Kirjoittajat:
- Sanna Viinonen, YTM, lehtori, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, sosiaalialan koulutus, Lapin ammattikorkeakoulu; Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen projektipäällikkö
- Marjukka Rasa, YTT, yliopettaja, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, sosiaalialan koulutus, Lapin ammattikorkeakoulu; Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen projektityöntekijä
- Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, sosiaalialan koulutus, Lapin ammattikorkeakoulu; Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen arvioija-asiantuntija
Tyyppi: Monografia
Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy
Julkaisuvuosi: 2023
Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 18/2023
ISBN 978-952-316-481-9 (nid.)
ISBN: 978-952-316-482-6 (pdf)
ISSN: 2954-1654 (verkkojulkaisu)
PDF-linkki: http://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=12d74bd7-cc98-4919-b034-204e3ae42fa4
Oikeudet: CC BY 4.0
Kieli: suomi
Kansikuva: Pop Up the Color. Kuvaaja: JKR
Tiivistelmä
Tässä julkaisussa esitellään Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeen kehittämistyötä, tuloksia sekä hankkeessa tuotetut luonto- ja taidelähtöisen sekä eläinavusteisen työn toimintamallit. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta on toteutettu aidoissa toimintaympäristöissä sosiaalisen kuntoutuksen kentällä. Kehittämistyön lähtökohtana ovat olleet sosiaalipedagogiikan ja toipumisorientaation näkökulmat. Toimintamallit koostuvat työn vaatimasta ennakoinnista ja suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista.
Tuloksena todetaan, miten huolellinen yhteissuunnittelu ja ohjaajaparityöskentely varmistavat onnistuneen luontolähtöisen toiminnan toteutuksen. Keskeistä ovat osapuolten ammatillinen ja toiminnallinen osaaminen, jotka tukevat kuntoutujien osallisuutta. Toimintamallit ovat hyödynnettävissä erityisesti mielenterveyttä ja hyvinvointia tukevassa luontolähtöisessä toiminnassa:
1) Ekopsykologiset menetelmät ja toimintamallit
2) Eläinavusteiset menetelmät ja toimintamallit
3) Taiteen ja kulttuurin menetelmät ja toimintamallit
4) Luonto-voimainen toimintamalli, jonka kehittämisessä käytettiin vertaiskehittämisen metodia sekä sosiaalipedagogiseen ajattelu- ja toimintatapaan perustuvaa Toipumaan saattaja -toimintamallia.
Sisällys
1. HENKI JA ELÄMÄ – LUONTO TOIPUMISEN LÄHTEENÄ -HANKE
1.1 Hanke-esittely
1.2 Hankkeen organisaatio- ja toimintakuvaus
2. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN JA ARVIOINTI
2.1 Kehittämistavoite
2.2 Kehittämisasetelma: kuntoutumisen taival kohti työelämää
2.3 Arviointiasetelma ja tutkimusaineistot
3. HANKKEEN KONTEKSTOINTI
3.1 Lainsäädäntökatsaus
3.2 Tilastokatsaus
3.3 Tutkimuskatsaus
3.4 Kehittämishankekatsaus
4. SOSIAALINEN KUNTOUTUS TOIPUMISEN TUKENA
4.1 Sosiaalinen kuntoutuksen näkökulmia
4.2 Sosiaalipedagoginen viitekehys ja toipuminen
4.3 Luonto- ja taidelähtöiset menetelmät
5. ARVIOINTITULOKSET
5.1 Kokemustietoa toteutuneista toiminta-aktiviteeteista
5.1.1 Ekopsykologinen toimintamalli
5.1.2 Eläinavusteinen toimintamalli
5.1.3 Taiteen ja kulttuurin toimintamalli
5.2 Näkemystietoa toiminta-aktiviteettien kehittämisestä
5.3 Henki ja elämä -hankkeen vaikutuksia ja vaikuttavuutta
6. TOIMINTAMALLIT
6.1 Toimintamallien kehittäminen
6.2 Ekopsykologinen toimintamalli
6.3 Eläinavusteinen toimintamalli
6.4 Taiteen ja kulttuurin toimintamalli
6.5 Sosiaalipedagoginen toipumaansaattaja
JULKAISUN SAATTEEKSI
Julkaisumme on hankeraportti Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -kehittämishankkeesta. Hankkeen aikana koronapandemia antoi meille omat uniikkiset toteuttamispuitteet.
Ilman hankeyhteistyöhön sitoutuneita yhteistyökumppaneita hankkeen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Erityiskiitokset Juha Eskolalle, Irma Heiskaselle, Tuula Kokolle, Mari Riikoselle, Tuija Tervaskannolle ja Satu Turkalle asiantuntevasta sekä sitoutuneesta panoksesta hankkeen kehittämistyössä.
Tutkijaryhmä sai hankkeen projektiryhmään palautetta ja kehittämisideoita hankeraportin laatimisvaiheessa, mistä kiitoksemme. Kiitämme myös hankkeen osatoteuttajia, yhteistyökumppaneita, ostopalveluyrittäjiä ja hankkeeseen osallistunutta kohderyhmää.
Kiitämme hankeraportin käsikirjoituksen kommentoinnista Juha Eskolaa, Tuija Tervaskantoa sekä Teija Kantoa Webropol-kyselyiden teknisestä toteuttamisesta. Markus Säärelä toteutti osan arviointihaastatteluista, mistä myös kiitoksemme.
Kiitämme hankkeeseen osallistuneita tahoja arvokkaasta palautteesta hankkeen eri vaiheissa. Erityisesti kiitämme tutkimusavusteisesta kehittämisyhteistyöstä mielenterveyskuntoutujia – annoitte autenttisen äänenne hankkeelle ja hankkeen tutkimustuloksiin perustuville suosituksille ja mallinnuksille, mistä suuret kiitoksemme.
Kemissä Flooran päivänä 2023
Sanna Viinonen, Marjukka Rasa ja Leena Viinamäki
1. HENKI JA ELÄMÄ – LUONTO TOIPUMISEN LÄHTEENÄ -HANKE
1.1 Hanke-esittely
Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa (1.1.2021–30.6.2023) on edistetty työelämän ulkopuolella olevien työikäisten mielenterveyskuntoutujien toipumisprosesseja luontolähtöisten menetelmien avulla. Hankkeen päätavoitteena on vahvistaa osallistujien voimaantumista, osallisuutta sekä resilisenssiä ja kokemuksellista hyvinvointia sekä lisätä tietoisuutta luontolähtöisten menetelmien käytöstä mielenterveystyössä.
Hanke toteutettiin Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestöjen sekä kevytyrittäjyyden toimintaympäristöissä. Seudut eivät ole homogeenisia, joten osallistujat tulivat paitsi alueensa, myös henkilökohtaisen elämän lähtökohdista. Hankkeen välittömänä kohderyhmänä ovat työikäiset työelämän ulkopuolella tai työttömänä olevat mielenterveyskuntoutujat, joilla on taustalla erilaisia elämänhallinnan ongelmia, yksinäisyyttä, sosiaalisten suhteiden puutetta ja toimintakyvyn heikentymistä. Välillisenä kohderyhmänä ovat alueen luontopalveluita tuottavat yritykset, kuntien mielenterveystyötä tekevät ammattilaiset ja sosiaali- ja terveysalan järjestöt.
Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteina on tietoisuuden vahvistuminen luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä ymmärryksen vahvistuminen eläinten, ihmisten ja luontoympäristön yhteydestä sekä vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on myös osallistujien luontosuhteen vahvistuminen. Kokemuksellinen hyvinvoinnin vahvistumisen kautta tavoitellaan osallistujien sosiaalisen kuntoutumisen polun rakentumista kohti työelämää. Hankkeeseen osallistuvien tahojen verkostot hankkeen toiminta-alueella vahvistuvat ja yrittäjätahoille on luotu uusia palvelutuotteita.
1.2 Hankkeen organisaatio- ja toimintakuvaus
Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen osatoteuttajia oli neljä: päätoteuttajana Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa Lapin Ammattikorkeakoulu sekä Oulun seutukunnassa Mielenvireys ry, Turkan Ratsurinne ay ja ProAgria Oulu ry. Hankekumppaneita olivat Oulun kaupunki, Oulun A-kilta, Tornion Asuntopalvelusäätiö sr Meän Talo, Yhdessä Ry Kemi sekä Rovaniemen Kansalaistalo Neuvokas, Rovalan Setlementti /Jokkatupa sekä Nuorten Ystävät ry:n Klubitalo Roihula. Kehittämisyhteistyökumppaneita olivat hankkeen seutukuntien yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin toimijat, joiden asiakas- ja toiminnan kohderyhminä ovat mielenterveyskuntoutujat.
Hankkeen eläinavusteista sekä luonto- ja taidelähtöistä toimintaa toteutettiin hankkeen osatoteuttajien omana toimintana sekä ostopalveluna. Luontolähtöisen ostopalvelutoteuttajien osuus hankkeen kokonaisbudjetista 655 000 euroa oli noin 168 000 euroa. Nämä ostopalvelutoteuttajat tulivat hankkeeseen rahoittajan vaatiman julkisen kilpailutuksen myötä. Hankinnoissa painotettiin laadullisia kriteereitä.
Hankkeen ostopalvelutoteuttajia olivat muun muassa:
eläinavusteisessa toiminnassa:
- As-Kel Työnohjauspalvelut Kati Kärnä (nyk. Kokonainen Kokemus Ky)
- Hyvinvointi Ranch Huminalehto
- T:mi Minna Kreivi
taidelähtöisessä toiminnassa:
- valokuvaaja Kaisa Siren
- Kemin Osaajien osuuskunta Juho Tuovila
- Kulttuuriosuuskunta Ilme
- Mari Riikonen
- T:mi Silhaus, Niina Oinas
- Websie, Johanna Ponkala
luontolähtöisessä toiminnassa:
- Kotieläintila Arkadia
- T:mi Puutarhaillen, Maria Kerola.
Hankkeessa toteutettua luontolähtöistä toimintaa ja hankkeen toimintamalleja hahmoteltiin ja arvioitiin kehittämistyön menetelmin hankkeen koko toteutusajan yhteistyössä kumppaneiden ja ostopalvelutoteuttajien kanssa.
Taulukossa 1. on kuvattuna Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -kehittämishankkeen organisaatio ja toiminta-alue.
Taulukko 1. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -kehittämishankkeen organisaatio ja toiminta.
Kartan lähde: ©Tilastokeskus 2021; Halonen, J. 2022. Kuntaliitto. Kuntarajat sekä maakuntien, sairaanhoitopiirien ja hyvinvointialueiden rajat. Jaana.Halonen@kuntaliitto.fi
| Päätoteuttaja | Lapin ammattikorkeakoulu | |
| Toteutuspaikkakunnat | Kemi-Tornion seutukunta: Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola, Tornio Oulun seutukunta: Hailuoto, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu, Tyrnävä Rovaniemen seutukunta: Ranua, Rovaniemi | |
| Osatoteuttajat | Mielenvireys ry Turkan Ratsurinne ay ProAgria Oulu ry | |
| Yhteistyökumppanit | Rovalan Setlementti Kansalaistalo Neuvokas Oulun kaupunki Oulun A-kilta Nuorten Ystävien Roihulan klubitalo Tornion Asuntopalvelusäätiö sr/ & Meän Talo Yhdessä ry | |
| Rahoittaja | ESR, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus | |
| Kokonaisbudjetti | 655 019 € | |
| Valvoja | Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus | |
| Toteutusaika | 1.1.2021–30.6.2023 | |
| Hankkeen toteuttajatiimi | Marjukka Rasa, projektityöntekijä; Leena Viinamäki, arvioija-asiantuntija ja Sanna Viinonen, projektipäällikkö | |
| Ohjausryhmä | Kirsi Anttila, Yhdessä ry; Heidi Iinatti, ProAgria ry; Oulu Nina Kinnunen, Oulun kaupunki; Anna-Liisa Lämsä, Mielenvireys ry; Tiina Puotiniemi, Länsi-Pohjan Sairaanhoitopiiri; Heidi Pyyny, osaamispäällikkö Lapin AMK; Hannu Kettunen, Mielenvireys ry; Suvimaria Saarenpää ja Marika Ahola, Rovaniemen Neuvokas ry ja Satu Turkka, Turkan Ratsurinne Ay |
Kuviossa 1. kuvataan Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä hankkeen osallistujamäärät sekä toimintamallien toimintomäärät.
Kuvio 1. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä hankkeen osallistujat (hlöä).
Henki ja elämä -hankkeessa järjestettyihin toimintoihin osallistui yhteensä 260 mielenterveyskuntoutujaa. Hankkeen toimintoja tuotti yhteensä 24 yritystä ja 5 järjestösektorin toimijaa. Hankesuunnitelman mukaisia yhteistyökumppaneita oli yhteensä 7. Toimintoja eri toimintamalleissa oli yhteensä noin 508.
2. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN JA ARVIOINTI
2.1 Kehittämistavoite
Hankkeen kehittämistavoitteina oli luoda toimintatapoja ja -malleja luontolähtöiseen mielenterveystyöhön sekä lisätä maatila- ja luontopalveluyrittäjien toimeentulomahdollisuuksia. Hankkeessa toteutettiin ja kehitettiin kolme erilaista luontolähtöisen työn toimintamallia, joista yhtä syvennettiin vertaiskehittämisen metodein virolaisten asiantuntijoiden kanssa. Hahmottelimme sosiaalipedagogisen ajattelu- ja toimintatavan mahdollisuuksia luontolähtöisessä toiminnassa, jonka nimesimme sosiaalipedagogiseksi toipumaansaattaja -malliksi. Hankkeessa kehitettyjä toimintamalleja ovat:
1) Ekopsykologinen
2) Eläinavusteinen
3) Taiteen ja kulttuurin toimintamalli
4) Sosiaalipedagoginen toipumaan saattaja -malli.
Taulukossa 2. kuvataan esimerkinomaisesti hyvinvoinnin ja osallisuuden määrittelyjä suhteessa hankkeen lähtökohtiin ja tavoitteisiin.
Taulukko 2. Hyvinvointi- ja osallisuusmäärittelyä Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen lähtökohtiin ja tavoitteisiin.
| Käsite | Yleiskuvaus |
| Hyvinvointi Lähde: Helne, T., Hirvilammi, T. & Laatu, M. 2012. Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Viitattu 5.3.2022 http://hdl.handle.net/10138/34643 | Ekososiaaliseen hyvinvointikäsitykseen perustuva sosiaalipoliittinen järjestelmä having-, being-, doing- ja loving- osatekijöiden muodostamana kokonaisuutena, jossa ”Having –osatekijän (mitä ihmisellä voi kohtuudella olla)kuvaajina ovat mm. toimeentulo; terveys ja toimintakyky sekä sosiaalipoliittisina edistämis- ja säätelykeinoina mm. riittävä perustoimeentuloturva; terveyden ja toimintakyvyn edistäminen ekologisesti ja ennakoivasti Doing –osatekijän (vastuullinen ja mielekäs tekeminen) kuvaajina ovat mm. ansiotyö, harrastustoiminta sekä sosiaalipoliittisina edistämis- ja säätelykeinoina mm. yhteiskunnallisesti hyödyllisten töiden suosiminen; työajan lyhentäminen Loving -osatekijän (kuuluminen ja rakastaminen) kuvaajina ovat mm. perhe ja suku; ystävyyssuhteet; paikallisyhteisöt; luonto sekä sosiaalipoliittisina edistämis- ja säätelykeinoina mm. yhteisyyttä ja paikallisyhteisöjä vahvistavan sosiaaliturvan kehittäminen; luontosuhteen vaaliminen sosiaali- ja terveyspalveluissa Being -osatekijän(eheä kokemus maailmassa olemisesta) kuvaajina ovat mm. henkinen hyvinvointi; itsensä toteuttaminen; elämänhallinta sosiaalipoliittisina edistämis- ja säätelykeinoina, mm. ehkäisevä sosiaalipolitiikka; ihmisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen sosiaaliturvajärjestelmässä.” (Helne ym. 2012, 84–87.) |
| Osallisuus Lähde: Rouvinen-Wilenius, P. 2014. Osallisuuden JÄLJILLÄ. Viitattu 6.6.2022 https://www.researchgate.net/publication/262485846_Kohti_osallisuutta-_mika_estaa_mika_mahdollistaa | ”Osallisuus on monitasoinen ja monisyinen tuntemisen, kuulumisen ja tekemisen kokonaisuus. Osallisuus on kuulumisen ja mukana olemisen tunnetta. Sen lähtökohtana on yksilötasolla osallisuuden omaehtoisuus ja omakohtaisuus. Osallisuus on paitsi kuulumista johonkin, myös eritasoista ja -sisältöistä toimintaa. … Osallisuus ja osallisuuden kokemukset ovat aina kytköksissä osallistujan ihmiskäsitykseen, henkilökohtaiseen elämismaailmaan ja identiteettiin. … Osallisuuden kokemukset rakentuvat pienistä arjen asioista: kuulluksi ja huomioiduksi tulemisesta, sosiaalisista suhteista, omaan elämään linkittyviin asioihin vaikuttamisesta ja omista asioista päättämisestä, keskusteluista ja kohtaamisista. … Hyvä elintaso ei yksin riitä takaamaan yksilölle laadukasta elämää. Sosiaaliset verkostot ja osallisuus ovat tärkeä osa yksilön hyvinvointia. Osallistuminen voi olla osallistumista esimerkiksi erilaisiin tapahtumiin, tempauksiin, päätöksentekoon eli vaikuttamistoimintaa, vapaa-ajan toimintaa tai kansalaistoimintaa. Osallistaminen on keino aktivoida ja kannustaa yksilöitä osallistumaan sekä saamaan osallisuuden kokemuksia. Osallistamisessa halu ja motivaatio osallisuuteen syntyvät muualla kuin yksilössä itsessään. Osallistamisessa osallistumisen tarve on syntynyt siten muualla kuin osallistujien mielessä.” (Särkelä-Kukko 2014, 34–37.) |
| Sosiaalinen osallisuus Lähde: Leeman, L. & Hämäläinen, R-M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 81 (2016):5, 586–594. Viitattu 16.1.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131350/YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf | ”Sosiaalinen osallisuus liitetään yhdenvertaisiin oikeuksiin sekä mahdollisuuksiin ja resursseihin osallistua yhteiskunnan toimintaan. Sosiaalinen osallisuus tarkoittaa osallistumista taloudelliseen, poliittiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan ja instituutioihin, joilla on merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Sosiaalinen osallisuus on suhteessa aikaan ja paikkaan, se on dynaamista ja enemmän prosessi kuin tila. Sosiaalinen osallisuus riippuu henkilöstä ja siihen vaikuttavat muun muassa sosiaaliset suhteet, sosiaalinen toimintakyky ja osallisuuden kokemus. Osallistuminen on prosessi ja keino sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi, ja se voi olla osa tunneperäistä kokemusta sosiaalisesta osallisuudesta. Sosiaalinen osallisuus vaihtelee kokemuksena henkilöiden välillä. Sosiaalipoliittisesta näkökulmasta sosiaalinen osallisuus on muuttuva, dynaaminen prosessi, joka torjuu köyhyyttä ja syrjäytymistä, mahdollistaa yhteiskuntaan osallistumisen, tarjoaa mahdollisuuksia ja voimavaroja sekä edistää taitojen ja kykyjen kehittymistä. Yksilön kokemuksellisena tunteena sosiaalinen osallisuus on omakohtainen ja tunneperäinen, tuo tunteen yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta, on omien asioiden kulkuun vaikuttamista ja syntyy osallistumisen kautta.” (Leeman & Hämäläinen 2016, 589–591.) |
| Yhteiskunnallinen osallisuus Lähde: Salminen, J., Lehtonen, P., Rikala, S., Kuusisto, A-K., Luoma-Halkola, H., Puumala, E., & Sointu, L., Wallin, A. & Häikiö, L. 2012. Focus Localis 3/2021. Viitattu 6.6.2022 https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7929 | ”Osallisuuden kehät -malli asettaa yksilön elämäntilanteen tarkastelun keskiöön. Yksilön ympärille rakentuu erillisiä kehiä, jotka ovat keskeisiä konteksteja, joissa osallisuus joko toteutuu tai ei toteudu. Toisiinsa yhdistyvät osallisuuden kehät ovat: Sosiaaliset suhteet: Perhe, ystävät ja kaveripiirit ovat keskeisiä yksilöiden arkielämän ja arjen järjestämisen kannalta sekä merkityksellisen kuulumisen mahdollistajina. Kohtaamisen instituutiot: Erilaiset arkiset palvelut ja elinympäristöt kuten koulu, neuvola, palvelubussi, kauppa, infrastruktuurit ja harrastukset mahdollistavat asioiden hoitamisen, luovat yhteyksiä toimijoiden välille sekä tarjoavat turvaa. Yhteiskunnan jäsenyys: Työmarkkinoille osallistuminen tai poliittinen osallistuminen tarjoavat (toiminta)resursseja ja näin mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaa ylläpitävään ja sitä muuttamaan pyrkivään toimintaan.muuttamaan pyrki vään toimintaan.” (Salminen ym. 2021, 85.) |
Ekososiaaliseen hyvinvointikäsitykseen ja ekososiaalisen sosiaalityön viitekehykseen perustuva toiminta ja toimintamallien kehittäminen ovat toiminnan keskiössä Henki ja elämä -hankkeessa ja sen vertaishankkeissa (ks. myös Närhi 2015). Osallisuus, sosiaalinen osallisuus ja yhteiskunnallinen osallisuus määrittyvät kansalaisen elämäntilanteesta sekä hänen paikallisesta ja alueellisesta toimintakontekstistaan käsin. Osallisuudessa on tärkeä erottaa kokemuksellinen ja toiminallinen osallisuus erilaisine toteutumisen reunaehtoineen, mikä vaihtelee toimintaympäristöittäin yksilön elämäntilanteen ja elämänhistorian lisäksi. Etäisyydet ja julkiset liikenneyhteydet hankkeen toimintojen äärelle ovat myös keskeisessä roolissa syrjäytyneiden ja syrjäytymisen uhkaamien kansalaisten mahdollisuuksille osallistua heille kohdennettuun ja heitä kiinnostavaan toimintaan.
Kansalaisten osallisuuden toteutumiselle luovat omat reunaehtonsa paikalliset olosuhteet huomioiva kuntatasolla toteutuva pieni sosiaalipolitiikka. Pienessä sosiaalipolitiikassa toiminta on yhteisöllistä ja ihmisläheistä sekä kuntalaisten osallistuminen politiikan luomiseen ja sen toteuttamiseen on tärkeää. Yhteiskuntatasolla toteutuva suuri sosiaalipolitiikka on palvelujärjestelmien rakentamista ja ylläpitoa. Suuren sosiaalipolitiikan tavoitteena on hyvinvointipalvelujen järjestäminen ja tuottaminen kattavasti ja saavutettavasti kaikille väestöryhmille. Pienen sosiaalipolitiikan yhteisöllinen toiminta täydentää paikallista palvelutuotantoa ja voi myös korvata suureen sosiaalipolitiikkaan kuuluvia palvelutehtäviä. (Möttönen 2013, 12–13.) Kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta ekososiaalisen suuren sosiaalipolitiikan yksilötason keskiössä oleva having-ulottuvuus erittelee kohtuullisuutta elämisen arjessa toimeentulon, terveyden ja toimintakyvyn, asumisen, peruskulutushyödykkeiden sekä käytettävissä olevien luonnonvarojen osalta. Pienen sosiaalipolitiikan ekososiaalisesti orientoituneessa etsivässä sosiaalialan työssä toteutuva doing-ulottuvuus erittelee vastuullista ja mielekästä tekemistä ansiotyössä, oppimisessa, harrastustoiminnassa ja muussa tekemisessä. Loving-ulottuvuus erittelee yhteenkuulumista ja rakastamista perheeseen ja sukuun, ystävyysverkostoon, paikalliseen ja globaaliin yhteisöön, yhteiskuntaan, tuleviin sukupolviin ja luontoon. Being-ulottuvuus erittelee eheää kokemusta maailmassa olemisesta henkisen hyvinvoinnin, itsensä toteuttamisen, arvokkuuden ja korvaamattomuuden sekä elämänhallinnan osalta. Hyvinvoinnin osatekijöiden vuorovaikutussuhteet huomioiva hyvinvoinnin tutkiminen moniulotteisesti ja monipuolisesti yksilötasolta rakennetasolle korostuu kestävän kehityksen yhteiskunnassa (Helne ym. 2012, 84–87; Helne 2023; ks. myös Uusitalo & Simpura 2020.)
Kuviossa 2. kuvataan mielenterveyskuntoutuja ekososiaalisessa toimintakontekstissa hyvinvoinnin edistämisen ja edistymisen näkökulmista yksilötasolta hyvinvointipalvelujärjestelmätasolle.
Kuvio 2. Mielenterveyskuntoutuja ekososiaalisessa toimintakontekstissa hyvinvoinnin edistämisen ja edistymisen näkökulmista. (Lähde: Viinamäki ym. 2022)
Ekososiaalisen suuren sosiaalipolitiikan yksilötason keskiössä oleva having-ulottuvuus erittelee kohtuullisuutta toimeentulon, terveyden ja toimintakyvyn, asunnon, peruskulutushyödykkeiden ja käytettävissä olevien luonnonvarojen osalta sekä Henki ja elämä -hankkeen näkökulmasta mielenterveyspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Having-ulottuvuudessa mielenterveyskuntoutujille on tärkeää mm. toimiva paikallinen ja alueellinen julkinen liikenneverkosto yhtenä toiminta-aktiviteetteihin osallistumisen mahdollistajana. Pienen sosiaalipolitiikan ekososiaalisesti orientoituneen etsivän sosiaalialan työn keskiössä yksilötasolla vastuullista ja mielekästä tekemistä kuvaavan doing-ulottuvuuden tavoitteena Henki ja elämä -hankkeessa oli, että vastuullinen ja mielekäs tekeminen olisi vietävissä mielenterveyskuntoutujilla koti- ja järjestöympäristöihin. Kuulumista ja rakastamista kuvaava loving-ulottuvuus toteutui Henki ja elämä -hankkeessa toiminta-aktiviteetteihin osallistumisen ja vertaiskokemusten kautta. Eheää kokemusta maailmassa olemisesta kuvaava being-ulottuvuus toteutui hankkeessa henkisen hyvinvoinnin elpymisen ja elämänhallinnan lisääntymisen myötä. (ks. tark. Viinamäki ym. 2022.)
2.2 Kehittämisasetelma: kuntoutumisen taival kohti työelämää
Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyö oli tutkimuksellista kehittämistoimintaa. Kehittämistyön tarve nousi kuntoutumistyön kentältä: sosiaali- ja mielenterveystyön ammattilaisilta, yrittäjiltä sekä kuntoutujien tahoilta. Nämä lähtökohdat ja tarpeet ovat hankkeessa ohjanneet tiedontuotantoa. Hankkeen toimintamallien kehittämisaineisto on kerätty sosiaalisen kuntoutustyön kentällä aidoissa toimintaympäristöissä. Varsinaista kehittämistyötä on tehty hankkeen ajan kolmikantaisesti kuntoutujien, kumppaneiden sekä yrittäjien kanssa. Kehittämistyön tavoitteena on välittömien tulosten lisäksi tuoda ne hankkeessa tehdyt kehittämistulokset ja johtopäätökset yleisemmälle tasolle, käsitteelliseen muotoon. Tällöin toimintamalleja ja tuloksiamme on myös mahdollista arvioida yleisen merkityksen kannalta. (Toikko & Rantanen 2009, 21–22.). Hanketyössämme on kehitetty luontolähtöisiä toimintamalleja mielenterveyskuntoutumisen saralla sosiaalisena kuntoutuksena luonto- ja taidelähtöisin menetelmin.
Mielenterveyden ongelmat ja haasteet ovat Suomessa suurin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen syy ja merkittävä työurien lyhentäjä. Kuntoutumisella etsitään enenevässä määrin vaihtoehtoista ratkaisua eläköitymiselle. Kelan kuntoutujissa on vuosittain yli 60 000 mielenterveyskuntoutujaa, kun esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksista kuntoutuvissa heitä on alle 20 000. (Nortio 2021.) Mielenterveyspalveluiden kehittämiseksi laaditut kansalliset ehdotukset vuoteen 2020 korostivat muun muassa asiakkaan aseman vahvistamista ja ohjauskeinojen kehittämistä (Vorma ym. 2020, 20).
Mielenterveyttä voi tarkastella kahtaalta: toisaalta voimavarana, joka tukee yksilön toimintakykyä ja hänen elämänlaatuaan sekä toisaalta sairauskeskeisesti tarkastellen psyykkistä oireilua ja sairauksia (Vorma ym. 2020, 12.) Maailman Terveysjärjestö WHO on määritellyt mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä sekä pystyy selviytymään normaaleista elämään kuuluvista paineista. Mielenterveyteen kuuluu myös kyky työskennellä tuloksekkaasti sekä ottaa osaa yhteisönsä toimintaan (WHO 2022). Henki ja elämä -hankkeessa mielenterveys nähtiin toipumisorientaation viitekehyksessä, jossa olennaista ovat henkilökohtaiset voimavarat, osallisuus arjessa ja yhteiskunnassa, toivo ja elämän merkityksellisyys sekä positiivinen mielenterveys (Nordling 2018).
Kuviossa 3. kuvataan Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen tutkimusaineistot toimintaelementeittäin osana Sosiaalipedagoginen toipumaan saattaja -toimintamallin kehittämistä.
Kuvio 3. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen toiminnan elementit ja luonne.
Hankkeen teoreettis-metodologinen viitekehys perustuu Derek Layderin (1993) ihmisen toiminnan tutkimiseen kasvokkaisessa kanssa-käymistilanteessa (toimija ja hänen toimintatilanteensa) kontekstuaalisten edellytysten (toiminnan areena ja toiminnan konteksti) luomien reunaehtojen puitteissa. Henki ja elämä -hankkeen tutkimusasetelmassa toteutuu aineisto- ja tutkijatriangulaatio (ks. myös Hewege & Perera 2013). Ihmisen toiminnan kokonaisvaltainen ymmärtäminen edellyttää toimijan, toimintatilanteen, toiminta-areenan sekä toimintakontekstin tarkastelua erilaisten vuorovaikutussuhteiden näkökulmasta. Henki ja elämä -hankkeessa toimijana on mielenterveyskuntoutuja. Toimintatilanteena on mielenterveyskuntoutujan osallistuminen 1) ekopsykologisiin, 2) eläinavusteisiin tai 3) taiteen ja kulttuurin luontolähtöisiin toiminta-aktiviteetteihin. Toiminta-areenana toimivat järjestöt ja yrittäjät toimintoineen sekä toimintamalli osallistujineen, jossa mielenterveyskuntoutuja toimii ja osallistuu. Toimintakonteksti muodostuu mielenterveyskuntoutujien hyvinvointipalvelujärjestelmästä sekä koulutus- ja työmarkkinoista.
