yhä enemmän huomiota, sillä viestintä nähdään tiiviisti organisaatioiden strategiaan ja johtamiseen kiinnittyneenä ilmiönä, joka osallistuu yhteiskunnan toimintaan läpileikkaavasti (Juholin & Rydenfelt 2021, 304–305).

Vaikuttavuuden rakentumista voidaan yleisesti kuvata Bertelsmann Stiftungin luomalla vaikutusketjumallilla (iooi), joka on esitelty tämän artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa. Myös useat viestinnän arvioinnin mallit perustuvat tällaisiin loogisiin malleihin (project logic model). Macnamara ja Gregory (2018, 474–481) kritisoivat tutkimiaan malleja niiden vahvan organisaatiolähtöisyytensä vuoksi, sillä niissä ei ole huomioitu sidosryhmiä tai suunniteltua ja toisaalta tahatonta vaikuttavuutta sidosryhmiin, yhteiskuntaan, yleisöön ja itse organisaatioon. Macnamara ja Gregory ovat ehdottaneet yhdessä Australian PR-instituutin ja AMECin (International Association for the measurement and evaluation of communication) kanssa uutta viisiportaista arviointimallia (kuvio 1), jossa pelkän organisaatiolähtöisyyden sijaan sidosryhmille, asiayhteydelle, ympäristön kuuntelulle ja vaikuttavuuden kaksisuuntaisuudelle sekä suunnitellulle ja tahattomalle vaikuttavuudelle annetaan näkyvämpi rooli. Tulemme hyödyntämään tätä mallia hankkeen viestinnän vaikuttavuuden arvioinnissa (kuvio 6).

Kuvio 1. Viestinnän arviointimalli, jossa on huomioitu myös sidosryhmät ja ulkoiset vaikutukset toimintaympäristöön (mukaillen Macnamara & Gregory 2018, 482)

Viestinnän vaikuttavuuden arviointia hankaloittaa erityisesti se, että viestinnän vaikutukset voivat ilmetä ja niitä voidaan todentaa vasta pidemmällä aikavälillä. Lisäksi vaikutukset ovat usein välillisiä (Lavento 2008, 20), ja taustalla vaikuttavat kulttuuriset ja sosiaaliset prosessit, se miten asiat ymmärretään ja tulkitaan sekä asenteet (Hakala 2006, 16). Viestinnän vaikuttavuuden arvioinnin moninaisuutta jäsentämään on kehitetty erilaisia tutkimukseen perustuvia arviointimalleja pyrkimyksenä tuottaa yhteisiä käsitteitä, standardeja, periaatteita ja arviointikehyksiä (Juholin & Rydenfelt 2021, 309; Juholin & Luoma-aho 2017, 20–21).

Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikuttavuus Pohjois-Savon ELY-keskuksen Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnällä on ollut sidosryhmien kokemana, ja miten se on tukenut Pohjois-Savossa tehdyn ilmastotyön vaikuttavuutta.

Tavoitteena oli selvittää, millainen rooli viestinnällä on ilmastotyön tukemisessa, ja millaisilla viestinnän toimenpiteillä vaikuttavuutta voidaan tukea.

Etsimme vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

• Millaisia kokemuksia sidosryhmillä on hankkeen ilmastotyön viestinnän vaikuttavuudesta?
• Millaiset asiat ilmentävät hankkeen viestinnän vaikuttavuutta?
• Miten hankkeessa on onnistuttu ilmastotiedon jakamisessa, ilmastotyöhön motivoimisessa sekä yhteistyön ja verkostoitumisen edistämisessä?

Tutkimusmenetelmä, aineiston keruu ja analysointi

Tutkimuksemme aihepiirissä ei ole vakiintunutta määrällistä mittaristoa, joten laadullinen tutkimustapa oli soveltuvin tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteen vuoksi. Opinnäytetyön kehittämismenetelmäksi valitsimme tapaustutkimuksen.  Laadullinen tapaustutkimus soveltui kehittämismenetelmäksi tilanteessa, jossa viestinnän vaikuttavuuden kokemusta tutkitaan rajatussa kohderyhmässä. Laadullisesta tutkimusmenetelmästä ja tapaustutkimuksesta on kerrottu tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa.

Tietoa kerättiin monimenetelmäisesti sisällönanalyysia varten. Tutkimuksen vaiheet on esitetty kuviossa 2.

Kuvio 2. Opinnäytetyön vaiheet aineistonkeruusta analyysin tuloksiin

Aloitimme aineistonkeruun HIPO-hankkeen ydinryhmälle järjestetyllä Flinga- alustatyöskentelyllä. Alustatyöskentely mahdollisti yhteisöllisen, mutta anonyymin työskentelyn. Ydinryhmä sai määritellä, mitä viestinnän vaikuttavuus on heidän mielestään hankkeessa tarkoittanut, ja millaista vaikuttavuutta viestinnällä on tavoiteltu. Tämä määrittely tarvittiin vertailupohjaksi sidosryhmien kokemuksille. Alustalle saatiin yhteensä 44 vastausta. Teemoittelimme työskentelyn pohjalta saadut vastaukset toimeksiantajan edustajien kanssa viiden viestinnällä tavoitellun vaikuttavuuden pääteeman alle:

• yhteinen ymmärrys
• ilmastokulttuuri
• verkostoyhteistyö
• lisääntyvät resurssit
• positiiviset ilmastovaikutukset.

Suunnittelimme pääteemojen pohjalta verkkokyselyn, joka sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kysymykset ovat liitteessä 1. Kysely lähetettiin hankkeen sidosryhmille yhteensä 76 vastaanottajalle. Saimme kyselyyn 16 vastausta. Aineiston keräämisessä tärkein käyttämämme menetelmä oli teemahaastattelu (liite 2), jonka päätimme toteuttaa hankkeen sidosryhmille verkkokyselyn vähäisen vastaajamäärän vuoksi. Pyysimme opinnäytetyön toimeksiantajaa valitsemaan tiedontarpeeseemme sopivan haastateltavan kustakin seitsemästä sidosryhmäsektorista. Haastateltavina olivat tutkimuslaitoksen, yritysten kehittämispalveluiden, oppilaitoksen, edunvalvontajärjestön, kuntatoimijan, luottamushenkilöiden ja hankkeen toteuttajaorganisaation edustaja. Teemahaastattelun tavoitteena oli syventää ymmärrystä vaikuttavuuden kokemuksesta sidosryhmissä. Haastatteluissa kysyttiin kysymyksiä samoista teemoista kuin verkkokyselyssä. Haastatteluista saadun aineiston sivumäärä oli 175 ja haastatteluiden yhteiskesto 4 tuntia 23 minuuttia 8 sekuntia. Verkkokyselyä ja teemahaastattelua aineistonkeruumenetelminä on kuvattu tarkemmin artikkelin yhteisessä tietoperustassa.

Analysoimme keräämämme aineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysistä on kerrottu tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa. Työssämme sisällönanalyysi tarkoitti tutkimuksen kannalta epäolennaisen karsimista ja olennaisten eli tutkimuskysymyksiimme vastaavien ilmausten etsimistä. Löydetyistä 52 ilmauksesta tehtiin pelkistykset. Koska pelkistys voi sisältää vain yhden havainnon, joistakin ilmauksista tehtiin useampi pelkistys. Yhteensä pelkistyksiä muodostui 66 kappaletta. Taulukossa 1 on esimerkki aineiston analyysin etenemisestä alkuperäisilmauksesta pääluokkaan.

Taulukko 1. Aineiston analyysin eteneminen

Alkuperäisilmaus	…se suuri vaikuttavuus on just tulee sen viestinnän kautta erilaisia keinoja ja. Ja semmoista näkyvyyttä niin. Koska sehän nyt ilmastokysymykset pääsääntöisesti onkin. Onkin niinku se, että et se tietoisuuden lisääminen. (H5K3V4)
Pelkistetty ilmaus	Erilaisilla viestinnän keinoilla ja näkyvyydellä lisätään tietoisuutta
Alaluokka	Ilmastomyönteisyyttä vahvistava viestintä
Yläluokka	Ilmastomyönteistä päätöksentekoa vahvistava viestintä
Pääluokka	Vaikuttavuutta vahvistava viestintä

Pyrimme säilyttämään alkuperäisilmauksen ydinajatuksen lisäämättä omaa tulkintaamme. Analysoitua aineistoa tulkittiin tietoperustan teoriaan peilaten ja merkityksiä haettiin teemoittelun avulla. Kokosimme pelkistetyt ilmaukset Whiteboard-alustalle muistilapuiksi (kuvio 3), ja yhdistimme samaa teemaa olevat yksittäiset pelkistykset ryhmiksi. Nämä ryhmät muodostivat yhteensä 19 alaluokkaa.

Kuvio 3. Osa Whiteboard-alustalla työskentelyä: Pelkistettyjen ilmausten (värilliset muistilaput) luokittelu ja ryhmittely alaluokiksi (otsikot)

Jatkoimme sisällönanalyysiä yhdistämällä alaluokkia keskenään 11 yläluokaksi ja edelleen yläluokkia viideksi pääluokaksi toisiaan yhdistävän teemansa mukaisesti. Alaluokat Edelläkävijyys ja merkittävyys sekä Systemaattisuus ja koordinaatio säilyivät muihin yhdistymättöminä läpi analyysin alaluokasta pääluokaksi asti. Analyysin eteneminen alaluokista pääluokiksi on esitetty kokonaisuudessaan sisällönanalyysin koontikuviossa liitteessä 3.

Tutkimuksen tulokset

Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen sidosryhmien kokemukseen perustuen maakunnallisen ilmastotyön viestinnässä saavutettiin vaikuttavuuden tavoitteet verkostoyhteistyön, ilmastokulttuurin ja yhteisen ymmärryksen osalta. Sen sijaan viestinnän vaikuttavuuden yhteyttä tavoitteisiin positiivisista ilmastovaikutuksista ja lisääntyvistä resursseista ei pystytty sidosryhmien kokemana yksiselitteisesti osoittamaan. Hankkeen viestinnällä on kuitenkin pystytty välillisesti vaikuttamaan myös edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsyyn systemaattisuudella, koordinoinnilla ja aktivoimalla ilmastotoimiin.

Tarkastelimme aineistoamme tutkimuskysymystemme mukaisesti: millaisia kokemuksia hankkeen sidosryhmillä on hankkeen ilmastotyön viestinnän vaikuttavuudesta, millaiset asiat ilmentävät hankkeen viestinnän vaikuttavuutta sekä miten hankkeessa on onnistuttu ilmastotiedon jakamisessa, ilmastotyöhön motivoimisessa sekä yhteistyön ja verkostoitumisen edistämisessä.

Analyysin pohjalta rakentuivat merkittävimmät hankkeen viestinnän vaikuttavuuden ilmentymät ja myötävaikuttajat, jotka olivat:

• edelläkävijyys ja merkittävyys
• systemaattisuus ja koordinaatio
• vaikuttavuutta vahvistava viestintä
• asiantuntijaverkoston vahvistuminen
• ilmastotoimiin aktivoiminen.

Vertasimme näitä viittä pääluokkaa hankkeen ydinryhmän Flinga-alustatyöskentelyyn pohjautuvaan teemoitteluun. Vertailu kuviossa 4 avaa näkymiä siihen, mitkä osa-alueet hankkeen viestinnän vaikuttavuuden tavoitteista kuuluivat myös haastateltujen sidosryhmien edustajien kokemuksissa.

Positiiviset ilmastovaikutukset -teeman tavoitteet ilmentyivät hankkeessa ilmastotoimien aktivoimisen ja tavoitteellisen toiminnan myötävaikuttamana. Voitaneen olettaa, että lisääntyneet ilmastoteot ovat käytännössä vaatineet taustalleen myös lisääntyneitä resursseja. Yhteinen ymmärrys ja ilmastokulttuuri näkyvät ilmastomyönteisyyden paranemisena ja ilmastoasioiden merkityksen alueellisena ymmärtämisenä. Nämä määriteltiin analyysissä vaikuttavuutta vahvistavaksi viestinnäksi. Verkostoyhteistyön vaikuttavuus ilmeni asiantuntijaverkoston osittaisena laajenemisena sekä tiedon jakamisena ja jalostumisena verkostossa.

Kuvio 4. Sisällönanalyysin tuloksena saatujen viestinnän vaikuttavuuden ilmentymien vastaavuudet viestinnällä tavoitellun vaikuttavuuden teemoihin

Systemaattisuus ja koordinaatio sekä Edelläkävijyys ja merkittävyys tulivat esiin erityisesti sidosryhmähaastatteluissa, eikä niitä ollut kuvattu hankkeen viestinnän tavoiteltuna vaikuttavuutena. Systemaattisuus ja koordinaatio ovat kuitenkin olleet kaiken tekemisen perustana ja mahdollistamassa edellä mainitut vaikuttavuuden osatekijät. Edelläkävijyys ja merkittävyys taas ovat olleet tulosta tavoitteellisista ja systemaattisista toimista ja vahvistaneet maakunnan rajojen yli ulottuvaa vaikuttavuutta.

Merkittävimmät hankkeen viestinnän vaikuttavuuden ilmentymät ja myötävaikuttajat

Käymme seuraavassa läpi kunkin pääluokan eli viestinnän vaikuttavuuden ilmentymien ja myötävaikuttajien merkitystä hankkeen viestinnän vaikuttavuuteen.

Edelläkävijyys ja merkittävyys

Haastateltavat pitivät yhtenä osoituksena hankkeen viestinnän vaikuttavuudesta pohjoissavolaisen ilmastotyön saamaa valtakunnallista tunnustusta hankkeen mahdollistamien kiertotalouskokeilujen viestinnästä sekä aktiivisesta ilmastotyöstä. Hankkeen nähtiin olevan merkittävä ei pelkästään Pohjois-Savon alueella vaan valtakunnallisestikin. 

Täähän on oikeastaan tämmöinen edelläkävijähanke, että ei Suomessa mun käsittääkseni muualla oo vielä tehty näin systemaattisesti tämmöistä maakunnallista ilmastotyötä, ja että kyllä tämä on minusta hyvin merkityksellinen hanke ollut kyllä. (H6)

Systemaattisuus ja koordinaatio

Maakunnallista ilmastotyötä on tehty systemaattisesti vahvalla koordinaatiolla. Hankkeen viestinnän systemaattisella johtamisella on saavutettu asetetut tavoitteet ja luotu pohja pidemmälle aikavälille ulottuvalle vaikuttavuudelle. Haastateltavat kokivat systemaattisuuden tuovan merkityksellisyyttä ilmastotyöhön. Eräs haastateltava kertoi, miten yhteinen ymmärrys auttaa kokonaiskuvan hahmottamisessa sekä omien toimien kohdentamisessa.

…se [yhteinen ymmärrys ilmastotoimista] auttaa ehkä siihen kokonaiskuvaan. Ja sitten se semmoinen, että osaa sen oman tekemisensä jotenkin sijoittaa, että mikä palikka me pyritään tässä hoitamaan maaliin. (H3)

Viestinnän aseman merkittävyydestä kertonee osaltaan se, että sidosryhmät kokivat myös toimenpidekokonaisuudet, kuten ilmastotiekartan ja riskikartoituksen riskikortteineen viestinnällisinä tekoina.

Vaikuttavuutta vahvistava viestintä

Hankkeella on ollut vaikutusta ilmastomyönteisyyden paranemiseen maakunnassa. Tämän koettiin olevan osaltaan ELY-keskuksen korkeamman statusarvon ansiota. ELY-keskuksella koettiin olevan ilmastotyön neutraalin ja faktoihin pohjautuvan viestinnän tekijänä erityinen merkitys. Asia- ja ratkaisukeskeinen sekä osallistava tekeminen ja viestintä puhutteli sidosryhmiä.

…monet tavalliset ihmiset on niin allergisia sille poliittiselle viestinnälle, että siinä mielessä tämä HIPO-hanke on tosi hyvä, koska se on neutraali. (H6)

Hankkeen viestintä on tuonut esiin, mitä ilmastoasiat tarkoittavat alueella, ja minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan. Viestintä ilmastotiekartasta ja alueen kunnille laaditusta ilmastonmuutoksen riskianalyysistä riskikortteineen koettiin sidosryhmien mielestä vaikuttavana ja viestintää päättäjille ja kunnan työntekijöille onnistuneena. Toisaalta esiin tuotiin myös se, ettei viestintä ollut tavoittanut työtehtävien ulkopuolella.

Hankkeen sidosryhmissä koettiin, että viestinnällä voidaan vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja yksilöön päätöksentekijänä. Myös raha yksilön päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä tunnistettiin. Toisaalta koettiin epävarmuutta siitä, pystyykö viestinnällä vaikuttamaan laajempaan systeemitason muutokseen. Haastateltava kuvasi ilmastomyönteisyyden vahvistumisen muutosta toiminnaksi näin:

Että tavallaan se, että mikä konkretisoituu sitten vaikuttavuuteen, niin se on pitkässä juoksussa, mutta siemeniä on varmasti kylvetty. (H1)

Asiantuntijaverkoston vahvistuminen

Sidosryhmissä koettiin, että hankkeen verkostosta on löytynyt kumppaneita ilmastoasioista keskustelemiseen ja yhteyksiä uuden oppimiseen. Verkkokyselyn vastauksissa tuotiin esille kumppaneiden hyöty myös hyvien kokemuksien ja käytäntöjen jakamiseen.

Vaikuttavan viestinnän koettiin edesauttaneen sitä, että organisaatiot ja yksilöt ovat osallistuneet hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin toistuvasti. Tilaisuuksiin osallistumisen koettiin olevan yksi merkittävimmistä asiantuntijaverkoston vahvistumisen tekijöistä.

…jos puhutaan vaikuttavuudesta, niin onhan se tällä viestinnällä saanut selvää vaikuttavuutta, kun siellä on tilaisuuksiin tullut ihmisiä aina uudelleen ja uudelleen. (H5)

Hankkeen kautta on saatu näkyvyyttä tiedolle, jota voi soveltaa myös muissa yhteyksissä. Toisaalta ei ollut varmuutta siitä, ovatko erityisesti yritykset hyötyneet verkostossa liikkuvasta tiedosta. Sidosryhmän edustaja kuvasi tiedon jalostumista verkostossa seuraavasti:

…jokainen sidosryhmäläinen ainakin saa justiin tästä niin kun toiminnasta siihen omaan työhönsä uutta perspektiiviä, uusia näkökulmia ja sitten jokainen ihminen voi taas viedä eteenpäin niitä mitä hän on oppinut tai jotenkin sisäistänyt uudella lailla, niin ehkä silleen sitä vaikuttavuutta voi levittää. (H7)

Osassa sidosryhmiä koettiin, että olemassa ollut verkosto on vahvistunut, syventynyt parin toimijan kanssa tai laajentunut uusilla henkilöillä, mutta osa ei tunnista, että yhteistyö olisi lisääntynyt tai uusia yhteyksiä muodostunut. Verkkokyselyn vastaajista osa kommentoi, että olemassa olevan verkoston toimijat ovat jo entuudestaan tuttuja muista yhteistyöverkostoista ja toimista.

Ilmastotoimiin aktivoiminen

Hanke on ollut luomassa organisaatioille painetta osallistua ilmastotoimiin, ja sen koettiin olleen hyvä herättelijä. Yhteinen tekeminen ja tavoite kannusti tarttumaan toimeen.

Mutta ehkä se hanke on tosiaan ollut se, joka [on] kasannut ne toimijat viimein yhteen tekemään sitä, mitä ehkä on hyvä tehdäkin. (H4)

Verkkokyselyn vastauksissa nostettiin esille, että yhteistyön avulla on pystytty toteuttamaan myös toimia, joilla on saavutettu paremmin muitakin kuin ilmastotavoitteita. Tällaisia olivat esimerkiksi vesiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät toimenpiteet.

Sidosryhmien mielestä vaikuttavuutta erityisesti lisänneenä viestintäkeinona mainittiin hankkeessa tuotetut lyhyet case-videot maakunnassa tehdyistä ilmastoteoista:

Ja sitten jos miettii sitä, että onko sillä viestinnällä vaikuttavuutta. Että muuttaako se jonkun toimintatapoja tai ajatusmaailmaa tai käsitystä ilmastoasioissa tai ilmastonmuutoksesta ylipäätään, niin edelleen oon sitä mieltä, että silloin ne semmoiset lyhyet napakat videot olisi siinä ehkä se paras lähestymistapa. (H1)

Ryhmäpaineesta viestimisen koettiin lisänneen sitoutumista. Viestinnällä on pystytty välittämään ajatus, että nyt on aika toimia, koska toimenpiteiden vaikutukset ovat hitaita.

Pääsääntöisesti sidosryhmissä koettiin, että yritykset ovat lisänneet omaa ilmastotyötään hankkeen seurauksena, mutta sitä on vaikea todentaa. Hanke on mahdollistanut erilaisia kokeiluja, ja sidosryhmissä on lähdetty tekemään toimenpiteitä riskikorteissa esiin tulleiden haasteiden ratkaisemiseksi.

Sidosryhmien yhteinen tavoitteellinen toiminta ja oikeiden tahojen kokoaminen maakunnallisen ilmastotyön äärelle nähdään tärkeänä ilmastotoimiin aktivoimisessa:

…kun tulee se fiilis, että me ei tehdä näitä yksin, tai että muutkin pelaa sinne samaan maaliin, niin ehkä se jotenkin kannustaa siihen tekemiseen eri tavalla. (H3)

Johtopäätökset ja pohdinta

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää sidosryhmien kokemuksia HIPO-hankkeen viestinnästä ja siitä, millainen rooli viestinnällä on ilmastotyön tukemisessa, ja millaisilla viestinnän toimenpiteillä vaikuttavuutta voidaan tukea.

Sidosryhmien kokemuksissa hankkeen viestintäteot ovat olleet merkittävässä roolissa ilmastotyön vaikuttavuuden tukijana. Viestintä on auttanut sitouttamaan ihmisiä ilmastotyöhön, levittämään tietoa ja hyviä käytäntöjä sekä edistämään yhteistyötä ja toiminnan tehokkuutta. Viestinnän on koettu myös edistävän vuorovaikutusta ja sitoutumista yhteisiin päämääriin.

Tutkimuksen tuloksena oli viisi viestinnän vaikuttavuuden tekijää. Näistä viidestä tekijästä Edelläkävijyys ja merkittävyys sekä Systemaattisuus ja koordinaatio eivät olleet hankkeen ydinryhmän määrittelemää viestinnällä tavoiteltavaa vaikuttavuutta. Sidosryhmien kokemuksien mukaan ne ovat kuitenkin olleet vahvasti myötävaikuttamassa viestinnän vaikuttavuuteen. Tulosten kolmessa muussa tekijässä Vaikuttavuutta vahvistava viestintä, Asiantuntijaverkoston vahvistuminen ja Ilmastotoimiin aktivoiminen toteutuivat kaikki hankkeen viestinnällä tavoitellun vaikuttavuuden teemat; Yhteinen ymmärrys, Ilmastokulttuuri, Verkostoyhteistyö, Lisääntyvät resurssit ja Positiiviset ilmastovaikutukset.

Viestinnän vaikuttavuuden arvioinnin vaativuus

Vaikka organisaatiossa oltaisiin ansioituneita strategisten tavoitteiden asettamisessa ja vaikutusten mittaroinnissa, organisaatiot harvoin elävät tyhjiössä. Sidosryhmien kokemukset tukevat Valtionvarainministeriön (2023, 99) havaintoa siitä, että vaikuttavuuden toteutumiseen vaikuttaa samanaikaisesti useampi tekijä ja taho, ja tavoiteltu vaikuttavuus voi toteutua myös organisaation ponnisteluista huolimatta. Tämä moninaisuus on huomioitu myös aiemmin työssämme esitellyssä Macnamaran ja Gregoryn (2018, 482) ehdottamassa viestinnän suunnittelun ja arvioinnin mallissa. HIPO-hankkeen viestinnän suunnitelmallinen johtaminen pystytään asettamaan tähän viitekehykseen (kuvio 5) ja osoittamaan loogiset seuraukset tehdyn työn, vaikutusten ja tavoitellun vaikuttavuuden välille. HIPO-hankkeen viestintätoimilla on pystytty vaikuttamaan asetettuihin tavoitteisiin, mutta viestinnän vaikuttavuutta on tutkimuksemme perusteella mahdotonta rajata vain yhden toimijan tekojen ansioksi.

Kuvio 5. Integroitu viestinnän suunnittelun ja arvioinnin malli HIPO-hankkeen viestinnän vaikuttavuuden arvioinnin viitekehyksenä (mukaillen Macnamara & Gregory 2018, 482)

Tutkimuksemme nojaa sidosryhmien edustajien kokemuksiin hankkeen viestinnän vaikuttavuudesta. Sidosryhmissä koettiin, että viestinnän kokonaisvaikuttavuutta on vaikea arvioida. Siitä huolimatta tunnistettiin, että maakunnallisen ilmastotyön systemaattisuus ja koordinaatio ovat osaltaan rakentaneet vaikuttavuutta. Systemaattisuus kiteytyy Pohjois-Savon ilmastotiekartassa, jossa on määritetty maakunnallisen ilmastotyön tavoitteet, painopisteet ja kärkitoimenpiteet. Ilmastotyön etenemistä seurataan 45 indikaattorin avulla (HIPO 2022b).

Sidosryhmien kokemuksen mukaan hanke on nostanut viestinnässään esille varautumista ja ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeyttä. Viestinnällä vaikutetaan myös yleiseen ilmapiiriin. Viestinnän vaikuttavuuden arviointia haastaa kuitenkin vaikutusten ilmeneminen viiveellä, kuten myös Heliskoski ym. (2018, 5–6) ja Lavento (2008, 20) toivat esiin. Tarkastelussamme oli muutaman vuoden ajanjakso maakunnallisen ilmastotyön jatkumossa ilman vertailukohtaa sidosryhmien aiempaan kokemukseen. Näkemyksemme mukaan ajanjakso voi olla liian lyhyt laajemman systeemisen muutoksen havaitsemiselle ja todentamiselle.

Kohderyhmä ja kehystäminen ilmastoviestinnässä

Tutkimastamme haastatteluaineistosta löytyi viittauksia kaikkiin aiemmin tässä opinnäytetyössä mainittuihin ilmastoviestinnässä merkityksellisinä pidettyihin tekijöihin: faktat, viestivä taho, kohderyhmä, viestin kehys ja tunteet. Sidosryhmät kertoivat arvostavansa tietoon pohjautuvaa viestintää. ELY-keskusta viestivänä tahona pidettiin neutraalina ja erityistä statusarvoa nauttivana. Ilmastotyön tässä vaiheessa viestinnän kohderyhmiä olivat pääasiassa hanketyössä mukana olevat sidosryhmät. Viestinnän koettiin onnistuneen tehtävässään, mutta se ei ollut tavoittanut sidosryhmien edustajia työtehtäviensä ulkopuolella. Epävarmaa oli lisäksi se, kuinka viestintä oli tavoittanut kuntalaisia.

Voidaan todeta, että hankkeen viestinnän kehystäminen eli viestien liittäminen kohderyhmälle merkitykselliseen viitekehykseen oli onnistunutta. Sidosryhmien edustajat nostivat esiin hankkeen viestinnässä jaetut esimerkit merkityksellisistä teoista sidosryhmissä ja niiden ulkopuolella. Ilmastoasiat tuotiin maakunnan tasolle. Kehystarinoita tuotettiin myös sidosryhmissä huomiota saaneina videoina. Videoiden lisäksi hankkeessa toteutettiin muun muassa ilmastofoorumeita ja Ilmastoaamukahvit-verkkotilaisuuksia, tuotettiin artikkeleita, blogitekstejä ja infopaketteja sekä tehtiin kampanjoita, selvityksiä, kyselyitä ja kuntakohtaiset riskikartoitukset. Tämän erilaisten tapojen ja strategioiden sekoituksen tärkeyden viestinnässä huomioivat myös Nerlich ym. (2010, 101). Ennakkoluulottomat ja virkamiesviestinnän rajoja rikkoneet viestintäteot ovat tuoneet esiin maakunnallista ilmastotyötä, joka on saanut tunnustusta valtakunnan tasolla (HIPO 2023a; 2023b). Palkintoja pidettiin sidosryhmissä osoituksena edelläkävijyydestä ja merkittävyydestä, jotka ovat tuoneet mukanaan vaikuttavuutta.

Tunteita herättävä ilmastoviestintä

Myers ym. (2023, 10) toteavat, että ilmastoviestinnässä erilaisten ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden herättäminen on olennainen osa viestin vastaanottajan sitouttamisessa. Tunteet ja niiden liittyminen viestinnän vaikuttavuuteen eivät kuitenkaan korostuneet sidosryhmien kokemuksissa. Sidosryhmien edustajilta kysyttiin kokemuksia viestinnän vaikuttavuudesta erityisesti edustamansa organisaation näkökulmasta. On mahdollista, että tunteita ei koeta asiaan liittyväksi, kun keskustellaan organisaatiotasoisesti.

Smithin & Leiserowitzin (2014, 943, 945) mukaan huoli, kiinnostus ja toivo ovat voimakkaimpia ilmastopolitiikan tukea aikaansaavia ja motivoivia tunteita. Hankkeen viestintään on sisällytetty näitä kaikkia. Kiinnostusta on herätetty sidosryhmien mukaan visuaalisuudella sekä hyvien käytäntöjen ja esimerkkien jakamisella. Huolta on herätetty ilmaston tilannekuvaa välittämällä, ja toivon tunteita ovat aikaansaaneet ilmastotiekartta- ja riskikorttityöskentely.

Ilmastotoimiin aktivoiva ryhmäpaine

Ilmastotoimien on koettu lisääntyneen herättelevässä ryhmäpaineessa. Ilmastoviestinnällä voidaankin innostaa yksilöitä tekemään kestävämpiä valintoja ja toimimaan ympäristön hyväksi. Ilmastoviestinnän tutkimus korostaa yksilön sitoutumista sosiaalisena voimana, joka saa liikkeelle systeemisen muutoksen (Kumpu 2022b, 312). Sidosryhmien mukaan hanke on ollut luomassa organisaatioille painetta osallistua ilmastotoimiin. Sidosryhmien mielestä erityisesti esimerkit paikallisten yritysten teoista ilmastovaikutusten vähentämiseksi voivat madaltaa muiden yritysten osallistumista ilmastotoimiin.

Kumpu (2022b, 312–313) toteaa, että ilmastoviestintä voi olla tehokas keino vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden avulla edistetään ilmastomuutoksen torjuntaa. Tämä kokemus tuli esille myös hankkeen sidosryhmissä. Viestinnän koettiin vaikuttavan yksilötason päätöksentekijään, mutta laajemman systeemisen muutoksen vaikutusta ei välttämättä pystytä näkemään ja todentamaan.

Asiantuntijatiedon jalostuminen verkostoissa

Teemahaastattelujen pohjalta tietoperustaan nousi uusi aihe, jota emme olleet osanneet ottaa aiemmin huomioon. Haastatteluissa tuli vahvasti esiin hankkeen aikana tapahtunut verkostoyhteistyön vahvistuminen ja asiantuntijatiedon jalostuminen verkostoissa. Verkostoille tyypillistä toimintaa on monenkeskinen ja joskus jopa epäsymmetrinen tiedon ja menetelmien vaihto. (Tynjälä, Nikkanen, Volanen & Valkonen 2005, 21.) Asiantuntijaorganisaatioissa verkostomainen toimintatapa on yleistä ja tällaisissa verkostoissa vaikuttaminen ja tekeminen pohjautuu yksilön ja organisaation jatkuvalla oppimisella saatuun tietoon (Ahlavuo, Hyyppä & Haggrén, 2011, 54).

Hankkeen viestintää voidaan tarkastella myös verkostojohtamisen näkökulmasta. Vanhatalo (2008, 57) toteaa artikkelissaan Linnamaahan (2004) viitaten, että hyvään verkostojohtamiseen kuuluu verkoston vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistaminen tarkoituksenmukaisilla tilaisuuksilla ja kanavilla. Hankkeen osallistujat ovat olleet kiinnostuneita hankkeen tilaisuuksista ja hankkeen viestinnän koetaan olleen vaikuttavana tekijänä osallistujien saamiseen toistuvasti eri tilaisuuksiin. Tilaisuudet ovat olleet apuna verkostojen laajentumisessa ja yhteistyön syvenemisessä eri toimijoiden välillä, mutta myös kunta- ja maakuntatasoisessa ilmastotyössä.

Verkostoissa toimiminen edellyttää avoimuutta tiedon jakamisessa, yhteisen päämäärän kunnioittamista, sitoutumista ja luottamusta (Linnamaa 2004, Vanhatalon 2008, 57 mukaan). Hankkeen verkosto on myös koettu vaikuttavaksi kanavaksi uuden tiedon ja opin saamisessa, jakamisessa ja soveltamisessa. Uuden tiedon jakaminen oikeaan paikkaan edellyttää verkoston aktiivisuutta, ja tällaisissa verkostoissa tieto rikastuu myös nopeasti (Ahlavuo, Hyyppä & Haggrén, 2011, 58).

Kehittämisehdotuksia alueelliselle ilmastotyölle

Tuomme kehittämisehdotuksina alueelliselle ilmastotyölle sidosryhmien toiveita toiminnan ohjaamisen suunnasta sekä konkreettisista viestintätoimista.

Opinnäytetyön tuloksissa korostuu tarve tehdä ilmastotyötä yhteistyössä ja samalla myös suuremmalla volyymilla. Alueellisen ja maakunnallisen ilmastotyön yhteensovittaminen voisi lisätä ilmastoasioiden painoarvoa, sillä ratkaisuja ongelmiin on helpompi löytää yhdessä. Hyödyllisiä apuvälineitä ovat tulevaisuuden visioinnin keinot ja skenaariotyökalut.

Sidosryhmissä koettiin, että ilmastotyön kokonaisuuden ymmärtäminen ja sisäistäminen organisaatioissa on vielä kesken. Lisäresursseja ja TKI-rahoitusta toivottiin yleisesti, mutta samalla todettiin, että kehittämistoimenpiteitä voidaan toteuttaa organisaatioissa myös yksi kerrallaan eikä suurina kokonaisuuksina.

Ilmastotyön toivottiin kuuluvan kiinteämmin kuntien suunnittelutyöhön. Kuntien välille toivottiin kannustusta ja ryhmäpainetta ilmastotoimiin ryhtymiseen. Alueellista ilmastotyötä voisi laajentaa osallistamalla myös kuntalaisia.

Ilmastoasioista toivottiin lisää yrittäjille suunnattua viestintää ja yrittäjäverkoston hyödyntämistä tiedon jakamiseen. Sidosryhmissä halutaan haastaa yrityksiä ja varsinkin julkisia organisaatioita kertomaan avoimemmin ilmastotyöstään. Myös järjestöyhteistyötä ja sen tuntemusta toivottiin lisää alueelliseen ilmastotyöhön.

Viestinnän avulla voitaisiin edelleen rohkaista toimijoita. Viestinnän tulisi olla voimaannuttavaa, vaikuttavuutta ja toivoa ruokkivaa, perusteltua ja kansantajuista. Kerrontaa toteutuneista teoista, tuloksista, seurauksista ja hyödyistä toivottiin lisää. Näiden yhteydessä toivottiin käytettävän mitattavia suureita. Visuaalisuutta ja määreiden tai käsitteellisten asioiden vertaamista johonkin konkreettiseen pidettiin hyvänä tapana havainnollistaa. Ilmastotyön viestinnässä on hyvä tuoda esiin ilmastohyötyjen lisäksi esimerkiksi terveyshyötyjä, jotka voivat kanavoitua säästöiksi yhteiskunnallisella tasolla. Ilmastotiekartasta toivottiin toimialakohtaisia tiiviitä infopaketteja.

Eettisyys ja luotettavuus

Olemme noudattaneet omassa tutkimuksessamme koko työskentelyprosessin ajan luotettavuutta ja rehellisyyttä. Opinnäytetyön alkuvaiheessa teimme erillisen aineistonhallintasuunnitelman, jolla varmistimme hyvän tieteellisen käytännön ja tutkimusaineiston asianmukaisen käsittelyn.

Tietoperustaa kirjoittaessa pyrimme käyttämään laajasti sekä kotimaisia että kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja ja kirjallisuutta. Lähdekirjallisuudeksi valitsimme mahdollisimman tuoreita ja luotettavia lähteitä, joihin viittasimme opinnäytetyössä asianmukaisesti.

Käytimme työssämme tarkoituksenmukaisesti erilaisia menetelmiä. Tutkimus perustui toimeksiantajaorganisaation valikoimalle sidosryhmälle suunnattuun verkkokyselyyn ja puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Flinga-alustatyöskentelyn ja Webropol-verkkokyselyn saatteissa, teemahaastatteluiden kutsukirjeessä ja haastatteluiden alussa kerrottiin tutkimuksen tarkoitus. Flinga-alustatyöskentelyn ja verkkokyselyn vastaajien anonymiteetti varmistettiin sillä, että toimeksiantaja välitti linkin oman sidosryhmänsä jäsenille. Emme siis saaneet tietoomme Flinga-alustalle ja verkkokyselyyn vastanneiden henkilötietoja.

Teemahaastatteluun osallistuneilta pyydettiin suostumus haastattelun tallentamiseen. Haastatteluaineiston analysoinnin yhteydessä huomasimme sisällössä seikkoja, joista emme olleet huomanneet esittää lisäkysymyksiä haastattelun aikana. Tämä kertoo kokemattomuudestamme haastattelijoina. Pelkistimme teemahaastatteluiden vastaukset niin, ettei vastaajaa voinut tunnistaa vastauksen perusteella, ja sisältö säilyi muuttumattomana. Haastattelusta saatu aineisto käsiteltiin luottamuksellisesti ja vastauksista tehdyt pelkistykset koodattiin henkilöllisyyden peittämiseksi. Kysely- ja haastatteluaineistot tullaan hävittämään artikkelikokoelman valmistuttua.

Työn tekeminen parin kanssa mahdollisti kriittisen ja objektiivisen aineiston käsittelyn. Opinnäytetyön tekeminen monialaisena parin kanssa lisää luotettavuutta, sillä tulokset perustuvat silloin kahden tutkijan neuvotteluun tulkinnoista (Eriksson & Koistinen 2014, 46).

Tutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden arviointia on käsitelty tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa.

Tutkimuksen merkitys ja jatkotutkimusaiheet

Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että viestinnällä on suuri rooli ilmastotyön tukemisessa. Viestinnän avulla voidaan edistää avointa vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä, mikä voi auttaa yhteisten ratkaisujen kartoittamisessa sekä mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön. Erilaisten viestinnän toimenpiteiden avulla ilmastotoimien vaikuttavuutta voidaan lisätä sekä kannustaa ihmisiä osallistumaan ilmastotyöhön omien mahdollisuuksien mukaan.

Työn anti asiantuntijayhteisölle liittyy yleisesti ilmastohankkeiden viestintään ja viestinnän roolin merkittävyyden ymmärtämiseen hanketyössä. Ilmastotyön tukeminen on jatkuva prosessi, ja sitä tukeva ilmastoviestintä vaatiikin sitoutumista ja jatkuvaa kehittämistä. Monipuoliset viestintäkanavat, ihmisten osallistaminen ja positiivisen viestin vahvistaminen ovat keino lisätä viestinnän vaikuttavuutta. Ilmastohankeviestinnän kymmenen kehotusta -lista liitteessä 4 on luomamme nopeasti silmäiltävä listaus työn tuloksista nostetuista hyvistä viestinnän käytänteistä, jotka tutkimuksen kohteena olleen hankkeen sidosryhmien kokemuksen mukaan edesauttavat ilmastotyön viestinnän vaikuttavuutta. Käytänteet ovat sovellettavissa myös yleisesti viestinnän suunnittelussa.

Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme ilmastotyön vaikuttavuuden mittariston laatimista kuntasektorille. Ilmastotyön viestinnän vaikuttavuuden arvioinnin tulisi mielestämme sisältyä tähän kokonaisuuteen. Yhtenäinen mittaristo helpottaisi kunnallisen ilmastotyön vaikuttavuuden vertailtavuutta sekä loisi mahdollisesti positiivista ryhmäpainetta, jonka on tämänkin työn tuloksissa todettu olevan aktivoiva voima. Viestinnän mittaristo mahdollistaa myös kuntalaisten ja kunnan henkilöstön ilmastotietoisuuden edistymisen mittaamisen.

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., & Haggrén, H. 2011. Tietovirrat akateemisessa tutkimusympäristössä. The Photogrammetric Journal of Finland, 22(3), 54–67. Viitattu 28.1.2024 https://foto.aalto.fi/seura/julkaisut/pjf/pjf_e/2011/PJF2011_3_Ahlavuo_et_al.pdf.

Armstrong, A., Krasny, M. & Schuldt, J. 2018. Communicating climate change. A guide for educators. Cornell studies in environmental education. Viitattu 2.10.2023 https://hdl.loc.gov/loc.gdc/gdcebookspublic.2018036694.

Bayr, S. & Pulkka, A. 2020. Pieni opas kuntien ilmastoviestintään. Keski-Suomen liitto. Viitattu 22.8.2023 https://keskisuomi.fi/wp-content/uploads/2020/11/B-208-Pieni-opas-kuntien-ilmastoviestintaan.pdf.

Bostrom, A., Böhm, G. & O´Connor, R.E. 2013. Targeting and tailoring climate change communications, Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate Change, 4(5), 447–455. Viitattu 29.9.2023 https://doi.org/10.1002/wcc.234.

ELY = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2020. Savon ilmasto-ohjelma. Viitattu 21.8.2023 https://www.ely-keskus.fi/etela-savo-savon-ilmasto-ohjelma.

ELY = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023a. ELY-keskukset ja niiden tehtävät. Viitattu 17.9.2023 https://www.ely-keskus.fi/ely-keskukset.

ELY = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023b. Tehtävät ja toiminta. Viitattu 17.9.2023 https://www.ely-keskus.fi/tehtavat-ja-toiminta.

ELY = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023c. Organisaatio – Pohjois-Savo. Viitattu 17.9.2023 https://www.ely-keskus.fi/ely-pohjois-savo-organisaatio.

ELY = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023d. Tehtävät ja toiminta – Pohjois-Savo. Viitattu 14.1.2024 https://www.ely-keskus.fi/ely-pohjois-savo-tehtavat-ja-toiminta.

Eriksson, P. & Koistinen, K. 2014. Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 11. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 5.8.2023 http://hdl.handle.net/10138/153032.

European Commission 2019. Directorate-General for Climate Action. Going climate-neutral by 2050 – A strategic long-term vision for a prosperous, modern, competitive and climate-neutral EU economy, Publications Office, 2019. Viitattu 21.2.2024 https://data.europa.eu/doi/10.2834/02074.

Hakala, S. 2006. ”Kansalaisia varten”. Kuinka valtionhallinnon viestintää voisi arvioida? Tiedotustutkimus, Vol. 29 Nro 3 (2006), 7–21. Viitattu 27.5.2023 https://doi.org/10.23983/mv.62382.

Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130, maaliskuu 2018. Viitattu 1.10.2023 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2021. Viestintäsuunnitelma 23.12.2021. Karkulahti, S. 2023. Yksityinen sähköpostiviesti 29.5.2023. Viestin saaja: Mari Haikonen, Tiina Alasirniö.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2022a. Viestinnän toteutussuunnitelma 1.11.2022. Karkulahti, S. 2023. Yksityinen sähköpostiviesti 13.4.2023. Viestin saaja: Mari Haikonen.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2022b. Materiaalipankki. Pohjois-Savon ilmastotiekartan toimeenpano- ja seurantasuunnitelma. Viitattu 23.1.2024 https://hiilineutraalipohjoissavo.fi/ilmastotyo/materiaalipankki/#47-151-wpfd-pohjois-savon-ilmastotiekartta-1621234853.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2023a. Ilmastotiekartta. Viitattu 21.8.2023 https://hiilineutraalipohjoissavo.fi/ilmastotyo/ilmastotiekartta/.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2023b. Materiaalipankki. Ilmastotiekartta ja muut ohjelmat. Pohjois-Savon ilmastotiekartta. Ilmastotyö Pohjois-Savossa_Saara Karkulahti 12042023. Viitattu 21.8.2023 https://hiilineutraalipohjoissavo.fi/ilmastotyo/materiaalipankki/#47-151-wpfd-pohjois-savon-ilmastotiekartta-1621234853.

HIPO = Hiilineutraali Pohjois-Savo -hanke 2024. Sopeutuminen. Viitattu 15.2.2024 https://hiilineutraalipohjoissavo.fi/sopeutuminen/.

Hine, D., Phillips, W., Cooksey, R., Reser, J., Nunn, P., Marks, A., Loi, N., Watt, S. 2015. Preaching to different choirs: How to motivate dismissive, uncommitted, and alarmed audiences to adapt to climate change? Global Environmental Change 36 (2016), 1–11. Viitattu 2.10.2023 http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2015.11.002.

Juholin, E. 2022. Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun. Helsinki: Infor, Management Institute of Finland MIF Oy.

Juholin, E. & Luoma-aho, V. 2017. Miksi viestintää mitataan? Teoksessa E. Juholin & V. Luoma-aho (toim.) Mitattava viestintä. ProComma Academic 2017, 14–27. Viitattu 27.5.2023 http://doi.org/10.31885/2018.00030.

Juholin, E. & Rydenfelt, H. 2021.Viestinnän mittaaminen ja strateginen viestintä – Tavoitteellisuutta, ketteryyttä vai hapuilua pimeässä? Hallinnon tutkimus, Vol. 40, Nro 5 (2021), 304–325. Viitattu 27.5.2023 https://doi.org/10.37450/ht.103405.

Kettunen, T. 2024. Pohjois-Savon ELY-keskus. Johtava ilmastoasiantuntija. Keskustelu 20.2.2024.

Koskinen, I., Ruuska, M. & Suni, T. 2018. Tutkimuksesta toimintaan. Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen. Helsinki: Art House.

Kumpu, V. 2022a. Ilmastoviestinnän kolme potentiaalia – psykologinen, demokraattinen ja poliittinen käsitys suuren yleisön osallistamisesta. Tiede & edistys, Vuosikerta 47, Nro 3, 151–165. Viitattu 21.9.2023 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/115881.

Kumpu, V. 2022b. What is Public Engagement and How Does it Help to Address Climate Change? A Review of Climate Communication Research, Environmental Communication, vol. 16, no. 3, 304–316. Viitattu 27.9.2023 https://doi.org/10.1080/17524032.2022.2055601.

Lavento, H. 2008. KISA – kuntien viestinnän seuranta- ja arviointijärjestelmä. Kuntaliiton julkaisusarja ACTA Nro 201. Viitattu 27.5.2023 https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/KISA-julkaisu.pdf.

Leiserowitz, A., Carman, J., Buttermore, N., Neyens, L., Rosenthal, S., Marlon, J., Schneider, J., & Mulcahy, K. 2022. International Public Opinion on Climate Change, 2022. New Haven, CT: Yale Program on Climate Change Communication and Data for Good at Meta. Viitattu 25.9.2023 https://climatecommunication.yale.edu/wp-content/uploads/2023/07/international-public-opinion-on-climate-change-2022b.pdf.

Li, N. & Su, L. Y.-F. 2018. Message Framing and Climate Change Communication: A MetaAnalytical Review. Journal of Applied Communications: Vol. 102: Iss. 3 (2018), Art. 4, 1–14. Viitattu 27.9.2023 https://doi.org/10.4148/1051-0834.2189.

Macnamara, J. & Gregory, A. 2018. Expanding Evaluation to Progress Strategic Communication: Beyond Message Tracking to Open Listening, International Journal of Strategic Communication, 12:4, 469–486. Viitattu 29.9.2023 https://doi.org/10.1080/1553118X.2018.1450255.

Maibach, E. W., Roser-Renouf, C. & Leiserowitz, A. 2008. Communication and Marketing As Climate Change-Intervention Assets. A Public Health Perspective. American Journal of Preventive Medicine 2008; 35 (5): 488–500. Viitattu 26.9.2023 https://doi.org/10.1016/j.amepre.2008.08.016.

Markowitz, E., Hodge, C. & Harp, G. 2014. Connecting on Climate. A Guide to Effective Climate Change Communication. Center for Research on Environmental Decisions at Columbia University and ecoAmerica. New York and Washington, D.C. Viitattu 2.10.2023 https://doi.org/10.7916/d8-pjjm-vb57.

Myers, T. A., Roser-Renouf, C. & Maibach, E. 2023. Emotional responses to climate change information and their effects on policy support. Frontiers in Climate Volume 5 – 2023. Center for Climate Communication, George Mason University. Viitattu 26.9.2023 https://doi.org/10.3389/fclim.2023.1135450.

Nerlich, B., Koteyko, N., & Brown, B. 2010. Theory and language of climate change communication. Wiley interdisciplinary reviews. Climate change, 1(1), 97–110. Viitattu 29.9.2023 https://doi.org/10.1002/wcc.2.

Nisbet, M. C. 2009. Communicating Climate Change: Why Frames Matter for Public Engagement, Environment: Science and Policy for Sustainable Development, 51:2, 12–23. Viitattu 27.9.2023 https://doi.org/10.3200/ENVT.51.2.12-23.

Seppänen, J. & Väliverronen, E. 2012. Mediayhteiskunta. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.

Shome, D. & Marx, S. 2009. The Psychology of Climate Change Communication. A Guide for Scientists, Journalists, Educators, Political Aides, and the Interested Public. Center for Research on Environmental Decisions at Columbia University. New York. Viitattu 2.10.2023 https://doi.org/10.7916/d8-byzb-0s23.

Smith, N. & Leiserowitz, A. 2014. the Role of Emotion in Global Warming Policy Support and Opposition. Risk Analysis, Vol 34, No. 5, 2014, 937–948. Viitattu 26.9.2023 https://doi.org/10.1111/risa.12140.

Suomen ympäristökeskus 2023. Hiilineutraalisuomi.fi. Ilmastotyö. Viitattu 21.2.2024 https://hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/Ilmastotyo.

Tynjälä, P., Nikkanen, P., Volanen, M. & Valkonen, S. 2005. Työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa ja työyhteisöjen oppiminen. Taitava Keski-Suomi -tutkimus osa II. Viitattu 28.1.2024 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/47612/1/951-49-2314-2.pdf.

United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC) 2016. The Paris Agreement. Viitattu 21.2.2024 https://unfccc.int/sites/default/files/resource/parisagreement_publication.pdf.

Valtioneuvoston kanslia 2005. VISA – valtionhallinnon viestinnän seuranta- ja arviointijärjestelmä: Valtionhallinnon viestintä 2007-hanke, Osa I. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2005. Viitattu 27.5.2023 https://vnk.fi/documents/10616/622942/J0305_VISAosa1.pdf/1d94a9a1-f006-4890-a0ac-a0859fcd6653.

Vanhatalo, R. 2008. Mitä ryhmäviestinnän teoriat voisivat tarjota verkostojohtamiselle?. Prologi – Puheviestinnän vuosikirja 2008, Vol 4 Nro 1 (2008), 51–67. Viitattu 29.1.2024 https://doi.org/10.33352/prlg.95802.

Ympäristöministeriö 2022. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa 2035. Ympäristöministeriön julkaisuja 2022:12. Viitattu 21.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-262-4.

LIITTEET

Liite 1. Verkkokysely sidosryhmille: kysymykset

Kysely Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnän vaikuttavuudesta

Kuinka merkittävä ajantasaisen ja luotettavan ilmasto- ja kiertotaloustiedon tuottaja ja jakaja HIPO-hanke on organisaatiollenne?

Mistä saat HIPO-hankkeen tuottamaa ilmasto- ja kiertotaloustietoa?

Oletko osallistunut HIPO-hankkeen järjestämiin tapahtumiin, kuten Pohjois-Savon ilmastofoorumeihin, teemoitettuihin webinaareihin ja virtuaalisille Ilmastoaamukahveille?
Miksi et ole osallistunut?

Onko HIPO-hankkeessa ja sen verkostoissa mukana Pohjois-Savon ilmastotiekartan toteuttamisen kannalta sekä eri näkökulmien ja laaja-alaisen tiedon varmistamiseksi merkitykselliset toimijat?

Millaista tietoa ja osaamista verkostoon tarvittaisiin lisää?

Onko organisaationne löytänyt HIPO-hankkeen toimijoista uusia yhteistyökumppaneita?

Miten yhteistyö on auttanut yhteisiin tavoitteisiin pyrkimisessä? Mikä on yhteistyön aloittamisen esteenä?

Onko joku HIPO-hankkeen viestintäteko tai -kampanja jäänyt mieleen erityisen vaikuttavana?

Onko HIPO-hankkeen viestintä inspiroinut organisaatiotanne uusiin ilmastotoimiin?

Oletteko löytäneet hankkeen aikana hyviä, aiemmin tunnistamattomia ilmastotoimia organisaatiostanne?

Millaisia ilmastotoimia olette löytäneet?

Onko organisaatiossanne lisätty viestintää ilmastotoimista kahden viime vuoden aikana?

Millaista viestintää on lisätty?

Mikä edistäisi viestintää ilmastotoimista?

Oletko huomannut kahden viime vuoden aikana muutoksia omissa tai läheisiesi kulutustottumuksissa?

Millaisia muutoksia kulutustottumuksissa olet huomannut?

Kuinka merkittävästi HIPO-hankkeen toimet ja viestintä ovat vaikuttaneet näihin muutoksiin?

Onko oman organisaationne ilmasto-osaamisessa tapahtunut muutoksia kahden viime vuoden aikana?

Millaisia muutoksia osaamisessa on tapahtunut?

Kuinka merkittävästi HIPO-hankkeen toimet ja viestintä ovat vaikuttaneet näihin muutoksiin?

Onko Pohjois-Savon ilmastotiekarttaan kirjatut tavoitteet huomioitu organisaationne strategiassa?

Miten tavoitteet on tarkoitus huomioida jatkossa?

Onko organisaatiossanne asetettu ilmastotavoitteet?

Mikä voisi vauhdittaa tavoitteiden asettamista?