2.3 Arviointiasetelma ja tutkimusaineistot
Hankkeessa on noudatettu vallitsevaa tietosuojalainsäädäntöä sekä sosiaalialan tutkimus- ja ammattieettisiä toimintaperiaatteita. Haastateltujen mielenterveyskuntoutujien nimet on poimittu haastattelupäivän mukaan kalenterista miehelle ”miehen kalenterinimi” ja naiselle ”naisen kalenterinimi” tunnistamisen välttämiseksi. Opiskelu- ja työhistoria on kerrottu tutkintotasolla, ilman tutkintoalan mainintaa. Haastateltavien ikäryhmäjakona sovelletaan viisiluokkaista ikäryhmittelyä (nuoret aikuiset, 18–29-vuotiaat; nuoret keski-ikäiset, 30–49-vuotiaat; ikääntyneet keski-ikäiset, 50–64-vuotiaat), joka mahdollistaa haastateltavien ikäryhmän kuvaamisen riittävällä, mutta ei identifioitavissa olevalla tarkkuudella (ks. tark. Viinamäki & Selkälä 2014, 58–63, 516). Myöskään toiminta-aktiviteetteja tuottaneiden yrittäjien ja muiden yhteistyökumppanien tai järjestösektorin toimijoiden toimintaa ei kuvata tunnistettavilla nimillä hankkeen arviointiosuudessa alaluvuissa 5.1–5.2.
Henki ja elämä -hankkeen lyhyen aikaviiveen vaikutusten ja pitemmän aikaviiveen todennäköisen vaikuttavuuden kuvaamiseksi on hankittu tutkimusaineistoja useista eri lähteistä hankkeen eri toimijatahoilta monitahoarviointiasetelman mukaisesti (ks. Vartiainen 2007). Hankkeen vaikutusta kuvataan hankkeen toimintojen (mielenterveyskuntoutujien osallistuminen toiminta-aktiviteetteihin; yrittäjien ja järjestöjen tuottamat toiminta-aktiviteetit) myötä tapahtuneella muutoksella lähtö- ja lopputilanteen välillä. Hankkeen todennäköistä vaikuttavuutta arvioitaessa tarkastellaan tapahtuneita muutoksia pidemmällä aikaviiveellä. (Lehikoinen & Vanhanen 2017, 11–18; ks. myös Kettunen 2017.) Sekä vaikutuksia että vaikuttavuutta arvioidaan hankkeeseen osallistuneiden kokemus- ja näkemystiedon pohjalta. Vaikutuksia kuvataan hankkeesta saadun palautteen (mielenterveyskuntoutujat, yrittäjät, järjestösektorin toimijat) pohjalta sekä hankkeen todennäköistä vaikuttavuutta kuvataan mielenterveyskuntoutujien, yrittäjien ja järjestösektorin toimijoiden tulevaisuusvisioiden pohjalta.
Kuviossa 4. kuvataan Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen vaikutusketju.
Kuvio 4. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen vaikutusketju. (Muokattu lähteestä Heliskoski ym. 2018, 5)
Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen arviointiasetelmassa sovelletaan realistista monitahoarviointia. Arviointiasetelmassa toiminnalla arvioidaan olevan toimijatahokohtaisia merkityksiä, minkä vuoksi on tärkeää kuvata hankkeen toiminta-aktiviteetteja niiden yhteiskunnallisessa toimintakontekstissa. Arviointiaineistoja on kerätty hankkeen eri vaiheissa toiminta-aktiviteettien aikana ja niiden päättymisen jälkeen toiminta-aktiviteetteihin osallistuneilta mielenterveyskuntoutujilta; toiminta-aktiviteetteja tuottaneilta yrittäjiltä ja heidän yhteistyökumppaneiltaan sekä järjestösektorin edustajilta. Hankkeen monitahoarvioinnissa hyödynnetään kokemus-, näkemys- ja faktatietoa riittävän kokonaiskuvan saamiseksi hankkeen roolista mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin edistämisessä ja työelämään johtavien polkujen rakentumisessa. (ks. myös Suikkanen ym. 2015, 114–116; Viinamäki ym. 2017, 21–22.)
Kuviossa 5. kuvataan Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen kokemus-, näkemys- ja faktatieto.
Kuvio 5. Henki- ja elämä -hankkeen kokemus-, näkemys- ja faktatieto.
Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa on hankittu sekä ammatillista että ei-ammatillista kokemus- ja näkemystietoa useista eri lähteistä – sekä toiminta-aktiviteettien tuottajilta (yrittäjät yhteistyökumppaneineen ja järjestösektorin edustajat) että niiden käyttäjiltä (mielentervekuntoutujat) (ks. myös Draper 1988; Saari ym. 2014). Hankkeen ulkopuolinen faktatieto kuvaa Henki ja elämä -hankkeen toimintakontekstia. Hankkeen kokemustieto perustuu mielenterveyskuntoutujien ainutkertaisiin, subjektiivisiin kokemuksiin hankkeessa tuotetuista toiminta-aktiviteeteista. Hankkeen näkemystieto perustuu hankkeen kehittämistyöhön osallistuneiden toimijoiden kokemuksiin ja näkemyksiin. Monitahoarvioinnin idean mukaan toiminnalla on erilaisia merkityksiä eri osapuolille (toiminta-aktiviteetteihin osallistuneet mielenterveyskuntoutujat; toiminta-aktiviteetteja tuottaneet yrittäjät; yhteistyökumppanit; järjestösektorin toimijat). Hankkeessa kuvataan toimintamallikohtaisesti mikä toimii ja mikä ei toimi toiminta-aktiviteeteissa sekä kenen kohdalla ja millaisissa olosuhteissa ja toimintaympäristöissä toiminta-aktiviteetit toimivat (alaluvut 5.1–5.2).
3. HANKKEEN KONTEKSTOINTI
3.1 Lainsäädäntökatsaus
Mielenterveyskuntoutujien elämää ohjaava lainsäädäntö on moninainen, ulottuen sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännöstä kuntoutukseen sekä myös eläkelainsäädäntöön. Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä korostuvat sosiaalipalvelulainsäädäntö ja sosiaalinen kuntoutus. Henki ja elämä -hankkeen kehittämisnäkökulma ei ole ollut terveys- tai terapiaorientoitunut.
Kuviossa 6. kuvataan kuntoutusjärjestelmää, joka vaikuttaa mielenterveyskuntoutujaan ja hänen elämäänsä.
Kuvio 6. Mielenterveyskuntoutuja lainsäädäntö- ja kuntoutusmuotokehyksessä Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa.
Kuntoutuksen avulla pyritään edistämään yksilön toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, osallistumismahdollisuuksia, työ- ja opiskelukykyä, työllistymistä ja työssä jatkamista. Työeläkelaitokset ja Kela järjestävät ammatillista kuntoutusta työkyvyttömyyden estämiseksi ja työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi, jos henkilön sairaus tai vamma aiheuttaa uhan työkyvyttömyydestä. Kuntouttava työtoiminta kohdentuu pitkään työttöminä olleille henkilöille heidän työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan parantamiseksi. Lääkinnällisellä kuntoutuksella parannetaan ja ylläpidetään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Sosiaalinen kuntoutus on tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. (Kuntoutus s.a.)
Ammatillisesta kuntoutuksesta säädetään työeläkelaeissa ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetussa laissa (Ammatillinen kuntoutus s.a). Kuntouttavasta työtoiminnasta säädetään kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa. Lain keskeisenä ajatuksena on tiivis yhteistyö hyvinvointialueiden ja työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimisto) kesken. (Kuntouttava työtoiminta s.a.) Hyvinvointialue järjestää asukkailleen tarpeelliset lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut terveydenhuoltolain perusteella. Kelan kuntoutusvastuu perustuu Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin. (Lääkinnällinen kuntoutus s.a.) Sosiaalisen kuntoutuksen palvelusta säädetään sosiaalihuoltolaissa (Sosiaalinen kuntoutus s.a).
3.2 Tilastokatsaus
Henki ja elämä -hankkeen toimintakontekstia kuvaavaan tilastokatsaukseen on poimittu seitsemästä eri tilastolähteestä tilastoja, jotka kuvaavat mielenterveyskuntoutujien hyvinvointipalveluja sekä yleistä työllisyystilannetta.
Kansallinen, koko maan tilannetta kuvaava tilasto: Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin koko maassa vuosina 2010–2021. Maakuntatasoa kuvaa tilasto työllisistä toimialoittain (TOL 2008) Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa vuosina 2010–2021. Henki ja elämä -hankkeen seutukuntien toiminta-alueen tilanteita kuvaavat seuraavat tilastot koko maan tilanteen lisäksi: Kuntoutuspsykoterapiaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä; Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista; Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä; Perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta; Työttömät, % työvoimasta koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Tilastokuvioiden 7.–12. ja tilastotaulukoiden 3.–4. tilastokuvaukset on kuvattu Liitteessä 1.
Kuviossa 7. kuvataan työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin koko maassa vuosina 2003–2021.
Kuvio 7. Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin koko maassa vuosina 2003–2021. Lähde: Eläketurvakeskus, Tilastotietokanta. Tiedot on poimittu 4.10.2022.
Vuosina 2003–2021 tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet ja mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -sairauspääryhmistä on siirrytty lukumääräisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeelle. Tarkasteluajanjaksolla vuodesta 2004 vuoteen 2018 saakka työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä on ollut eniten tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet -sairauspääryhmässä. Vuodesta 2019 alkaen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä on ollut eniten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -sairauspääryhmässä. (ks. myös Viinamäki 2022.)
Kuviossa 8. kuvataan kuntoutuspsykoterapiaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä -osuuden kehitys koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Kuvio 8. Kuntoutuspsykoterapiaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023.
Kuntoutuspsykoterapiaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä -osuus on lisääntynyt koko maassa 13,9 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa. Seutukunnista osuus on lisääntynyt suhteellisesti eniten Oulun seutukunnassa (17 yksikköä) lisäyksen ollessa Rovaniemen seutukunnassa 12,2 yksikköä ja Kemi-Tornion seutukunnassa 3,4 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa.
Kuviossa 9. kuvataan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista -osuuden kehitys koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Kuvio 9. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023.
Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista -osuus on vähentynyt koko maassa -0,4 %-yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa. Seutukunnista osuus on vähentynyt suhteellisesti eniten Kemi-Tornion seutukunnassa (-0,6 %-yksikköä) vähentymisen ollessa Oulun seutukunnassa -0,2 %-yksikköä ja kehityksen pysyessä stabiilina Rovaniemen seutukunnassa vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa.
Kuviossa 10. kuvataan mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä -osuuden kehitys koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Kuvio 10. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023.
Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä -osuus on lisääntynyt koko maassa 11,1 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa. Seutukunnista osuus on lisääntynyt suhteellisesti eniten Oulun seutukunnassa (16,6 yksikköä) lisäyksen ollessa Rovaniemen seutukunnassa 14,5 yksikköä ja Kemi-Tornion seutukunnassa 13,6 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa.
Kuviossa 11. kuvataan perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta -osuuden kehitys koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Kuvio 11. Perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023.
Perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta -osuus on vähentynyt koko maassa -8,4 yksikköä vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa. Seutukunnista osuus on vähentynyt suhteellisesti eniten Rovaniemen seutukunnassa (-35,9 yksikköä) vähentymisen ollessa Kemi-Tornion seutukunnassa -22,8 yksikköä. Tarkasteluajanjaksolla Oulun seutukunnassa perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta -osuus on lisääntynyt 0,7 yksikköä.
Kuviossa 12. kuvataan työttömät, % työvoimasta -osuuden kehitys koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021.
Kuvio 12. Työttömät, % työvoimasta koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023.
Työttömät, % työvoimasta -osuus on lisääntynyt koko maassa 1,3 yksikköä sekä seutukunnista työttömät, % työvoimasta -osuus on lisääntynyt Oulun seutukunnassa (0,2 yksikköä) vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa. Seutukunnista työttömät, % työvoimasta -osuus on vähentynyt suhteellisesti eniten Kemi-Tornion seutukunnassa -1,5 yksikköä vähentymisen ollessa Rovaniemen seutukunnassa -0,9 yksikköä.
Taulukoissa 3.–4. kuvataan työlliset toimialoittain (TOL 2008) Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa vuosina 2010–2021.
Taulukko 3. Työlliset toimialoittain (TOL 2008) Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilastokeskus.
Taulukko 4. Työlliset toimialoittain (TOL 2008) Lapin maakunnassa vuosina 2010–2021. Lähde: Tilastokeskus.
| 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | 2020 | 2021 | 2021–2010 | |
| Maatalous, metsätalous ja kalatalous | 3873 | 3749 | 3675 | 3599 | 3388 | 3185 | 3139 | 2960 | 2878 | 2838 | 2618 | 2618 | -1255 |
| Kaivostoiminta ja louhinta | 800 | 965 | 1138 | 1156 | 1202 | 1267 | 1402 | 1513 | 1550 | 1643 | 1776 | 1897 | 1097 |
| Teollisuus | 7690 | 7906 | 7471 | 6988 | 6764 | 6652 | 6606 | 6877 | 7033 | 7106 | 6709 | 6701 | -989 |
| Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta | 741 | 723 | 725 | 652 | 498 | 556 | 534 | 534 | 452 | 446 | 444 | 460 | -281 |
| Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito | 365 | 386 | 388 | 389 | 365 | 317 | 324 | 324 | 346 | 377 | 388 | 405 | 40 |
| Rakentaminen | 4903 | 4956 | 4556 | 4258 | 4335 | 4243 | 4507 | 4786 | 5225 | 5023 | 4691 | 5238 | 335 |
| Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus | 7346 | 7377 | 7412 | 7271 | 7195 | 7022 | 6918 | 6879 | 6896 | 6923 | 6538 | 6725 | -621 |
| Kuljetus ja varastointi | 4346 | 4193 | 4195 | 4091 | 3942 | 3871 | 3890 | 3997 | 4051 | 3996 | 3343 | 3530 | -816 |
| Majoitus- ja ravitsemistoiminta | 3274 | 3313 | 3444 | 3435 | 3296 | 3337 | 3311 | 3521 | 3590 | 3713 | 2807 | 3421 | 147 |
| Informaatio ja viestintä | 1240 | 1202 | 1110 | 1048 | 1005 | 1036 | 978 | 971 | 922 | 954 | 968 | 1076 | -164 |
| Rahoitus- ja vakuutustoiminta | 738 | 730 | 722 | 662 | 639 | 613 | 569 | 530 | 500 | 488 | 465 | 493 | -245 |
| Kiinteistöalan toiminta | 721 | 707 | 698 | 731 | 728 | 727 | 778 | 814 | 817 | 806 | 710 | 723 | 2 |
| Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta | 3051 | 3026 | 3050 | 3033 | 2955 | 2750 | 2714 | 2864 | 2833 | 2813 | 2792 | 3024 | -27 |
| Hallinto- ja tukipalvelutoiminta | 4424 | 4597 | 4563 | 4391 | 4575 | 4840 | 5164 | 5388 | 5790 | 5896 | 4708 | 5841 | 1417 |
| Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus | 4842 | 4821 | 4728 | 4824 | 4814 | 4671 | 4756 | 4738 | 4637 | 4679 | 4990 | 4524 | -318 |
| Koulutus | 5683 | 5697 | 5608 | 5440 | 5261 | 4967 | 4861 | 4860 | 4837 | 4936 | 4998 | 5029 | -654 |
| Terveys- ja sosiaalipalvelut | 12507 | 12699 | 12889 | 12856 | 13087 | 13200 | 13389 | 13566 | 14042 | 14099 | 14598 | 14762 | 2255 |
| Taiteet, viihde ja virkistys | 1462 | 1399 | 1398 | 1334 | 1371 | 1441 | 1530 | 1569 | 1637 | 1610 | 1452 | 1567 | 105 |
| Muu palvelutoiminta | 1956 | 1896 | 1946 | 1893 | 1903 | 1837 | 1804 | 1830 | 1787 | 1800 | 1727 | 1787 | -169 |
| Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön | 6 | 4 | 4 | 239 | 405 | 506 | 588 | 557 | 556 | 347 | 367 | 274 | 268 |
| Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | -1 |
| Tuntematon | 1260 | 1244 | 1207 | 994 | 1136 | 1224 | 1250 | 1280 | 1231 | 1317 | 1280 | 1132 | -128 |
Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n sivuston (Aitoluonto.fi -sivusto) mukaan luontoalan yrittäjyyttä harjoitetaan eri muodoissa ja usealla toimialalla. Luontoalan yrittäjyyttä toteutetaan raaka-ainetuotannossa, elintarvikealalla, luonnon arvoaineiden eli kemiallisten yhdisteiden hyödyntämisessä, hyvinvointi- ja matkailualalla sekä muussa luontoa ja luonnon raaka-aineita ja jatkojalosteita hyödyntävässä elinkeinotoiminnassa. (Emt.) Myös Henki ja elämä -hankkeessa mielenterveyskuntoutujille ostopalveluina toiminta-aktiviteetteja tuottaneet yritykset toimivat useilla eri toimialoilla yrityksen toiminnan painopisteen mukaisesti, vaikka yritykset tuottivat samaan toimintamalliin toiminta-aktiviteetteja. Näin ollen tilastotarkastelussa esitellään työllisten määrän kehitys toimialoittain Lapin ja Oulun maakunnissa vuosina 2010–2021.
Työllisten määrä toimialoittain on lisääntynyt vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa seuraavilla toimialoilla: Kaivostoiminta ja louhinta; Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito; Rakentaminen; Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus; Majoitus- ja ravitsemistoiminta; Informaatio ja viestintä; Rahoitus- ja vakuutustoiminta; Kiinteistöalan toiminta; Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut; Taiteet, viihde ja virkistys sekä Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön -toimialoilla.
Työllisten määrä toimialoittain on lisääntynyt vuodesta 2010 vuoteen 2021 tultaessa Lapin maakunnassa seuraavilla toimialoilla: Kaivostoiminta ja louhinta; Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito; Rakentaminen; Majoitus- ja ravitsemistoiminta; Kiinteistöalan toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta; Terveys- ja sosiaalipalvelut; Taiteet, viihde ja virkistys sekä Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön -toimialoilla.
Elämä ja henki -hankkeen toiminnassa olevia yrittäjiä on toimintavolyymiltaan suurentuneilla Majoitus- ja ravitsemistoiminta-; Terveys- ja sosiaalipalvelut-; Taiteet, viihde ja virkistys- -toimialoilla sekä toimintavolyymiltaan pienentyneellä Maatalous, metsätalous ja kalatalous -toimialalla.
3.3 Tutkimuskatsaus
Esimerkinomainen tutkimuskatsaus kontekstoi Henki ja elämä -hankkeen tavoitetta edistää mielenterveyskuntoutujien polkujen käynnistymistä työelämään luontolähtöisten toiminta-aktiviteettien (ekopsykologinen, eläinavusteinen sekä taiteen ja kulttuurin toimintamalli) avulla tutkimusten kuvaamana ja dokumentoimana.
Taulukossa 5. kuvataan tutkimuksia Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen teemoista.
Taulukko 5. Tutkimuksia Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen teemoista.
| Julkaisu | Keskeiset suositukset/toimenpide-ehdotukset Henki ja elämä- hankkeen näkökulmasta |
| Aholainen, M., Jäntti, S., Tammela, A. & Tanskanen, J. 2012. Miten taide vaikuttaa? Kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkärilehti, 9/2021 vsk 76, 564–568. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/miten-taide-vaikuttaa-kulttuurisia-nakokulmia-hyvinvointiin-ja-terveyteen/?public=29e7a5eeae789608f35becb2cc8ef7a4 | ”Taiteilla on lukuisia todettuja hyvinvointivaikutuksia, kuten terveyttä edistäviä ja hoitavia vaikutuksia sekä positiivisia vaikutuksia koettuun ja fyysiseen terveyteen sekä mielenterveyteen. Näitä voidaan selittää esimerkiksi aistien aktivoitumisella, sosiaalisella kanssakäymisellä ja fyysisellä aktiivisuudella. Taideinterventiolla voi olla hyvinvointia ja elämän hallintaa edistäviä vaikutuksia, mutta myös sairauksia ehkäiseviä ja hoitavia vaikutuksia. Taiteella voidaan lisäksi edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja aktiivista kansalaisuutta, jotka ovat keskeisiä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten todentamisessa. Yksi keskeinen seikka taiteen hyvinvointivaikutuksista keskusteltaessa onkin, miten ja keiden ehdoilla hoidossa ja kuntoutuksessa luodaan siltoja niiden ulkopuoliseen taide- ja kulttuurimaailmaan. (Aholainen ym. 2012, 564–568.) |
| Hautamäki L., Ramadan F., Ranta P., Haapala E. & Suomela-Markkanen T. 2018. Eläinavusteinen terapia. Katsaus tutkimuskirjallisuuteen ja toimintaan Suomessa. Työpapereita 140. Kansaneläkelaitos, KELA. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018070631430 | ”Katsauksen tavoitteena on tuottaa tietoa eläinavusteisten menetelmien käytöstä Suomessa sekä tarjota kootusti tutkimustietoa eläinavusteisten menetelmien toimivuudesta osana erilaisia terapioita ja kuntoutusprosesseja. Katsauksessa tarkastellaan eläinavusteisen terapian toimivuutta ja hyötyä ja tarpeenmukaisuutta osana kuntoutusprosessia etenkin psykoterapian, puheterapian, fysioterapian ja toimintaterapian näkökulmista. Katsauksessa esitellään eläinavusteisen terapian hyötyjä ja haittoja sekä tutkimusnäytön että ammattilaisten ja kuntoutujien kokemusten perusteella. Lisäksi esitellään eläinavusteisista menetelmistä hyötyviä kuntoutuksen kohderyhmiä ja kuvaillaan eläimen kanssa työskentelyn toteutustapoja osana erilaisia kuntoutusprosesseja.” (Hautamäki ym. 2018, 4.) |
| Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. 2017. Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. Taideyliopisto, Kokos-julkaisusarja 1/2017. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-16-7 | ”Kirjan tavoitteena onkin esitellä tiivistetysti viimeisintä kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta taiteen vaikutuksista viiden kohderyhmän hyvinvointiin: ikääntyneet, nuoret, maahanmuuttajat, mielenterveyskuntoutujat, vammaiset henkilöt ja erityistä tukea tarvitsevat. Tavoitteena on lisätä päättäjien, virkakunnan, median ja kaikkien kiinnostuneiden tietoisuutta taiteisiin osallistumisen vaikutuksista hyvinvointiin. On syytä erottaa käsitteet vaikutus ja vaikuttavuus toisistaan. Taidelähtöisen toiminnan tuotokset voidaan johtaa tulokseksi, vaikutukseksi ja edelleen vaikuttavuudeksi. Vaikutuksesta voidaan puhua silloin, kun halutaan osoittaa toiminnan johdosta tapahtunut mahdollinen muutos lähtö- ja lopputilanteen välillä. Vaikuttavuutta arvioitaessa tarkastellaan tapahtuneita muutoksia – vaikutuksia – syvemmin ja pidemmällä aikajanalla. (Lehikoinen & Vanhanen 2017, 7, 12.) |
| Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2 | ”Väitöskirjassa on tutkittu omaehtoisten ja ohjattujen luontokokemuksien koettuja vaikutuksia ja sisältöulottuvuuksia. Koetuilla vaikutuksilla tarkoitetaan vaikutuksia, joita luontoa kokevat tunnistavat itsessään. Sisältöulottuvuudet viittaavat tekijöihin, laatuihin tai ominaisuuksiin, joiden voidaan ajatella olevan koettujen vaikutusten taustalla tai selittävän niitä. Saatujen tutkimustulosten mukaan omaehtoisissa luontokokemuksissa elpymisen (elpyjät) lisäksi löytyi kaksi muuta koettujen vaikutusten ryhmää: tervehtyjät sekä ristiriitaiset. Elpymisen lisäksi tervehtyjillä oli tervehtymisen koettuja vaikutuksia, ja ristiriitaiset kuvasivat myönteisten koettujen vaikutusten lisäksi myös kielteisiä tunteita. Sellainen luontointerventiotyyppi, jossa on mahdollista kokea eläviä luontoelementtejä ulkona luonnossa, yhdistyivät erityisesti tervehtymisen kokemuksiin. Ohjaus näyttäisi vaikuttavan erityisesti luontokokemuksen kokonaisvaltaisuuteen sekä koettujen vaikutusten tiedostamiseen ja hyödyntämiseen psyykkisessä prosessoinnissa.” (Salonen 2020, vii-ix.) |
| Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Duodecim 134 (13): 1397–1403. https://www.duodecimlehti.fi/duo14421 | ”Katsaukseen on kerätty tutkimustietoa metsän terveyshyödyistä, erityisesti metsäkäyntien vaikutuksista mielialaan ja fysiologiaan, vihreässä ympäristössä asumisen vaikutuksista sekä tutkituista hyödyistä sairauksien hoidossa. Tutkimusnäyttöä luonnossa liikkumisen ja oleskelun hyödyllisistä psykologisista ja fysiologisista vaikutuksista terveillä henkilöillä on melko paljon. Luonnon terveyshyödyt yksilöille ja yhteiskunnalle liittyvät sairauksien ehkäisyyn sekä terveyttä ylläpitävään vaikutukseen. Metsän terveyshyödyissä on merkittävää potentiaalia erityisesti kansanterveyden edistämisessä.” (Tyrväinen ym. 2018, 1397–1402.) |
| Vehmasto, E. & Lipponen, M. 2021. Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM. 2021;137(17):1775–80. https://www.duodecimlehti.fi/duo16383 | ”Eläinavusteisuutta on käytetty pitkään fysio-, toiminta- ja puheterapiassa, mutta sen käytöstä on saatu lupaavia tuloksia myös psykoterapeuttisessa, neurologisessa ja sosiaalisessa kuntoutuksessa. Eläin on interventiossa aktiivinen toimija, jolta kuntoutuja saa välittömän ja tasa-arvoisen palautteen. Eläinavusteisuutta käytetään monin tavoin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suomessa työparina on yleisimmin koira tai hevonen. Eläinsuojelulain noudattamisen lisäksi tulee todeta eläimen sopivuus terapiatyöhön sekä mahdollistaa sen hyvinvointi ja lajityypillinen käytös.” (Vehmasto & Lipponen 2021, 1775–1779.) |
| Vähäsarja, V. 2014. Luontoympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutusten taloudellinen arvottaminen. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a210.pdf | ”Tutkimuksessa on selvitetty, minkä arvoisiksi luontokohteessa kävijät arvottavat saavuttamansa terveys- ja hyvinvointivaikutukset, mitkä tekijät vaikuttavat tähän arvoon ja eroaako arvottaminen eri luontokohteissa. Luontoympäristön terveysvaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla enenevässä määrin. Lisääntyneen näytön myötä mielenkiinto on alkanut kohdistua terveysvaikutusten taloudellisen arvon määrittämiseen. Luontoympäristön aikaansaamat terveysvaikutukset voivat potentiaalisesti tuoda apua kustannusten hallintaan, mikäli niiden avulla pystytään tuottamaan terveyttä kustannustehokkaammin kuin perinteisillä hoitomuodoilla tai tehostamaan olemassa olevia hoitoja. Sosiaalinen hyvinvointi on kytköksissä sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen, joten myös sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä on oma merkityksensä tarkasteltaessa terveysvaikutusten kokonaisuutta.” (Vähäsarja 2014, 49–53.) |
Tutkimuksissa kuvataan ekopsykologisen, eläinavusteisen sekä taiteen ja kulttuurin toimintamallien kaltaisen toiminnan fyysisiä ja psyykkisiä hyvinvointivaikutuksia elämänhallinnan ja kuntoutumisen näkökulmista. Esimerkkitutkimuksissa on hankittu tietoa sekä kuntoutuspalveluja käyttäviltä että kuntoutuspalveluja tuottavilta. Lisäksi on kuvattu prosessia toiminnan tuotoksista tulokseksi, vaikutukseksi ja vaikuttavuudeksi. Tutkimuskatsausten tavoitteena on lisätä yleistä tietoisuutta ekopsykologisen, eläinavusteisen sekä taiteen ja kulttuurin toimintamallien kaltaiseen toimintaan osallistumisen hyvinvointivaikutuksista. Myös toiminnan kustannustehokkuutta sekä terveys- ja muiden hyvinvointivaikutusten taloudellisen arvon määrittämistä on tutkittu. Tutkijat arvioivat esimerkiksi metsän terveyshyötyjä kansanterveyden edistämisen näkökulmasta.
3.4 Kehittämishankekatsaus
Esimerkinomainen kehittämishankekatsaus kontekstoi Henki ja elämä -hankkeen tavoitetta edistää mielenterveyskuntoutujien polkua työelämään luontolähtöisten menetelmien avulla. Kehittämishankekatsaus lisäksi kuvaa, miten vastaavantyyppiset hankkeet ovat pyrkineet edistämään yrittäjien yritystoiminnan monipuolistamista ja kannattavuutta.
Taulukossa 6. kuvataan kehittämishankkeita ja oppaita Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen teemoista.
Taulukko 6. Kehittämishankkeita Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen teemoista.
| Julkaisu | Keskeiset suositukset/toimenpide-ehdotukset Henki ja elämä- hankkeen näkökulmasta |
| Hautio, M. (toim.) 2016. TAVOITTAAKO TAIDE? Kokemuksia kunta- ja aluetaiteilija sekä lähiöhankkeista https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-249-2 | ”Kunta- ja aluetaiteilija- sekä lähiöhankkeilla pyrittiin tuomaan iloa, hyvinvointia ja viihtyvyyttä sekä tarjoamaan kuntalaisille luovuuden ja itseilmaisun kokemuksia. Niillä haluttiin tuoda taidetta sinne, missä sitä ei normaalisti ole – laitoksiin, lähiöihin ja ihmisten arkeen. Suurella osalla hankkeita oli kosketuspintaa sosiaali- ja terveyssektorin tai kansalaisopistojen, koulujen ja kirjastojen kanssa. Lisäksi hankkeilla oli syvemmälle ulottuvia päämääriä, kuten aluekehittäminen, kansalaisaktiivisuuteen innostaminen ja taiteilijoiden työllistyminen. Tavoitteena oli myös löytää rakenteita, joihin toiminta voisi kiinnittyä hankkeiden jälkeen.” (Hautio 2016, 11–12.) |
| Houni, P., Turpeinen, I & Vuolasto, J. 2020. TAIDETTA! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus (TAIKE). https://innokyla.fi/sites/default/files/2021-04/Kulttuurihyvinvoinnin%20k%C3%A4sikirja.pdf | ”Käsikirjan perustana on Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike) tehty työ. Kulttuurihyvinvointi vakiintui 2010-luvulla suomenkieliseksi kattokäsitteeksi puhuttaessa taiteen ja kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista ja laajemmin ihmisten kulttuurisista oikeuksista. Taiteilijat työllistyvät kulttuurihyvinvoinnin toimijakentälle kulttuurihyvinvoinnin portaita mukaillen: tekemällä omaa taidettaan (esimerkiksi taideteokset ja esitykset vakiintuneissa ja uusissa ympäristöissä), ohjaamalla taide- ja kulttuuritoimintaa (esimerkiksi yhteisötaide, työpajat ja pedagogiset interventiot), soveltamalla taidetta spesifisti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi (esimerkiksi taide osana hoitoa ja kuntoutusta) ja laajentamalla taidelähtöistä toimintaa työelämän kehittämiseksi. Taiteilijan työllistyminen uusille työkentille on tämän käsikirjan läpileikkaava teema.” (Houni, ym. 2020, 7, 17,19.) |
| Huhtinen-Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.) 2018. Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-097-7 | ”Kirjasta löytyy 55 luovan toiminnan ohjetta, jotka esimerkiksi auttavat tutustumaan toisiin ihmisiin leikillisyyden ja ilmaisun kautta sekä tukevat ryhmän vuorovaikutustilanteita tuoden niihin uusia mahdollisuuksia luovan toiminnan avulla. Ohjeita voi soveltaa eri-ikäisten osallistujien kanssa toimittaessa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ympäristöissä. Niissä hyödynnetään tarinoita, kuvia, musiikkia, liikkumista, leikkiä, sanoja, mielikuvia, kekseliäisyyttä, kuuntelua ja ryhmän yhteisen innostuksen löytämistä. Ilmaisu, leikkiminen, luovuus ja mielikuvat eivät ole vain mukavaa ajanvietettä tärkeämpien asioiden välissä, vaan ne rakentavat merkityksellisyyden, mahdollisuuksien ja osallisuuden tilaa.” (Huhtinen-Hildén & Lamppu 2018, 6.) |
| Raivio, H. (toim.) 2018b. Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta! Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishankkeen (SOSKU) 2015–2018 loppuraportti https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-070-9 | ”Raportissa Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta! esitellään valtakunnallisessa sosiaalisen kuntoutuksen SOSKU-hankkeessa vuosina 2015–2018 toteutettua kehittämistyötä ja sen keskeisimpiä tuloksia. Hankkeen konkreettisina tavoitteina olivat työelämän ulkopuolella ja heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen sekä asiakkaiden sosiaalisen osallisuuden tukeminen. Hankkeessa kehitettiin uusia, asiakaslähtöisiä sosiaalisen kuntoutuksen toimintamalleja. Sosiaalinen kuntoutus hahmottui hankkeessa voimavaraistavaksi, kasvua tukevaksi toiminnaksi, jossa keskeistä on palveluun osallistuvien sosiaalisten-, arki- ja yhteisötaitojen vahvistaminen sekä tätä kautta osallisuuden lisääntyminen.” (Raivio 2018b, 66–69.) |
| Tyrväinen, L., Sievänen, T. & Hujala, T. 2015. Luontoperustaisten terveyspalveluiden ja kansanterveyden edistäminen sääntelymuutoksin Niukat resurssit viisaasti käyttöön – sääntelystä biotalouden edistäjä -hankkeen taustaraportti https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2158283/Luontoperustaisten+terveyspalveluiden+ja+ kansanterveyden+edist%C3%A4minen+s%C3%A4%C3%A4ntelymuutoksin.pdf/219f9504-2276-4502-aba5-75e8bc71e2f7 | ”Luontoperustaisten kuntoutus- ja hoivapalvelujen kasvun ja laajenemisen suurimmat esteet liittyvät lakien ja asetusten tulkintoihin sekä lupa- ja valvontaviranomaisten tiukkoihin määräyksiin. Analyysin mukaan lait sallivat paljon, ja ohjeistuksia on nykylakienkin puitteissa mahdollisuus joustavoittaa ottamaan huomioon myös luontoperustaiset kuntoutus- ja hoivapalvelut. Kunnallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on nykyisin käytössä vain vähän toiminnallisia tai elvyttäviä ympäristöjä, joissa kuntoutuva asiakas voisi kehittää sosiaalisia, psyykkisiä tai fyysisiä taitojaan. Ratkaisuja tulisi etsiä uusien joustavien toimintamallien kautta. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä ns. mixed model -toimintamalli: kunnan sosiaalitoimi huolehtii asiakkaiden ohjaamisesta, ja esimerkiksi maatilayritys tarjoaa mielekkään ja turvallisen toimintaympäristön palvelun toteuttamiseen. Luontolähtöinen kuntoutus ja terapia ei ole Kelan hyväksymää, eikä sitä ole määritelty terveydenhuollon palveluksi. Tätä varten tarvitaan tutkimuksellista näyttöä näiden terapia- ja kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta. Tutkimusta tulisi kytkeä mahdollisten kokeiluhankkeiden yhteyteen.” (Tyrväinen ym. 2015, 16.) |
| Ylilauri, M. & Yli-Viikari, A. (toim.) 2019. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisten toiminnan kehittämiseen. Levón-instituutin julkaisuja, 143. Vaasa: Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-861-0 | ”Artikkelijulkaisu on suunnattu kaikille luontoperustaisesta toiminnasta kiinnostuneille lukijoille. Monitieteisen ja -ammatillisen artikkelikokoelman keskeisenä tavoitteena on avata Green Care -toiminnan näkökulmia nykyistä laajemmalle toimijajoukolle ja sitä kautta lisätä yhä useampien mahdollisuuksia päästä osalliseksi luonnon elvyttävistä ja kuntouttavista vaikutuksista. Luonto- ja eläinavusteisuuden resursseja on mahdollista saada kustannustehokkaalla tavalla sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön, esimerkiksi ammatillisen yhteistyön kautta. Luontoon, eläimiin ja maaseutuympäristöihin perustuva toiminta on usein myös kustannustehokasta hyödyntäen paikallisia ja olemassa olevia resursseja sekä ihmisten monipuolista osaamista.” (Ylilauri & Yli-Viikari 2019, VII, 1–2.) |
Kehittämishankkeissa on pyritty lisäämään kokemuksia ja tietoisuutta ekopsykologisen, eläinavusteisen sekä taiteen ja kulttuurin toimintamallien kaltaisen toiminnan eri kansalaisryhmiä aktivoivasta ja kuntouttavasta roolista hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Kehittämishankkeiden avulla on pyritty työllistämään toiminta-aktiviteetteja tuottavia yrittäjiä sekä luomaan puitteita kehitetyn toiminnan jatkumiselle kehittämishankkeen päättymisen jälkeen. Lisäksi hankkeissa on esitelty konkreettisia asiakasryhmäspesifejä toimintaohjeita ja toimintamalleja osallisuuden lisäämiseksi ja edistämiseksi, eritelty lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä toiminnan reunaehtoina sekä kuvattu paikallisten resurssien hyödyntämismahdollisuuksia.
4. SOSIAALINEN KUNTOUTUS TOIPUMISEN TUKENA
4.1 Sosiaalinen kuntoutuksen näkökulmia
Kuvaamme tässä luvussa niitä sosiaalisen kuntoutuksen ulottuvuuksia ja yhtymäpintoja, jotka ovat nousseet keskeisesti esiin kehittämistyössämme. Kehittämistyö on kiinnittynyt sosiaalisen kuntoutuksen lisäksi keskeisesti sosiaalipedagogisten menetelmien hyödyntämiseen. Ohjaus ja ohjaaminen on ollut vahvasti kehittämistyön keskiössä, josta löydöksenämme ja kehittämistyön kohteena on ollut ohjaajaparityöskentely. Kohderyhmän huomioiminen toimintojen järjestämisessä on tuonut keskeiseksi myös turvallisuuden elementin.
Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalihuoltolaissa määritelty sosiaalipalvelu. Sen tavoitteena on vahvistaa sosiaalista toimintakykyä, torjua syrjäytymistä ja edistää osallisuutta. Sosiaalista kuntoutusta toteutetaan sosiaalihuoltolain velvoittamana sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin. (Sosiaalihuoltolaki 2017, 17§.) Sosiaalinen toimintakyky puolestaan liittyy ihmisen elämän sosiaalisen ulottuvuuden eri osa-alueisiin. Hyvä sosiaalinen toimintakyky mahdollistaa kyvyn luoda ja ylläpitää ihmissuhteita, sekä kyvyn toimia erilaisissa yhteisöissä eri ympäristöissä. Sosiaalinen toimintakyky pitää myös sisällään yksilön vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät voimavarat. (Raatikainen ym. 2019, 90–92.)
Sosiaalisen kuntoutuksen yleinen tavoite on toimintakyvyn lisääntyminen. Sosiaalista toimintakykyä pyritään tukemaan siten, että aktiivinen yhteiskuntaan osallistuminen olisi mahdollista. Sosiaalisen toimintakyvyn koheneminen näkyy esimerkiksi sosiaalisen vuorovaikutuksen paranemisena ja sosiaalisten suhteiden lisääntymisenä. Tämä onkin sosiaalisen kuntoutuksen yleinen tavoite, mutta sen konkreettinen sisältö vaihtelee erilaisissa sosiaalisissa ja maantieteellisissä ympäristöissä. (Nieminen 2018, 18.)
Toimintakyvyn ja elämänpiirin laajeneminen voidaan toteuttaa eri yksilöiden ja ryhmien kohdalla eri tavalla. Tämä sen vuoksi, koska ihmisten elämäntavat, tottumukset, sosioekonomiset asemat ja asuinpaikkakunnat poikkeavat toisistaan. (Väisänen 2018, 26; Nieminen 2018.) Hankkeen kehittämistyössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitu kuntoutujien yksilölliset tilanteet. Kehittämistyön ytimessä on yksilötyön sijaan ollut ryhmätyöskentely, pohjoinen ulottuvuus asuinpaikkana ja elämismaailmana sekä taiteen ja luonnon mahdollisuudet osana sosiaalista kuntoutumista. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on muun muassa tukea arjen- ja elämänhallinnan haasteissa, edistää asiakkaan osallisuutta ja ehkäistä hänen syrjäytymistään sekä auttaa sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on myös parantaa ihmisen työelämävalmiuksia joko välillisesti tai välittömästi. Ensisijaisena tavoitteena ei useinkaan ole työllistyminen, vaan arjen- ja elämänhallinnan ja sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen. (Puromäki ym. 2016, 42; Piirainen 2018, 52.) Lähtökohtana korostuu asiakkaiden tarpeiden ja edun mukainen toiminta, asiakaslähtöisyys ja monipuolisuus.
Laadukkaan sosiaalisen kuntoutuksen periaatteisiin kuuluu kuntoutujan omaehtoisen motivaation syntymisen edistäminen sekä luottamuksellinen yhteistyösuhde. Hankkeessamme tämä on toteutunut niin, että kuntoutujien osallisuutta on tuettu, heidän toiveitaan ja palautettaan on kuunneltu ja toimintoja on kehitetty sen mukaisesti. Laadukas sosiaalinen kuntoutus toteutuu yhteisöissä ja sovituissa ympäristöissä. Se kokoaa toimijat sekä palvelut yhteen ja toiminta verkostossa on johdettua. Kuntoutuspalveluna laadukkaassa sosiaalisessa kuntoutuksessa huomioidaan työllisyyden ja työmarkkinoiden strateginen kehittäminen sekä toiminnan palkitsevuus sen osapuolille. (Suositus työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisen laatukriteereiksi 2018, 11–22; Raivio 2018a, 70–72.)
Hankkeen kaikki toiminnot ovat toteutuneet ryhmissä, ja ryhmätoiminta onkin yksi yleisimmistä sosiaalisen kuntoutuksen työmenetelmistä. Kunnissa sosiaalisen kuntoutuksen saralla on erilaisia matalan kynnyksen toimintaa ja niissä tarvittavaa henkilöstöresurssia on lisätty. (Sosiaalihuoltolaki 2017, 17§; Karjalainen ym. 2019, 52–53.) Sosiaalista kuntoutusta järjestetään laajasti erilaisille kohderyhmille, erilaisin sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvin tavoittein. Keinovalikoimaan sisältyy toiminnallisia ja osallistavia menetelmiä, jotka ovat myös keskeinen osa sosiaalipedagogista toimintatapaa. (Piirainen 2018, 42.)
Osallistumisen ja osallisuuden vahvistaminen ovat keskeisiä elementtejä sosiaalisessa kuntoutuksessa, sosiaalista toimintakykyä vahvistettaessa. (ks. Hietala ym. 2018.) Toimintaan osallistuminen on jokaisen perusoikeus, mutta mielenterveysongelmat voivat estää osallistumisen ja ihmisen päivittäiset rutiinit. Sairastumista voi seurata työ- tai opiskelukyvyttömyys, jolloin ihmisen elämästä jää pois keskeinen rooli siihen kuuluvine tehtävineen. (Hämäläinen & Savolainen 2016, 281.) Hankkeessa onkin pyritty edistämään mielenterveyskuntoutujien toipumista ja tukea heidän polkuaan työelämään sosiaalisen kuntoutuksen toiminnallisin menetelmin.
4.2 Sosiaalipedagoginen viitekehys ja toipuminen
Kehittämistoiminnan taustalla ovat olleet sosiaalipedagogiikka ja toipumisorientaatio. Sosiaalipedagogisessa ajattelussa keskeistä on ihmisen kasvun tukeminen kohti osallisuutta ja yhteiselämää. Tarkastelukulmat kohdentuvat yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolle, joissa tavoitteena ovat muun muassa osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden saavuttaminen. (Nivala & Ryynänen 2019, 338.) Kasvatus ja kasvu nähdään läpi ihmisen elämän kestävänä itsenäisenä prosessina, jotka yksilön itsensä lisäksi koskettavat lähiyhteisöjä ja yhteiskuntaa (Raatikainen ym. 2019, 100). Hankkeessamme kuntoutuja on toiminut ryhmissä. Yhteiskunnan rinnalla keskeisiä toiminta-areenoita ovat olleet luonto ja lähiympäristöt.
Sosiaalipedagogiikkaa voidaan tarkastella käytännön toimintana, jossa yhteisön lisäksi korostuvat toiminnallisuus, tavoitteellisuus, elämyksellisyys sekä dialogisuus (Hämäläinen 2022, 6–7). Nämä osa-alueet ovat olleet läsnä hankkeen kaikissa toiminnoissa. Toipumisorientaatiolla puolestaan tarkoitetaan ajattelun ja toiminnan viitekehystä, jossa painottuvat keskeisesti ihmisten omat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys (esim. Nordling 2018). Tavoitteena on henkilökohtainen toipuminen ja henkilökohtainen näkemys tulevaisuuden toivosta, mielekkäästä ja merkityksellisestä elämästä (Le Boutillier ym. 2015; Nordling 2018). Kuntoutujien elämään on pyritty hankkeen toimintojen kautta tuomaan näitä ulottuvuuksia. Toipumisorientaation arvopohjana ovat henkilösuuntautuneisuus, osallisuus, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus kasvuun. (Nordling & Rissanen 2020, 4.) Sen taustateoriat liittyvät erityisesti psykologiaan ja sosiaalitieteisiin. Sosiaalitieteelliset lähtökohdat toipumisorientaatiossa liittyvät toimijuuden, osallisuuden ja sosiaalisuuden käsitteisiin. (Nordling & Rissanen 2020.) Viime vuosina toipumisorientaatiota ja siihen liittyviä toimintakäytäntöjä on kehitetty Suomessa mielenterveyspalveluissa (Martin ym. 2021; Martin & Soronen 2022).
Sosiaalisessa kuntoutuksessa ydin on kuntoutumisen ajatuksessa ja tavoitteessa. Kuntoutumista on mahdollista tarkastella oppimisena, jossa yksilö oppii uusia toiminta- ja ajattelutapoja sekä keinoja selvitä haastaviksi kokemista tilanteistaan. Mielenterveyden kuntoutumisprosessien käynnistyminen on kunkin osallistujan ainutlaatuinen ja henkilökohtainen asenteiden, arvojen, tunteiden, päämäärien, taitojen ja roolien muutosprosessi. (esim. Slade ym. 2008.) Sosiaalipedagoginen työote toipumisen tukena perustuu tasavertaiseen dialogiin, rinnalla kulkemiseen. Se suuntaa osallistujien voimavaraistumiseen kohti oman elämän ohjaksiin ryhtymistä – kohti valtaistumista. Hankkeessa luotiin edellytyksiä osallistujien motivoitumiselle toimintaan ja ajatukseen erilaisesta, vaihtoehtoisesta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Tätä tuettiin osallisuuden ja kuulumisen kokemuksella sekä myönteisellä vuorovaikutuksella ja vertaisuudella. Keskeisessä roolissa toipumisen tukemisessa ovat olleet luonto ja taide, joiden roolia osallisuuden ja mielenterveyskuntoutumisen tukena tarkastelemme raporttimme lopuksi Sosiaalipedagogisen toipumaan saattaja –toimintamallimme avulla.
Hankkeen kaikki toiminnot on toteutettu ryhmämuotoisesti. Ryhmässä tapahtuneissa toiminnoissa ovat luontevasti yhdistyneet hankkeen tietopohja: sosiaalipedagogiikka ja toipumisorientaatioon kytkeytyvä ajattelutapa (Le Boutillier ym. 2015; Nordling 2018; Nivala & Ryynänen 2019). Ryhmätoiminnassa on mahdollista saavuttaa yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kuntoutumisen tavoitteita. Osallistujilla on ollut mahdollista toimia ja kehittyä ryhmissä, niiden vuorovaikutussuhteissa ja ryhmän tuen kautta. Ryhmät ovat olleet suljettuja tai avoimia, ja niistä on voinut halutessaan jäädä pois. Avoimet ryhmät ovat olleet luonteeltaan täydentyviä, jolloin niihin on ollut mahdollista liittyä myöhemminkin. Motivaatio osallistua ryhmään sekä valmiudet toimia sen jäsenenä ovat tärkeitä tekijöitä. Ryhmät ovat olleet toiminnallisia ja kestoltaan rajattuja. (ks. Salminen 2016, 301–302.) Kaikki ryhmät ovat toteutuneet Pohjois-Suomessa, jonka luonnon ja vuodenaikojen erityispiirteet haastavat ihmisiä, mutta myös avaavat toimintamahdollisuuksia hyvinvoinnin tueksi (ks. Wiens 2018).
Hankkeen toteuttamisessa on ollut mukana useita eri toimijatahoja. Hankkeessa on toteutettu pientä sosiaalipolitiikkaa, jossa tärkeimmät organisaatiotason toimijat ovat olleet kolmannen, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita.
Kuviossa 13. kuvataan mielenterveyskuntoutujan kuntoutumisen, opiskelun ja työllistymisen intressitahot.
Kuvio 13. Mielenterveyskuntoutujan kuntoutumisen, opiskelun ja työllistymisen intressitahot. (muokattu lähteestä Viinamäki ym. 2022)
Politiikkataso ohjaa toimintaa ja samalla kuntoutujien mahdollisuuksia tiettyihin rakenteisiin ja kehyksiin. Sosiaalinen kuntoutus realisoituu näissä annetuissa kehyksissä, organisaatiotasolla, ohjaajien ja yrittäjien toiminnan kautta. Sosiaalinen kuntoutus edellyttää käytännössä moniammatillista ja organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä verkostoitumista. Sosiaalisen kuntoutuksen monialaisella kentällä työskentelee toimijoita ja ammattilaisia eri koulutustaustoilla ja työorientaatioilla. Sosiaalinen kuntoutus sijoittuu sosiaali-, terveys-, työvoima-, koulutus ja sosiaaliturvapolitiikkojen rajapintaan. Yhteiskunnalliset perustelut liittyvät erityisesti osallisuuden tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Sosiaalisen kuntoutuksen palvelut ja palvelukokonaisuudet ovat vasta rakentumassa. Paikalliset erot palvelujen järjestämisessä, sisällöissä, kohderyhmissä ja tuottamisessa ovat suuria. (ks. Lindh ym. 2018,10.)
OHJAAJAPARITYÖSKENTELY
Kuntoutusta koskevissa säädöksissä, suosituksissa ja standardeissa suosituksena on usein moniammatillinen yhteistyö. Hyvässä moniammatillisessa yhteistyössä yhdistyy asiakaslähtöisyys ja kokonaisvaltaisuus, ammattilaisten tiedot ja osaaminen. Hankesuunnitelman mukaisesti kehittämistyöhön on osallistunut useita tahoja. Moniammatillisessa tiimissä ryhmän jäsenillä on toisiaan täydentäviä taitoja. He jakavat vastuun ja muodostavat ryhmänä sosiaalisen kokonaisuuden. Ammattilainen on oman alansa asiantuntija ja heillä on mahdollisuus oppia muiden ammattiryhmien erikoisosaamisesta. (Jeglinsky & Kukkonen 2016, 393–394.) Kaikessa moniammatillisessa yhteistyössä keskeisenä lähtökohtana on asiakas, tilanteen tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö sekä tietoiset rajan ylitykset sekä erilaisten verkostojen hyödyntäminen (emt. 397).
Hankkeessa on työskennelty monitoimijaisesti, yhteistyössä järjestön, kumppaneiden, sosiaalialan ammattilaisten, taiteilijoiden ja luontopalveluyrittäjien kanssa. Ohjaustyöskentely on toteutettu parityöskentelynä, jossa taiteilija tai luontopalveluyrittäjä on toiminut ryhmän ohjauksessa parityöskentelyssä sosiaalialan ohjaajan, hanketyöntekijän tai järjestötyöntekijän kanssa. Ohjaajan ja yrittäjän välisessä suunnittelussa ohjaaja voi avata salassapidon rajoissa kuntoutujien toimintakykyä ja mahdollisuuksia osallistua toimintoihin. Yrittäjä tuo esille osaamistaan ja mahdollisuuksia toimintojen toteuttamiselle. Ohjaaja huolehtii sosiaalisen kuntoutumisen säädösperustan ja eettisten ohjeiden mukaan toimimisesta. Ohjaajan vastuulla on pääsääntöisesti hyvinvoinnin toteutumisen vahvistaminen, toimintojen sujuva eteneminen sekä yksilöllisten tarpeiden huomiointi. Esimerkiksi sairauksien, lääkityksen ja henkilökohtaisten tilanteiden tuntemus on lähtökohtaisesti ohjaajan tietoa.
Kulttuurihyvinvointitoiminnassa on tunnistettu toimivan yhteistyön merkitys. Hyvä vuorovaikutus ja tietotaidon jakaminen monialaisesti luo mahdollisuuksia laajemmalle kulttuurihyvinvointitoiminnalle. (mm. Karttunen 2017; Ansio ym. 2018; Nuutinen ym. 2022.) Kulttuurihyvinvointitoiminnan onnistumista ja integroitumista hoivayhteisöissä voidaan helpottaa taiteilijoiden, lähijohtajien ja hoitohenkilöstön etukäteisvalmennuksella. Yhteinen keskustelu kulttuurihyvinvoinnista ja sen merkityksestä sekä sopiminen viestinnästä, työnjaosta, vastuista ja johtamisen käytännöistä voivat selkiyttää ja lujittaa toimijuuksia. Ihannetilanteessa myös asiakasyhteisöjen jäsenet osallistuvat toiminnan kehittämiseen. (Nuutinen ym. 2022.)
TURVALLISUUS
Turvallisuudella tarkoitetaan ihmisen tai ryhmän kokemusta turvasta. Se on uhan ja vaaran poissaoloa, jonka myötä varmuus ja vapaus toimia mahdollistuu. Psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus tarkoittaa luottamuksellista, sallivaa, tasa-arvoista ja kunnioittavaa ilmapiiriä sekä yleistä arvostavaa suhtautumista. Ammatillisessa ohjaussuhteessa turvallisuuden merkitys korostuu. Osallisuuden kunnioittaminen toiminnassa käytännössä mahdollistaa ja vahvistaa luottausta. (Salonen ym. 2021.) Turvallisuuden ulottuvuudet nousivat hankkeessa olennaiseksi osaksi toimintojen suunnittelua ja toteutusta.
Turvallinen toiminta taataan hyvällä ennakkosuunnittelulla ja riskianalyysillä. Tuleva toiminta ja siinä käytettävät välineet sekä toimintaympäristö tulee käydä läpi turvallisuuden näkökulmasta yhdessä toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden kesken. Kuntoutujat toivoivat selkeää ohjeistusta turvallisuuden suhteen ennen toimintojen alkamista. Kevyt skenaarioiden rakentaminen ennakolta turvallisuuden näkökulmasta tukee onnistunutta toimintaa. Kuntoutujien osalta turvallisuuskysymysten huomiointi on osa saavutettavuutta, mutta se helpottaa myös toimintaan valmistautumista ja varautumista. Turvallisuussuunnitelma on suotava, mutta ei kaikessa luontolähtöisessä toiminnassa pakollinen.
Hyvin toteutetussa ryhmäprosessissa säännöt tai ohjeet liitetään osaksi toimintaa. Näin ne osaltaan osallistavat, jäsentävät toimintaa, lisäävät luottamusta ja mahdollistavat ryhmän jäsenten kokonaisvaltaisen toimintaan valmistautumisen. Säännöt ja ohjeet tukevat ennakointia ja luovat sekä psyykkistä että fyysistä, mutta myös sosiaalista turvallisuutta.
Inhimillisessä toiminnassa sääntöjen ja ohjeiden avulla ennakoiden voidaan luoda
mielikuva ja ajatus onnistuneesta toiminnasta. Tällöin osallistujan rooli ja tehtävä on selkeytyvät ja kokemus turvallisuudesta osaltaan rohkaisee ja mahdollistaa osallistumisen. Kuntoutuja voi keskittyä toimintaan ilman pelkoa tai jännitystä tulevasta ja hänellä on mielessään toimintamalli itselleen yllättävään tilanteeseen.
Ohjauksen avulla on mahdollista tukea ryhmän luottamuksen ja turvallisuuden kokemuksia. Ohjaus tukee jo olemassa olevia voimavaroja, mutta myös kykyä hyväksyä olemassa olevat haasteet toipumisprosessissa. Ryhmässä on mahdollista rakentua psykologisen turvallisuuden kokemus (Edmondson 2019). Toiminnan päättävät palaute- tai reflektiokeskusteluja voi tarkastella myös turvallisuuden näkökulmasta, jolloin niissä esiin tulleita turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä voi toiminnassa parantaa ja kuntoutujan kokemusta voi tukea. Luottamus omiin voimavaroihin ja taitoihin kasvaa onnistuneiden toimintojen myötä niin lyhyessä kuin pidempikestoisessakin ryhmässä. Hyvinvointia tukevan työskentelyn näkökulmasta turvallisuusseikkojen moniulotteisuus on syytä tunnistaa ja huomioida.
4.3 Luonto- ja taidelähtöiset menetelmät
Tieto luonto- ja taidelähtöisen työskentelyn hyvinvointia ja mielenterveyttä tukevista vaikutuksista on lisääntynyt. Ekopsykologisen näkökulman mukana olo hankkeessa on olennainen osa hankkeen toteutusta. Kehittämistavoitteena on ollut yhdistää luonto- ja taidelähtöisiä työskentelymenetelmiä toipumisen tueksi kohti työelämää sekä kehittää luonto- ja maatilapalveluyrittäjien toimeentulomahdollisuuksia. Kehittämistyö on toteutettu kestävän kehityksen periaatteet huomioiden. Luonto, sen kasvit ja eläimet sekä maisemat ja paikat ovat olleet keskeisiä kumppaneitamme ja toiminta-areenoita läpi toteutuksen. Hankkeessa on kehitetty ja koottu uusia ehkäiseviä sekä kuntouttavia luontolähtöisiä toimintatapoja.
Luonto on ollut on hankkeen osa eri tavoin. Luontoa voi esimerkiksi tarkastella tiedollisesta näkökulmasta, jolloin luonto on ikään kuin itsestä ulkopuolinen kohde. Tiedollisessa tarkastelussa korostuvat lajit, luontotyypit ja vaikkapa maiseman ominaisuudet, kuten korkeus tai etäisyydet. Luonnon voi tiedollisesta tarkastelunäkökulmasta nähdä esimerkiksi raaka-aineiden kuten marjojen, sienten tai puutavaran lähteenä, joka kiinnittyy kulttuurisen toiminnan myötä yhteiseen inhimilliseen historiaan. Toiminnallisesta näkökulmasta hankkeessa on tarkasteltu kulttuurin muokkaamia maisemia sekä kaupunki- ja perinneympäristöjä, kävelty luontomatkailun muokkaamia polkuja ja tutustuttu omaan lähiympäristöön matkailun näkökulmasta. Toiminnalliseen lähestymistapaan on myös sisältynyt osallisten omat eletyt ja koetut paikat, joissa muistot sekä yhteiset että yksityiset kulttuurihistoriat ja tapahtumien ketjut ovat nousseet merkityksellisiksi osiksi kokemusta. Hankkeen aikana on muodostunut myös yhteisesti koettua ja jaettua. Tiedollinen ja toiminallinen lähestymistapa luontoon on toteutunut hankkeen osapuolten luonto- ja maatilayrittäjien, kuntoutujien ja alueen järjestötoimijoiden yhteistyössä.
Taide on ollut hankkeessa läsnä eri tavoin. Sillä on ollut sekä arvo itsessään, mutta myös välineellinen tehtävänsä. Taide on hankkeessa ollut kumppani, ja se on ymmärretty myös tiedon tuottamisen, ymmärtämisen ja tutkimisen muodoksi (ks. Manninen 2021). Taidelähtöiset menetelmät on nähty toimintana, jolla yksilön terveyttä ja hyvinvointia voi lisätä muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla on voinut hakea uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)
Taidelähtöiset menetelmät käsittävät taiteen ja kulttuurin tekemisen ja tuotteet kuten kuvataiteen laajasti, kirjallisuuden, esittävät taiteet ja musiikin. Taide ja kulttuuri on toiminut hankkeessa välineenä ryhmätoiminnassa.
Luonto- ja taidelähtöinen työskentely kohtaavat esteettisessä luontokokemuksessa. Luonnon ja ympäristön esteettiseen kokemiseen on hankkeessa ollut ympäristöestetiikan näkökulma. Esteettinen luontokokemus voi rakentua esimerkiksi luonnontieteellisen tiedon pohjalle, mutta myös kokemuksen ja moraalin suhteelle. Ympäristöestetiikassa pohditaan luonnon ja kulttuuriympäristön esteettistä arvottamista, kokemista ja määrittelyä sekä arkipäivän esteettisiä kysymyksiä. (Rannisto 2015.) Havaittu maisema tai paikka on sekä maantieteellisten prosessien tai ihmisen muovaama alue ja kuva siitä; yksittäinen kokemus, havainto tai toimintaa. (Tieteen termipankki). Luonnon esteettinen arvottaminen edellyttää Ranniston (2015) mukaan ymmärrystä siitä, kuinka luonto toimii esimerkiksi tietoa ekologisista systeemeistä. Tiedon lisääntyminen tukee ekologoisesti ja sosiaalisesti kestäviä sekä luonnonsuojelullisia pyrkimyksiä myös kestävässä luontolähtöisessä hyvinvointi- ja kuntoutustyössä.
5. ARVIOINTITULOKSET
5.1 Kokemustietoa toteutuneista toiminta-aktiviteeteista
Henki ja elämä -hankkeen tavoitteet jakaantuvat lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin, joista lyhyen aikavälin tavoitteen saavuttamista kuvaavat hankkeen toimintaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden kokemukset toiminta-aktiviteeteista. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä 2021.)
Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteina on ollut:
1) Toimintaan välittömästi ja välillisesti osallistuvien tietoisuuden vahvistuminen luonnon hyvinvointivaikutuksista. Ymmärryksen vahvistuminen eläinten, ihmisten, metsäluonnon, kasvien, maaperän, mikrobien ja luontoympäristön merkityksellisestä yhteydestä ja vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.