Onko ilmastotoimien edistämiseen lisätty organisaatiossanne resursseja (esimerkiksi investointeja tai työaikaa) kahden viime vuoden aikana? Millaisia resursseja on tarkoitus jatkossa lisätä?

Koetko, että organisaatiollanne on mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen?

Mikä rajoittaa vaikuttamisen mahdollisuuksia?

Onko organisaationne ilmasto- ja kiertotaloustoimet lisääntyneet kahden viime vuoden aikana?

Onko organisaatiossanne arvioitu tehtyjen ilmastotoimien vaikuttavuutta?

Ovatko tehdyt ilmastotoimet arvioinnin perusteella riittäviä?

Halutessasi voit kertoa ajatuksia, kehitysideoita ja muuta palautetta Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeesta.

Liite 2. Teemahaastattelu sidosryhmien edustajille: kysymykset

Haastattelurunko / HIPO-hankkeen viestinnän vaikuttavuus

Tässä haastattelussa kysytään sinun kokemuksiasi Hiilineutraali Pohjois-Savo -hankkeen viestinnän vaikuttavuudesta. Viittaamme tässä haastattelussa hankkeeseen lyhenteellä HIPO-hanke.

Sinulle esitetään kysymyksiä, joihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Saat vapaasti kertoa ja kuvailla kokemuksiasi kysytyistä asioista.

Kerro, mikä on suhteesi HIPO-hankkeeseen ja roolisi siinä.

Seuraatko ilmastoviestintää (yleisesti)? Esim. viestintää ilmastonmuutoksesta ja siihen sopeutumisesta
Mistä seuraat? Millaisia aiheita?

Millaiset viestintäteot ovat mielestäsi vaikuttavia?

Millainen viestintä tekee sinuun vaikutuksen?
Onko HIPO-hankkeessa tehty jotakin tällaista?

Millaisia viestintätekoja toivoisit näkeväsi jatkossa alueellisessa ilmastotyössä?

Verkostoyhteistyö (Yhteiset toimet, laajempi yhteiskunnallinen vaikuttavuus)

Yhteinen ymmärrys (Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääntyminen, osaamisen vahvistuminen, toimien tunnistaminen)

Onko organisaationne löytänyt HIPO-hankkeen toimijoista uusia yhteistyökumppaneita?
Kyllä > Miten yhteistyö on auttanut yhteisiin tavoitteisiin pyrkimisessä?
Ei > Mikä on yhteistyön aloittamisen esteenä?

Millaista laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta on saatu aikaan HIPOn verkostoyhteistyössä?

Koetko, että HIPO-verkostossa on lisääntynyt yhteinen ymmärrys ilmastotoimien merkittävyydestä?
Miten se näkyy, kerro lisää.

Miten koet HIPOn viestintätoimien vaikuttaneen edellä mainittuihin asioihin?

Ilmastokulttuuri (Tiedon jakaminen, lisääntynyt osuus viestinnästä, osallistuminen, koheesio, sopeutumisen toimet liittyvät myös)

Pohjois-Savon ilmastotyössä vahva ilmastokulttuuri tarkoittaa ilmastokestävän elämän mahdollisuuksien luomista, ilmasto-osaamisen parantamista, tiedon ja tutkimuksen hyödyntämistä sekä yhteistyötä ilmastotyössä.

Millainen on organisaatiosi ilmastokulttuuri? Esim. asenneilmapiiri, osallistuminen, osaaminen

Miten HIPO-hankkeen viestintä on vaikuttanut organisaatiosi ilmastokulttuuriin (ilmastotyöhön suhtautumiseen)?

Miten alueellisessa ilmastotyössä voisi jatkossa lisätä osallistumisintoa?

Lisääntyvät resurssit (Mukana päätöksenteossa, sitoutuminen, painoarvon kasvattaminen)

Koetko, että HIPO-hanke on tuonut lisää merkitystä alueelliselle ilmastotyölle?

Onko Pohjois-Savon ilmastotiekarttaan kirjatut tavoitteet huomioitu organisaationne strategiassa?
Kyllä > Kerro lisää.
Ei > Onko tavoitteet tarkoitus huomioida jatkossa? Miten?

Oletteko pystyneet HIPO-hankkeen viestinnän tuella parantamaan ilmastotyöhön sitoutumista organisaatiossanne?
Kyllä > Kerro lisää.
Ei > Millaista tukea toivoisitte saavanne?

Positiiviset ilmastovaikutukset (Laajempi yhteiskunnallinen vaikuttavuus)

Millaiset asiat voisivat auttaa ilmastotoimien lisäämistä organisaatiossasi?

Miten ilmastotyön viestinnällä voisi edesauttaa positiivisten ilmastovaikutusten toteutumista?

Esim. ilmastotoimet, joilla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen, hiilitaseisiin tai kiertotalouteen

Miten HIPO-hankkeen viestintä on onnistunut tässä?

Täydennettävää tai lisättävää keskusteluun? Kysyttävää?

Liite 3. Aineiston analyysi alaluokista pääluokkiin

Liite 4. Vinkkejä ilmastohankeviestinnän vaikuttavuuden lisäämiseen: Ilmastohankeviestinnän kymmenen kehotusta -lista

---

Vaikuttavuus maahanmuuttajien matalan kynnyksen toiminnassa

Tekijät: Anni Alatalo, Anne Aspelund & Maarit Lasanen

Effectiveness in the Low-Threshold Activities for Immigrants

The thesis examined the verification of the effectiveness of the low-threshold activities aimed at adult immigrants in organizational activities. The research task was to build an annual clock of effectiveness evaluation. The research question was the following: What are the key issues to consider when collecting effectiveness data from adult clients with an immigrant background from the point of view of the person implementing the activity and the financier.

The data base of the thesis was formed by a non-profit organization, low-threshold operations, evaluation of the effectiveness of the organizations’ activities, integration and participation of immigrants. The material was collected with an electronic survey from organizations that implement low-threshold activities for adult immigrants and with thematic interviews of evaluation experts. The material was analyzed using material-based content analysis.

According to the results of the thesis, the organizations themselves have the best expertise in planning the evaluation of the organization and demonstrating its effectiveness, because the basis of the evaluation are the organization’s own customers, operations, goals and operating environment. The key is the careful planning of the impact chain, the consideration of language, culture and the operating environment in the selection of data collection methods and the implementation of the evaluation, as well as sufficient knowledge of data collection, analysis and reporting. Organizations develop their evaluation, and it is an important success factor when applying for funding for activities as society’s resources become tighter. The collection of effectiveness data is important for the organization in the development of operations, management and strengthening of participation. The information can also be used in strategic partnerships and making activities visible. The main results of the thesis and the annual clock can be used in organizations to develop the collection of evaluation data to an increasingly high-quality and systematic one.

Keywords: Evaluation, third sector, immigrants, inclusion, effectiveness, public benefit communities.

Johdanto

Järjestöjen toimintaympäristö ja rahoitus on murroksessa. Monet yhtäaikaiset muutokset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti järjestöjen toimintaedellytyksiin, autonomiaan sekä rahoitukseen. Muutos aiheuttaa huolta järjestöissä.  (VM 2023.) Myös julkisten avustusten käyttöön liittyvät osaamisvaatimukset kuten vastuullisuusvelvoitteet, läpinäkyvyyden ja tuloksellisuuden velvoitteet ovat tiukentuneet.  Samaan aikaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan arvioinnin painopiste on muuttunut toiminnan laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseen ja vaikutusketjuajatteluun. (Harju, Alitalo, Kohonen & Vilhunen 2022, 20–21, 42.)

Meneillään oleva murros koskettaa laajemmin koko kansalaisyhteiskuntatoimintaa. Suomen hallitus valmistelee keväällä 2024 uutta kansalaisjärjestöstrategiaa, jonka puitteissa “kevennetään järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa koskevaa ylimääräistä sääntelyä, selvitetään mahdollisuuksia kehittää kansalaisjärjestöjen omaa varainhankintaa sekä parannetaan hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta”.  Kansalaisjärjestöstrategian valmistelun taustalla on tulossa olevat valtionavustusten leikkaukset. (OM 2023.)

Kolmannen sektorin yleishyödyllistä toimintaa rahoitetaan julkisin varoin. Järjestöissä on siirrytty vähitellen perinteisistä varainhankinnan keinoista malliin, jossa järjestöjä rahoittaa yhä enemmän julkinen sektori. (Ruuskanen ym.  2020, 3.) Julkisen sektorin rahoituslähteitä ovat eri ministeriöiden lisäksi kunnat, hyvinvointialueet, aluehallintovirastot sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen päärahoittajana toimii Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Myös seurakunnat ja yksityiset säätiöt rahoittavat järjestöjä.  (Soste 2023.)

Tulevina vuosina on odotettavissa STEAn avustusmäärärahojen väheneminen, kun avustukset ovat siirtyneet rahapelituotoista osaksi valtion budjettirahoitusta. Vuoden 2027 määrärahan on arvioitu olevan 100 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2023. Kun huomioidaan yleinen kustannustason nousu, on rahoituksen ostovoima tulevaisuudessa merkittävästi pienempi nykyiseen verrattuna. (Heinonen 2023.) Tuloksellisuustiedon merkitys korostuu tulevina vuosina määrärahojen vähetessä. Järjestöjen arviointiosaaminen on kasvussa, mutta kehittämisen tarvetta on edelleen, erityisesti tulosten osoittamisessa ja raportointiosaamisessa. (Särkelä-Kukko 2024.) Hallinnollista arviointiosaamista tarvitaan entistä enemmän avustuksen käytön laillisuuden ja tuloksellisuuden todentamiseen ja seurantaan (Harju ym. 2022, 44).

Kolmannen sektorin matalan kynnyksen toimintaympäristö asettaa arviointitiedon keräämiselle monenlaisia haasteita. Toiminta on usein anonyymiä, eikä asiakkaista kerätä yksilöityjä tietoja. Asiakkuudet ovat moninaisia ja asiakaskäynnit epäsäännöllisiä.  Toiminta tukee osallisuutta monella eri tasolla, toiminnassa opitaan uusia taitoja ja elämänhallinta vahvistuu. Toiminta tukee myös verkostoitumista, vähentää yksinäisyyttä ja tarjoaa vertaistukea. Maahanmuuttaja-asiakkaiden heterogeenisyys, johon liittyy vaihteleva kielitaito ja kulttuuritausta, sekä erilaiset asiakkuudet tuovat omat haasteensa vaikuttavuustiedon keräämiseen. 

Opinnäytetyön tilaaja on Rovalan Setlementti ry:n ylläpitämä Monikulttuurikeskus MoniNet, joka sijaitsee Rovaniemen kansalaistalossa. MoniNetin Koti-toiminnan perustoimintamuodot ovat 1) matalan kynnyksen kohtaamispaikka, 2) ohjaus, neuvonta ja asiointiapu 3) avoin ryhmätoiminta: toiminnalliset ja suomen kielen ryhmät, 4) tapahtumat ja infotilaisuudet 5) monikulttuurinen vapaaehtoistoiminta. MoniNetin Koti-toimintaa rahoittaa pääosin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Muita rahoittajia ovat Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen seurakunta. (MoniNetin toimintasuunnitelma 2024.)

Opinnäytetyömme on kehittämispainotteinen tapaustutkimus. Tutkimuskysymys on, mitä keskeisiä asioita on huomioitava vaikuttavuustiedon keräämisessä aikuisilta maahanmuuttajataustaisilta asiakkailta toiminnan toteuttajan ja rahoittajan näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää opinnäytetyön toimeksiantajan maahanmuuttajille suunnatun matalan kynnyksen toiminnan arviointiprosessia ja vaikuttavuustiedon hyödyntämistä. Kehittämistehtävänämme on rakentaa vuosikello matalan kynnyksen maahanmuuttajille kohdennetun toiminnan vaikuttavuuden arviointiin ja sen näkyväksi tekemiseen.

Maahanmuuttajat matalan kynnyksen järjestötoiminnassa

Yleishyödyllinen järjestö

Kolmannen sektorin järjestötoiminta on osa kansalaisyhteiskuntatoimintaa. Se on yksilöiden ja ryhmien järjestämää julkista toimintaa, jonka pyrkimyksenä on vapaaehtoisesti edistää yhteisiä tavoitteita ja toimintaa. (Ruuskanen ym. 2020, 19.) Toiminnan ytimessä on tahto tehdä yleistä hyvää, vaikuttaa, olla osallisena ja auttaa. Järjestötoiminnan keskeisiä piirteitä ovat autonomisuus ja voiton tavoittelemattomuus. Toiminta täydentää julkisen sektorin palvelutarjontaa tarjoamalla ei-lakisääteisiä palveluja sekä toimien ketteränä palveluntuottajana ja -kehittäjänä.  (Harju 2020.)

Yleishyödyllisille järjestöille voidaan myöntää julkisista varoista taloudellista tukea (Harju 2020). Suomessa järjestöjen yleishyödyllisyyttä määritellään tuloverolaissa (1992), jonka mukaan järjestö on yleishyödyllinen silloin kun “se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä” (Tuloverolaki 1992/1535 § 3: 5; § 22: 1–3; § 23: 1–5). Järjestöjen yleishyödyllisyyteen sovelletaan tuloverolain lisäksi valtioneuvoston periaatepäätöstä yleishyödyllisen käsitteen käytön johdonmukaisuuden velvoitteesta (Arajärvi 2007, 1–2) ja yhdistyslain määritelmää yleishyödyllisistä yhteisöistä (Yhdistyslaki 1989/503 § 1–70).

Järjestöissä maallikkojen ja ammattilaisten yhteistyöllä voidaan reagoida nopeasti toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja tarpeisiin. Monet järjestöissä kehitetyt toimintamallit siirtyvät myöhemmin julkisen sektorin järjestettäväksi toiminnaksi. (Harju 2020.) Esimerkiksi Saksassa on saatu hyviä kokemuksia valtion rahoittamasta kolmannen sektorin toteuttamasta maahanmuuttajien mentorointitoiminnasta, joka on mahdollistanut yhä ammattitaitoisempien vapaaehtoispohjaisten mentorointiohjelmien ja niihin liittyvien toimintojen toteutuksen. Järjestöjen organisoima toiminta on edullinen keino edistää kotoutumista. (Jaschke ym. 2022, 4086–4087.)

Matalan kynnyksen toiminta

Matalan kynnyksen toiminta on sosiaalista osallisuutta lisäävää toimintaa, johon osallistuminen on tehty asiakkaalle helpommaksi madaltamalla toimintaan osallistumisen edellytyksiä (Leemann & Hämäläinen 2015, 1). Matalankynnyksen palvelu voi matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoiminnan lisäksi olla myös liikkuvaa, digitaalista, tai sijoittua esimerkiksi olemassa olevan sosiaali- ja terveyspalvelun kylkeen (Karjalainen, Liukko & Muurinen 2022, 3). Asiakkaiden kokemus ja aktiivisuus hakeutua palveluun määrittävät matalaa kynnystä. Lisäksi toiminnan järjestäjä määrittää sen, mikä tekee palvelusta matalan kynnyksen toimintaa. Asiakkaan puolelta kokemus on aina yksilöllinen; toinen asiakas voi kokea matalan kynnyksen toteutumisen eri tavalla kuin toinen. (Leemann & Hämäläinen 2015, 3.)

Matalan kynnyksen toiminnoista löytyy yhteisiä piirteitä, joilla kynnystä tyypillisesti voidaan madaltaa. Ne eivät kuitenkaan määrittele – yksittäin tai kaikkien toteutuessa – toimintaa matalan kynnyksen toiminnaksi. Peruspiirteitä ja ominaisuuksia ovat asiointi ilman ajanvarausta, aukioloaikojen kohdentaminen asiakastarpeisiin, saavutettava sijainti, maksuttomuus, anonyymiys ja byrokratian vähyys. Matalan kynnyksen palveluissa ei myöskään vaadita välttämättä esimerkiksi päihteettömyyttä, maan kansalaisuutta tai tiettyä asuinpaikkaa. Toiminnassa pyritään ymmärtämään ilmiötä, jossa matalan kynnyksen palvelua tarjotaan, ja asiakkaan omalla valinnalla on merkitystä: Palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti. Tavoitteena voi olla varhainen puuttuminen, apua saa silloin kun ongelmat eivät ole kasvaneet suuriksi ja asioiden puheeksi ottaminen on mahdollista ilman leimautumista. Samasta palvelupisteestä voi mahdollisesti saada useita palveluja, esimerkiksi terveys- ja mielenterveysneuvonnan lisäksi päihde- ja sosiaalipalveluja. Ajatuksena on, että toimintaan voi osallistua ilman, että sitoutuu muuttamaan omia elämäntapojaan merkittävästi.  (Leemann & Hämäläinen 2015, 5–6.)

Vollebregtin, Scholten, Hoogerbryggen, Bolhuisin ja Vermeulenin (2023, 1085) Hollannissa tehty tutkimus vahvisti, että yksi keino edistää maahanmuuttajien hyvinvointia on ylläpitää ja kehittää edelleen kolmannen sektorin maahanmuuttajille suunnattuja matalan kynnyksen palveluja. Jaschke ja muut (2022, 4086) toteavat niin ikään tutkimuksessaan, että matalan kynnyksen järjestön toteuttama mentorointiohjelma kykenee tarjoamaan maahanmuuttajille henkilökohtaisempaa ja yksilöllisempää tukea. Myös Leemann ja Hämäläinen (2016, 590) tunnistavat yhdeksi matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoiminnan asiakasryhmäksi maahanmuuttajat.

Matalan kynnyksen toiminnan riskinä voidaan nähdä, että toimintaan mukaan meneminen vähentää tarvetta virallisen palvelujärjestelmän käyttämiseen. Onkin tärkeää, että matalan kynnyksen toiminta ei muodostu omaksi palvelujärjestelmäkseen, vaan ohjaa asiakkaita tarvittaessa virallisen palvelujärjestelmän piiriin tehden tiivistä yhteistyötä. Toisena riskinä on, että kolmannelle sektorille sijoittuvat matalan kynnyksen toiminnat ottavat vastaan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat, ja virallinen palvelujärjestelmä tavoittaa parempiosaiset asiakkaat.  (Leemann & Hämäläinen 2015, 7–9.)

Matalan kynnyksen toiminta ei ole yhtenäinen toimintakonsepti, sen toimintamuodot ja asiakkaille tarjolla olevat palvelut vaihtelevat paljon paikkakunnittain ja alueittain. Esimerkiksi maahanmuuttajille suunnatun matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluiden toimintojen rahoitus tulee eri kanavista ja on paikoin esimerkiksi hankerahoituksella toteutettua toimintaa. (Karinen, Luukkonen & Oosi 2020, 32.)

Järjestöjen vaikuttavuuden arviointi

Kaikella toiminnalla on yleensä jotain vaikutusta yksilö- tai yhteiskunnallisella tasolla, mutta vaikuttava toiminta edellyttää tavoitteellisuutta toiminnan järjestämisessä (Häyrinen 2022).  Anoschkin (2019) määrittelee yhteiskunnallista vaikuttavuutta inhimillisen hyvinvoinnin ja positiivisen yhteiskunnallisen muutoksen kautta.  Muutos tapahtuu useamman toimijan toteuttaman samansuuntaisen toiminnan kautta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.  (Anoschkin 2019, 5.) Häyrisen (2022) mukaan määritelmä riippuu näkökulmasta. Vaikuttavuudesta puhuttaessa tarkasteltavalla toiminnalla on yleensä pidemmän aikavälin kokonaisvaltainen vaikutus. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioidessa tarkastellaan yksilön ja yhteiskunnan näkökulmaa sekä toiminnan volyymia.  Kustannusvaikuttavuudesta puhuttaessa tarkastellaan toiminnan tai intervention kustannusvaikutuksia. (Häyrinen 2022.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöissä voidaan soveltaa laajasti vaikuttavuusketjuajattelua ja iooi-mallia (ks. Bertelsmann Stiftung 2010; Heliskoski, Humala, Kopola, Tonteri & Tykkyläinen 2018), jota on avattu tarkemmin yhteisessä tietoperustassa. Kuvio 1 esittelee vaikuttavuuden arvioinnin perustana olevaa vaikutusketjuajattelua sosiaali- ja terveysjärjestöjen kontekstissa.

Kuvio 1. Vaikutusketju sosiaali- ja terveysjärjestöissä (STEA 2022)

Maahanmuuttajien kotoutuminen

Maahanmuuttaja-käsitettä on eri yhteyksissä määritelty eri tavoilla. Maahanmuuttovirasto (2023) määrittelee maahanmuuttajan olevan ”Maahan (Suomeen) muuttava henkilö”. Laki kotoutumisen edistämisestä (2010/1386 § 3: 3) määrittelee maahanmuuttajan olevan ”Suomeen muuttanut henkilö, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle on myönnetty oleskelukortti”.

Maahanmuuttajatilastoissa käytetään erilaisia luokituksia. Tilastokeskus kerää tietoa kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan perusteella. Uusimpana luokituksena on syntyperä. Vuonna 2022 Suomen väestöstä oli syntyperäluokituksen mukaan ulkomaalaistaustaisia 508 173 henkilöä, mikä on noin 9 % väestöstä. (Kototietokanta 2023.) Väestötilastoissa eivät ole mukana turvapaikanhakijat. He saavat kotipaikan vasta, kun heidän hakemuksensa on hyväksytty. (Tilastokeskus 2024.)

Keskeisimpiä syitä Suomeen muuttoon ovat perhe, työ, opiskelu ja kansainvälinen suojelu. Erityisesti työperäinen maahanmuutto Euroopan ulkopuolelta on ollut viime vuosina kasvussa. (VN 2021, 14.) Maahanmuuttajista suurin osa asuu kasvukeskuksissa, vuonna 2019 yli puolet heistä asui Uudellamaalla. Suomessa asuva maahanmuuttajaväestö on heterogeeninen, sillä tilanteet työllisyyden, osallisuuden ja hyvinvoinnin osalta vaihtelevat yksilökohtaisesti, taustamaaryhmittäin ja maahanmuuton syyn perustella. (VN 2021, 26, 34.)

Työ- ja elinkeinoministeriö (2021) määrittelee kotoutumisen seuraavasti: “Maahanmuuttajan yksilöllinen prosessi, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja jonka aikana maahanmuuttajan osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo yhteiskunnassa lisääntyvät”. Kotoutumista voidaan tarkastella esimerkiksi rakenteellisen, vuorovaikutuksellisen, kielen, yhteiskuntaan perehtymisen ja samaistumisen sekä identiteetin kannalta. Ruotsin ja englannin kielessä integration –termi sisältää myös yhteiskunnallisen muutoksen näkökulman, jossa yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa. Termi yhteiskunnan vastaanottavuus, voi toimia käsiteparina kotoutumiselle, kun halutaan kuvata kotoutumisen kaksisuuntaista luonnetta. (TEM 2021, 20.)

Uusi Laki kotoutumisen edistämisestä (2023/681) tulee voimaan 1.1.2025. Laki (2023/681 § 5:1) määrittelee kotoutumisen tarkoittavan ”maahanmuuttajan yksilöllistä prosessia, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja jonka aikana maahanmuuttajan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo yhteiskunnassa sekä osallisuus työ- ja elinkeinoelämässä, koulutuksessa, järjestötoiminnassa tai muussa yhteiskunnan toiminnassa syvenee ja monipuolistuu”.

Castaneda ja muut (2018) kuvaavat sopeutumista uuteen kotimaahan kolmivaiheiseksi prosessiksi, joka voi kestää useita vuosia. Saapumisvaiheessa kaikki ulkoiset asiat muuttuvat – koti, ystävät, maisemat ja kieli.  Kohtaamisvaiheessa tutkitaan uuden kotimaan olosuhteita ja vertaillaan niitä aiempaan kotimaahan. Taakse katsomisen vaiheessa henkilö voi yhdistää uuden ja entisen kotimaan kulttuuriset piirteet itselleen sopivaan muotoon. (Castaneda ym. 2018, 56.) Myös Berryn ja Houn (2019) mukaan kotoutuminen uuteen maahan ja sen kulttuuriin toteutuu parhaiten, kun maahanmuuttaja tuntee olevansa osa sekä omaa alkuperäiskulttuuriaan ja uskontoa, mutta myös uuden monikulttuurisen kotimaansa kansalainen. Näin ollen maahanmuuttajien eri identiteettejä yhdistämällä maahanmuuttajan hyvinvointi, tyytyväisyys elämään sekä mielenterveys vahvistuvat. (Berry & Hou 2019, 159–170.)

Bruzelius (2022, 2187) korostaa kotouttamistoimintoihin mukaan pääsemisen tärkeyttä elämänlaadun ja uuteen maahan asettautumisen sekä tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Kotoutumisen palveluista vastaavat Suomessa erityisesti kunta ja hyvinvointialue sekä työ- ja elinkeinopalvelut.  Kolmannen sektorin toiminta täydentää viranomaispalveluita, ja on merkittävä yhteistyökumppani kotoutumista tukevan toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. (Kotoutumisen osaamiskeskus 2023.) Jaschken ja muiden (2022) mukaan järjestöjen toteuttamaan mentorointiohjelmaan osallistuminen edistää maahanmuuttajien kotoutumista vahvistamalla sosiaalisia suhteita maan kantaväestöön sekä lisäämällä osallistumista sosiaalisiin kulttuuri- ja vapaa-ajantoimintoihin. Samalla vahvistuvat kielitaito ja asumistyytyväisyys. (Jaschke ym. 2022, 4085, 4098–4099.)

Osallisuus

Osallisuutta voidaan tarkastella yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla (Särkelä-Kukko 2014, 35–36; THL 2023, 20) ja sen hahmottamiseen on laadittu useita malleja. IAP2-järjestön osallisuuden spektrin keskiössä on osallisuutta edistävien toimintojen suunnittelu ja toteutus (IAP2 2018). Fungin (2006, 66; 2015, 514) demokratiakuutio tarkastelee osallistujia, heidän päätöksentekoaan ja vuorovaikutusta sekä vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Elintaso, sosiaaliset suhteet ja itsensä toteuttaminen ovat keskiössä Allardtin (1976, 37–40) mallissa, josta Raivio ja Karjalainen (2013, 16) ovat jalostaneet yhteisöön kuulumista, riittävää toimeentuloa ja toimijuutta korostavan mallin. Arnsteinin (1969, 216–223) tikapuumallissa osallisuus vahvistuu kahdeksan askelman kautta. THL (2020) on luonut  Arnsteinin mallin pohjalta asiakasosallisuuden talo –mallin, joka soveltuu maahanmuuttajien osallisuuden tarkasteluun järjestöissä.

Osallisuus sisältää odotuksia vallasta, yhteisöön kuulumisesta, mielipiteen ilmaisusta ja vuorovaikutuksellisesta kuulluksi tulemisesta. Se on sitoutumista ja vastuunottamista oman toiminnan seurauksista.  (Beresford 2012, 29–31; Kivinen, Vanjusov & Vornanen 2020, 269.) Osallisuus on tilannesidonnainen subjektiivinen kokemus (Leemann & Hämäläinen 2016, 590–592).  Se on aktiivista osallistumista sosiaalisissa yhteisöissä. Yhteisöön kuuluminen on merkityksellistä, sillä se muokkaa ihmisen identiteettiä ja toimintaa. (Turja 2020, luku 3.)

Isolan ja muiden (2017) mukaan osallisuus on päätösvaltaa omaan elämään liittyvissä asioissa, vaikutusmahdollisuuksia yhteisössä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Päätösvallan myötä elämänhallinta ja ennakoitavuus voimistuvat. (Isola ym. 2017, 23–25.) Särkelä-Kukon (2014, 35) mukaan osallisuus kietoutuu ihmiskäsitykseen, identiteettiin ja elämäntilanteeseen. Osallisuuden kokemus vahvistuu henkilön ollessa mukana toiminnan suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa (OPH 2014, 28). Samalla hänen syrjäytymisriskinsä yhteiskunnassa pienenee (Raivio & Karjalainen 2013, 17; Särkelä-Kukko 2014, 36). Maahanmuuttajien mielenterveydenongelmat liittyvät muun muassa ulkopuolisuuden tunteeseen (Weise ym. 2021, 1–11), jota Suomessa on torjuttu sosiaaliseen osallisuuteen ohjauksella ja valmennuksella (Angeria & Puurtinen 2019, 5; Sarmia 2019, 37). Sveenin, Anthunin, Batt-Rawdenin ja Tingvoldin (2023, 8) mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistuminen lisää osallisuuden kokemusta uudessa maassa. Niin ikään ryhmänjäsenet voivat vahvistaa maahanmuuttajan osallisuuden tunnetta luomalla hyväksyvän ilmapiirin (vrt. Taskinen 2017, 6, 25, 198–199; Turja 2020, luku 3). THL (2023, 4, 19) on laatinut osallisuuden edistämisen periaatteet, joita noudattamalla yhteisöllisyys ja ihmisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämään liittyen vahvistuvat. Samalla maahanmuuttajien ja kantaväestön kohtaamiset ja tasa-arvo kasvavat (vrt. THL 2023, 13). 

Tutkimuksen toteutus

Tapaustutkimus

Kehittämispainotteinen opinnäytetyömme on laadullinen tapaustutkimus. Tapaustutkimus menetelmänä on esitelty edellä yhteisessä tietoperustassa. Opinnäytetyömme tarkastelee maahanmuuttajille suunnatun matalan kynnyksen järjestössä toteutettavaa vaikuttavuustiedon keruuta ja hyödyntämistä, joten tapaustutkimus soveltuu tutkimusmenetelmäksemme.  Menetelmävalintaamme tukee myös se, että Lampi ja Lehtonen (2022) ovat hyödyntäneet tapaustutkimusta menetelmänään maahanmuuttajaperheiden lasten varhaiskasvatusta ja esiopetusta tarkastelevassa pro gradu -tutkielmassaan. Ojasalon, Moilasen ja Ritalahden (2014, 53) mukaan tapaustutkimusta hyödyntämällä on mahdollista saada aikaan uusia kehittämisideoita. Rakennamme tulostemme pohjalta vuosikellon matalan kynnyksen maahanmuuttajille kohdennetun toiminnan vaikuttavuuden arviointiin.

Aineistonkeruu

Opinnäytetyömme aineistonkeruu toteutettiin sähköisen kyselyn ja teemahaastattelun avulla. Tutkimushenkilöt valikoimme kohdennetusti sekä sähköiseen kyselyyn että teemahaastatteluihin. Aineistotiedot on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1. Aineistotiedot

Aineistonkeruu-menetelmä	Osallistujien määrä	Aineiston sivumäärä	Haastattelujen yhteiskesto
Sähköinen kysely	10	20	–
Teemahaastattelu	4	138	3h 41 min 39 s

 

Sähköinen kysely

Yksi opinnäytetyömme tekijöistä työskentelee maahanmuuttajille matalan kynnyksen palveluja ja toimintaa toteuttavassa järjestössä.  Työntekijän tietojen pohjalta sekä internetissä olevasta STEAn (2024) julkisesta avustustietokannasta saimme tiedot eri puolilla Suomea toimiville vastaaville järjestöille. Kohdennettu sähköinen kysely oli tarkoituksenmukaista ja perusteltua, sillä maahanmuuttajille kohdennetussa matalan kynnyksen järjestötoiminnassa on omat erityispiirteensä. Tästä syystä tavoittelimme kyselyymme vastaajia järjestöistä, joissa tiesimme työskenneltävän maahanmuuttajien kanssa.

Lähetimme lokakuussa 2023 sähköpostilla sähköisen kyselylomakkeen (liite 1) ja sähköisen kyselylomakkeen saatekirjeen (liite 2) 15 järjestölle. Vastausaikaa oli kaksi viikkoa. Vastaajille lähetettiin kaksi kertaa muistutusviesti, jossa heitä pyydettiin vastaamaan kyselyyn. Myös vastausaikaa jatkettiin viikolla. Näiden keinojen myötä saimme kymmeneltä henkilöitä vastaukset sähköiseen kyselyymme. Jokainen vastaaja työskenteli Suomessa maahanmuuttajille toimintoja tarjoavassa matalan kynnyksen järjestössä, jonka toimintaa rahoitettiin julkisin varoin.

Keräsimme sähköisellä kyselyllä tietoa maahanmuuttajien matalan kynnyksen toimintaa toteuttavilta järjestöiltä menetelmistä, joilla he keräävät arviointitietoa ja todentavat toiminnan vaikuttavuutta. Toteutimme kyselyn Webropol-työkalun avulla. Laatimamme sähköinen kyselylomake sisälsi strukturoituja kyllä/ei-kysymyksiä, monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä (ks. Valli & Perkkilä 2018, 122). Testasimme valmista sähköistä kyselylomaketta kahden järjestössä työskentelevän henkilön avulla ennen kyselylomakkeiden lähettämistä tutkimushenkilöille. Muokkasimme hieman kyselyämme testihenkilöiltä saamiemme kommenttien perusteella.

Valitsimme sähköisen kyselyn aineistonkeruumenetelmäksemme, koska se on helppokäyttöinen, nopea ja taloudellinen menetelmä. Kiinnitimme huomiota kyselylomakkeen ulkoasun helppolukuisuuteen tietokoneella vastattaessa. Vastaanottajien oli mahdollista palauttaa lomake heti vastattuaan. Sähköisesti toteutetun kyselyn etuna oli, että tutkimushenkilöiltä saamamme vastaukset olivat valmiiksi kirjallisessa muodossa, joten saatuja vastauksia ei tarvinnut erikseen puhtaaksi kirjoittaa tietokoneelle. (Ks. Valli & Perkkilä 2018, 117–118.)

Teemahaastattelu

Järjestössä työskentelevän opinnäytetyöryhmämme jäsenen tietoja hyödyntämällä pyysimme teemahaastatteluihin kohdennetusti mukaan neljää järjestötoiminnan vaikuttavuuden arviointiin liittyvissä tehtävissä työskentelevää henkilöä.   Jokaisella heistä oli pitkä työkokemus (7–20 vuotta) aiheeseen liittyen. Teemahaastateltaviin olimme henkilökohtaisesti yhteydessä puhelimitse tai lähettämällä sähköpostilla teemahaastattelun infokirje (liite 3). Tavoitteenamme oli saada tietoa siitä, mitä seikkoja vaikuttavuusarvioinnissa tulisi osoittaa ja millä tavoin vaikuttavuutta tulee todentaa ja tehdä näkyväksi.

Toteutimme yksilöhaastattelut joulukuussa 2023 Teams-yhteydellä, joka myös nauhoitti ja litteroi haastattelut. Haastattelujen aikana kamerat olivat päällä. Haastattelut tallennettiin Teamsin opinnäytetyötiimin yhteiseen kansioon. Teemahaastattelussa meillä ei ollut valmiita tarkkoja kysymyksiä, jotka olisimme esittäneet jokaiselle haastateltavalle tietyssä järjestyksessä. Sen sijaan meillä oli laatimamme teemahaastattelurunko (liite 4), joka Eskolan, Lätin ja Vastamäen (2018, 29–30) mukaan on eräänlainen tukisanalista. Sen avulla saimme kerättyä haastateltavilta tietoa niistä aihealueista ja teemoista, jotka olivat opinnäytetyömme kannalta merkityksellisiä (ks. Vilkka 2021b, 76). Myös Tuomi ja Sarajärvi (2018) toteavat teemahaastattelun etenevän tutkijan ennakolta tutkimuksen viitekehyksen avulla rajaamien teemojen sekä niihin liittyvien kysymysten avulla. Teemahaastattelulle tyypillisesti tarkensimme ja syvensimme uusilla kysymyksillä haastateltavan esille nostamia seikkoja. Tällä tavoin saimme haastateltavilta syvällistä tietoa, jonka avulla voimme ratkaista tutkimuskysymyksemme. (Ks. Tuomi & Sarajärvi 2018, 87–88.)

Teemahaastattelujen aikana pyrimme luontevaan vuorovaikutukseen. Aloitimme haastattelut lyhyellä opinnäytetyötutkimuksen ja toimintaympäristön esittelyllä sekä vastaajan vaikuttavuuden arviointiin liittyvillä työkokemustiedoilla. Tämän jälkeen varsinainen haastattelu alkoi helpoilla kysymyksillä ja hiljalleen siirrymme haastavampiin teemoihin. Kiinnitimme huomiota puhetapaamme ja pyrimme luontevaan keskusteluyhteyteen haastateltavien kanssa (ks. Eskola ym. 2018, 36–40).  Osoitimme haastateltaville kiinnostuksemme sekä rohkaisimme heitä kertomaan lisää lyhyillä minimipalautteilla, kuten pään nyökyttelyllä tai äännähtelyillä (Ruusuvuori & Tiittula 2009, 26). Tämä oli erityisen merkityksellistä, koska emme olleet haastateltavien kanssa fyysisesti läsnä samassa tilassa.  Teema-alueita ei käyty läpi samassa järjestyksessä jokaisessa haastatteluissa, vaan etenimme haastateltavien tahtiin esittäen heille tarpeen mukaan tarkentavia kysymyksiä.

Aineiston analyysi

Valitsimme opinnäytetyömme aineistonanalyysimenetelmäksi aineistolähtöisen sisällönanalyysin, jonka lähtökohtana on keräämäämme aineisto. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on esitelty edellä yhteisessä tietoperustassa. Perehdyimme keräämäämme aineistoon huolellisesti sekä etsimme sieltä asioita, jotka auttoivat meitä ratkaisemaan tutkimuskysymyksemme. Analyysissamme erittelimme ja käsitteellistimme keräämämme aineiston. (Ks. Vilkka 2021a, 164; Vilkka 2021b, 159.)  Etenimme analyysissamme Tuomen ja Sarajärven (2018, 123) ohjeistuksen mukaisesti vaiheittain (ks. myös Miles, Huberman & Saldaña 2014, 10).

Tutustuimme ensin keräämäämme litteroituun aineistoon tietokoneelta. Tämän jälkeen tulostimme kirjallisen aineistomme. Luimme ajatuksella paperiversiotamme. Samalla teimme alleviivauksia ja merkintöjä. Käytimme aineiston analyysiyksikkönämme asiakokonaisuutta, jossa kyseinen meitä kiinnostava asia ilmeni. Päädyimme ratkaisuumme, koska emme halunneet irrottaa tutkimushenkilöiden vastauksia kokonaisuudesta. (Ks. Tuomi & Sarajärvi 2018, 122.)   Tarkastelimme ensin sähköisen kyselyn avulla keräämäämme aineistoa ja sen jälkeen teemahaastattelulla saatua aineistoa.

Sähköisen kyselylomakkeen aineistomerkinnät

Tallensimme jokaisen vastatun sähköisen kyselylomakkeen (SK) tietokoneillemme omaksi tiedostoksi, jonka merkitsimme isolla kirjaimella (A-J). Näin tietokoneillamme oli 10 vastauslomaketiedostoa, jotka olivat nimetty Sähköinen kyselylomake A, Sähköinen kyselylomake B ja niin edelleen. Yhdistimme sitten nämä yksittäiset vastauslomakkeet yhdeksi tiedostoksi, jonka jälkeen tulostimme tiedoston.   Aineistositaateissa esimerkiksi lyhenne (SKD, 7) tarkoittaa, että kyseinen lainaus on tutkimushenkilö D:n ilmaisema. Kyseinen kohta on löydettävissä sähköisen vastauslomaketiedoston sivulta seitsemän. Merkitsimme yksittäisten vastaajien (A-J) vastaukset eri värein, jotta tunnistimme eri vastaajien antamat vastaukset toisistaan. Tämän jälkeen laadimme sähköisen kyselyn analyysi- tiedoston, johon ryhmittelimme tutkimushenkilöiden vastaukset kysymyksittäin.

Teemahaastattelujen aineistomerkinnät

Muodostimme jokaisesta teemahaastattelusta (TH) oman tiedoston, jonka merkitsimme isolla kirjaimilla (A-D). Näin tietokoneillamme oli neljä teemahaastattelutiedostoa, jotka olivat nimetty Teemahaastattelu A, Teemahaastattelu B ja niin edelleen. Aineistositaateissa esimerkiksi lyhenne (THA, 10) tarkoittaa, että kyseinen lainaus on teemahaastattelussa tutkimushenkilö A:n ilmaisema. Kyseinen kohta on löydettävissä sähköisen kyselylomakkeen paperiversion sivulta 10.

Schreier (2013) kehottaa kysymään aineistolta, liittyykö se tutkimuskysymykseen. Siksi lähdimme kysymään aineistoltamme: Mikä liittyy vaikuttavuustiedon keräämiseen aikuisilta maahanmuuttajataustaisilta asiakkailta? Otimme aluksi mukaan kaikki aineiston kohdat, jotka vastasivat tähän kysymykseemme. Jätimme pois kohdat, jotka eivät vastanneet kysymykseemme. Mikäli olimme epävarmoja, saattoiko jokin aineiston kohta vastata kysymykseemme vai ei, otimme sen varalta mukaan tiivistettyyn aineistoomme tarkempaa tarkastelua varten. Näin varmistimme, että saatoimme vielä analyysivaiheen myöhemmässä vaiheessa pohtia, ovatko kyseiset kohdat tutkimuskysymyksemme kannalta merkityksellisiä. (Schreier 2013, 83.) Taulukossa 2 on esimerkki aineiston analyysimme etenemisestä vaiheittain.

Taulukko 2. Aineiston analyysin eteneminen

Alkuperäinen vastaus	…siitä on paljon erilaisia hyötyjä, muita ja mielellään just olisi hyvä ajatella niin, että se ei ole vaan sitä rahoittajaa varten, vaan myös tietenkin, että voi itse kehittää sitä toimintaa. Ja tietenkin itsekin on tärkeätä nähdä ne tulokset. (THB, 2–3)
Pelkistetty vastaus	Arviointitieto on tärkeää rahoittajan lisäksi järjestölle itselleen, jotta näkee toiminnan tulokset sekä voi kehittää omaa toimintaa.
Alateema	Järjestön toiminnan kehittäminen arviointitiedolla
Pääteema	Arviointitiedon merkityksellisyys

Eskolan (2018) ohjeiden mukaisesti pelkistimme ensin sähköisen kyselyn aineiston ja sen jälkeen teemahaastatteluaineistomme tietokoneen muistilapputoimintoa hyödyntäen. Sitten ryhmittelimme pelkistetyt ilmaukset yhteen. Näin muodostimme aineistostamme alateemoja. Aineiston ryhmittelyssä hyödynsimme mahdollisuuksien mukaan sähköisen kyselylomakkeen kysymysten teemoja ja teemahaastattelurunkoamme. Tässä vaiheessa kiinnitimme huomiota aineistossamme useasti esille tuleviin asioihin sekä harvinaisuuksiin eli mahdollisiin poikkeuksellisiin asioihin.  Tämän jälkeen yhdistimme löytämiämme alateemoja pääteemoiksi. Viimeisenä vaiheena analyysissamme pyrimme käsitteellistämään eli muokkaamaan aineiston alkuperäisilmaisuja teoreettisemmalle tasolle. (Ks. Eskola 2018, 219–222.) Aineistoanalyysimme eteni siis induktiivisesti käytännöstä kohti teoriaa (Vilkka 2021b, 159; ks. myös Tuomi & Sarajärvi 2018, 108).

Arviointitiedon kerääminen ja raportointi

Tulosluvussa vastaamme tutkimuskysymykseen arviointitiedon keräämisen ja raportoinnin käytännön näkökulmasta. Tuloslukumme keskiössä ovat tiedonkeruumenetelmät, niiden yhdistäminen ja kerättävän tiedon määrä. Tarkastelemme myös standardoitujen mittareiden soveltamismahdollisuuksia järjestöjen arvioinnissa sekä arviointitiedon raportointia.

Tulosten esittelyssä käytämme sähköiseen kyselyyn vastanneista järjestöistä ilmausta järjestöt ja teemahaastatteluun osallistuneista arvioinnin asiantuntijoista ilmausta asiantuntijat. Kuviossa 2 on koottuna keskeisiä tekijöitä, jotka tukevat onnistunutta tiedonkeruuta.

Kuvio 2.  Onnistumisen avaimia tiedonkeruuseen

Maahanmuuttajat matalan kynnyksen toiminnassa

Järjestöjen keskeisimpinä haasteina tiedon keräämisessä maahanmuuttajilta oli yhteisen kielen puuttuminen tai luku- ja kirjoitustaidottomuus. Kun puhutaan keinoista, joilla poistetaan kielellisen ymmärtämisen esteitä, voidaan Hirvosen, Kinnusen ja Tiittulan (2020) mukaan puhua viestinnän saavutettavuudesta. Saavutettavuus rinnastetaan usein esteettömyyteen, ja siihen liittyy läheisesti myös ymmärrettävyys ja käytettävyys. Yksi saavutettavuuden elementti on kielellinen saavutettavuus. (Hirvonen ym. 2020, 12.)

Järjestöillä oli käytössään useita keinoja edistää kielellistä saavutettavuutta. Selkokielen lisäksi eri kielet, kuvat ja hymynaama-asteikot helpottivat vastaamista. Yksi järjestöistä mainitsi AAC-menetelmien eli puhetta tukevien ja/tai korvaavien menetelmien, kuten eleiden, ilmeiden ja tukiviittomien (Mitchell 2018, 265–268) sekä selkokielen hyödyntämisen (Kartio 2015, 12–23) tärkeiksi tiedonkeruun tukikeinoiksi.

Järjestöt käyttivät tiedonkeräämisessä usein tulkkausta tai kieliapua. Tulkki tai kääntäjä voi toimia siltana ja auttaa ylittämään kieli- ja kulttuurieroja viestijöiden välillä (Hirvonen ym. 2020, 14). Jaschken ja muiden (2022, 4090) tutkimuksessa maahanmuuttajilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn seitsemällä kielellä ja kysymykset oli mahdollista kuunnella audioapuvälineiden avulla. Tekniset välineet tukevat kielimuurin ylittämistä. Toisaalta teknologian käyttö voi olla hankalaa ja muodostua esteeksi, jolloin vaikutus on voi olla syrjäyttävä (Kinnunen & Hirvonen 2020, 239).

Tiedon keräämistä haastoi asiakkaiden epäsäännöllinen osallistuminen toimintaan, mikä on yksi matalan kynnyksen toiminnan piirre. Byrokratian vähyys ja anonyymiys ovat myös Leemannin ja Hämäläisen (2015, 5) mukaan tyypillistä matalan kynnyksen toiminnalle. Asiantuntijat tunnistivat tiedon keräämisen haasteita matalan kynnyksen toiminnassa.

…ei saataisi semmoista pitkäkestoista tietoa siitä, miten se asiakkuus kehittyy, kun ihmiset saattaa tulla oman aikataulun mukaan ja osa käy vaikka vaan kerran ja sitten osa toistuvasti… Tosi haasteellista miettiä, mikä se olisi se oikea tapa. (THD, 4)

Arviointia helpottavia keinoja matalan kynnyksen toimintaan ei suoraan nimetty, mutta onnistumista tukee vaikuttavuusketjun ja arviointiprosessin huolellinen suunnittelu, sekä toiminnan luonteen huomioivien arviointimenetelmien valinta.  Järjestön omaan toimintaan sopivat menetelmät löytyvät kokeilemalla ja kehittämällä.

Tiedonkeruumenetelmän valinta

Järjestöissä oli kokeiltu monipuolisesti tiedonkeruumenetelmiä. Kyselyä oli käytetty sekä paperisena että sähköisenä versiona. Paperilomakkeella toteutettu kysely oli paljon käytetty ja siinä oli hyödynnetty eri kieliä. Sähköisellä kyselyllä tavoitetaan nopeasti suuri määrä vastaajia ja vastausten käsittelyprosessi on nopea. Maahanmuuttajilla on järjestöjen mukaan käytössään vastaamiseen soveltuvat välineet. Osa järjestöistä koki paperilomakkeen maahanmuuttajille helpompana. Strukturoidut lomakkeet helpottivat vastausten kokoamista, mutta eri kielillä annetut vastaukset edellyttivät kääntämistä.

Kyselyn tulisi olla tiivis, lyhyt, selkokielinen ja visuaalisesti houkutteleva. Heikkilä (2014) listaa hyvän kyselylomakkeen tunnusmerkeiksi seuraavat kriteerit: Selkeä, hyvin asetellut kysymykset, selkeät vastausohjeet, asia kerrallaan kysyminen, looginen eteneminen, numerointi ja kysymysten ryhmittely otsikoittain. Alkuun voi miettiä helpompia kysymyksiä. Kontrollikysymyksillä voi tarvittaessa varmistaa vastausten luotettavuutta. Lomake ei saa olla liian pitkä ja sen tulee olla vastaajaa motivoiva. Lomake tulee myös esitestata ja eduksi on, jos tulokset voidaan käsitellä vaivatta tilasto-ohjelmalla. (Heikkilä 2014, 47.) Myös asiantuntijat korostivat testaamisen tärkeyttä ennen käyttöönottoa. Asiantuntijoiden mukaan kysely on hyvä suorittaa otoksena kohderyhmittäin kiinnittäen huomiota ajankohtaan.

Sitten se kysely on, että siellä on tietty aikansa ja paikkansa. Se ei ole semmoinen jatkuva, että se velloo siinä koko syksyn… Siinä on se tietty kampanja-aika. (THA, 18–19)

Haastattelu oli paljon käytetty menetelmä, vaikka se vie paljon aikaa ja otos jää usein pieneksi. Haastattelu oli maahanmuuttajille helppo menetelmä, jos se voitiin tehdä hänen äidinkielellään. Haastattelu antaa mahdollisuuden tarkentaa kysymyksiä ja vastauksia sekä lukea kehonkieltä ja merkkejä ymmärtämisestä.

Ryhmäkeskustelu vaatii hyvän etukäteisvalmistelun. Vastaukset tulee kirjata huolellisesti. Menetelmää voidaan käyttää muun muassa uuden toiminnan ideoimiseen tai toiminnan kehittämiseen.

…jollain lailla kyselisi suoraan sitä, että jos täällä voisi olla jotain uutta, tai mitä kaipaisi… Viriäisi keskustelu ja jopa uuden ideointi, kun sitä pallotellaan siinä. (THC, 24)  

Valtonen ja Viitanen (2020, luku 7) määrittelevät ryhmähaastattelun ja ryhmäkeskustelun painotukset niin, että ryhmähaastattelussa haastattelija ikään kuin tekee yksilöhaastatteluja ryhmätilanteessa, kun taas ryhmäkeskustelussa vetäjä pyrkii edistämään läsnä olevien keskinäistä vuorovaikutusta.  Ryhmähaastattelussa paikalla olevat henkilöt puhuvat keskenään teemasta (Groundwater-Smith,  Dockett & Bottrell 2015, 119), jonka haastattelija ottaa esille (Puusa 2020, luku 6).  Ryhmähaastattelun muoto voi vaihdella hyvin strukturoidusta vapaaseen keskusteluun (Kamberelis, Dimitriadis & Welker 2018, 692).

Havainnointi todettiin hyväksi menetelmäksi, erityisesti, jos muilla keinoilla on haastavaa saada vastauksia. Havainnointiosaamista todettiin järjestöissä olevan vaihtelevasti. Havainnoitavat asiat on etukäteen määriteltävä ja kirjattava esimerkiksi havainnointimatrikkeliin. Havainnoinnin tulee asiantuntijoiden mukaan olla systemaattista ja strukturoitua, ja sen kohteena voi olla yksilö tai ryhmä. 

Havainnoinnissa tulee myös huomioida, miten havainnoija mahdollisesti vaikuttaa tilanteeseen, ja miten luotettavaa kerätty tieto on. Paalumäki ja Vähämäki (2020, luku 8) erottelevat havainnoinnin muodot suhteessa havainnoitavaan ilmiöön: 1) osallinen havainnoija, esimerkiksi omassa työympäristössä tapahtuva havainnointi, 2) osallistuva havainnoija, esimerkiksi fasilitaattori tai avustaja sekä 3) täysin ulkopuolinen havainnoija. Groundwater-Smith ja muut (2015, 104) puolestaan toteavat, että havainnointia voi tehdä avoimesti tai peitetysti. Avoimesta havainnoinnista informoidaan havainnoitavia, mutta peitetystä havainnoinnista ei.

Itsearviointia kuvattiin muun muassa oman toiminnan kriittiseksi reflektoinniksi, jolla voidaan arvioida, edistävätkö toiminnat tavoitteiden toteutumista.  Itsearviointia voidaan tehdä yksilönä tai ryhmässä omassa työyhteisössä tai verkostossa. Itsearviointi sopii täydentäväksi menetelmäksi: Työntekijä voi kuvata muun muassa hiljaisia signaaleja, tai sellaisia asioita, mihin kysymällä ei suoraan saada vastauksia. Sillä voidaan osoittaa ja perustella muutostarpeita ja kertoa mikä toimii ja mikä ei.

Tiedonkeruumenetelmien yhdistäminen ja tiedon määrä

Tiedonkeruumenetelmien yhdistäminen todettiin poikkeuksetta tulosten luotettavuutta lisääväksi asiaksi. Toisiaan täydentävien menetelmien käyttö tuo syvällisempää tietoa toiminnasta ja arvioinnin kokonaisuus monipuolistuu. Laadullisen tiedon lisäksi järjestöt keräävät määrällistä tietoa. Järjestöjen on kuitenkin mietittävä arvioinnin laajuutta ja menetelmävalintoja myös resurssien näkökulmasta, eikä se voi viedä liikaa aikaa perustoiminnasta.

Vastauskato ilmeni osassa järjestöjä haasteeksi tiedonkeruussa. Hyväksi motivointikeinoksi mainittiin sisäisen motivaation vahvistaminen niin, että kerrotaan arvioinnin merkityksestä järjestön toiminnalle ja sen kehittämiselle. Motivointikeinoksi esitettiin myös pienet palkkiot vastaamisesta, tai arvonta. Suhtautuminen palkkion tarjoamiseen oli kaksijakoinen; toisaalta pohdittiin, ettei palkkion saaminen välttämättä ole sopiva motivointikeino vastausten keräämiseen.

Jos vastauksia ei saada, on syytä miettiä muiden menetelmien käyttöä, tai kehittää ja selkeyttää olemassa olevaa menetelmää. Arviointitiedon keräämisen tiheys ja ajankohta voivat vaikuttaa vastaushalukkuuteen.