2) Osallistujien luontosuhteen vahvistuminen heidän löytäessä oman olemisen ja läsnäolon tavan luontoympäristössä. Ihmiset osaavat etsiä luonnosta voimaa ja hyvinvointia vahvistavia kokemuksia. Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan paikallisyhteisöissä entistä paremmin. Hankkeen toimintaan osallistuminen on auttanut osallistujia tunnistamaan itsessään kadonneita tai piilossa olevia voimavaroja sekä ihmisyyden ja henkisyyden puolia. Hankkeen kokemukset ovat luoneet hyvän perustan mukana olleiden ihmisten positiivisen mielenterveyden edelleen vahvistumiselle heidän saadessa hankkeessa elämän hallittavuuteen ja muuttamiseen tarvittavia välineitä. Osallistujat ovat tulleet tietoiseksi siitä, mikä ja millainen toiminta vaikuttaa, ja millä on merkitystä, hyvinvoinnin vahvistumiseen.
Hankkeen tavoitteena on, että hankkeeseen osallistujat/asiakkaat saavat positiivisia hyvinvoinnin kokemuksia, heidän toipumisprosessinsa käynnistyvät, elämän hallinnallisuus vahvistuu sekä polkuja osallisuuden ja työelämän suuntaan avautuu. Kokemuksellinen hyvinvoinnin vahvistumisen kautta tavoitellaan osallistujien sosiaalisen kuntoutumisen polun rakentumista kohti työelämää. (Emt.)
Kuiluanalyysien arviointitulokset perustuvat kyselyaineistoihin, joita face to face -haastattelut ja puhelinhaastattelut täydensivät ja syvensivät.
5.1.1 Ekopsykologinen toimintamalli
Taulukossa 7. kuvataan onnistumiskokemuksia toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 7. Kuiluanalyysi siitä, mikä onnistui toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=46) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=6) | Yhteistyökumppanit, (n=3) |
| ”Oli selkeä mielikuva päivästä sähköisesti saamani esitteen ja myöhemmin saapuneen tarkemman sisältökuvauksen myötä. Helpotti osallistumista ja että päivät sujuivat osaltani jouhevasti.” | ”Toiminta sujui suunnitelman mukaisesti. Onnistuin innostamaan osallistujia ulkona olemiseen, kiinnostumaan luonnon tarjoamista yksityiskohdista, huomaamaan ja tarkkailemaan ympäristöä sekä opettamaan uutta osallistujien hyvinvointia tukemaan, kuten esim. villiyrteistä.” | ”X:n luontoryhmässä X kävi etukäteen kertomassa ryhmästä asiakkaille siitä millaista toimintaa olisi tulossa. Asiakkaat osallistuivat ryhmän sisällön suunnitteluun ja he kävivät läpi yhdessä aikataulun. Me oltiin mukana ja kuulolla ja saatiin sama tieto ja voitiin markkinoida ryhmää edelleen. Samalla tässä yrittäjä-X:lle tuli ensimmäinen kontakti ryhmään jo oman tutun ohjaajan kanssa. Kuntoutujat voivat esittää kysymyksiään ja sanoa toiveitaan sisällöstä, vaikuttaa aikatauluun ja tuoda esiin sitä, mitä he haluavat myös oppia.” |
| ”Sain lähdettyä tapahtumaan, vaikka viimeiset puoli vuotta olleet vaikeampaa aikaa masennuksen kanssa. Jaksoin osallistua ohjelmaan ja jutella ohjaajien ja vertaisten kanssa.” | ”Vuorovaikutus osallistujien, kasvimateriaalien ja ohjauksen kanssa. Kiireettömyys ja tekemisen rauha, luovuuden salliminen, ilon löytäminen tekemiseen, kaikkien osallistujien huomioiminen yksilöllisesti ja ryhmässä. Osallistujat tekivät kauniita ja yksilöllisiä kukka-asetelmia.” | ”Oli mukava huomata, kun porukka teki ” ahaa elämyksiä” luonnosta, sienistä, marjoista, kasveista yms. Ryhmäläiset saivat nähdä, ettei luonto ja sen kauneus ole kovin kaukana meistä täällä Rovaniemelläkään.” |
| ”Tapahtumaan osallistuminen muiden seurana sos.jännityksestä huolimatta.” | ”Kaikki osallistujat lähtivät mukaan luovaan toimintaan. Toiset tarvitsivat enemmän kannustusta. Yksilö- ja ryhmäohjaus oli sujuvaa. Luontevaa vuorovaikutusta toiminnan aikana.” | ”Kaikki onnistui erinomaisesti.” |
Mielenterveyskuntoutujien onnistumiskokemusten perustan loi ennakkoinformaatio toimintapäivästä; toiminta-aktiviteettiin osallistuminen osallistumisen mahdollisista henkilökohtaista haasteista huolimatta. Kuntoutuspalveluiden tuottajien onnistumiskokemuksia olivat ennakkosuunnitelmassa pysyminen; osallistujakohtaisessa innostamisessa ja kannustamisessa onnistuminen; kiireettömyys; vuorovaikutus osallistujien kesken. Yhteistyökumppaneidenonnistumiskokemuksia olivat ennakkoinformaatio tulevasta toiminta-aktiviteetista; toiminta-aktiviteetteihin osallistuneiden osallistuminen toiminnan sisällön suunnitteluun, aikataulutukseen ja tavoitteisiin; toiminta-aktiviteetteihin osallistuneiden oivallukset luontoympäristön tarjoamista mahdollisuuksista.
Taulukossa 8. kuvataan kokemuksia siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 8. Kuiluanalyysi siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteis-työkumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=36) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=5) | Yhteistyökumppanit, (n=3) |
| ”Kuinka vaikeeta on tiettyjen ihmisten saada tekemään yhtään mitään vaan kaikki ootetaan totaalisen valmiina(vois ehkä hanke motivoida ihmisiä tekemään myös.. 😏). Ruoka oli aika vähissä kun menin.” | ”Ryhmäkoko eli kesän aikana, ajoittain osallistujia oli vähän.” | ”Joissain kokoontumisissa olisi voinut olla enemmän porukkaa.” |
| ”Tuli hirveesti rompetta matkaan jota ei tarvinnu(es. Kumisaappaat.. Jos on tiedossa että ei välttämättä tarvi niin olis kiva kun informoitais “pärjäät lyhytvartisilla goretexeillä” tms…. Eväitä viime kerroilla raahannut aivan turhaan.. Siitäkin vois mainita, mutta jos haluat jotain pientä… “pyörällä kun veivaa, niin niin olis ees vähän kevyempi taakka. Museoissa/NS. talolla käynti vei paljon aikaa Saaressa olo ajasta.” | ”Kiireetön ja rauhallinen ryhmän tai yksilön ohjaus. Ryhmätilanne oli rauhaton ja poukkoileva, vuorovaikutus osallistujien kesken kärsi. Tilanne, tila ja osa osallistujista olivat levottomia, toiminnan tavoite; kukka-asetelman tekemiseen rauhoittuminen luovuutta käyttäen ja siihen keskittyminen kärsivät. Kokonaistilanteen hallitseminen.” | ”Emme tienneet että ohjaajan pitää olla mukana tapaamisissa.” |
| ”Huonekaverini ei pysty olemaan hiljaa, joten en viettänyt täysin hiljaisuutta. Ryhmä oli aika iso, joten ei ollut helppo saada puheenvuoroa kodassa. Meillä oli taiteen tekemistä vapaalla kädellä käyttäen esim. hiiltä. Tuotokset voivat toimia triggereinä/traumalaukaisijana traumoja kokeneille. Joku voi kokea ne pelottavana tai ahdistavana. Voi laukaista ahdistusta.” | ”Ajankäytön vuoksi, emme ennättäneet tehdä yhteisöllisesti yhteistä suurta kukka-asetelmaa.” | – |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan mielenterveyskuntoutujia pitäisi motivoida myös itse tekemään, eikä pelkästään odottaa valmista; tiedottamisessa ja aikatauluttamisessa ei onnistuttu optimaalisesti; ryhmä oli liian iso. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan ryhmäkoko oli pieni kesän toiminnoissa; toimintatilanne oli rauhaton kokonaistilanteen hallitsemattomuuden vuoksi; aikataulutus ei ollut toimiva suhteessa toiminta-aktiviteetin tavoitteisiin. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan joidenkin toiminta-aktiviteettien osallistujamäärä oli pieni; yhteistyökumppanit eivät tienneet, että ohjaajan pitää olla mukana tapaamisissa.
Taulukossa 9. kuvataan kokemuksia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 9. Kuiluanalyysi siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=29) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=6) | Yhteistyökumppanit, (n=2) |
| ”Tapahtuman toisena päivänä olisi voinut olla ainakin yksi lyhyt ulkoilu hetki vaikka 30min olisi jo tehnyt ison muutoksen keskittymiskykyyn ja virkeyteen. Nyt kokopäivä vietettiin sisällä.” | ”Muistuttaa osallistujia sovituista ryhmätapaamisista enemmän ennakkoon, jotta unohdukset olisivat vähentyneet. Kuulin myöhemmin näin sattuneen, olisivat halunneet osallistua mutta olivat unohtaneet ryhmän sovitun ajankohdan.” | ”Ei muutettavaa, hyvin hoidettu suunnittelu ja toteutus. Paperien täyttelyä asiakkaille niin yksityiskohtaisesti hivenen liikaa.” |
| ”Retriitti paikka oli hieno, mutta lähellä oleva huskyfarmi oli liian lähellä retriittiä ajatellen. Ohjaajat olisivat voineet tehdä töitä mökissään, jottei keskinäinen supina häiritsisi hiljaisuutta. Retriitti oli toki varmasti heidän ensimmäinen ja ns. harjoittelu Retriitti. Keittiön kolina häiritsi, mutta heillä on omat työnsä tehtävänä meidän retriitistä huolimatta.” | ”Avoinryhmä tai ns. yleisötilaisuus kyseiseen toimintaan ei sovi. Tilanne oli levoton, osallistujia tuli ja meni ohjauksen aikana. Ryhmän ja yksilön ohjaus ei onnistunut hyvin rauhattomassa tilanteessa. Oli hyvä, että mukana oli hankkeen toimijoita, jo ihan järjestyksenpitämisen näkökulmasta.” | – |
| ”Ehkä liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle, kun osa suunnitelluista jutuista jäi toteutumatta.” | ”Kellottaa mielessään tarkemmin ajankäyttöä, jotta osallistujien omien töiden jälkeen olisi aikaa tehdä yhteinen teos.” | – |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan toiminta-aktiviteetin aikana olisi hyvä pitää ulkoilutuokioita sisällä työskentelyn vastapainoksi; retriitin idea ei toiminut ryhmästä riippumattomien ja riippuvien meluhaittojen vuoksi ‒ yrityksen tai keittiön sijaintia ei voi siirtää, mutta toiminta-aktiviteettien ohjaajat voisivat huomioida toiminnan luonteen toiminnassaan. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan ryhmätapaamisista voisi muistuttaa niihin ilmoittautuneille. Avoimen ryhmän ja hankkeen ryhmän yhteistoiminta ei ollut hyvä ratkaisu, vaan ne on hyvä pitää erillään; aikataulutukseen olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan toiminta-aktiviteetti oli onnistunutta lukuun ottamatta hankkeen osallistuja- yms. dokumenttien täyttämistä, mitä saisi olla vähemmän.
Taulukossa 10. kuvataan kokemuksia siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 10. Kuiluanalyysi siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=25) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=5) | Yhteistyökumppanit, (n=2) |
| ”Ohjaus ja suunnittelu toimi loistavasti. Pieni muutos ohjelmaan että yksi lyhyt ulkoilu toiselle päivälle olisi lisännyt virkeyttä tapahtuman osallistumiseen myös sisätyössä.” | ”Sovittujen ryhmäkertojen tapaamiskerjojen tiivistäminen ajallisesti, ts. ryhmätapaamisten välillä ei olisi useampaa viikkoa, vaan toiminta olisi esim. viikon välein. Näin unohduksilta voisi välttyä, koska toiminnasta muistuttaminen olisi vähintään viikottaista.” | ”En osaa sanoa, kenties markkinointia lisää.” |
| ”Juttelemalla ja aloittamalla keskustelun niin että asiakas pystyy avautumaan arkisista asioistaan.” | ”Aikataulutus sujuvammaksi. Luonnonmateriaalien hankinta toimintapäivälle, nyt se ei aikataulullisesti syistä onnistunut.” | – |
| ”Retkeen osallistuva voisi mielestäni osallistua järjestelyihin, siivoamiseen ja yhdessä tekemiseen.” | ”Varata erillinen tila toiminnalle, jossa on työskentelyrauha osallistujille, ei ns. sivustaseuraajien läpikulkua. Opettavainen kokemus.” | – |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan toiminta-aktiviteetin toisena päivänä ulkoiluhetki lisäisi viretilaa sisällä työskentelyyn; keskinäistä luottamusta herättävä keskusteluavaus olisi hyvä toimintatapa toiminta-aktiviteetteja toteutettaessa; toiminta-aktiviteetteihin osallistuvia pitäisi osallistaa aktiviteettien käytännön järjestelyihin. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan toiminta-aktiviteettien tapaamiskertojen aikatauluttaminen säännöllisin välein toteutuvaksi estäisi tapaamiskertojen unohtamisen; varsinaisen toimintapäivän aikatauluttaminen olisi hyvä olla riittävän väljää; olisi hyvä huomioida toiminta-aktiviteetin luonne tilavarauksia tehtäessä. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan markkinointia olisi hyvä lisätä.
Ekopsykologisen toimintamallin toteutumisesta kerättiin kokemustietoa mielenterveyskuntoutujille (n=17) ja yhteistyökumppaneille (n=3) tehtyjen face to face haastattelujen (n=4) avulla.
Mielenterveyskuntoutujat kertoivat toiminta-aktiviteetin tuomasta vaihtelusta ”perusarkeen” ja uskalluksesta lähteä mukaan.
”Saa olla oma itsensä ja saa toteuttaa itseä, ryhmässä on rento ja mukava olla. Avoimin mielin lähti mukaan. Kiinnosti, mitä havuista voi tehdä?”
”Oppi uutta, kun ei ole askarteluihminen, osaako tehdä käsillä? Sai jutella ja sosiaalisuus tärkeä, päivä meni mukavasti. Porukka vetää puoleensa.”
”Löysi itsestä uusia luovuuksia ja innosui kuin lapsi. Sai rohkeutta ja huomasi että osaa/voi tehdä vaikka ei ole aiemmin tehnyt.”
Mielenterveyskuntoutujien palautteessa korostui toimintoihin osallistuneiden muistelutyömahdollisuus valokuvien kautta myöhemminkin toiminta-aktiviteettituotosten lisäksi:
”Kun kuvia katson puu on hieno. Sitten puutarhalla kun amppelit haettiin, oli kivoja kuvia sisältä. Kuvia oli kiva katsoa. oli kiva katsoa muita ja itseä erityisesti kuvista. puun kasvattaminen, hoitaminen ja kastelu ollut mielenkiintoista ja tärkeää. syreenipensaan viereen voi lisää pensaita tuoda minusta. punaherukoita lisää myös. Ja yrttejä.”
Ohjaajat kuvasivat roolistaan käsin toiminta-aktiviteettien järjestämisessä yksilöllisyyden huomioimisen ja toiminnan vapaaehtoisuuden merkitystä mielekkäille kokemuksille.
”Että talon työntekijöiden kanssa ollaan mietitty, että ketkä porukat lähtee ja mihin ja milloin. Ollaan sen mukaan, että kelle on ajateltu sen sopivan. Tässäkin on vain murto-osa heistä, jotka ovat olleet matkassa. Heitä on ollut lähemmäs kaksikymmentä, jotka ovat osallistuneet. Osa on käynyt vain yhden kerran jossakin reissussa ja osa on käynyt usein tai joka kerta.”
Taloudelliset reunaehdot ovat tärkeää huomioida mielenterveyskuntoutumisprosessin käynnistymisprosessille ja sen jatkumiselle myös toiminta-aktiviteettien päättymisen jälkeen:
”Monelle tämä on ollut ainoita mahdollisuuksia osallistua tällaisiin elämyksiin, kun nykypäivänä tämmöiset elämysreissut ovat aika kalliita. Ja sitten vaikkapa ratsastusharrastus on aika kallista. Ja sitten vaikkapa kulkeminen. Ja ei tule yksin lähdettyä. Niin monelle se on mahdollistanut eläinkontakteja, hyvää seuraa ja kulkea luonnossa.”
”Me voidaan sanoa hankkeelle kiitos. Se joka on keksinyt tämän järjestää, niin se on kyllä tuottanut meille valtavasti iloa ja hyvinvointia.”
Kuviossa 14. on kuvattuna puhelimitse haastatellun ”Mintun” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Kuvio 14. ”Mintun” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Ennen Henki ja elämä -hankkeessa toimimistaan keski-ikäisellä ”Mintulla” on sekä toisen asteen ammatillinen tutkinto että ammattikorkeakoulututkinto, mutta lyhyt työhistoria palkkatyössäkäyntiin liittyvien osallistumisrajoitteidensa vuoksi. Osallistuttuaan Henki ja elämä -hankkeen ilmaistoimintoihin ”Minttu” on saanut itseluottamusta uusien elämysten kautta sekä hakenut rahoitusta työllistymistä edistävän tietokoneperusteisen toiminnan käynnistämiseen ja kehittämiseen. Henki ja elämä -hankkeen toiminta-aktiviteettien päättymisen jälkeen ”Minttua” on alkanut kiinnostaa maisteritutkintoon tähtäävä yliopisto-opiskelu hankkeessa rohkaistumisensa myötä.
Kaiken kaikkiaan ekopsykologinen toimintamalli on mahdollistanut mielenterveyskuntoutujille uudenlaisia kokemuksia hankkeen ilmaistoimintoihin osallistumisen ja osallisuutta tukevan yhdessä tekemisen sekä yhteisten vertaiskokemusten jakamisen kautta. Ekopsykologisen toimintamallin mukaisten toiminta-aktiviteettien onnistumisen perustan luo uskallus lähteä mukaan itselle uudenlaiseen toimintaan, jossa huomioidaan riittävästi mielenterveyskuntoutujien yksilöllisyys ja jossa heidän itseluottamuksensa lisääntyy myönteisten ja kannustavien uudenlaisten kokemusten myötä.
On tärkeää huomioida, että mielenterveyskuntoutujankin on tavallinen ihminen, eikä pelkkä diagnosoitu mielenterveyskuntoutuja, jonka kautta määrittyy koko ihmisyys sekä työelämässä että yksityiselämässä.
5.1.2 Eläinavusteinen toimintamalli
Taulukossa 11. kuvataan onnistumiskokemuksia toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 11. Kuiluanalyysi siitä, mikä onnistui toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=40) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=8) | Yhteistyökumppanit, (n=9) |
| ”Tapahtumaan osallistuminen ilman ahdistusta.” | ”Yhteistyö uuden yhteistyökumppanin kanssa toimi hyvin ja jälleen kerran tuli esille miten paljon tällainen työskentely voi antaa lisäeväitä asiakkaan ja työntekijän väliseen työskentelyyn jatkossa, asiakassuhde saavuttaa ehkä uudenlaista tasoa yhteisten uusien kokemusten myötä.” | ”Olin ohjaajana mukana ryhmässä. Omalta osalta ohjaajana loin turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä ryhmäläisiin. Koen, että tutun ohjaajan mukana olo on tärkeää. Myös yhteisohjaaminen sujui luontevasti.” |
| ”Sopivan tiivis pikkuryhmä, luottavainen tunnelma, eläinten kanssa tekemisissä oleminen, pienin askelein ottaminen uusien kohtaamisien kanssa, luonteva ohjeistus miten olla eläinten kanssa.” | ”Yhtä lailla tärkeäksi koin yhteisen palautekeskustelun ryhmän tapaamisten jälkeen, oli mukava kuulla, miten osallistujat sanoittivat ryhmän antia kokonaisuutta arvioiden/asiat omaan arkeen kytkien.” | ”Tiivis yhteistyö yrittäjän kanssa sekä asiakkaiden huolellinen valmistelu, innostaminen ja sitouttaminen toimintaan (ennen toimintaa sekä toiminnan aikana).” |
| ”Opin sanoittamaan tunteitani paremmin ja opin lisää kehonkielen lukemista eläimillä. Tätä tietoa pystyy soveltamaan myös ihmisten kanssa ollessa ja työskennellessä.” | ”Mielestäni ryhmän toimintakerrat ovat onnistuneet hienosti. Pystyin huomioimaan ryhmän tarpeet ja ryhmän jäsenten yksilöllisen tason sekä mielenkiinnon. Onnistuin luomaan turvallisen ilmapiirin ja motivaation. Hevoset olivat levollisia toiminnan aikana. Sääolosuhteet olivat suotuisat. Avustajat olivat tarpeen ja osallistuivat toimintaan.” | ”Ryhmäläisissä näki erikseen kyllä selvästi sen eron, miten he ovat valmiita työskentelyyn yhdessä ja yleensäkin toimintaan muualla kuin luokkaympäristössä. Toiminnallisuuden kautta kontakteja luodaan – nämä reissut on olleet tosi hyviä ja edesauttaneet ryhmän sisäistä vuorovaikutusta ja sen yksilöiden vuorovaikutustaitoja.” |
Mielenterveyskuntoutujien onnistumiskokemusten perustan loi toiminta-aktiviteettiin osallistuminen; luottamuksen muodostuminen ryhmän toimintaan; uudenlaiset kokemukset itsestä ja eläinten käyttäytymisestä. Kuntoutuspalveluiden tuottajien onnistumiskokemuksia olivat toimiva yhteistyö uuden yhteistyökumppanin kanssa; palautekeskustelu; ryhmäkohtaisten tarpeiden tunnistaminen; avustajien toiminnan merkityksellisyyden tunnistaminen. Yhteistyökumppaneidenonnistumiskokemuksia olivat sujuva yhteisohjaaminen ja yhteistyö toiminta-aktiviteetin tarjonneen yrittäjän kanssa; mielenterveyskuntoutujien kanssa työskentely; osallistujien vuorovaikutustaitojen edistäminen.
Taulukossa 12. kuvataan kokemuksia siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 12. Kuiluanalyysi siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteis-työkumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=31) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=8) | Yhteistyökumppanit, (n=6) |
| ”Ilmoittauduin 1.4…ja kun vastauksen sain, niin”paikat oli mennyt”(=tarkoittaako et mille tahansa retkelle tms. Voi heti ilmottautua kun ne näkee??) Voitais ilmoitella et onko tarkotus lähteä es. Bussilla vai kimppakyyti meiningillä! Tilan vetäjällä ei ollu mitään tietoa et saadaan kahvia ja syötävää”kahvilasta”.. Et ei oikeen ollu murkinaa.. Tuli paistettua pikkun en makkara(jossa oli ruuhkaa joka suuntaan) ja sit pienen pieni puolikas sämpylä ja kaffe.. Tuli vähän nälkä. Enemmän olis voinu olla”ohjelmaa”, mut onneks oli hyvä ilma.” | ”Tekemisen sijaan enemmän olemista, kehon ja mielen rauhoittumista ja pienin askelin etenemistä – jälleen kerran tärkeä kokemus itselle siitä, miten tärkeä on toimia tilanteen mukaan, ennakkosuunnittelua tarvitaan, mutta se ei saa sitoa, toteuma tulee käsillä olevan tilanteen mukaan. Toinen suunniteltua vähemmälle jäänyt asia oli psykoedukaatio; oma tavoite on tarjota asiakkaille hyvinvoinnin vahvistamiseksi myös teoriatietoa, käsittelimme eri asioita, osa alunperin ajatelluista asioista jäi pois.” | ”Olisin toivonut, että olisin nähnyt asiakkaiden kuntoutumista selvemmin ja jonkunlaista varmistusta siitä, että järjestämämme käynnit eläinten parissa olisivat tuoneet heille iloa ja he olisivat siirtyneet eteenpäin kamppailussa sairautensa kanssa.” |
| ”Ei voinut juuri itse vaikuttaa siihen, mitä tehdään milloinkin. Ratsastusta liian harvoin. Alkeiden perusteita pitäisi opettaa kunnolla ja kerrata aina välillä. Ei voi olettaa, että kaikki tietää perusteet. Jonkun voisi näyttää konkreettisesti, miten esim annetaan pohkeita, kuinka pidetään ohjista ym.” | ”Jäin kaipaamaan syvällisempää loppukeskustelua ja ryhmän jäsenten yksilöllistä huomiointia. Jokaisen omat yksilölliset tavoitteet ja haasteet nousevat myöhemmin esiin. Ensitapaaminen ja tutustuminen isomman ryhmän kanssa ei mahdollista yksilöllisem-pää keskustelua.” | ”Ehkä olisi enenmän pitänyt ennakkoon suunnitella päivän ohjelmaa yhdessä yrittäjän kanssa.” |
| ”Ajan hallinta.” | ”Osallistujien määrän vähyys ja peruutukset yllättivät. Odotin suurempaa osallistujamäärää näille tutustumiskäynneille. En tiedä, vaikea arvioida omaa toimintaa vain tutustumiskäynnin osalta. Jos osallistujia vain muutama niin ehkä tutustumiskäyntejä ei olisi tarvittu useampaa?” | ”Hankkeen toimintaan mukaan tulo päätettiin meidän kalenterivuoden keskellä. Jotta saimme järjesttyä kyydit (matka on pitkä lähes 100 km menopaluu), piti meidän rukata toimintavuodelle jo suunniteltua budjettia.” |
Mielenterveyskuntoutujien mukaan toiminta-aktiviteeteista tiedottaminen ei onnistunut optimaalisesti; ei huomioitu riittävästi osallistujien toiveita ja toimintavalmiuksia; ei riittävästi aikataulutettu toimintoja. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan tekemistä olisi voinut olla vähemmän ja toiminta-aktiviteettikohtaisen tilannearvion mukaisesti oleilua enemmän; toiminta-aktiviteetteihin osallistujien yksilöllisyyttä olisi voinut huomioida enemmän; olisi pitänyt mukauttaa toimintaa lopullisen osallistujamäärän mukaisesti. Yhteistyökumppaneiden mukaan olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomioita toiminta-aktiviteetteihin osallistuneiden kuntoutumisen edistymisen toteutumiseen; tehdä enemmän suunnitteluyhteistyötä toiminta-aktiviteettia tarjonneen yrittäjän kanssa; pitäisi huomioida yhteistyökumppanin vuosikello.
Taulukossa 13. kuvataan kokemuksia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 13. Kuiluanalyysi siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavallatoimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=31) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=8) | Yhteistyökumppanit, (n=8) |
| ”Vähän enemmän toimintaa, itse en saa niin paljon seurustelusta, vaan kiva olis puuhata enemmän (itsenäisestikin). Myös turhan hidas tahti turhautti. Eläimet oli myös turhan arkoja, joten niiden kanssa ei päässyt toimimaan ja kontaktiin kuin olis halunnut.” | ”Tapaamisten lukumäärästä olemme keskustelleet yhteistyökumppanin kautta tulleen työparin kanssa; itse olen alunperin ehdottanut 10 kerran sarjaa, pidempikestoinen ryhmä mahdollistaisi pidemmän prosessin, toisaalta sitoutuminen pitkäkestoiseen ryhmään voi olla vaikeampaa. Viiden kerran sarja oli melko lyhyt, nyt on onneksi sovittu yksittäisistä jatkokerroista keväälle – mielestäni tärkeä jatkaa ja kuulla miten liikkeelle lähteneet prosessit ovat edenneet/kuinka ryhmän anti on mukana osallistujien arjessa jatkossa?” | ”Kun kuntoutuja sanoo, että pelottaa hevoset, se pitää kuulla. Sen voimme me ohjaajina asettaa itselle tavoitteeksi toimintaan. Jos se on sellainen kohtuullinen juttu toteuttaa – että se ei jäisi peloksi vaan saisi ylitettyä sen pelon. Etenkin kun jos se tässä toiminnassa nyt herää eloon. Ensi kerralla otamme porkkanoita mukaan hevosille, hevoset hamusivat meiltä taskuja.” |
| ”Ehkä ensimmäinen päivä voisi olla pisin päivä kaikkien esittelyiden ja toiminnan kertomisen vuoksi, muut päivät voivat ollen lyhyempiä kun keskitytään olennaiseen eli eläinten kanssa olemiseen.” | ”Olisiko minun pitänyt käydä ensin esittäytymässä? Olisiko pitänyt markkinoida toimintaa etukäteen paremmin, laajemmin? Tutustua kuntoutujiin etukäteen? Tutustumiskäynnin tarkoitus kuitenkin on avoimesti antaa kuntoutujille mahdollisuus päättää itse omista valinnoistaan toiminnan jatkamisen suhteen. Kuntoutujien toiveiden ja tavoitteiden tarkempi huomiointi?” | ”Etukäteen toimintaan tutustuminen saattaisi laskea kuntoutujien kynnystä osallistua toimintaan ja lähteä mukaan tallille. Toimintaa pitäisi ennakoida, jotta voimme esim. suunnitella budjetin ja varata tallille kulkemiseen rahat ennakkoon. Samoin muut tavoitteet on helpompi sitoa toimintaan, kun riittävän ennakkoon katsoo.” |
| ”Ei mitään paitsi nämä lomakkeet ovat joutavanpäiväisiä. Ei byrokratiaa tällaisille reissuille. Suullinen palaute pitäisi riittää, on ennenkin riittänyt.” | ”Ehkä allergiat voisi etukäteen ilmoittaa sekä asiakkaiden liikuntakyky ja kommunikoinnin haasteet.” | ”Jatkossa tulisi etukäteen panostaa enemmän suunnitteluun että toiminta on sellaista mihin asiakkaat haluaisivat osallistua/ mihin toimintakyky riittää. Haastavimmat asiakkaat täytyisi huomioida vielä erityisemmin esim. liikuntaeste tai tarvittava istuin.” |
Mielenterveyskuntoutujien mukaan eläintoimintaa olisi voinut olla enemmän; ensimmäinen toiminta-aktiviteettipäivä voisi olla toimintakokonaisuuden pisin päivä; suullinen palaute hankkeesta pitäisi riittää. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan 10 toimintakertaa olisi parempi kuin 5 kertaa; olisi pitänyt esittäytyä ennakkoon toiminta-aktiviteettiin osallistuneille mielenterveyskuntoutujille sekä perehtyä heidän toiveisiin ja toiminnallisiin haasteisiin. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan mielenterveyskuntoutujien toimintaedellytyksiin eläinten kanssa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota; toiminta-aktiviteettien toiminnallisia puitteita (ennakkotutustuminen, toimintabudjetti) olisi hyvä ennakoida.
Taulukossa 14. kuvataan kokemuksia siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 14. Kuiluanalyysi siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=24) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=7) | Yhteistyökumppanit, (n=7) |
| ”Suunnitelmia… Mitä torstaisin tehdään ja myös omia suunnitelmia voidaan tehdä sen pohjalta, kun monesti hankkeessa päällekkäisyyksiä torstaille, niin voi tehdä päätöksiä esim. lähdenkö retkelle vai. Maksuttomat matkat. Kesällä aikain toisenlaiset kuljetukset, koska tallilla käyntiin menee 8 h, kun ei kulje kuin aamulla ka 16 tienoilla. Viestejä meille asiakkaille. Toiveita tunneille: ilman satulaa ratsastusta; maastoon ravaamaan ja leirinuotio; uintiretkiä; vaihdellaan hevosia; hiihtoratsastusta; rekiajelua; hevosleiri.” | ”Mielelläni ohjaajana tahtoisin tietää paremmin jokaisen ryhmän jäsenen mielipiteitä tarkemmin. Lisäkysymysten esittäminen on mahdollista jälkikäteen. Kuten sanottu yksilöllinen kontakti onnistuu sujuvasti myöhemmin asiakkaiden luottamuksen kasvaessa. Olisi ollut mukava tietää etukäteen ryhmän koko. Hyvin järjestetty kokonaisuus, Kiitos!” | ”Tutustuminen etukäteen. Silloin voidaan esim. katsoa kuvia paikasta, eläimistä ja ihmisistä esim. verkkosivuihin ennakkoon tutustuen. Tai yrittäjä voisi esimerkiksi Teams-tapaamisella osallistua, sekin riittäisi ja kertoisi samalla toiminnasta, paikasta ja itsestään. Mietin, että tutustuminen ja esittely ennakkoon onnistuu, jos on kyse kiinteästä ryhmästä, se sellaisesta joka esim. oppilaitoksessa, kuntoutuksessa tai jossain yhdistyksessä tapaa. Mutta jos ei ole toiminnalla toimitilaa, tai asiakkaat on levällään maailmalla, kuten meillä nyt, niin se on hankalampaa toteuttaa.” |
| ”Vähän tarkemmin miettiä ajan hallintaa, että päivään mahtuu aikaa niin keskustelussa puitaville asioille kuin eri eläinten kanssa olemiseen ja työskentelyyn.” | ”Siirtymiset ja tarjottavat, keskustelutilanteet voi suunnitella paremmin kun tietää olemassaolevat rajoitteet.” | ”Enemmän suunnittelua. Liikuntarajoiteisille ehjät istuimet.” |
| ”Tää kysely laatia eri tavalla. Tää kysely on vähän turhan pitkä! Samoja kysymyksiä. Turhauttava kirjoittaa. Jos tätä pyydetään useasti, niin ei kyllä huvita kirjoittaa. Samat kysymykset hämmentää. Kysymykset voisi olla: Mitä omia fiiliksiä/millainen mielentila/odotuksia; Mikä meni hyvin; Mikä meni huonosti.” | ”Kuntoutujat eivät välttämättä ole innokkaita täyttämään Kysely- ja palautelomakkeita, löytyisikö muita keinoja etukäteistietoon ja myöhemmin vaikuttavuuden arviointiin.” | ”Olisi täytynyt etukäteen jo sopia pitkälle lukujärjestys, jolloin tapaamisia on ja jokaiselle kerralle olisi pitänyt yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa sopia sellaisia käytännön töitä, joihin asiakkaat ovat suostuvaisia. Myös tilat olisi pitänyt etukäteen tehdä turvallisemmiksi ja tuoda vielä vahvemmin esiin asiakkaiden haasteita esim. liikkumisen suhteen.” |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan palautekyselyä pitäisi yksinkertaistaa; aikataulutusta pitäisi miettiä päiväohjelman mukaisesti; pitäisi huomioida viikkotoimintojen lisäksi vuodenajat; myös viestintää toiminta-aktiviteeteista osallistujille olisi hyvä kehittää. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan toiminta-aktiviteetteihin osallistujien ennakkotutustumista pitäisi kehittää; toimintapäivien ohjelman aikataulutus pitäisi suunnitella yksityiskohtaisesti; pitäisi miettiä paperikyselylle vaihtoehtoisia palautekyselyn hankkimiskeinoja. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan toiminta-aktiviteettien kokonaisaikataulutus ja toimintaprosessi olisi hyvä suunnitella perusteellisesti; pitäisi varata riittävästi aikaa sekä toimintoihin osallistuvien että toimintoihin ennakkotutustumiseen.
Eläinavusteisen toimintamallin toteutumisesta kerättiin kokemustietoa mielenterveyskuntoutujille (n=10), kuntoutuspalveluiden tuottajille (n=3) ja yhteistyökumppaneille (n=5) tehtyjen face to face haastattelujen (n=5) avulla.
Mielenterveyskuntoutujat kuvasivat hevosen toimimista mielenterveyskuntoutujan toiminnan sanoittajana, toivoivat pitempikestoista toimintaa sekä hevosen roolia arjen huolten käsittelyssä:
”Hevosen kanssa siinä oppii hakemaan ittestään semmosta, mitä ei ole koskaan tarvinnut ´.Sitä yrittää löytää uudenalista ratkaisua, tulee joku semmonen mitä on itellä sisällä. Hevosen kanssa oon saanut jotenkin ulos, kun käsi on esimerkiksi hihnalla – se joku oma ajatus ja asia, että se ei tule ulos, mikä niinku on sanomatta. Hevonenkin tajuaa, että mikä on itsessä sisällä. Sitä ei tiedä itsekään, että mikä siellä on sisällä. On semmonen oppinut uutta ittestään tässä.”
”Tämän pitäisi olla pidempi, viis kertaa on niin vähän. Justiinsa kun tutustuttiin ja vähän luottaa ja uskaltaa sanoa mitään niin tämä jo loppuukin.”
”Tämän ryhmän jälkeen kyllä nää hevoset ankkuroi mut tähän hetkeen, että en ajattele arjen stressejä enkä muita. Tulee vaan semmonen että voin paremmin ajatella niitä sitten erikseen, että hevosten lähellä – ne jotenkin imasee meidät itseensä. Se lauma on niin rauhassa siinä, oleskelee ja se tulee itteensä siinä. Ei ole ikinä tullut paha olo. Aina voi ajatella asioita selkeämmin.”
Ohjaajat kertoivat välittäjän roolistaan mielenterveyskuntoutujien ja toiminta-aktiviteettien tuottajien välillä sekä keskinäiseen luottamukseen perustuvan ryhmäytymisen merkitystä osana mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisprosessia:
”On tärkeä, että ohjaajat sanoittaa asioita, koska kaikkien puheesta ei saa selvää, että asiakkaat tulee kuulluksi. Ohjaajat on tärkeitä myös palautteen antamisessa.”
”Se luottamus siellä ryhmän keskellä kasvoi. Näki oikein sen, että siellä ihmiset avautuivat ja oli kyynelehtimistä ihan. Sellainen ryhmäytyminen, se tiivistyi se ryhmä. Se vähän harmittikin, että se loppui ikään kuin keskenkin. Meidän puolesta se olisi voinut jatkua vielä vähän pidempäänkin.”
Ostopalveluyrittäjät korostivat toiminta-aktiviteetteja koskevan keskustelutuokion merkitystä sekä kuntoutujakohtaista sensitiivisyyttä:
”Kahvittelu on tärkeä osa sitä, että saadaan koottua se päivä. On koottu yhteen toimintakertaa – jos jollakulla on ollut jotain semmosta pelkotilannetta tai jotain erityisempää on tapahtunut. On siitä puhuttu. Esimerkiksi, yhdessä ryhmässä hevonen alkoi piehtaroimaan ja tytöllä tuli hätä. Sanoin hevosen omistajana hänelle, että anna olla, se vain piehtaroi. Se oli vähän hädissään se tyttö. On oltava se keskustelu ja aikaa sille, että sanotaan heipat eikä vaan käsitellä ollenkaan.”
”Ollut erityisen kiva, että on ollut monipuolista väkeä. Kuitenkin kaikkien kanssa löytynyt yksilöllistä toimintaa: kaikkien kanssa ei ole tehty samoja asioita. On ollut muokattavissa rämäpäät hoitaa moottorihommat, tämmönen rauhallinen kaveri hoitaa rauhallisemmat hommat. Ei mönkijällä aja, kuin hän. Se joka tykkää eniten jostakin saa tehdä.”
Kuviossa 15. on kuvattuna puhelimitse haastatellun ”Elinan” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Kuvio 15. ”Elinan” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Ennen Henki ja elämä -hankkeessa toimimistaan keski-ikäinen ”Elina” on keskeyttänyt korkeakouluopintonsa mielenterveyssyiden vuoksi. Henki ja elämä -hankkeesta hän sai tiedon mielenterveysvastaanotolla käydessään. Osallistuttuaan Henki ja elämä -hankkeen toimintoihin ”Elinan” sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky on kohentunut vertaistukeen ja onnistumisen kokemuksiin perustuvan vertaistuen kautta. Henki ja elämä -hankkeen toiminta-aktiviteettien päättymisen jälkeen ”Elinaa” on alkanut kiinnostaa ammattitutkinnon suorittaminen, johon hän sai alkuinnostuksen hankkeen hevostoimintaan osallistuttuaan. Opiskelun aloittaminen ja kokemusasiantuntijana toiminen ovat mahdollisia ”Elinan” toimintakyvyssä tapahtuneen myönteisen kehityksen myötä.
Kaiken kaikkiaan eläinavusteinen toimintamalli on mahdollistanut mielenterveyskuntoutujille onnistumisen kokemuksia hankkeen ilmaistoimintoihin osallistumisen ja osallisuutta tukevan yhdessä tekemisen sekä yhteisten vertaiskokemusten jakamisen kautta.
Eläinavusteisen toimintamallin toiminta-aktiviteettien onnistumisen perustan luo uskallus lähteä mukaan uudenlaiseen matalan osallistumiskynnyksen toimintaan, jossa huomioidaan riittävästi mielenterveyskuntoutujien yksilöllisyys ja jossa on kannustava ja innostava toimijoiden keskinäiseen luottamukseen perustuva ilmapiiri.
5.1.3 Taiteen ja kulttuurin toimintamalli
Taulukossa 15. kuvataan onnistumiskokemuksia toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 15. Kuiluanalyysi siitä, mikä onnistui toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=30) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=4) | Yhteistyökumppanit, (n=8) |
| ”Uskalsin lähteä mukaan ja mennä saareen veneellä. Osallistuin luontotaiteeseen, vaikka ei innostanut. Olikin tosi rentouttavaa, vapauttavaa, luovuutta avaavaa ja luovuus pääsi lähtemään liikkeelle. Muistin miten luonnolliselta tuntui olla luonnossa. Yhteisötaide -yhteinen ryijy- sitä oli ihana tehdä. Pystyin osallistumaan pienellä panostuksella kun voimat ei riittäneet omaan ryijyyn. Rentouduin täysin, ihanan hiljaista saaressa.” | ”Oli selvää, että osa innostui maalaamisesta ja osa risujen keräämisestä. Valitsemani vaihtoehdot työskentelyyn meni kuten olin ajatellutkin. Kivaa oli myös se, että hekin jotka eivät halunneet osallistua toimintaan tai tehdä erityisesti mitään – hekin olivat mukana katsoen ja olivat kiinnostuneita työskentelystä.” | ”Taideryhmäläisksi lopulta valikoitui siihen sopivia asiakkaita Nämä eivät lähtisi uuteen ryhmään, jossa olisi ulkopuolisia. Nyt löytyivät kävijät, joilla on kokemusta ryhmässä olemiesesta, osallistujat ovat hyvin toiminnallisia. Ryhmään osallistuminen on tuttua ja psyykkinen kunto hyvä. On kuitenkin esim. joittenkin kanssa keskusteltu edellisenä päivänä ryhmään menosta. Meille hyvä olla tiedossa ryhmän suunnittelmasta ja tiedonvälitys taiteilijan ja meidän kanssa tärkeää esim. siitä, että taiteilija on ottanut toiveita huomioidaan ja siitä pitänyt muistuttaa, mikä saanut kuntoutujan menemään mukaan kuitenkin vaikkei silllä hetkellä ole ollut halukkuuttakaan.” |
| ”Osallistuin tapahtumaan, tutustuin uusiin ihmisiin. Printtitaide ei ihan vastannut odotuksia tai sen tulos, muttei kokemuksena uusi ja siksi positiivinen. Uuden tekniikan kokeilua.” | ”Sain heiltä palautetta että olivat oppineet ja innostuneet. Joten onnistuin. Sain palautetta että kuvaamisen ja teroian määrä ja suhde oli hyvä. Olin ollut kannustava kuvien kanssa.” | ”Olin yllätynyt yhden osallistujan aktiivisuudesta, hän keräsi runsaasti luonnonmateriaaleja ja teki / osallistui kaikkeen. Kun ryhmässä on henkilö, joka hyvin vähän osallistuu ja puhuu, hämmästyttää tämä joskus – tämä henkilö hän on kuitenkin mukana. Jäin miettimään, että miten tällaiset erilaiset toiminnat ja toimijat on tärkeää kuntoutujille.” |
| ”Taide-elämys, värien uuttaminen kasveista, saunominen, uiminen, tikanheitto, keskustelut yhteisössä, yhdessä nauraminen, kasvien tunnistusta, uusia kasveja tutuksi.” | ”Usein muissa toteutuksissa hankkeessa joku on väsähtänyt ja poistunut. Loppukeskusteluja ei ole ollut. Toteutus ehkä sai kuntoutujat sitoutumaan ja jaksamaan työskentelyn loppuun saattamisen keskusteluineen.” | ”Ammattikulttuurierot on olemassa: taitelija saa osallisten äänen taiteen keinoin esiin paremmin. Se, että minä lähihoitajana “hyppään taitelijan housuihin” on ihan eri asia. Sosiaalialan koulutuksella osaan lohduttaa ja todeta että. Taiteilija osaa puhuttaa ja palata taiteeseen eri tavalla: hän auttaa työstämään eteenpäin ja vie materiaalien ja taiteen silmin asiaa. Taiteilija pysähtyy tekemisen äärellä.” |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan onnistumista oli osallistuminen toiminta-aktiviteetteihin; uusiin ihmisiin tutustuminen; taide-elämykset. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan onnistunutta olivat vaihtoehtoiset toiminta-aktiviteetit; osallistumisen vapaaehtoisuus; innostuneisuus; toiminta-aktiviteetin toteutustapa. Yhteistyökumppaneiden onnistumiskokemuksia olivat toiminta-aktiviteetteihin valikoitumisprosessi; mielenterveyskuntoutujien osin yllätyksellinenkin aktivoituminen; ammatillisen osaamisen arvostaminen toteutuksissa.
Taulukossa 16. kuvataan kokemuksia siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 16. Kuiluanalyysi siitä, mikä ei onnistunut toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteis-työkumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=25) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=4) | Yhteistyökumppanit, (n=8) |
| ”Aivan liikaa sähellystä aikataulujen kans. Aamupalan ja ruokailun välillä aivan liian vähän väliä. Omaa aikaa ei mihinkään.. Olis halunnut es. Käydä siinä”ostospaikassa” missä syötiin. Ei tieny ennättääkö junaan, hajooko bussi .. Es. Koitelinkoskella ei käyty vaikka näin pitk matka tuli tehtyä. Aamupalapaikkaan olis voinu ottaa yhteyttä et päästäänkö sinne suoraan ettei tarvi oottaa millon aukee. Taukopaikka lopuks oli semmonen tyypillinen krääsäpaikka.. Ehkä muutakin olis ollu/ulkosalla mehusteltu katsomalla maisemia.” | ”Paikalla oli paljon ei-osallistuvia. Esim. jotkut jäivät “kaverin kanssa” seuraamaan työskentelyä. Miten olisin saanut heidätkin, osan seuraajista mukaan? Siitä tuntui, että puuttui keinot. Etukäteen on hankala arvioida esim. työn kokoa – että millainen urakka on tulossa. Jos esim olisin tiennyt paljonko on porukkaan tulossa, olisin voinut mitottaa teoksen oikein eikä olisi ollut jonkinlaista painetta saada (isompaa) teosta valmiiksi. Olisi ollut hyvä tietää ennakkoon osallistujat.” | ”Kävijät ovat haastavia, oliko yrittäjällä ymmärrystä kuntoutujista, hoksasko hänkään sitä, miten ja millainen porukka on lopulta? Että he ei ole ketä tahansa, että nyt ei ihan kenen tahansa kanssa tehdä töitä. Moni asia vaikuttaa siihen osallistumiseen.” |
| ”Tyytymätön työn lopputulokseen (olisi kaivannut mallia, josta näkee mitä voi tulla jos käyttää hentoja/paksuja kasveja tai mitä värejä voi tulla esille) -Ehkä olisi voinut hiukan aikaisemmin lopettaa. Rantavedessä oli tarkoitus olla, vaan oli niin huono pohja (mutainen), ettei innostanut. (Kannattaisi laittaa kuntoon vink vink).” | ”Kaikkiin osallistujiin yhteydenluominen ei onnistunut. Kun kyse ei ole massasta ihmisiä vaan pienryhmästä yksilöitä. Kun piti olla neuvomassa tekniikkaa, tuomassa kippoja ja pyyhkimässä jotain… kiertelin ihmisten lähellä ja jäin juttelemaan, jos oli sellaista tarvetta.” | ”Selkeä aloittaminen ja selkeä päättäminen olisi hyvä olla toiminnassa. Ohjaaja olisi voinut kertoa jotain omasta työstään (yhteisestä työstään) ehkä.” |
| ”Halutun oppiminen mutta se on paljon pidempiaikainen prosessi kuin kurssi.” | ”Jos on ei-onnistumisia mietittävä niin tämä on sellainen – jos jättäisi kippojen puhdistuksen vähemmälle ja juttelisi.” | ”Asiakkaan kaipaavat myös tiedon aikataulusta. Meillä ei ryhmässä ollut tietoa, miten ja milloin se alkaa ennen kuin 1 viikko ennen ensimmäistä tapaamista.” |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan toimintapäivien aikataulutus ei toteutunut optimaalisesti; lopputulosmallit erilaisille toteutuksille olisivat helpottaneet omia valintoja; ei saavuttanut oppimistavoitetta. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan toiminta-aktiviteeteissa oli paljon toimintaan osallistumattomia; mielenterveyskuntoutujakohtaisen kontaktin luominen ei aina onnistunut; keskustelutuokioiden vähäisyys. Yhteistyökumppaneiden mukaan toiminta-aktiviteetin toteuttajan tietämättömyys osallistujaryhmäspesifeistä tarpeista; toiminnan selkeän aikatauluttamisen puute; toiminta-aktiviteettien tuottamiseen osallistuneiden roolien kuvaamattomuus.
Taulukossa 17. kuvataan kokemuksia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 17. Kuiluanalyysi siitä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuot-tajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=24) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=4) | Yhteistyökumppanit, (n=8) |
| ”Täytyisi kertoa varman, että porukalla tehdään. Osa selvästi odotti koko ajan valmista eteen. Tällaisiin enempi toimintaihmisiä, jotka tekevät! Itse olin keittiössä ja olisi ollut muillekin duunia ja kysyin, mutta eivät alkaneet. Olihan kuitenkin harjoittelija mukana. Oon vähän tällainen, pyydän ja jos ei tule kaveria, teen itse. En tarkoita ohjaajia.” | ”Jos toteutus on lyhyt ei vaikuttavuuden osalta voi odottaa mitään “ihmeparantumisia”. Vaikuttavuus syntyy, kun kuntoutujat ja ohjaajat tuntevat toisinsa, heidän suhde tekee työskentelystä vaikuttavamman. Tällaisessa lyhyessä toteutuksessa ei synny luottamuksellista tilaa, jonka vaikuttava työ vaatii. Pidemmät toteutukset (useamman kerran tapaamissarjat) ovat hedelmällisempiä.” | ”Ryhmätoiminnan aloittamiseen tulee satsata: eli tietoa X:lle (kumppanille) ja asiakkaille siitä, mitä tulee tapahtumaan, missä ja miten toimitaan. Tätä tietoa tarvitaan heti alkuun paljon. Markkinointi asiakkaille on tärkeää, toiminnan vetäjän olisi myös hyvä käydä esittäytymässä henkilökohtaisesti ja asiakas voi kiinnostunua ryhmästä. Asiakkaat voivat samalla kertoa toiveita ja odotuksia.” |
| ”Kurssilla oli aika paljon teoriaa, pakkohan sitä on kyllä olla… Voisiko teoriaa olla vähemmän?” | ”Eri luontotyypit, joiden esittely oli tavoitteeni ei toteutnut hyvin. En koe että valitut kohteet edustivat riittävästi eri tyyppejä. Ajatus oli, että kurssin aikana kukin voisi löytää oman mielenmaisemansa eri luontotyypeistä. Ei toiminut.” | ”Ennakkoon pitäisi keskustella ja tutustua taiteilijaan. Sopia käytännöistä: ruoka ja välipalat, mitä tullaan tekemään ja milloin. Tämä on edellytys sille, että voimme yleensäkään markkinoida ryhmää kävijöillemme.” |
| ”Huolehtia, onko kaikki ottaneet ruokaa. Kirjoittaa ohjelmarunko paperille.” | ”Osallistujajoukko oli liian suuri. On taiteentekijätahoja, joissa ei yksin mennä minnekään vaan aina ja ainoastaan työparin kanssa ohjaamaan. Yksin taiteilijana joudun ohjaamaan muita ohjaamaan taidetyöskentelyssä – se mitä minä haen taidetyöskentelyssä…. se ei toteudu näin.” | ”X:lla (yrittäjä) oli valmis runko, jokseenkin liian valmis runko. Noin tiiviissä paketissa ei ollut ihmisten omaa aikaa miettiä asioitaan, Moni tuntui pelkäävän että sen tulisi olla jotain suureellista ja ihmeellistä – ettei osaa lähteä mukaan.” |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan olisi hyvä kertoa toiminta-aktiviteetin yhteisöllisestä ja osallistavasta tekemisen tavoitteesta; miettiä toiminta-aktiviteetissa teorian ja käytännön sopivaa suhdetta; aikatauluttaa toiminta-aktiviteetti. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan toiminta-aktiviteettien kokoontumiskertoja olisi hyvä arvioida hankkeen vaikuttavuustavoitteen näkökulmasta; hankkeen tavoitteena ollut oman mielenmaiseman löytyminen eri luontotyypeistä ei toteutunut; pitäisi arvioida optimaalista osallistujamäärää suhteessa toiminta-aktiviteetin luonteeseen. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan ryhmäytymiseen ja toiminnan kuvaamiseen toiminta-aktiviteetin alussa on hyvä varata riittävästi aikaa; ennakkoon olisi hyvä tutustua toiminta-aktiviteetista vastaavaan taiteilijaan; laatia ohjelmarunko selkeine aikataulutuksineen, mutta riittävällä joustovaralla ja huokoisuudella.
Taulukossa 18. kuvataan kokemuksia siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista.
Taulukko 18. Kuiluanalyysi siitä, miten olisi pitänyt tehdä eri tavalla toimintapäivinä mielenterveyskuntoutujien, kuntoutuspalveluiden tuottajien ja yhteistyökumppaneiden näkökulmista. TOP 3.
| Mielenterveyskuntoutujat, (n=21) | Kuntoutuspalveluiden tuottajat, (n=4) | Yhteistyökumppanit, (n=8) |
| ”Merkitä vaikka rasti nimilistaan kun on syönyt, tietää ketkä eivät ole vielä ottaneet. Teipata ohjelmarunko, kellonaika ruoalle ja kahville näkyvälle paikalle esim. oveen mistä voi tarkistaa.” | ”Ennakkopalaverissa olisi voinut syvällisemmin käydä X:n kontekstia minulle läpi. Olisin voinut itsekin painokkaammin kysyä tätä: mistä X:ssä on kyse, mitä tavoitellaan. Ohjaajille, joilla on pitkä kokemus toteutuksesta ei välttämättä huomata kertoa tarkemmin. Kun itselle kaikki on tuttua ei välttämättä osata kertoa ensikertalaiselle kaikkea.” | ”Ero taiteilijan ja esim. lähihoitajan välillä on olemassa. Esim. taiteilijalla on oma osaamisensa esim. materiaalin käyttö – upeat materiaalit ja oikeat välineet on oltava.” |
| ”Matkoihin olisi voinut varata reilummin aikaa.” | ”Kahden taiteilijan ohjaamana ei tarvi ohjata ketään puolivillaisesti “tää on se idea.. ja näin tehdään”. Taiteilijaparina molemmat osaa soveltaa alkuideaa puhutun mukaisesti. Taitelijatyöpari on tuki. Uusiin paikkoihin meneminen kahdestaan on turva: työturvatekijä.” | ”Ennakkopalaverit ja sisäsltöjen sopiminen, tapaaminen ,paikkojen katsominen sopivaksi yms.” |
| ”Olisiko teoriaa voinut olla vähemmän.” | ”Ryhmäkoko mahdollistaa taiteilijanakin uppoutumisen tekemiseen ja keskusteluun. Ei tarvi ajatella että muu ryhmä on oman onnensa nojassa. Voimme vuorotella: toinen katsoo yleisesti mitä on meneillään ja toinen työskentelee yhden kanssa.” | ”Selkeä alku ja lopetus.” |
Mielenterveyskuntoutujien kokemusten mukaan olisi hyvä laatia toiminta-aktiviteetin ohjelma nimilistoineen ruokailleiden ja kahvitelleiden tarkistamiseksi tarjoilujen riittävyyden varmistamiseksi; matkustamiseen olisi voinut varata riittävästi aikaa; olisi hyvä arvioida teoriaan käytetyn ajan määrää. Kuntoutuspalveluiden tuottajien mukaan olisi ollut hyvä esitellä riittävästi toiminta-aktiviteetin ideaa ja tavoitetta; luottaa taiteilijaparityöskentelyyn; kuvata riittävästi eri toimijoiden roolit toiminta-aktiviteetin osalta. Yhteistyökumppaneiden kokemusten mukaan toimijoiden ammatilliset roolit olisi hyvä selkeyttää toiminta-aktiviteettien toteutuksessa; toimintaympäristöön perehtyminen; ennakkosuunnittelun lisäksi on tärkeää toimintojen selkeä aikatauluttaminen.
Taiteen ja kulttuurin toimintamallin toteutumisesta kerättiin kokemustietoa mielenterveyskuntoutujille (n=8), kuntoutuspalveluiden tuottajille (n=3), yhteistyökumppaneille (n=4) ja opiskelijaharjoittelijalle (n=1) tehtyjen face to face haastattelujen (n=8) avulla.
Mielenterveyskuntoutujat kuvasivat toiminta-aktiviteetin ilmapiirin merkitystä osallistumiselle ja uuden oppimiselle:
”Oli onnistunut se että oli rento ilmapiiri. On voinut rennosti näyttää omia kuvia ja saanut palautetta, se on ollut tärkeää ja siitä on oppinut. Miettinyt että miten voin ottaa ensi kerralla. En ole aamuihminen, niin toivon että aamulla olisi kahvia. Ollaan opettelemassa, eikä ole ollut painetta, että pitäisi saada maailmanluokan valokuvia. Hyvää on ollut että muutkin on sanoneet omia mielipiteitä. On ollut esim. jotain valotuksesta ja eri kulmasta vinkkejä.”
”Olen oppinut paremmin uutta järkkäriä käyttämään. Kurssi oli aika lyhyt, Ehkä toivoisi, että olisi enemmän kertoja ja harjoitella eri tekniikoita. Aina pääsi testaamaan uutta tekniikkaa, tuntui, että jäi vähän kesken.”
Terveysalan opiskelijaharjoittelija kertoi havainnoistaan toiminta-aktiviteettiin osallistuneiden ryhmädynamiikasta ja luovuudesta:
”Syntyi yhteisöllisyyttä. Pienessä ryhmässä kaikilla on helpompi olla oma itsensä. Luovuuden huomasin itsekin. Oli monen näköistä visiota ja taiteellista puolta heräsi. Selvästi tykkäsivät. Tekivät reippaasti ja kokeilivat erilaisia teoksia, tarttuivat toimeen.”
Ohjaajat kertoivat roolistaan suhteessa mielenterveyskuntoutujiin ja toiminnan tuottaneisiin yrittäjiin hankkeen tavoitteiden näkökulmasta:
”Aika paljon otin vastuuta tässä. Laitoin viestejä paljon, pukin ja tökin. Tein paljon töitä, että nuoret tuli. Ei se aivan helposti tapahtunut. Olin yhteydessä porukoihin ja sanoin, että pitää tulla. Piti muistuttaa ja pyytää tulemaan paikalle, että saadaan tämä juttu kokoon.”
”Kuntoutukselliset tavoitteet eivät voi olla suuria, kun on puhe 5 kerran tapaamisesta. Koska tutustumiseen menee aikaa paljon. On persoonasta kyse ennemmkin kuin kuntoutuksen osaamisesta: on ryhmiä, joiden kanssa kuntoutujien ryhmään lähteminen on ns. tervanjuontia. Kaikki ryhmässä toimiminen on kuntouttavaa ja ryhmässä toimiminen on kuntouttavaa, ei voi odottaa suuria tavoitteita vaan se rohkiasee. Yrittäjän kannalta toisaalta… hän voi olla antamassa siviiliihmisen palautetta vain esim. poistuminen sanaakaan sanomatta:kokematon voi sanoa sen, että ei noin vain poistua. Tai likaiset vaatteet: Et voi tulla syömään tuon näköisenä.”
Ostopalveluyrittäjät korostivat toiminta-aktiviteetteja koskevan ennakkovalmistautumisen merkitystä, ohjaajan ja yrittäjän roolituksen merkitystä sekä kuntoutujakohtaisen aloituksen merkitystä toiminta-aktiviteetin tavoitteen saavuttamisessa:
”Ehkä sellainen pieni keskustelu ohjaajan kanssa olisi hyvä käydä ennen ryhmää: mikä hänen roolinsa oli, minun ja hänen tulisi yhdessä kirkastaa hänen roolinsa: milloin hän nappaa tilanteesta kiinni, milloin se menee valokuvauksen ulkopuolelle. Näyttäisin esimerkiksi jonkun merkin, ”ota kiinni” – jos esim. kuntoutuja ei osaa ja uskalla näyttää kuviaan, voin jostain merkistä tulla mukaan tukemaan kuntoutujaa.”
”Mietittiin sen mukaan, kun alussa vähän kaikilla oli se, että ei oikein saanut ajatuksesta kiinni. Välttämättä ei osaa ite sanoa, että mitä haluais. Niin lähdettiin montaa eri kautta, että niinku mikä on itelle tärkeä paikka, mitä tykkää tehä tai mikä on tällä hetkellä pinnalla omassa elämässä, tai mikä on tällä hetkellä mielen päällä. Tehtiin niin, että sai kirjoittaa tai piirtää omia ajatuksia ja ruvettiin siitä poimimaan juttuja ja mietittiin, miten niitä vois ottaa. Aika paljon sympbolien kautta myös: mikä asia on josta pitää, mikä tunne tai mistä pitää. Sitten lopulta se löyty saatiin jostain kiinni sitten.”
Kuviossa 16. on kuvattuna puhelimitse haastatellun ”Virven” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Kuvio 16. ”Virven” kokemuksia Henki ja elämä -hankkeesta.