Monet ihmiset eivät ymmärrä minkä takia pitää koko ajan arvioida asioista. Ihmisillä on erilaisia kulttuuria ja kielitaitoja, ja se tekee asian hankalampi. (SKF, 11)

Arvioinnin luotettavuutta osoitetaan riittävällä arviointitiedon määrällä, mutta kysymykseen mikä on riittävää, ei löytynyt selkeää vastausta. Asiantuntijat korostivat vastauksissaan, että paras ymmärrys riittävästä otoksen laajuudesta on järjestötoimijalla itsellään. Tutkimusjoukon heterogeenisyys tulee asiantuntijoiden mielestä huomioida ja kerätä tietoa tasapuolisesti. Jos tutkimusjoukko on heterogeeninen, myös otoskokoa tulee laajentaa (Heikkilä 2014, 40). Vilkka (2021b, 82, 180) muistuttaa, että toteutunut otos ei ole se joukko, jolle kysely annetaan vastattavaksi, vaan se joukko, joka palauttaa kyselyn. Heikkilän (2014) mukaan puutteelliset ja epäselvät vastaukset lisäävät myös vastauskatoa. Vastauskato aiheuttaa tuloksiin aina jonkinlaista vinoumaa ja otoskoon laajentamisen sijaan tulisi saada vastausprosentti suureksi.  (Heikkilä 2014, 42.)

Puolet järjestöistä mainitsi, etteivät he saa rakentavaa palautetta asiakkailta. Asiantuntijoiden vastauksissa ilmeni mahdollinen varovaisuus negatiivisen palautteen antamiseen, kun halutaan säilyttää itselle tärkeä toiminta. Palautteen antamiseen voi myös olla vaikutusta, mikäli arvioinnin kerääjä on sama järjestön työntekijä, joka tarjoaa arvioinnin kohteena olevaa palvelua. Järjestöt pohtivat myös kulttuuritaustan merkitystä rakentavan palautteen antamiseen.

…tulokset ovat olleet huippuhyviä… Kriittisyys saatuja palveluja kohtaan saattaa olla kulttuurillisesti vierasta. (SKB, 3)

Standardoitujen mittareiden hyödyntäminen

Vastaajat totesivat, että yksinkertainen, tavoitteesta käsin rakennettu mittari on parempi kuin standardimittari. Järjestöissä standardoituja mittareita oli kokeiltu, mutta ne koettiin haastaviksi ja vaikeiksi käyttää. Asiantuntijoiden mukaan mittareita voi käyttää, jos ne soveltuvat oman tavoitteen mittaamiseen. Standardoituja mittareita voi hyödyntää oman mittariston kehittämisessä räätälöimällä niitä omaan toimintaan sopivaksi.

…joutuu aina kuitenkin räätälöimään ja miettimään, että mikä on juuri siihen meidän tavoitteeseen liittyvä hyvä mittari… Enemmän kuin sitä, että olisi niitä valmiita hyviä. (THB, 11–12)

Esimerkkinä standardoidusta mittarista on Kykyviisari, jota voidaan hyödyntää itsearviointivälineenä työ- ja toimintakyvyn arviointiin (Räsänen, Unkila & Wikström 2023, 5). Kykyviisari on saatavissa kahdeksalla kielellä, joiden lisäksi selkokielisenä ja helpotettuna selkokielisenä versiona (TTL 2024).  Etenkin sähköisiä kyselylomakkeita on kätevä muokata järjestön tarpeita vastaaviksi. Esimerkiksi Jaschke ja muut (2022, 4090) hyödynsivät tutkimuksessaan valmista maahanmuuttajille laadittua sähköistä standardikyselylomaketta suodattamalla siitä kysymyksiä pois. Muita standardoituja mittareita ovat esimerkiksi osallisuusindikaattori tai yksinäisyysmittari (Soste 2024).

Raportoinnilla tulokset näkyviin

Arviointitiedon luotettava raportointi edellyttää keskittymistä olennaiseen: analysoitujen tulosten tiivistä kirjaamista ja selkeyttä. Asiantuntijat korostivat, että keskeistä on tulosten osoittaminen: Onko saavutettu asetettuja tavoitteita ja onko toiminta kohdentunut tavoiteltuun kohderyhmään. Raportti vastaa avustushakemuksessa kirjattuun vaikuttavuusketjuun, joka on raportoinnin pohjana. Vaikuttavuusketjun suunnittelussa on hyvä miettiä selkeitä tavoitteita ja mittareita. Analysoituja tuloksia voi kuvata esimerkiksi numeraalisesti vastausten keskiarvolla.

Järjestöjen matalan kynnyksen toiminta tukee maahanmuuttajien elämää usein hyvin kokonaisvaltaisesti.  Järjestöt haluavat osoittaa laajasti toiminnan vaikutuksia, ja se voi näkyä tavoitteenasettelussa. Aalto-Kallio ja Mäkipää (2023) mainitsevat haastavaksi tavoitetyypiksi abstraktin tavoitteen, jostahe antavat esimerkiksi “osallisuus vahvistuu”, tai “kohderyhmä voimaantuu”. Ratkaisuna voi olla tavoitteen muokkaamisen konkreettisemmaksi. Mikäli tavoite säilyy abstraktina, konkretisoidaan tavoiteltua tulosta. (Aalto-Kallio & Mäkipää 2023.) Raportoinnin selkeys lähtee tavoitteiden asettamisesta ja mittareiden valinnasta. 

…monesti halutaan kokonaisvaltaista tukea tarjota kohderyhmälle. Mutta aina välillä pohditaan, että riittäisikö vähempikin. Olisi vaikka joku yksi keskeinen tavoite ja sille vaan yksi mittari, että se toisi semmoista selkeyttä toimintaan… Tavallaan niihin olennaisiin asioihin keskittymistä. (THD, 22)

Raportoinnin luotettavuuteen vaikuttaa riittävä tiedonkerääminen soveltuvilla menetelmillä. Raportoinnissa kuvataan tulosten todentaminen, mihin raportoitu tieto perustuu ja millä menetelmillä tieto on kerätty. Bertelsmann Stiftungin (2010) mukaan toiminnasta raportoitaessa on tärkeää, että tiedot ovat oikein ja ne on esitetty selkeästi. Mahdollisista haastekohdista on myös kerrottava.  Tiedonkeruun järjestelmällinen seuranta on tärkeää raportointitiedon varmistamiseksi. (Bertelsmann Stiftung 2010, 43–46.)

Raportoijan oma yhteenveto avaa ja täydentää tuloksia. On hyvä kuvata ja perustella myös mahdollisia poikkeamia tulosten ja tavoitteiden eroissa. Hyvä keino raportin selkeyden lisäämiseen on pyytää ulkopuolisia henkilöitä lukemaan ja kommentoimaan tekstiä.

Arviointitiedon hyödyntäminen järjestössä

Toinen tulosluku tarkastelee arviointitiedon keruun monitahoista merkityksellisyyttä maahanmuuttajille toimintaa tarjoaville matalan kynnyksen järjestöille. Arviointitiedon merkityksellisyyttä järjestölle ilmentää kuvio 3. Arviointitietoa voi tutkimusaineistomme perusteella käyttää järjestöissä monipuolisesti sekä sisäisiin että ulkoisiin tarkoituksiin. Arvioinnin taustalla tulisi olla vaikutusketjuajattelu (ks. esim. Bertelsmann Stiftung 2010, 20–22; Heliskoski ym. 2018, 5).

Kuvio 3.  Arviointitiedon merkitys maahanmuuttajille toimintaa kohdentaville matalan kynnyksen järjestöille

Arviointitiedon hyödyntämismahdollisuudet järjestössä

Järjestöt voivat hyödyntää vaikuttavuuden arviointitietoa sisäisiin tarkoituksiin kuten kehittämiseen ja johtamiseen. Aalto-Kallion ja Mäkipään (2022) mukaan toiminnan kehittämisen kannalta arviointitieto antaa organisaatioille tietoa siitä, vastaako järjestetty toiminta tarvetta ja mihin suuntaa toimintaa pitäisi lähteä kehittämään.

…Siitä on paljon erilaisia hyötyjä… Olisi hyvä ajatella niin, että se ei ole vaan sitä rahoittajaa varten, vaan myös tietenkin, että voi itse kehittää sitä toimintaa. Ja tietenkin itsekin on tärkeätä nähdä ne tulokset. (THB, 2–3)

Arviointitiedon keräämisen lähtökohtana tulisi olla aina asiantuntijoiden mukaan järjestön oma tarve, vaikka monesti arviointi liitetään rahoittajasta lähteviin tarpeisiin. Myös Ylälahti, Ylälahti ja Treuthardt (2017) toteavat tutkimuksessaan järjestöjen korostavan arviointiedon keruuta varojen vastuullisen käytön osoittamiseksi rahoittajien suuntaan.

On tärkeä palata aina toimintasuunnitelmaan ja tarkastaa, kehittyykö asiat ja toiminta oikeaan suuntaan. (SKG, 14)

Eräs järjestö kertoi, että säännöllinen reflektointi sekä toimintasuunnitelmaan säännöllisesti syventyminen ohjaavat järjestön henkilöstöä kriittisesti tarkastelemaan, edistävätkö olemassa olevat toiminnot sekä toimintatavat järjestön asettamia tavoitteita ja kehittyvätkö asiat toivottuun suuntaan. Ylälahti ja muut (2017) toteavat, että järjestöissä voidaan mittaamisen tuottaman tiedon avulla suunnata toimintaa sekä toiminnan, että sidosryhmien kannalta merkityksellisiin asioihin.  Vaikuttavuuden arviointitieto luo asiantuntijoiden mukaan ymmärrystä siitä, miten järjestön toiminnan tulosten tulisi syntyä. Arviointitiedon avulla voidaan tarkastella syitä, minkä takia toinen asia toimii ja toinen ei.

Arviointitietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti järjestön johtamisessa ja päätöksenteon tukena. Aalto-Kallion ja Mäkipään (2022) mukaan vaikuttavuustiedon avulla voidaan ennakoida tulevia toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, sekä olla mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa tuottamalla arvokasta vaikuttavuustietoa omalta toimialalta. Arviointitieto tukee järjestön johtamista, sillä se kertoo asiantuntijoiden mukaan järjestön asettamista tavoitteista sekä menetelmistä niiden saavuttamiseksi. Asiantuntijoiden mukaan tietoa   voidaan hyödyntää myös esimerkiksi henkilöstön sitouttamiseen.

Ymmärrys siitä, mitä me tavoitellaan, minkälaisilla toimilla. Ja mitä me tavoitellaan saatavan aikaiseksi ja mitä loppuviimein meidän toiminnan yhteiskunnallinen hyöty on… Vaikuttavuuden mallintamiseen tai se, että miten ne meidän toiminnan tulokset pitäisi syntyä. (THC, 3–4)

Markkinoinnissa, viestinnässä ja muussa siinä. Niin näkyväksi tekemisessä myös muillekin kuin ne. Ja sitten niille toimintaan osallistujille, voidaan sitouttaa vapaaehtoisia, mutta osaltaan myös siinä prosessissa meidän kohderyhmän kanssa. (THA, 4)

Maahanmuuttajien osallisuuden vahvistaminen arviointiprosessissa

Arviointitiedon keruulla voidaan vahvistaa osallistujien osallisuuden kokemusta. Isola ja muut (2017, 4–5, 38) nimittävät paikalliseksi osallisuudeksi mahdollisuutta olla mukana luomassa yhteistä hyvää ja merkityksellisyyttä sekä olemalla osana vastavuoroisia suhteita.

Nussbaumin (2011) mukaan ihmisen hyvinvointia edistää mahdollisuus viettää aikaa yhdessä muiden kanssa ja saada heiltä arvostusta.  Myös mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä sananvapaus tukevat ihmisen hyvinvointia eli hänen elämänlaatuaan. (Nussbaum 2011, 18–20, 34.) Niin ikään Sen (2009) korostaa, että ihmisen hyvinvointia edistää hänen omat mahdollisuutensa valita elämäänsä liittyviä asioita. Näin hän voi itse aktiivisesti itse vaikuttaa elämäänsä ja kokea hyvinvointia. (Sen 2009, 227–230.)

… Se (vähäinen vastausmäärä) on semmoinen hirmu yleinen haaste. (THC, 16)

Eräs järjestön edustaja pohtii, kuinka toimintaan osallistuvien henkilöiden omaa sisäistä motivaatiota ja halua vastata voisi vahvistaa ja millä tavoin maahanmuuttajataustaiselle henkilölle voisi ymmärrettävästi kertoa, että heidän vastauksillaan on merkitystä. Sveenin ja muiden (2023) mukaan maahanmuuttajien säännöllinen osallistuminen vapaaehtoistoimintaan vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja itseluottamusta. Lisäksi osallistumisen myötä maahanmuuttajat kokevat olevansa vahvemmin kiinnittyneitä uuteen yhteisöönsä. (Sveen ym. 2023, 1, 8.) Toimintaan osallistuvien henkilöiden on tärkeää kokea osallisuutta, koska silloin he voivat kokea vaikuttavansa vastauksillaan toiminnan luonteeseen ja sisältöön.  Maahanmuuttajien osallisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi THL:n (2020) asiakasosallisuuden talo- mallin avulla.

Arviointitiedon merkitys rahoituksen jatkuvuudelle

Järjestöjen ja asiantuntijoiden mukaan arviointitiedon keruun merkityksellisyys ja konkreettinen hyöty liitetään järjestöissä usein ulkoisiin tarpeisiin, erityisesti toiminnan tulosten näkyväksi tekemiseen ulkopuoliselle rahoittajalle.

…kyllä se hyöty eri rahoittajista riippumatta alkaa olla suoraan se, että saa sitä rahoitusta siitä. (THA, 3)

Jos halutaan monipuolistaa sitä rahoitusta. Niin yhä enemmän sitten se, että on näyttöä siitä, mitä sillä työllä saadaan aikaan. Kyllähän se puhuu puolestaan sitten uusille rahoittajille tai sponsoreille, että on näyttöä siitä työstä. (THC, 3–4)

Asiantuntijat totesivat, että tuloksellisuuden osoittaminen vaikuttaa suoraan rahoituksen saamiseen, sillä valtionavustuksia suunnataan tulokselliseen toimintaan ja näin ollen tuloksellisuus on tärkeää rahoituksen saamiselle ja jatkuvuudelle. Heidän mukaansa arviointitiedon avulla on mahdollisuus myös saada uusia rahoittajia sekä laajempaa rahoituspohjaa toiminnalle. Arviointitiedon avulla rahoittaja sekä muut sidosryhmät hahmottavat selkeästi yksittäisen järjestön toiminnan tulokset.

…pitää olla tietyllä tavalla vastuuvelvollisuus osoittaa niitä tuloksia, että mitä sillä rahalla on saatu aikaan. (THC, 3–4)

Arviointitiedon avulla järjestö osoittaa rahoittajille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille myös vastuullisuutensa eli mitä saaduilla rahoilla on saatu aikaan. Valtionavustuksia säätelee Valtionavustuslaki (2001/688) sekä laki (2023/284) ja valtioneuvoston asetus (2023/1059) sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta. Ylälahti ja muut (2017) huomauttavatkin, että järjestöille on syntynyt sisäisiä paineita osoittaa ulkopuolisen rahoituksen vastuullista ja läpinäkyvää käyttöä.

Yhteiskunta ja kumppanuudet

Toinen arviointitiedon keruun ulkoisista merkityksellisyyksistä liittyy yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja kumppanuuksiin sekä ulkoiseen viestintään. Arviointitieto tuottaa ymmärrystä, minkälainen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus järjestön toiminnalla on. Bertelsmann Stiftungin (2010, 42) mukaan raportointi antaa tietoa organisaation toiminnasta sen työntekijöille, yhteistyökumppaneille sekä suurelle yleisölle.

Toisaalta meillä on paljon yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä, joille on hyvä kertoa toiminnan tuloksellisuudesta. Sekin, että järjestön yksittäisessä toiminnassa täytyy saada niitä tuloksia, mutta onhan lopulta sitten tärkeätä sekin, että saadaan niitä yhteiseen isompaan pottiin, vähän semmoista yhteiskunnallista vaikuttavuutta. (THB, 2–3)

Strategiset kumppanuudet ovat keskeisessä osassa yhteiskunnallista vaikuttavuustyötä. Järvensivu (2019, 147–150; 157) korostaa, että verkostoissa mukana olevien toimijoiden on tärkeää sopia yhteisistä tavoitteista ja toimintatavoista jo yhteistyön alkuvaiheessa. Arviointitietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti myös sidosryhmäyhteistyön tukena.

…mekin puhutaan sen vaikuttavuusviestinnän puolesta ja siinä on se semmoinen, että yksinkertainen on kaunista, että kun osaa kiteyttää ne luvuiksi. (THB, 29)

Olisi kanssa hienoa, että ne tulokset kantautuu osallistujien korviin. Ja muiden toimijoiden… On sekin hyödyllistä, että järjestöt oppii toisiltaan, ettei aina ajatella, että ollaan kilpailijoita, vaan samaa perhettä. (THB, 28)

Asiantuntijat toivovat järjestöiltä toiminnan vaikuttavuuden laajempaa näkyväksi tuomista yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille esimerkiksi vaikuttavuusviestinnän keinoin.  Tiiviiden vaikuttavuustarinoiden avulla voidaan asiantuntijoiden mukaan kertoa järjestön toiminnan tavoitteista ja tuloksista ajankohtaisesti ja luotettavasti. Heliskoski ja muut (2018, 19) toteavat vaikuttavuustarinan laatimisen hyväksi keinoksi kuvata tiiviisti toiminnan merkitystä yksilölle, yhteiskunnalle, yhteistyökumppaneille ja medialle. Eräs järjestöistä kertoikin järjestönsä keräävän vaikuttavuustarinoita, joita he ovat käyttäneet mainontaan.  Vaikuttavuustarinoiden avulla myös muut järjestöt voivat saada vinkkejä omaan toimintaansa.

Arvioinnin vuosikello työn tukena ja muistilistana arjessa

Opinnäytetyömme kehittämistehtävänä rakensimme keskeisiä tuloksiamme hyödyntämällä tilaajaorganisaatiolle kuviossa 4 esitetyn arvioinnin vuosikellon, joka etenee kronologisesti ja jonka ytimessä on vaikutusketjuajattelu. Vuosikello on tarkoitettu päivittäisen työn muistilistaksi ja arviointitiedon systemaattisen keruun tueksi.  Se sisältää vinkkejä ja päivämäärämuistutuksia arkityön tueksi, jotta matalan kynnyksen maahanmuuttajille kohdennettua toimintaa saadaan arviointitiedon avulla näkyväksi ja monipuolisesti hyödynnettyä muuhunkin kuin rahoitustarpeisiin.

Kuvio 4. Arvioinnin vuosikello

 Arvioinnin vuosikellon käytön tueksi on koottu linkkilista, joka on liitteenä 5.

Johtopäätökset ja pohdinta

Opinnäytetyön aihe syntyi toimeksiantajan toiveesta kehittää vaikuttavuuden arviointia matalan kynnyksen maahanmuuttajille suunnatussa toiminnassa. Opinnäytetyömme oli kehittämispainotteinen laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuskysymyksenä oli: Mitä keskeisiä asioita on huomioitava vaikuttavuustiedon keräämisessä aikuisilta maahanmuuttajataustaisilta asiakkailta toiminnan toteuttajan ja rahoittajan näkökulmasta. Opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää opinnäytetyön toimeksiantajan maahanmuuttajille suunnatun matalan kynnyksen toiminnan arviointiprosessia ja vaikuttavuustiedon hyödyntämistä.  Kehittämistehtävänä laadimme toimeksiantajalle arvioinnin vuosikellon, joka soveltuu monipuoliseksi arvioinnin työvälineeksi ja tiedonkeruun tueksi järjestötoimintaan. Vuosikellon ohessa on materiaalilinkkejä tukemaan järjestöjen arviointikokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta. 

Opinnäytetyön tulosten perusteella matalan kynnyksen toimintaa maahanmuuttajille toteuttavissa järjestöissä vaikuttavuuden arvioinnin onnistumisen perustana ovat 1) vaikutusketjun huolellinen suunnittelu, 2) kielen, kulttuurin ja toimintaympäristön huomiointi tiedonkeruumenetelmien valinnassa ja arvioinnin toteuttamisessa sekä 3) järjestön riittävä tiedonkeruu-, analyysi- ja raportointiosaaminen. Järjestöjen vastaukset osoittavat, että he pitävät arvioinnin kehittämistä tärkeänä, tekevät sitä säännöllisesti ja ovat kiinnostuneita kouluttautumaan ja lisäämään arviointiosaamistaan. Osa järjestöistä ilmaisi vastauksissaan epävarmuutta arviointiosaamisestaan (ks. myös Harju ym. 2022, 44). Tulostemme mukaan järjestöjen tulee luottaa omaan vahvaan asiantuntijuuteensa, koska arviointia suunnitellaan ja toimintaa kehitetään järjestöjen oman asiantuntemuksen piiriin kuuluvien toimintaympäristön, kohderyhmän ja toiminnan lähtökohdista. 

Raportointiosaamisella on tärkeä merkitys tulosten ja vaikuttavuuden osoittamisessa rahoittajalle, sidosryhmille ja asiakkaille. Tulostemme mukaan järjestöt voivat hyödyntää arvioinnin tuloksia monipuolisesti järjestön sisäisiin ja ulkoisiin tarpeisiin. Arviointitieto soveltuu myös toiminnan näkyväksi tekemiseen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä.

Aineistonkeruumenetelmämme, eli järjestöille suunnattu sähköinen kysely ja asiantuntijoiden teemahaastattelut, olivat toimivia ja saimme niillä runsaasti tutkimusaineistoa.  Hirsjärvi ja Hurme (2022, 47–48) korostavat, että teemahaastatteluissa tutkittavien ääni tulee kuuluville. Järjestöjen laajan toimintakentän huomioiden saimme kyselyllä tietoa useilta järjestöiltä ja erityisesti avoimet vastaukset toivat järjestöjen äänen kuuluviin. Oletamme, että myös järjestöjen edustajia haastattelemalla olisimme voineet saada vielä syvällisempää tietoa.

Olemme kuvanneet tutkimusprosessimme vaiheet tarkasti, jotta lukija voi seurata, kuinka opinnäytetyössä on edetty ja päädytty johtopäätöksiin (ks. Miles ym. 2014, 311). Opinnäytetyömme liitteisiin tutustumalla voi muodostaa käsityksen opinnäytetyn aineiston keruun läpinäkyvyydestä ja uskottavuudesta.  Jo Lincoln ja Guba (1985, 290) totesivat uskottavuuden vahvistavan tutkimuksen luotettavuutta. Johtopäätöksiämme todentamaan liitimme opinnäytetyöhön runsaasti aineistositaatteja. Aineisto on tallennettu, joten opinnäytetyön tilaaja ja ohjaavat opettajat ovat voineet tarkistaa keräämämme aineiston sisällön (ks. Miles ym. 2014, 312). Kiinnitimme huomiota lähdekritiikkiin pyrkien hyödyntämään monipuolisesti suomalaisia ja kansainvälisiä opinnäytetyömme aihealueeseen liittyviä klassikkoteoksia sekä alan uusinta tutkimustietoa. 

Olemme huomioineet tutkimuseettiset näkökulmat tutkimuksenteon kaikissa vaiheissa sekä noudattaneet hyvää tieteellistä käytäntöä (TENK 2023). Pyysimme tutkimushenkilöiltä suullisen suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen ja aineiston tallentamiseen. Varmistimme heidän anonymiteettinsa käyttämällä heistä koodimerkintöjä. (Ks. Miles ym. 2014, 312.)

Laadulliselle tutkimukselle luonteenomaisesti pyrimme saamaan mahdollisimman syvällistä tietoa tarkastelun kohteena olevasta aiheesta. Tutkimushenkilöiden määrä on pienehkö ja heidät on valittu mukaan kohdennetulla otannalla.  Saamiamme tutkimustuloksia ei voi siksi laajentaa koskemaan kaikenlaista järjestötoimintaa. (Ks. esim. Vilkka, Saarela & Eskola 2018, 195–199.) Sen sijaan tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisissa matalan kynnyksen toimintaa maahanmuuttajille toteuttavissa kolmannen sektorin järjestöissä.  

Opinnäytetyömme osoittaa, että asiantuntemusta ja ajankohtaista tietoa järjestöjen arviointiin on saatavilla. Sen sijaan ajankohtaista suomalaista tieteellistä tutkimustietoa ei järjestöjen arviointitiedon keruuseen liittyen juuri ole eikä sen hyödyntämistä järjestöiltä vaikuttavuuden arvioinnissa edellytetä. Opinnäytetyössämme olemme pyrkineet saamaan aikaan vuoropuhelua omien tulostemme sekä aikaisempien aihetta tarkastelleiden tekstien välille.

Matalan kynnyksen järjestöt ovat erilaisia, mutta toiminnan arvioinnin haasteet osittain samoja. STEA huomioi vuoden 2024 alusta matalan kynnyksen toiminnan erityispiirteitä vaikutusketjuajattelussa ja tuloksellisuusarvioinnissa (Särkelä-Kukko 2024). Jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista tarkastella järjestöjen yhteiskehittämiseen liittyviä teemoja. Järjestöille ei ole niiden monimuotoisuuden vuoksi mahdollista luoda yhtä standardoitua mittaria tai määrittää yhtä tiedonkeruumenetelmää. Kuitenkin saman asiakasryhmän – kuten maahanmuuttajat – kanssa työskentelevät järjestöt voisivat hyötyä esimerkiksi työpajatyyppisestä yhteiskehittämisestä. Jatkotutkimuksissa olisi hyödyllistä tarkastella edellä kuvattua toimintaa ja tutkia toiminnasta mahdollisesti rakentuneita yhteisiä konkreettisia tavoitteita, toimintamuotoja sekä arviointiin liittyviä tiedonkeruumenetelmiä ja mittareita.

Maahanmuuttajille suunnattu matalan kynnyksen järjestötoiminta edistää kotoutumista ja osallisuutta. Toiminnan säilyminen nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnan rahoituksen supistumisesta huolimatta mahdollistetaan laadukkaalla vaikuttavuustiedolla, jonka onnistuneeseen keruuseen ja hyödyntämiseen opinnäytetyömme tarjoaa avaimia.  

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Aalto-Kallio, M. & Mäkipää, E. 2022. 10 syytä arvioida vaikuttavuutta. Suomen sosiaali- ja terveys ry. Viitattu 2.10.2023 https://www.soste.fi/10- syyta-arvioida-vaikuttavuutta.

Aalto-Kallio, M. & Mäkipää, E. 2023. 11 tavoitteen haastetyyppiä. Suomen sosiaali- ja terveys ry. Viitattu 3.2.2024 https://www.soste.fi/11-tavoitteen-haastetyyppia/.

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki: WSOY.

Angeria, K. & Puurtinen, M. 2019. Osallisuuden polku maahanmuuttajanuorille. Teoksessa K. Angeria & M. Niskanen (toim.) Osallisuuden polku maahanmuuttajanuorille: käsikirja nuorten parissa työskenteleville.  Helsinki: Helsingin diakonissalaitos, 5–10. Viitattu 16.10.2023 https://evermade-hdl.s3.eu-central-1.amazonaws.com/wp-content/uploads/2019/06/20122433/HDL_Osallisuuden-polku-maahanmuuttajanuorille_sivuttain.pdf.

Anoschkin, K. 2019. Hyvän Mitta: vaikuttavuuden jäljillä. Opas yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämiseen. Viitattu 26.11.2023 https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2019/12/Hyva%CC%88n-Mitta-Ty%C3%B6kirja-final.pdf.

Arajärvi, P. 2007. Valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä. Helsinki: Oikeusministeriön julkaisuja 2007:4. Viitattu 3.3.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/76034/omju_2007_4_koko_julkaisu.pdf?sequence=1.

Arnstein, S. R. 1969. A Ladder of citizen participation. Journal of the American Institute of Planners, 35(4), 216–224. Viitattu 21.3.2024 https://doi.org/10.1080/01944366908977225.

Beresford, P. 2012. The Theory and philosophy behind user involvement. Teoksessa P. Beresford & S. Carr (toim.) Social care, service users and user involvement. London; Philadelphia: Jessica Kingsley Publishers, 21–36.

Berry, J. & Hou, F. 2019. Multiple belongings and psychological well-being among immigrants and the second generation in Canada. Ottawa: Canadian Journal of Behavioural Science, Vol. 51(3), 159–170. Viitattu 21.3.2024 https://doi.org/10.1037/cbs0000130.

Bertelsmann Stiftung (toim.) 2010. Corporate Citizenship planen und messen mit der iooi-Methode Ein Leitfaden für das gesellschaftliche Engagement von Unternehmen. Viitattu 5.2.2024 https://www.bertelsmann-stiftung.de/fileadmin/files/Leitfaden_CCMessungl.pdf.

Bruzelius, C. 2022. Local government responses to EU citizens’ integration needs. Journal of ethnic and migration studies, Vol. 48(9), 2187–2205. Viitattu 4.2.2024 https://doi.org/10.1080/1369183X.2020.1724774.

Castaneda, A., Mäki-Opas, J., Jokela, S., Kivi, N., Lähteenmäki, M., Miettinen, T., Nieminen, S. & Santalahti, P. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa. PALOMA-käsikirja. Ohjaus 5/2018. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.9.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-100–3.

Eskola, J. 2018. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 5., uudistettu ja täydennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 209–231.

Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: Lyhyt selviytymisopas. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 27–51. 

Fung, A. 2006. Varieties of participation on complex governance. Public Administration Review, 66(Supp.), 66–75. Viitattu 21.3.2024 https://doi.org/10.1111/j.1540-6210.2006.00667.x.

Fung, A. 2015. Putting the public back into governance: the challenges of citizen participation and its future. Public administration review, 75(4), 513–522. Viitattu 21.3.2024 https://doi.org/10.1111/puar.12361.

Groundwater-Smith, S., Dockett, S. & Bottrell, D. 2015. Participatory research with children and young people. London: Sage.

Harju, A. 2020. Kansalaisyhteiskunta koostuu kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta, jolla rakennetaan yhteistä hyvää. Kansalaisyhteiskunta tietopankki. Viitattu 1.10.2023 https://kansalaisyhteiskunta.fi/tietopankki/suomalainen-kansalaisyhteiskunta/.

Harju, H., Alitalo, A., Kohonen, P. & Vilhunen, T. 2022. Järjestöjen arvioinnin ja seurannan kehitys. Selvitys STEA-rahoitteisten järjestöjen arviointivalmiuksista sekä RAY- ja STEA-seurannan kehityksestä vuosina 1995–2022. Kuntoutussäätiön työselosteita 66/2022. Viitattu 6.3.2024 https://kuntoutussaatio.fi/assets/files/2022/06/Jarjestojen-arviointi.pdf.

Heikkilä, T. 2014. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita.

Heinonen, H. 2023. STEA- avustusten uusi aikakausi.  Viitattu 3.3.2024 https://www.stea.fi/tietoa-steasta/ajankohtaiset-koontisivu/blogit/stea-avustusten-uusi-aikakausi/.

Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit: työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Viitattu 9.2.2024 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2. painos. Helsinki: Gaudeamus.

Hirvonen, M., Kinnunen, T. & Tiittula, L. 2020. Viestinnän saavutettavuuden lähtökohtia. Teoksessa M.  Hirvonen & T. Kinnunen (toim.) Saavutettava viestintä: Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus, 9–22.

Häyrinen, M. 2022. Vaikuttavuuden ABC- Mitä vaikuttavuus on? Viitattu 7.2.2024 https://hyvio.fi/artikkelit/mita-on-vaikuttavuus/.

IAP2 2018. Spectrum of public participation. International association for public participation. Viitattu 17.2.2024 https://iap2.org.au/wp-content/uploads/2020/01/2018_IAP2_Spectrum.pdf.

Isola, A., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisu/ Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL. Viitattu 21.3.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0.

Jaschke, P., Löbel, L.-M., Krieger, M., Legewie, N., Kroh, M., Jacobsen, J. & Schacht, D. 2022. Mentoring as a grassroots effort for integrating refugees: evidence from a randomised field experiment. Journal of ethnic and migration studies, 48(17), 4085–4105. Viitattu 5.2.2024 https://doi.org/10.1080/1369183X.2022.2058918.

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: opi ja etene yhdessä. Helsinki: BoD – Books on Demand.

Kamberelis, G., Dimitriadis, G. & Welker, A. 2018. Focus group research and/in figured worlds. Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) The SAGE handbook of qualitative research. 5. painos. Los Angeles: SAGE, 692–716.

Karinen, R., Luukkonen, T. & Oosi, O. 2020. Maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelut. Selvityksen loppuraportti. 2020:27. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.3.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-542-3.

Karjalainen, P., Liukko, E. & Muurinen, H. 2022. Matalan kynnyksen sosiaalityön toimintamalli. Sosiaalityön vaikuttavat toimintamallit -pilottivaiheen opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.9.2023 https://innokyla.fi/sites/default/files/2022-05/Matalan%20kynnyksen%20sosiaality%C3%B6n%20toimintamalli%20%28THL%29.pdf.

Kartio, J. 2015. Miten puhua selkokieltä? Teoksessa J. Kartio (toim.) Selkokieli ja vuorovaikutus. 3. painos. Tampere: Tammerprint Oy, 8–24.

Kinnunen, T. & Hirvonen, M. 2020. Johtopäätökset, saavutettavuudesta osallisuuteen. Teoksessa T. Kinnunen & M.  Hirvonen (toim.) Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus, 231–245.

Kivinen, T., Vanjusov, H. & Vornanen, R. 2020. Asiakkaan ääni: osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Teoksessa A. Hujala & H. Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 267–293. Viitattu 30.1.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011308327.

Kototietokanta 2023. Viitattu 4.3.2024 https://kototietokanta.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kototietokanta/Kototietokanta__vaesto__syntypera/001_koto_syntypera_vaesto_11km.px/.

Kotoutumisen osaamiskeskus 2023. Kotoutumista ja pakolaisten vastaanottoa tuetaan erilaisilla palveluilla. Viitattu 18.2.2024 https://kotoutuminen.fi/kotoutumista-edistavat-palvelut.

Laki kotoutumisen edistämisestä 20.12.2010/1386. Viitattu 17.9.2023 https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230681.

Laki kotoutumisen edistämisestä 14.4.2023/681. Viitattu 5.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/2023068.

Laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta 3.3.2023/284.Viitattu 9.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2023/20230284.

Lampi, L. & Lehtonen, A. 2022. Monikulttuurisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Laadullinen tapaustutkimus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajien näkemyksistä. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Viitattu 30.7.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242202.

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. 2015. Matalan kynnyksen palvelut. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla www.thl.fi/sokra. Viitattu 18.2.2024 https://thl.fi/documents/966696/3775621/Tietopaketti_Matalan_Kynnyksen_Palvelut.pdf/97b1aef8-b8ca-4ec3-ac4c-b80d3e754ce.

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. 2016.Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut: pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka, 81(5), 586–594. Viitattu 2.2.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725606.

Lincoln, Y. S. & Guba, E. G. 1985. Naturalistic inquiry. Beverly Hills, CA: Sage.

Maahanmuuttovirasto 2023. Sanasto. Viitattu 16.9.2023 https://migri.fi/sanasto.

Miles, M. B., Huberman, A. M. & Saldaña, J. 2014. Qualitative data analysis: a methods sourcebook. 3. painos. Thousand Oaks, CA: Sage.

Mitchell, D. 2018. 27 Tutkitusti toimivaa tapaa opettaa. Jyväskylä: PS-kustannus.

MoniNetin toimintasuunnitelma 2024. Rovalan Setlementti ry. Saatavana opinnäytetyön tekijöiltä.

Nussbaum, M. C. 2011. Creating capabilities: the human development approach. Cambridge, Mass.: Belknap Press of Harvard University Press.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro. 

OM 2023. OM140:00/2023. Kansalaisjärjestöstrategian ja sen toimeenpanosuunnitelman valmistelu. Oikeusministeriö. Viitattu 4.3.2024 https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM140:00/2023.

OPH 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96. 4. painos. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 4.2.2024 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Paalumäki, A. & Vähämäki, M. 2020. Havainnointi organisaatiotutkimuksessa. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja, luku 8. 

Puusa, A. 2020. Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja, luku 6.

Raivio, H. & Karjalainen, J. 2013. Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa T. Era (toim.) Osallisuus: oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156/2013, 12–34. Viitattu 18.9.2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64153/JAMKJULKAISUJA1562013_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Ruuskanen, P., Jousilahti, J., Faehnle, M., Kuusikko, K., Kuittinen, O., Virtanen, J. & Strömberg, L. 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 21.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-918-9.

Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. 2009. Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus. Teoksessa J. Ruusuvuori & L. Tiittula (toim.) Haastattelu: tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. 2. painos. Tampere: Vastapaino, 22–56. 

Räsänen, H., Unkila, K. & Wikström, M. 2023. Kykyviisari-käsikirja: Kykyviisari-itsearviointimenetelmän hyödyntäminen asiakastyössä ja toiminnan vaikutusten arvioinnissa.  Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 7.2.2024  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146807/TTL-978-952-391-118-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sarmia, V. 2019. Vaikuttavuuden todentaminen vieraskielielisten nuorten toiminnassa. Teoksessa K. Angeria & M. Niskanen (toim.) Osallisuuden polku maahanmuuttajanuorille: käsikirja nuorten parissa työskenteleville.  Helsinki: Helsingin diakonissalaitos, 29–42. Viitattu 16.10.2023 https://evermade-hdl.s3.eu-central-1.amazonaws.com/wp-content/uploads/2019/06/20122433/HDL_Osallisuuden-polku-maahanmuuttajanuorille_sivuttain.pdf.

Schreier, M. 2013. Qualitative content analysis in practice. Los Angeles, CA: Sage Publications.

Sen, A. 2009. The Idea of justice. London: Allen Lane an imprint of Penguin Books.

Soste 2023. Järjestön rahoitus. Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 6.3.2024    www.soste.fi/jasenjarjestoille/jarjeston-rahoitus.

Soste 2024. Mitä on hyvä ymmärtää tulosten mittaamisessa? Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 28.1.2024 https://www.soste.fi/mita-on-hyva-ymmartaa-tulosten-mittaamisessa/.

STEA 2022. Tavoitteista tuloksiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Viitattu 28.2.2024 https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-avustus-Tavoitteista-tuloksiin-taytettava.pdf.

STEA 2024. Avustukset. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Viitattu 28.1.2024 https://avustukset.stea.fi/.

Sveen, S., Anthun, K. S., Batt-Rawden, K. B. & Tingvold, L. 2023. Volunteering: a tool for social inclusion and promotion the well-being of refugees? A Qualitative study, Vol 13(1), 1–12. Viitattu 1.2.2024 https://doi.org/10.3390/soc13010012.

Särkelä-Kukko, M. 2014. Osallisuuden eriarvoisuus ja eriarvoistaminen. Teoksessa A. Jämsén & A. Pyykkönen (toim.) Osallisuuden jäljillä, 34–50. Viitattu 9.3.2024 https://www.pksotu.fi/pksotu/wp-content/uploads/2018/02/oSallisuuden-j%C3%A4ljill%C3%A4-verkkoversio-pakattuna-16052014.pdf.

Särkelä-Kukko, M. 2024. STEA. Arviointipäällikön esitys Ajankohtaista STEA-avustuksista –infotilaisuudessa. Tuloksellisuusarvioinnin muutokset 2024. Rovaniemi 29.2.2024.

Taskinen, S. 2017. “Ne voi opita toisilta”:kasvatustieteellinen design-tutkimus maahanmuuttajaoppilaiden osallisuutta edistävistä luokkakäytänteistä. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 26.1.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-029-6.

TEM 2021. Kotoutumisen sanasto: 1. laitos. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:54. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto. Viitattu 4.3.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-931-5.

TENK 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Viitattu 5.3.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

THL 2020. Asiakasosallisuutta tulee johtaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 5.3.2024 https://blogi.thl.fi/asiakasosallisuutta-tulee-johtaa/.

THL 2023. Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  Viitattu 14.2.2024  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-088-0.

Tilastokeskus 2024. Käsitteet ja määritelmät. Viitattu 24.2.2024 https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/kasitteet-ja-maaritelmat.html.

TTL 2024. Kykyviisari. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 7.2.2024 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky/kykyviisari.

Tuloverolaki 30.12.1992/1535. Viitattu 5.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921535.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Turja, L. 2020. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. E-kirja, luku 3.

Valli, R. & Perkkilä, P. 2018. Sähköinen kyselylomake ja sosiaalinen media aineistonkeruussa. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineiston keruu: vinkkejä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos.   Jyväskylä: PS-kustannus, 117–128. 

Valtionavustuslaki 27.7.2001/688. Viitattu 9.3.2024 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010688.

Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta STM/2023/9. Viitattu 9.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20231059.

Valtonen, A. & Viitanen, M. 2020. Ryhmäkeskustelut laadullisena tutkimusmetodina. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja, luku 7.

Vilkka, H. 2021a. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2021b. Näin onnistut opinnäytetyössä: ratkaisut tutkimuksen umpikujiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H., Saarela, M. & Eskola, J. 2018. Riittääkö yksi? Tapaustutkimus kuvaajana ja selittäjänä. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus,190–201.

VM 2023. Yleishyödyllisten yhteisöjen rahoituksen ja toiminnan kehittämisen parlamentaarisen neuvottelukunnan asettaminen. Muistio. Valtiovarainministeriö. Viitattu 6.3.2024 file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/0900908f8085505f.pdf.

VN 2021. Valtioneuvoston selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:62. Viitattu 10.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-856-7.

Vollebregt, S. J. C., Scholte, W. F., Hoogerbrugge, A., Bolhuis, K. & Vermeulen, J. M. 2023. Help-seeking undocumented migrants in the Netherlands: mental health, adverse life events, and living conditions. Culture, medicine and psychiatry, Vol 46(4), 1067–1089. Viitattu 1.2.2024 https://doi.org/10.1007/s11013-022-09790-5.

Weise, C., Grupp, F., Reese, J.-P., Schade-Brittinger, C., Ehring, T., Morina, N., Stangier, U., Steil, R., Johow, J. & Mewes, R. 2021. Efficacy of a low-threshold, culturally sensitive group psychoeducation programme for asylum seekers (LoPe): study protocol for a multicentre randomised controlled trial.  BMJ Open, 11(10), 1–11. Viitattu 22.3.2024  10.1136/bmjopen-2020-047385.

Yhdistyslaki 26.5.1989/503. Viitattu 5.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503.

Ylälahti, E.-L., Ylälahti, T. & Treuthardt, C. 2017. Vaikuttava järjestötoiminta- Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ja kolmannen sektorin digitaalinen distruptio. WAHWA research & insight. Viitattu 7.2.2024 https://www.researchgate.net/publication/319483533_Vaikuttava_jarjestotoiminta_yhteiskunnallisen_vaikuttavuuden_mittaaminen_ja_kolmannen_sektorin_digitaalinen_disruptio.

LIITTEET

Liite 1. Sähköinen kyselylomake

                                              

Liite 2. Sähköisen kyselylomakkeen saatekirje

Hei

Opiskelemme Lapin ammattikorkeakoulussa ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija – opintoja (YAMK). Teemme opinnäytetyötä kolmannen sektorin monikulttuurisen matalan kynnyksen toiminnan vaikuttavuudesta. Opinnäytetyömme toimeksiantaja on Rovalan Setlementti ry ja opinnäytetyömme kohdistuu monikulttuurikeskus MoniNetin STEA- rahoitteisen toiminnan vaikuttavuuden arviointiin. Työmme valmistuu vuoden 2024 aikana ja se tulee olemaan luettavissa Lapin ammattikorkeakoulun verkkosivuilta. Opinnäytetyötämme ohjaa Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Sari Mattinen, sari.mattinen@lapinamk.fi.

Keräämme oheisen sähköisen Webropol – kyselylomakkeen avulla tietoa

opinnäytetyömme aiheeseen liittyen. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi, joten vastaajien anonymiteetti on turvattu opinnäytetyömme tekemisen eri vaiheissa. Hyödynnämme saamiamme vastauksia vain tähän opinnäytetyöhömme ja tuhoamme vastaukset opinnäytetyömme valmistuttua.

Vastaaminen Webropol-kyselyyn vie noin 10 minuuttia. Toivomme teidän vastaavaan kyselyymme, sillä tietonne ovat meille arvokkaita ja tavoitteenamme on, että opinnäytetyöstämme on hyötyä laajemminkin kolmannen sektorin järjestötoimijoille. Vastausaikaa on tiistaihin 31.10.2023 asti.

Ystävällisin terveisin opiskelijat

Anne Aspelund, Anni Alatalo ja Maarit Lasanen

Anni Alatalo aalatalo@edu.lapinamk.fi

Anne Aspelund anne.aspelund@edu.lapinamk.fi

Maarit Lasanen maarit.lasanen@edu.lapinamk.fi

Liite 3. Teemahaastattelun infokirje

Hei

Opiskelemme Lapin ammattikorkeakoulussa ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija – opintoja (YAMK). Teemme opinnäytetyötä kolmannen sektorin monikulttuurisen matalan kynnyksen toiminnan vaikuttavuudesta. Opinnäytetyömme toimeksiantaja on Rovalan Setlementti ry ja opinnäytetyömme kohdistuu monikulttuurikeskus MoniNetin STEA- rahoitteisen toiminnan vaikuttavuuden arviointiin.  Työmme valmistuu vuoden 2024 aikana ja se tulee olemaan luettavissa Lapin ammattikorkeakoulun verkkosivuilta. Opinnäytetyötämme ohjaa Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Sari Mattinen, sari.mattinen@lapinamk.fi.

Keräämme Teams-yhteyden välityksellä toteutettavien teemahaastattelujen avulla tietoa opinnäytetyömme aiheeseen liittyen. Teemahaastattelut tallennetaan ja litteroidaan. Haastateltavien anonymiteetti on turvattu opinnäytetyömme tekemisen eri vaiheissa. Emme kerro opinnäytetyössämme teemahaastatteluihin osallistuneiden henkilöiden taustaorganisaatiota. Käytämme haastateltavista henkilöistä keksimiämme pseudonimiä.  Hyödynnämme haastatteluissa saamiamme tietoja vain tähän opinnäytetyöhömme ja tuhoamme haastattelujen tallenteet sekä litteroinnit opinnäytetyömme valmistuttua. 

Toivomme teidän osallistuvan teemahaastatteluumme, sillä tietonne ovat meille arvokkaita ja tavoitteenamme on, että opinnäytetyöstämme on hyötyä laajemminkin kolmannen sektorin järjestötoimijoille. Tavoitteenamme on toteuttaa teemahaastattelut joulukuussa 2023. Aikaa teemahaastatteluun on hyvä varata noin tunnin verran. 

Ystävällisin terveisin opiskelijat

Anne Aspelund, Anni Alatalo ja Maarit Lasanen

Anni Alatalo aalatalo@edu.lapinamk.fi

Anne Aspelund anne.aspelund@edu.lapinamk.fi

Maarit Lasanen maarit.lasanen@edu.lapinamk.fi

Liite 4. Teemahaastattelurunko                                                                          

Alustus: MoniNet tarjoaa matalan kynnyksen toimintaa; ohjausta ja neuvontaa, suomenkielisiä ja toiminnallisia ryhmiä ja erilaisia tapahtumia ja infotilaisuuksia maahanmuuttajille. Asiakkaiden maassaoloaika, kielitaito ja tuntemus suomalaisesta yhteiskunnasta vaihtelee paljon. MoniNetissä on monikulttuurinen työyhteisö. Opinnäytetyössä tutkimme STEA-rahoitteisen toiminnan vaikuttavuuden arviointia.  

Vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden osoittaminen järjestöissä on entistä tärkeämpää, mitä hyötyä arviointitiedon keräämisestä on järjestöille? 

Matalan kynnyksen toiminnassa kävijämäärät ovat suuria ja käynnit epäsäännöllisiä sekä anonyymejä, minkälaisia tiedonkeruumenetelmiä voidaan toiminnassa hyödyntää?  

Miten arviointitiedon keräämisessä olisi hyvä huomioida kohderyhmä?  Antaisitko esimerkin. 

Lisäkeskusteluun: voiko kohderyhmää rajata arviointitietoa kerätessä? miten kohderyhmä valitaan tässä tapauksessa?  

Samanlainen kysely ei välttämättä toimi suomalaiselle ja maahanmuuttajalle. Miten standardoituja kyselyjä voisi hyödyntää? Tuoko standardoitujen mittareiden käyttö lisäarvoa hakemukselle, hankkeelle?  

Lisäkeskusteluun: Olisiko hyvä kehittää enemmänkin standardoituja mittareita eri järjestöjen kohderyhmiä? Esimerkkejä hyvistä järjestötoimintaan soveltuvista mittaristoista?                   

Miten voidaan osoittaa ”muutos” kun alkumittausta ei voida tehdä? 

Lisäkeskusteluun: Mitä motivointikeinoja on vastausten saamiseen?  

Mikä on paras tapa raportoida arviointitietoa, kun on rajallinen lomake? Miten rahoittaja saa parhaan ymmärryksen raportoidusta tiedosta? Miten arviointitiedon luotettavuutta voisi lisätä?  

Lisäkeskusteluun: Mikä on hyvä tapa kehittää arviointia? Pitääkö arviointia vuosittain uudistaa, vai onko hyvä kerätä ”samalla kaavalla” jotta saadaan vertailukelpoista tietoa? Onko arviointiin tulossa muutoksia lähivuosina? Kyselyn muodot? (vrt. maahanmuuttajien digitaidot) 

Miten havainnointia voidaan käyttää arviointimenetelmänä? Kerro esimerkki? 

Jos tietoa kerätään otantana, mikä on riittävä määrä? Miten usein tietoa olisi hyvä kysyä? 

Lisäkeskusteluun: Haastattelumenetelmä, ja haastatteluaineiston analysointi on aikaa vievää, mutta sillä voidaan saada syvällisempää tietoa. Jos tietoa kerätään haastattelemalla, mikä on riittävä määrä haastatteluja?  

Miten työntekijöiden itsearvioinnin keinoin voidaan saada uutta tietoa? Miten itsearviointitietoa voidaan hyödyntää vaikuttavuuden osoittamisessa? 

Onko parempi valita joitakin tiedonkeruumenetelmiä, vai käyttää useita?  

Miten tiedonkeruussa olisi hyvä huomioida esim. yhteisen kielen puuttuminen, luku- ja kirjoitustaidottomuus. Tai tulkin/ kieliavun käyttöä? 

Rakentavaa palautetta ei ole helppo saada asiakkailta, osin kulttuurista johtuvista syistä. Mitä keinoja rakentavan palautteen saamiseen olisi? 

Lisäkeskusteluun:  

Määrittele lyhyesti osallisuus? Järjestötoiminnassa käytetään paljon yleisiä termejä, esim. osallisuus, yhteisöllisyys, miten termien toteutumista voidaan osoittaa tai sen vahvistumista voidaan osoittaa matalan kynnyksen toiminnassa? Voiko järjestö itse määritellä Miten voidaan mitata osallisuuden vahvistumista? 

Miten vaikuttavuustietoa voisi/ olisi hyvä hyödyntää järjestöviestinnässä? Mihin kaikkeen sitä voisi hyödyntää? 

Liite 5. Arvioinnin vuosikellon linkkilista

YLEISTÄ TIETOA JÄRJESTÖJEN ARVIOINTIIN

Artsi-työkalut

Kuntoutussäätiö

https://www.artsi-opas.fi/tyokalut

Arvioinnin suunnittelua tukeva lomake

Innokylä

https://innokyla.fi/fi/tyokalut/arvioinnin-suunnittelua-tukeva-lomake

Stea-arviointikoulutus 2024

STEA

https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2023/01/STEA-Arviointikoulutus-2024.pdf

10 syytä arvioida vaikuttavuutta

Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry
https://www.soste.fi/toiminta-osana-vaikutusketjua/

Vaikutusketju, esimerkki

STEA

https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-worksheet-esimerkki-ikaantyneiden-ryhmatoiminta.pdf

Vaikutusketju, täytettävä malli

STEA

https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-avustus-Tavoitteista-tuloksiin-taytettava.pdf

STANDARDIMITTARIT

Osallisuusindikaattori

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos

https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Kykyviisari

Työterveyslaitos

https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky/kykyviisari

VAIKUTUSKETJU

Hyvän mitta
https://www.hyvanmitta.fi/vaikuttavuusketju/

Vaikutusketjulla logiikka kuntoon

https://www.soste.fi/vaikutusketjulla-logiikka-kuntoon/

Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry

https://www.soste.fi/10-syyta-arvioida-vaikuttavuutta/

Kohderyhmä on vaikutusketjun liima

Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry

https://www.soste.fi/kohderyhma-on-vaikutusketjun-liima/T

Toiminta osana vaikutusketjua

Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry
https://www.soste.fi/toiminta-osana-vaikutusketjua/

Vaikutusketju, esimerkki

STEA

https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-worksheet-esimerkki-ikaantyneiden-ryhmatoiminta.pdf

Vaikutusketju, täytettävä malli

STEA

https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-avustus-Tavoitteista-tuloksiin-taytettava.pdf

STANDARDIMITTARIT

Osallisuusindikaattori

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos

https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta

Kykyviisari

Työterveyslaitos

https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky/kykyviisari

---

Askelmerkit Food Pilot Plantin vaikuttavuudelle Päijät-Hämeessä

Tekijä: Tarja Pöntinen

Milestones for the Impact of the Food Pilot Plant in Päijät-Häme

The Food Pilot Plant, a product development environment for plant-based products, has been established at LAB University of Applied Sciences (LAB) in Lahti. The idea for a common environment arose from the need of the member companies from the Päijät-Häme Grain Cluster (Grain Cluster) in 2021. The Food Pilot Plant was implemented with the European union funding and with financial input from both the Grain Cluster companies and LAB. The Food Pilot Plant is starting its operations and the thesis examined whether the facilities and services implemented correspond to the need of the member companies of the Grain Cluster. The thesis also examined perspectives on the impact of the Food Pilot Plant on the Päijät-Häme region. The commissioning party for the thesis was LAB.