Ennen Henki ja elämä -hankkeessa toimimistaan nuorta aikuisuuttaan elävällä ”Virvellä” on korkeakouluopiskelu keskeytynyt mielenterveydellisten tekijöiden vuoksi. ”Virve” innostui Ennen Henki ja elämä -hankkeesta, koska hankkeessa tarjoutui mahdollisuus kokeilla ilmaiseksi uutta toiminta-aktiviteettia. Osallistumisaikanaan Henki ja elämä -hankkeen ilmaistoimintoihin ”Virve” kokeili hankkeessa itselleen uutta toiminta-aktiviteettia, jota hän voi hyödyntää yritystoiminnassaan. Hanke on edistänyt ”Virven” osa-aikaista työllistymistä. Henki ja elämä -hankkeen toiminta-aktiviteettien päättymisen jälkeen ”Virve” pyrkii saamaan keskeytyneet opinnot loppuun hankkeen innoittamana.
Kaiken kaikkiaan Henki ja elämä -hankkeesta olisi hyvä ilmoitella monikanavaisesti, koska perinteinen ilmoitustauluilmoittelu ei tavoita kaikkia potentiaalisia henkilöitä, kuten ei myöskään sähköinen ilmoittelu, koska internetissä ihmiset toimivat omissa ”nettikuplissaan” ja mainosten esto on usein käytössä, kuten ”Virve” asian varsin osuvasti ilmaisi. Hankkeen toiminta-aktiviteettien maksuttomuus mahdollistaa niihin osallistumisen riippumatta henkilökohtaisen taloudellisen tilanteen haasteista.
Taiteen ja kulttuurin toimintamallin mukaisten toiminta-aktiviteettien onnistumisen perustan luo yhteisöllinen ja kannustava ilmapiiri, riittävä ennakkosuunnittelu, mielenterveyskuntoutujien elämäntilanteen tuntemus sekä toiminta-aktiviteettien tuottajille tieto mielenterveyskuntoutujien osallistumismotiiveista. Myös toimintojen toteuttamisesta vastaavien keskinäinen työnjako ja ammattitaustan mukaisten roolitusten merkitys korostuu toiminta-aktiviteettien onnistumisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.
5.2 Näkemystietoa toiminta-aktiviteettien kehittämisestä
Henki ja elämä -hankkeen tavoitteet jakaantuvat lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin, joista pitkän aikavälin tavoitteeksi on määritelty, että maatilat, luontoyrittäjät ja paikallisyhteisöt ovat löytäneet verkostoitumisen lisäksi uusia palvelutuotteita ja -malleja, joiden avulla ihmiset voivat vahvistaa hyvinvointiaan ja kiinnittyä uudella tavalla lähiympäristöönsä. Paikalliseen kulttuuriin ja luontoympäristöön perustuvat palvelumallit ovat näkyviä uusia yritysideoita ja palvelutuotteita. Maatilat ja mikroyritykset tarjoavat uusia luontolähtöisiä ja -voimaisia palveluja asiakkaille. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä 2021.)
Henki ja elämä -hankkeen näkemystieto toiminta-aktiviteettien kehittämisestä perustuu hankkeessa toiminta-aktiviteetteja tuottaneiden yrittäjien ja yhteistyökumppaneiden arvioon mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen mahdollisuuksista, haasteista ja lähitulevaisuuden näkymistä. Lisäksi asiantuntijahaastateltavia pyydettiin arvioimaan Henki- ja elämä -hanketta heidän omasta toimijuusnäkökulmasta sekä pyydettiin lähettämään terveisiä rahoittajille, jotka rahoittavat hankkeen kaltaisia palveluja mielenterveyskuntoutujille. Nykytilanteessa hyvinvointialueet ovat keskeisiä toimijoita linjatessaan, hankitaanko Elämä ja henki -hankkeen kaltaisia hyvinvointipalveluja mielenterveyskuntoutujille. Hankkeen yhdeksi pitkän aikaviiveen tavoitteeksi on määritelty hankkeeseen osallistuneiden ja luontoyrittäjien tietoisuuden vahvistuminen luonnon hyvinvointivaikutuksista:
”Toiminnan juurtuminen pysyviksi julkisten MT-palvelujen malleiksi edellyttää ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan ajattelun vahvistumista sosiaali- ja terveyspolitiikassa sekä julkisen sektorin ja tulevien Sote-maakuntien rahoitusta.” (Emt.)
Toimintamallikohtaiset arviointitulokset perustuvat asiantuntijoille tehtyihin puhelinhaastatteluihin. Jokaisesta toimintamallista haastateltiin Henki ja elämä -hankkeessa toiminutta kahta asiantuntijaa.
Taulukossa 19. kuvataan haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen mahdollisuudet.
Taulukko 19. Kuiluanalyysi siitä, millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen mahdollisuudet. TOP 3.
| Ekopsykologinen toimintamalli, (n=2) | Eläinavusteinen toimintamalli, (n=2) | Taiteen ja kulttuurin toimintamalli, (n=2) |
| ”Palvelun ostajan ymmärryksen saanti, että mikä mahdollisuus palveluilla on kuntoutumisessa. Perhetyössä mukaan otetaan koko perhe – samalla mallilla myös mt puolella, saadaan jatkuvuutta. Juurtuu paremmin. Pohjois-Norjassa on malli, jossa perhe on mukana luonnossa.” | ”Pystyä motivoimaan ihmisiä kiinnostumaan, siihen tarvitaan aistihavaintoja – kokemusta. Näkemään, tekemään ja kokemaan prosessi ei tapahdu yhdellä kertaa. Uskallus kysyä ja sanoa – tarvitaan luottamusta, hyvät ja huonot päivät huomioidaan. Rentoutusharjoituksia tarvittaessa, mukaudutaan ihmisten tilanteisiin. Ulkoilma, liikunta ja toiminta vaikuttaa mielenterveyteen tutkitusti. Toiminnassa sitä tulee luonnostaan.” | ”Uusia toimijoita tullut tutuksi, on mietitty jatkoyhteistyötä ilman hanketta. Hanke maailma on outoa, ilman hankkeen yhteydenottoa ei tietäisi vieläkään. Taiteilijat ei tiedä Hilmaa! Taiteilijaseurat eri alueilla! Maailmat kaukana toisistaan, miten näitä saataisiin lähemmäksi.” |
| ”Vaati kyllä semmoista verkostoitumista, että kontaktoidaan toimijat ja osallistujat ja sitten se, että millä tavoin se rahoitus siihen saadaan ‒ mutta mahdollisuuksia on.” | ”Kovasti täytyy tehdä töitä sen eteen että saisi asiakkaita. Henki ja elämä hankkeessa on kuitenkin niitä asiakkaita jonkun verran ollut ja on saanut muutaman asiakkaan, jotka olis halunnut jatkossakin tulla. Mutta kyllä ne on melkein jäänyt sitten sen sen hankkeen loppuessa sitten että ei enää olen ollut niin paljon kysyntää.” | ”Voi tehdä erilaisia tuotepaketteja nyt kun on vähän useammasta työpajasta kokemusta niin tietää että mikä minkälainen työskentelytapa toimii ehkä parhaiten.” |
| ”Tänä päivänähän on aika tiukkaa se että mitä on yleisesti kaupungeilla ja kunnilla järjestettävissä. Järjestössä voidaan tuottaa just tämmöistä mikä tulee todella tarpeeseen, koska ei kunnissa ei satsata rahaa tämmöiseen luontoon ja kulttuuritoimintaan.” | ”Resursseja tarvittaisiin lisää tietenkin ‒ siitä varmaan kaikki on samaa mieltä. Kyllä mä koen vahvasti, että kolmas sektori täydentää paljon ja hankkeet täydentää paljon. Voisiko sanoa, että jopa liiaksi joutuu hoitamaan niitä asioita, jotka kuuluisi julkiselle puolelle hoidettavaksi.” | ”Hankekumppani on vahva toimija ja se järjestää arkipäivisin sitä, että he voivat kohdata vertaisihmisiä ja jakaa arkea. Siellä sitten on myös mahdollisuus ruokailuun pari kertaa viikossa. Yhteistyökumppanilla on ollut tilaisuus pitää keskustelukerhoa.” |
Ekopsykologisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan on tärkeää, että palveluiden ostajat oivaltavat toiminta-aktiviteettien merkityksen mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisprosessille. Toiminta-aktiviteettien osallistujatahojen (palveluiden tuottajat, käyttäjät, yhteistyökumppanit) verkostoituminen luo puitteet toiminnan onnistumiselle sekä rahoituksen saamiselle. Eläinavusteisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavat korostavat motivoinnin ja luottamuksen merkitystä sekä joustavuutta toiminta-aktiviteettien toteutuksissa. Riittävät resurssit toiminnan käynnistämiseksi, ylläpitämiseksi ja vakiinnuttamiseksi luovat toiminnan peruspilarin. Taiteen ja kulttuurin toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan Henki ja elämä -hanke on laajentanut toiminta-aktiviteettien tuottajien palvelutarjontaa sekä edistänyt palveluiden tuotteistamista. On myös tärkeää, että mielenterveyskuntoutujilla on kokoontumispaikka, jossa he voivat kohdata vertaisiaan, ruokailla sekä osallistua eri organisaatioiden järjestämiin tapahtumiin.
Taulukossa 20. kuvataan haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen haasteet.
Taulukko 20. Kuiluanalyysi siitä, millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen haasteet. TOP 3.
| Ekopsykologinen toimintamalli, (n=2) | Eläinavusteinen toimintamalli, (n=2) | Taiteen ja kulttuurin toimintamalli, (n=2) |
| ”Markkinointi, miten saat ostajalle myytyä ilman kelakorvattavuutta; Tiedottamisen vaikeus, ei tavoittanut kohderyhmää. (palautteessa toive monikanavaista tiedostusta, paperi ja some ja monta eri kanavaa).” | ”Yrittäjän oma kehittäminen ja yrityksen markkinointiin tukea ja omaan jaksamiseen tukea, työnohjausta!!! Käytännön tasolla joutuu tekemään muutakin työtä, toiminnan kehittäminen tapahtuu kiireen keskellä. Aikaa palvelun laadukkuuden varmistaminen, eläinten työkuorman hallinta, että eläin toimii.” | ”Myös kuntoutujat haluavat jatkuvuutta, yhden kerran kautta vasta mielenkiinto aiheeseen; Etukäteen kohderyhmästä tietoa onko mt:n lisäksi fyysiset rajoitteet – jotta kaikille saisi osallisuuden kokemuksen.” |
| ”Että oikeat tahot kohtaavat ja sitten raha. Halukkuutta osallistujilla on ja sitä kohtaamista ja miten se kustannetaan. Se joka tuottaa sitä palvelua ja se, joka sitten esimerkiksi asumisyksikkö tai joku päiväpalvelukeskus ja minä kohtaavat, että sieltä tulee sitten ne asiakkaat, kun ollaan aika erillisiä toimijoita kuitenkin semmoinen yhteen tuominen.” | ”Ensinnäkin on nämä meidän vuodenajat eli on kunnon pakkasta ja kylmää ja huonoa keliä niin on vaikea ja jos ei ole semmoisia sisätiloja ratsastustallilla maneesia käytössä, niin on hankala sitten olla ulkona. Asiakkaat ei tule pakkasella eikä huonolla säällä. Ja toiseksi kun ei oikein etukäteen tiedä, että onko niitä asiakkaita tulossa vai eikö niitä ole tulossa.” | ”… että löytää tosiaan semmoiset sopivat keinot ja jutut näille ihmisille ja pystyy semmoisen innostuksen säilyttää, että ne jaksaisi käydä sitten tuommoisen työpajan ihan loppuunkin asti.” |
| ”Vaikka asiakkaita on ohjattu, niin se kiinnittyminen on aika hankalaa – se vaatii kuitenkin semmoisen pitkän ajan toimintaa.” | ”Moniammatillisuus huomioitaisiin sitten laajemmin jo siellä ihan peruspalveluissa, jolloin voitaisiin matalalla sopimuksella konsultoida ihmisiä. Pitäisi pystyä ajoissa ja riittävän kattavaa palvelua tuottamaan, että varmaan myös ammattilaisten puute ja osaamisen puute ja myös työelämän vetovoimaisuus, kun puhutaan raskaasta työstä palkkaus.” | ”Sairauksia oteta ehkä aina vakavasti että päällimmäisenä on se diagnoosi psykiatriselta puolelta että aina ei oteta kokonaisuutena ihmistä huomioon terveyspuolelta.” |
Ekopsykologisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan markkinoinnin monikanavaisuutta pitäisi kehittää sekä lisätä tietoisuuttaa uudenlaisista palvelukonsepteista potentiaalisille palveluiden ostajille ja käyttäjille. Mielenterveyskuntoutujien motivaatio osallistua toimintoihin voi olla pitkä prosessi, mikä on tärkeää myös huomioida. Eläinavusteisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavien näkemysten mukaan yritystoiminnan kehittämismahdollisuudet sekä yrittäjän ja eläinten hyvinvointi ovat toiminnan jatkuvuuden ja palvelutason keskiössä. Asiakasmäärien ennakoimisen, ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden ja moniammatillisuuden merkitys on tärkeä tiedostaa. Taiteen ja kulttuurin toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan mielenterveyskuntoutujat toivovat toiminta-aktiviteeteille jatkuvuutta sekä toiminta-aktiviteettien tuottajat riittävää ennakkotietoa osallistujista voidakseen riittävästi räätälöidä toimintoja, jotta jokainen osallistuja saisi osallistumiskokemuksia ja hänet huomioitaisiin kokonaisuutena.
Taulukossa 21. kuvataan haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiä siitä millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen lähitulevaisuuden näkymät.
Taulukko 21. Kuiluanalyysi siitä, millaisia ovat mielenterveyskuntoutujille tuotettavien palveluiden tuottamisen lähitulevaisuuden näkymät. TOP 3.
| Ekopsykologinen toimintamalli, (n=2) | Eläinavusteinen toimintamalli, (n=2) | Taiteen ja kulttuurin toimintamalli, (n=2) |
| ”Yleiset ohjenuorat tarvitaan toiminnassa, Green care –laatujärjestelmä kallis pienyrittäjälle. Voiko hankkeistaa, että laatustandardit saataisiin muutamille yrittäjille. Vakuutettaisiin ostajia ja tulevia yrittäjiä. Hinta tulisi olla kohtuullinen.” | ”Mt-kuntoutujat voisivat olla asiakkaina, nuoret aikuiset työikäisiin asti. Mielellään näitä ryhmiä päiväaikaan. Näiden ryhmien kanssa ammatillinen osaaminen on riittänyt ja on vielä annettavaa; Hankkeen kautta kontaktoitu toimijoita, voisiko saada listan kenelle markkinoida tuotteita/palveluita.” | ”Voisin tehdä semmoisia valmiita tiedotetta tuotteista, mitä voisin myydä tuonne palvelutaloille ja jossa on selkeästi hinnat ja tarvikkeet ja montako henkeä voisi osallistua ja mahdollisimman semmoinen valmis paketti.” |
| ”Minun kokemuksen pohjalta semmoista kyllä tarvitaan. Tälläkin hetkellä on 8 kertaa tapaamiset, niin sinnehän voisi olla sitä jatkuvuutta ja sitä kestoa yksi kesto on varmaan ihan OK, mutta jatkuvuutta pidemmällekin ajan.” | ”Jos hevostoiminnan kautta niinku ajattelisin tulevaisuutta mielenterveysasiakkaiden kannalta, niin semmoinen näkemys ja tuntuma mulla on että se lisääntyisi ja kysyntää olisi niinku enemmänkin. Koko ajan tuodaan esillä yhä enemmän, että kuinka siitä on hyötyä ja kuinka tarpeellista se on ja kuinka sitä käytetään varsinkin Etelä-Suomessa. Semmoinen mielikuva mulla on, että tulevaisuudessa sitä enemmän käytettäisiin mielenterveyden edistämiseen ja mielenterveyspotilaille.” | ”Globaali tilanne nyt haastaa, rahat asiakkailla ja yrittäjillä vähempänä. Taiteen paketointi ja kansainvälisyys – nyt mahdollista kehittää. Taiteen arvostus säilyy. Tilanteen vuoksi tarvitaan lisää tällaisia palveluja. Kuka maksaa – ennaltaehkäisymielessä. Taiteilijuuden ja yrittäjyyden yhdistäminen on haastavaa.” |
| ”Tullaan varmaan jossain vaiheessa siirtämään ostopalveluina enemmän järjestötoimintaan ja itse hoito keskitetään varmasti ammattilaisille.” | ”Pitäisi jotenkin laajemmin puhua ihmisten toimintakyvystä ja että mistä se mielenterveys ja terveenä pysyminen koostuu. Hankkeita varmasti jatkossa tarvitaan ja kolmatta sektoria yhä enemmän täydentämässä palveluja.” | ”Se, mitä on nyt tähänkin saakka on saatu rakennettua paikallisesti niin saisi säilyä ja että ymmärretään että tällä on kuntoutujille iso merkitys ja heidän omaisilleen. Verkostotyö merkitys on aivan aivan valtava.” |
Ekopsykologisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan toiminta-aktiviteettien laadun todentaminen laatustandardien avulla on tärkeä yritystoiminnan kehittämisen ja kilpailun näkökulmasta. Mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen näkökulmasta on tärkeää taata toiminnan jatkuvuus hankkeen päättymisen jälkeen. Toimintojen toteuttamista siirtynee lähitulevaisuudessa myös järjestöille ostopalveluina. Eläinavusteisen toimintamallin asiantuntijahaastateltavat visioivat, että mielenterveyskuntoutujien toiminta-aktiviteetit voisivat toteutua päivällä ja että hevostoiminta vakiintuu myös Pohjois-Suomeen Etelä-Suomen tapaan yhdeksi mielenterveyskuntoutujien kuntoutusmuodoksi. Markkinointikanavia pitää kehittää sekä lisätä yleistä tietoisuutta toimintakyvystä ja hyvinvoinnista. Myös järjestösektorin rooli korostuu. Taiteen ja kulttuurin toimintamallin asiantuntijahaastateltavien mukaan yleismaailmallisen tilanteen vuoksi taidelähtöisille, tuotteistetuille toiminta-aktiviteeteille on entistä enemmän kysyntää. Myös toiminta-aktiviteettien paikallinen jatkuvuus ja verkostotyö on tärkeää eri toimijatahoille.
Asiantuntijahaastateltavilta tiedusteltiin myös, millaisena he arvioivat Henki- ja elämä -hankkeeseen osallistumisen omasta toimijuusnäkökulmastaan sekä pyydettiin lähettämään terveisiä rahoittajille, jotka rahoittavat hankkeen kaltaisia palveluja mielenterveyskuntoutujille.
Haastateltujen kokemuksissa Henki- ja elämä -hankkeeseen osallistumisesta omasta toimijuusnäkökulmasta korostuvat yritystoiminnan kehittämis- ja laajentamismahdollisuudet sekä mielenterveyskuntoutujien kokemukset luonto- ja eläinperustaisesta toiminnasta:
”Oon saanut kyllä paljon tietoa tietoa näistä hankeasioista ja sitten vähän noihin palvelupaikkoihin ja päässyt sitten käsiksi ja jonkun verran saan suhteita niin sitten luotua ja tosiaan vähän ymmärtää että miten nämä toimii tämmöiset niinku ei yritysten tuottamat palvelut.”
”Hanke toi meille leveät hartiat ja oli mielekästä aikuisille sopivaa toiminnallista toimintaa. Tehtiin tämmöistä ympäristötaidetta ja Henki ja elämähän järjesti myös retken X:ään, jota vieläkin muistellaan. Kyllä tämmöiset on isoja juttuja yksilöille niin myös meille, jotka toimitaan mielenterveyskuntoutujia parissa ja sitten ihan niinku työntekijänä toi semmoista rohkaisuaki.”
”Olen kokenut, että tämä hanke on ollut erittäin onnistunut ja hyvää palautetta on saanut. Hankkeen kautta tulleet asiakkaat on kovasti tykänneet tästä ja varmasti semmoinen tuntuma, että ne haluaisivat lisää.”
”Kyllä tämä hankkeen päämäärä ja tavoite ja omat mielenkiinnon aiheet ja semmoiset vahvuudet, että mennään luontoon ja sitten ihmisten kohtaaminen se oli ihan niin kuin nenä päähän.”
”Tunnettavuus ja se että juuri kun on saatu jalansija tälle alueelle tähän toimintaan. On harmi että, se loppuu, mutta hyvä on ollut jo parantanut toimintamahdollisuuksiamme.”
”Hevosia terapeuttisina eläiminä voi hyödyntää, joka on tutkitusti tosi merkityksellinen ja että siinä on luontonäkökulmaa, että ollaan ulkoympäristössä ja sitten hoidetaan eläimiä. Siinä tulee monenlaisia asioita: vastuun kantamista ja huolehtimista ja pelkojen kohtaamista ja ahdistuksen sietämistä ja jotenkin semmoista itsensä ylittämisen kokemuksia.”
Haastateltujen terveisissä rahoittajille, jotka rahoittavat Henki ja elämä -hankkeen kaltaisia palvelukokeiluja mielenterveyskuntoutujille, kuvastuu huoli rahoituksen jatkuvuudesta toimintansa aloittaneilla hyvinvointialueilla Henki ja elämä -hankkeen tyyppiselle toiminnalle, jossa mielenterveyskuntoutujat saavat kannustavia onnistumisen kokemuksia itseään kiinnostavien eläin- tai luontolähtöisten toiminta-aktiviteettien kautta:
”Valtion pitäisi rahoittaa näitä palveluita enemmän.”
”Hanke ihan tällä konseptilla oli erittäin uudistunut. He jalkautuivat toimintaan, olivat taitavia ammattilaisia ja saivat osallistujien luottamuksen ja mukavasti aktivoitua. Sitten oli semmoista myönteisyyttä ja positiivisuutta, jolle kyllä on tarvetta. Toivon, että tätä pidetään tärkeänä myös rahoittajan taholla.”
”Hyvinvointialueilla tuntuu, että nyt on kaikki jotenkin hukassa, että kuka maksaa ja mitä maksaa, että kukaan ei oikein uskalla luvata yhtään mitään. … Vois olla pidempiä jaksoja, että ne voisi ehkä semmoisen 10 kertaa käydä aina yksi ryhmä.”
”Tässä voi tulla semmoisia ja tuleekin onnistumisen kokemuksia osallistujille, jotka sitten vie eteenpäin. Voi olla ihan käänteentekeviä asioita. Tämmöistä toimintaa tarvitaan ja semmoista aitoa kohtaamista ja ja mikä sen oivallisempi työkalu ja apuväline siinä onkaan kuin luonto ihmisen kanssa ja nimenomaan pienryhmä. Useilla ihmisillä pienryhmässä se toteutuu hyvin ja sitten luonto luo oivalliset puitteet siihen: materiaalit kasvit siemenet mitä nyt sitten ollaankin tai sitten jossain luonnossa oleminen.”
”Palveluita mielenterveyskuntoutujille on tosi tärkeää ja ilman näitä rahoituksia me ei pystyttäisi tämmöisiä toimintoja järjestää.”
”On huikeita kokemuksia, miten hankkeet on saanut pidettyä sitä toivoa yllä ja ihminen on lähtenyt itse ja ottanu askelia. On elämän suhteen niin semmoisena toivon herättelijöinä, kannattelijana ja yllä pitäjiä. Yksi hienoimmista muodoista tehdä tätä työtä, että rahoitusta kyllä varmasti tarvitaan.”
5.3 Henki ja elämä -hankkeen vaikutuksia ja vaikuttavuutta
Kuvio 17. summaa Henki ja elämä -hankkeen lyhyen aikaviiveen hankkeen aikaisia vaikutuksia ja pitkän aikaviiveen hankkeen jälkeistä potentiaalista vaikuttavuutta toiminta-aktiviteetteihin osallistuneiden kokemus- ja näkemystiedon pohjalta (ks. tark. alaluvut 5.1 ja 5.2).
Kuvio 17. Henki ja elämä -hankkeen lyhyen aikaviiveen vaikutuksia ja pitkän aikaviiveen potentiaalista vaikuttavuutta.
Henki- ja elämä -hanke on tarjonnut tulevaisuudessa työllistymistä edistäviä luontoperustaisia toiminta-aktiviteetteja mielenterveyskuntoutujille sekä mahdollistanut yrittäjille uudentyyppisen liiketoimintaidean kehittämistä ja laajentanut järjestösektorin toimintamuotoja.
6. TOIMINTAMALLIT
6.1 Toimintamallien kehittäminen
Hankkeessa kehitettiin kolme itsenäistä toimintamallia sekä hahmoteltiin sosiaalipedagoginen toipumaan saattaja –malli. Lähtökohtana toimintamallien kehittämisessä on ollut hankkeen konteksti, toimintaympäristö ja toimijat sekä näiden kautta muotoutuneet reunaehdot ja mahdollisuudet. Toimintamallien kehittämiseksi hankkeessa toteutettiin toimintamalleittain samanlaisena toistuvat työpajasarjat, koskien ekopsykologista, luontovoimaista, eläinavusteista ja taiteen ja kulttuurin toimintamallia. Sosiaalipedagoginen toipumaansaattaja –toimintamalli hahmoteltiin synteesinä muiden toimintamallien kehittämistyön tuloksiin ja teoreettiseen viitekehykseen kytkeytyen.
Kehittämisen lähtökohtana olivat hankkeessa toteutettu luonto- ja taidelähtöinen sekä eläinavusteinen työskentely. Pandemiatilanteen ja pitkien välimatkojen vuoksi ensimmäinen, kolmas ja neljäs toimintamallityöpaja toteutettiin Teams –sovelluksen kautta. Asiakasraadit toteutettiin lähitapaamisina kuntoutujille tutuissa toimintapaikoissa. Asiakasraadit toteutettiin sovellettuina, huomioiden osallistujien erityiset tarpeet ja hankehittämisen konteksti. Työpajojen runkoja asiasisältö pidettiin eri toimintamalleissa mahdollisimman samana, tällä tavoiteltiin kehittämistyön luotettavuutta. Työpajat tallennettiin äänitallenteina hanketyöntekijöiden käyttöön. Ääninauhoitteet litteroitiin ja niiden perusteella hahmoteltiin teemallisia kokonaisuuksia. Toimintamallityöpajat toteutettiin aidon yhteiskehittämisen hengessä, samoin kuin muu hankkeen kehittämisyhteistyö. Työpajasarjassa kerättävä tieto kumuloitui eri työpajoissa. Samoihin asioihin peilautui eri näkökulmat eri toimijoiden näkökulmasta. Hankkeen edetessä tieto toimivista käytännöistä ja hauraista kohdista tarkentuivat myös saadun palautteen sekä hanketyöntekijöiden jalkautuvan kehittämistyön ja yhteisen reflektion kautta. (Taulukko 22.)
Taulukko 22. Työpajakokonaisuus.
Työpajasarjan ensimmäinen vaihe oli hahmotella toimintamallin viitekehys sisällöllisesti ja tarkastella, miten kyseisestä toimintaa hankkeessa käytännössä on viety eteenpäin. Työpajoissa tarkasteltiin myös, miten viitekehys hankkeen asiantuntijoiden ja yrittäjien näkökulmasta istui hankkeen toiminnallisiin osioihin. Aiemmista luontoon kiinnittyvistä hankkeista poiketen Henki ja elämä -hankkeessa luontolähtöisiä menetelmiä on hahmotettu myös humanistisen maantieteen lähestymistavalla eletystä ja koetusta paikasta. Hankkeessa on tarkasteltu pohjoisen ihmisen elinolosuhteita, maisemaa ja pohjoista luontoa esteettinä kokemuksena. Pohjoisuus elettynä ja koettuna paikkana on osa ihmisen hyvinvointia ja toipumista. Pohjoisia paikkoja ja niiden kulttuurista merkitystä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia kuntoutumiselle ja toipumiselle on tarkasteltu paitsi ekopsykologisesta, mutta myös sosiaalipedagogiikan näkökulmasta.
Toisessa vaiheessa toteutettiin kaiken kaikkiaan kuusi hanketyöntekijöiden ja opiskelijan vetämää sovellettua asiakasraatia. Hanketyöntekijöiden tuntemus hankkeen toiminnoista oli kertynyt ryhmätoimintojen osallistumisen ja vetämisen kautta. Asiakasraadeissa käsitellyt teemat rakentuivat tämän kokemuksen ja tietämyksen pohjalle. Hanketyöntekijöiden kokemusten ja havaintojen perusteella rakennettiin asiakasraatien työpajasarja sekä siihen liittyvät sisällölliset kokonaisuudet. Osallistujia työpajoihin oli yhteensä 35 henkilöä, joka koostui pääosin kuntoutujista. Osallistujamäärät eri kerroilla vaihtelivat kolmesta kahdeksaan henkilöön. Asiakasraadit toteutettiin kuntoutujaryhmä huomioiden. Ne etenivät väljästi suunnitellun rungon mukaan, mutta osallistujille sallittiin vapaa keskustelu ja spontaanit puheenvuorot aiheeseen liittyvistä teemoista. Lopuksi varmistettiin, että kaikki osallistujat olivat saaneet äänensä kuuluville haluamistaan teemoista. Vetäjinä toimineet hanketyöntekijät huolehtivat siitä, että kaikki ennalta suunnitellut teemat tulivat käsiteltyä. Asiakasraatien alussa osallistujille tarjottiin kahvia, jota juodessa virittäydyttiin tunnelmaan. Asiakasraadit pidettiin maksimissaan kahden tunnin mittaisina. Ne tallennettiin, aineisto litteroitiin ja analysoitiin teemakohtaisiksi kokonaisuuksiksi. Asiakasraadeissa esiin tuli esiin kuntoutujien autenttisia näkemyksiä hankkeen toiminnasta, liittyen vahvasti järjestelyihin sekä huomioihin erilaisista luonto- ja kulttuuriympäristöistä.
Kolmannessa, ohjauksen työpajassa kartoitettiin hankkeen yhteistyökumppanien kokemusta ja ajatusta onnistuneen ryhmätapaamisen tai ryhmätoiminnan kokonaisuudesta. Pääosa hankekumppaneiden ryhmiin osallistuneista ohjaajista oli sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja kuntoutuksen ammattilaisia. Työpajoissa paneuduimme kohderyhmän hyvään ohjaukseen, yhteistyöhön palveluntuottajan, yrittäjän ja hankekumppanin kanssa sekä ryhmän erityistarpeisiin luontolähtöisessä toiminnassa. Ohjauspajassa korostui hanketyöskentely ja toimintaan osallistumisen prosessi lähtötilanteesta päätökseen, sisältäen tiedottamisen, ennakoinnin sekä ohjauksen ja tuen osallistumiseen. Toimintojen kehittämisnäkökulma oli myös esillä. Keskeistä kaikessa oli kuntoutujaryhmän erityisyys ja monimuotoisuus.