The thesis was carried out using qualitative methods. In the thesis service design was used to improve and develop customer understanding. Material was collected through thematic interviews with member companies and partners of the Grain Cluster. Data was analyzed using content analysis. Received development measures and comments were reviewed with the client.

The thesis results obtained that the Food Pilot Plant needs both a short- and long-term strategy. Food Pilot Plant also need a clear description of existing services to get its operations in sustainable base. Communication about services and facilities must be improved both internally and externally. Trust and data security related matters should be guaranteed with contracts. Product development activities of SMEs will need support in obtaining grants. The thesis showed that the impact of the Food Pilot Plant in the Päijät-Häme region will be significant. In 2025 the university of applied sciences starts education and several projects that are linked to the Food Pilot Plant’s operations will bring continuity to Päijät-Häme.

Keywords: Research and development operations, regional development, cooperation with companies, productization, effectiveness, pilot plant

Johdanto

Food Pilot Plant on kasvipohjaisten tuotteiden tuotekehitysympäristö, joka rakennettiin LAB-ammattikorkeakoululle Lahteen. Idea yhteisen tuotekehitysympäristön perustamisesta tuli vuonna 2021 Päijät-Hämeen Viljaklusterilta. Se on vilja-alan yritysten verkosto, joka on parinkymmenen vuoden ajan toiminut yhteistyössä alueen viljelijöiden, viljaraaka-ainetta jalostavien yrityksien sekä koulutuslaitosten kanssa. (Päijät-Hämeen Viljaklusteri 2023.)

Food Pilot Plant aloitettiin hankkeena LAB-ammattikorkeakoulun kanssa, joka tarjosi tuotekehitysympäristölle sopivat tilat sekä henkilökunnan (LAB University of Applied Science 2023a). Tuotekehitysympäristön rakentaminen tapahtui vuosien 2022 ja 2023 aikana. Food Pilot Plant on paikka, jossa henkilö tai organisaatio voi tulla tekemään tuotekehitystä pienemmässä mittakaavassa (LAB University of Applied Science 2023b).

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin menetelmin. Palvelumuotoilun hyödyntäminen ja teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä toimivat tämän opinnäytetyön pohjana.  Palvelun laadun mittaaminen ei ole yksiselitteistä. Tuulaniemen (2011, 240) mukaan palvelumuotoilun korkean laadun varmistaminen toteutuu pätevöityneillä henkilöillä, jotka tietävät palvelun osapuolten tarpeet ja prosessit.

Opinnäytetyöni tarkoituksena on saada aikaan pohja, jolla ymmärretään Food Pilot Plantin asiakkaiden todelliset tarpeet tuotekehitysympäristölle, jolloin toimeksiantajan LAB-ammattikorkeakoulun, on helpompi toteuttaa ja kehittää sen toimintaa. Opinnäytetyön tuloksena syntyy kehitystoimenpiteitä ja -ehdotuksia parantamaan Food Pilot Plantin toimintaa ja vaikuttavuutta alueella.

Food pilot plant tuotekehitysympäristö

Päijät-Hämeen Viljaklusterin Pilot Plant -hanke

Covid-19-pandemian vaikutukset viljaklusterin jäsenyrityksiin sekä kauppojen toiveet kasvipohjaisten uutuustuotteiden kehittämiseksi panivat Päijät-Hämeen Viljaklusterin toteuttamaan ideansa yhteisestä kasvipohjaisiin tuotteisiin erikoistuneesta tuotekehitysympäristöstä. Se perustettiin yhdessä LAB-ammattikorkeakoulun kanssa hankkeena. Tuotekehitysympäristö Food Pilot Plant on toteutettu Euroopan aluekehitysrahastolta saaduin varoin sekä paikallisten elintarvikeyritysten antamin laitelahjoituksin. (Euroopan aluekehitysrahasto 2021.)

Hankkeessa perustettiin Food Pilot Plant-tuotekehitysympäristö sekä luotiin prosessi yritysten ja LAB-ammattikorkeakoulun välille toiminnan aloittamiseksi sekä tutkittiin myös Food Pilot Plantin kustannustehokkuutta jatkuvuuden takaamiseksi sekä rajattiin siinä toteutettavia toimintoja (LAB University of Applied Science 2023a). Päijät-Hämeen Viljaklusteri yhdessä Lahden kaupungin, Lahden seudun kehityksen (LADEC), Päijät-Hämeen liiton sekä LAB-ammattikorkeakoulun kanssa etsivät tuotekehitysympäristölle sopivaa paikkaa ja päätyivät LAB-ammattikorkeakoululla sijaitseviin tiloihin. Food Pilot Plantilla on valmiudet juomien valmistukseen sekä jauhomaisten tuotteiden kehitykseen. Tiloissa on pullotus- hiilihapotus-, käymis-, uutto- ja tislausmahdollisuudet, viljankäsittelyä tukevaa laitteistoa sekä laboratorio- ja varastotilat. (LAB University of Applied Sciences 2023b.)

Vuoden 2022 joulukuussa julkaistiin toimeenpanosuunnitelma suomalaisen ruokajärjestelmän kansainvälistämiseksi. Toimeenpanosuunnitelman luonnostelu tapahtui Helsingin yliopiston, Foodwestin sekä Päijät-Hämeen Viljaklusterin kanssa. Mukana suunnittelussa oli myös Lahden ja Seinäjoen kaupunkien edustajia. Tapaamisessa asetettiin seuraavanlaisia tavoitteita: 1) gastronomian maisteritutkinto Helsingin Yliopistoon Viikkiin, 2) Päijät-Hämeen viljaklusteri – yritysvetoinen viljaan keskittyvä kampus, jossa yhdistyvät innovaatiot, tuotekehitys ja kokeellinen tuotanto, 3) Foodwest – Pohjanmaalle keskittyvä liha- ja maitotuotantokampus. Edellä mainittujen tavoitteiden vetovastuu olisi Helsingin yliopistolla, yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. (Berner 2022a.)

Food Pilot Plant toiminnallaan tulee olemaan yksi osa isompaa kokonaisuutta, joka pohjautuu Bernerin vientireseptiin vuoden 2022 maaliskuulta. Bernerin vientireseptissä päätavoite on kaksinkertaistaa suomalainen elintarvikevienti. Bernerin selvityksen mukaan elintarvikeviennin lisääminen on mahdollista ja hyödyllistä koko ruokajärjestelmälle. Selvityksessä on esitetty kuusi toimenpidekokonaisuutta, mitkä sisältävät yhteistyöhön, vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen, innovaatioihin ja tutkimukseen, rakenteisiin, kapasiteettiin ja tuottavuuteen sekä alan sääntelyihin koskevia toimenpiteitä. (Berner 2022b.)

Bernerin yhteistyö-toimenpidekokonaisuuden kolmannessa toimenpide-ehdotuksessa luodaan kampus, joka on erikoistunut elintarvikkeisiin ja ruokaan. Kampuksella on tuotekehitykseen sopivat koekeittiöt ja -leipomot, laboratoriot, pieneen teolliseen tuotantoon sopivat prosessit sekä moninaisiin pakkauksiin sopivat pakkausprosessit. (Berner 2022b.) Lahteen valmistunut Food Pilot Plant palvelee kasvipohjaisten tuotteiden kehittäjiä, yrityksiä että opiskelijoita.

Food Pilot Plantin sidosryhmät

Schoonover ja muut (2019) ovat avanneet sidosryhmäyhteistyötä ja sen tekijöitä ekosysteemiajattelun pohjalta kolmeen keskeiseen tekijään; tilan luomiseen, motivaation kohdistamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Tilan luomisessa on tärkeää yhdistää toimijat keskenään, tarjota alustaa, jossa on tilaa kriittiselle ajattelulle. Tila vuorovaikutukselle voi olla joko virtuaalinen tai fyysinen. Motivaation kohdistamiseksi asetetaan yhteiset tavoitteet, määritetään edut kohderyhmille sekä sitoudutaan yhteisiin kehittämishankkeisiin. Luottamuksen rakentamiseksi olemassa olevat suhteet ja verkostot ovat tärkeitä. On sovittava yhteisen toiminnan elementit ja tunnistettava avaintoimijat, huomioiden tutkijat ja kehittäjät. (Schoonover, Grêt-Regamey, Metzger, Ruiz-Frau, Santos-Reis, Scholte, Walz & Nicholas 2019, 5.) Systeemiajattelussa on tärkeää ymmärtää kokonaiskuva sekä rajapinnat niin fyysisten rakenteiden, asiakkaiden tavoitteiden ja suunnitelmien osalta, jotta ekosysteemi voi toimia (Kola, Koivukoski, Koponen & Heino 2020, 78).

Sidosryhminä Food Pilot Plantille toimivat kiinteästi Lappeenrannan – Lahden teknillinen yliopisto (LUT), aluksi Päijät-Hämeen Viljaklusterin jäsenet, mutta jatkossa myös muut paikalliset kasvipohjaisiin raaka-aineisiin erikoistuneet elintarvikealan yritykset, sekä Lahden kaupunki, LADEC ja Päijät-Hämeen liitto (Euroopan aluekehitysrahasto 2021). Sidosryhmien yhteistyöllä voidaan kasvattaa tavoiteltuja alueellisia päämääriä kansainvälisiksi (Westman 2021, 54). Suurin osa edellä mainituista toimijoista ovat olleet perustamassa Food Pilot Plantia ja ovat mukana useassa hankkeessa, jotka tukevat Päijät-Hämäläistä elintarvikealan osaamista sekä ruokavientiedellytyksien parantamista (Euroopan aluekehitysrahasto 2021).

Alueellinen vaikuttavuus

Päijät-Hämeen maakuntastrategiassa vuosille 2022–2025 painopisteet on asetettu vetovoimalle ja uudistumiselle. Uudistumisessa on painotettu yritysten ja koululaitosten yhteistyötä tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) sekä koulutuksen ja työelämän tarpeiden kohtaamista. Maakuntastrategiassa parannetaan yhteistyöverkostoja ja voimistetaan Älykkään erikoistumisstrategian osaamiskärkiä sekä kasvatetaan TKI-toiminnan vaikuttavuutta.

 Kuvio 1. Älykkään erikoistumisen strategian erikoistumisen kärjet (Päijät-Hämeen Liitto 2021a, 13)

Älykkään erikoistumisen strategiassa on neljä erikoistumisen kärkeä, jotka on kuvattu kuviossa 1. Älykäs erikoistuminen on osa Euroopan unionin innovaatiopolitiikkaa, jolla tavoitellaan alueiden kilpailukykyä kansainvälisesti. (Päijät-Hämeen Liitto 2021a, 9–15.) Ruoka ja juoma -kärjen perustana toimii Päijät-Hämeen Viljaklusteri, joka kattaa vilja-alan alkutuotannon yritykset sekä TKI-toimijat. Viljaklusterin toimijat ovat investoineet miljoonia Päijät-Hämeen alueelle viime vuosina ja kasvattaneet TKI-toimintaansa. Vilja-alalla on vientipotentiaalia, jonka hyödyntämistä tukevat muun muassa alueen puhtaat raaka-aineet. (Päijät-Hämeen Liitto 2021b, 10.)

Kasvipohjainen ruokakampus

Opinnäytetyön ja Food Pilot Plantin pohjana toimii Bernerin vientiresepti, jonka toimeenpanosuunnitelmassa on viitattu Päijät-Hämeen Viljaklusteriin ja Lahteen rakennettavaan kasvipohjaiseen ruokakampukseen (Berner 2022a). Myös Päijät-Hämeen maakuntastrategia tukee Food Pilot Plantin toimintaa (Päijät-Hämeen Liitto 2021a). Tuotekehitysympäristön toteutus on tukenut systeemistä ajattelua. Systeemisellä ajattelulla myötävaikutetaan eri toimijoiden verkostojen ja yhteistyön luomiseen valtion innovaatiopolitiikan ohjaamana (Hyttinen, Konttinen, Ahlqvist, Pelkonen & Loikkanen 2009, 77).

Food Pilot Plantia voinee kutsua ekosysteemiksi, joka on syntynyt ratkaisemaan yrityksien tuotekehitys- ja innovaatiohaasteita sekä luomaan arvoa ja vaikuttavuutta alueelle. Ekosysteemi sisältää yhteistyön henkilöiden ja organisaatioiden välillä, joilla on halua luoda uutta, kasvattaa tietämystä ja oppia alasta. Jatkuva muutos ja muutoksiin mukautuminen ovat ekosysteemille luonnollista. (Kola ym. 2020, 21.)

Vaikuttavuuden mittaamista voidaan analysoida esimerkiksi vaikuttavuusketjulla. Vaikuttavuusketju koostuu seitsemästä kohdasta. Ne ovat tarve, visio, tavoite, resurssit, toimenpiteet, tulokset ja vaikuttavuus. Vaikuttavuusketjua on avattu tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa. Food Pilot Plantin toiminnan ja johtamisen näkökulmasta vaikuttavuusketjua voidaan hyödyntää jatkuvan kehittämisen kannalta, sekä kokonaistoiminnan ymmärtämiseksi. (Hyvän mitta 2017, 3.)

Yhteistyö alueen elintarvikeyritysten ja koululaitosten välillä

Ammattikorkeakoulujen toimintaa ohjaa ammattikorkeakoululaki (14.11.2014/932), jonka § 4 sanelee sen tehtäviä. Tehtäviä ovat työhön ja sen edistämiseen liittyvät vaatimukset, tutkimustyöhön ja kulttuuriin perustuva korkeakouluopetus, joilla tuetaan opiskelijan ammattiin valmistautumista ja asiantuntijuutta. Lain 6 §:ssä huomioidaan, että ammattikorkeakoulun tulee harjoittaa omalla alueellaan kehitysyhteistyötä yritysten kanssa sekä pitää yhteyttä niin suomalaisten kuin ulkomaisten korkeakoulujen kanssa. (Ammattikorkeakoululaki 2014/932 § 4–6.)

Petruzzelli ja Murgia (2019, 975) tutkiessaan tutkimus-yritysyhteistyötä totesivat, että korkeakoulujen ja yritysten sijaintien läheisyydellä on iso merkitys kansainvälisten innovaatioiden kehityksessä. Kasvotusten tapahtuva yhteistyö edistää hiljaisen tiedon siirtymistä puolin ja toisin. Illi (2018, 41) taas toteaa Design or Die -hankkeessa tehtyjen verkostoitumisyritysten isojen yritysten kanssa olevan aikaa vievää ja vaatinee syvää asiakastuntemusta. Onnistuessaan yhteistyö antaa sitoutuneen ja pitkäikäisen kumppanin, jolta saa kokemusta ja panostusta.

Juntti (2022) on väitöskirjassaan tutkinut ammattikorkeakoulun ja yrityksien yhteistyötä ja haasteita TKI-toiminnan tuotteistamiseksi. Väitöskirja on rakentunut douple diamond -palvelumuotoiluprosessimallilla, joka on nelivaiheinen: etsiminen, määrittely, kehittäminen, toimittaminen, ja se tarjoaa pohjan palvelun rakentumiselle sekä halutun osaamisen ja tiedonhallinnan kehittämiselle. Väitöskirjan päätavoite oli tunnistaa ammattikorkeakoulualan muutos, haasteet ja lähtökohdat sekä löytää ratkaisuja TKI-toiminnan palvelujen tuotteistamiseksi alan tarpeisiin. Tutkimuksessa pääteltiin, että TKI-palvelussa pitää fokusoitua neljään eri luokkaan: 1) osaamisen uudistamiseen, 2) kehittämisen nopeuttamiseen, 3) tavoitellun palvelun saamiseen sekä 4) luottamuksen lisäämiseen. (Juntti 2022, 24–25; 133.)

Food Pilot Plantiin on kytköksissä useita hankkeita ja projekteja, kuten ammattikorkeakoulutasoisen koulutusohjelman aloittaminen vuonna 2025. Tällä pyritään vastaamaan työvoimarakenteen muutokseen sekä parantamaan työvoiman saantia Päijät-Hämeessä. Muita hankkeita ovat muun muassa VILJO– ohjausosaamista Viljaklusterin toimialoille (Salpaus 2022) sekä Food HUB-hanke, jonka tavoite on Päijät-Hämeen ruoka- ja juomateollisuuden toimijaverkoston kasvattaminen muihin kuin viljaa jalostaviin yrityksiin, sekä syventää yritysten alueellisten sivujakeiden hyödyntämistä (LAB University of Applied Sciences 2023c).

Tuotekehitysympäristö vahvistamassa tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa

Päijät-Hämeen ammattikoulut sekä korkeakoulut ovat sitoutuneet yhdessä alueen yritysten, kaupungin sekä maakunnan toimijoiden kanssa kehittämään Päijät-Hämeen alueelle Suomen kasvipohjaisen elintarvikeosaamisen keskittymää. Tällä keskittymällä luodaan alueelle elinvoimaa, pitovoimaa sekä työpaikkoja. Kasvipohjaisten tuotteiden kehitys lujittaa myös maanviljelijöiden toimeentuloa ja toiminnan jatkuvuutta. (Euroopan aluekehitysrahasto 2021.)

Vuonna 2023 käyttöönotettu Food Pilot Plant tarvitsee ensisijaisesti paikalliset yritykset tekemään ja käyttämään tuotekehitysympäristön palveluja, jotta ympäristön tunnettavuus lisääntyisi alan toimijoiden keskuudessa niin alueellisesti kuin alueen ulkopuolella. Tutkimus-yritys-yhteistyön etuuksia voivat olla tuote-, prosessi- tai palveluinnovaatiot, julkaisut, niin yleiset kuin tieteelliset sekä osaamisen kehittyminen, innovaatiokapasiteetin kasvattaminen ja tiedon jakaminen (Vaikuttavuussäätiö 2021, 18; Oksanen 2003, 16).

Yksi tärkeimmistä tehtävistä Food Pilot Plantin toiminnan alkutaipaleella on tuotteistaminen. Tarjotut palvelut tulisi avata yrityksille niin, että yritykset tietävät, mitä palvelut ja tilat maksavat sekä mitä toimintoja niihin kuuluu ja kuka palveluista ja tiloista vastaa? Tuotteistaminen tulee suunnitella yhdessä asiakkaiden, eli alueen elintarviketoimijoiden kanssa, jolloin asiakaskunnan tarpeet huomioidaan mahdollisimman hyvin, unohtamatta tulevaisuusnäkökulmaa, jota tarvitaan palveluja rakennettaessa (Känkänen & Makkula 2019, 124).

Palvelujen ja tilojen toiminnallisuuksien kuvaus markkinointia varten on hyvä pitää mielessä (Toikko & Rantanen 2009, 86–87). VTT:n tekemässä selvityksessä (2003) todettiin, että varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritys) tietoisuus tarjotuista palveluista oli heikkoa ja sitä pitäisi parantaa, myös rahoituskysymykset nousivat esiin pienemmillä yrityksillä (Oksanen 2003, 81). Tietoisuuden kasvattaminen tuotekehitysympäristön olemassaolosta niin pienemmille kuin isommille yrityksille on tärkeää ja sitä tulee vahvistaa.

Opinnäytetyön tarkoitus, tavoitteet ja kysymyksenasettelu

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Food Pilot Plantin vaikuttavuutta alueen elintarvikealanyrityksille sekä Päijät-Hämeen alueelle. Opinnäytetyö tehdään LAB-ammattikorkeakoululle, joka operoi Food Pilot Plantia. Tavoitteena opinnäytetyössä on selvittää, kuinka hyvin hankkeessa toteutetut prosessit tukevat alueen elintarvikealan yritysten sekä yhteistyökumppanien tarpeita. Opinnäytetyössä pyritään selvittämään myös millaisia palveluja ja tuotekehitystarpeita alueen elintarvikealantoimijoilla on, jotta Food Pilot Plantin toiminta saataisiin vastaamaan kysyntään. Nämä ovat opinnäytetyöni tutkimuskysymykset:

• Vastaavatko Food Pilot Plant-hankkeen aikana toteutetut toiminnot alueen elintarvikeyritysten tarpeisiin?
  • Onko hankkeen aikana ilmennyt kehitystarpeita tai palveluja, joilla Food Pilot Plant vastaisi paremmin alueen elintarvikeyritysten tarpeisiin?
  • Food Pilot Plantin aloittaessa toimintaansa, millaisena näette sen vaikuttavuuden ja vaikutukset alueen elintarvikealan toimijoille ja yhteistyökumppaneille?                    

Menetelmänä palvelumuotoilu

Opinnäytetyön toteutin palvelumuotoilumenetelmällä. Palvelumuotoiluun päädyin, koska se auttaa kehittämään liiketoimintaa ja sen strategiaa, sekä helpottaa hankkimaan perustavanlaatuista asiakasymmärrystä. Nykypäivän palvelumuotoilussa korostetaan syvällistä toimintaympäristö- ja asiakasymmärrystä, ja prosessi hyödyntää sekä palvelumuotoilun että ennakoinnin menetelmiä. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 71–74; Kolinen 2018, 7.) Yksi palvelumuotoilun päämääristä on estää niin sanottua siiloutumista ja helpottaa ihmisten yhdessä tekemistä (Stickdorn, Hormess, Lawrence & Schneider 2018, 22).

Palvelumuotoilumenetelmä tukee yhteistä kehittämistä Food Pilot Plantin ollessa kasvipohjaisiin raaka-aineisiin pohjautuva tuotekehitysalusta, joka tarjoaa palveluitaan elintarvikealan yrityksille, asiantuntijoille ja jatkossa myös opiskelijoille. Lahden ammattikorkeakoulun (2018) toteuttamassa Design or die-hankkeessa pohdittiin, olisiko globaalien haasteiden edessä yrityksien, asiantuntijoiden ja opiskelijoiden yhteistyö korkeakoulun tarjoamalla alustalla tulevaisuuden ratkaisu (Raappana 2018, 53). Yrityksien sitouttaminen tuotekehitysympäristöön on tärkeää (Tuulaniemi 2011, 116–117), minkä vuoksi kehittämällä palveluja voidaan tuottaa arvoa niin Food Pilot Plantille, kuin sen asiakasyrityksille.

Kuvio 2. Palvelumuotoilun prosessi (Alhonen & Iloranta 2021, 5)

Etenin opinnäytetyössä kuviossa 2 esitetyn palveluprosessin mukaisesti. Ensimmäinen vaihe oli selvittää nykytilanne eli se, missä mennään? Tämä toteutettiin opinnäytetyössäni teemahaastatteluin. Toisessa vaiheessa työstin teemahaastatteluista saamaani materiaalia. Näistä kahdesta vaiheesta tarkemmin aineiston keruu ja analysointi luvussa.

Viimeisenä vaiheena kuviossa 2 on toteutusvaihe. Se on pääosin LAB-ammattikorkeakoulun organisaation käsissä. Opinnäytetyössä on tarkoituksena antaa kehitystoimenpiteitä sekä ehdotuksia, miten Food Pilot Plantin toimintaa ja sen jatkuvuutta voitaisiin kehittää. Palvelumuotoiluprosessi on iteratiivinen, jolloin toimenpiteiden ja kehitysehdotuksien toteutuksien aikana saattaa tulla tilanne, jolloin pitää palata prosessissa taaksepäin, jotta päästäisiin uudelleen eteenpäin (Alhonen & Iloranta 2021, 4).

Palvelumuotoilu kehittää Lahden alueen yrityksille elinvoimaisuutta ja kykyä olla tiennäyttäjä teollisten tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa (Salokannel 2019, 121). Palvelumuotoilu on innovatiivinen tapa lähestyä kehityskohdetta ja se myös voi tuottaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja -ideoita (Tuulaniemi 2011, 45). Palvelumuotoilun vahvuutena on joustavuus ja asiakaslähtöisyys. Tämä näkyy yrityksen korkeampana käyttöasteena, kilpailukyvykkyytenä sekä asiakastyytyväisyytenä. (Alhonen & Iloranta 2021, 2.)

Yksi työkalu, jolla voidaan suunnitella seuraavat askeleet Food Pilot Plantin kehittämiseksi ja vaikuttavuuden aikaansaamiseksi, on vuosikello. Vuosikelloon ajoitetaan suunnitelma tavoitteille, jotka aiotaan saavuttaa. Vuoden aikana kirjataan ylös esimerkiksi muistiinpanoin havainnot ja tehtävät toimenpiteet. Säännöllisin välein on hyvä tarkastella vuosikellon suunnitelmaa, onko asetetut tavoitteet ja toimenpiteet saavutettu sekä onko tarvetta päivittää suunnitelmaa.  (Alhonen & Iloranta 2021, 22.)

Aineiston keruu ja analysointi

Opinnäytetyössä aineiston keruun menetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Haastatteluilla tavoiteltiin tietoa Food Pilot Plantin palveluista ja niiden käytettävyydestä. Toimeksiantajan kanssa valittiin henkilöt, joita haastattelin. Tiedonkeruussa haastattelu on yksi hyödynnetyimmistä menetelmistä ja se soveltuu laaja-alaisesti eri kehitystarkoituksiin (Hirsjärvi & Hurme 2010, 34).

Teemahaastattelun kulku on vapaamuotoinen, kunhan kaikille haastateltaville esitetään samat teema-alueet, eli aihepiirit, haastattelun aikana. Teemahaastattelussa tavoitellaan vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin sekä -ongelmiin.  (Tuomi & Sarajärvi 2018, 88; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 203–204.) Teemahaastattelua varten rakennettiin kysymysrunko, jonka avulla haastattelua vietiin eteenpäin (Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 28–29). Tukikysymykset haastattelurunkoon tehtiin yhdessä toimeksiantajan kanssa.  Liitteenä 1 on opinnäytetyöni haastattelurunko.

Haastattelut toteutin kaikkien haastateltavien kanssa Microsoft Teamsin välityksellä, samalla taltioiden sekä litterointimahdollisuutta hyödyntäen. Yhdessä haastattelussa taltiointi ei onnistunut, ja tästä haastattelusta tein muistiinpanot. Liitteenä 2 on saatekirje, jossa mainitaan haastattelujen taltioiminen. Ennen haastattelun aloittamista taltioiminen hyväksytettiin haastateltavilla erikseen, kuten Eskola, Lätti että Vastamäki (2018, 35) suosittelivat.

Haastateltaviksi valikoitui kahdeksan henkilöä, jotka ovat olleet kiinteästi mukana Food Pilot Plant-hankkeessa ja toimeenpanossa. Henkilöistä, joita haastattelin, viisi työskentelee Päijät-Hämeen Viljaklusterin jäsenyrityksissä ja kaksi henkilöä toimii yhteistyökumppaneiden organisaatioissa, sekä yksi haastateltava oli toimeksiantajan edustaja LAB-ammattikorkeakoululta. Haastatteluilla pyrin saamaan kommentteja sekä ideoita Food Pilot Plantin parempaan hyödyntämiseen asiakaskunnassa. Haastatteluista kertyi yhteensä 125 sivua litteroitua tekstiaineistoa sekä yhdeksän sivua muistiinpanoja.

Tekstiaineistoa lähdin analysoimaan sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin päämääränä on luoda uusia kehittämiskohteita ja asiakastuntemusta (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 217). Sisällönanalyysiä käytetään kuvaamaan saatua aineistoa ytimekkäästi ja kokonaisvaltaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2018, 140).

Sisällönanalyysi voidaan laatia aineistolähtöisesti eli induktiivisesti tai teorialähtöisesti eli deduktiivisesti (Elo & Kyngäs 2008, 109). Tässä opinnäytetyössä lähdettiin sisällönanalyysiä tekemään aineistolähtöisesti, koska tätä aihetta ei ole aiemmin juuri tutkittu (Elo ym. 2022, 218). Ensimmäisenä etsin litteroidusta tekstistä yhteisiä nimittäjiä ja niiden alle linkittyviä asioita. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä etsitään aineistosta samankaltaisuuksia ja eroja, jotka sitten luokitellaan, ja/tai teemoitetaan, useampiin tulkintatasoihin ja luodaan teoreettisia käsitteitä valikoidun datan perusteella (Graneheim, Lindgren & Lundman 2017, 30).

Taulukko 1. Opinnäytetyöni teemahaastatteluista nousseet asiat ja ideat

Taulukkoon 1 on koottu opinnäytetyöni teemahaastatteluista esiin nousseita asioita ja ideoita, joita kävin LAB-ammattikorkeakoulun tuotekehitysympäristön asiantuntijoiden kanssa läpi. Haastattelujen aikana löydettyjä kehityskohteita ja ideoita aloitettiin kehittämään heti, jotta palveluja voitaisiin toteuttaa ja hioa edelleen asiakasymmärryksen parantamiseksi (Tuulaniemi 2011, 153). Näiden tietojen valossa voitiin toteuttaa tammikuussa 2024 työpaja LAB-ammattikorkeakoululla, mihin yritykset olivat tervetulleita tutustumaan ja kehittämään Food Pilot Plantia.

Paremman sisällönanalyysin saamiseksi, aloin työstämään tekstiaineistoa vastaamaan haastattelukysymyksiin. Aineistoista keräsin ne sanat ja lauseet, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Sanat ja lauseet pelkistin niin, ettei asian ydin poistunut. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 123.) Pelkistettyjä sanoja ja lauseita yhdistin ja hioin saaden luokituksen (Kylmä & Juvakka 2007, 118; Tuomi & Sarajärvi 2018, 124).

Taulukossa 2 on esitetty opinnäytetyön sisällönanalyysillä saadut ylä- ja alaluokat. Luokittelun otsikoinnissa käytin haastatteluista saatuja ilmeisiä vastauksia ja niistä saatuja kuvauksia hyödynsin tuloksien avaamiseksi (Graneheim ym. 2017, 32). Työstettyäni haastatteluista saamaani aineiston päädyin sisällönanalyysin tuloksena kolmeen pääluokkaan, jotka ovat palveluliiketoiminta, aktiivinen viestintä ja kehittyvä alue. Näitä kolmea pääluokkaa yhdistäväksi luokaksi muodostui alueellinen vaikuttavuus.

Taulukko 2. Sisällönanalyysillä saadut ylä- ja alaluokat

Opinnäytetyöprosessin aikana koetin pitää mielessä Akaman (2009) ajatuksen, että kaikkien uusien ideoiden tuoksinassa, on tarkkailtava, ettei kehitystyö ajaudu ”väärille urille”. Akama (2009) on huomioinut, että usein palvelumuotoilussa kaunistellaan todellisuutta, jolloin toimintatapaan perustuva data saattaa ”kadota kehitystyön käänteissä”.

Tulokset ja kehittäminen

Food Pilot Plantin palveluliiketoiminta

Food Pilot Plant rakentui aikanaan Päijät-Hämeen Viljaklusterin jäsenyritysten tarpeesta (LAB University of Applied Sciences 2023a). Opinnäytetyön aikana käydyissä haastatteluissa ei noussut esiin laite- tai tilatarpeita, mutta saatavilla olevien laitteiden, tilojen ja palvelujen tietoisuuden lisääminen nousi vastauksissa esille. Tuotekehitysympäristön tilojen käytön ja toiminnan luottamuksellisuuden ja tietoturvallisuuden takaaminen, sekä toiminnan koordinointi ja tutustuminen itse ympäristöön nousivat esiin useammassakin vastauksessa.

Palvelu vaatii toistuvaa kehittämistä, asiakkaiden ja ympäröivän markkinan jatkuvaa seurantaa (Tuulaniemi 2011, 243). LAB-ammattikorkeakoulu järjesti tammikuussa 2024 Food Hub -hankkeen yhteydessä työpajan, miten Food Pilot Plantin toiminta saadaan kunnolla käynnistettyä ja millaista palvelurakennetta yritykset toivovat Food Pilot Plantilta (LAB University of Applied Sciences 2023c). Asiakaslähtöinen palveluliiketoiminta on käsitteenä laaja ja sitä on muun muassa Arantola ja Simonen (2009, 33) avanneet seuraavalla tavalla. Palvelun laatu ei ole itsessään asiakkaalle minkään väärti, ellei se kohtaa asiakkaan oman liiketoiminnan kanssa. Asiakkaan oma sitoutuminen on osa palvelun laatua, mutta palvelun tarjoajan on ymmärrettävä, mitä hyötyjä palvelu tuottaa asiakkaalle. Kilpailukykyisen palveluliiketoiminnan aikaansaamiseksi tarvitaan perusteellista asiakkaan tuntemista. 

Sen lisäksi, että tietoisuus erilaisista palveluista on tärkeää, niin yritysten edustajat toivoivat selkeää hinnoittelua palveluille. Kustannusvaikutus tuotekehitystyössä, erityisesti pk-yrityksillä on kynnys, mikä tulisi saada mahdollisimman matalaksi. Teemahaastattelussa nousi esiin kysymys, miten yritykset löytävät apua rahoituksen hakemiseen.

Ja yksi haaste tietysti, että jos siellä jotain niinku syntyy, että miten se niin kun se polku sitten yrityksellä, että se saisi sen niinku rahoituksen sitten niinku viedä eteenpäin asiaa. Niin siinä tietysti sitten taas ELY-keskuksen rooli korostuu. Siellähän on sitten heidän niitä niinku suoraan niitä yritystukia, että tota miten se yrityksen osaaminen sitten hakea niitä tukia ja saako se siihenkin sitten ehkä jotain apua sieltä. (H7)

Rahoituksen ja tukien merkitys korostuu, mitä pienempi yritys haluaa toteuttaa tuotekehitystään oman yrityksensä tilojen ulkopuolella. Tähän tarvitaan myös tukea ja neuvoja esimerkiksi paikallisilta kehitys- tai yritysneuvontajärjestöiltä. Panostus tuotekehitykseen olisi hyvä olla määritetty yrityksen omassa strategiassa, jolloin rahoituksien hakeminen esimerkiksi hankerahoituksen kautta on hieman helpompaa.

Tuotteiden kehittäminen vaatii taloudellisesti pk-yritykseltä paljon, mutta jos sillä on tavoitteena kansainvälistyä, tulee tuotekehitystä välttämättä edistää, vaikkakin tuoteideoista noin yksi sadasta onnistuu markkinoilla (Kananen 2010, 13). Älykkään erikoistumisen strategiassa on tunnistettu haasteita, kuten TKI-palvelujen hyödyntämättömyys pk-yrityksissä, rahoituksen hankkiminen TKI-toimintaan sekä tuotteistamisen hankaluus (Päijät-Hämeen Liitto 2021b, 13). Tähän on nyt pyritty panostamaan Food Pilot Plant-tuotekehitysympäristön perustamisella ja sen palveluiden kehittämisellä.

Palvelujen ja tuotteiden kehittäminen vaativat yhteistyötä laajalta asiantuntijaryhmältä (Känkänen & Makkula 2019, 130). Yhtenäinen palvelukokonaisuus tukee sekä sisäistä että ulkoista sitoutumista ja luottamusta (Juntti 2022, 130). Luottamusta vahvistamaan tullaan tarvitsemaan salassapitosopimuksia (NDA). Kuten Kola ja muut (2020, 34) toteavat yhteistyö ei välttämättä aluksi tarvitse kirjallisia sopimuksia, mutta on todennäköistä, että yhteistyön jatkuvuuden kannalta sopimukset ovat oleellisia.

Aktiivinen viestintä korostuu

Teemahaastatteluiden aikana haasteina nähtiin Food Pilot Plantin toiminnan aloittamisen, nopeasti muuttuvan maailman sekä kustannusvaikutusten hallinnan lisäksi viestinnän oikea kohdentaminen. Vaikuttavuussäätiön (2021, 30) kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että tutkimus-yritysyhteistyön haasteita ovat: 1) löytää sopivat kumppanit, 2) panostaa yhteistyön laadukkuuteen 3) kasvattaa tietoisuutta ja 4) markkinoida yhteistyön tuloksia. Ensisijaisesti Food Pilot Plantilla on lähdettävä parantamaan viestintää ja löytämään ratkaisut, joilla yritykset löytävät Food Pilot Plantin ja sen tarjoamat palvelut. Selkeän tavoitteen ja viestin kommunikoiminen on hyvä alku (Kola ym. 2020, 45; Juntti 2022, 129).

Food Pilot Plantin viestintä vaatii oman strategian. Strategiassa on mietittävä, miten tieto Food Pilot Plantista ja sen palveluista tavoittaa mahdollisimman monen elintarvikealan yrityksen, myös Päijät-Hämeen alueen ulkopuolelta. Viestinnän merkitys palvelun konseptoinnissa on tärkeä vaihe, jonka mukaan asiakas muodostaa palvelusta kokonaiskäsityksen (Tuulaniemi 2011, 191). Viestinnän osalta useampi haastateltava nosti ajatuksen referenssi case-tyyppisestä viestinnästä. Haastateltavat ymmärsivät, ettei tällaisia referenssi caseja ole heti tarjolla, vaan se vaatii ensimmäisen todellisen Food Pilot Plantilla kehitetyn tuotteen.

Ehkä sitten myös varmaan tarvitsee niinku tämmöisiä keissejä. Esimerkkejä siihen tavallaan sen viestinnän tueksi, että mitkä ei nyt alussa tietenkään mahdollisia, mutta sitten tulevaisuudessa, vuoden päästä, niin että he (LAB-ammattikorkeakoulu) hyödyntävät siinä viestinnässä sitä case esimerkkiä.  Että saa referenssiyrityksiä, referenssituoteaihioita, että tämmöinen tuote syntyi markkinoille täällä ympäristössä ja tästä lähdettiin. Mutta se on vielä niinku, se ei tässä alkuvaiheessa ole mahdollista, että että ja sitten eikä kaikissa tapauksissa, koska sitten siellä tulee tietysti näitä tämmöisiä liiketoimintaa ja liikesalaisuuden piiriin kuuluvia asioita, että ne täytyy olla sitten niinku sovittu ja sen yrityksen kanssa kuka siellä toimii. (H1)

Myös Food HUB-hankkeen työpajassa tammikuussa 2024 viestintä nousi yhdeksi tärkeimmistä toimenpiteistä, joka pitäisi saada mahdollisimman pian toimimaan, jotta tietoisuus kasvaisi ja tarvittavat tiedot olisivat käyttäjien saatavilla. Työpajassa esitettiin seuraavaa; Food Pilot Plantin verkkosivut on hyvä pitää päivitettyinä, hakukoneissa, kuten Googlessa tietyillä asiasanoilla tulisi Food Pilot Plantin löytyä heti listauksen kärkeen, jotta se saisi tarvittavaa huomiota. (Pethman & Raja 2024.)

Päijät-Hämeen kehittyvä alue

Bernerin vientireseptissä (Berner 2022a, 16) kirjattuihin toimenpiteisiin on jo nyt vastattu perustamalla kasvipohjaisten elintarvikkeiden tuotekehitykseen soveltuva ympäristö. Food Pilot Plant rakentui nopeasti LAB-ammattikorkeakoulun sekä Päijät-Hämeen Viljaklusterin jäsenyritysten sekä kumppaneiden yhteistyössä (Euroopan aluekehitysrahasto 2021). Opinnäytetyössä tehdyissä haastatteluissa korostui Lahden seudun toimijoiden halu kehittää ja kasvattaa alueen teollisuutta sekä koulutusmahdollisuuksia. Useat eri hankkeet siivittävät Päijät-Hämettä ja sen elintarvikealan toimijoita, kohti tulevaisuuden kasvipohjaisien tuotteiden sekä teollisuuden sivuvirtoja hyödyntävien prosessien aikakautta. Kehittämisen ja työn taustalla on ajatus kasvattaa ruokavientiä Suomesta. (Päijät-Hämeen liitto 2021a.)

Äärimmäisen hyvä asia, että tämmöinen pilotointi on nyt valmis, eikä niin, että sitten aloitettaisiin nyt vasta työstämään, vaan se on niinku se on nyt jo niinku olemassa oleva vastaus hallitusohjelmaan missä on TKI-panostuksesta. Nimenomaan niinku nostettu esiin että me saadaan kasvatettua sitä ruokavientiä niin niin niin. Tää on niinku jotenkin tää vaikuttavuus ei voisi olla parempi ajankohta tällaiselle ympäristölle. (H1)

Yhteistyö oppilaitosten sekä yrityksien kanssa on tällä hetkellä aktiivista, tätä tukee useat erilaiset hankkeet, joita Päijät-Hämeen alueella on käynnissä. Näkymät elintarviketeollisuuden kasvattamiseksi alueella ovat positiiviset. 

Kehittämistoimenpiteet ja -ehdotukset

Food Pilot Plantin aloittaessa varsinaista toimintaansa, tulee sen toimintoja tukemaan tehdä liiketoiminta- sekä viestintästrategia, jossa tarjottava palveluliiketoiminta on selkeästi kuvattu ja viestinnälliset toimenpiteet dokumentoitu. Strategioissa tulee ottaa huomioon lyhyen aikavälin, että pitkän aikavälin toimenpiteet. Vuosikello-työkalua voidaan hyödyntää vuoden aikana Food Pilot Plantilla tehtävien toimien jäsentämisessä ja aikatauluttamisessa. Esimerkki vuosikellosta on liitteenä 3.

Jotta Food Pilot Plant ympäristöön saadaan toimijoita tekemään tuotekehitystöitä, tulee viestintää ja markkinointia suorittaa aktiivisesti Päijät-Hämeen alueella ja sen rajojen ulkopuolelle. Erilaiset tutustumis- ja tykypäivät yrityksille luovat matalamman kynnyksen tulla Food Pilot Plantille, ja aloittaa tuotekehitystoimintaa oman yrityksen tilojen ulkopuolella. Vaikuttavuussäätiön (2021, 12–13) julkaisussa pantiin merkille, että myönteiset kokemukset sekä näkyvä viestintä lisäävät yrityksien innokkuutta kasvattaa ja sitoutua tutkimusyhteistyöhön oppilaitosten kanssa.

Food Pilot Plantin henkilökunnan osaamisella on suuri merkitys, kun aloitetaan käyttämään laitteistoja, tai etsitään ratkaisuja yrityksien tuotekehityshaasteisiin tai toteutustapoihin. Henkilökunnan tietotaidon kasvattaminen myös asiakaskentän tuotantoihin ja tuotteisiin tulee ottaa huomioon, kun osaamista ja tietämystä kasvatetaan. Organisaation tulee pitää säännöllistä vuoropuhelua yritysten kanssa yllä, siitä millaista tietoa ja osaamista tarvitaan. (Poikela 2005, 32.) Myös LAB-ammattikorkeakoulun sisäinen prosessi tarvitaan, missä arvioidaan henkilöstön osaaminen ja sen kehitys. Osaamisen ja tietotaidon kartuttamiseen tulisi tehdä selkeä suunnitelma.

TKI-toiminnan rahoittamiseksi tulisi pk-yrityksiä ja pienempiä toimijoita varten olla ohjeistus, mistä he voivat hakea tukea omaan tuotekehitystoimintaansa. Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelmassa (2023) on kirjattu oma kohtansa Suomen TKI-rahoituksen nostamiseksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu TKI-toiminnan rahoittamisen perusteena oleva kansallistaloudellinen vaikuttavuus muun muassa yhteiskäytöllisillä tuotekehitysalustoilla. (Valtioneuvosto 2023, 111.) Tämä vaatinee yhteistyötä alueen kehitysjärjestöjen kanssa, joiden toimialaan kuuluu yrityksien neuvonta tai rahoitushankkeet.

Pohdinta

Varsinainen työ ja arki ovat Food Pilot Plant -tuotekehitysympäristössä vasta alkumetreillä, ja sen palveluita halutaan kehittää ja kasvattaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millainen on Food Pilot Plantin vaikuttavuus Päijät-Hämeen alueen elintarvikealan yrityksiin ja toimijoihin. Tavoitteena opinnäytetyössä oli selvittää, kuinka hyvin Food Pilot Plant-hankkeessa toteutetut prosessit tukevat alueen elintarvikealan yritysten sekä yhteistyökumppanien tarpeita. Opinnäytetyön aikana selvitettiin myös millaisia palveluja ja tuotekehitystarpeita alueen elintarvikealantoimijoilla on, jotta Food Pilot Plantin toiminta saataisiin vastaamaan kysyntään.

Johtopäätökset

Julkisen ja yksityisen sektorin väliselle toiminnalle tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä, jotta palveluliiketoimintaa näiden sektorien välillä voidaan toteuttaa (Hyttinen ym. 2009, 88). Yritysyhteistyön historiaa on monilta eri aloilta. Useimmiten korkeakouluista ja yliopistoista tutkijat ottavat yrityksiin yhteyttä, jotta voitaisiin alkaa toteuttamaan hanketta tai tutkimusta. Sopimus yrityksen ja yliopiston, tai korkeakoulun, välillä tulee tehdä lainsäädännön ja molemminpuoliset riskit huomioiden. Yhteistyöllä parannetaan akateemista tutkimusta ja samalla voidaan hyödyntää asiantuntijuutta erilaisissa hankkeissa tai tutkimustapauksissa. (Koskinen, Ruuska & Suni 2018, 215–217.) Yhteistyö vaatii sekä LAB-ammattikorkeakoulun että yritysten puolelta säännöllistä vuoropuhelua.

Vaikuttavuussäätiön (2021, 26) tekemän kirjallisuuskatsauksen johtopäätöksissä on listattu tutkimus-yritys-yhteistyön tekijöitä vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kehittämiseksi. Opinnäytetyössäni kohtaamat aiheet ovat pitkälti samankaltaisia. Luottamuksen ja pitkäaikaisten suhteiden tärkeys, tuotekehitysympäristön näkyväksi tekeminen, kannustus avoimeen yhteistyöhön sekä lupaavien yhteistyöverkostojen kasvattaminen ja mahdollistaminen. Toiminnan ollessa Food Pilot Plantilla alussa, pitkien kumppanuuksien rakentaminen on vasta alkutekijöissä, mutta vaatii molemminpuolista sitoutumista ja luottamusta yhdessä tekemiseen. Kun toiminnassa otetaan huomioon kommunikaatio, hallinnolliset rakenteet, perehdyttäminen ja johtamisseikat, ne helpottavat yhteistyön sekä luottamuksen rakentamista niin uusien kuin pitempiaikaisten kumppanien kanssa (Kola ym. 2020, 49).

Päämäärää tavoiteltaessa toiminnan toteutuksen tulisi olla joustavaa, mikä huomioi toimintaympäristön nopeatkin muutokset ja sellaista, johon organisaatio pystyy sitoutumaan. Jotta tulevaisuudessa voitaisiin arvioida, onko toimenpiteillä saavutettu haluttua vaikuttavuutta, tulisi säännöllisesti arvioida tehdäänkö oikeita asioita ja pitääkö strategiaa muuttaa, jotta päästäisiin asetettuun päämäärään. (Hyttinen ym. 2009, 79–80.) LAB-ammattikorkeakoulun tulee asettaa Food Pilot Plantille päämäärä, johon sen tuleva liiketoimintastrategia nojaa.

Menestyvä ekosysteemi luo arvoa joka vaiheessa niin suoraan kuin välillisestikin. Ajan ja vaikutuksien ymmärtäminen, mittareiden hyödyntämisen ohella, vahvistavat jatkuvaa sitoutumista. (Kola ym. 2020, 89.) Vaikuttavuusarviointia tehdessä on hyvä huomioida sekä lyhyen että pidemmän aikavälin mittarit, jolla vaikuttavuutta mitataan. Juntti (2022, 136) on tiivistänyt väitöskirjassaan johtamisvaikutukset mittareihin, joilla voitaisiin määrittää onnistunut TKI-palvelu. Tällaisia mittareita on esimerkiksi onnistuneet tuotteet, asiakaskohtaamisten määrä, organisaation osaamisen kasvu sekä asiakkaiden osallistuminen palvelujen kehittämiseen.

Food Pilot Plantin kokonaisvaikuttavuus Päijät-Hämeen alueella tulee olemaan merkittävä. Food Pilot Plant on erityisesti pk-yrityksille helpotus tuotekehitystoimintaan, millä hekin pystyvät vastaamaan Suomen hallituksen vienti- ja tuotekehitystavoitteisiin. Alueen toimijoiden aktiivinen yhteistyö antaa mahdollisuuden yrityksille kasvattaa liiketoimintaansa ja vientiedellytyksiä.

Food Pilot Plantin ympärille rakentuu elementtejä, jotka hyötyvät tuotekehitysympäristön toiminnasta. Päijät-Hämeeseen on perustettu syksyllä 2023 Food Campus Finland parantamaan ja tukemaan Suomen ja Päijät-Hämeen alueen elintarvikeviennin mahdollisuuksia, joten Food Pilot Plant on jo valmiina yrityksien tuotekehitys- ja vientimahdollisuuksia varten (LAB University of Applied Sciences 2023d). Tulevaisuus näyttää, millaista vaikuttavuutta Food Pilot Plant tuo Päijät-Hämeen elinkeinoelämälle.

Luotettavuus ja eettisyys

Opinnäytetyöprosessin aikana on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä, muistaen neljä perusperiaatetta: luotettavuus, arvostus, rehellisyys sekä vastuunkanto (TENK 2023, 11). Opinnäytetyössä paneudutaan alueelliseen vaikuttavuuteen ja siihen, miten Food Pilot Plantin toiminnalla vaikutetaan Päijät-Hämeen alueen elintarvikealan yrityksiin ja yhteistyökumppaneihin. Opinnäytetyön tarkoituksena ei ole paljastaa yritysten tai yhteistyökumppaneiden tuotekehitysideoita, tai muita henkilökohtaisia, ja/tai yritykseen liitännäisiä tietoja. Jokaisella haastatteluun pyydetyllä henkilöllä on ollut oikeus olla osallistumatta, tai perua osallistumisensa kesken opinnäytetyöprosessin.

Materiaali, jonka olen opinnäytetyön aikana kerännyt, luovutetaan ja arkistoidaan LAB-ammattikorkeakoululle, nauhoitettuja haastatteluja lukuun ottamatta. Nauhoitetut Microsoft Teamsillä tehdyt haastattelut on litteroitu. Nauhoitteet sekä litteroinnit tuhotaan, kunhan opinnäytetyö on arvosteltu ja hyväksytty. Mikäli henkilö ei ole halunnut jotain asiaa kirjattavan opinnäytetyöartikkeliin tai kerättävään aineistoon, tuli se ilmoittaa selkeästi haastatteluvaiheessa. 

Opinnäytetyö on tehty laadullisen tutkimuksen prosesseja noudattaen. Luotettavuutta pyrin avaamaan kirjoittamalla mahdollisimman selkeästi, totuudenmukaisesti ja järjestelmällisesti aihetta sekä koko opinnäytetyöprosessia avaten.  Lopputulosten tulkinta kuvataan huolellisesti, jotta lukijalle tulisi ymmärrys, miksi kyseiseen lopputulokseen on päädytty. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 163-164.)

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Akama, Y. 2009. Warts-and-all: the real practice of service design. First Nordic Conference on Service Design and Service Innovation. Oslo, 24th-26th November 2009. Viitattu 26.2.2024  https://ep.liu.se/ecp/059/001/ecp09059001.pdf.

Alhonen, M. & Iloranta, M. 2021. Palvelumuotoilun menetelmiä ja työkaluja arkeen. Haaga-Helia. Viitattu 4.8.2023 https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2021-06/sun-3amk-palvelumuotoiluopas.pdf.

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Viitattu 16.2.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932.

Arantola, H., & Simonen, K. 2009. Palvelemisesta palveluliiketoimintaan, asiakasymmärrys palveluliiketoiminnan perustana. Tekesin katsaus 256/2009. Viitattu 22.1.2024 https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/palvelemisesta_palveluliiketoimintaan.pdf.

Berner, A. 2022a. Suomalaisen ruokajärjestelmän kansainvälistäminen. Toimeenpanosuunnitelma. 2.12.2022. Viitattu 30.9.2023 https://mmm.fi/documents/1410837/126357651/Vientiresepti_toimeenpanosuunnitelma_02122022.pdf/25d4ae8a-ec1f-0a71-fb70-e765b92a8575/Vientiresepti_toimeenpanosuunnitelma_02122022.pdf?t=1669967071713.

Berner, A. 2022b. Suomalaisen ruokajärjestelmän kansainvälistäminen. 15.3.2022. Viitattu 30.9.2023 https://mmm.fi/documents/1410837/16313430/Vientiresepti15032022.pdf/514735e1-52a7-23a5-63c5-ca907880f7cc/Vientiresepti15032022.pdf?t=1647329129265.

Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadulliset sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 2022, 34 (4), 215–255. Viitattu 14.1.2024 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128987/78028.

Elo, S., & Kyngäs, H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of advanced nursing, 62(1), 107-115. Viitattu 25.1.2024 https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x.

Eskola, J., Lätti, J., & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: Lyhyt selviytymisopas. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 28–35.

Euroopan aluekehitysrahasto, 2021. Vipuvoimaa EU:lta, hanke; Viljaklusterin Pilot-Plant. Euroopan unioni. Viitattu 31.1.2024 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=A77843.

Graneheim, U., Lindgren, B-M. & Lundman, B. 2017. Methodological challenges in qualitive content analysis: A discussion paper. Nurse Education Today 2017, 56, 29-34. Viitattu 14.1.2024 http://dx.doi.org/10.1016/j.nedt.2017.06.002.

Hirsijärvi, S. & Hurme, H. 2010. Tutkimushaastattelu, Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Hyttinen, K., Konttinen, J., Ahlqvist, T., Pelkonen, A. & Loikkanen, T. 2009. Ennakoiva vaikuttavuusarviointi innovaatio-ohjelmien strategisessa johtamisessa ja arviointiosaamisen uudet tarpeet. Hallinnon tutkimus, Vol 28 Nro arvioinnin teemanumero (2009), 74–93. Viitattu 17.2.2024 https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/100510/58017.

Hyvän Mitta 2017. Vaikuttavuusketju. Viitattu 18.2.2024 https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2018/09/OSA-2_Hyv%C3%A4n-mitta_Vaikuttavuusketju.pdf.

Illi, M. 2018. Hanketoiminnan verkostoituminen isojen yritysten kanssa. Teoksessa A. Raappana (toim.) Design or die -luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 46. Viitattu 18.2.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/159264/LAMK_2018_46.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Juntti, M. 2022. Public Service Productization. A Constructive Approach on Research, Development and Innovation Process of University of Applies Sciences. Väitöskirja, University of Oulu. Viitattu 22.2.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:9789526235240.

Kananen, J. 2010. PK-yritysten kansainvälistyminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulujen julkaisuja -sarja. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Kola, S., Koivukoski, U., Koponen, L. & Heino, M. 2020. Ecosystem handbook. The Art of Leading and Creating Impact. Helsinki: Alma Talent.

Kolinen, P. 2018. Esipuhe. Teoksessa V. Tikka & N. Gävert (toim.) Designin uusi aalto, Merkitystä ja menestystä tälle vuosisadalle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Koskinen, I., Ruuska, M. & Suni, T. 2018. Tutkimuksesta toimintaan. Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen. Helsinki: Art House.

Kylmä, J. & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Känkänen, A. & Makkula, S. 2019. Lahden Malli ammattikorkeakoulukentässä: yritysyhteistyötä ja uusia oppimisympäristöjä. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Muotoiluajattelu. Teknologiateollisuus ry. Helsinki: Teknologiainfo Teknova.

LAB University of Applied Sciences 2023a. Viljaklusterin Pilot Plant. Viitattu 1.5.2023 https://lab.fi/fi/projekti/viljaklusterin-pilot-plant.

LAB University of Applied Sciences 2023b. Food Pilot Plant -tuotekehitysympäristö avautuu. Viitattu 19.2.2024 https://lab.fi/fi/uutiset/food-pilot-plant-tuotekehitysymparisto-avautuu.

LAB University of Applied Sciences 2023c. Food Hub-hanke. Viitattu 1.10.2023 https://lab.fi/fi/projekti/foodhub.

LAB University of Applied Sciences 2023d. Food Campus Finland kasvattamaan Suomen ruokaosaamista ja -vientiä. 9.8.2023. Viitattu 2.10.2023 https://lab.fi/fi/uutiset/food-campus-finland-kasvattamaan-suomen-ruokaosaamista-ja-vientia.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: SanomaPro.

Oksanen, J. 2003. VTT:n alueellinen rooli ja vaikuttavuus. VTT Tiedotteita – Research notes 2205. Viitattu 18.2.2024 https://publications.vtt.fi/pdf/tiedotteet/2003/T2205.pdf.

Pethman, K. & Raja, P. LAB ammattikorkeakoulu. Päijät-Hämeen FoodHub -hankkeen työpaja 30.1.2024.

Petruzzelli, A. & Murgia, G. 2019. University–Industry collaborations and international knowledge spillovers: A joint-patent investigation. The Journal of Technology Transfer, 45(4), 958-983. Viitattu 17.2.2024 doi:10.1007/s10961-019-09723-2.

Poikela, E. 2005. Työssä oppimisen prosessimalli. Teoksessa E. Poikela (toim.) Osaaminen ja kokemus. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Päijät-Hämeen Liitto, 2021a. Päijät-Hämeen maakuntastrategia 2022–2025. Viitattu 31.1.2024 https://paijat-hame.fi/wp-content/uploads/2022/04/130422Maakuntastrategia_2022-2025.pdf.

Päijät-Hämeen Liitto, 2021b. Päijät-Hämeen älykkään erikoistumisen strategia. Viitattu 18.2.2024 https://paijat-hame.fi/wp-content/uploads/2022/01/030122_Alykkaan_erikoistumisen_strategia_karjet.pdf.

Päijät-Hämeen Viljaklusteri 2023. Kehittyvä klusteri. Viitattu 6.1.2024 https://viljaklusteri.fi/kehittyva-klusteri/.

Raappana, A. 2018. Design or die -luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 46. Viitattu 18.2.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/159264/LAMK_2018_46.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto (verkkojulkaisu). Tampere. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 4.8.2023 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_3_2.html.

Salokannel, R. 2019. Elinkeinoelämää hyödyttävä design Lahti. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Muotoiluajattelu. Teknologiateollisuus ry. Helsinki: Teknologiainfo Teknova.

Salpaus, 2022. VILJO – ohjausosaamista Viljaklusterin toimialoille. Viitattu 1.10.2023 https://www.salpaus.fi/info/kehitamme-toimintaamme/hankkeet/viljo-ohjausosaamista-viljaklusterin-toimialoille/.

Schoonover, H. A., Grêt-Regamey, A., Metzger, M. J., Ruiz-Frau, A., Santos-Reis, M., Scholte, S. S. K., Walz, A. & Nicholas, K. A. 2019. Creating space, aligning motivations, and building trust: a practical framework for stakeholder engagement based on experience in 12 ecosystem services case studies. Ecology and Society 24(1):11. Viitattu 16.2.2024 http://dx.doi.org/10.5751/ES-10061-240111.

Stickdorn, M., Lawrence, A., Hormess, M. & Schneider, J. 2018. This is service design doing. USA: O’Reilly Media, Inc.

TENK, 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023.Helsinki. Viitattu 25.1.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.

Vaikuttavuussäätiö 2021. Tutkimus-yritys-yhteistyö. Viitattu 17.2.2024 https://www.vaikuttavuussaatio.fi/wp-content/uploads/2021/02/vaikuttavuussaatio_selvitys.pdf.

Valtioneuvosto, 2023. Vahva ja välittävä Suomi Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 30.1.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165042/Paaministeri-Petteri-Orpon-hallituksen-ohjelma-20062023.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Westman, S. 2021. Sidosryhmäyhteistyö ja vaikuttavuus. Kestävää hyvinvointia kehittämässä, Vaikutuksista kohti vaikuttavuutta. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.2.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/703083/URNISBN9789523444119.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

LIITTEET

Liite 1. Teemahaastattelun runko

Teemahaastattelun runko 

Koostuu kysymyksistä, jotka liittyvät Food Pilot Plantin toiminnan aloittamiseen sekä yrityksien/yhteiskumppanien ajatuksiin, miten toimintaa tulisi viedä eteenpäin. 

• Haastateltava on Päijät-Hämeen Viljaklusterin: 
• elintarvikealan toimijan edustaja 
• yhteistyökumppanin edustaja 

• Koetteko, että Food Pilot Plant-hankkeen aikana toteutetut toiminnot tuotekehitysympäristössä auttavat yrityksiä TKI-toiminnassa? 
• Tuotekehitysympäristön tilat 
• Laitteet 
• Palvelut 
• Viestintä  
• Markkinointi 
• Osaaminen 
• Vienti 
• Muuta? 
• Onko ilmennyt kehitys- ja/tai palvelutarpeita, joilla Food Pilot Plant vastaisi paremmin yrityksien tarpeisiin? 
• Tuotekehitysympäristön tilat 
• Laitteet 
• Palvelut 
• Viestintä 
• Markkinointi 
• Osaaminen 
• Vienti 
• Muuta? 
• Millaisia haasteita mahdollisesti näette Food Pilot Plantin toiminnassa? 
• Tuotekehitysympäristön tilat 
• Laitteet 
• Palvelut 
• Viestintä 
• Markkinointi 
• Osaaminen 
• Vienti 
• Muuta? 
• Food Pilot Plantin aloittaessa toimintaansa, millaisena näette sen vaikuttavuuden ja vaikutukset alueen elintarvikealan toimijoille ja yhteistyökumppaneille? 
• Taloudellinen 
• Sosiaalinen 
• Osaaminen 
• Vienti 

Liite 2. Saatekirje

Saatekirje 23.10.2023 

Arvoisa Food Pilot Plantin yhteistyökumppani! 

Olen Tarja Pöntinen ja suoritan ylemmän ammattikorkeakoulun Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntijatutkintoa Lapin ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyössäni tutkin vaikuttavuutta ja tutkimusaiheeni kohdistuu vasta avattuun Food Pilot Plant-tuotekehitysympäristöön ja sen vaikuttavuuteen alueen elintarvikealantoimijoille Päijät-Hämeessä. Toimeksiantajanani toimii LAB ammattikorkeakoulu ja opinnäytetyötäni ohjaamassa ovat Katja Pethman ja Pasi Raja. 

Opinnäytetyössä on tavoitteena selvittää, miten Food Pilot Plant-tuotekehitysympäristö tulee kehittämään ja palvelemaan alueen kasvipohjaisia tuotteita valmistavien yritysten tarpeita sekä millaisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta Food Pilot Plantin toiminnalla pyritään saavuttamaan. Opinnäytetyön tarkoituksena on saada tietoa, jonka avulla voidaan jatkokehittää Food Pilot Plant-tuotekehitysympäristön palveluja sekä toimintaa.  

Tutkimusaineiston kerääminen tapahtuu teemahaastattelulla, joka kestää enintään tunnin verran. Haastattelut tehdään marraskuun aikana joko kasvotusten tai Teams-yhteyden välityksellä, kumpi tapa teille sopinee parhaiten. Olen yhteydessä teihin sähköpostilla haastatteluajan sopimiseksi. Haastattelut nauhoitetaan ja niiden sisältö analysoidaan sisällönanalyysin avulla, jonka jälkeen tallenteet tuhotaan.  

Haastatteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja tapahtuu nimettömästi. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja niistä ei voida päätellä henkilöllisyyttänne. Tutkimusaineisto kerätään ainoastaan opinnäytetyötä varten ja tallenteet hävitetään tutkimuksen valmistuttua.  

Opinnäytetyötäni Lapin ammattikorkeakoulun ja koulutusohjelman puolesta ohjaa Sari Mattinen. Opinnäytetyöartikkeli julkaistaan toukokuussa 2024 ja se on osa monialaista opinnäytetyötä, missä pääteemana on vaikuttavuus. Opinnäytetyö tulee olemaan luettavissa Theseus-julkaisuarkistossa.  

Vastaan mielelläni opinnäytetyötäni koskeviin kysymyksiin puh. 0400 769 775 tai e-mail tarja.pontinen@edu.lapinamk.fi  

Ystävällisin terveisin, Tarja Pöntinen 

Liite 3. Esimerkki vuosikellosta

 

Vuosikelloon voidaan esimerkiksi ajoittaa:

• Viestintäsuunnitelma, onko esimerkiksi kuukausi tms teemoja, missä viestitään?
• Loma-ajat, mikäli tuotekehitysympäristö on kiinni tiettynä aikana
• Mahdolliset työpajat sekä seminaarit
• Messut jne
• Rahoitus- ja hankehakemukset
• Budjetointi
• Laitehuollot
• Sekä säännöllinen seuranta, esim. joka kolmas kuukausi, asiakasmäärien ja tilojen käytön seuraamiseksi

Kirjanpito tai muistio sovittujen asioiden suorittamiseksi tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi (Alhonen & Iloranta 2021, 22).

---

Kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän merkitys palvelun vaikuttavuuteen

Tekijä: Mari Rinkinen

Significance of the Number of Activity Days in Rehabilitative Work for the Effectiveness of the Service

The purpose of the thesis was to map the significance of the number of activity days in rehabilitative work for the effectiveness of the service from the perspective of workers in the Western Uusimaa welfare area. Rehabilitative work has been transferred from municipalities to welfare areas from the beginning of 2023, and services are intended to be developed and standardized. The aim of the thesis was to gather more information about rehabilitative work and to produce guidelines for determining and evaluating the number of activity days in rehabilitative work based on the information. The research question was as follows: what kind of significance can the number of activity days in rehabilitative work have on the effectiveness of the service? The theoretical framework of the article addressed the Finnish welfare state and the government’s guidelines for employment management, social and health care reform, unemployment, work ability, rehabilitative work in general and its legislation, the effectiveness of social services and its measurement, as well as the goals of welfare areas regarding the effectiveness and measurement of social and health care services.

A case study with a phenomenological perspective was used as the development method. Data was collected through a questionnaire interview and the topic was also studied through literature and statistics. Twenty people from the Western Uusimaa welfare area’s employment promoting services participated in the interviews, and the invitation to the interview was sent through the employment promoting services leadership group, who made the decision on whom to invite.

Based on the results, it can be said that the number of activity days has a significant impact on the effectiveness of the service. However, the results are very complex. The study emphasized the individual needs and situations of the clients, and how the same number of activity days can be both a positive and challenging issue.

Keywords: Impact, evaluation, unemployment, rehabilitative work, social services

Johdanto

Valtioneuvosto (2022) linjaa, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi peruspilareista on hyvinvoiva ja tuottava työelämä. Vaikka Suomessa työllisyysaste on ennätyslukemissa, samaan aikaan rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys puolestaan on hyvinkin korkealla (Työttömien keskusjärjestö 2023).

Marinin hallituksen tavoitteena oli varmistaa sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä hyvinvointivaltio (Valtioneuvosto 2019). Tämän tavoitteen turvaamiseksi hallituksen tarkoituksena oli tehdä töitä korkean työllisyysasteen ja vahvan julkisen talouden eteen. Marinin hallitus linjasi, että työelämän muutoksessa elintärkeässä roolissa ovat vankat perustaidot, valmiudet ja kyky uuden oppimiseen. Näiden lisäksi nähtiin, että oman osaamisen päivittäminen koko työuran ajan on tärkeää. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2023.)

Työllisyyspalvelu-, sosiaaliturva- ja terveyspalvelu-uudistukset käynnistyivät Marinin hallituksen myötä. Uudistusten oli tarkoitus johtaa entistä joustavampiin ja tarkoituksenmukaisempiin palveluihin, jotka olisivat samalla myös oikea-aikaisia. Näiden palveluiden oli tarkoitus tukea työllisyyttä, hyvinvointia ja terveyttä. (Työttömien keskusjärjestö 2023.)

Villmanin (2023) mukaan uusi Orpon hallitus on lähtenyt tarttumaan haasteisiin entistä enemmän leikkauksien kautta. Hän jatkaa, että hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa monista työttömyysturvaan vaikuttavista leikkauksista: työttömyysturvan taso porrastetaan, luovutaan lapsikorotuksista, korvauksetonta omavastuuaikaa pidennetään, lomakorvausten jaksotus tulee takaisin ja ansiosidonnaisen työskentelyedellytys tuplaantuu. Tämän lisäksi on kaavailtu, että aikuiskoulutustuki lakkautetaan. Lähtökohtana leikkauksille on ollut, että ihmiset aktivoituisivat lähtemään töihin ja pysymään töissä.

Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite

Opinnäytetyöni pureutuu työllisyyden tukemiseen ja palveluiden kehittämiseen. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kartoittaa kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän merkitystä palvelun vaikuttavuuteen työntekijöiden näkökulmasta katsottuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävissä palveluissa.

Kuntouttava työtoiminta on siirtynyt vuoden 2023 alusta kunnilta hyvinvointialueille. Palveluita on tarkoitus yhtenäistää sekä kehittää palveluista entistä laadukkaampia ja vaikuttavampia. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada lisätietoa kuntouttavasta työtoiminnasta ja luoda tutkimuksen tulosten pohjalta ohjeistus kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän määrittelyyn ja arviointiin (Liite 1.). Opinnäytetyö ja ohjeistus menevät työllistymistä edistävät palvelut johtoryhmän käyttöön.

Opinnäytetyön otsikko ja tämän myötä tutkimuskysymys muuttuivat yhden sanan osalta viime metreillä otsikon kielen selkiyttämisen takia. Tästä syytä opinnäytetyön tiedotteessa ja lomakehaastattelussa on eri otsikko sekä tutkimuskysymys kuin tässä opinnäytetyöartikkelissa.

Opinnäytetyötä kirjoittaessani käytin kielenhuoltoon ja kääntämiseen tekoälysovellusta ChatGPT:tä.

Toimintaympäristönä sote uudistus ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävät palvelut  

Sote-uudistus on yksi suurimmista hallinnollisista uudistuksista Suomen historian aikana. Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu on siirtynyt kunnilta ja kuntayhtymiltä 21 hyvinvointialueelle. Uudistuksella tavoitellaan entistä paremmin yhteen toimivia ja saumattomampia palveluluita. (Valtioneuvosto 2022.) Ensisijaisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat peruspalveluiden vahvistaminen, ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen, palveluiden yhdenvertaisuus sekä vaikuttavuus. Toiminnat koskien sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tulee olla sosiaalisesti, taloudellisesti sekä ekologisesti kestävää. (Niemi 2022, 8.)

Toimintakäytännöt ja -mallit hyvinvointialueilla ovat vasta rakentumassa. On elintärkeää, että siirtymävaihe tehdään turvallisesti sekä varmistetaan palvelutuotanto ja työnantajavelvoitteet. Toiminnan kehittämiseen sekä uusien resurssien hyödyntämiseen tulee satsata siirtymävaiheen jälkeen. (Niemi 2022, 8.)

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävien palveluiden tarkoituksena on tukea ja edistää työttömien ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä osallisuutta. Palvelutarjonta tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kattava: kuntouttava työtoiminta, työttömien terveystarkastus, työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu TYP, sosiaaliohjaus ja sosiaalityö, sosiaalinen kuntoutus, työ- ja toimintakykyarvio sekä Omnian osaamiskeskus maahanmuuttajille. (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue 2023.)

Työttömyys

Työvoimatutkimuksen mukaan työllisyys on kasvussa. Kesäkuussa 2023 suomessa oli työllisiä 5–74-vuotiaita 8000 enemmän kuin vuonna 2022 samaan aikaan. Vastaavasti työttömyys on lisääntynyt. Kesäkuussa 2023 työttömiä oli 12 000 enemmän kuin viime vuonna 2022 samaan aikaan. (Tilastokeskus 2023c.)

Työllisyyskatsauksesta selviää, että heinäkuussa 2023 työpaikkoja oli avoinna 101 800 ja työttömiä työnhakijoita oli vastaavana aikana yhteensä 278 700. Työttömien työnhakijoiden määrä oli 6500 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Luku sisältää työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntakokeilujen asiakkaat. Tämän lisäksi kokoaikaisesti lomautetut sisältyvät lukuun, joiden määrä on myös nousussa. Lomautettuja oli yhteensä 18 400 ja viime vuonna samaan aikaan luku oli 3800 vähemmän. Työpaikkoja oli vastaavasti 59 200 vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2023.)

Pitkäaikaistyöttömyys

Tilastokeskuksen (2023a) mukaan pitkäaikaistyöttömyydestä puhutaan, kun yhtäjaksoista työttömyyttä on kestänyt yli vuoden. Pitkäaikaistyöttömyyttä esiintyy erityisesti ikääntyneiden ja matalan koulutustason omaavilla henkilöillä. Yli vuoden kestänyt työttömyys uhkaa henkilön ammattitaitoa ja henkilöllä on työmarkkinoilta syrjäytymisen riski lopullisesti.

Pitkäaikaistyöttömät ovat hyvin moninainen ryhmä ja useat heistä ovat lähtökohtaisesti erittäin kaukana työmarkkinoista. Yhteistä heille on, että tiet kohti työllisyyttä ovat pitkiä ja mutkaisia. Näistä seikoista rakentuu erilaisia esteitä työllistymiselle. (Van Gerven, Mesiäislehto, Saikku ja Ollonqvist 2022.)

Kokonaistyöttömyydestä pitkäaikaistyöttömiä oli vuoden 2023 alussa noin kolmasosa. Uudellamaalla pitkäaikaistyöttömyys on erityisen suuri haaste. Melkein 40 % koko maan pitkäaikaistyöttömistä löytyy alueelta. (Maunu, Räisänen ja Tuomaala 2023, 7, 13.)

Rakenteellinen työttömyys

Rakenteellinen työttömyys tarkoittaa työttömyyttä, jota ei vähennä työvoimapula. Keskeisimpänä syynä rakenteelliseen työttömyyteen on pidetty työelämän vaatimusten kasvua. Vaatimukset ovat kasvaneet niin paljon, ettei olemassa oleva ammattitaito yksikertaisesti riitä avoimina oleviin työpaikkoihin. Muita syitä rakenteelliseen työttömyyteen on mietitty johtuvan myös työttömyysturvasta, verotuksesta ja tulonsiirroista. Tutkijat eivät ole yksimielisiä rakenteellisen työttömyyden määrästä, syistä tai millä tavoin tilanteeseen voisi vaikuttaa. (Tilastokeskus 2023b).   

Pitkäaikaistyöttömyys eroaa muusta työttömyydestä TEM:n tilastojen mukaan useastakin syystä. Näitä syitä ovat erityisesti työttömän ikä, koulutus sekä vamma tai pitkäaikaissairaus. Kaikista työttömistä yli 50-vuotiaita on noin 38 prosenttia kun puolestaan pitkäaikaistyöttömistä yli 50-vuotiaita on 52 prosenttia. (Tallamaria, Räisänen ja Tuomaala 2023.)

Työ- ja toimintakyky

Työkyky

Mietittäessä työkykyä, varsinkin kirjallisuudessa ajatellaan usein vain työtehtäviin ja tai työympäristöön liittyviä asioita (Tengland 2010, 275). Työkyky on kuitenkin hyvinkin laaja käsite ja määrittelyjä voi olla useita riippuen näkökulmasta, mistä suunnasta asiaa lähestytään (Bugajska ja Makowiec-Dabrowska 2020, 3).

Työkyky muodostuu useasta eri osa-alueesta, jonka perustana toimivat terveys ja toimintakyky. Seuraavana tulevat yksilön muut voimavarat kuten osaaminen, motivaatio, arvot sekä asenteet. Ylimpänä tulee itse työ sisältäen johtamisen, työolot sekä työyhteisön. (Työterveyslaitos 2024.) Kattava kuvaus yksilön työkyvystä saadaan vain kaikkien edellä mainittujen yhteisarviosta. Pelkästään yhden osa-alueen arvio ei anna oikeaa kuvaa yksilön työkyvystä (Bugajskan ja Makowiec-Dabrowskan 2020, 3). Hyvä esimerkki tästä on se, että yksilöä ei voida pitää työkykyisenä tehtävään, mihin hänellä ei ole koulutusta, vaikka hän olisikin täysin terve (Tengland 2011, 277).  

Työterveyslaitos (2024) on kuvannut työkykyä talona (kuva 1.), joka koostuu eri kerroksista. Kaikkien osa-alueiden säännöllinen kehittäminen, koko työelämän ajan, pitää huolen siitä, ettei talo pääse sortumaan missään vaiheessa.

Kuva 1. Työkykytalo (Työterveyslaitos 2024)

Toimintakyky

Yksilön toimintakyky on työkyvyn perustaa. Toimintakyky on yksilön kyky suoriutua normaaliksi katsotuista arjen toiminnoista. Toimintakyky on myös avaintekijänä mitattaessa yksilön elämänlaatua. Sillä on suora yhteys yksilön fyysiseen ja henkiseen terveyteen. (Kirch 2008, definition.)

Toimintakykyä voidaan tarkastella myös ICT-luokituksen (International Classification of Functioning, Disability and Health) avulla. Toimintakyky muodostuu ICT-luokituksen mukaan yksilön lääketieteellisen terveydentilan sekä yksilö- ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena. (THL 2013, 3, 18–19; World Health Organization 2013, 7.)

Kuva 2. ICF-malli: kontekstuaalisten tekijöiden, ympäristö- ja yksilötekijöiden, osuus prosessiin (THL 2013, 18)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL 2024) mukaan toimintakyky voidaan jaotella fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Fyysinen toimintakyky on yksilön kyky liikkua ja myös liikuttaa itseään. Aistitoiminnot näkö ja kuulo ovat myös olennainen osa fyysistä toimintakykyä. Psyykkiseen toimintakykyyn kuuluu puolestaan yksilön voimavarat selviytyä arjen haasteista ja kriiseistä. Siihen liittyy myös yleinen elämänhallinta, mielenterveys, psyykkinen hyvinvointi ja yksilön persoonallisuus, selviytyminen sosiaalisen ympäristön haasteista sekä tuntemiseen ja ajatteluun liittyvät toiminnat. Psyykkinen toimintakyky pitää sisällään myös kyvyn tehdä harkittuja päätöksi ja sen, että pystyy suhtautumaan realistisen luottavaisesti tulevaan sekä maailmaan yleisesti.

Kognitiiviseen toimintakykyyn sen sijaan sisältyy tiedonkäsittelyyn liittyvät asiat, ja ne mahdollistavat yksilön mahdollisuuden suoriutua arjessa. Näitä asioita ovat tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön liittyviä toimintoja kuten muisti, oppiminen, keskittyminen, tarkkaavaisuus, hahmottaminen, orientaatio, tietojen käsittely, ongelmien ratkaisu, toiminnanohjaus ja kielellinen toiminta.

Sosiaalinen toimintakyky muodostuu puolestaan yksilön, sosiaalisen verkoston, ympäristön, yhteisön ja yhteiskunnan välisissä vuorovaikutussuhteissa. Sosiaalinen toimintakyky ilmenee yksilön vuorovaikutustilanteissa, yksilön sosiaalisessa aktiivisuudessa ja osallisuuden kokemuksina. Sosiaalinen toimintakyky muodostuu kahdesta eri osa-alueesta, joita ovat yksilö vuorovaikutussuhteissaan ja yksilö aktiivisena toimijana, osallistujana yhteisöissä ja yhteiskunnassa.   

Työelämän muutokset ja työttömyyden vaikutukset työ- ja toimintakykyyn

Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet ja moninaistuneet. Vielä 50-luvun tienoilla tärkeimmät vaatimukset liittyivät ruumiilliseen voimaan ja sitkeyteen. Työssä pysymiseen ja jaksamiseen liittyvät haasteet liittyivätkin voimien ehtymiseen, vammaisuuteen sekä sairauksiin.  Nykyään kuvaan ovat tulleet vahvasti psyykkinen kuormitus, joka johtuu muun muassa kiireestä, aikapaineista, suurista osaamisvaatimuksista, organisaatiomuutoksista sekä työttömyyden uhasta. (Aromaa ja Koskinen 2010, 3.) Kuormitustilan pitkittyessä, voi tilanne johtaa työuupumukseen ja masennukseen (Mieli ry 2024). Mielenterveyshaasteilla on puolestaan suora yhteys työttömyyteen. Työllisyys- ja hyvinvointipolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa onkin tärkeää ottaa huomioon mielenterveysasiat. (Butterworth, Leach, Pirkis ja Kelaher 2011, 1021.)

Työelämää muuttaa tänä päivänä myös digitalisaatio. Työelämä on kokenut viimeisten vuosien aikana muutoksia digitalisaation myötä muun muassa osaamisen vaatimuksissa ja uudenlaisten työtehtävien muodossa. Digitalisaatio on myös kiihtymään päin ja sen myötä osa työtehtävistä siirtyy kokonaan koneiden suorittamiksi. (World Economic Forum 2020, 27.)

Työelämän pidentymiseen on myös kova paine, sillä noin 40 % työvoimasta on siirtynyt eläkkeelle 2020-lukuun mennessä. Tulevaisuudessa työvoimapula voi kasvaa ja talouden kasvu heikentyä entisestään, sillä nuoria työntekijöitä ei ole tarpeeksi korvaamaan työelämän jättäviä. (Ilmarinen 2005, 17.) Näin ollen vanhemmista aikuisista tulee tärkeitä työmarkkinareservejä. Kyseisessä ryhmässä onkin tärkeää ylläpitää hyvää terveydentilaa ja elämänlaatua. Tämän lisäksi on tärkeää ehkäistä työttömyyttä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyyttä, joka on suuri uhka terveydelle. (Worach-Kardas & Kostrzewski 2013, 335–336.) Myös se, että yksilö itse arvioi oman työkykynsä huonoksi, näyttää olevan indikaattori tulevasta työttömyydestä (Lundin, Kjellberg, Leijon, Punnett & Hemmingssonin 2015, 202).

Työttömyys, varsinkin pitkittyessään, huonontaa merkittävästi terveyttä, lisää mielenterveyspalveluiden käyttöä ja näin ollen huonontaa myös työkykyä (Savinainen, Seitsamo ja Joensuu 2019, 503, 507). Schmitz (2010, 71) havainnoi omassa tutkimuksessaan myös, että vaikka työttömyyden vaikutuksista yksilön terveyteen on tutkittu paljon, ei syy-yhteyttä täysin vielä ymmärretä. Syitä voi olla monia. Ensinnäkin terveyshaasteet voivat suurella todennäköisyydellä johtaa työttömyyteen, ja terveyshaasteet useasti myös pitkittävät työttömyysjaksoja. Näiden lisäksi terveyshaasteet työttömien keskuudessa tulevat myös ilmi selvemmin ja näin ollen huonontavat terveystilastoja työttömien keskuudessa.

Syitä työttömyyden yhteydestä terveyteen on useita. Ensinnäkin työttömyys johtaa usein köyhyyteen. Toisekseen työttömyys, työttömyydenuhka ja työttömyyden leima aiheuttavat stressiä, joka puolestaan vaikuttaa ihmisen itsetuntoon ja lisää henkistä kärsimystä. Kolmanneksi on katsottu, että työttömyys lisää todennäköisyyttä epäterveellisiin selviytymiskeinoihin ja tapoihin. (O’Campo, Molnar, Ng, Renahy, Shankardass, St. John, Bambra ja Muntaner 2015, 88.)

Monenlaiset henkilökohtaiset, sosiaaliset ja organisaatiokohtaiset voimavarat tukevat työkyvyn säilyttämistä auttamalla yksilöä torjumaan ja selviytymään mahdollisista haitallisista stressitekijöistä. Nämä selviytymisvoimavarat vaikuttavat työkyvyn heikkenemiseen työttömyyden aikana ja ovat siten keskeisiä tekijöitä työkyvyn arvioinnissa työttömyyden aikana. (Hult, Pietilä, Koponen ja Saaranen 2018, 375.) Työkyvyn ylläpitämisessä ja siten työllistymismahdollisuuksien lisäämisessä tärkeimpiä asioita ovat hyvän terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen sekä työttömyyden keston lyhentäminen (Savinainen, Seitsamo ja Joensuu 2019, 509). 

Kuntouttava työtoiminta

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, jotka saavat joko työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Kuntouttavan työtoiminnan laissa säädetään toimenpiteet, joilla heidän työllistymistään avoimille työmarkkinoille parannetaan. Tarkoituksena on myös parantaa heidän osallistumistaan opintoihin ja työvoimaviranomaisen järjestämään työvoimapalveluun. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 1.) Kuntouttavan työtoiminnan järjestäjänä toimii hyvinvointialue (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 6).

Kuntouttava työtoiminta on palvelukokonaisuus, ei yksittäinen toimenpide. Tähän kokonaisuuteen täytyy kuulua elämänhallintaa ja työ- ja toimintakykyä lisääviä sekä edistäviä palveluita. Palvelut voivat olla yksilö- ja tai ryhmämuotoisia ja niitä voidaan toteuttaa monenlaisissa toimintaympäristöissä. Asiakkaan tarvitsema tuki ja ohjaus tulee aina sisällyttää palveluun. Tukea ja ohjausta voidaan myös toteuttaa yksilö- ja tai ryhmämuotoisena. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 13 a.)  

Kuntouttava työtoiminta tulee aina sovittaa yhteen asiakkaan muiden palveluiden ja tukitoimien kanssa. Näitä muita palveluita voi olla muun muassa sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelut sekä julkiset työvoimapalvelut. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 13 a.)   

Aktivointisuunnitelma

Pitkään työttöminä olleille työmarkkinatuella tai toimeentulotuella oleville henkilöille laaditaan aktivointisuunnitelma. Suunnitelma tehdään yhteystyönä asiakkaan, työvoimaviranomaisen ja hyvinvointialueen kesken. Tavoitteena on parantaa työllistymisedellytyksiä ja elämänhallintaa. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 2:1.) TE-palvelut 2024-uudistuksen myötä TE-palvelut siirtyvät kunnille 1.1.2025 (Ståhlberg 2024). Uudistuksen astuessa voimaan henkilön kotikunta määrittää aktivointisuunnitelman laatimiseen osallistuvan työvoimaviranmaisen tai työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 17 §:n perusteella se työvoimaviranomainen, jonka asiakkaana henkilö on. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta 399/2023 § 7.)

Aktivointisuunnitelmaa laadittaessa on ensisijaisesti kartoitettava henkilön kohdalla mahdollisuus julkisiin työvoimapalveluihin. Työvoimapalveluita tukemaan voidaan myös tarjota sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja parantamaan työllistymisedellytyksiä. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 3:5.)

Jos julkiset työvoimapalvelut tai työ eivät tule kyseeseen henkilön työ- ja toimintakykyhaasteiden takia, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä tilanteeseen nähden sopivia muita palveluita. Näitä muita palveluita ovat kuntouttava työtoiminta tai sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelut, joiden tarkoituksena on parantaa henkilön työ- ja toimintakykyä. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 § 3:5.)  

Kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuminen, toimintapäivät ja palvelun velvoittavuus

Jos yksilö ei kykene työ- ja toimintakykyhaasteiden takia osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin eli muihin työllistymistä edistäviin tai osaamista tukeviin palveluihin tai työhön, tulee harkita kuntouttavaa työtoimintaa. Kuntouttava työtoiminta on viimesijaisin palvelu. (Rahkonen 2020, 1­­–2.)

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 1–4 päivänä viikossa 3–24 kuukauden ajan osa- tai kokopäiväisesti. Kuntouttava työtoiminta räätälöidään jokaiselle asiakkaalle omien yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Toiminnan tulee olla tavoitteellista, joka tarkoittaa sitä, että toiminnan tulee edistää asiakkaan elämänhallintaa ja toimintakykyä. Toiminta tähtää työllistymisen ja tai opiskelujen esteiden poistamiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriön 2023.)

Asiakkaan velvollisuutena on osallistua toimintaan sovitusti. Jos asiakas ei saavu kuntouttavaan työtoimintaan, menettää hän siltä päivältä kulu- ja matkakorvauksen ja mahdollisesti työttömyysetuuden tai toimeentulotuen. Perusteltuja syitä olla poissa kuntouttavasta työtoiminnasta ovat, jos asiakas on sairaana, hänen alle 10-vuotias lapsensa on sairaana, asiakas osallistuu työhaastatteluun tai pääsykokeeseen. Edellä mainituissa tilanteissa asiakas ei menetä työttömyysetuutta tai toimeentulotukea mutta ei saa kulu- ja matkakorvausta. (THL 2022.)

Kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyessä tai jos palvelu joudutaan ilman pätevää syytä keskeyttämään, asiakas menettää työttömyysetuuden 60 päivän ajaksi. Jos edellä mainitut asiat toistuvat, menettää asiakas oikeuden työttömyysetuuteen. Oikeus työttömyysetuuteen palautuu, jos asiakas on vähintään 12 kalenteriviikon ajan työssäoloehdon täyttävässä työssä, työvoimakoulutuksessa, työnhaku- tai uravalmennuksessa, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa tai opinnoissa. (THL 2022.)

Toimeentulotukea saavien asiakkaiden toimeentulotuen perusosaa voidaan palvelusta kieltäytyessä tai palvelun keskeytyessä alentaa korkeintaan 20 %. Jos nämä asiat toistuvat, voidaan toimeentulotuen perusosaa vähentää korkeintaan 40 % korkeintaan 2 kuukautta kerrallaan. (THL 2022.)

Sosiaalipalvelun vaikuttavuus ja mittaaminen

Vaikuttavuus tarkoittaa tapahtuman tai palvelun seurauksena tapahtuvaa muutosta asiakkaan tai potilaan tilassa. Tämä muutos voidaan yleensä arvioida hyvinvoinnin, elämänlaadun, terveyden ja tai toimintakyvyn kautta. Esimerkiksi työllisyyspalveluissa vaikuttavuutta voidaan arvioida työkyvyn tai työllistymisen muutosten kautta. (Pitkänen, Torkki, Tolkki, Valtakari & Leskelä 2020, 18.)

Sosiaalipalveluilla on monenlaisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Osa niistä ovat pehmeämpiä ja osa puolestaan kovempia. Pehmeisiin voidaan lukea muun muassa se, että asiakas ylipäänsä suostuu työskentelemään ammattilaisen kanssa. Kovempiin puolestaan se, että haaste yksilön elämästä saadaan poistumaan kokonaan kuten esimerkiksi asiakas työllistyy. Haasteena on päättää mitä vaikutuksia ja minkälaista vaikuttavuutta haetaan, mikä on riittävää sekä kuka näistä asioista päättää. (Cree, Jain & Hillen 2019, 605.)   

 Sosiaalipalveluiden perimmäisenä tarkoituksena on lisätä yksilön hyvinvointia. Sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa on ensisijaista sosiaalisten haasteiden tunnistaminen ja määrittely sekä tämän jälkeen palveluita tarvitsevien tunnistaminen ja määrittely. Palvelu ei voi olla vaikuttavaa, jos haasteet ja palvelut eivät kohtaa toisiaan. Seuraavaksi täytyy määritellä toimintastrategia. Tämä pitää sisällään tiedonkeruun, resurssit ja toiminnan organisoinnin siitä, kuinka palvelut saavutetaan sekä kuinka tavoiteltu muutos saadaan aikaan kohderyhmässä. Kolmantena arvioidaan toteutusta eli mitä tehtiin ja minkä palvelun avulla. (Sinkkonen 2008, 21.) Palvelun vaikuttavuuden arvioinnissa on ensisijaisen tärkeää, että myös palvelun käyttäjät saavat mahdollisuuden arvioida käyttämiään palveluita (Cree, Jain ja Hillen 2019, 599).  Yhtä lailla tärkeää on myös palvelun tarjoajien arviointi palveluista ja palveluiden laajuuden tarkoituksenmukaisuudesta palvelunkäyttäjän elämänlaadun parantamiseksi. Näin ollen on oleellista osallistaa kaikki osapuolet arviointiin. (Cree, Jain ja Hillen 2019, 608.)

Viimeisenä vaikuttavuuden arvioinnissa tulee itse vaikuttavuuden arviointi kokonaisuudessaan, joka on kaikkien edellä mainittujen vaiheiden päämääränä (Sinkkonen 2008, 21). Oleellista on arvioida koko prosessia. Muuten voidaan kadottaa hyvinkin oleellista tietoa. (Cree, Jain ja Hillen 2019, 606.) Sosiaalipalvelun arvon määrittää kuitenkin palvelun vaikuttavuus. Lähtökohta tiedoksi tarvitaan oikeaa tietoa asiakasmuutoksesta. Ilman tätä tietoa, on lähes mahdotonta selvittää palvelun vaikuttavuutta. Seuraava vaihe on itse arvioinnin hyödyntäminen. Tähän tarvitaan työhön sitoutuneita ja innostuneita työntekijöitä. Johdolla on näin ollen iso vastuu arviointiprosessista. Työtä täytyy tehdä suunnitelmallisesti ja tieto täytyy ottaa käyttöön niin, että se tuottaa toiminnan muutosta. (Sinkkonen 2008, 21.)

Sosiaalitoimessa tunnistetaan kyllä asiakkaiden haasteet ja tehdään palveluntarpeen arvioinnit sekä toimintastrategia mutta itse vaikuttavuuden arviointi jää usein saavuttamatta. Usein jäädään tapauskohtaisen vaikuttavuuden tasolle. Itse palvelun vaikuttavuuden sekä myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin tasosta jäädään vielä kauaksi. (Sinkkonen 2008, 32.) Ratkaisevan tärkeää on, että arviointia yleensä tehdään ja jokaisessa tilanteessa. Se pitää viranomaiset ja palvelut valppaina sekä valmiina toimimaan. (Cree, Jain ja Hillen 2019, 599.)

Tietoa siitä, miten palvelut vaikuttavat asiakkaisiin, on vaikeaa kerätä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalipalveluissa strukturoitua tietoa kerätään yleisesti ottaen vähemmän. (Pitkänen, Torkki, Tolkki, Valtakari ja Leskelä 2020, 20.) Tämä voi johtua siitä, että yksittäisen palvelun arviointi on vaikeaa, sillä usein tehokkaimmat tulokset saavutetaan erilaisten palveluiden ja toimenpiteiden yhdistelmällä. Usealla asiakkaalla on useita palveluiden tarpeita, jotka vaativat pitkällisen tuen ja useita eri toimenpiteitä. Satunnaistettuja kontrolloituja kokeita ei välttämättä voida käyttää arvioimaan monimutkaisia interventioita asianmukaisesti, ja tiettyjen interventioiden eristäminen monimutkaisesta järjestelmästä on vaikeaa. (Cree, Jain ja Hillen 2019, 606.)

Sitran Vaikuttavuuden askelmerkit -julkaisussa on esitelty vaikuttavuuden ekosysteemi (kuva 3.). Vaikuttavuuden ekosysteemin avulla on helppo havainnoida miten yksittäinen palveluntuottaja voi olla osallisena muutoksessa, mutta harvoin pystyy tuottamaan kaikkia tarvittavia palveluita ja toimenpiteitä yksin. Näin ollen yksittäinen palveluntuottaja ei välttämättä pysty perustelemaan vaikuttavuuttaan, mutta sen odotetaan kykenevän kertomaan, miten sen teot mahdollistavat yhteiskunnallisen hyödyn syntymisen. (Heliskoski, Humala, Kopola, Tonteri & Tykkyläinen 2018, 7.)

Kuva 3. Vaikuttavuuden ekosysteemi (Mukaillen Heliskoski, Humala, Kopola, Tonteri & Tykkyläinen 2018, 7)

Orpon hallituksen ja hyvinvointialueiden tavoitteet koskien sote-palveluiden vaikuttavuutta ja vaikuttavuuden mittaamista

Orpon hallituksen ohjelmaan kuuluu palveluiden vaikuttavuuden lisääminen. Painotus on ennaltaehkäisyn, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tarkoituksena on vahvistaa verkostomaista yhteistyötä ja koordinointia hyvinvointialueilla parantaakseen palveluiden laatua ja vaikuttavuutta vertaisarvioinnin avulla. Tutkimusta vaikuttavuudesta ja kustannusvaikutuksista koskien palvelujärjestelmää, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä on myös tarkoituksena tukea. (Valtioneuvosto 2023, 25.)

Sote-uudistuksen tavoitteena on terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen sekä palveluiden tasa-arvoisempi saatavuus (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023). Vaikuttavuuden arviointia ei kuitenkaan pystytä tekemään hyvinvointialueilla kokonaisvaltaisesti tällä hetkellä. Vaikuttavuustiedoissa on isoja puutteita koskien yksilötason toimintakyky-, elämänlaatu- ja hyvinvointitietoja. Jotta vaikuttavuuden arviointia pystyttäisiin tekemään, vaatisi se yksilötason tietoa toimintakyvystä systemaattisesti mitattuna. Tämän lisäksi tieto tulisi olla kansallisten tietorakenteiden mukaan kirjattuna. Vasta silloin tiedot olisivat käytettävissä kansallisella tasolla. Hyvinvointialueiden tietopohjan nykytilan haasteena on muun muassa sen hajanaisuus sote-palveluiden osalta. Kansallinen tietopohja koskien sote-palveluiden toimintatietoja on hajanaisuuden lisäksi monen rekisterinpitäjän alla. Näitä ovat Kela, THL ja Tilastokeskus. (Aejmelaeus, Pitkänen ja Matinheikki 2023, 16, 18.)

Kehittämis- ja aineistonkeruumenetelmät ja tulosten analysointi

Tapaustutkimus fenomenologisella näkökulmalla

Käytin tutkimuksessani kehittämismenetelmänä tapaustutkimusta fenomenologisella näkökulmalla. Tämä siitä syystä, että pääpaino oli kartoittaa tutkittavaa asiaa mahdollisimman monipuolisesti ja nimenomaan työntekijöiden kokemusten näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa on myös pystyttävä erottelemaan ja rajaamaan laajemmasta ilmiöstä tutkittava tapaus. Tutkimuskysymys, tutkimusasetelma ja aineistojen analyysit perustuvatkin rajatun tapauksen määrittelylle. (Eriksson & Koistinen 2014, 1.) Opinnäytetyössäni tutkin hyvin pientä osaa palvelukokonaisuudesta eli tapaustutkimus sopi tutkimukseni kantavaksi teemaksi hyvin. Laadullista tutkimusta ja tapaustutkimusta on kuvattu laajemmin kokoomateoksen yhteisessä tietoperustassa.

Fenomenologisessa näkökulmassa tutkittavasta aiheesta pyritään rakentamaan ymmärrys muiden kokemusten avulla. Tutkijan on oltava avoin, sillä tarkoituksena on lähestyä tutkimuskohdetta ilman ennakko-oletuksia. (Fenomenologinen tutkimus 2015.) Tutkimuksen lähtökohtana on, että kaikenlaiset kokemukset ovat tosia ja aitoja. Muiden kokemuksia ei voida todentaa, vahvistaa tai kokea samalla tavalla mutta niitä voidaan pyrkiä ymmärtämään. (Lehto-Lundén 2020, 27.)

Aineistonkeruumenetelmät

Aineistonkeruumenetelmäksi valitsin lomakehaastattelun ja tätä tukemaan perehtymisen asiaan kirjallisuuden ja tilastojen kautta. Mahdollisimman laajan kuvan saamiseksi kartoitin tutkittavaa aihetta monella tavalla.  

Tutkimusaineistoni koostui anonyymistä, Webropolin kautta tehdystä, lomakehaastattelusta (Liite 2.). Aineistoa kertyi yhteensä 14 A4-sivua. Haastatteluun saivat kutsun Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävät palvelun kuntouttavan työtoiminnan parissa työskentelevät 43 henkilöä. Kutsu haastatteluun lähetettiin työllistymistä edistävät palvelut johtoryhmän kautta, jotka tekivät päätöksen, keille kutsu lähetetään. Kutsun saajista 20 henkilöä vastasi haastatteluun. Haastatteluun osallistui sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, työtoiminnan ohjaajia, työvalmentajia sekä esihenkilöitä. Vastaajista enemmistö oli sosiaalihuollon ammattilaisia ja työtoiminnan ohjaajia.

Kaavio 1. Vastaajien tehtävänimike

Tulosten analysointi

Analyysivaihe alkoi aineiston läpikäynnillä useaan otteeseen. Aineistoa läpikäydessäni pidin mielessäni tutkimuskysymykseni, johon etsin aineistosta vastauksia: minkälainen merkitys kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrällä voi olla palvelun vaikuttavuuteen?

Aineiston läpikäynnin jälkeen aloitin aineiston pelkistämisen etsien aineistosta tutkimuksen kannalta oleelliset asiat. Analyysiä tehdessä pelkkä aineiston jäsentely ja koodaaminen eivät riitä. Tämän jälkeen alkaa vasta itse työ eli aineiston tulkinta ja synteesin rakentaminen. Synteesin myötä aineistosta muodostuu jotain uutta ja isompaa. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Lomakehaastattelu sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Jätin tarkoituksella viimeisen avoimen kysymyksen mahdollisimman avoimeksi ja laajaksi. Tämä varmisti sen, etten johdattele vastaajia johonkin tiettyyn suuntaan, vaan vastaajat itse nostaisivat esille asioita, joita he kokevat tärkeiksi ja olennaisiksi.

Monivalintakysymykset ja avoimista kysymyksistä kaikki paitsi viimeisen analysoin määrällisen sisällönanalyysin keinoin tilastollisiksi ilmiöiksi. Lopuksi tein tiivistyksen vastauksista. 

Viimeisen avoimen kysymyksen analysoin puolestaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin laadullisiksi kuvauksiksi tutkittavasta ilmiöstä. Viimeisessä kysymyksessä käytin välineenä koodausta. Koodasin vihreällä positiiviset asiat, punaisella värillä haastavat asiat, sekä sinisellä muut esille tulleet asiat, jotka vaikuttavat toimintapäivien määrittämiseen. Koodauksen lopputuloksena muodostui kolme taulukkoa: taulukko 1. kuntoutus on eteenpäin vievää ja vaikuttavaa, taulukko 2. kuntoutus ei ole eteenpäin vievää ja vaikuttavaa sekä taulukko 3. toimintapäivien määrittämiseen vaikuttavia muita asioita.

Monivalintakysymykset

Monivalintakysymysten kohdalla yhteistä oli se, miten yksilölliset tilanteet nousivat esiin melkein kaikkien kysymysten ja vastausten kohdalla.

Asiakkailla, joilla on palvelussa vähän toimintapäiviä, korostuvat pitkät asiakkuudet. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti palvelussa useita vuosia.

Kaavio 2. Palvelunkesto 1–2 toimintapäivän omaavilla asiakkailla

Asiakkaat, joilla on puolestaan paljon toimintapäiviä, ovat pääsääntöisesti palvelussa lyhyemmän ajan kuin pienemmillä toimintapäivillä olevat asiakkaat. Yksilölliset tilanteet nousevat esiin kummassakin tilanteessa.

Kaavio 3. Palvelunkesto 2–4 toimintapäivän omaavilla asiakkailla

Kuntouttavassa työtoiminnassa asiakkaiden kanssa työskennellään moniammatillisesti ja asiakkaan oman tilanteen mukaisesti. Työtoiminnanohjaaja, sosiaaliohjaaja ja työvalmentaja tapaavat asiakkaita jopa päivittäin mutta vähintään 2 kertaa viikossa. Terveydenhoitaja, vastaava työtoiminnan ohjaaja, sosiaalityöntekijä, koordinaattori ja omalääkäri tapaavat asiakkaita harvemmin ja tarpeen vaatiessa. He voivat tavata asiakkaita jopa kuukausittain tai vastaavasti kerran vuodessa.

Haasteelliset asiat korostuivat asiakkailla, joilla on vähän toimintapäiviä kuntouttavassa työtoiminnassa. Asiakkailla on useammin muiden palveluiden tarvetta. Terveys, yleinen hyvinvointi ja taloudellinen tilanne on huono sekä motivaation kuntouttavassa työtoiminnassa on useimmin heikompaa kuin enemmän toimintapäiviä omaavilla. Usealla tulevaisuuden odotukset ovat myös negatiivisia.

Kaavio 4. Korostuvat asiat 1–2 toimintapäivän asiakkailla

Myönteiset asiat korostuvat puolestaan asiakkailla, joilla on enemmän toimintapäiviä. Heillä on yleisesti parempi motivaatio kuntouttavassa työtoiminnassa ja heillä on vähemmän poissaoloja. Asiakkailla on myös tulevaisuutta kohtaan myönteisempi asenne kuin asiakkailla, joilla on vähemmän toimintapäiviä. Myös terveys ja yleinen hyvinvointi on parempi kuin vähemmän toimintapäiviä omaavilla. 

Kaavio 5. Korostuvat asiat 2–4 toimintapäivän asiakkailla

Asiakkailla, joilla on vähän toimintapäiviä, kuntouttava työtoiminta päättyi useimmissa tapauksissa terveydellisistä syistä tai motivaation puutteen takia. Osan palvelu päättyi muun kuntoutuksen alkamisen takia.

Kaavio 6. Palvelun päättymisen syyt 1–2 toimintapäivän asiakkailla

Asiakkailla, joilla oli puolestaan enemmän toimintapäiviä, tilanteet olivat useimmin paremmat kuin pienellä toimintapäivämäärällä olevilla. Palvelu päättyi useammin työllistymisen tai opintojen alkamisen takia. Toisaalta osan tilanteissa terveydelliset syyt olivat syy palvelun päättymiseen.

Kaavio 7. Palvelun päättymisen syyt 2–4 toimintapäivän asiakkailla

Viimeinen avoin kysymys

Viimeisen kysymyksen kohdalla aineiston pelkistämisen ja koodauksen jälkeen aloitin koodattujen ryhmien sisäisen luokittelun. Luokittelussa jäsensin ja pelkistin asiat hallittavampaan muotoon positiivisiin, haastaviin ja muihin tutkimuksen kannalta olennaisiin asioihin. Näin asiat oli helpompi saada jäsennettyä omiin taulukoihinsa.

Vastaukset olivat hyvinkin moninaisia. Useimmissa vastauksissa löytyi nimittäjiä kaikkiin kolmeen taulukkoon. Monissa vastauksissa korostuivat myös yksilölliset tilanteet ja se, että sama asia nähtiin sekä positiivisena että haasteellisena. Näin ollen ei voida suoraan sanoa, mikä toimintapäivien määrä on sopiva kuntouksen kannalta. Sekä pieni että suurempi toimintapäivien määrä voi olla yhtä positiivinen asia, kuten seuraava haastateltava totesi:

H6: 1–2 päivää viikossa on hyvin vaikea saada muutosta aikaiseksi, sillä vähillä päivillä ei välttämättä ole vaikutuksia asiakkaan arkeen, rytmiin tai hyvinvointiin. Toisaalta mahdollisuus vähiin päiviin on alkuvaiheessa hyvä, jotta asiakas uskaltaa sitoutua toimintaan. Olisi kuitenkin tärkeää pitää yllä keskustelua päivien nostamisesta, kun asiat alkavat mennä eteenpäin.

Useissa vastauksissa korostuivat pienten toimintapäivien määrän haasteellisuus, kuten seuraava haastateltava totesi:

H9: Mitä vähemmän päiviä, sen heikompi kuntoutusvauhti. 1–2 päivää eivät ole tarpeeksi intensiivistä, että hyötyjä kuntouttavasta työtoiminnasta nähtäisiin kunnolla. Myös asiakassuhteen kehittyminen hidasta, jos on paikalla vain kerran tai kaksi viikossa.

Seuraava vastaus puolestaan kertoo sen, kuinka kuntouttavan työtoiminnan mittareina toimivat hyvinkin moninaiset asiat ja mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa toimintapäivien määrään:

H12: Asiakkaan tilanne vaikuttaa keskeisesti työtoimintapäivien lukumäärään. Palvelun vaikuttavuutta voidaan mitata, kuten kuntouttavan työtoiminnan palvelun tarkoitustakin, sekä elämänhallinnan tukemisella että toisessa päässä työllistymisedellytysten lisäämisellä. Näin ollen kuntouttavan työtoiminnan palvelu voi olla mielestäni aivan yhtä vaikuttavaa oli työtoimintapäiviä vain yksi tai maksimimäärä neljä viikossa. Yhden päivän kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat voivat hyötyä suuresti yhdestä työtoimintapäivästä elämänhallinnan tukemisen näkökulmasta: kuntouttava voi tuoda heille struktuuria viikkoon, lisätä osallisuutta, sosiaalisia kontakteja ja ehkäistä syrjäytymistä. Vaikuttavuuden mittarina voidaan toki pitää myös etenemistä kuntouttavasta työtoiminnasta eli 4 päivää viikossa tekevien tavoitteena on enemmän työllistymisedellytysten lisääminen siten, että asiakas etenisi muihin palveluihin (TE-toimiston, Kelan kuntoutukset, esim. TEAK), opintoihin tai työelämään.