Neljäs työpajaosa toteutettiin liiketoimintaympäristön teemalla. Pajassa paneuduttiin hankkeen ostopalveluyrittäjien kokemuksiin hankkeen kohderyhmän kanssa toimimisesta sekä oman toiminnan kehittämiseksi heränneistä ajatuksista. Yrittäjille suunnatun pajan ajatuksena oli hahmotella erityisesti toimeentulomahdollisuuksien kehittämisen vaatimaa työtä, sekä osin myös reflektoida ja luoda yrittäjille tietä oman palveluliiketoiminnan kehittämiseksi hankkeen erityisryhmille. Varsinaista palvelumuotoilua tai pidempikestoista jo olemassa olevan liiketoiminnan tavoitteellista kehittämistä ei hankkeeseen kuulunut.
Kaikkien työpajojen päätteeksi keskusteltiin vielä vapaasti osallistujien tärkeäksi kokemistaan, vielä puhumatta jääneistä, teemoista tai yksittäisistä asioista. Näin varmistettiin kaikkien mahdollisuus osallistua ja tuoda näkemyksensä, kokemuksensa sekä kehittämisehdotuksensa esille. Työpajasarjan eri kokonaisuudet ja muut hankkeen kehittämistyöskentelyyn tuodut näkemykset täydensivät toisiaan. Ne toivat esiin eri näkökulmat hankekehittämisen kohteena olleesta toimintamallista.
Hankkeessa toteutettiin myös kansainvälinen vertaiskehittäminen liittyen ekopsykologiseen toimintamalliin. Virolaiset taiteilijat Valdur Mikita ja Jane Remm, hanketyöntekijät, ekopsykologian asiantuntija Irma Heiskanen sekä hankkeen toimintoihin jo aiemmin osallistuneet kuntoutujat toteuttivat toiminnallisen vertaiskehittämisen Oulussa järjestetyn kulttuurihyvinvointiseminaarin työpajoissa.
6.2 Ekopsykologinen toimintamalli
Ekopsykologisen toimintamallin ovat työstäneet Lapin ammattikorkeakoulun hanketyöntekijät Marjukka Rasa ja Sanna Viinonen yhteistyössä ekopsykologi Irma Heiskasen kanssa.
Ihmisen kehon ja mielen yhteys luontoon sekä luonnonkiertoon ovat fokuksessa toteutettaessa sosiaalista kuntoutusta ekopsykologisessa viitekehyksessä (Wahlström 2006, 78). Ihminen voi rinnastaa oman elämänkulunsa maailman ja luonnon sykliin sekä vuorovaikutukseen luonnon eri ilmiöiden ja lajien kanssa. Ekopsykologiassa ihmisen ja luonnon välinen yhteys perustuu keskinäisriippuvuuden ymmärtämiseen, myötäelämisen kykyyn ja vastuulliseen kumppanuuteen toisten lajien kanssa toimimisessa. Käytännössä ekopsykologiassa tarkastellaan luontoympäristöjä sekä ihmisen ja luonnon kokonaisuutta ja luontoyhteyden merkitystä hyvinvoinnille. (Salonen 2006, 51; 2020, 20.) Ajatuksena on, että luonto ja paikka lisäävät ymmärrystä omaa itseä ja inhimillistä elämää kohtaan laajemmin. Luontoyhteys on kokemuksellista ja pohjimmiltaan ei-kielellinen osa elämää. (Wahlström 2006, 78–79.) Inhimillinen elämä ja sen muodostamat kulttuurit ja niiden muutokset tunnistetaan ekopsykologiassa. Kulttuurien synnyt ja hajoamiset läpi historian sekä aikakausien voivat olla läsnä ja tunnustettuja ekopsykologisessa työskentelyssä. (Wahlström 2006, 79; Heiskanen 2006b, 202.)
Kokonaisvaltaisen luontokokemuksen sisältöulottuvuuksia (Salonen 2020, 21–22) ovat luontoyhteys, kokemus hyväksyttynä olemisesta, jonkinlaiset kielteiset sisällöt sekä ympäristösuhteen ominaisuudet. Kielteisillä sisällöillä tarkoitetaan asioita, jotka kokijassa herättävät kielteisiä tunteita. Näitä voivat olla esimerkiksi pelot liittyen joihinkin hyönteisiin. Ympäristösuhteen ominaisuudet tarkoittavat luonnon elementtejä ja niiden ominaisuuksia, kuten vesistöt ja puusto sekä tilantuntu, sävyt ja etäisyys. Kokonaisvaltaisen luontokokemuksen terveys- ja hyvinvointivaikutukset liittyvät elpymiseen, tunteisiin sekä rentoutumiseen. (Salonen 2020, 18–22.)
Luonnolla ja ihmisen kokemalla hyvinvoinnilla voi olla monenlaisia myönteisiä yhteyksiä ja vaikutuksia. Luonnossa toteutetut ohjatut liikuntaryhmät vaikuttavat positiivisesti mielenterveyskuntoutujiin (ks. Barton ym. 2012). Vaellustyyppisellä toiminnalla erämaassa on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia psykologiseen toipumiseen (Cole & Hall 2012). Vierailut omassa, hyväksi koetussa luontoympäristössä vahvistavat myönteisiä tunteita ja auttavat selviämään koetun stressin kanssa (Korpela & Ylén 2007).
Luontokokemus voi olla itsenäisesti toteutettu tai ohjattu. Ohjatussa luontointerventiossa työskentely suunnitellaan ryhmän tavoitteiden mukaisesti. Voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, mitä ihminen voi oppia luonnolta. Kyky sopeutua vallitseviin olosuhteisiin on elollisen elämän jatkuvuuden edellytys. Toiminnassa keskitytään erityisesti vahvuuksiin sekä uusien voimavarojen löytymiseen luonnossa ja ympäristön avulla. Ajatuksena on, että näin mahdollistuvat myös omien, mahdollisesti vaikeiden elämän muutosvaiheiden tarkastelu ja kokeminen. Luonnossa on mahdollista kokea tervehtymistä ja elpymistä (Salonen 2020, 42).
Luonnolla on ekopsykologisessa työskentelyssä itseisarvo sellaisenaan ja huolenpidon ja kiitollisuuden osatekijät suhteessa luontoon korostuvat. Osallistujat jakavat omia ajatuksia ja kokemuksia toisten kokemuksiin eläytymisen ja myötätunnon kautta. Havainnot elämän ja luonnon tarjoamista mahdollisuuksista rakentaa myös inhimillistä elämää laajenevat. Ekopsykologisessa työskentelyssä ajatuksena on ”oman identiteetin laajeneminen yli ”ihmiskeskeisyyden” yhteisöllisyyteen ja verkottumiseen toisten lajien kanssa.
Luonnon vuodenkierto on toiminnassa konkreettisesti mukana sitä tarkastellen sekä toiminnallisesti kokien. Ihmiselämässä, kuten luonnossa, on muutoksen syklejä. Kevättä pidetään uuden alkuna, kesää kasvun ja kukoistuksen aikana, syksy voi olla kypsymistä, lahoamista ja lakastumista sekä sadonkorjuuta. Talvi kuvastaa puolestaan lepoa tai ankaruutta. Näin ekopsykologisessa viitekehyksessä osallistuja tuodaan tietoiseksi luontoyhteydestä. Luontoyhteyden tiedostaminen ja sen mahdollinen ymmärtäminen liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006a, 167.) Kasvit ja eläimet, eliöt kohtaavat inhimillisessä tarkastelussa haasteita. Luonnon antamat ajoittaiset ja vaihtelevat reunaehdot; ennalta-arvaamattomuus, rajojen ylittäminen, sopeutuminen ja sietäminen antavat mahdollisuuden kehittää joustavuutta. Ne voivat kehittyä vähitellen voimavaraksi. Luonnon ilmiöille ja sen perustalle on mahdollista rakentaa uusi elämä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän?
Syklisyys näyttäytyy myös kulttuurien tasolla osana yhteistä historiaa. Kulttuuri syntyy, kukoistaa ja häviää. Kulttuuri voi siirtyä myös seuraavaan vaiheeseensa tai päätyä synteesiin. Se, miten muutosvaiheet läpikäydään ja millaisissa yhteiskunnallisissa oloissa – miten niitä kulttuurisesti vahvistetaan/jätetään oman onnensa nojaan – on olennaista. Ekopsykologia pyrkii luomaan näille muutosvaiheille, ”kärsimyksen transformaatiolle” yhteistä kehystä ja tavoitetta, sekä mahdollistamaan myös yksilöllisen työskentelyn luonnossa ryhmätyöskentelyn yhteydessä. Nämä luonto- ja kulttuuriympäristöjen yhteydet osana ihmiskunnan yhteistä historiaa ovat ekopsykologisessa lähestymistavassa tiedostettuja. Ne voivat olla läsnä myös työskentelyssä.
Voidaan nähdä, että psykologisessa viitekehyksessä pelkästään ihmisen kärsimyksen hoitaminen ei ole oikeudenmukaista kestävän kehityksen näkökulmasta. Kestävän kehityksen periaatteet haastavat myös toimintaa luonnossa ja siten luontolähtöistä sosiaalista kuntoutustakin. Tällöin on toimittava rinnakkain kestävän kehityksen periaatteiden kanssa huomioiden molemmat osapuolet: luonto ja ihminen. Foster ym. (2022) toteavat, miten inhimillinen vuorovaikutus ja huolenpito onkin haastanut 2000-luvun kuluessa ihmiskunnan avaamaan vuorovaikutusta edelleen myös ei-inhimilliseen todellisuuteen. Maailmankuva yksilö-, perhe-, ja sukukeskeisyydestä laajenevat koskemaan kansoja, ihmiskuntaa ja kaikkea elämää kohtaan. Lopulta on mahdollista maailmankuvan laajeneminen koskemaan ekosysteemieitä ja koko planeettaa (Foster ym. 2022, 125–126). Luonnon ja luontoympäristöjen kunnioittaminen on tässä yhteyden kokemuksessa tärkeää. Luontolähtöisen toiminnan voi nähdä myös osallisuutena yhteiseen projektiin planetaarisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällöin fokukseen kiinnittyy yhteisen siirtymän tarve ja ajatuksen osallisuudesta voi laajentaa koskemaan koko yhteistä planeettaamme. (Salonen ym. 2022.)
Ekopsykologinen työskentely Henki ja elämä -hankkeessa
Ekopsykologinen toimintamalli on kehitetty sosiaalisen kuntoutumisen menetelmäksi ekopsykologisesta viitekehystä hyödyntäen. Sen toteutusympäristöjä Henki ja elämä -hankkeessa olivat erilaiset luonto- ja kulttuuriympäristöt Oulun, Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutukunnissa. Ekopsykologisessa viitekehyksessä toimivia ryhmiä toteutettiin luontoympäristöissä laajasti huomioiden osallistujien toimintakyky ja toiveet. Toimintaa toteutettiin vaihdellen sisä- ja ulkotiloja esimerkiksi siten, että tietty osuus toteutui sisällä, tietty osuus luonnossa. Erilaisia materiaaleja ja aistikokemuksiin perustuvia mahdollisuuksia hyödynnettiin kokeillen erilaisia välineitä, materiaaleja ja muotoja. Myös taidelähtöistä työskentelyä toteutettiin luontoympäristöissä ja luonnonmateriaalein. Toimintamallit toteutuivat osin päällekkäisinä, kuten kuvataidetyöskentely tai valokuvaus luonnossa ja retket eläinten kanssa luontoon. Ekopsykologista toimintaa laajennettiin myös kansainvälisellä vertaiskehittämisellä virolaisen biologi ja semiootikko Valdur Mikitan sekä kuvataiteilija Jane Remmin kanssa. Vertaiskehittämisestä on oma kokonaisuuteensa tämän toimintamallikuvauksen päätteeksi.
Tähän ekopsykologiseen toimintamalliin olemme lukeneet toiminnan, jossa pääosassa on luonto, luonnon havainnointi moniaistisesti ja luontoyhteyden tukeminen.
Valokuva 1. Heräämisiä – Leikekirjatyöpaja Meän Talo keväällä 2023. Kuvaaja: Johanna Ponkala.
Suunnittelu:
Ekopsykologisen asiantuntemuksen hyödyntämiseksi toiminnan suunnittelu aloitettava hyvissä ajoin. Suunnittelussa huomioidaan osapuolten asiantuntemus ja odotukset sekä toiveet avataan ja jaetaan. Yhteisesti jaettu asiantuntemus ja osaaminen hyödyntäen muotoillaan alustava toimintasuunnitelma ryhmään. Suunnittelussa huomioidaan toimintojen toteutuksen tavoitteet, kesto, toteutuspaikka, siirtyminen sekä tarvittavat materiaalit, varusteet ja välineet niiltä osin kuin se on vielä ilman osallistujien mukana oloa mahdollista. Esteettömyys, saavutettavuus ja turvallisuuteen liittyvät seikat huomioidaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön näkökulmasta.
Suunnittelussa tunnistetaan ohjaajan ja yrittäjän osaaminen sekä vahvuudet. Yrittäjä vastaa usein pääasiassa toimintojen menetelmällisestä toteutuksesta ja aikataulusta. Yrittäjän tutustuminen kuntoutujiin etukäteen on hyödyllistä. Tutustuminen voidaan toteuttaa lähi- tai etätapaamisessa. Kuntoutujille voidaan luoda mahdollisuus tutustua yrittäjään ja hänen toimintaympäristöihinsä myös kuvien ja videoiden kautta.
Ryhmän osallistaminen ja mukaan ottaminen suunnittelun voidaan aloittaa pääosin tämän jälkeen. Teemaa voi sopia yhdessä ryhmän kanssa. Ryhmä voi tarvita tukea ja ohjausta osallistuakseen suunnitteluun. Ohjaajan sekä yrittäjän omat kiinnostuksen kohteet ja osaaminen tuovat mahdollisuuksia suunnitteluun, mutta ne eivät voi olla ryhmäläisten toiveiden toteutuksen este. Ryhmäprosessi on luova tapahtuma, joka elää ja etenee ryhmän tarpeiden mukaan: katsotaan, kuunnellaan, tunnustellaan ja luodaan yhdessä. Ryhmä mahdollistaa vuorovaikutustaitojen kehittymisen ja luottamuksen myötä myös aroista asioista uskaltaudutaan keskustelemaan. Ekopsykologinen toiminta voi olla yksittäisiä kertoja, toistuvia yksittäisiä kertoja tai pidempi sarja tapaamisia. Toimintaa suunnitellaan ryhmän elinikä ja sen muut tavoitteet ja rakenteet huomioiden.
Yhteisesti haetaan ja luodaan se toiminnan toteutus, jossa kuntoutujilla on mahdollisuus saavuttaa ryhmässä yhteisiä ja uusia kokemuksia, turvallisesti sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioiden. Uusiin paikkoihin tutustumisella, yhteisesti jaetulla ja koetulla tavoitellaan taitoja ja kokemuksia, joka ovat siirrettävissä kuntoutujan omaan elämään ja arkeen. Ajatuksena on, että jokainen kuntoutuja löytäisi toiminnan kautta uusia tai elvyttäisi vanhoja voimavarojaan.
Ekopsykologisen ajattelutavan mukaisesti luonnon havainnointi, luonnossa oleminen, yhteiset kokemukset ja niiden jakaminen ovat jo itsessään arvokkaita. Käytännön tavoitteita voi suunnitella jokaiselle tapaamiselle, kuten esimerkiksi tietyn näköala-, sieni- tai marjapaikan tavoittaminen. Keskeistä ovat ryhmän ja toiminnan tavoitteet, jossa siis olennaista on ennakointi, yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja haasteiden ylittäminen. Suunniteltava on myös mahdollinen pienryhmä- ja yksilötyöskentely, aika, ryhmät ja ohjeistus. Työskentelytapoja voi vaihdella kertojen välillä.
Suunnitteluvaiheessa selkeään viestintään on hyvä varata aikaa. Kuntoutujat hyötyvät siitä, että heillä on mahdollisuus kysyä ohjaajalta lisätietoa. Kuntoutujat tarvitsevat usein lisätietoa, jotta voivat arvioida omia mahdollisuuksiaan osallistua. Oleellista on tieto paikan esteettömyydestä, vaatetuksesta ja muusta varustuksesta sekä mahdollisista eväistä ja ruokavalioista. Lisätieto ja ennakointi on tarpeen, sillä mitä enemmän tietoa on, sitä paremmin toimintoihin pystytään sitoutumaan. Kuntoutujat voivat myös keskuudessaan keskustella tulevista toiminnoista ja kannustaa toisiaan mukaan. Lähtö- ja paluuajat tulee ilmoittaa selkeästi.
Ohjaajien on hyvä suunnitteluvaiheessa suunnitella toimintoja myös siitä näkökulmasta, mikä on kuntoutujien toimintakyky ja millaisista sisällöistä he toiminnoissa ovat mahdollisesti kiinnostuneita. Suunnittelussa on hyvä huomioida kuntoutujien erilainen halu ja mahdollisuudet vastaanottaa ohjausta. Ne voivat vaihdella tilannekohtaisesti. Toimintojen suunnittelussa auttaa, jos tietää ja tuntee osallistujat, jolloin on mahdollista huomioida erilaisia tarpeita. Ohjaajien ja mahdollisesti yrittäjien on hyvä tutustua paikkoihin etukäteen, huomioitava turvallisuus sekä selvitettävä ja hankittava tarvittavat luvat etukäteen.
Toteutus:
Pohjoisessa luonnossa toimiessa vuodenkierto on hyvä lähtökohta luonnon havainnointiin ja toimintojen toteutukseen. Luonnollista on toteuttaa talvella talvisia toimia ja tehtävää, kesällä kesään sopivaa toimintaa. Virittäytyminen vuodenaikaan, paikkaan, tilaan ja ihmisiin on tärkeää. Vuodenkierron ja sen mukaisten toimien kerroksellisuus on mukana suunnitteluissa ja toiminnassa. Ihminen kiinnitetään toiminnan kautta luontoon havainnoimaan mitä luonnossa tapahtuu juuri nyt? Mitä minä ja me tarvitsemme? Miten olemme sen aiheen kanssa yhtä luonnon kanssa?
Luonnossa olennaista on tunnustella ja asettua paikalleen kysyen: Millaista täällä on olla? Asettuminen on tehtävä tietoisesti ja sille on varattava tila toiminnassa. Toteutuksessa tavoitellaan ja löydetään yhteistä rytmiä ja avataan sen merkitystä yhteydessä luontoon. Luontoympäristön tarjoamat symbolit ja aistikokemukset tukevat ja osaltaan mahdollistavat virittäytymistä. Esimerkiksi vuodenaikoihin liittyvä levon tarve, kuten talviunta tai talveen valmistautumista, esimerkiksi lakastumista voi tarkastella metaforana. Suhtautumista luonnon inhimilliseen tarkasteluun tulee tukea ymmärtäen, rohkaisten ja kannustavasti. Toisaalta kulttuurisia kielteisiä traditioita (esim. korppi kuoleman lintu) jne. voidaan pohtia ja kyseenalaistaa.
Kuviossa 18 on avattu ekopsykologisen toimintamallin ydinasioita kuntoutujan, ohjaajan ja asiantuntijayrittäjän näkökulmasta. Ryhmässä tärkeintä on luottamus ja turvallinen tunnelma. Myös luontoympäristöissä tapahtuvalla ryhmätoiminnalla on yhteiset säännöt, joissa sovitaan luottamuksellisuudesta, osallistumisesta ja avoimuudesta. Ryhmän jäsenten yksittäisiä asioita ei kerrota, mutta osallistujia voi ohjata tuomaan kokemustaan ryhmän teemoista anonyymisti, jotta kokemus ja luontokokemuksen hyvinvointia edistävä vaikutus elää ja kertautuu osallistujan arjessa. Kokemuksesta voi kertoa esimerkiksi ilmaisulla: “meidän ryhmässämme moni nautti sammalten pehmeydestä”. Ryhmätoiminnan ydin on yhteisen kokemuksen jakaminen ja yhteyden kokeminen myös luonnon välityksellä ja luonnon kanssa. Ryhmätyöskentelyssä ajatus on yhteisöllisyyden vahvistumisessa ja samuuden kokemuksessa sekä luonnon että ihmisten välillä – en ole yksin syrjässä vaan elämänpolulla. Minulla, kuten luonnossakin, on vaikeita ja haastavia vaihteita, joista selviää ja joihin sopeutuu.
Ohjaajan tehtävänä on olla läsnä ja kuulla myötätuntoisesti, tunnistaen myös omat puutteensa ja omat haavoittumiset elämässä. Fokus on yhteistyössä luonnon kanssa, jossa ohjaajan ja kuntoutujan roolit liudentuvat rinnakkain kulkemiseksi. Työssä korostuvat luontokokemus, luonnossa liikkuminen, kokemuksen jakaminen ja oppiminen, jota ohjaaja tietoisesti ohjaa. Kuten kaikessa ihmissuhdetyössä, myös ekopsykologisessa työskentelyssä omat kokemukset ovat heijastuspinta sille, mitä ryhmässä kuulee, näkee ja kokee. Ryhmää tulee tukea vastuun ottamiseen tarpeissa ja kannustaa pyytämään, mitä he tarvitsevat. Näin erityisesti luontoympäristössä, jossa myös fyysiset olosuhteet haastavat osallistujan. Ohjaaja voi viitata omiin luontokokemuksiinsa, mutta tilan ottamista ryhmän jäsenten henkilökohtaisilta kokemuksilta tulee välttää.
Toiminta luonnossa voi perustua joko vapaan kokemisen tai strukturoidun toiminnan malliin. Vapaa työskentely on toimintaa, jossa osallistujat liikkuvat itsenäisesti valitussa ympäristössä. Toiminta voidaan toteuttaa siten, että ryhmäläiset saavat ohjeen käyskennellä valitussa paikassa tietyn ajan 20 minuuttia. Ryhmä ohjeistetaan pysymään etäisyydellä, jolta he kuulevat kokoon kutsun viheltäen. Tämän jälkeen kokoonnutaan yhteiseen reflektioon. Reflektiossa keskustellaan esimerkiksi siitä, mikä heitä kosketti, mikä tuntui hyvältä tai pahalta jne. Palautteessa käydään kukin kokemuksia läpi siirtyen edellä mainittuun paikkaan. Puhuja näyttää paikan ja kertoo tai osoittaa sen merkityksen itselleen verbaalisesti tai ei-verbaalisesti. Ryhmäläiset voivat assosioida ja tuoda esiin ajatuksiaan liittyen toisten paikkoihin ja kokemuksiin omasta elämänkokemuksesta käsin.
Strukturoidussa toiminnassa annetaan ohje etukäteen: “Voit etsiä mielipaikkasi, aistia ympäristöäsi… Mikä paikka vetää sinua puoleensa? Viivy ja tunnustele siellä kokemustasi…” Luontoympäristössä on hyvä ja mahdollista liikkua siten, että osallistujat voivat kokea ja jakaa kokemustaan. Strukturoidussa työskentelyssä opastus on tarkempaa ja ohjaaja voi pyytää osallistujia esimerkiksi kertomaan heränneitä ajatuksiaan sijoittamalla ne eri paikkoihin tai luonnonelementteihin. Suunnitellusti näistä kokemuksista voi jatkaa työskentelyä myöhemmin sisätiloissa.
Luontokokemusten reflektoinnissa ei ole olemassa ehdottoman oikeaa tai väärää tapaa. Ryhmän jäsenten ja ohjaajan eläytyvä kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin oman kokemuksen kertominenkin. Ryhmän jäseniä voi ohjata kuuntelemaan ja eläytymään toisten kokemukseen. Pitkäkestoisessa, useiden tapaamisten toteutuksessa eläytyvän kuuntelemisen oppiminen on mahdollista ja se luo alustaa myös vertaissuhteiden esiin tulolle. Vertaisuutta voi ekopsykologian näkökulmassa tarkastella myös omaa olemista rinnakkaisena luonnon kanssa, eli kuulumme suureen yhteiseen luonnon verkostoon. Tärkeää on se, mikä meitä yhdistää, ei niinkään se, mikä meitä erottaa. Luonnon rinnalla kulkemisen ymmärtäminen on ajattelun ja toiminnan ytimessä. Kilpailun sekä hyväksi käyttämisen mentaliteetista on syytä kumppanuuden nimessä pyrkiä pois. Olennaista, miten voimme löytää yhdessä toivoa, rohkeutta ja voimavaroja tehdä kukin tahollamme ja yhdessä jotakin planetaarisen terveyden eteen. Erilaiset ekopsykologiset harjoitukset vahvistavat vertaisuutta planetaarisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Kuntoutujatasolla luontokokemusten jakaminen on lopulta yksinkertaista. Konstailematon ja omalla tavallaan helppo harjoite voi auttaa myös tasa-arvoisuuden kokemuksen vahvistumisessa – kaikki osaavat näyttää mielipaikan metsässä, järvellä tai maisemassa. Luonnossa tapahtuvista jakamisista puuttuu auktoriteettiasetelma, eli kukaan ei ole ns. pöydän takana vaan kaikki ovat saman taivaan alla. Kun emme näe itseämme erillisinä toisista lajeista niin hierarkkinen suhde myös toisiin ihmisiin liudentuu. Ekopsykologiassa yhteys luontoon on konkreettisista: hengitämme samaa ilmaa, jota puut ja luonto tuottavat ja näin konkretisoituu ajatus luonnon huolenpidon tärkeydestä.
Yrittäjien näkökulmasta hanke on avannut näkymiä lähitulevaisuuteen. Pitkäkestoinen työ koettiin tärkeänä. Kuntoutujien kanssa toimiminen on tuonut oivalluksia omasta toiminnasta erityisesti siitä näkökulmasta, autetaanko avuttomuuteen vai ohjataanko omatoimisuuteen. Innostuessaan kuntoutujat ovat esimerkiksi saattaneet kinastella siitä, kuka saa ruokkia eläimiä. Analogiat omana elämään ovat löytyneet esimerkiksi rikkaruohojen kitkemisestä, jolloin ne ovat kuvastuneet omassa elämässä olevina huonoina asioina.
Ohjaajat toteavat, miten luontolähtöiseen toimintaan voi osallistua toimintakyvyltään hyvin erilaisia kuntoutujia. Henkilökohtaisempi ohjaajan tuki luontoretkellä on mahdollista järjestää. Työparityöskentely on luontoretkellä hyvä vaihtoehto, jolloin esimerkiksi paljon ohjausta vaativissa tilanteessa vastuuta voi jakaa. Tuplaohjausta vaativia tilanteita ovat esimerkiksi eritahtiset kulkijat, jossa työskennellään huomioiden hitaat tai edetään rivakammin nopeampien osallistujien kanssa. Työparityöskentely mahdollistaa myös keskustellen motivoinnin, osallistujien kannustuksen ja rohkaisun sekä yksilöllisemmän huomioinnin laajemminkin. Osallistumista ja edistymistä tukee myös ohjaajan tilanteiden ja ajatusten sanottaminen retken aikana. Ohjauksen suhteen on oltava harkitseva uusissa tilanteissa. Osallistuja itse saa päättää, paljonko haluaa ohjausta ja tukea. Ohjaajan on kuitenkin muokattava toimintaansa tilanteen mukaan ja esimerkiksi sanallinen ohjaus: “Et voi kiivetä liian korkealle” tai “Nyt et voi lähestyä eläintä” on mahdollista. Virkistystyyppisillä luontoretkillä voi olla mukana myös osallistujia, jotka tulevat nauttimaan seurasta, luonnosta ja tunnelmasta. Hiljainen läsnäolo ja seuraaminen on myös hyväksyttyä osallistumista.
Ohjaajan ja luontopalveluyrittäjän yhteistyö on parhaimmillaan antoisaa. Hankkeessa suuria yllätyksiä tai odottamattomia asioita ei ole tapahtunut. Korjausliikkeitä on tehty tarpeen mukaan, kuten esimerkiksi käyty läpi sitä, miten kohdata ja puhutella kuntoutujia. Ohjaajan näkökulmasta yrittäjän työparina työskentelyssä voi toimia myös siten, että kuntoutujat tunteva ohjaaja ottaa osallistujista ne tukea tai muuta ohjausta tarvitsevimmat henkilöt huomaansa, ja tukee heidän osallistumistaan sopivalla tavalla.
Kummankin roolit hyvä käydä keskustellen läpi ja sopia yhteisistä säännöistä eli tehdään tiettäväksi yrittäjälle samat säännöt, joita asiakkaat ja ohjaaja käyttävät keskenään. Työnohjausta voidaan hyödyntää, jos se on mahdollista. Yhteisesti työstettäviä asioita voivat olla esim. miten toimitaan, jos asiakas ei koe työskentelyä yrittäjän kanssa mielekkäänä, miten palaute käsitellään, mistä voi neuvotella ja mistä ei. Osallistujien palautteisiin tulee myös reagoida järkevällä tavalla. Ne voi yhdessä suhteuttaa isompiin kehyksiin ja tavoitteisiin.
Kuntoutujan näkökulmasta luontoretket hankkeessa ovat olleet monipuolisia: pimeäretki laavulla, sieniretki, karpaloretki, metsäkirkko, ympäristötaideteokset, roskien kerääminen ja mahlan valuttaminen jne. Retket ovat toteutuneet ryhmissä yhteisöllisinä retkinä, ja niillä on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin. Osallistuminen on ollut mahdollista omien voimavarojen ja kykyjen mukaan. Retkillä on opeteltu uutta, esimerkiksi puiden pilkkomista, saunan lämmitystä ja tehty vastoja. On pilkitty, tarkkailtu alkavaa kevättä ja lintuja. Luonnossa on toimittu painottaen eri aistihavaintoja: kuunneltu ja kuultu metsän, suon, tuulen, eläinten ääniä ja katseltu metsää, vettä ja maisemaa. Toiminta luonnossa ja retkillä on herättänyt monenlaisia ajatuksia oman elämän varrelta ja niistä on keskusteltu yhteisesti. Eri miljööt herättävät erilaisia muistoja. Vertaisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemukset sekä osallistujien, mutta myös luonnon kanssa on yhteisesti koettu ja jaettu keskustellen.
Kuntoutujat ovat tuoneet asiakasraadeissa esiin luontosuhteensa muutosta. Oman toiminnan merkitys luonnossa on ymmärretty uudenlaisena esimerkiksi niin, että aikaisemmat toimintatavat näyttäytyvät nyt vääriltä luontoa kohtaan. Vuodenkierto on myös avautunut yksityiskohtaisempana ja rikkaampana sisällöltään.
Ohjauksen suhteen kuntoutujien kokemuksen mukaan hyvää on ollut se, että retkillä saa toimia sekä itsenäisesti että yhdessä. Kuuluminen ryhmään on koettu tärkeäksi. Kuntoutujien suhtautuminen ohjaukseen ja tarve siihen vaihtelee. Sekä itsen että muiden kannustaminen ja sen tarve tulee esiin. Ohjaajien osallistuvasta ja proaktivisesta suhtautumisesta kuntoutujin pidetään: ohjaajan tulee tutustua mukana oleviin osallistujiin. Juttelu toiminnan lomassa kuuluu ohjaajalle, mutta myös osallistujien tehtäviin. Muiden kannustava suhtautuminen tukee ja rohkaisee omaan osallistumiseen. Retkillä mukana olleiden kokemus on, että apua tarvittaessa on saanut, ohjaajilta tai toisilta osallistujilta.
Valokuva 2. N. Kuvaaja: JKR.