Seuraavaksi muodostin pelkistetyistä asioista ryhmiä, joilla oli sama nimittäjä. Näin muodostuivat alaluokat. Alaluokkien muodostamisen jälkeen oli vaivatonta muodostaa yläluokat taulukoihin. Ensin otin käsittelyyn positiiviset nimittäjät, joista muodostui taulukko 1. kuntoutus on eteenpäin vievää ja vaikuttavaa.

Taulukko 1. Kuntoutus on eteenpäin vievää ja vaikuttavaa

Seuraavaksi otin käsittelyyn haasteelliset nimittäjät, joista muodostui taulukko 2. kuntoutus ei ole eteenpäin vievää ja vaikuttavaa.

Taulukko 2. Kuntoutus ei ole eteenpäin vievää ja vaikuttavaa

Viimeiseksi otin käsittelyyn muut esille nousseet nimittäjät, joista muodostui taulukko 3. toimintapäivien määrittämiseen vaikuttavia muita asioita.

Taulukko 3. toimintapäivien määrittämiseen vaikuttavia muita asioita

Lomakehaastattelun tulokset

Opinnäytetyöni etsi vastauksia kysymykseen: minkälainen merkitys kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrällä voi olla palvelun vaikuttavuuteen? Lomakehaastattelun tulosten perusteella voidaan sanoa, että toimintapäivien määrällä on hyvinkin suuri merkitys palvelun vaikuttavuuteen. Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteiset.

Melkein jokaisen kysymyksen kohdalla korostuivat asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Tämä asia korostui sekä enemmän että vähän toimintapäiviä omaavien asiakkaiden kohdalla. Useassa vastauksessa korostui myös se, kuinka iso että pieni toimintapäivien määrä voi olla sekä positiivinen että haasteellinen asia.

Vastausten perusteella palvelu nähtiin yleisesti kokonaisvaltaisempana ja tehokkaampana isommalla toimintapäivien määrällä. Palvelusta saa enemmän irti, kun palvelun sisällä voidaan tukea asiakasta kokonaisvaltaisemmin. Asiakassuhteet ovat paremmat, pajoja ja oheistukipalveluita voidaan yhdistää, asiakkaan työ- ja toimintakyky tulevat näkyväksi ja asiakas on valmiimpi työllistymään. Asiakkailla korostuvat lyhyet asiakkuudet sekä positiivisemmat elämäntilanteet. Heillä on tulevaisuutta kohtaan myös useammin myönteisempi asenne kuin asiakkailla, joilla on vähemmän toimintapäiviä. Myös terveys ja yleinen hyvinvointi on useasti parempi kuin vähemmän toimintapäiviä omaavilla. Asiakkailla on tämän lisäksi myös useammin parempi motivaatio kuntouttavassa työtoiminnassa ja heillä on vähemmän poissaoloja.

Suuri toimintapäivien määrä voi olla kuitenkin myös haaste. Näin on tilanteissa, joissa asiakkaan terveydentilanne on huono. Kynnys sitoutua palveluun voi olla korkea. Tulosten perusteella suuri toimintapäivien määrä voi alussa jopa pelottaa osaa asiakkaista.

Palvelu päättyi suurempia toimintapäiviä omaavilla asiakkailla useammin työllistymisen tai opintojen alkamisen takia kuin pienemmän toimintapäivän omaavien asiakkaiden kohdalla. Osan asiakkaiden kohdalla kuitenkin myös terveyteen liittyvät asiat olivat syy palvelun päättymiseen.

Vähän toimintapäiviä omaavilla asiakkailla korostuivat puolestaan pitkät asiakkuudet ja haasteellisemmat elämäntilanteet. Asiakassuhteet eivät pääse rakentumaan, koska he tapaavat suhteessa vähemmän ammattihenkilöitä kuin enemmän toimintapäiviä omaavat asiakkaat. Näin ollen asiakkuudet pidentyvät ja kuntoutus on hidasta.

Pienemmillä toimintapäivillä olevat asiakkaat ovat pääsääntöisesti huonommassa kunnossa ja tai heidän tilanteensa ovat heikommat kuin enemmän toimintapäiviä omaavat. Asiakkailla on useimmin muiden palveluiden tarvetta. Terveys, yleinen hyvinvointi ja taloudellinen tilanne on usein huonompi sekä motivaation kuntouttavassa työtoiminnassa on usein heikompaa. Monella myös tulevaisuuden odotukset ovat negatiivisia. Tämän lisäksi asiakkaiden työ- ja toimintakykyä on myös haastavaa arvioida, muutosta on vaikea saada aikaan, arkirutiinit eivät pääse rakentumaan ja yleisesti palvelusta ei saa niin paljoa irti kuin suuremman toimintapäivän määrän avulla. 

Asiakkaiden kuntouttava työtoiminta päättyi useimmissa tapauksissa terveydellisistä syistä tai motivaation puutteen takia. Osan palvelu päättyi myös muun kuntoutuksen alkamisen takia. Vastauksissa korostuivat haasteelliset tilanteet.

Pieni toimintapäivien määrä voi olla kuitenkin myös positiivinen asia mutta tämä vain palvelun alussa ja tai väliaikaisesti. Pienikin toimintapäivien määrä ehkäisee syrjäytymistä, tukee osallisuutta ja elämänhallintaa. Pienen toimintapäivien määrän avulla voi rauhallisesti testata työ- ja toimintakykyä sekä uskaltaa kokeilla palvelua. Kynnys aloittaa kuntouttava työtoiminta on matalampi pienellä toimintapäivien määrällä.

Vastauksissa nousi esiin kuitenkin se, että pienillä toimintapäivillä olevien asiakkaiden tavoitteena tulee olla toimintapäivien määrän korottaminen tilanteen sen salliessa. Pidemmällä tähtäimellä pienillä toimintapäivien määrillä kuntouttava työtoiminta ei edistä asiakkaan tilannetta. 

Usean kysymyksen kohdalla nousi esiin motivaation puute ja asiakkaan oma tahto edistää asioitaan. On selvää, että muutos tarvitsee toimijuutta. Kuntouttava työtoiminta mahdollistaa asioita mutta on asiakkaan omasta tahdosta kiinni, ottaako hän tukea vastaan vai ei.

Johtopäätökset ja pohdinta

Terveys ja toimintakyky ovat työkyvyn perusta linjaa Työterveyslaitos (2024). Työttömyys huonontaa merkittävästi terveyttä, lisää mielenterveyspalveluiden käyttöä ja näin ollen se laskee yksilön työkykyä jatkavat Savinainen, Seitsamo ja Joensuu tutkimuksessaan (2019, 503, 507). Näin ollen onkin hyvin tärkeää päästä vaikuttamaan ja tukemaan asiakkaiden terveyttä ja toimintakykyä. Lomakehaastattelun tulokset tukevat edellä mainittua tutkimista siinä, että enemmän toimintapäiviä omaavat ovat yleisesti paremmassa kunnossa ja yleinen hyvinvointi on parempi kuin pienemmän määrän toimintapäiviä omaavilla. Useamman toimintapäivän turvin palvelusta saadaan kokonaisvaltaisempi ja palvelu tukee asiakasta tehokkaammin kuin pienemmän toimintapäivän määrän avulla.

Merkitykselliseksi nousee myös asiakkaiden tilanteiden säännöllinen arvioiminen, niin palvelun alussa kuin palvelun aikana. Reittiopas vaikuttavuuteen -julkaisussaan Pitkänen, Torkki, Tolkki, Valtakari ja Leskelä (2020, 18) kertovat, että vaikuttavuus on palvelun seurauksena tapahtuvaa muutosta. Sinkkonen (2008, 21) jatkaa, että lähtökohta tiedoksi tarvitaan oikeaa tietoa asiakasmuutoksesta ja ilman säännöllistä arviointia, on lähes mahdotonta selvittää palvelun vaikuttavuutta. Cree, Jain ja Hillen (2019, 606) toteavat myös, että usein tehokkaimmat tulokset saavutetaan erilaisten palveluiden ja toimenpiteiden yhdistelmällä. Erilaisten toimenpiteiden yhdistelmä kuntouttavan työtoiminnan sisällä vaatii puolestaan useampia toimintapäiviä. Onkin oleellista arvioida toimintapäivien määrää säännöllisesti ja pyrkiä korottamaan toimintapäiviä tilanteen sen salliessa. Cree, Jain ja Hillen (2019, 608) toteavat myös, että on oleellista osallistaa kaikki osapuolet arviointiin mukaan, niin palvelun käyttäjät kuin palvelun tuottajat. Näin saadaan arviointiin mukaan kaikki tarvittava tieto.

Lomakehaastattelun tuloksissa nousi esille myös se, että palvelu voi olla vaikuttavaa, vaikka yksilö ei työllistyisikään. Tämä tulos tukee Cree, Jain ja Hillen (2019, 605) tutkimusta siitä, että sosiaalipalveluilla on monenlaisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Tulokset puoltavat edellä mainittua tutkimusta siinä, että vaikuttavuutta voi olla pelkästään se, että yksilö uskaltaa kokeilla palvelua. Onkin tärkeää pystyä aloittamaan pienellä toimintapäivien määrällä. Tämä madaltaa kynnystä sitoutua palveluun ja pienelläkin toimintapäivien määrällä voi olla vaikuttavuutta asiakkaan tilanteeseen kuten esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyllä. Osallisuus tukee myös yksilön toimintakykyä (THL 2024). 

Rahkonen (2020, 1–2) sosiaali- ja terveysministeriöstä toteaa, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, joka otetaan käyttöön, kun muut toimet ja tai palvelut eivät ole vielä oikea-aikaisia. Onkin tärkeää, että sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa työskentely sekä moniammatillisuus ovat oleellinen osa kuntouttavan työtoiminnan palvelua ja toimintapäivien määrää mietittäessä sekä arvioitaessa. Moniammatillisuus koskee niin palvelun sisällä olevaa yhteistyötä sekä muiden palveluiden kesken tehtävää yhteistyötä.

Hult, Pietilä, Koponen ja Saaranen (2018, 375) toteavat tutkimuksessaan, että työssä ollessaan organisaation tuki, yhdistettynä henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin, auttavat yksilöä selviytymään stressitekijöistä. Nämä selviytymisvoimavarat vaikuttavat työkyvyn heikkenemiseen työttömyyden aikana. Tämä tukee myös lomakehaastattelun tuloksia siinä, että useamman toimintapäivän turvin kuntouttava työtoiminta on kokonaisvaltaisempaa ja vaikuttavampaa. On oleellista, että kuntouttavassa työtoiminnassa ollessaan yksilö saisi tarvitsemaansa tukea ja tämä vaatii tarpeeksi toimintapäiviä, että palvelu tuottaa tulosta. Vain useamman toimintapäivän turvin asiakkaan työ- ja toimintakyky, haasteet sekä osaaminen tulevat näkyviksi. Näin ollen on tärkeää pystyä sitouttamaan asiakkaat palveluun ja päästä vaikuttamaan sekä tukemaan asiakkaiden terveyttä ja toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. 

Yhteenvetona lomakehaastattelun tuloksista voidaan päätellä, että toimintapäivien määrällä on suuri merkitys kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuuteen. Toimintapäivien määrä vaikuttaa hyvin moneen eri osa-alueeseen, niin palvelun kestoon, monipuolisuuteen, tehokkuuteen kuin palvelun päättymiseenkin. Tuloksista voidaan päätellä, että useammissa tapauksissa mitä enemmän toimintapäiviä asiakkailla on, sitä kokonaisvaltaisempaa ja eteenpäin vievää palvelu on. On kuitenkin tärkeää ymmärtää ja ottaa huomioon asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Pienelläkin toimintapäivien määrälläkin voi olla vaikutusta ja sen avulla päästään eteenpäin sekä kynnys sitoutua palveluun voi olla pienempi. Huomion arvoista on se, kuinka sekä iso että pieni toimintapäivien määrä voi olla sekä positiivinen että haasteellinen asia.

Oleellista on, että sosiaalihuollon ammattilaiset arvioivat palvelun tarkoituksenmukaista toimintapäivien määrää yhdessä asiakkaan kanssa säännöllisesti. Jos asiakkaalla on muita asiakkuuksia muissa palveluissa, tulisi heidät osallistaa arviointiin mukaan. Yhtä oleellista on arvioida asiakkaan kokonaistilannetta ja palvelun tavoitteita palvelun sisällä säännöllisesti ja moniammatillisesti, koska näillä asioilla on myös merkitystä toimintapäivien määrään. On tärkeää ymmärtää, että palvelu voi olla vaikuttavaa ilman, että sen lopputuloksena on asiakkaan työllistyminen tai opintoihin siirtyminen. Toimintapäivien määrän korottaminen tulisi olla asiakkaiden tavoitteena, heti tilanteen sen salliessa, että palvelu olisi tarkoituksenmukaista ja eteenpäin vievää.

Heliskoski, Humala, Kopola, Tonteri & Tykkyläinen (2018, 7) Sitran Vaikuttavuuden askelmerkit -julkaisussa vaikuttavuuden ekosysteemin avulla on helppoa visualisoida, että kaikilla pienilläkin toimilla voi olla yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Harva palveluntuottaja voi tuottaa itse kaikkia toimia tai palveluita mutta niin kuin sanontakin kuuluu, pienistä puroista kasvaa suuri joki.

Opinnäytetyön kehittämisehdotus

Tutkimuksen avulla saatiin runsaasti lisätietoa toimintapäivien määrän merkityksestä palvelun vaikuttavuuteen. Tutkimuksen tulosten perusteella tehtiin ohjeistus työntekijöille kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien määrän määrittämisestä ja arvioinnista (Liite 1.). Ohjeistuksen avulla on mahdollista saada kuntouttavasta työtoiminnasta entistä vaikuttavampi palvelu. Työntekijät saavat työkalun työnsä avuksi, minkä avulla on helpompaa määrittää ja arvioida toimintapäivien määrää. Opinnäytetyö ja ohjeistus menevät Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävät palvelut johtoryhmän käyttöön ja niitä voidaan käyttää hyväksi kuntouttavaa työtoimintaa kehitettäessä ja yhdenmukaistettaessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen työllistymistä edistävissä palveluissa. 

Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus

Yleiset eettiset periaatteet ohjaavat suomessa tutkijaa kaikilla tieteenaloilla (Kohonen, Kuula-Luumi ja Spoof 2019, 7). Eettisiä kysymyksiä olisi hyvä arvioida ja pysähtyä miettimään jokaisessa tutkimuksen vaiheessa. Yksiselitteisiä ohjeita ja ratkaisuja jokaiseen tilanteeseen ei kuitenkaan löydy (Kallinen ja Kinnunen 2023). Laajempi kuvaus eettisistä periaatteista ja luotettavuudesta löytyy kokoelmateoksen yhteisessä tietoperustassa.

Opinnäytetyön tekijän eli allekirjoittaneen tuli punnita eettisyys erityisen tarkasti, varsinkin tutkimustuloksia kirjoittaessa, koska tutkimus koski allekirjoittaneen omaa työtä. Oma näkemys ja kokemus täytyi jättää taka-alalle ja päästää ääneen vain tutkittavien omat näkemykset ja kokemukset tutkittavasta aiheesta. Tässä auttoi myös se, että opinnäytetyön ohjaajat, koulun että toimeksiantajan puolelta, kävivät opinnäytetyötä läpi allekirjoittaneen kanssa useaan otteeseen.  

Luottamus tutkimukseen säilyy tutkittavien oikeuksia kunnioittamalla. Keskeisin eettinen periaate on tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen (Kohonen, Kuula-Luumi ja Spoof 2019, 8). Opinnäytetyöhön kuuluvan haastattelun tiedotteessa kerrottiin tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuudesta, tarkoituksesta ja tutkimuksen sisällöstä (Liite 3.). Aineisto kerättiin Webropolin avulla ja sitä käsitteli vain opinnäytetyön tekijä eli allekirjoittanut. Käsiteltyä aineistoa säilytetään opinnäytetyön työskentelyn ajan salasanan takana. Aineistoa säilytetään vain opinnäytetyön työskentelyn ajan 2024 kesään saakka, jonka jälkeen aineisto tuhotaan.

Tutkimuksen luotettavuutta parantaa ja tukee kriittisen arvioiva sekä reflektoiva asennoituminen tutkimustyöhön (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, Tutkimuksen arviointi – reflektointia – osuus). Koko työskentelyn ajan palasin takaisin tutkimuskysymykseeni ja arvioin olenko menossa oikeaan suuntaan. Reflektoin myös työskentelyäni koko prosessin ajan miksi teen mitä teen ja mitä vaikutuksia näillä valinoilla voi olla. Näihin sain tukea myös opinnäytetyöni ohjaajilta koko prosessin ajan.

Jatkotutkimusmahdollisuudet

Opinnäytetyötutkimukseni tutki työntekijöiden näkökulmaa ja ajatuksia tutkittavasta aiheesta. Tutkimustulokset ovat näin ollen hyvin yksipuolisia. Olisi tarkoituksenmukaista ja kokonaisvaltaisempaa päästä tutkimaan myös asiakkaiden näkemyksiä samasta aiheesta. Jatkotutkimus voitaisiin toteuttaa muun muassa työpajatyöskentelynä, johon asiakkaiden olisi helppoa osallistua ja sen myötä aiheesta saataisiin mahdollisimman kattava sekä monipuolisempi kuva.

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Aromaa, A. & Koskinen, S. 2010. Suomalaisten työ, työkyky ja terveys 2000-luvun alkaessa. Loppuraportti työsuojelurahastolle. Teoksessa A. Aromaa & S. Koskinen (toim.) Hakemus N:o 103124. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 11/2010. Viitattu 2.10.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80299/346e246c-991f-4ca3-a7f7-3813415facf3.pdf?sequence=1.

Aejmelaeus, R., Pitkänen, L. & Matinheikki, J. 2023. Tiedosta tekoihin – Hyvinvointialueiden tiedolla ohjaaminen ja vaikuttavuus. Valtiovarainministeriön Kustannusvaikuttavuuden osaamiskeskus -hankkeen loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:63. Viitattu 16.2.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165203/VM_2023_63.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Bugajska, J. & Makowiec-Dabrowska, T. 2020. Work ability assessment. An important element of workers health protection. J. Bugajska, T. Makowiec-Dabrowska & T. Kostka (toim.) Individual and occupational determinants. Work ability in people with health problems. Boca Raton, Florida: CRC Press, Taylor & Francis Group.

Butterworth, P., Leach, L.S., Pirkis, J. & Kelaher, M. 2012. Poor mental health influences risk and duration of unemployment: a prospective study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol, 47, 1013–1021. Viitattu 10.2.2024 https://doi.org/10.1007/s00127-011-0409-1.

Cree, C., Jain, S. & Hillen, D. P. 2019. Evaluating effectiveness in social work: sharing dilemmas in practice. European Journal of Social Work. 22:4, 599–10. Viitattu 16.2.2024 https://doi.org/10.1080/13691457.2018.1441136.

Eriksson, P. & Koistinen, K. 2014. Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä. 11. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 10.6.2023 https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/fecd7913-7363-4d9f-9e2e-2d9f3e597230/content.

Fenomenologinen tutkimus 2015. Koppa. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 9.6.2023 https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/fenomenologinen-tutkimus.

Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Viitattu 1.2.2024 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf.

Hult, M., Pietilä, A-M, Koponen, P. & Saaranen, T. 2018. Good work ability among unemployed individuals: Association of sociodemographic, work-related and well-being factors. Scandinavian Journal of Public Health 2018, 46:3, 75–381. Viitattu 12.2.2024 https://doi.org/10.1177/1403494817720103.

Ilmarinen, J. 2005. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 9.2.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72340/URN%3aNBN%3afi-fe201504226126.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Kallinen, T. & Kinnunen, T. 2023. Tutkimusetiikka ihmistieteissä. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 16.6.2023 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/tutkimusetiikka/tutkimusetiikka-ihmistieteissa/.

Kirch, W. 2008 (toim). Functional Ability. Encyclopedia of Public Health. Dordrecht: Springer Netherlands. Viitattu 10.2.2024 https://doi.org/10.1007/978-1-4020-5614-7_1209.

Kohonen, I., Kuula-Luumi, A. & Spoof, S-K 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Toinen, uudistettu painos. Viitattu 1.6.2023 https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001. Viitattu 22.04.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010189#L1.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta 399/2023. Viitattu 15.2.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230399#Pidm46651395713760.

Lehto-Lundén, T. 2020. Lapsi tukiperheessä. Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus lasten kokemuksista. Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Akateeminen väitöskirja. Heikki Waris -instituutin tutkimuksia 3/2020. Viitattu 10.6.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstreams/45a22180-f2b6-4d9e-abe3-c0b04126ba56/download.

Lundin, A., Kjellberg, K, Leijon, O., Punnett, L. & Hemmingsson, T. 2015. The Association Between Self-Assessed Future Work Ability and Long-Term Sickness Absence, Disability Pension and Unemployment in a General Working Population: A 7-Year Follow-Up Study. J Occup Rehabil 2016, 26, 195–203. Viitattu 10.2.2024 https://doi.org/10.1007/s10926-015-9603-4.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue 2023. Työllistymistä edistävät palvelut. Viitattu 2.10.2023 https://www.luvn.fi/fi/palvelut/sosiaalipalvelut/tyollistymista-edistavat-palvelut.

Maunu, T., Räisänen, H. & Tuomaala, M. 2023. Pitkä työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023. Viitattu 4.4.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164842/Pitk%C3%A4%20ty%C3%B6tt%C3%B6myys.pdf.

Mieli ry = Suomen mielenterveys ry 2024. Työuupumus 2024. Viitattu 10.2.2024 https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/tyopaikan-kriisit-ja-muutokset2/tyouupumus/.

Niemi, V-M 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Viitattu 30.9.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164463/STM_2022_18J.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

O’Campo, P., Molnar, A., Ng, E., Renahy, E., Mitchell, C., Shankardass, K., St. John, A., Bambra, C. & Muntaner, C. 2015. Social welfare matters: A realist review of when, how, and why unemployment insurance impacts poverty and health. Social science & medicine 1982, 2015-05, 132, 88–94. Viitattu 16.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2015.03.025.

Pitkänen, L., Torkki, P., Tolkki, H., Valtakari, M. & Leskelä, R.K. 2020. Reittiopas vaikuttavuuteen. Vaikuttavuusperustainen ohjaus sote- ja työllisyyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:1. Viitattu 16.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-820-5.

Rahkonen, S. 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kuntainfo 12/2020. Viitattu 5.10.2023 https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/21203212/Kuntainfo+12_2020+kuntouttavasta+ty%C3%B6toiminnasta_.pdf/0e34781d-1b8c-5482-157d-558cde1b3e0b/Kuntainfo+12_2020+kuntouttavasta+ty%C3%B6toiminnasta_.pdf?t=1605619108548.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka A. 2006. Tutkimuksen arviointi – reflektointia. Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. KvantiMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 5.10.2023 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/viittausohje.html.

Savinainen, M., Seitsamo, J. & Joensuu, M. 2019. The association between changes in functional capacity and work ability among unemployed individuals. International Archives of Occupational and Environmental Health 2020, 93, 503–511. Viitattu 10.2.2024 https://doi.org/10.1007/s00420-019-01498-1.

Sinkkonen, M. 2008. Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnista. Hallinnon tutkimus 1–2008. Viitattu 5.10.2023 https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/99468/57125/.

Schmitz, H. 2010. Why are the unemployed in worse health? The causal effect of unemployment on health. Labour Economics 2011, 18:1, 71–78. Viitattu 12.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.labeco.2010.08.005.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Kuntouttava työtoiminta. Viitattu 27.4.2023 https://stm.fi/kuntouttava-tyotoiminta.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus). Viitattu 1.10.2023 https://stm.fi/soteuudistus.

Ståhlberg, T. 2024. TE-palvelut 2024-uudistus. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 2.2.2024 https://tem.fi/te-palvelut-2024-uudistus.

Tallamaria, M., Räisänen, H. & Tuomaala M. 2023. Pitkä työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 23.9.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164842/Pitk%C3%A4%20ty%C3%B6tt%C3%B6myys.pdf.

Tengland, P-A 2010. The Concept of Work Ability. Journal of occupational rehabilitation 2011, 21:2, 275–285. Viitattu 10.2.2024 https://link-springer-com.ez.lapinamk.fi/content/pdf/10.1007/s10926-010-9269-x.pdf.

THL 2022. Oikeudet ja velvollisuudet. Viitattu 27.4.2023 https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/tyoelamaosallisuus/kuntouttava-tyotoiminta/kuntouttavan-tyotoiminnan-asiakkaalle/oikeudet-ja-velvollisuudet.

THL 2013. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. 6. painos. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Viitattu 10.2.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77744/ICF_2013_2503verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

THL 2023. Aktivointisuunnitelma. Viitattu 19.4.2023 https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/tyoelamaosallisuus/kuntouttava-tyotoiminta/aktivointisuunnitelma.

THL 2024. Mitä toimintakyky on? Viitattu 10.2.2024 https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/mita-toimintakyky-on#Toimintakyvyn%20ulottuvuudet.

Tilastokeskus 2023a. Pitkäaikaistyöttömyys. Viitattu 19.4.2023 https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_tmt&lesson_id=5&subject_id=7.

Tilastokeskus 2023b. Työmarkkinatilastot. Rakenteellinen työttömyys. Viitattu 23.9.2023 https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_tmt&lesson_id=5&subject_id=6.

Tilastokeskus 2023c. Tiedote: Työllisiä ja työttömiä enemmän kesäkuussa 2023 kuin vuotta aiemmin. Viitattu 23.9.2023 https://www.stat.fi/julkaisu/cl89wrk0dsz7i0bw0isvy1fjo

Työ- ja elinkeinoministeriö 2023. Marinin hallituksen työllisyystoimet. Viitattu 1.10.2023 https://tem.fi/marinin-hallituksen-tyollisyystoimet.

Työterveyslaitos 2024. Työkyky. Viitattu 16.2.2024 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky.

Työttömien keskusjärjestö 2023. Vaalitavoitteet 2023 – työttömille ihmisarvoa kunnioittavaa työtä ja toimeentuloa. Viitattu 1.6.2023 https://tyottomat.fi/ajankohtaista/vaalitavoitteet-2023/.

Valtioneuvosto 2019. Marinin hallitus nimitettiin. Viitattu 1.10.2023 https://valtioneuvosto.fi/-//10616/marinin-hallitus-nimitettiin.

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 16.2.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165042/Paaministeri-Petteri-Orpon-hallituksen-ohjelma-20062023.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Valtioneuvosto 2023. Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin. Viitattu 1.10.2023 https://valtioneuvosto.fi/-//10616/paaministeri-orpon-hallitus-nimitettiin.

Valtioneuvosto 2022. Mikä sote-uudistus? Viitattu 1.10.2023 https://soteuudistus.fi/uudistus-lyhyesti-.

Van Gerven, M., Mesiäislehto, M., Saikku, P. & Ollonqvist, J. 2022. Blogi: Tieto käyttöön! Työikäisten pitkäaikaistyöttömien polut työllisyyteen ovat usein pitkät ja mutkaiset. Viitattu 04.04.2023 https://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/tyoikaisten-pitkaaikaistyottomien-polut-tyollisyyteen-ovat-usein-pitkat-ja-mutkaiset.

Villman A. 2023. Hallitusohjelmassa sovitut työttömyysturvan leikkaukset vaikuttavat laajasti ansiosidonnaisen saajiin. TYJ. Viitattu 28.9.2023 https://www.sttinfo.fi/tiedote/69993532/hallitusohjelmassa-sovitut-tyottomyysturvan-leikkaukset-vaikuttavat-laajasti-ansiosidonnaisen-saajiin?publisherId=25060118&lang=fi.

World Health Organization 2013. How to use the ICF: A practical manual for using the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). Exposure draft for comment. Geneva: WHO. Viitattu 10.2.2024 https://cdn.who.int/media/docs/default-source/classification/icf/drafticfpracticalmanual2.pdf?sfvrsn=8a214b01_4&download=true.

Worach-Kardas, H. & Kostrzewski, S. 2013. Quality of Life and Health State of Long – Term Unemployed in Older Production Age. Applied Research Quality Life 2014, 9, 335–353. Viitattu 10.2.2024 https://doi.org/10.1007/s11482-013-9240-z.

World Economic Forum 2020. The Future of Jobs Report 2020. Viitattu 9.2.2024 https://www3.weforum.org/docs/WEF_Future_of_Jobs_2020.pdf.

LIITTEET

Liite 1. Muistilista kutyn toimintapäivien määrittämiseen ja arviointiin

Liite 2. Lomakehaastattelu

Liite 3. Tiedote opinnäytetyötutkimuksesta

Laadunhallintastandardilla vaikuttavuutta ohjelmistoyrityksen toimintaan

Tekijä: Matias Ylivallo

Efficacy of quality management standard on software company’s operations

The purpose of the thesis was to create for internal use, an implementation plan for a software industry organization to adopt a quality management standard and to evaluate the impact of it on the organization’s operations. The thesis also aimed to identify the standardized processes in the technology sector for quality management systems and to determine the crucial processes for the organization’s operations. The thesis also investigated the current state of the company’s internal processes, identified processes in need of improvement, and assessed the potential benefits of improving those processes. The primary knowledge base for the thesis was the ISO 9001 standard, that served as the cornerstone of quality management. Understanding the standard was crucial for examining the plans and the results of quality management implementation.

The research methodology employed in the thesis was a constructive research approach, complemented by qualitative online surveys. The two surveys were targeted separately at the employees and to the management of the organization, aiming to identify weaknesses in the current processes and to gain an overall understanding from both perspectives.

Based on the survey responses, dissatisfaction was observed among both employees and management regarding the current organization’s communication methods, process management, and documentation. To improve the effectiveness of the internal implementation plan, it was recommended to the organization to create an annual plan for the company’s quality system adoption. Building on the current state analysis, the implementation plan was made to focus on addressing the problem areas and recommended allocating additional resources to those. Due to the general nature of the employee survey, conducting more targeted surveys and workshops was also recommended to gather more additional information, allowing for the identification and correction of possible underlying reasons behind the identified problems within the organization.

Keywords: ISO standards, quality management, quality systems, efficacy, software sector

Johdanto

Yrityksen ja liiketoiminnan kasvaessa vaadittavat laatuvaatimukset kasvavat samalla. Projektien läpiviennin ja tulosten hyödynnettävyyden kannalta käytettävien prosessien standardisointi on hyödyllistä pitkällä aikavälillä itse yritykselle ja sen asiakasorganisaatioille. Lisäksi standardeja hyödyntämällä yritys voi hakea suurempaa vaikuttavuutta.

Standardit ovat julkaisuja, joihin on määritelty yhteisesti hyväksyttyjä vaatimuksia, suosituksia ja ominaisuuksia, joita voidaan soveltaa esimerkiksi: tuotteisiin tai palveluihin (Suomen standardisoimisliitto 2023a). Liiketoiminnalle standardisointi voi olla hyvä ja tehokas työkalu, tuottaen monia hyötyjä, mutta huonosti tai väärin toteutettuna se voi myös aiheuttaa huomattavaa haittaa (Ali-Vehmas, Heikkilä & Rissanen. 2020).

Yrityksen ottaessa osaa suuriin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin kilpailutuksiin usein vastaan tulevat eritellyt laatuvaatimusstandardit, laadunseuraamisprosessit ja muut kasvavat vaatimukset (Valtioneuvosto 2023). Muut organisaatiot voivat myös usein suosia yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, jotka ovat sertifioituja tai viestivät sen toisella tavalla, että yrityksen toiminta on laatuvaatimusten mukaista (Lindroos 2021). Yritysten kasvun edesauttamiseksi on myös tärkeää synnyttää isompia toisiinsa yhteensopivia ekosysteemeitä (Ali-Vehmas ym. 2020).

Tämä opinnäytetyö on toteutettu Arctic Connect Oy:n ja Arcturia Oy:n muodostamalle organisaatiolle (myöhemmin konserni), joka tuottaa palveluita Suomessa ja Euroopassa videoneuvottelualalla.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat tekniikan alan standardisoidut prosessit laadunhallinnan järjestelmille, selvittää mitkä ovat konsernin oman toiminnan kannalta tärkeimpiä prosesseja ja tuottaa konsernin sisäiseen käyttöön yksilöity laatustandardin käyttöönottosuunnitelma ja arvioida laadunhallintastandardin vaikuttavuutta konsernin toiminnassa.

Selvitystyön pohjalta opinnäytetyön aikana keskityttiin tarkemmin ISO 9001 -laatustandardiin, sen vaatimuksiin ja konsernin nykyisiin valmiuksiin ottaa standardi käyttöön. Työn tavoitteena oli selvittää konsernin sisäisten prosessien nykytilaa, mitkä nykyiset prosessit vaativat kehittämistä ja minkä prosessien kehittämisestä konsernille saadaan suurin vaikuttavuus. Työssä toisena tavoitteena oli löytää kohtia prosesseissa, joiden korjaamisesta saadaan yritykselle suurin positiivinen vaikutus. Lisäksi tehty selvitystyö, resurssien ohjaus ja ohjeistus loi pohjaa yritykselle laatustandardien käyttöönottoon ja käyttöönoton jälkeiseen yritystoimintaan.

Konsernin laajentaessa toimintaansa nousevat asiakastyytyväisyys ja laadunhallinta tärkeiksi kriteereiksi palveluja tuotettaessa. ISO 9001 -sertifikaatti on osoitus yrityksen sitoutumisesta laatuun. Lisäksi myös mahdolliset asiakasorganisaatiot voivat kokea ISO-standardia noudattavan organisaation omistautumisen laatuun luotettavampana, joka viestii asiakasorganisaatiolle, että kilpailukyvyn saavuttaminen muihin toimijoihin verratessa on mahdollista. (Lindroos 2021.)

Tässä vaiheessa yrityksen kasvua hallinto näkee ISO-standardisoinnin kohtuullisena työkaluna toiminnan parantamiseen. Tätä näkökulmaa myös puoltaa tutkimus Costs and benefits of ISO 9000 series: a practical study (Leung & Chan 1999), jossa todetaan, että useimmat yritykset pitivät ISO 9000 -sertifiointia hankkimisen arvoisena. Leungin ja Chain tutkimuksessa haastateltujen yritysten perusteella, hyvin harvat yritykset katsovat ISO 9001 -sertifioinnin olleen kallis ja tarpeeton prosessi. Tutkimuksen mukaan enemmistö yrityksistä raportoi, että sertifioinnin kokonaishyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset ja että sertifiointiin tarvittavat resurssit ovat vähäiset tai ainakin kohtuulliset.

Standardien käyttöönoton hyötyjen tulee siis ylittää siitä syntyvät kustannukset, jotta yritykselle saadaan suurin mahdollinen hyöty aikaan (Ali-Vehmas ym. 2020). Aban ja Badarin (2013) mukaan aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että ISO 9000 -standardisoinnin rahallinen hyöty on pitkällä aikavälillä positiivinen, mutta huomauttavat, että standardisointia ei saa pitää nopeana ratkaisuna mahdollisiin ongelmiin.

Kilpailuedun saavuttamisessa sertifiointi voi olla erittäin hyödyllistä. Pelkästään standardien sertifiointi voi avata uusia mahdollisia yhteistyötahoja. Lisäksi nykysuuntauksien mukaan standardisoinnin merkitys kasvaa ainoastaan kasvaa maailmanlaajuisilla markkinoilla ja standardeja hyödyntävä organisaatioiden välinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää globaaleissa verkostoissa (Ali-Vehmas ym. 2020.).

Toimintaympäristö

Arctic Connect Oy on Rovaniemellä vuonna 2006 perustettu videoneuvottelualan yritys. Yritys on aloittanut toimintansa tarjoamalla videoneuvottelukonsultaatiota, laajentuessaan yritys on laajentanut toimintaansa myös ohjelmistokehityksen ja tukipalveluiden tuottamisen puolelle. Yrityksen kasvaessa Arctic Connectin rinnalle perustettiin myyntiyhtiö Arcturia Oy ja yhdessä ne toimivat Suomen ja Euroopan tasolla. Myynti ja asennuspalveluita tarjoavia toimipisteitä on Rovaniemen lisäksi Espoossa, Kokkolassa ja Nilsiässä. (Arctic Connect 2023.)

Yrityksen johto

Yrityksen johto koostuu omistajista ja hallituksesta. Johto on vastaanottavainen kehitystehtävään ja standardisointiin. Yrityksen johdon kannalta ISO standardisoinnissa on useita mahdollisia hyötyjä, jotka voivat näkyä yrityksen tuloksessa; selvät suoranaiset hyödyt ovat parantuvissa prosesseissa ja ratkaisujen vaikuttavuuden kasvussa, joita standardisointi edesauttaa.

Standardisointi vaatii laadunhallintakäytäntöjen noudattamista, mikä puolestaan varmistaa, että yrityksen sisäiset prosessit ovat hyvin hallittuja ja täten lopputuotteet ovat laadukkaita. Sertifioinnin tarpeen on lähtökohtaisesti tultava yrityksen johdolta; suurimman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi yrityksen johdon tulee sitoutua kehittämisprosessiin, prosessi ei voi olla vain muutaman työntekijän ajatus. (Suomen standardisoimisliitto 2023; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 66.)

Standardisointi parantaa myös riskienhallintaa, joka auttaa yritystä projektien suorittamisessa ja vaikuttaa suoraan niiden onnistumiseen (Suomen standardisoimisliitto 2015b, 32). ISO 9001 -sertifikaatti voi antaa yritykselle kansainvälisen laatumerkin, joka voi myös helpottaa yhteistyön aloittamista kansainvälisten organisaatioiden kanssa yrityksen hakiessa lisäkasvua Pohjoismaiden ulkopuolelta (Lindroos 2021).

Kehitystiimi

Rovaniemellä toimivan Arctic Connectin kehitystiimi vastaa laajojen räätälöityjen ja yleislaatuisten ohjelmistoprojektien toteuttamisesta. Kehitystiimi lisäksi ylläpitää ja kehittää myös yrityksen tuottamaan videoneuvottelualustaa, joka on käytössä laajalti ympäri Suomea muun muassa kotihoiva käytössä.

Yrityksen sisäinen kehitystiimi hyötyy merkittävästi ISO 9001 -standardisoinnista, ja standardisoinnin prosessin aloittaminen perustuu kehitystiimin asiakkaiden tarpeesta, halusta parempaan asiakastyytyväisyyteen ja tiimin omasta tarpeesta tehostaa omaa toimintaansa. Yritys, joka sitoutuu seuraamaan ISO 9001 -standardia, viestii asiakkailleen kaikkia edellä mainittuja arvoja (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8).

Standardi parantaa myös tiimin sitoutumista jatkuvan parantamisen periaatteeseen. Omaksuessaan nämä periaatteet, tiimi pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa, tuottamaan entistä laadukkaampia tuotteita ja ratkaisuja. Tämä luo laadukkaan pohjan innovaatioille ja parannuksille, mikä puolestaan edistää kehitystiimin ammattitaitoa ja parantaa tuotantoprosessien tehokkuutta (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8–11).

Standardien mukainen toiminta voi myös edistää tiimityöskentelyä ja parantaa viestintää kehitystiimin sisällä. Selkeät toimintamallit ja vastuunjakojärjestelmät, jotka ovat osa standardointiprosessia, parantavat yhteistyötä eri osapuolten välillä. Lisäksi tiimityöskentelyn vahvistaminen ja avoin viestintä luovat myönteisempää ilmapiiriä, joka tukee parempaa yhteistyötä ja tehokkaampaa tekemistä. Tämä kaikki yhdessä edistää kehitystiimin kykyä vastata asiakastarpeisiin, parantaa tuotteiden laatua ja vahvistaa tiimin kokonaisvaltaista suorituskykyä. (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8–11).

Palvelukeskus

Ympäri Suomea toimiva palvelukeskus vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja suorittaa asennuksia tai purkuja. Asiakastarpeitten mukaan palvelukeskus myös ylläpitää laitteistoja ja tuottaa muun muassa livelähetys tapahtumia palveluna.

ISO 9001 -standardi vaikuttaa positiivisesti yrityksen tukipalvelun toimintaan. Standardisointi tarjoaa mahdollisuuden tehostaa tukipalveluiden toimintaa ja paremmin optimoi resurssien käyttöä. Standardoinnista seuraava dokumentaatio yhdenmukaistaa asiakasorganisaatioiden saamaa palvelua ja mahdollistaa laadukkaamman asiakaspalvelu kokemuksen. (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8)

Standardoidut toimintamallit varmistavat, että jokaisen palvelukeskuksessa toimivan henkilön vastaukset asiakkaiden kysymyksiin ovat mallinnettuja ja noudattavat samoja prosesseja. Tämä luo selkeän ja yhtenäisen kokonaisuuden tekemiselle, mikä edesauttaa tehokasta ja tasalaatuista palvelun tarjoamista asiakkaille. (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 10.)

Asiakasorganisaatiot myös hyötyvät nopeammista ratkaisuista ja paremmasta palvelukokemuksesta, kun palvelukeskuksen henkilöstö toimii standardoitujen toimintamallien mukaisesti. Tämä puolestaan parantaa asiakastyytyväisyyttä ja tukipalvelutoiminnan tehokkuutta (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8).

Myynti

Konsernin sisällä toimiva myyntiorganisaatio markkinoi lähes yksinomaan laitteita ja palveluita asiakasorganisaatioille. Standardisointi mahdollistaa paremman prosessin asiakkaille ongelmatilanteissa ja antaa yritykselle mahdollisuudet osallistua isompiin kansallisiin ja monikansallisiin kilpailutuksiin, joissa nykyään vaatimuksena on, että yritys täyttää ISO-standardeja.

ISO 9001 -standardi vaikuttaa myönteisesti yrityksen myyntiorganisaatioon, joka keskittyy pääasiassa laitteiden ja palveluiden markkinointiin. Standardisointi luo luotettavan toimintamallin, erityisesti tilanteisiin, joissa asiakasorganisaatiot kohtaavat ongelmia. Myynti hyötyy standardin tuomista rakenteista ja toimintamalleista, jotka mahdollistavat tehokkaamman ja johdonmukaisemman asiakaspalvelun (Aba & Badar 2013; Suomen standardisoimisliitto 2015a, 10–11).

Standardoidut prosessit tukevat myyntiorganisaatiota tarjoamalla selkeän viitekehyksen toiminnalle. Tämä auttaa myyntitiimiä reagoimaan nopeasti asiakastarpeisiin ja ratkaisemaan mahdolliset ongelmat tehokkaasti. Asiakasorganisaatiot arvostavat luotettavaa ja yhdenmukaista palvelua, mikä voi parantaa asiakastyytyväisyyttä ja lisätä pitkäaikaisia asiakkuuksia (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8).

Lisäksi ISO 9001 -standardin noudattaminen antaa myynnille mahdollisuuden osallistua laajempiin kilpailutuksiin. Monet kilpailutukset edellyttävät, että yritys täyttää tiettyjä ISO-standardeja tai muita vastaavia vaatimuksia prosessiensa suhteen. Standardi voi siis avata pääsyn uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin ja laajentaa yrityksen kilpailukykyä kansallisilla markkinoilla (Suomen standardisoimisliitto 2015a, 8).

Asiakasympäristöt

Asiakasympäristöt koostuvat pk-yrityksistä, valtionvirastoista, kunnista ja muista terveydenhuollon sekotorin palveluntarjoajista. Näillä organisaatioilla on paljon erilaisia vaatimuksia tuotettaville palveluilla. Opinnäytetyön kannalta tärkeintä ISO 9001- standardisoinnissa on tuoda hyötyä myös asiakasorganisaatioille. Standardi mahdollistaa laadukkaampien palveluiden tuottamisen ja näyttää asiakkaille, että yrityksen toiminta on standardisoitu ja on mahdollisesti luotettavampi kuin, toinen vastaava yritys.

Asiakkaat voivat luottaa siihen, että yhteistyökumppani täyttää korkeita laatuvaatimuksia, mikä edistää asiakasluottamusta. Tämä puolestaan tekee yrityksestä houkuttelevamman vaihtoehdon verrattuna kilpaileviin organisaatioihin, jotka eivät välttämättä noudattaisi samoja laatustandardeja. ISO 9001 -standardisointi hyödyttää asiakkaita tarjoamalla laadukkaampia palveluita ja luomalla lisäarvoa luotettavuuden, tehokkuuden ja asiakasluottamuksen kautta. Tämä vahvistaa pitkäaikaisia asiakassuhteita ja edistää asiakasorganisaatioiden omaa tehokasta toimintaa. (Aba & Badar 2013.)

ISO 9001 -laadunhallintastandardi

Opinnäytetyön tietoperusta rakentuu ISO standardisoimisjärjestön tuottaman laadunhallinnan ja laadunvarmistuksen standardisarja 9000 ympärille. Standardisarja ja ISO 9001 -standardi muodostuivat tietoperustan kulmakiveksi, kun selvitettiin tekniikan alan standardisoituja prosesseja laadunhallinnan järjestelmille. Lisäksi selvitystyön aikana luetut tutkimukset ja kehitysprojektit viittasivat kyseiseen standardisarjaan.

ISO

ISO eli International Organization for Standardization on kansainvälinen kansalaisjärjestö. Organisaatio koostuu yli 160 maakohtaisesta järjestöstä, Suomea järjestössä edustaa Suomen Standardisoimisliitto SFS (Suomen standardisoimisliitto 2023c). ISO tuottaa kansainvälisiä standardeja, jotka toimivat suosituksina eri alueilla.

ISO 9000-sarja

Standardisarja koostuu neljästä standardista. ISO 9000:2015 käsittelee laadunhallintajärjestelmien yleisiä perusteita ja sanastoa. ISO 9001:2015 standardin vaatimuksia. ISO 9001 on yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista standardeista, yrityksen hakiessa ISO 9000 standardisointia, tarkoitetaan yleisesti tarkalleen 9001-standardia. ISO 9004:2015 kuvaa organisaation laatua ja sisältää vinkkejä kestävään menestykseen. Sarjan viimeinen standardi ISO 19011:2018 sisältää johtamisjärjestelmien auditoinnin ohjeita. (Suomen standardisoimisliitto 2018.)

ISO 9001

ISO 9001 määrittelee seitsemän laadunhallinnan perustetta, jotka tarjoavat organisaatioille kehyksen suorituskyvyn parantamiseen: asiakaskeskeisyys, johtajuus, ihmisten täysipainoinen osallistuminen, prosessimainen toimintamalli, parantaminen, näyttöön perustuva päätöksenteko, suhteiden hallinta. Nämä periaatteet muodostavat perustan ISO 9001 -standardille, ja niiden soveltamisen tarve riippuu organisaation koosta, luonteesta ja haasteista (Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6).

Asiakaskeskeisyys

Laadunhallinnan päämääränä on varmistaa asiakkaiden tarpeiden täyttäminen. Ymmärtäminen asiakkaiden ja sidosryhmien tarpeista on suurin yksittäinen tekijä menestyksessä. Tuotekehitysvaiheessa huonoja ratkaisuja voidaan välttää, ja palautteen kerääminen tuotteen toimittamisen jälkeen mahdollistaa jatkuvan parantamisen käytännöt (Lecklin & Laine 2009, 18; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6).

Johtajuus

Organisaation johto määrää suunnan ja yrityksen tarkoituksen. He mahdollistavat työntekijöiden pyrkimisen laatutavoitteisiin ja varmistavat resurssien riittävyyden työn suorittamiseen. Johdon sitoutuminen laatutyöskentelyn mahdollistamiseksi ja vastuunotto ovat erittäin tärkeässä roolissa (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6, 13). Ilman johdon jatkuvaa tukea ja laatutyöskentelyn ylläpitämistä, yrityksen on hankala ylläpitää vaadittavia prosesseja (kuvio 1). Vaatimukset ovat kattavia ja yksittäiset henkilöt eivät ilman riittävää tukea pysty pitämään koko laatuprosessia prosessia kasassa.

Kuvio 1. Kaavio yksittäisen prosessin osista (Suomen standardisoimisliitto 2015b, 7).

Ihmisten täysipainoinen osallistuminen

Henkilöstön pätevyys ja osallistuminen parantavat organisaation tuloksentekokykyä. Osallistumista voidaan edistää antamalla tunnustusta henkilöille, tarjoamalla mahdollisuuksia vaikuttaa ja lisäämällä pätevyyttä tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia. Kasvaneen osallistumisen lisäksi nämä toimenpiteet kasvattavat yksilöiden aloitteellisuutta ja lisäävät tyytyväisyyttä. (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6).

Prosessimainen toimintamalli

ISO 9001 edellyttää prosessimaisen toiminnan omaksumista tavoitteiden saavuttamiseksi. Prosessipohjaisella johtamisella saadaan aikaan tehokkuutta. 9001 tarjoaa prosessityöskentelylle PDCA-mallin soveltamista laadunhallintaan (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6). Standardin dokumentaatiossa PDCA-malli on kuvattu osaksi standardin rakennetta; PDCA muodostuu englanninkielisistä sanoista: plan, do, check ja act (kuvio 2). Tuloksia saavutetaan tehokkaammin, kun organisaation toiminnot käsitellään järjestelmässä toisiaan avustavina prosesseina, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Lisäksi prosessimainen lähestymistapa mahdollistaa resurssien tarkemman kohdentamisen keskeisiin prosesseihin.

Kuvio 2. PDCA-malli (suunnittele, toteuta, arvioi, toimi) (Suomen standardisoimisliitto 2015b, 7).

Parantaminen

Jatkuva parantaminen on keskeistä organisaation suorituskyvyn ylläpitämisessä ja uusien mahdollisuuksien luomisessa. Sisäiset auditoinnit ja johdon katselmukset vahvistavat jatkuvan parantamisen kulttuuria. Parantamisen merkittävimmät edut ilmenevät parantumisena prosessien suorituskyvyssä, organisaation toimintakyvyssä ja asiakastyytyväisyydessä (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6). Kun organisaatio sitoutuu syvällisemmin ongelmakohtien syiden tunnistamiseen ja ehkäisevien sekä korjaavien toimenpiteiden määrittämiseen, parantaa se organisaation kykyä ennustaa tulevia trendejä ja mahdollistaa paremman reagoinnin sisäisiin ja ulkoisiin riskeihin sekä mahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

Näyttöön perustuva päätöksenteko

Haluttujen tulosten saavuttaminen edellyttää tietoon perustuvia päätöksiä. Näyttöön perustuva päätöksenteko korostaa datan ja informaation analysoinnin roolia päätöksenteossa, mikä johtaa todennäköisemmin haluttuihin tuloksiin. Seuranta, mittaus ja analysointi kohdistuvat asiakastyytyväisyyteen, suorituskykyyn sekä vaatimustenmukaisuuteen. (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6). Päätösten tekemiseen liittyy yleensä monimutkaisuutta, lisäämättä tietoa ja katselmoimalla aikaisempia tuloksia voivat organisaatiot vaikuttaa päätöksien lopputuloksien onnistumiseen, kun odotukset ja tulkinta perustuu tietoon, ei subjektiiviseen näkemykseen. Tämä prosessi voi olla jo käytössä organisaatioissa, mutta toisella nimellä, esimerkiksi ohjelmistokehityksen kentällä puhutaan usein Data-driven development-ajatusmallista.

Suhteiden hallinta

Olennaisten sidosryhmien vaikutus organisaation suorituskykyyn on merkittävä. Organisaation on hallittava aktiivisesti suhteitaan kaikkiin sidosryhmiin saavuttaakseen optimaalisen prosessien suorituskyvyn, erityisesti toimittaja- ja yhteistyökumppaniverkostoihin tulee kiinnittää huomiota. Hyvin hallitut suhteet ja toimitusketjut mahdollistavat tasaisen laadun tuotteiden ja palveluiden tuottamiselle. (Suomen standardisoimisliitto 2023b; Suomen standardisoimisliitto 2015b, 6.)

Menetelmällinen toteutus

Opinnäytetyön toteutuksessa käytettiin konstruktiivista tutkimusmenetelmää ja käytetty aineisto kerättiin konsernin hallinnolta ja henkilöstöltä kahdella erillisellä verkkokyselyllä.

Tutkimusmenetelmä

Konstruktiivinen tutkimusote on tutkimusmetodologia, joka pyrkii tuottamaan uusia konstruktioita. Lisäksi sen tarkoituksena on ratkaista reaalimaailman ongelmia ja näin edistää kyseistä tieteenalaa. (Lukka 2001.)  Konstruktiivisessa tutkimuksessa pyritään luomaan konkreettisia tuloksia, kuten ohjeita tai käsikirjoja. Tämä tarkoittaa, että tutkijat eivät ainoastaan tarkastele olemassa olevia ongelmia, vaan he myös aktiivisesti kehittävät ratkaisuja, jotka ovat sovellettavissa käytännön tilanteisiin. (Ojasalo ym. 2009, 65–66.)

Konstruktiivinen tutkimus ei ainoastaan tuota uusia ratkaisuja, vaan myös sitoo nämä muutokset aiempaan teoriaan ja tietoon. Tutkijat pyrkivät yhdistämään uudet ratkaisut olemassa olevaan teoreettiseen taustaan, mikä auttaa luomaan yhteyksiä käytännön toiminnan ja tutkimuksen välille. Tämä teoreettinen sitoutuminen voi tuottaa syvempää ymmärrystä siitä, miten uudet ratkaisut sovitetaan osaksi laajempaa kontekstia. Lisäksi konstruktiivinen tutkimus osaltaan madaltaa käytännön kehitystyön ja teoreettisen tutkimuksen eroa. (Ojasalo ym. 2009, 65–68.)

Konstruktiivinen tutkimus keskittyy käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja uusien ratkaisujen kehittämiseen, mikä voi johtaa nopeasti havaittaviin vaikutuksiin käytännön toimintaan ja vallitsevaan tilanteeseen. Konstruktiivinen tutkimus pyrkii lisäksi myös yhdistämään empiirisen tiedon ja teoreettisen ymmärryksen, tämä voi tuottaa tarkempaa tietoa ilmiöistä ja niiden taustalla vaikuttavista voimasuhteista. Tällaista tutkimusta tehdessä tulee käyttäjien tarpeet ottaa huomioon prosessissa (Ojasalo ym. 2009, 65–68).

Lisäksi se voi olla aikaa vievää ja vaatia merkittäviä resursseja. Uusien ratkaisujen suunnittelu, toteutus ja testaaminen voivat vaatia paljon aikaa ja vaivaa. Tällaisissa projekteissa toimeksiantajan on ehdottomasti sitouduttava kehittämiseen ja kehittäminen ei saa olla vain muutaman avaintyöntekijän tai johtajan ajatus (Ojasalo ym. 2009, 65–71).

Konstruktiivisessa tutkimuksessa hyödynnetään lähestymistapaa, jonka tavoitteena on organisaation toiminnan ja käytänteiden muuttaminen, samalla tavoin kuin toimintatutkimuksessakin. Tästä syystä tutkimuksen tulokset voivat olla myös hyvin tilanteesta ja toimijasta riippuvaisia ja soveltua vain tiettyyn tilanteeseen tai ympäristöön. Tämä voi rajoittaa tulosten hyödynnettävyyttä laajemmin. Lisäksi on huomattava, että tuotettujen ratkaisujen toimivuutta voidaan tarkastella myöhemmin, jolloin tehdyn työn raporteista voi puuttua muille lähestymistavoille tyypillinen ratkaisun testaus. Tämä tulosten puute näkyy erityisesti, kun tehdyn työn aikataulu on sidottu muuhun kuin sen organisaation aikatauluun jolle työ tehdään, esimerkiksi kun on kyse opinnäytetyöstä. (Ojasalo ym. 2009, 65–68.)

Aineiston kerääminen ja analysointi

Käyttöönottosuunnitelman tarpeiden järjestystä kartoitettiin ja kohdennettiin Arctic Connect Oy:n ja Arcturia Oy:n muodostamalle konsernille tehdyllä verkkokyselyillä. Kyselyitä toteutettiin kaksi kappaletta, kyselyiden alustana käytettiin Microsoft Forms -kyselyalustaa ja kyselyt toteutettiin tammikuun 2024 aikana. Verkkokysely valittiin kyselyiden toteuttamismalliksi, koska saatu data oli jo valmiiksi litteroitu, mikä helpotti tiedon käsittelyä ja analysointia.

Kyselyiden toteutus

Ensimmäinen laajempi laadullinen kysely esitettiin yrityksen hallinnolle. Toinen kysely tuotettiin hallinnon kyselystä yksinkertaistetummalla ja henkilöstölle suunnatulla määrällisellä kyselyllä. Hallinnolle osoitetulla kyselyllä kartoitettiin yritysten johdon sitoutumista ja näkemyksiä toiminnan nykytasosta. Molemmat kyselyt sisälsivät määrällisiä ja laadullisia kysymyksiä. Saaranen-Kauppisen ja Puusniekan (2006a) mukaan on hyväksyttävää käyttää molempia kysymystyyppejä, sillä toisinaan tutkimus vaatii sitä. Tässä tutkimuksessa määrällisillä kysymyksillä pyrittiin löytämään ilmiöitä ja laadulliset kysymykset pyrkivät löytämään vastauksia määrällisten kysymysten tuloksille.

Työntekijöille suunnatussa kyselyssä pyrittiin kartoittamaan heidän näkemyksiään organisaation nykytilanteesta, sekä saamaan tietoa liittyen laatujärjestelmän käyttöönoton mahdollisiin etuihin ja haittoihin. Kyselyn avulla hankitut tiedot ovat olennainen osa organisaation päätöksenteon kannalta, sillä ne tarjoavat arvokasta tietoa työntekijöiden odotuksista ja huolenaiheista hallinnolle.

Kyselyn eettisyys ja luotettavuus

Opinnäytetyön kyselyyn osallistuvilla oli mahdollisuus päättää, osallistuvatko he tutkimukseen. Hirsjärven ja Hurmeen (2008, 19–20) mukaan se on tärkeä osa tutkimuksen eettisyyttä. Kyselyn alustuksessa kerrottiin kyselyn ja opinnäytetyön tarkoitus ja että kyselyiden vastaukset pysyivät anonyymeinä.

Kyselyn aineistoa voidaan pitää luotettavana, koska kaikki konsernin jäsenet saivat vapaaehtoisesti osallistua kyselyyn. Luotettavuutta voidaan lisäksi arvioida kysymysten laadun ja vastausten teknisen laadun perusteella. Molempien kyselyiden kysymykset esitettiin toimeksiantajalle ennen kyselyiden julkaisua (liitteet 1 & 2).

Anonyymien verkkokyselyn tarkoituksena oli luoda avoin keskusteluympäristö, jossa työntekijät pystyivät ilmaisemaan näkemyksiään laatujärjestelmän tuomista mahdollisista eduista, kuten tehostetusta prosessinhallinnasta. Jos aineistoa olisi hankittu esimerkiksi ryhmähaastattelulla, eivät henkilöstön jäsenet olisivat välttämättä kertoneet heidän todellisia näkemyksiään (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006b). Kyselyssä lisäksi kartoitettiin näkemyksiä myös mahdollisista haitoista, kuten lisääntyvistä hallinnollisista vaatimuksista ja tulevien muutosten aiheuttamasta mahdollisesta epävarmuudesta.

Työntekijöille suunnattuun verkkokyselyn osioon vastasi 12 yrityskonsernin työntekijää, joka vastaa 100 % yrityksen työntekijöistä. Kyselyä voidaan pitää onnistuneena, kun vastausprosentti on yli 70 % (Luoto 2009). Laaja osallistuminen viittaa myös osaksi työntekijöiden kiinnostukseen, sitoutumiseen yritysten toiminnan kehitykseen ja päätöksentekoon. Yrityskonsernin koko myös on vaikuttava asia, viestinnän ollessa kevyttä ja kaikkien ollessa paikalla verkkopalaverissa, jossa kyselyn järjestämisestä tiedotetaan, se itsessään laskee kynnystä alkaa vastaamaan kyselyyn.

Hallinnon osalta tilanne oli erilainen, sillä päättymispäivään mennessä kyselyyn vastasi kaksi kolmesta hallinnon henkilöstä. Hallinnon vastausprosentti on kaksi kolmasosaa, joka on lähellä kriittistä 60 % rajaa, jota Luoto (2009) pitää tärkeänä tulosten laadun kannalta. Lisäksi Luoton (2009) mukaan vastausten otannan ollessa erittäin pieni, täytyy erityistä varovaisuutta käyttää tuloksia tutkiessa.

Vaikka kaikki hallinnon jäsenet eivät vastanneet kyselyyn, saadut vastaukset ovat silti merkityksellisiä, kun otetaan huomioon hallinnon rooli päätöksenteossa ja strategisessa suunnittelussa. On myös erityisen tärkeää, että hallinto käyttää kyselystä saatuja tuloksia hyväkseen arvioidessaan organisaation vahvuuksia ja mahdollisia kehityskohteita, jotta voidaan varmistaa, että päätöksenteko ja organisaation kehitystoimet heijastavat laajemmin työntekijöiden kokemuksia ja hallinnon odotuksia.

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi

Ennen kyselyiden järjestämistä hallinnolle ja henkilöstölle esitettävissä kyselyssä kysymykset kategorisoitiin etukäteen. Hallinnon kyselyn versiossa oli 38 kysymystä ja kysely keskittyi kymmenen aihealueen ympärille: johdon sitoutuminen, työntekijöiden sitoutuminen, nykytilanteen arviointi, jatkuva kehittäminen, resurssit, aikataulu, kommunikaatio, riskien- ja muutoksen hallinta, dokumentaatio. Henkilöstölle esitettävässä kyselyssä kysymyksiä oli 18 kappaletta, aihealueita oli viisi: yleinen taso, työntekijöiden sitoutuminen, nykytilan arviointi, jatkuva kehittäminen, dokumentaatio.

Sisällönanalyysi on vaiheittainen menetelmä (kuvio 3) jolla tutkitaan ja jäsennetään laadullista tai määrällistä tietoa, kuten tekstejä, kuvia tai muita sisältöjä, systemaattisesti ja tarkasti. Tämä analyysimuoto auttaa paljastamaan piileviä merkityksiä ja rakenteita tarkastelemalla niitä ja kiinnittäen tulokset tiettyyn korkeamman tason kontekstiin. (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 4–10; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006c.)

Kuvio 3. Sisällönanalyysin etenemisen vaiheet (Elo ym. 2022, 5).

Kyselyn laatimisen aikana muodostuneet kategoriat antoivat lähtökohdat deduktiiviselle sisällönanalyysille. Deduktiivinen lähestymistapa perustuu ennalta määrättyihin käsitteisiin tai teoreettisiin kehyksiin, joihin sovelletaan etukäteen määriteltyjä kategorioita tai teemoja analysoitavaa aineistoa käsiteltäessä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006d).

Aineiston purkamisen ja koodauksen aikana oli havaittavissa vastausten sisällössä yhteisiä tekijöitä, jotka poikkesivat kyselyn laadinnan aikana määritellyistä aihealueista. Sisällönanalyysin suorittamisessa siirryttiin induktiiviseen tapaan. Induktiivinen sisällönanalyysi, ei pohjaudu ennalta määritettyihin teorioihin tai rakenteisiin ja siinä tutkija luo aineiston pohjalta analyysin yleiset teemat (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006d).

Koodien yhdistämisen aikana alakategorioiksi muodostui, työn suunnittelu kommunikaatio ja dokumentaatio (liite 3). Pääkategoriaksi osoittautui prosessien hallinta, joka Harisalon (2008, 13) mukaan on suurin osa yrityksen kokonaistoimintaa. Työnsuunnittelu, kommunikaatio ja dokumentaatio ovat tärkeä osa yrityksen prosesseja ja täten sopivat alakategoriaksi.

Tulokset

Aineistoanalyysin avulla tunnistettiin nykytilanteen vahvuudet ja heikkoudet, sekä voitiin ennakoivasti arvioida, miten laatujärjestelmän käyttöönotto voi vaikuttaa henkilöstön työskentelyyn. Vastaukset toivat esille kohtia, joihin yrityksen tulee panostaa erityisesti ja kyseiset kohdat nostettiin laatujärjestelmänkäyttöönottosuunnitelmassa korkeammalle prioriteetille.

Aineistonlähtöisen analyysin ja käytetyn tiedonkeruumenetelmän avulla saadut tulokset loivat pohjaa yrityksen strategiselle suunnittelulle ja samalla auttavat yrityskonsernia suuntaamaan laatujärjestelmän käyttöönoton niin, että prosessi ottaa huomioon työntekijöiden näkökulmat ja mahdollistaa heidän osallistumisensa prosessin kehittämiseen. Lisäksi yrityksen hallinnon osalta toteutettujen kyselyiden pohjalta voidaan alkaa suunnittelemaan mahdollisia muutoksia yrityskonsernin muihinkin toiminnallisiin prosesseihin.

Kyselyiden tulosten perusteella yrityksen tulee ennen laatujärjestelmän käyttöönottoa parantaa kokonaisvaltaisesti prosessien hallintaa, sisäistä kommunikaatiota ja kuvattava paremmin nykyiset dokumentaatiokäytänteet, jotta mahdollisen laatujärjestelmän perusvaatimukset saadaan täytettyä. Kun nämä asiat korjataan, korjaantuvat samalla myös työn suunnittelun ongelmakohdat.

Hallinnon kyselyn tulosten pohjalta on huomionarvoista, että tällä hetkellä laatujärjestelmän käyttöönottoon ei ole varattu ylimääräisiä resursseja, ja käyttöönotto on suunniteltu tapahtuvaksi yleisen työn ohessa. Tämä voi osaltaan aiheuttaa hidasteita käyttöönottoprojektissa. On tärkeää, että organisaatio harkitsee resurssien kohdentamista käyttöönottoprojektiin, jotta varmistetaan sen sujuva eteneminen ja mahdollisten haasteiden nopea ratkaiseminen. Vaikka käyttöönottoprojektin odotetaan valmistuvan vuoden 2024 lopulla ja sertifiointia suunnitellaan vuodelle 2025, lisäresurssien varmistaminen voi olla keskeistä projektin onnistumisen kannalta ja varmistaa asetettujen aikataulujen noudattamisen.

Kuvio 4. Nykyisen työmallin heikkoudet työntekijöiden ja hallinnon näkökulmasta.

Tuloksista kävi ilmi selkeästi nykyisen työmallin heikkoudet, erityisesti liittyen kommunikaatioon ja havaittuun tehottomuuteen (kuvio 4). Saaduista vastauksista kävi ilmi, että sekä hallinnon että työntekijöiden puolelta vähintään puolet vastaajista olivat yhtä mieltä näistä havaituista ongelmista.

Kommunikaatioon liittyvät haasteet ja työn tehottomuus ovat siis ilmeisiä ongelmia organisaatiossa. Nämä havainnot korostavat tarvetta tarkastella ja mahdollisesti päivittää nykyisiä toimintamalleja, jotta voidaan parantaa viestintää ja tehostaa prosessien toimintaa yrityskonsernin sisällä.

Vastausten pohjalta, on olennaista käynnistää tarkempi prosessi, analyysi ja keskustelu näiden heikkouksien syiden ymmärtämiseksi ja tehokkaiden korjaustoimenpiteiden suunnittelemiseksi. Yrityksen sisällä tätä ongelmaa voidaan alkaa ratkomaan, järjestämällä esimerkiksi workshop tapahtuma tai koulutus aiheena ovat nämä ongelmat.

Kuvio 5. Nykyisen työmallin vahvuudet, työntekijöiden ja hallinnon näkökulmasta.

Koska hallinnossa on vähemmän henkilöstöä kuin suorittavia työntekijöitä, näkyy se ylikorostetusti vastausprosenteissa (kuvio 5). Lisäksi molempien kyselyiden vastaavissa kysymyksissä 8 ja 5 “Hyvät asiat nykyisessä työmallissa?” vastausvaihtoehdossa oleva rajoite “valitse enintään neljä” rajoittavat hallinnolta saatavaa näkemystä suhteessa työntekijöiltä saatuihin tuloksiin, koska vastaajia on huomattavasti vähemmän (liitteet 1 & 2). Tästä syystä, ei kaikista kohdista voida tehdä suoria johtopäätöksiä, koska valittavia vaihtoehtoja oli rajallinen määrä. Nykyisen työmallin arviointia tulee tehdä jatkossa käyttämällä arviointiasteikko kysymysmallia. Arviointiasteikko soveltuu paremmin mittaamaan vaihtelevia mielipiteitä ja käsityksiä, toisin kuin täysin strukturoitu kysely, varsinkin kun otanta on pieni (Nguyen 2023).

Työntekijät ja hallinto olivat samaa mieltä nykyisen työmallin joustavuudesta. Työntekijöistä hieman yli kaksi viidesosaa piti myös työntekijöiden kehittämistä nykyisenä yrityksen vahvuutena. Ainoastaan kolmasosa työntekijöistä piti nykyistä työmallia tehokkaana.

Kuvio 6. Työntekijöiden ja hallinnon odotukset laatujärjestelmän hyödyille.

Tärkeimmäksi odotukseksi laatujärjestelmälle muodostui lähes yksimielisesti prosessien selkeyttäminen. Työntekijöiden mielestä myös kommunikaatioon ja tiedottamiseen odotetaan selvää parannusta. Hallinto puolestaan prosessien lisäksi vaikuttaa odottavan laatujärjestelmältä selkeämpää vastuunjakoa. (Kuvio 6.)

Kommunikaatio

Organisaation kommunikaatiossa havaittiin puutteita, vaikka prosessit ovatkin olemassa yrityksen sisällä metatasolla. Viikoittaiset palaverit ja stand-up- kokoukset ovat osa vakiintunutta toimintaa, mutta siitä huolimatta tiedonkulussa ilmenee katkoksia. Ongelma viittaa siihen, että vaikka vuorovaikutuksen perusteet on asetettu, tiedon jakamisen tehokkuudessa ja läpinäkyvyydessä on edelleen haasteita. Jotta organisaatio voisi hyödyntää täysimääräisesti jo olemassa olevia prosessejaan, on tärkeää tunnistaa ja korjata nämä kommunikaatiokatkokset. Tämä voisi sisältää parannuksia viestintäkanavissa, tiedonvaihdon rutiineissa tai selkeyttävissä ohjeistuksissa, jotka edistävät avoimuutta ja tiedon saumatonta liikkumista organisaatiossa. Henkilöstön kyselyn kysymykseen 10 “Miten haluaisit osallistua prosessien kehittämiseen jatkossa?” saatu vastaus kuvaa nykytilannetta henkilöstön jäsenen näkökulmasta, mikä tuo kommunikaation puutteen vaikutukset esiin (liite 2).

Vaikka prosessi ei koskisi minua työn osalta niin olisi mukava olla edes kartalla missä mennään ja mitä uutta on tulossa. Ettei tule tilanteita, että pyydetään tekemään jotain, josta kuulee siinä tilanteessa ensimmäistä kertaa. (h8)

[…] Kommunikaation kanssa jokainen tuntemani yritys kipuilee aina jollain tasolla. On aina hyvä, että yrityksestä löytyy eri persoonia, mutta he ymmärtää asiat omalla tavalla sekä käyttää omia kanavia mikä heille on paras sisäistääksensä informaation. (h13)

Vastaus hallinnon kyselyn kysymykseen 11 “Mitä ongelmia nykyisissä menetelmissä on?” kuvastaa puolestaan, että yrityksen sisällä on tunnistettu puutteet kommunikaatiossa (liite 1). Lisäksi ymmärretään, että kaikki yritykset jollakin tavalla on tekemissä kommunikaatio-ongelmien kanssa. Yrityskonsernin rakenteen ollessa hyvin matala, koko henkilöstön vuorovaikutustaidot tulevat suureksi osaksi arkipäiväistä toimintaa, lisäksi jokaisen oma tapa kommunikoida, joka ei ole erikseen määritelty, lisää mahdollisia katkoksia kommunikaatiossa.

Kyselytulosten perusteella korostuu tarve parantaa yrityksen sisäistä kommunikaatiota ja selkeyttää nykyisiä käytäntöjä ennen laatujärjestelmän käyttöönottoa. Selkeämpi ja avoimempi kommunikaatio on avainasemassa, jotta kaikki sidosryhmät ymmärtävät laatujärjestelmän käyttöönoton tavoitteet ja vaatimukset. Parannettu sisäinen viestintä auttaa myös vähentämään mahdollisia vastustuksen tai epäselvyyksien aiheuttamia haasteita käyttöönoton aikana.

Prosessien hallinta

Prosessien hallinta on keskeinen osa yrityksen toimintaa, kattaen koko organisaation toiminnan alleen. Kommunikaatio muodostaa tärkeän osan prosessien hallintaa, sillä se edistää sujuvaa yhteistyötä ja tiedonkulua eri osastojen välillä. Lisäksi dokumentaatio toimii tukena sekä prosessien hallinnassa että tehokkaassa kommunikaatiossa, tarjoten rakenteen ja tallentamisen mahdollisuuden.

Dokumentaation ja kommunikaation ohella, myös tavallisten työtehtävien suorittaminen parhaalla mahdollisella tavalla vaatii työn suunnittelua. Laatujärjestelmän käyttöönotto tuo yritykselle työntekijöiden haluamaa rakennetta, kun kaikilla on samat säännöt ja prosessit käytössään. Yrityksen prosessien nykytilaa kuvaa henkilöstön kyselyssä kysymykseen 8 “Mitä ongelmia nykyisissä menetelmissä on?” saatu vastaus, mikä kertoo puutteesta työn suunnittelussa (liite 2).

Tekemistä ei ole varsinaisesti suunniteltu ja se menee lähinnä omalla painollaan kunkin omia vanhoja tuttuja kaavoja noudattaen. (h5)

Tehokkuuden ja suorituskyvyn nostaminen uusille tasoille edellyttää huolellista suunnittelua prosessien ja tekemisen ympärillä. Näillä parannuksilla voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti yrityksen menestykseen. Suunnitelmallinen lähestymistapa mahdollistaa kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, miten eri osa-alueet voivat synergisesti tukea toinen toisiaan ja edistää organisaation tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Pohdinta

Opinnäytetyön kyselyistä saadut tulokset korostivat tarvetta konsernin sisäiselle laatujärjestelmän käyttöönottokäsikirjalle, joka on välttämätön, kun organisaatio pyrkii nopeaan laatujärjestelmän käyttöönottoprosessin käynnistämiseen ja laatujärjestelmän osioiden toteuttamiseen. Käsikirja toimii merkittävänä työkaluna varmistaen prosessin onnistumisen. Lisäksi se auttaa organisaation jäseniä ymmärtämään ne prosessit ja standardit, joita laatujärjestelmän integraatio tuo mukanaan.

Hallinnolta saatujen aikataulua koskevien vastausten valossa on selvää, että käyttöönottokäsikirjan laatimiseen liittyi kiireellinen tarve. Yrityksen tulee ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin prosessien käynnistämiseksi ja käyttöönottokäsikirjan hyödyntämiseksi, jos aikataulussa halutaan pysyä. Prosessien kiihdyttäminen voi sisältää esimerkiksi resurssien kohdentamista dokumentaation laadintaan, prosessien suunnitteluun, tarpeellisten koulutusten tai workshop-päivien järjestämistä henkilöstölle ja tehokkaiden viestintäkanavien luomista ensisijaisesti.

Nopea reagointi aikataulu- ja prosessienkehittämistarpeeseen varmistaa, että laatujärjestelmän käyttöönotto tapahtuu sujuvasti ja että kaikki osapuolet ovat valmiita noudattamaan uusia käytäntöjä ja standardeja niiden tullessa osaksi arkipäiväistä työntekoa. Laatujärjestelmän käyttöönottokäsikirjan avulla varmistetaan organisaation yhtenäisyys ja tehokkuus prosessin aikana, mikä edesauttaa liiketoiminnan laadun parantamista pitkällä aikavälillä.

Opinnäytetyön tuloksena organisaation sisäiseen käyttöön luodun laatujärjestelmänkäyttöönottosuunnitelman osa-alue­­iden priorisointiin käytetään opinnäytetyön kyselyiden ja tulosten pohjalta saatua tietoa. Tietoa käytetään suunnitelman osa-alueiden tarkempaan tarkasteluun samalla sijoittamalla niille suuremman määrän resursseja käyttöönottoprojektin alussa ja aikana, jotta havaitut ongelmat voitaisiin ratkaista viimeistään prosessin aikana.

Kehittämisehdotukset

Prosessien hallinta

Opinnäytetyön kyselyn tulokset avasivat yrityksen nykytilaa, mutta henkilöstölle esitetyn kyselyn yleisluontoisuuden vuoksi täytyy suorittaa lisää tarkentavia kyselyitä, työpajoja tai muita menetelmiä lisätietojen keräämiseksi, jotta havaittujen ongelmien takana olevat mahdolliset syyt ja niistä johtuvat syy-seuraussuhteet saadaan korjattua.

Kommunikoinnin parantaminen

Kyselyn vastausten perusteella, ennen kuin yritys ryhtyy kokonaisvaltaiseen prosessien uudistamiseen, on ensiarvoisen tärkeää investoida resursseja kommunikaation parantamiseen ja sisäisten toimintamallien optimointiin. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi selkeyttämättä viestintää ja lisäämällä avoimuutta. Toimivien sisäisten viestintäprosessien ansiosta työntekijät voivat ymmärtää organisaation tavoitteet, tehtävät ja odotukset selkeämmin.

Laadukas kommunikaatio luo vankan perustan, jolta käsin prosessiuudistuksia voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaammin, kun kaikki osapuolet ovat yhtenäisessä tehokkaassa tiedonkulussa. Yrityksen kokonaisvaltaista suorituskykyä voidaan parantaa tekemällä pieniäkin parannuksia sen kommunikaatiossa.

Kommunikaation parantaminen voi sisältää nykyisten prosessien tarkastelun ja analysoinnin, tehottomien osioiden tunnistamisen ja tarvittavien parannusten tekemiseksi. Optimoidut sisäiset toimintamallit eivät ainoastaan tehosta päivittäisiä liiketoimintaprosesseja, vaan ne myös valmistavat yritystä muutokseen ja antavat organisaatiolle mahdollisuuden sopeutua nopeammin tuleviin haasteisiin.

Perusdokumentaation selkeyttäminen ja koulutusvaatimukset

Tuloksissa myös huomattiin, että henkilöstöllä on tarve selkeälle ja kattavalle ohjeistukselle ja prosessille dokumentaation käytössä. Laatujärjestelmän käyttöönoton aikana esille tulevat dokumentaatio vaatimukset helpottuvat, kun dokumentaatio käytänteet ovat hyvin hallussa, eivätkä kasvavat vaatimukset täten aiheuta suurta kitkaa prosessissa.

Ennen kuin laatujärjestelmä otetaan käyttöön, on ensiarvoisen tärkeää keskittyä perusdokumentaation selkeyttämiseen ja yhteisten dokumentaatiokäytänteiden määrittämiseen. Selkeä perusdokumentaatio prosessi toimii perustana laatujärjestelmän tehokkaalle käytölle. Tämä voi sisältää muun muassa prosessien, ohjeiden ja työtehtävien dokumentoinnin. Yhtenäisten käytäntöjen käyttöönotto auttaa varmistamaan, että kaikki organisaatiossa käsittelevät tietoa samalla tavalla, mikä vähentää mahdollisia väärinkäsityksiä ja parantaa yhteistyötä yrityskonsernin osioiden välillä.

Perehdyttäminen yhteisiin dokumentaatiokäytänteisiin ennen laatujärjestelmän käyttöönottoa on avainasemassa. Henkilöstön tulisi olla täysin perillä siitä, miten dokumentaatiota luodaan, ja miten sitä tulisi käyttää ja päivittää. Tämä varmistaa, että kaikki osapuolet ovat samalla sivulla organisaation odotusten ja laatustandardien vaatimusten suhteen.

Järjestelmällinen ja yhdenmukainen dokumentaatio helpottaa laatujärjestelmän integroimista liiketoimintaprosesseihin ja tekee siirtymästä vanhoista käytännöistä uusiin sujuvamman. Näin varmistetaan, että laatujärjestelmä tukee organisaation pitkän aikavälin tavoitteita ja auttaa saavuttamaan korkeat laatustandardit.

Kasvavat dokumentaatiovaatimukset voivat asettaa merkittävän taakan yrityksen työntekijöille, ja tämä kuormitus voi olla suurempi kuin yrityksen hallinto aluksi ymmärtää. On ensiarvoisen tärkeää, että dokumentaatioprosessi on ensimmäisten joukossa kuntoon saatettu prosessi, jotta seuraavia kehityskohteita voidaan hallita tehokkaasti.

Dokumentaation parantaminen sisältää dokumentoinnin prosessien luomisen; dokumenttipohjien päivittämisen, säilyttämisen ja jakamisen. Organisaation tulee ottaa huomioon työntekijöiden resurssit ja varmistaa, että heillä on tarvittavat työkalut ja tuki selviytyäkseen tulevista dokumentaatiovaatimuksista. Lisäksi dokumentaatioprosessit tulee olla hyvin optimoituja, ja niiden tulisi olla kaikkien organisaatiossa työskentelevien tiedossa. Optimoitu dokumentaatioprosessi vähentää mahdollisia pullonkauloja ja tehostaa työnkulkuja.

Laatujärjestelmää ajatellen tehtävän dokumentaation tulisi olla lisäksi läpinäkyvää, ja kaikilla sidosryhmillä, erityisesti työntekijöillä, tulisi olla selkeä ymmärrys siitä, miten koko dokumentaatioprosessi toimii ja miten se vaikuttaa laadunhallintaan.

Kun dokumentaatioprosessi on hyvin suunniteltu ja kaikilla on tarvittavat valmiudet, organisaatio on paremmin valmis käsittelemään muita laatujärjestelmän osioita tehokkaasti. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa varmistaa, että dokumentaatio on resurssi, ei rasite, ja että tuleva laatujärjestelmä integroituu saumattomasti organisaation toimintaprosesseihin.

Opinnäytetyön merkitys ja jatkokehittämisehdotukset

Opinnäytetyön tuotos laatujärjestelmän käyttöönottokäsikirja tuotettiin yrityksen sisäiseen käyttöön ja konstruktiivisen tutkimuksen osalta tulokset ovat hyödynnettävissä, mutta vain konsernin sisällä. Yleisellä tasolla kuitenkin vahvistui kommunikaation ja prosessienhallinnan merkitys ja vaikuttavuus, joka on tärkeä osa kaikkien organisaatioiden tekemistä.

Tärkeimmäksi asiaksi konsernille tästä tutkimuksesta muodostui saatu tieto nykyisten käytänteiden tasosta konsernin sisällä ja havaitut kiinnekohdat, joihin tulee kiinnittää resursseja laatustandardin käyttöönottoa ajatellen. Tutkimuksessa saatuja tuloksia tullaan hyödyntämään konsernin sisällä ja lisäkyselyitä tullaan suorittamaan, jotta saadaan ongelmien juurisyitä esiin, jolloin voidaan ratkaista ongelmaa, eikä ainoastaan korjata ongelmista johtuvia seurauksia.

Yhtenä jatkokehittämisen välineenä yritykselle voitaisiin rakentaa laatujärjestelmäprojektin ympärille vuosikello. Vuosikello voi auttaa organisoimaan laadunhallintajärjestelmän käyttöönoton toimintaa ja prosessein päivittämisen etenemistä, seuraamalla yksittäisten kohteiden etenemistä ja varmistamaan, että tärkeät tapahtumat ja tehtävät suoritetaan ajallaan (Innokylä 2020). Se voi myös toimia viestinnän työkaluna, kun yrityksen osastot tarvitsevat yhteistä näkemystä siitä, mitä tulee tapahtumaan ja milloin.

Laatujärjestelmän käyttöönottoprojektin todellisen vaikuttavuuden mittaamiseen ei vielä voida ottaa kantaa, koska tämä prosessi valmisteli suurempaa prosessia, mutta lähtötilanne on kartoitettu, joten laatujärjestelmän käyttöönoton tulokset ovat helpommin havaittavissa projektin suorittamisen jälkeen, joka on tärkeä osa projektin onnistumisen tarkastelun kannalta.

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Aba, E, K. & Badar, M, A. 2013. A Review of the Impact of ISO 9000 and ISO 14000 Certifications. Terre Haute: Indiana State University. Viitattu 28.09.2023 https://scholar.lib.vt.edu/ejournals/JOTS/v39/v39n1/aba.html.

Ali-Vehmas, T. Heikkilä, J & Rissanen, J. 2020. Näkökulmia standardisoinnin taloustieteeseen. Kansantaloudellinen aikakauskirja 116. vuosikerta 1/2020. Viitattu 3.3.2024 https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2020/02/KAK_1_2020_WEB-48-74.pdf.

Arctic Connect 2023. Viitattu 20.3.2024 https://www.arctic-connect.com/.

Elo, S. Kajula, O. Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede, Vol 32 Nro 4 (2022), 215–225. Viitattu 5.4.2024 https://journal.fi/hoitotiede/article/download/128987/78028/276125.

Harisalo, R. 2021. Organisaatioteoriat. 2., uudistettu ja täydennetty laitos Helsinki: Tietosanoma.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Innokylä 2020. Työkalu Vuosikello. Helsinki: THL. Viitattu 29.01.2024 https://innokyla.fi/fi/tyokalut/vuosikello.

Lecklin, O. & Laine, R. 2009. Laadunkehittäjän työkalupakki: Innovatiivisenjohtamisjärjestelmän rakentaminen. Helsinki: Talentum.

Leung, H. K. N. & Chan, K. C. C. 1999. Costs and benefits of ISO 9000 series: a practical study. Hong-Kong: The Hong Kong Polytechnic University. Viitattu 27.09.2023 https://web.archive.org/web/20040105184056/http://www.sii.org.il:80/WebFiles/topicsQW/m4.pdf.

Lindroos, E. 2021. Kuinka vastata ISO 9001 -standardin vaatimuksiin? Viitattu 18.12.2023 https://www.arter.fi/kuinka-vastata-iso-9001-standardin-vaatimuksiin/.

Lukka, K. 2001. Konstruktiivinen tutkimusote. Helsinki: Metodix Oy. Viitattu 1.8.2023 https://metodix.fi/2014/05/19/lukka-konstruktiivinen-tutkimusote/.

Luoto, R. 2009. Kyselytutkimuksen suunnittelu. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 20.01.2024 https://www.duodecimlehti.fi/duo98221.

Nguyen, L. 2023. 5 olennaista kyselylomaketyyppiä tutkimuksessa kyselysi parantamiseksi. Singapore: AhaSlides Ltd. Viitattu 30.1.2024 https://ahaslides.com/fi/blog/types-of-questionnaire-in-research/.

Ojasalo, K. Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2009. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: WSOYpro.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006a. 1.2 Mitä laadullinen tutkimus on: lyhyt oppimäärä. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 20.01.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L1_2.html.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006b. 3.3.2 Reliabiliteetti. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 20.01.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L3_3_2.html.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006c. 7.3.2 Sisällönanalyysi. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 20.01.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_2.html.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006d. Aineisto- ja teorialähtöisyys. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 20.01.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L2_3_2_3.html.

Suomen standardisoimisliitto 2023a. Mitä standardi tarkoittaa? Viitattu 7.4.2024 https://sfs.fi/standardeista/mika-on-standardi/.

Suomen standardisoimisliitto 2023b. Laadunhallinnan periaatteet. Viitattu 5.12.2023 https://sfs.fi/osallistu-ja-vaikuta/aihealueet/johtaminen/laadunhallinnan-periaatteet/.

Suomen standardisoimisliitto 2023c. SFS – standardoinnin keskusjärjestö Suomessa. Viitattu 28.11.2023 https://sfs.fi/sfs-ry/meista/.

Suomen standardisoimisliitto 2015a. SFS-EN ISO 9000 Laadunhallintajärjestelmät. Perusteet ja sanasto. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Suomen standardisoimisliitto 2015b. SFS-EN ISO 9001 Laadunhallintajärjestelmät. Vaatimukset. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Suomen standardisoimisliitto 2018. ISO 9000 Laadunhallinnan standardisarja. Viitattu 3.12.2023 https://sfs.fi/standardeista/tutustu standardeihin/suositut-standardit/iso-9000-laadunhallinnan-standardisarja/.

Valtioneuvosto. 2023. Tarjoamisen haasteen julkisissa hankinnoissa Kyselyselvityksen tulokset 2023 Hankinta-Suomi-toimenpideohjelma. Viitattu 2.2.2024 https://valtioneuvosto.fi/documents/10623/15348578/Tarjoamisen_haasteet_julkisissa_hankinnoissa.pdf/b69c713d-bcb9-35ae-ebd9-58409be53c4e/Tarjoamisen_haasteet_julkisissa_hankinnoissa.pdf?t=1687180520924.

LIITTEET

Liite 1.  Kyselylomake Arctic Connect Oy:n – Acturia Oy:n konsernin hallinnolle. * – merkityt kysymykset ovat pakollisia

Liite 2.          Kyselylomake Arctic Connect Oy:n – Acturia Oy:n konsernin työntekijöille.
* – merkityt kysymykset ovat pakollisia

Liite 3. Aineistoanalyysi – hallinnon & henkilöstön vastaukset

Pelkistetty ilmaus	Alaluokka	Yläluokka
	Kommunikaatio	Prosessien hallinta
Välijohdon viestintää ylös ja alas pitää parantaa
Asiakastyytyväisyys ei näy työntekijöille
Haluan osallistua asioiden suunnitteluun kollegioideni kanssa
Olisi hyvä tietää missä mennään, asioista ei viestitä tarpeeksi, joutuu kysymään useasti
Toimintatapojen selvittelyä ja keskustelua ennen tekemistä
Kommunikaatiota, että ei tule yllätyksiä
Suunnitelmallisuutta ja kommunikaatiota täytyy parantaa
Tietoa pitää jakaa, nyt se on joidenkin henkilöiden takana aina.
Tiedon jakamista täytyy parantaa
Mahdollisuus vaikuttaa laajemmissa kokonaisuuksissa
Esimies ei jaa välttämättä kaikkea tietoa
Yksittäinen työntekijä ei näe kokonaisuutta
Viestintää tulee parantaa, jotta työyhteisö näkee paremmin hyödyt ja ajatukset prosessissa
Yhtenäistää kommunikaatio koko yrityksen päästä päähän
Korjataan viestinnän solmukohdat ja estetään tiedon muuttuminen välillä.
Kommunikaatio ja jokaisen erit tavat kommunikoida pitäisi saada samalle tasolle
Raportointia pitää lisätä, välijohdon aktivointi tämän osalta.
	Dokumentaatio	Prosessien hallinta
Dokumentaatiota ei nykyisellään ylläpidetä
Tietoa ei kirjoiteta tarpeeksi ylös, ja muistiinpanot katoavat jonnekin
Sisäisiä prosesseja ei seurata
Prosessit muuttuvat mutta niistä ei kerrota kuin suullisesti
Dokumentaatio on hajallaan ympäri useampaa järjestelmää, hankala löytää etsimäänsä
Ei ole yhtenäistä paikkaa dokumentaatiolle
Kaikki eivät tarvitse pääsyä kaikkiin dokumentteihin.
Ei ole sovittuja dokumenttipohjia
Joitain dokumentti pohjia löytyy, ne on muokattava aina sopiviksi
Prosesseja ei ole kuvattu paperille tarpeeksi
Suunnitelmat vaativat parantamista ja dokumentointia
Olisi hyvä olla ylhäällä valmiita vastauksia yleisiin ongelmiin
Valmiiksi mietityt dokumentoidut toimintamallit
Perehdytysmateriaalien parantaminen

	Työn suunnittelu	Prosessien hallinta
Työntekijöiden tulee hahmottaa kokonaisuuksia paremmin.
Työntekijöiden tulisi olla mukana strategiassa syvemmin
Välijohdon tulee tietää työntekijätason ja hallinnon tason tilanteesta
Uudempia toimintatapoja tulee löytää ja ottaa käyttöön, toiminta on laajentunut vanhat työtavat eivät skaalaa tarpeeksi
Työntekijöiden tulee aktiivisesti hakeutua ja toimia projekteissa
Työntekijöiden tulee hakeutua mukaan kokonaisliikestrategiseen toimintaan
Henkilöstön tulee sitoutua projekteihin.
Työntekijöiden tulee ottaa asioita enemmän vakavasti
Välijohdon tulee ymmärtää ja hahmottaa kokonaisuuksia paremmin.
Nykyiset prosessit tulee sovittaa yrityksen laajaan strategiaan.
Kaikkea tarvittavaa tietotaitoa ei ole yrityksen sisällä, on pystyttävä ulkoistamaan tiettyjä osa-aleuita
Taitoa löytyy yrityksestä, mutta ei ole aikaa tehdä kaikkea itse.
Koulutustarpeita täytetään niiden tärkeyden mukaan
Koulutustarpeita katsotaan niiden laajuuden perusteella
Henkilöstön tulee olla enemmän oma-aloitteisia
Prosesseja tulee selkeyttää
Vastuunjako ei ole täysin selvää projekteissa
Prosesseja tulee yhtenäistää
Mietitään valmiiksi toimintamalleja ja toimitaan niiden mukaan
Suunnitellaan prosesseja, jotta sählääminen vähenee
Kaikkea ei ole pakko osata talon sisällä
Monia asioita uskaltaa pitää ulkoistaa
Mukava tehdä työtä, kun on tietynlainen vapaus. Kukaan ei hengitä niskaan liikaa.
Uusia lähestymistapoja ei käytetä tai mietitä
Henkilöstön tulee osallistua johdon toimintaan ja strategiaan
Projektienhallinnassa on puutteita.
Asioita ei suunnitella tarpeeksi, että asiat sujuisivat vaikka moniajona.
Tekemistä ei seurata tarpeeksi
Tekeminen tuntuu tehottomalta, ei ole tarpeeksi resursseja, työkaverit aina tekevät muita hommia. Yksin ei voi tehdä kovin hyvää laatua

	Odotukset laatujärjestelmälle	Prosessien hallinta
Yrityksen heikkojen kohtien löytäminen ja todentaminen
Pyritään tehostamaan toimintaa
Saadaan aikaan parempi kustannustehokkuus
Saadaan aikaan selkeämmät prosessit ja selkeämmät vastuujaot
Parempaa ja tarkempaa paperijälkeä projekteista ja ylipäätään toiminnasta.
Dokumentaation ja prosessien selkeyttäminen
Hyötyä pelkästä osakokonaisuudesta, jos ei koko järjestelmää oteta käyttöön
Asiakas tyytyväisyys paranee ja tieto kulkeutuu työntekijöillekin saakka.
Yritys saa kilpailuetua järjestelmästä
Yritys voi helpommin osallistua kansainvälisiin kilpailutuksiin, joissa on laatujärjestelmälle vaatimukset.
Selkeämmät vastuujaot, Parempi kommunikaatio ja tiedon jakaminen. Selkeät prosessit
Sisäiset tarkastelut, saadaan toiminta pysymään hyvänä pitkään
Yhtenäistetään prosesseja
Saadaan kilpailullista hyötyä.
Saadaan pilkottua suuria vastuualueita pienemmiksi prosesseiksi

---

Helsingin yliopiston vierailijapalvelut -konsepti

Tekijä: Tiina Kosunen

University of Helsinki Visitor Services Concept

The topic of the article was the development measures required for establishing a basis for the visitor services concept at the University of Helsinki. The research sought solutions for directing visitor requests to the appropriate channels within the University, utilizing the University’s existing digital environment to meet the needs of visitors, and constructing new digital content tailored to the needs of visitors. The aim of the research was also to define the position of visitor services as part of the university services portfolio.

The study was conducted using the double diamond service design model. In the information gathering phase of the first diamond, benchmarking was carried out on visitor services of universities belonging to the two main consortia of the university (LERU, Una Europa). Benchmarking was conducted not only through search engine queries but also by contacting the contact persons of universities belonging to the aforementioned consortia via email. In the conceptualization phase of the second diamond of the double diamond model, a workshop was held for personnel involved in the university’s visitor activities.

Based on the study, a total of 10 concrete action proposals were compiled, which will initiate the actual development of the visitor service concept. The measures aim to reduce disruptive demand related to visits, improve user experience, promote user flow, and ultimately strengthen the reputation and visibility of the university.

Keywords: benchmarking, customer journey, service design, visits, university, user experience

Johdanto

Yliopistoihin suuntautuvat vierailut ovat yksi nopeimmin kasvavista kulttuurimatkailun osa-alueista (Connell 2000, 16; Li, Yang, Hunag, Kladov & Cui 2022, 496). Muutamat Länsi-Euroopan vanhimmista yliopistoista houkuttelevat vuosittain miljoonia kävijöitä ja useissa Kiinan yliopistoissa vierailee keskimäärin 4000 kävijää päivässä. Vierailijoita kiinnostavat koulutus (educational visits), tutkimus (scientific visits) ja kulttuurikohteet (cultural attractions). (Almeida & Silveira 2022,180-181.) Kohteessa tapahtuvien vierailujen lisäksi yliopistoilla on virtuaalisia kierroksia, jotka yksinkertaisimmillaan ovat kohdevideoita ja kehittyneimmillään lisättyä todellisuutta (AR, augmented reality) hyödyntäviä interaktiivisia sovelluksia, esimerkkeinä mm. Appily (2024) ja CampusTours (2024).

Opinnäytetyöni tavoite, Helsingin yliopiston vierailijapalvelut -konsepti, ei ole ensimmäinen yritys palvelun rakentamiseksi tunnistettuun tarpeeseen kotiorganisaatiossani. Vuonna 2011 Helsingin yliopistossa toteutettiin Kansainvälisen vierailutoiminnan kehittäminen -projekti, joka tähtäsi erityisesti yliopiston johdon vastaanottamia kansainvälisiä vierailuja koskevien periaatteiden määrittelyyn ja vierailujen toteuttamisen edellyttämien toimintamallien luomiseen. Projektin tavoite kirjattiin seuraavasti:

Yliopiston johdon kansainvälinen vierailutoiminta on vuonna 2012 selkeästi koordinoitua toimintaa, joka omalta osaltaan tukee yliopiston kansainvälistymistavoitteita. Toiminnalle on luotu selkeä työnjako, toimintamallit ja käytännöt. Toiminnan tueksi luotujen työkalujen avulla vieraiden vastaanottaminen sekä vierailutoiminnan seuranta toimivat hyvin. Vierailutoiminnan hyviä käytäntöjä hyödynnetään laajasti myös tiedekunnissa ja laitoksilla. (Tauriainen 2011, 3.)

Vuonna 2015 käynnistyi Helsingin yliopiston Tiedekulman (2024) nykyisen sijainnin konseptiin sisällytettävien palvelujen palvelumuotoilu. Tiedekulmaan visioitiin neljä palveluroolia: sen tuli olla käyttäjilleen 1) matalan kynnyksen kohtaamispaikka (low threshold meeting place), 2) tiedeviestinnän alusta (science communication platform), 3) yhteistyöskentelyn alusta (co-creation and co-working platform) sekä 4) vierailijakeskus (visitor hub). Viimeksi mainitussa toimin silloisessa työtehtävässäni kansainvälisten asioiden kehittämispäällikkönä palvelumuotoilutiimin toisena vetäjänä palvelumuotoilutoimiston hankkeelle nimeämän ammattilaisen työparina: vierailijakeskuksen tavoitteen muotoilu löytyy kuviosta 1.

Kuvio 1. Tiedekulman palvelumuotoilun Visitor Hub -visio (Tiedekulma 2015)

Se miksi hyvätkään suunnitelmat eivät aina käänny toimenpiteiksi voi johtua resurssipulasta, priorisoinnista tai epäselvästä vastuunjaosta, mutta yhtä lailla myös tavoitteen selkeytymisestä tai rönsyjen karsimisesta. Taustapeiliin katsoessa vuoden 2011 projekti näyttää jääneen vaille toimeenpanosta vastaavaa omistajaa. Tiedekulman visio puolestaan kirkastui nimenomaan tieteen ja tutkimuksen popularisoinnin olohuoneeksi, jolloin Visitor Hub olisi lopulta ollut Tiedekulman katutason tiede (street level science) -brändistä irrallaan. Aiemmat hankkeet kertovat kuitenkin sekä tunnistetusta palvelutarpeesta että pyrkimyksestä vierailija-asiakkaan kohtaamiseen. Hakukoneajan käyttäjäkokemus on vahvasti digitaalinen (Leinonen & Roto 2023, 1) ja digitaalinen toimintaympäristö on oleellisin elementti ehdotuksessani. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?

Työn tavoite ja tutkimuskysymykset

Tämän artikkelin tavoitteena on laatia kehittämispolku Helsingin yliopiston vierailijapalvelut -konseptiksi. Työn lähtökohtana on työyhteisössä jo aiemmin tunnistettu tarve koordinoidulle palvelupolulle, jonka puuttuminen aiheuttaa häiriökysyntää (failure demand). Häiriökysynnällä tarkoitetaan tilannetta, jossa palvelujärjestelmä ei vastaa asiakkaan tarpeeseen asianmukaisesti (Hyytiälä 2022). Kun kysyjä ei löydä oikeaa kontaktitahoa tai asia ei etene, seuraa uusia yhteydenottoja, palvelun viivästymistä tai kesken jäämistä, asiakastyytymättömyyttä ja viime kädessä mainehaittaa. Siten vierailijapalvelukonseptin perimmäisenä tavoitteena on Helsingin yliopiston strategian (Helsingin yliopisto 2020) suuntaisesti myötävaikuttaa yliopiston kansalliseen ja kansainväliseen tunnettuuteen sekä asemaan houkuttelevana yhteistyökumppanina. Tavoitteena ei ole vierailujen määrällinen kasvu, vaan proaktiivinen ja strategisesti perusteltu, resurssit huomioiva ja myös sisäisesti tunnistettu vierailijan palvelupolku.

Kysymykset, joihin pyrin vastaamaan, ovat:

• Mihin vierailijapalveluiden omistajuus ja koordinaatio asettuvat yliopiston organisaatiossa?
• Miten yliopistolle suuntautuvia vierailupyyntöjä koskevat tiedustelut saadaan ohjatuksi oikeille tahoille?
• Miten jo olemassa olevaa Helsingin yliopiston digitaalista toimintaympäristöä voi hyödyntää eri vierailijaryhmien tarpeisiin?
• Mitä uutta digitaalista sisältöä tarvitaan vastaamaan vierailijoiden tarpeisiin?

Toimintaympäristönä Helsingin yliopisto

Historia ja rakenne

Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640, jolloin sen nimi oli Kuninkaallinen Turun Akatemia. Venäjän valtakunnan alla nimi vaihtui ensin Keisarilliseksi Turun Akatemiaksi ja yliopiston siirryttyä Helsinkiin vuonna 1828 Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 yliopisto sai nykyisen nimensä vuonna 1919. Helsingin yliopisto on sekä Suomen vanhin että suurin tiedekorkeakoulu. (Helsingin yliopisto 2024a.)

Helsingin yliopiston organisaation muodostavat yliopistokollegio, hallitus, rehtori, kansleri, tiedekunnat, yhteiset toimintayksiköt sekä erilliset laitokset.  Helsingin yliopistossa opiskelijoita on yli 30 000 ja työntekijöitä lähes 10 000. Kandi- ja maisteriohjelmia on 96 ja tohtoriohjelmia 33. Henkilöstöstä 58 % kuuluu opetus- ja tutkimushenkilöstöön. Vuonna 2022 yliopiston operatiivisen toiminnan kulut olivat 742 miljoonaa euroa. (Helsingin yliopisto 2024b.) Helsingin yliopiston organisaatiorakenne on liitteenä 1.

Yliopistoyhteisön tukipalveluista vastaa yliopistopalvelut (YPA), jota johtaa hallintojohtaja. Yliopistopalveluihin kuuluu seitsemän eri toimialaa sekä toiminnanohjausyksikkö. Yliopistopalvelut jaetaan lähipalveluihin, kampusten yhteisiin palveluihin ja yliopistotason palveluihin. Yliopistopalveluissa työskentelee noin 1100 henkilöä. (Helsingin yliopisto 2024c.) Yliopistopalvelujen rakenne on liitteenä 2.

Yliopistopalveluiden tehtävänä on auttaa yliopistoyhteisöä keskittymään yliopiston kolmeen keskeiseen tehtävään: tutkimukseen, opetukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Palvelutehtävän lisäksi yliopistopalvelut huolehtii yliopiston päätöksentekoprosessien tuesta, vastaa yliopiston työnantajatoiminnasta sekä yliopisto toimitila- ja kiinteistöjohtamisesta ja kiinteistöpalveluista. (Helsingin yliopisto 2024c.) 

Yliopistopalveluiden palvelukehitys

Yliopistopalveluiden Digitalisoituvien palvelujen kehittämisohjelma 2022–2024 (kuvio 2) määrittelee YPAn palvelukehityksen yhteiset periaatteet, tavoitteet, kehitettävät kyvykkyydet ja etenemispolun. Ohjelman tavoitteina ovat asiakasnäkökulman ja kokonaisuuden hallinnan vahvistaminen sekä toimialojen välistä synergiaa hyödyntävä palvelukehitys, joka toteutetaan yhteisellä toimintamallilla. (Flamma 2024a.)

Kuvio 2. YPA:n digitalisoituvien palveluiden kehittämisen periaatteet (Flamma 2024a)

Asiakasymmärryksen työkalut -projekti on yksi Digitalisoituvien palvelujen kehittämisohjelman osaprojekteista ja se tähtää asiakaskohderyhmien ymmärryksen vahvistamiseen. Projektin kehityskohteet ovat YPA:n yhteisen asiakaskohderyhmien palvelukokonaisuuden hahmottaminen, asiakaskohderyhmien aktiivinen kuuntelu, palveluista syntyvän tiedon hyödyntäminen asiakasymmärryksessä, palveluiden kehittäminen yhdessä asiakkaiden kanssa sekä asiakastarpeiden ennakointi. Projektin tavoitteiksi on määritelty mm. paremman ja kokonaisvaltaisemman palvelukokemuksen tarjoaminen käyttäjäkohderyhmille, palveluiden käyttäjärajapinnassa kertyvän ymmärryksen hyödyntäminen palveluiden käyttöön ja palvelukehitykseen sekä työntekijäkokemuksen parantaminen työkaluilla ja resursoinnilla. (Flamma 2024b.)

Asiakasymmärryksen työkalut -projektia edelsi Palveluportfolio-projekti, jossa tarkasteltiin yliopistopalveluiden palvelukokonaisuuksien nykytilaa ja toteutumista. Projektissa tunnistettiin kaikkiaan 131 palvelua ja 32 palvelukokonaisuutta. Palveluista 10 tunnistettiin useamman kuin yhden omistajatahon palveluksi. Vierailijapalvelut -toimintoa ei palveluportfoliossa nimetä, eikä sillä siten ole palveluvastuullista omistajaakaan. (Yliopistopalveluiden palveluportfolio 2023.)

Tietoperusta

Keskeiset tutkimusmenetelmät ja käsitteet

Palvelumuotoilu

Opinnäytetyössäni hyödynsin palvelumuotoilua (service design), jota on käsitelty tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa. Palvelumuotoilun avulla abstrakti idea saa pragmaattisen muodon (Katzan 2011, 43) ja sillä kuratoidaan käyttäjäkokemusta (Lee ym.  2023, 3152). Palvelumuotoilun keskeinen tavoite on asiakasymmärrys (Zomerdijk & Voss 2010, 67), joka puolestaan perustuu asiakaspolun (customer journey) tuntemiseen (Lemon & Verhoef 2016, 79). Asiakaspolku muodostuu asiakkaan useista kosketus- tai vuorovaikutuspisteistä (touchpoint) palvelua tarjoavan tahon kanssa (Kuehnl, Jozic & Homburg 2019, 552). Kosketuspiste voi olla esimerkiksi verkkosivu, asiakaspalvelutilanne, mainos tai jonkun toisen asiakkaan palvelukokemus. Kosketuspisteet voidaan jaotella organisaation hallinnoimiin (firm-controlled touchpoints) ja organisaation hallinnan ulkopuolisiin (non-firm-controlled touchpoints) (De Keyser, Verleye, Lemon, Keiningham, Klaus 2020, 438). Yksittäisten kosketuspisteiden korostamisen sijaan palvelun tuottamisessa tulisikin tarkastella käyttäjäkokemuksen kokonaiskuvaa sen alusta loppuun (Maechler, Neher & Park 2016, 2) huomioiden, että kaikkien käyttäjien asiakaspolku ei sisällä jokaista palveluntarjoajan olettamaa kosketuspistettä (Rosenbaum, Otalora, Ramírez 2017, 144–145).

Tutkimustehtävän tavoitteen kannalta oleellista on käyttäjäkokemuksen parantaminen nykytilanteesta. Käyttäjäkokemuksen laatua voidaan kuvata hunajakennolla (kuvio 3), jossa kokemus palvelusta rakentuu kennon eri osista.

Kuvio 3.  User Experience Honeycomb Peter Morvillen (2005) mukaan

Vaikka kaikki hunajakennon osat ovat käyttäjäkokemuksen kannalta merkityksellisiä, voi joitain elementtejä priorisoida kehitettävän palvelun tavoiteasetannasta käsin. Lähtötilanteen käyttäjäkokemusta parantavat eniten vierailijoille suunnattujen palveluiden löydettävyys ja hyödyllisyys. On oleellista huomata, että kehitettävän palvelun käyttäjä voi olla niin yliopistoa kontaktoiva vierailija kuin kyseisen yhteydenoton vastaanottajaksi valikoitunut yliopiston työntekijä, joka etsii vastausta siihen, mitä yliopisto vierailijalle tarjoaa.

Benchmarking

Toinen hyödyntämäni tutkimusmenetelmä on benchmarking eli vertailuanalyysi. Se on pohjimmiltaan toisilta oppimista eli vertailukohteen tiedon ja kokemuksen hyödyntämistä oman toiminnan kehittämiseksi (Lankford 2022, 57). Oman toiminnan lähtötilanteen kuvaus ja tuntemus ovat edellytyksenä tehokkaalle benchmarkingille (Moriarty 2011, 607). Huomionarvoista on, että oman toiminnan kehittämiseksi benchmarking on rationaalista vain kehitystä kaipaavien toimintojen kohdalla: jo hyviksi hiottujen palveluiden kohdalla benchmarking on ajanhukkaa vailla hyötyä (Strategic Management Insight 2023). 

Benchmarking -prosessin vaiheet kuvataan usein kehänä (benchmarking wheel) (kuvio 4), sillä kyseessä ei ole lineaarinen vaan iteroituva eteneminen (ResearchGate 2010).

Kuvio 4. The Benchmarking Wheel (ResearchGate 2010)

Kuten benchmarking, myös palvelumuotoilu etenee epälineaarisesti: molemmat menetelmät soveltuvatkin laadullisen tutkimuksen menetelmiksi tilanteessa, jossa rajatusta kohteesta kootaan monipuolista tietoa ja tavoitellaan tutkimuksen kohteena olevan ilmiön mahdollisimman kattavaa ymmärrystä. Kun kohteesta ei lähtötilanteessa ole riittävästi dataa palvelukehityksen pohjaksi, valittujen menetelmien adaptiivisuus tiedon karttuessa on selkeä etu.

Aineistonkeruu ja sen tulokset

Benchmarking -aineisto

Opinnäytetyöni tavoitteena on luoda Helsingin yliopiston vierailijapalvelujen konsepti: konseptissa yliopistoon suuntautuvat vierailupyynnöt saavat selkeän kontaktipisteen, joka ohjaa kyselijät edelleen tarkoituksenmukaisesti rakennettuihin palveluihin. Palvelut voivat olla virtuaalisia, itsepalveluperustaisia tai tietylle kohderyhmälle räätälöityjä.

Tuplatimanttimallin ensimmäinen timantti perustuu divergenssiin eli avoimeen lähestymistapaan, jossa tietoa ratkaistavasta ongelmasta kerätään ilman arviointia (Design Council 2023). Ensimmäisen timantin työvaiheena oli benchmarking, jonka tutkimusaineisto koostui konsortioihin LERU, League of European Research Universities(2024)ja Una Europa (2024) kuuluvien yliopistojen vertailusta. Euroopan tutkimusyliopistojen liitto LERU on 21 johtavan eurooppalaisen tutkimusintensiivisen yliopiston järjestö; Helsingin yliopisto on yksi LERU:n 12 perustajajäsenestä vuodelta 2002. Una Europa on yksi Euroopan Unionin rahoittamista verkostoista, tavoitteenaan on luoda perusteet tulevaisuuden eurooppalaiselle yliopistolle. Helsingin yliopisto liittyi osaksi Una Europa -allianssia vuonna 2019.

Benchmarking -aineiston keräysmenetelmänä käytin kolmea käytetyintä hakukonetta (Google, Bing, Yahoo). Hakuun käytin kunkin yliopiston nimeä ja hakutermejä

• visitor services
• academic hospitality
• university guests
• university services

Hakulauseina käytin seuraavia:

• Help with planning a visit to + yliopiston nimi
• How to visit + yliopiston nimi
• Tours for visitors at + yliopiston nimi
• Academic visits to + yliopiston nimi
• Hospitality services of + yliopiston nimi

Hakukonehaut paljastivat, että konsortioihin kuuluvien yliopistojen vierailijapalvelut oli määritelty, rakennettu ja toteutettu varsin vaihtelevilla sisällöillä. Välttääkseni tilannetta, että hakukonehakuihin valikoidut hakutermit ja -lauseet eivät poimisi kaikkia vierailijoita varten rakennettuja www-sivuja tai sitä, että jonkin yliopiston palvelu rakentuisi yksinomaan yhteydenottoon sitä varten erikseen määriteltyyn osoitteeseen, pyysin konsortioiden Helsingin yliopiston edustajia lähettämään laatimani sähköpostin konsortioiden muiden yliopistojen edustajille. Kooste tiedonhankintasuunnitelmasta on liitteenä 3 ja kooste sekä hakukonehakujen että sähköpostitiedustelun pohjalta saadusta informaatiosta on liitteenä 4.

Yliopistot eroavat toisistaan mm. siinä, keitä ne pitävät vierailijoina, ovatko vierailijat ensisijaisesti kansainvälisiä delegaatioita, onko vierailijapalvelujen fokus potentiaalisten hakijoiden houkuttelussa, miten yliopisto on suuren yleisön saavutettavissa ja löytyykö sivuilta tahoa, jota kontaktoida, mikäli johonkin kysymykseen sivuilta ei vastausta löydy. Palveluiden fokusero korreloi palveluvastuullisten yksiköiden moninaisuuden kanssa: kuviossa 5 on koottuna benchmarkingissa esiin nousseita yliopistojen yksiköitä, jotka tutkimusaineiston konsortioihin kuuluvissa yliopistossa vastaavat niiden vierailijapalveluista. Oma erillinen Visitor Centre -yksikkö on konsortion yliopistoissa harvinaisuus, kuten sekin, että vierailijapalveluiden vastuutaho on HR. Useimmiten vierailut ja vieraanvaraisuus nähdään joko osana yliopiston viestintää ja markkinointia tai sitten ne on suunnattu pääsääntöisesti kansainvälisille vierailijoille, jolloin vastuutahona toimii yliopiston kansainvälisten asioiden yksikkö (International Office, Global Affairs Unit tai vastaava)

Kuvio 5. Vierailijapalveluiden vastuuyksiköt LERU – ja Una Europa -konsortioihin kuuluvissa yliopistoissa

Yliopistojen vierailijapalveluvalikoiman voi jakaa kohderyhmän perusteella 1) potentiaalisille hakijoille suunnattuihin palveluihin; 2) sidosryhmille suunnattuihin palveluihin; 3) suurelle yleisölle (sis. matkailijat) suunnattuihin palveluihin ja 4) yliopiston harjoittamaan liiketoimintaan liittyviin palveluihin. Vierailijapalvelutarjonnan perusteella potentiaalinen opiskelija on yliopistojen tärkein vieras: sekä fyysisten että virtuaalikierrosten sisältö on useimmiten rakennettu nimenomaan hakijanäkökulmasta, minkä lisäksi monet yliopistot järjestävät säännöllisesti erityisiä hakijoiden avointen ovien päiviä (Open Days). Omatoimikierroksille kannustetaan sovelluksin tai tulostein tuetuilla valmiiksi suunniteluilla reiteillä. Useilla yliopistoilla on erilaisia sidosryhmiä varten laadittu yhteydenottolomake, jossa vierailua toivova delegaatio kertoo kiinnostuksen kohteistaan mutta etenkin delegaation kokoonpanosta ja osallistujien profiileista. LERU- ja Una Europan konsortioiden vierailijapalveluiden kohderyhmät on esitelty kuviossa 6.

Kuvio 6. Vierailijapalveluiden kohderyhmät LERU- ja Una Europa -konsortioihin kuuluvissa yliopistoissa

Vierailijapalvelusivujen vierailukohdelistaukset (museot, kirjastot, puutarhat, taidekokoelmat), kampuskartat, tapahtumakalenteri sekä linkit yliopiston sosiaalisen median kanaviin on suunnattu suurelle yleisölle ja vaihtelevia kiinnostuksen kohteita silmällä pitäen. Yliopiston omien logotuotteiden myynti sekä yliopiston tilojen ja palvelujen esittely mm. konferenssien ja tapahtumien järjestäjille on liiketoimintaa. Joidenkin yliopistojen kohdalla vierailijapalvelut muistuttavat lähinnä asettautumispalveluita: vierailevalle tutkijalle tarjotaan neuvoja asunnon etsintään, lääkärissäkäyntiin, pankkitilin avaamiseen ja verotukseen. Kuviossa 7 on koottuna benchmarkingissa esiin tulleita vierailijapalveluiden palvelutuotteita.

Kuvio 7. Vierailijapalveluiden palvelutuotteita LERU – ja Una Europa -konsortioihin kuuluvissa yliopistoissa

Työpajatyöskentely

Palvelumuotoilun tuplatimanttimallin jälkimmäinen timantti on lähestymistavaltaan konvergentti: kerättyä tieto arvioidaan ja analysoidaan parhaan toimintamallin kiteyttämiseksi (Design Council 2023). Kutsuin kolmen tunnin hybriditapaamisena 12.2.2204 toteutettuun työpajaan yliopiston hallintopäälliköitä, palvelukoordinaattoreita, sihteereitä ja oman brändi- ja markkinointiyksikköni työntekijöitä. Osallistujia oli kaikkiaan 22, joista 14 paikan päällä ja kahdeksan etäyhteydellä.

Työpajan herätteenä toimi Mentimeter -kysely (kuvio 8), jossa kukin osallistuja listasi kolme mieleen nousevaa asiaa sanasta ”vierailu.” Vastauksista nousivat monet käytännön järjestelyihin liittyvät asiat kuten aikataulutus, tarjoilut tai majoittuminen, mutta myös brändimielikuva, vuorovaikutus, edustavuus ja asiakaskokemus. On huomionarvoista, että vaikka yliopisto ei ole tunnistanut vierailuja erilliseksi palvelutoiminnakseen, monet työntekijät käyttävät niihin työaikaansa säännöllisesti; osalle vierailuihin liittyvät käytännön järjestelyt ovat jopa heidän pääasiallinen työtehtävänsä.

Kuvio 8. Mentimeter -kysely työpajan 12.2.2024 osallistujille. Sanan ”vierailut” esiin nostamat teemat kuvaavat laajaa toimenpiteiden ja tehtävien kirjoa vierailujen organisointiin liittyen

Työskentelyn aluksi pyysin osallistujia tekemään hakukonehaun ”visit + University of Helsinki”. Useimmiten hakukoneet veivät heidät ensiksi jommallekummalle seuraavista yliopiston www-sivuista sivuista:

Come visit us:
https://www.helsinki.fi/en/innovations-and-cooperation/visit-us
Guide for visitors:
https://www.helsinki.fi/en/about-us/university-helsinki/campuses/guide-visitors

Osin ehkä osallistujan oman algoritmin vaikutuksesta hakukoneet tarjosivat ensimmäiseksi myös mm. opiskelijavaihdosta Helsingin yliopistoon ohjeistavan sivun, tiedekunnan oman delegaation ulkomaanvierailusta kertovan sivun ja Tripadvisorin Helsingin yliopiston päärakennuksen edustalla olevan hop on – hop off -turistipisteen mainitsevan sivun.

Työpajalle olin asettanut kaksi tavoitetta:

1. Tunnistaa kohderyhmät = keitä ovat yliopiston vierailijat
2. Tunnistaa, mikä on kunkin vierailijaryhmän ensimmäinen oikea ovi = mihin suuntaan kukin kohderyhmä ohjataan

Työskentelyssä hyödynsimme Flinga -työkalua. Ensimmäisen tehtävän tuloksena syntyi häkellyttävän laaja kohderyhmien kirjo, joka ei todennäköisesti vieläkään ole täysin kattava. Työpajassa käydyssä vilkkaassa keskustelussa ilmeni, miten voimakkaasti toimijoiden omat roolit vaikuttivat yliopiston vierailijaksi määrittelemiseen ja se, että oma ennakkokäsitykseni kohderyhmistä oli ollut aivan liian kapea. Työpajatyöskentelyssä esiinnousseet vierailijaryhmät on esitetty kuviossa 9.

Kuvio 9. Flinga -työskentelyssä 12.2.2024 yliopiston vieraiksi tunnistetut ryhmät

Työpajan toisen tehtävän herätteeksi olin pyytänyt tiimini viestinnän asiantuntijaa luomaan kuvitteellisen vierailijapalvelun laskeutumissivun (landing page) (Liite 5). Sen mallina toimi ulkomailta Helsingin yliopistoon opiskelemaan tai töihin saapuvan maahanmuuttoprosessin tukemiseksi tehty Uni Arrival Advisor -sivu (2024). Kuvitteelliselle Visitor Advisor -sivulle olin ennen työpajaa listannut kaavailemani vierailijaryhmät, jotka ensimmäisen tehtävän jälkeen olivat osoittautuneet ylioptimistisen kapeiksi. Työpajan tauolle olin aikatauluttanut vierailijaryhmien päivittämisen ensimmäisen tehtävän pohjalta ja kuvitellut, että tauolta palatessa päästään suoraan miettimään kunkin yhdessä tunnistamamme ryhmän ensiaskeleita. Oli tunnustettava, että olin edelleen palvelumuotoiluprosessin ensimmäisen timantin toisessa osassa, jossa pitää vielä syventää ymmärrystä, tehdä valintoja ja kiteyttää.

Palvelukonseptointi tutkimustulosten pohjalta

Benchmarking ja työpaja osoittivat moninaisuuden sekä vierailijapalveluiden kohderyhmissä että heille tarjottavissa palveluissa. Tutkimustulosten pohjalta on mahdollista tehdä ainakin seuraavia palvelukonseptointiin vaikuttavat jaottelut:

1. Vierailijat, joiden vastaanottamisesta yliopistolle on jo jonkin roolinsa nojalla sovittu, mutta he tarvitsevat tietoa käytännön järjestelyihin à kutsuvieras / ”guest”
2. Vierailijat, jotka suunnittelevat tutustumista yliopistoon ja joiden vastaanottamisesta ei ole sovittu à vierailija / ”visitor”
3. Vierailijat, joilla on palvelupolku
4. Vierailijat, joille ei ole määritelty palvelupolkua

Kutsuvieraat

Kutsuvieraskategoriaan (guest) kuuluvia vierailijaryhmiä ovat esimerkiksi vastaväittäjät, kunniatohtorit, juhlapuhujat, rekrytointiprosessin myötä yliopistossa vierailevat, tieteellisten neuvostojen (SAB) ja arviointipaneelien jäsenet, erilaisten hankkeiden vieraat, konferenssien key note -puhujat, vierailevat professorit ja vierailevat tutkijat. Tämän ryhmän edustajia yhdistää se, että yliopisto on heidät roolinsa myötä kutsunut vieraakseen. Heidän kohdallaan vierailujen keskeinen kysymys ei ole siinä, ottaako yliopiston jokin toimija heidät vastaan, vaan mahdolliset haasteet liittyvät vierailun käytännön järjestelyihin kuten aikataulutukseen, majoittumiseen, tarjoiluihin, isännöintiin ja muihin myös Mentimeter -kyselyssä esiin nousseisiin teemoihin. 

Tutkimustehtävän kannalta tässä kategoriassa olevat eivät tarvitse opastusta siihen, minne olla yhteydessä vierailun toteuttamiseksi, vaan heidän tarpeensa kohdistuvat oikea-aikaiseen ja riittävään informaatioon vierailun kulusta, kustannusten kattamisesta ja paikan päällä tarjolla olevista palveluista. Kategorian vieraat ovat yliopiston perustoimintojen kannalta tärkeitä, joten vaikka tutkimustehtävän palvelukonseptointi ei suoranaisesti koske heitä, vierailukonseptin jatkokehittämisessä tulee tämän ryhmän kohdalla tavoitella selkeää, tasalaatuista ja aukikirjoitettua prosessia ja siihen liittyviä sisäisiä työkaluja. Tämän ryhmän vierailujen onnistuminen on vahvasti yliopiston intressissä ja yliopiston vastuulla.

Vierailijat

Vierailijakategoriaan (visitor) kuuluvat esimerkiksi turistit, museovieraat, kulttuurimatkailijat, tiloihin ja arkkitehtuuriin tutustujat, toimittajat, ulkopuoliset tilavuokraajat ja muut ns. suuren yleisön edustajat. Tähän joukkoon lasketaan myös koulut ja oppilaitokset sekä niiden opettajat sekä eri puolilta maailmaa yliopistosta syystä tai toisesta kiinnostuneet, esimerkiksi suomalaiseen koulutusjärjestelmään tutustuvat delegaatiot tai benchmarking -ryhmät. Kategoriaan kuuluvat ovat tutkimustehtäväni ytimessä: moninainen ja moniodotuksinen joukko työllistää sisäisesti, kun ei ole selkeää suunnitelmaa palvelutarjoomasta, keille se on suunnattu ja kenen kuuluu ottaa vastuu missäkin vaiheessa. Samanaikaisesti maineenhallinnan kannalta on tärkeää, että jokainen yliopistosta kiinnostunut tulee palvelluksi. Palvelukonseptin jatkokehittämisessä tämän kategorian vierailijaryhmien auttaminen seuraavaan vaiheeseen on toteutettavissa ulkoisen laskeutumissivun (landing page) kautta. Kun kutsuvieraskategoriaan kuuluvien vierailijoiden ensikontaktointi tapahtuu henkilökohtaisella viestimisellä, vierailijakategorian ohjeistus kannattaa toteuttaa heille suunnatun sivuston kautta. Kun kyse on hajanaisesta ja laajasta ryhmästä, johon kuuluu myös vain vähäisesti yliopistoon ja sen toimintaympäristöön vaikuttavia toimijoita, räätälöimistä ja henkilöresursseja vaativat toimenpiteet on järkevää minimoida.

Palvelupolulliset vierailijat

Niin benchmarkingin kuin työpajatyöskentelyn kohderyhmissä on useita palvelupolun jo omaavia vierailijoita: erilaisten vaihto-ohjelmien kautta saapuvat, konferensseihin osallistuvat, ministeriöiden ja lähetystöjen delegaatiot, partneriyliopistojen tai potentiaalisten partneriyliopistojen edustajat, valtiovieraat ja erilaiset valtuuskunnat. Palvelupolun olemassaolo ei tarkoita, että se on kaikilta osiltaan toimiva tai että jokainen siihen liittyvä toimija tietää roolinsa. Palvelupolun olemassaolo tarkoittaa, että on olemassa jokin prosessi, jota vastaavan ryhmän kohdalla toistuvasti noudatetaan: valtiovierailuihin liittyy protokolla ja turvallisuus, vaihto-ohjelmiin puolestaan niitä koskevat sopimukset. Viimeksi mainitulle ryhmälle yliopiston sivuilla on jo kattavasti informaatiota, joten vierailijapalvelun laskeutumissivulla tämä joukko kannattaa nostaa näkyviin vain sen verran, että vierailijasivustolle päätynyt ohjataan oikeaan paikkaan jatkoaskeliaan varten. Myös kaikki konferenssit informoivat osallistujiaan vierailun käytännön toteutuksessa hyödyntäen niin yliopiston kuin esimerkiksi Helsingin kaupungin www-sivuja, joten laskeutumissivulta tämä joukko tarvitsee vain tienviitan eteenpäin. Valtiovieraille ja muille korkean tason vieraille on olemassa kontaktitaho, jonka palveluosoite tulee saada näkyviin laskeutumissivulle. Tähän kategoriaan sisältyy sekä vastavuoroisuuteen että velvollisuuteen perustuvia vierailuja. Jatkokehittämisessä on tärkeää määritellä, millainen palvelupanostus on järkevä kullekin ryhmälle yliopiston suhdetoiminnan kannalta.

Vierailijat vailla palvelupolkua

Ilman palvelupolkua olevien kategoriaan kuuluvat vierailijaryhmät ovat osin samoja kuin vierailijakategoriassa, jossa kuitenkin on palvelupolullisiakin ryhmiä. Yliopistokonserniin kuuluva HY+ tarjoaa Eduvisit -konseptinsa alla mm. ryhmille suunnattua maksullista vierailupalvelua erityisesti suomalaiseen opettajankoulutukseen ja koulutusjärjestelmään tutustumiseksi (HY+ 2024). Monista eri syistä yliopiston ovia kolkutteleva, yliopiston toimintaan ja toimintaympäristöön vain vähäisesti vaikuttavien vierailijoiden joukko haastaa maineen- ja odotustenhallinnan. Tutkimustehtävän palvelukonseptoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää panostaa juuri tähän kategoriaan. Millä keinoilla mahdollistamme omatoimisen tutustumisen? Mihin yliopistossa on lupa liikkua ilman isäntää, mihin pääsee kotisohvalta virtuaalisesti? Mitä ehtii nähdä kahdessa tunnissa, mitä kahdessa päivässä? Huomionarvoista on, että panostaminen tämän kategorian palvelupolkuun hyödyttää myös muita vierailijaryhmiä helpottaen yliopistoon tutustumista ennen vierailun toteutumista ja tarjoten elementtejä osaksi vierailuohjelmaa.

Johtopäätökset ja kehitysehdotukset

Vierailijapalvelukonseptin tarve

Kokonaiskuvaa Helsingin yliopiston vierailutoiminnan laajuudesta ei ole ja sitä koskeva data on puutteellista ja hajallaan eri lähteissä. Niin oma kuin laajan työyhteisönkin arkikokemus tunnistaa kuitenkin lähtöasetelman, jossa vierailupyyntöjä satelee eri puolelle yliopistoa ja niitä siirrellään henkilöltä toiselle. On mahdotonta arvioida, kuinka moni tiedustelu jää lopulta kokonaan vaille vastausta tai onko vastausten äänensävy helposti lähestyttävä tai toimintaan innostava, jollaiseksi yliopiston markkinointi-, viestintä- ja brändisisällön äänensävy on juuri määritelty (Helsingin yliopisto 2023). Palvelun laatu vaikuttaa brändiin ja maineeseen, joilla puolestaan rakennetaan yliopiston vaikuttavuutta (Sultan & Wong 2019, 335). Tavoitteenasetannassani olivat seuraavat reunaehdot:

1. Vierailijapalvelukonseptin tavoite on vierailumahdollisuuksia koskevan oikean ja ajantasaisen tiedon tarjoileminen eri vierailijaryhmille.
2. Vierailijapalvelukonseptin tavoite on selkeyttää yliopiston tahtotilaa ja työnjakoa eri vierailijaryhmille.
3. Vierailijapalvelukonseptilla täytyy olla omistaja.
4. Vierailijapalvelukonseptin tavoite on osaltaan vahvistaa yliopiston brändiä ja mainetta.

Palvelumuotoilu ja muotoiluajattelu kehitysehdotusten taustalla

Palvelumuotoilun (service design) keskeisiä käsitteitä ovat käyttäjäkeskeisyys, palvelupisteet ja asiakaspolku. Muotoiluajattelu (design thinking) edustaa suunnittelukulttuuria, jossa halutaan ymmärtää asiakasta, jolle palvelua kehitetään (Dell’Era, Magistretti,, Cautela,, Verganti, & Zurlo 2020, 324). Nämä yhdistämällä saadaan käyttäjälähtöinen palvelumuotoilu, jonka iteratiivinen luonne edesauttaa, kun jo olemassa olevia palveluja kehitetään nimenomaan vierailijan tarpeista käsin. Tunnistettu ja tunnustettu ongelma on, että vierailua suunnitteleva ei tiedä, mihin olla yhteydessä ja kun tätä ei ole ohjeistettu, pyyntö ohjautuu ympäri yliopistoa usein niin, että sama viesti on lähetetty useaan osoitteeseen. Ensimmäinen vaihe vierailijapalvelukonseptin rakentamisessa parantamisessa on siten asiakaspolun alkupisteen luominen (first touchpoint).

Kehitysehdotukset

Yliopistopalveluissa käynnissä olevissa palvelukehityshankkeissa rakennetaan digitalisoituvaa toimintaympäristöä ja tähdätään asiakasymmärryksen kasvattamiseen. Vierailijapalveluita ei ole toistaiseksi tunnistettu omaksi palvelukseen, mutta jo pelkästään työpajatyöskentelyn perusteella on ilmeistä, että toiminta on laajaa ja monimuotoista, mutta toimijat eivät tiedä toisistaan tai toistensa toimintatavoista. Vierailijapalvelukonseptilla haetaan yhtä lailla käyttäjäkokemuksen parantamista kuin henkilöstönkin työtyytyväisyyttä: onnistuneeseen palvelukokemukseen liittyvät niin palveluntarjoaja kuin asiakaskin. Vierailijapalveluiden kehittämisellä pyritään vastaamaan asiakkaan todellisiin tarpeisiin ja välttämään häiriökysyntää.

Kehittämistehtäväni eri vaiheiden perusteella ehdotan yliopistolle seuraavia kehitystoimenpiteitä vierailijapalvelukonseptia koskien:

1. Vierailijapalvelut tunnistetaan yhdeksi Yliopistopalveluiden yhteiskehitettäväksi kohteeksi.
2. Vierailijapalvelut työstetään yliopiston Digitalisoituvien palvelujen kehittämisohjelman ja sen alaisen Asiakasymmärryksen vahvistaminen -projektin mukaisesti.
3. Vierailijapalveluiden palveluvastuullinen taho on Viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden Brändi- ja markkinointiyksikkö. Palveluvastuullisen yksikön lisäksi palveluntuottajina on muita Yliopistopalveluiden toimialoja ja toimijoita. Palvelutuotantoa tekeviksi on tunnistettu myös esimerkiksi HY+ -täydennyskoulutusyhtiö ja yliopiston Tiedekasvatusverkosto.
4. Vierailijapalveluiden rakentamisen ensimmäinen vaihe on laskeutumissivun (landing page) koostaminen, joka tulee helsinki.fi -navigaatioon ”About us” sivun alle omaksi kohdakseen ”Visit us”. ”Come visit us” -sivu poistetaan nykyisestä sijainnistaan (innovaatiot ja yhteistyö -sivun alta) ja sen sisältö hyödynnetään soveltuvin osin uudella laskeutumissivulla. ”Guide for Visitors” -sivu siiretään ”Visit Us” -sivun alasivuksi.
5. ”Visit us” -laskeutumissivu rakennetaan asiakaspolun ensimmäiseksi vaiheeksi keskeisille vierailijaryhmille.
6. Vierailijapalveluille perustetaan Efecte – palveluosoite, jonka seuraamisesta vastaa Yliopistopalveluiden asiakaspalvelutiimi YPA Help. Palveluosoitteeseen ohjataan uudelta Visit us -sivulta ne, jotka eivät tunnista itseään sinne määritellyistä vierailijaryhmistä. Palveluosoitteeseen ohjataan myös ne yliopiston muihin osoitteisiin päätyneet vierailupyynnöt, joita ei heti osata toimittaa oikeaan osoitteeseen.
7. Vierailijapalvelua rakennettaessa hyödynnetään olemassa olevia ja muille kohderyhmille suunnattuja palveluja osana vierailijan asiakaspolkua.
8. Vierailijapalveluille luodaan palautteenantojärjestelmä asiakastyytyväisyyden mittaamiseksi.
9. Vierailijapalveluille laaditaan suunnitelma ja aikataulu kampusten virtuaalisten kierrosten toteuttamiseksi. Laadukkaasti toteutetut videot ovat yhtä lailla vierailijapalveluiden kuin hakijamarkkinoinnin ja henkilöstörekrytoinnin hyödynnettävissä.
10. Vierailijapalveluille perustetaan toimialat ylittävä verkosto tukemaan palvelun yhteiskehittämistä, hyvien käytänteiden ja konkreettisten työkalujen (vierailuohjelmat, kutsukirjeet) jakamista sekä vierailuja toteuttavien toimijoiden verkostoitumista varten. Verkoston vetovastuu kuuluu Brändi ja markkinointi -yksikölle.

Työni tavoitteena oli laatia toimintamalli, joka 

• sijoittaa vierailijapalvelun omistajuuden ja koordinaatiovastuun tarkoituksenmukaiseen kohtaan yliopistopalvelujen palveluportfoliota
• ohjaa yliopistolle suuntautuvat vierailuja koskevat tiedustelut oikeaan osoitteeseen
• vastaa eri vierailijaryhmien tarpeisiin hyödyntämällä jo olemassa olevaa digitaalista sisältöä
• kehittää uutta digitaalista sisältöä, joka vastaa vierailijoiden lisäksi myös muiden yliopiston asiakasryhmien tarpeisiin

Ehdottamani toimintamalli Helsingin yliopiston vierailijapalvelukonseptiksi tähtää tarkoituksenmukaisten asiakaspolkujen rakentamiseen, häiriökysynnän vähentämiseen ja asiakkaiden läpivirtauksen tehostamiseen. Kehitysehdotusten mukaiset toimenpiteet ovat vasta lähtölaukaus varsinaiselle palvelukehitykselle, jossa tavoitteena on yliopiston maineen- ja brändihallinta.

Luotettavuus ja eettisyys

Luotettavuutta tarkasteltaessa oleellista on, että valittu tutkimusmenetelmä soveltuu tutkittavaan ilmiöön (Aaltio & Pusa 2020, 182). Tutkimuksen kulun tarkka kuvaus on edellytys laadullisen tutkimuksen luotettavuudelle: tähän sisältyvät mm. käytetyn datan autenttisuus ja riittävä määrä (Sargeant 2012, 2-3). Benchmarking-osuus rajattiin koskemaan tietoa, joka löytyy hakukonehauilla vertailtavien yliopistojen ulkoisilta sivuilta: työn tavoitteen kannalta oli tarkoituksenmukaista asettua vierailutietoa hakevan asemaan ja vertailla yliopistojen palvelutarjoomaa tästä näkökulmasta. Täydensin hakukonehakujen esiintuomaa tietoa yliopistojen yhteyshenkilöille suunnatulla sähköpostikyselyllä varmistaakseni, että valitsemani hakulauseet olivat oikeat ja löysivät oikeille ulkoisille sivuille. Sähköpostikyselyyn vastaaminen ei ollut kattavaa, joten on mahdollista, että joidenkin yliopistojen ulkoisilla sivuilla on vierailijoille suunnattuja palveluilta listattu muulla kuin käyttämälläni englannin kielellä, jota toisaalta pidän kansainvälisen yliopiston kontekstissa lähtökohtana tiedon saavutettavuudelle. Laadullisen tutkimuksen kriteerinä ei kuitenkaan ole kootun datan määrä vaan analyysin kelvollisuus eli se, mitä saan aineistosta irti ja millaisia johtopäätöksiä niiden perusteella voi tehdä. (Hakala 2018.)

Aiheen eettisyyttä arvioitaessa on huomioitava, miten lähellä aihepiiri on tutkijan omaa toimintamallia, jopa siinä määrin, että tuloksetkin ovat selvillä jo ennen tutkimuksen toteuttamista (Hakala 2018). Tähän tunnustan hetkellisesti sortuneeni: ennen työpajaa olin jo hahmotellut, miten tuleva Visitor Advisor -laskeutumissivu kannattaisi toteuttaa. Työpajan jälkeen oli kuitenkin todettava, että ehdottamani ratkaisu oli liian yksityiskohtainen eikä huomioinut ristikkäisiä ja päällekkäisiä vierailijarooleja. Palvelumuotoilun iteroituvan mallin mukaisesti minun oli otettava askel taaksepäin ja hankittava lisää sisällöllistä ymmärrystä. Työpajan osallistujille oli sekä kerrottu kutsussa että toistettu työpajan aluksi, mihin ja miten työpajan tuloksia aion käyttää. Työpajan jälkeen tein sen tuloksista koosteen, jonka lähetin kaikille työpajaan ilmoittautuneille kommentointia varten. Vaikka työpajassa kerätty data ei ole millään lailla arkaluonteista, sen koostamiseen käytetty Flinga-työkalu toimii anonyymisti, joten annettuja vastauksia ei voi yhdistää osallistujiin.

Palaa sisällysluetteloon

LÄHTEET

Aaltio, I. & Puusa A. 2020. Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.). Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus, 177-188.

Almeida, I. & Silveira, L. 2022. Who is visiting universities? General considerations on the demand characteristics of campus-based tourism. Journal of Tourism and Heritage Research 5, 2. 179-198. Viitattu 2.3.20204. https://www.researchgate.net/publication/360037666_Who_is_visiting_universities_General_considerations_on_the_demand_characteristics_of_campus-based_tourism.

Appily 2024. Virtual College Tours. Viitattu 29.3.2024. https://www.appily.com/virtual-college-tours.

CampusTours 2024. The #1 Destination for Interactive Maps and Virtual Tours. Viitattu 29.3.2024. https://campustours.com/.

Connell, J. 2000. The role of tourism in the socially responsible University. Current Issues in Tourism, 3,1.1–9. Viitattu 2.3.2024. https://doi.org/10.1080/13683500008667863

De Keyser, A., Verleye, K., Lemon, K. N., Keiningham, T. L., & Klaus, P. 2020. Moving the customer experience field forward: introducing the touchpoints, context, qualities (TCQ) nomenclature. Journal of Service Research, Vol 23 Nro 4. 433-455. Viitattu 1.3.2024. https://doi.org/10.1177/1094670520928390.

Dell’Era, C., Magistretti, S., Cautela, C., Verganti, R., & Zurlo, F. 2020. Four kinds of design thinking: From ideating to making, engaging, and criticizing. Creativity and innovation management, Vol 29 Nro 2. 324-344. Viitattu 9.3.2024. https://doi.org/10.1111/caim.12353

Design Council 2023. The Double Diamond. Viitattu 25.2.2024. https://www.designcouncil.org.uk/our-resources/the-double-diamond/.

Flamma 2024a. YPA:n digitalisoituvien palvelujen kehittämisohjelma. Helsingin yliopiston intranet. Viitattu 1.4.2024. Sisäinen.

Flamma 2024b. Asiakasymmäryksen työkalut -projekti. Helsingin yliopiston intranet. Viitattu 29.3.2024. Sisäinen.

Katzan H.Jr. 2011. Essentials of Service Design. Journal of Service Science Vol 4.43-60. Viitattu 25.2.2024. https://doi.org/10.19030/jss.v4i2.6644.

Hakala, J. 2018. Toimivan tutkimusmenetelmän löytäminen. Teoksessa Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Viitattu 1.4.2024. https://www.ellibslibrary.com/reader/9789524515160. Ellibs verkkokirjahylly.

Helsingin yliopisto 2020. Helsingin yliopiston strategia 2021-2030: Tieteen voimalla – maailman parhaaksi. Viitattu 1.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/tutustu-meihin/strategia-talous-ja-laatu/strategia-2021-2030/helsingin-yliopiston-strategia.

Helsingin yliopisto 2023. Helsingin yliopiston äänensävy. UniMaterialBank. Sisäinen.

Helsingin yliopisto 2024a. Historia. Viitattu 29.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/tutustu-meihin/perustietoa-yliopistosta/historia.

Helsingin yliopisto 2024b. Yliopisto numeroina. Viitattu 29.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/tutustu-meihin/tama-helsingin-yliopisto/yliopisto-numeroina.

Helsingin yliopisto 2024c. Yliopistopalvelut. Viitattu 29.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/tutustu-meihin/ihmiset/yliopistopalvelut.

HY+ 2024. What makes the Finnis Education System Especially successful? Helsingin yliopiston omistama täydennyskoulutusyhtiö. Viitattu 29.3.2024. https://eduvisit.hyplusglobal.fi/.

Hyytiälä, H. 2022. Häiriökysyntä – organisaatiolähtöisten toimintamallien kallis hinta. Esitys Lastensuojelun Keskusliiton johtamispäivillä. Viitattu 1.4.2024. https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2022/03/Johtamispaivat-2022-Hairiokysynta-Hermanni-Hyytiala.pdf

Kuehnl, C., Jozic, D., & Homburg, C. 2019. Effective customer journey design: consumers’ conception, measurement, and consequences. Journal of the Academy of Marketing Science, 47, 551-568. Viitattu 1.3.20204. https://link.springer.com/article/10.1007/s11747-018-00625-7.

Lankford, W.M. 2002. Benchmarking: Understanding the basics. The Coastal Business Journal 1, 56-62. Viitattu 25.2.2024. https://digitalcommons.coastal.edu/cbj/vol1/iss1/8/.

Lee S-H., Yang, M., de Weck, O. L., Lee, C., Coughlin, J. F., Klopfer, E.& Ochsendorf, J. 2023. Service design in action: transformation, consideration and system thinking. Proceedings of the Design Society 3, 3145–3154. Viitattu 25.2.2024 https://www.cambridge.org/core/services/aop-cambridge-core/content/view/9C23DABDC8071F9EE35B52ADC4E1B495/S2732527X23003152a.pdf

Leinonen, A., & Roto, V. 2023. Service Design Handover to user experience design – a systematic literature review. Information and Software Technology, 154, 107087. 1-19. Viitattu 1.3.2024.
https://doi.org/10.1016/j.infsof.2022.107087.

Lemon, K. N., & Verhoef, P. C. 2016. Understanding Customer Experience Throughout the Customer Journey. Journal of Marketing, 80,1. 69-96. Viitattu 1.3.2024. https://doi.org/10.1509/jm.15.0420.

LERU 2024. League of European Research Universities. Viitattu 29.3.2024. https://www.leru.org.

Li, Z., Yang, K., Huang, X., Kladov, V., & Cui, R. 2022. Attractions of campus tourism experience by “shared dormitory” in China using online reviews. Anatolia, 33(3), 496-506. Viitattu 2.3.2024.
https://doi.org/10.1080/13032917.2021.2002700.

Maechler, N., Neher, K., & Park, R. (2016). From touchpoints to journeys: seeing the world as customers do. Viitattu 20.4.2024. http://dln.jaipuria.ac.in:8080/jspui/bitstream/123456789/14243/1/From_touchpoints_to_journeys_seeing_the_world_as_customers_do.pdf.

Moriarty, J. P. 2011. A theory of benchmarking. Benchmarking: An International Journal, 18,4., 588-611.Viitattu 1.3.2024. https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/14635771111147650/full/pdf.

Morville, P. 2005. Experience design unplugged. SIGGRAPH 2005 Web program. Viitattu 1.3.20204. https://doi.org/10.1145/1187335.1187347.

ResearchGate 2010. The Benchmarking Wheel Form. Viitattu 1.3.2024. https://www.researchgate.net/figure/The-benchmarking-wheel-From-21_fig2_294871909.

Rosenbaum, M. S., Otalora, M. L., & Ramírez, G. C. 2017. How to create a realistic customer journey map. Business horizons, 60(1), 143-150. Viitattu 20.4.2024. https://doi.org/10.1016/j.bushor.2016.09.010.

Sargeant, J. 2012. Qualitative Research Part II: Participants, Analysis and Quality Assurance. Journal of Graduate Medical Education. Viitattu 1.4.2024. https://doi.org/10.4300/JGME-D-11-00307.1.

Strategic Management Insight. 2023. Benchmarking. Viitattu 1.3.2024. https://strategicmanagementinsight.com/tools/benchmarking/.

Sultan, P. & Wong, H. Y. 2019. How service quality affects university brand performance, university brand image and behavioural intention: The mediating effects of satisfaction and trust and moderating roles of gender and study mode. Journal of Brand Management, 26, 332-247. Viitattu 24.2.2024. https://link.springer.com/article/10.1057/s41262-018-0131-3.

Tauriainen, P. 2011. Kansainvälisen vierailutoiminnan kehittäminen -projektin loppuraportti. Helsingin yliopisto. Sisäinen.

Tiedekulma 2015. Tiedekulma2017 -konseptointimateriaali. Palvelumuotoilutoimisto Kuudes Kerros. Sisäinen.

Tiedekulma 2024. Mikä Tiedekulma? Viitattu 29.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/tiedekulma/mika-tiedekulma.

Una Europa 2024. Una Europa is an alliance of 11 European universities. Viitattu 29.3.2024. https://www.una-europa.eu/.

Uni Arrival Advisor 2024. Welcome to the Uni Arrival Advisor. Viitattu 29.3.2024. https://www.helsinki.fi/fi/uni-arrival-advisor.

Yliopistopalveluiden palveluportfolio 2023. Tutki palveluportfoliota. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.3.2024. https://universityofhelsinki.github.io/service-portfolio-visualization/.

Zomerdijk, L.G. & Voss, C.A. 2010. Service design for experience-centric services. Journal of service research. 13, 1. 67-82. Viitattu 1.3.2024. 1

https://doi.org/10.1177/1094670509351960.

Liitteet

Liite 1.          Helsingin yliopiston organisaatiorakenne

Liite 2.          Yliopistopalveluiden organisaatiorakenne

Liite 3. Tiedonhankintasuunnitelma benchmarking -osuutta varten

TIEDONHANKINTASUUNNITELMA BENCHMARKING -OSUUTTA VARTEN
Aineisto 1	LERU ja UNA Europa -konsortioiden www-sivut
Hakukoneet	Google, Bing, Yahoo
Hakutermit	Kunkin yliopisto nimi + visitor servicesacademic hospitalityuniversity guestsuniversity services
Hakulauseet	Help with planning a visit to + yliopiston nimiHow to visit + yliopiston nimiTours for visitors at + yliopiston nimiAcademic visits to + yliopiston nimiHospitality services of + yliopiston nimi
Aineiston 1 ajantasaisuus ja luotettavuus	Hakukonehaut on kohdistettu konsortiohin kuuluvien yliopistojen julkisille sivuille, jotka ovat organisaatioidensa ylläpitämiä. Tiedon lähde ensisijainen.
Aineisto 2	Sähköpostikysely LERU- ja UNA Europa -konsortioiden yhteyshenkilöille Helsingin yliopiston yhteyshenkilöiden kautta
Kyselyn kysymykset	The name of your university Does your university have specified visitor services? If yes, what is the service’s website address and/or contact information?
Aineiston 2 ajantasaisuus ja luotettavuus	Sähköpostikysely on lähetetty konsortioihin kuuluvien yliopistojen virallisille edustajille. Osa edustajista on vastannut itse, osa edelleenlähettänyt tiedustelun kyselyn kohteena olevasta palvelusta yliopistossaan vastaavalle taholle, joka vastannut tiedusteluun. Kaikista yliopistoista ei ole tullut vastausta.

Liite 4. Benchmarking -kooste

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
University of Amsterdam	X		Omatoimisesti kampuskierrokset (sovellus) Virtuaaliset kampuskierrokset	Ei mainintaa sivulla	Ensisijaisesti hakijoille suunnattu Kuka tahansa voi osallistua
https://www.uva.nl/en/education/open-days/uva-campus-tour/uva-campus-tour.html
Universitat de Barcelona	X		Virtuaalinen kierros yliopiston rakennuksissa (arkkitehtoninen kärki)	Ei mainintaa sivulla	Vapaasti verkossa
http://www.ub.edu/visitavirtual/visitavirtualEH/tour-360/UB-tour.html (huom! sivusto ”not secure”)
University of Cambridge	X		Kattava listaus yksiköistä, collegeista,kirjastoista, museoista ja tapahtumista. Joihinkin kohteisiin hankittava pääsylippu	Kontaktitiedot annettu alasivuilla	Vapaasti verkossa. Kirjastojen kohdalla maininta: “Before you travel, please check ahead that the services you intend to use are available.”
https://www.cam.ac.uk/about-the-university/visiting-the-university
University of Copenhagen	X		Listaus sekä kohteista että kohderyhmistä (esim. delegations, primary school groups)	Kontaktitiedot annettu alasivuilla	Akateemisille delegaatioille oma vierailulomake Potentiaalisille opiskelijoille omia tapahtumia, listattu vierailusivulla Culture night marraskuussa: yliopisto laajasti avoinna yleisölle
https://about.ku.dk/visit/

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Trinity College Dublin	X		Vierailulle oma kattava sivusto Maksullisia kierroksia Uutiskirje tapahtumista	Commercial Revenue Unit Visit Trinity Team, vastuunjako eri ryhmien osalta	Turistinen lähestymistapa Suuri yleisö Potentiaaliset hakijat Tiloja omiin tapahtumiinsa käyttävät ulkopuoliset
https://www.visittrinity.ie/
University of Edinburgh	X		Vierailulle oma kattava sivusto sekä fyysinen palvelupiste Opastettuja kierroksia Virtuaalisia kierroksia Kartat ja rakennukset	Viestintä ja markkinointi   Visitor Centre Staff	Suuri yleisö Potentiaaliset hakijat Matkailijat Museo- ja galleriakävijät
https://www.ed.ac.uk/visit
University of Freiburg	X		Virtuaalisia kierroksia eri kampuksille, joista nauhoitteita, kuvia ja visakysymyksiä. Dynaaminen kampuskartta Mahdollisuus antaa palautetta ja toiveita kierroskohteista	Central Student Advisory Service	Potentiaaliset hakijat Matkailijat
https://www.osa.uni-freiburg.de/campustour-en/

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Université de Geneve	X		Hakukone vie Science Innovation Hubiin ja sen yhteydenottolomakkeeseen	Yhteydenotto lomakkeella Hubiin	Hubin sivulla luetellaan yhteistyökumppanit (collaborators), opiskelijat (students), yritykset (companies).
https://www.unige.ch/sih/visit
Universität Heidelberg	X		Hakijoille suunnatut kierrokset, virtuaalikierrokset, vastaanotot ja avointen ovien päivät	Hakijamarkkinointi	Potentiaaliset hakijat ja perheensä
https://www.heidelberg.edu/admission-aid/schedule-a-visit
Universiteit Leiden	X	X	Kierrokset, virtuaalikierrokset, yliopistotuotteiden kauppa, yliopiston tilojen vuokraus ulkopuolisille, tietoa pysäköinnistä	Yhteystiedot annettu rakennuksittain	Suuri yleisö
https://www.universiteitleiden.nl/en/about-us/visit-us

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
KU Leuven	X	X	Kierrokset teemoittain virtuaalikerrokset teemoittain (sovelluspohjainen toteutus) delegaatioille yhteydenottolomake	Markkinointi ja viestintä vastaa joistakin sivuista	Matkailijat Potentiaaliset hakijat Akateemiset ja diplomaattiset delegaatiot
useita sivuja yliopiston eri toimijoilta, ei yhtä koontisivua https://www.kuleuven.be/universitytours/english https://www.kuleuven.be/english/prospective-students/discover-our-campuses https://bib.kuleuven.be/english/about/exhibitions/unchained-knowledge/visit https://www.kuleuven.be/global/delegations/incoming-delegations
Imperial College London	X		Avointen ovien päivät Kohdennetut virtuaalikierrokset (valitaan tavoiteltu opiskelijataso ja oppiaine/yksikkö) Kampuskartat Tapahtumalistaus Konferenssi- ja tapahtumapalvelut	Ei mainintaa sivulla	Potentiaaliset hakijat Koululaiset
https://www.imperial.ac.uk/visit/
University College London	X		Kampuskierrokset Virtuaalikierrokset Avointen ovien päivät Kampuskartat	Ei mainintaa sivulla	Potentiaaliset hakijat Suuri yleisö
https://www.ucl.ac.uk/prospective-students/campus-tours/campus-tours-0

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Lund University	X		Kampuskierrokset Virtuaalikierrokset Tietoiskut Kampuskartat Yliopistokauppa	Sivuilla editorin kontaktointi, ei palvelua koskevaa yhteydenottoa	Potentiaaliset opiskelijat Suuri yleisö Kansainväliset vieraat
kaksi erillistä sivua, lisäksi spostitse saatu tieto vierailijoille suunnatusta oppaasta (International Office) https://www.lunduniversity.lu.se/admissions/connect-us-about-studies/lund/campus-tours-and-information-sessions https://www.lunduniversity.lu.se/about-university/visit-lund-university
University of Milan	X		Kouluile suunnatut kierrokset ja avointen ovien päivät	University Study and Career Guidance Services	Potentiaaliset hakijat
https://www.unimi.it/en/education/university-guidance/university-and-schools/school-visits-university
Ludwig-Maximilians-Universität München	X		Avoimet luennot Avointen ovien päivät Online -sessiot Virtuaalisovellus kampuksiin tutustumista varten	Central Student Advisory Office	Potentiaaliset hakijat
https://www.lmu.de/en/study/advice-and-guidance/experience-lmu/index.html
University of Oxford	X		Virtuaalikierrokset Kampuskartat Vierailut collegeihin Vierailut museoihin, kirjastoihin ja muihin kohteisiin Yliopiston tapahtumat Yliopistokauppa FAQ + ask a question	Ei mainintaa sivulla
https://www.ox.ac.uk/visitors/visiting-oxford

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Université Paris-Saclay	X		Virtuaalikierros Laboratoriovierailut (tiedot kaikki ranskaksi)	Ei mainintaa sivulla	Tutkijat Potentiaaliset hakijat
https://www.visites-virtuelles.universite-paris-saclay.fr/  http://www.sciencesociete.universite-paris-saclay.fr/participer/visites-de-laboratoires/ (huom! sivu non-secure)
University of Strasbourg	X		Virtuaalikierrokset Kampuskartat	Ei mainintaa sivulla	Potentiaaliset opiskelijat
https://welcome.unistra.fr/campus-life/welcome-to-the-university-of-strasbourg/maps
Utrecht University	X		Kampuskierrokset Virtuaalikierrokset Avoimet ovet Omatoimikierrokset Kouluvierailut	Ei mainintaa sivulla	Potentiaaliset englanninkielisiin ohjelmiin hakijat (University College Utrecht)
https://www.uu.nl/en/organisation/university-college-utrecht/contact/visit-ucu/campus-tour
ETH Zürich	X		Viikoittaiset kampuskierrokset: avoimet, temaattiset, kouluille suunnatut, sovelluspohjaiset Chat -mahdollisuus Uutiskirjeen tilaamismahdollisuus	ETH Zurich Tours	Suuri yleisö Matkailijat: kierrokset taiteesta, arkkitehtuurista, astronauttikoulu lapsille Potentiaaliset opiskelijat
https://ethz.ch/en/campus/getting-to-know/discover/tours.html
University of Zurich	X	X	Asettautumispalvelut	International Office	Vierailevat opiskelijat Vierailevat tutkijat (academic guests) Harjoittelijat
https://www.internationals.uzh.ch/en/visit.html

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa		Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Frei Universität Berlin		X		Kampuskierrokset Omatoimikierrokset Kierrokset kouluille	HR	Livekierrokset: uudet työntekijät Omatoimikierrokset: potentiaaliset opiskelijat
https://www.fu-berlin.de/sites/abt-1/referate/1c/welcome-service/veranstaltungen/Campus-Tour/index.html
Universita di Bologna		X		Kampuskartat Omatoimikierrokset audioguiden avulla (konsepti 1, 2, 3 days) Maininta sivulla: Access to the university faculties is free without limitations in the day-time from monday to saturday.	Ei mainintaa sivulla	Turistit
https://visitupbologna.com/tour-storico-di-bologna/universita-di-bologna/?lang=en  (HUOM! Kaupungin, ei yliopiston ylläpitämä sivu)
University College Dublin		X
https://www.myucd.ie/visiting-ucd/
University of Edinburgh		X	Visitor Centre Sosiaalisen median kanavat Yliopistokauppa Viikoittaiset kampuskierrokset Virtuaalikierrokset Chat Tapahtumat FAQ + yhteydenottolomake		Viestintä ja markkinointi	Potentiaaliset opiskelijat Suuri yleisö Matkailijat Konferenssijärjestäjät Tapahtumajärjestäjät
https://communications-marketing.ed.ac.uk/visitor-centre

Yliopiston nimi	LERU	UNA Europa	Palvelu(t)	Palvelun vastuutaho / kontaktointi	Palvelun kohderyhmä(t)
Uniwersytet Jagiellonski w Krakowie		X	Welcome Guide (pdf) Asettautumispalvelut	International Office	Vierailevat tutkijat ja perheensä
https://international.iro.uj.edu.pl/en_GB/index
Universidad Complutence de Madrid		X	Visitor Guide (pdf) Tietoja Espanjassa toimimisesta yleisesti	Ei mainintaa sivulla	Turistit Vierailevat tutkijat
https://www.ucm.es/file/visitorguide
Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne		X	Vaihto-opiskelijapalvelut Kv-tutkinto-opiskelijat Asuntopalvelut vieraileville professoreille	International Relations Department	Kansainväliset opiskelijat Opiskelija-, opettaja-, tutkija-, henkilökuntavaihtoon osallistuvat
https://international.pantheonsorbonne.fr/en/welcome-paris-1-pantheon-sorbonne

Liite 5. Työpajaa 12.2.204 varten luotu kuvitteellinen laskeutumissivu