Tulokset ja vaikutukset:
Kuntoutujat tuovat tuloksia ja vaikutuksia arvioidessaan esiin sen, miten reissut aktivoivat itseä: kun kuulee, että ryhmä lähdössä esimerkiksi retkelle, tulee itsekin lähdettyä mukaan. Retkillä on saanut uusia tuttavuuksia ja niillä on ollut mukava olla mukana. Toiminta luonnossa on hyväntuulista ja yllättävää tapahtuu lähes aina. Tapahtumat ovat lopulta kääntyneet vähintäänkin hauskaksi kokemukseksi ja muistoksi. Luonto ja ihmiset ympärillä ovat olleet hieno kokemus, jossa turvattomuutta ei ole ollut tarvetta kokea. Paikat ovat olleet uusia, eikä kaikkiin kohteisiin olisikaan tullut lähdettyä yksin. Hanke on altistanut erilaisille uusille kokemuksille. Myös luonnonantimet, sienet ja marjat, ovat olleet hyvä lisä vähävaraisen ruokavalioon. Luontotoiminta ja – tietoisuus on lisännyt lajien tuntemusta. Monenlaisia itsensä ylittämisen kokemuksia on tapahtunut luonnossa.
Ohjaajat kuvaavat hankekokemuksiaan hienoina. Heille kokemus on ollut ihana ja ollut myös tärkeää saada jakaa luontotoiminnan kokemus kuntoutujien kanssa. Ohjatut retket ovat mahdollistaneet kuntoutujille myös itsenäistä toimintaa etenkin lähiluontoympäristöissä, kun paikoissa on käyty ensin yhdessä. Retkien jälkeen toiminnassa toisiinsa tutustuneet kuntoutujat ovat toteuttaneet itsenäisesti yhteisiä retkiä. Ohjaajat hankkeessa ovat rikkoneet omia ja esimerkiksi taiteen tekemisen rajoja. Toimintaa on viety rohkeasti uusiin ympäristöihin sekä kokeilemalla erilaisia menetelmiä uusissa paikoissa. Myös ilman sosiaalialan koulutusta ohjaajina toimineiden usko omaan ohjaustaitoon on vahvistunut ja pystyvyyden tunne siten vankistunut. On myös ollut tärkeää nähdä, miten luontotoimintoja on tärkeä hivuttaa kumppaneina toimineisiin organisaatioihin vähitellen, missä ne kokemusten myötä hyväksytään hyvinvointia tukevana toimintana ja nivelletään vähitellen ne osaksi toimintaa.
Ekopsykologisen mallin vertaiskehittäminen:
Ekopsykologisessa toimintamallissa toteutettiin toiminnallinen vertaiskehittäminen yhdessä virolaisten taiteilijoiden Jane Remmin ja Valdur Mikitan, ekopsykologi Irma Heiskasen, hanketyöntekijöiden sekä kuntoutujien kanssa. Kehittämisen käytännön osuus toteutettiin osana kansainvälistä yhteisseminaaria Oulussa huhtikuussa 2023. Vertaiskehittämisellä syvensimme ekopsykologista toimintamallia erityisesti eri aisteihin ja kulttuuriseen näkökulmaan liittyen. Tavoitteena oli soveltaa ja monipuolistaa luontoympäristöön liittyviä toiminnallista työskentelyä. Vertaiskehittämisellä kirkastimme myös luontolähtöisten palveluiden ja yritystoiminnan mahdollisuuksia.
Jane Remm toteutti toiminnallisen pajansa keskittyen ympäristön moniaistiseen kokemiseen. Se, millä tavalla luontoa taiteessa kuvataan, vaikuttaa käsityksiimme muodostaa ja luoda käsityksiä luonnosta (Remm 2022, 281). Hän aloitti pajansa lyhyellä teemoitetulla keskustelulla, jossa hän johdatti osallistujat pohtimaan ympäristöä eri eliölajien sekä myös elottoman luonnon näkökulmasta. Teoria- ja keskusteluosion jälkeen ryhmä siirtyi kävellen Ainolan puistoon. Ryhmä hakeutui äänten ja maiseman äärelle Merikosken padon läheisyyteen, jossa Remm ohjasi osallistujia moniaistiseen taidelähtöiseen työskentelyyn vapaavalintaisin, paikalle varattuihin kuvataiteen välinein.
Näköaistin avulla Remm ohjasi osallistujat tarkkailemaan ja kokemaan ympäristöä eri pesrpektiiveistä, pois totutusta. Esimerkiksi maasta katsoen voi ympäristöä tarkastella madon, hyönteisen, mehiläisen tai pudonneen lehden näkökulmasta. Puuhun kiipeämällä voi löytää linnun tai puussa olevan lehden perspektiivin. Kohteen tarkastelu läheltä voi myös tuoda uusia näkökulmia ja uuden näkökulman voi löytää myös siten, että kuvittelee millaisena puu tai vaikkapa lehti haluaa tulla esitetyksi?
Tuntoaistiharjoituksessa Remm rohkaisi koskettamaan ympäristöä: puita, ruohoa, kiviä ja lunta. Koskea voi kädellä tai lunta voi tunnustella vaikkapa makaamalla lumessa. Esimerkiksi puun kaarnaa on mahdollista tunnustella käsien molemmilla puolilla. Parasta on, jos tunnustelu tehdään rauhassa, keskittyen kosketukseen ja silmät kiinni. Kosketuksen kautta saatu kokemus siirretään kuvallisen työskentelyn kautta paperille.
Kuulemisen osalta Remm kehotti sulkemaan silmät, keskittymään ja kuuntelemaan mitä ympärillä tapahtuu. Huomion voi kiinnittää siihen, ovatko äänet luonnollisia vai ihmisen tekemiä. Mille äänet mahdollisesti näyttävät? Ovatko ne äänekkäitä, hiljaisia, pitkiä, rosoisia, jokin värisiä? Onko kuuntelemisen perusteella mahdollista tehdä yhteyksiä? Mille lämpötilat, kuten kylmä kuulostavat? Kuultu äänimaailma hahmoteltiin paperille ja siitä keskusteltiin yhdessä.
Lämpimässä vuodenajassa on myös mahdollista havainnoida ympäristöä haistelemalla. Metodissa suljetaan silmät ja kuljetaan vapaasti ympäristössä. Puun tai kukan lähellä voi haistaa niiden tuoksun. Käden voi kaivaa maaperään, ottaa sitä käteen ja haistaa. Tämäkin harjoitus on hyvä toteuttaa kaikessa rauhassa. Ympäristöä voi hyödyntää myös niin, että laittaa paperin puun rungon, ruohon tai lehtien päälle. Tätä muotoa on mahdollista mukailla värittämällä sitä.
Tehdyt aistikohtaiset harjoitteet päättyivät yhteiseen reflektioon; jakamiseen ja keskusteluun. Keskusteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Yhteinen keskustelu heränneistä ajatuksista, löytyneistä näkökulmista ja työskentelyn herättämistä ajatuksista toteutui napakkana. Jokainen osallistuja sai harjoituksessa valita oman näkökulmansa ja toteuttaa kokemuksen taidelähtöisesti valitsemillaan välineillä. Harjoitus oli intensiivinen, leikillisin ulottuvuuksin ja se tempaisi osallistujat mukaan heittäytymään. Eri aisteja hyödyntämällä oli mahdollisuus saada ympäristöön ja luontoon moninäkökulmainen ja –aistinen kokemus. Elollisen ja elottoman luonnon tarkastelu avasi näkemään ne tasa-arvoisina ja yhtä tärkeinä. Ihmiset ja koko luonto toimivat yhteydessä, ikään kuin yhtenä perheenä. Työpajassa ohjattiin pois ihmiskeskeisestä havainnoinnista ja toiminnasta. Toiminnassa korostuivat eri elementit ja näkökulmat, kuin mihin kulttuurissamme on totuttu.
Työpajan paikka ja ajankohta oli huhtikuun puolivälinen pohjoinen kaupunki Oulu. Ympärillä keväinen kaupunkipuisto, jossa maa lahoaa lumen alla. Sitä oli mahdollista koskea yhdessä tai erikseen lumen kanssa. Samanaikaisesti uusi, kukoistava kevät oli läsnä ja aistittavissa. Aistityöskentely: maan koskettaminen ja tunteminen koettiin intiiminä. Ympäristöä aistittiin koko kehon kautta. Harjoituksissa pyrittiin pois kielellisestä ajattelusta ja kokemuksen työstämisestä ja saatua tietoa. Kokemusta, aistittua ja ajatuksia visualisoitiin kuvataiteen ilmaisun keinoin. Osallistujien työstämänä erilaiset äänet saavat erilaisia muotoja ja värejä paperilla. Monipuolinen ja kokonaisvaltainen, kehollinen aistiminen ja kokemus luonnossa tuottaa yhteyden kokemusta luonnon kanssa. Mielenrauha on mahdollista saavuttaa tässä yhteydessä.
Valdur Mikitan työpajassa työskenneltiin synesteisian kanssa. Hän on kuvannut synestesiaa tilaksi, jossa yhden aistimuksen myötä aktivoituu jokin toinen aisti (Mikita 2021). Aistien sekoittuminen voi tuoda mukanaan jotain ihmeellistä. Synesteettinen kytkös luo ihmiselle uuden sisäisen, mutta epätavallisen dialogin osapuolen. Siihen voidaan kytkeä ajatus maagisuudesta, viisaudesta ja tietämisestä (Mikita 2018,17). Yhden modaalin stimulaatio vaikuttaa toisiin. Synesteettisiä kokemuksia on mahdollista kehittää harjoitusten kautta. Synesteettisellä kokemuksella voi olla vahva psykologinen vaikutus. Perinteiset kulttuurit ovat käyttäneet sitä loitsuissa ja rituaaleissa. Työpajan tavoitteena oli esitellä yksi mahdollinen psykologinen mekanismi muinaisten loitsujen luomisesta ja niiden vaikutuksista. Tässä hyödynnettiin ajatusta “semanttisesta tyhjiöstä”, joka on avaintekijä synesteettisen kokemuksen syntymisessä.
Työpajassa jokainen loi vaiheittaisen ohjeistuksen perusteella henkilökohtaisen loitsun seuraavasti: Jokainen osallistuja loi kahdesta neljään uutta sanaa yhdistelemällä satunnaisia tavuja. Tämän jälkeen niistä luotiin lauseita. Lauseista kirjoitettiin valinnan mukaan papereille joko hienostunut allekirjoitus tai merkityksetön kirjoitus. Tämän jälkeen luotu lauseelle haettiin ääntä tai äännähdystä ulospuhalluksella yksin ja yhteisesti ääntäen. Ääneen oli mahdollista hakea liikettä, josta osallistujat niin halutessaan saivat pukea liikesarjaksi.
Työpajassa hyödynnettiin moniaistisuutta ja se vahvisti kehon ja mielen toiminnan yhteyttä. Leikillisyys ja luovuus olivat toiminnan keskiössä. Osallistujilla oli mahdollista luoda jotain tärkeää ja tarkoituksellista juuri siinä hetkessä. Tämä edellytti luopumista omista, tutuista toimintatavoista ja ennakkoluuloista.
Harjoituksessa oli löydettävissä yhtymäkohtia virolaiseen ja suomalaiseen kansanperinteeseen ja – kulttuuriin, joka ei ole ollut viime vuosina yleisen kiinnostuksen kohteena. Suomalaiseen ja virolaiseen kansanperinteeseen kuuluu keskeisesti yhteiselo ja vuorovaikutus luonnon kanssa. Harjoitus toteutettiin nyt sisätilassa, mutta se on myös mahdollista toteuttaa luonnossa. Kirjoittaminen, visualisointi, laulaminen ja liike toivat esille osallistujien lauseissa olevan piilevän voiman. Tällainen voima voi toimia elvyttävänä ja toipumista tukevana. Yhteisesti koettu ja jaettu toimi vapauttavana kokemuksena ja rakensi osallistujille uusia merkityksiä. Kokemuksellisesti harjoitus oli myös meditatiivinen ja rauhoittava. Harjoitus vahvisti kokemusta siitä, että jokaisen ihmisen on mahdollista olla luova ja hyödyntää sisällä usein piilossa olevaa luovuuttaan. Luova työskentely voi avata ja rakentaa uudella tavalla kulttuurisia sidoksia. Ne voivat toimia meille tukena ja voimavarana elämässämme.
Kuviossa 18. kuvataan ekopsykologinen malli pähkinänkuoressa mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Hankkeen kehittämistyön toiminnallisissa toteutuksissa ovat kulkeneet rinta rinnan kuntoutujat, yrittäjät ja yhteistyökumppaneiden ohjaajat. Ekopsykologisessa toimintamallissa ekopsykologisen toimintamallin kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön, vuodenkiertoon ja toivoon sekä luontoon voimavarana. Näissä luontoon ja ympäristöön paikantuvissa ulottuvuuksissa kohtaavat kuntoutujien kuntoutumisen tarpeet, luonto ja ympäristö, sekä ne elementit, joita yrittäjä ja ohjaaja pystyvät tarjoamaan. Kehittämistyössä kukin osapuoli on tarkastellut näitä omasta näkökulmastaan, kuitenkin avoimena kehittämistyölle, jolloin uudenlainen toimintamalli on ollut mahdollista rakentaa. Luontoa ja ympäristöä on kohdeltu kunnioittavasti ja toimintaa on toteutettu vastuullisuuden elementit huomioiden. Toimintamalli on muototutunut osallisten keskinäinen vuorovaikutus myötä.
6.3 Eläinavusteinen toimintamalli
Eläinavusteisen toimintamallin ovat koonneet Lapin ammattikorkeakoulun hanketyöntekijät Marjukka Rasa ja Sanna Viinonen sekä Turkan Ratsurinteen Satu Turkka ja ProAgria Oulun Tuula Kokko. Työpajatyöskentelyssä ovat olleet läsnä hankkeen eläinavusteisen toimintamallin ostopalveluyrittäjiä, hankekumppaneita sekä toimintaan osallistuneita kuntoutujia.
Eläinavusteisella työskentelyllä tarkoitetaan yleisesti toimintaa eläimen kanssa. Sen tavoitteena on esimerkiksi lisätä ihmisen hyvinvointia ja tukea hänen toimintakykyään. Työskentelyssä olennaista on eläin, eläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutus sekä eläinten välisen vuorovaikutuksen tarkkaileminen. Menetelmät ovat konkreettisia toimintoja, harjoitteita ja aktiviteetteja, joissa eläin ja ihminen vuorovaikuttavat. Työskentely on tavallisesti osa muuta hyvinvointia tukevaa työskentelyä. (Hautamäki ym. 2021,6.) Osana muuta kuntoutusta eläinavusteinen työ parantaa työntekijän ja kuntoutujan välistä vuorovaikutuksen laatua ja on viitteitä, että se siten tehostaa kuntoutumista (Vehmasto & Lipponen 2021). Eläinten kanssa toimiminen edistää sosiaalisuutta, rentouttaa sekä tuo mielihyvää (Hautamäki ym. 2018, 5). Työskentely ja sen tavoitteet voivat vaihdella. Eläinavusteista työtä tehdään myös vapaamuotoisemmin yhdessä oleillen virkistysmielessä. Eläin voi olla mikä tahansa työskentelyyn soveltuva eläin (Hautamäki ym. 2021,6.). (Kuva 1.)
Kuva 1. kuvaa eläimiä ihmisen hyvinvoinnin edistäjinä.
Kuva 1. Eläimet ihmisen hyvinvoinnin edistäjinä. (Lähde: Vehmasto & Lipponen 2021, 6)
Hyvinvointia edistävää eläinavusteista toimintaa on kansainvälisesti jaoteltu (Vehmasto & Lipponen 2021) eläinavusteisiin interventioihin, johon kuuluu eläinavusteinen terapia, sosiaalityö ja pedagogiikka sekä eläinavusteiseen toimintaan, johon kuuluu laajemmin eläinten läsnäolo ihmisen arjessa sekä eläinavusteinen toiminta laajemmin. Työskentelyn voi jakaa myös ammatilliseen sekä vapaaehtoisuuteen pohjaavaan työskentelyyn eläinten kanssa. (ks. Hautamäki ym. 2018; Vehmasto & Lipponen 2021) Määrittely ei ole tarkka ja käytännössä rajanveto työskentelymuotojen välillä on haastavaa. Keskeinen ero toimintamuotojen välillä on eläinavusteista työtä toteuttavan henkilön ammatillinen koulutustausta sekä toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. (Hautamäki ym. 2021, 10–11.)
Eläinavusteisen työn erityispiirteenä on yhteistyö ja läsnäolo eläimen kanssa. Eläin on työyhteisön jäsen. Eläinavusteisessa työskentelyssä, esimerkiksi hevostoiminnassa hevonen valitaan asiakkaiden tarpeen mukaan. Eläin on osa ryhmää ja sillä on oma roolinsa. Mukana oleva eläin todetaan vuorovaikutustyöhön soveltuvaksi ja se voi myös olla osin koulutettu tai opetettu työhön. Työskentelyssä eläin kohdataan yksilönä tai laumana omissa ihmiskulttuurisissa elinpiireissään: esimerkiksi pilttuussa, haassa, laitumella tai maneesissa. Hevosen on oltava sosiaalinen, sen pitää esimerkiksi osata ja haluta tulla ihmisen luo, malttaa olla kontaktissa ja toisaalta kestää vuorovaikutuksessa esiin tulevia yllättäviäkin tilanteita. Eläimet ovat yksilöitä ja tietynlaiseen työskentelyyn valikoituu ja löytyy sopivat yksilöt. Esimerkiksi yksinäiselle nuorelle ei valita valmiiksi hevosta. Nuori viedään hevosten äärelle. Niiden tultua nuoren luokse, saa nuori kokemuksen, että hänen kanssaan halutaan olla, ja sopiva hevonen valikoituu sitä kautta. Kuntoutujilla voi esimerkiksi olla hankaluuksia tunteiden hallinnassa, jolloin heidän kanssaan työskentelevän hevosen täytyy kestää nämä tilanteet.
Eläinavusteisessa työskentelyssä eläimen hyvinvointi ja oikeudet on huomioitava. Eläinten käyttöä opetus- ja hyvinvointityössä myös säädellään. Suomessa eläinten hyvinvointiin liittyvistä vaatimuksista säädetään muun muassa eläinsuojelulaissa (247/1996), jota on tarkennettu eläinsuojeluasetuksessa (396/1996). Eläinten pitoon, hoitoon, kohteluun ja käsittelyyn liittyviä vaatimuksia on tarkennettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa. Eläinsuojelulain tarkoitus on edistää eläinten hyvinvointia sekä suojata niitä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lainsäädäntö tuo myös esiin eläinteen pitoon liittyviä vaatimuksia, kuten niiden käyttäytymis- ja fysiologiset tarpeet. Valvovia viranomaisia ovat eläinlääkärit sekä terveydensuojeluvalvonnasta vastuussa olevat viranhaltijat ja poliisi. (Maa- ja metsätalousministeriö 2022.)
Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) on kansallinen asiantuntijaverkosto, joka toimii eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja parantamiseksi. EHK yhdistää maa- ja metsätalousministeriön sekä Luonnonvarakeskuksen tavoitteita eläinten korkean hyvinvoinnin tason turvaamiseksi. Eläinten hyvinvoinnin määritelmä on laadittu yhteistyönä. Eläimen hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen oikeuksia ovat oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön, oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksin ja kokemuksiin ja oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Ihmisen on tuettava eläimen mahdollisuuksia sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin sekä huomioida työssä eläimen tarpeet. (Eläinten hyvinvointikeskus 2023.)
Oikeus lajinmukaiseen käytökseen ja elinympäristöön konkretisoituu hoitajan osaamiseen ja motivoituneisuuteen eläintä kohtaan sekä eläimen yksilölliseen kohteluun, eläimen hyvinvointia tukeviin koulutusmenetelmiin ja toimintaan, laji- ja rotutyypillisiin virikkeisiin sekä vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Myös tilan on mahdollistettava lajityypillinen ja muu käytös siten esimerkiksi, että sosiaalinen eläin on lajitovereidensa seurassa tai tila antaa sille mahdollisuuden vetäytyä eläinten tai ihmisten läheisyydestä. Mahdollisuus ympäristön tutkimiseen, leikkimiseen ja ruuan hankkimiseen on oltava.
Hankkeessamme kuntoutujat ovat olleet kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista. Asia on ollut esillä myös ajankohtaisesti myös mediassa. Eläinavusteissa toiminnassa onkin hyvä sanoittaa kuntoutujille eläinten mahdollisuutta lajinmukaiseen elämään. Tämä nostetaan esille muun muassa siinä, miksi eläimet ovat laumoissa ja millaista on kunkin lajin tai rodun tyypillinen elämä esimerkiksi vuorokauden- tai vuodenkierrossa. Hevostelen hyvinvointiin liittyen on olemassa vaara, jolloin eläin inhimillistyy liikaa ja kuntoutujan tunteet kietoutuvat sen ympärille. Eläinavusteisessa toiminnassa onkin hyvä kertoa ja eritellä, millä tavoin ihmisten ja eläinten elämä eroaa toisistaan.
Eläinavusteinen työskentely Henki ja elämä -hankkeessa
Henki ja elämä -hankkeen eläinavusteisen työn toteutuksissa ovat olleet hevoset, alpakat, kyyhkyset, puput, koirat, lampaat, kissat, kanat ja porot. Pidemmät työskentelyprosessit on toteutettu hevosten ja hevoslaumojen kanssa. Hankkeen eläinavusteinen työskentely voidaan nähdä eläinavusteisena sosiaalityönä ja pedagogisena interventiona (ks. Vehmasto & Lipponen 2021). Hankkeessa eläinavusteisen toiminnan keskeinen tavoite on ollut edistää osallistujien toipumisprosessien käynnistymistä ja tukea niiden etenemistä. Hankkeessamme on ollut sosiaalipedagogisen työskentelyn näkökulma. Eläinavusteinen työ on ollut sosiaalipedagogista hevostoimintaa sekä siihen läheisesti liittyviä hevonen maatilantöissä- toimintoja sekä virkistystyyppisiä vierailuja kotieläinympäristöissä. Toiminnan keskiössä ovat olleet luonnon ja tilan vuoden kierto, luonto ja hevonen sekä talliyhteisöt. Toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa on hyödynnetty paikoin myös luontotaiteen mahdollisuuksia.
Hankkeen eläinavusteinen työ on toteutettu pääosin maatilaympäristöissä hankkeen seutukuntien taajamissa ja niiden ulkopuolella. Eläinavusteiseen työhön osallistuminen on sisältänyt pääosin myös matkantekoa, joka on tehty joko itsenäisesti julkisin liikennekulkuvälinein, pyöräillen, yhteiskyydein tai hankkeen järjestämin kuljetuksin. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteisiin nivoutuen, keskeistä on ollut mielekäs, järjestetty toiminta kodin ulkopuolella (ks. Salminen 2016, 303). Eläinavusteinen työskentely on hankkeessa tukenut itsenäistä toimintaa laajemmin. Osallistujien toimintakyvyn lisääminen on mahdollistunut eläinavusteisen toiminnan kautta ohjatusti (Puromäki ym. 2016, 42; Nieminen 2018; Piirainen 2018, 52).
Osa hankkeen osallistujista on työskennellyt aktiivisesti eläimen kanssa esim. harjaten tai taluttaen, osa on tarkkaillut hevoslaumaa ohjatusti keskustellen tai seurannut etäältä työskentelyä ja eläimiä. Osa on elänyt talli- tai maatilaympäristössä läpi hankkeen noin 2,5 vuoden ajan ja osan kohtaaminen eläinavusteisessa työssä on ollut vain yhden muutamien tuntien kestävän vierailun verran. Työskentelyä on ollut monenlaista ja se on pyritty suuntaamaan kohderyhmän mukaisesti. Eläimen kanssa työskentely lisää kuntoutujan motivaatiota ja siten tehostaa kuntoutusta. Eläimen merkitys on olla rohkaisija, läheisyyden tuoja sekä kuntoutusta estävien tunteiden purkaja. (Hautamäki ym 2018, 20.)
Eläinavusteisen työn keskeisiä harjoitteita ovat vuorovaikutukseen liittyvä toiminta ja sen tarkastelu sekä tallin arkiaskareet ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Työskentely on intensiivistä kaikkien osallisten, myös eläimen, näkökulmasta ja se vaikuttaa osapuolten jaksamiseen. Työskentelysessioiden pituutta on tarkasteltava toiminnan edetessä ja muutoksiin on oltava valmis. Eläinavusteista työtä tekevän henkilön on ylläpidettävä myös yhtä aikaa vuorovaikutussuhdetta sekä osallistuvaan kuntoutujaan että eläimeen, mikä osaltaan lisää yrittäjän näkökulmasta työn vaatimuksia. (Hautamäki 2018 ym. 45, 50.)
Hankkeessa asiakasryhmän eli mielenterveyskuntoutujien tarpeet on huomioitu talleilla esimerkiksi kohdentamalla toiminta päiville, joissa on mahdollisimman vähän muuta toimintaa ja hälyä. Tilan ja ajan antaminen kuntoutujille on tärkeää. Kaikkien toimintojen on oltava johdonmukaisia ja selkeitä. Ohjaajien ja yrittäjien on pyrittävä toimintakerroilla samankaltaisina pysyviin käytänteisiin. Tavarat on löydettävä omilta, tutuilta paikoiltaan. Kuntoutujien edun mukaista ei ole siirtyminen eri kerroilla ja käyntien sisällä erilaisiin variaatioihin. Toiminnan selkeydellä ja kuntoutujakohtaisella etenemisellä pystytään tukemaan voimavarojen ja osaamisen kasvamista. Oppimisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista harjoitella ensin helpompia kokonaisuuksia, kuten hevosen taluttamista, suitsien laittamista ja siirtyä sitten vaativampiin tehtäviin. Kokemuksista ja oppimisen pienistä palasista kertyy kuntoutujalle työkalupakki, jossa oppiminen ja osaaminen kasvaa vahvuudeksi selvitä paitsi tallilla, myös elämässä muutoin. Tämä on mahdollista erityisesti pitkäkestoisissa ryhmissä.
Vuorovaikutuksen harjoitteleminen on yksi tavallisista harjoitteista työskentelyssä ja sen toteutus vaihtelee lajista riippuen. Avoin keskustelu siitä, miksi tallilla toimitaan tietyllä tavalla, on käytävä toiminnan onnistumiseksi ja luottamuksen rakentumiseksi. Tämä lisää kuntoutujien itsenäisyyttä ja tukee heidän toipumistaan. Hankkeessamme tavallisin eläin on ollut hevonen, mutta toiminnassa on työskennelty ja kohdattu myös muita maatilaympäristön eläimiä. Vuorovaikutusta voidaan harjoitella monin eri tavoin ja hankkeen toteutuksissa eläinten havainnoiminen on ollut yksi säännöllisistä toiminnoista. Havainnoidessa eläinten käyttäytymistä ikään kuin mallinnetaan ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita (Hautamäki ym. 2018, 3). Huomioita tehdään kuntoutujalähtöisesti esimerkiksi tarkastellen esimerkiksi hevoslauman, porojen tai kanojen välisiä suhteita fyysisenä toimintana, lauman yhteistä liikettä tai eläinten ruokailua. Yrittäjä-asiantuntija voi ohjata tarkkailua ja hyödyntää siten eläinten lajityypillisiä ominaispiirteitä ja eläinten yksilötuntemustaan. Eläinavusteisessa työskentelyssä on oltava tietoinen toimintaan liittyvistä turvallisuuskysymyksistä. Turvallisuussuunnitelmat ja toiminnan ennakointi korostuvat, jolloin riskien huomiointi on keskeistä. (Hautamäki ym. 2021, 37.)
Valokuva 3. Liikkeessä. Kuvaaja: Jemina R.
Suunnittelu:
Eläinavusteista toimintaa on mahdollista suunnitella toteutuvaksi yksittäisinä tapahtumina tai pitkäkestoisina ryhminä. Niillä voidaan saavuttaa erilaisia tavoitteita. Yksittäinen käyntikerta tuo kuntoutujille vaihtelua, virkistystä ja elämänsisältöä. Uudet kokemukset karttuvat ja kuntoutujat saavat syyn lähteä kotoa. Sosiaaliset suhteet karttuvat talliyhteisön kautta. Tutustuminen kuntoutujaryhmään edesauttaa toimintojen onnistumista. Tutustumisessa on mahdollista saavuttaa ymmärrys siitä, millaisia kuntoutujat ja heidän mahdollisuutensa ja tarpeensa ovat. On kuitenkin huomioitava, että samassa ryhmässä voi olla erilaisia tarpeita ja kuntoutujat voivat hyötyä erilaisista hevosista. Yrittäjän näkökulmasta suunnittelun ytimessä on ryhmän tarpeet. Yrittäjä voi valmistautua erityisryhmien kanssa asiakkaiden eriasteiseen osallistumiseen, jossa osa työskentelee ja tekee asioita, mutta osa vain seuraa. Jos ryhmä on toisilleen entuudestaan tuttu, pääsee eläinavusteisessa työssä nopeammin vauhtiin.
Pitkäkestoisissa ryhmissä kuntoutumisen elementit ovat olleet läsnä. Toisto, jatkumo ja samat ihmiset samassa ympäristössä ovat siinä tärkeitä. Pidemmissä ryhmissä voidaan saavuttaa enemmän kuntoutuksellisia vaikutuksia. Ryhmien kesto voi olla vuosia. Tavoitteena on oman elämän hallinnan taitojen karttuminen, joita toiminnat tallilla tukevat ja ne toimivat kuntoutumisen elementteinä. Sitoutuminen toimintaan avaa monenlaisia kuntoutumisen mahdollisuuksia. Fyysinen toimintakyky kasvaa hevosten kanssa toimiessa, tallitöitä tehdessä ja ulkona ollessa. Ympäristö asettaa sopivia fyysisiä haasteita kuntoutujille. Tallilla on mahdollista tehdä “oikeita töitä”, jotka koetaan merkityksellisenä. Nämä kasvattavat myös työelämätaitoja. Talliympäristössä olevia töitä on helppo räätälöidä erityisryhmien tarpeisiin. Rohkeus tarttua asioihin, oma-aloitteisuus ja omien ideoiden esille tuominen vahvistuvat. Osalla kuntoutujista työelämätavoite ei ole ollut juuri toimintaan osallistumisen hetkellä realistinen, mutta eläimet ovat motivoineet lähtemään kotoa, minkä voi myös nähdä tukevan työelämätavoitetta.
Ennakkotieto esimerkiksi allergioista sekä osallistujien mahdollisista peloista tai arkailusta liittyen eläimiin on tärkeää (Hautamäki ym. 2018, 45). Myös toiminnan suunnittelu vuodenkierron mukaan tukee osallistumista ja toiminnasta saatavaa myönteistä elämystä. Maatilaympäristö on sääolosuhteiltaan helpoimmillaan lämpiminä vuodenaikoina: lopukeväällä, kesällä ja alkusyksyllä. Ryhmätoiminnassa hyvän toteutuksen kannalta on kunnolliset varusteet sekä konkreettisesti tilan ja tilojen soveltuvuus kohderyhmälle esim. siten, että levähdyspaikkoja ja vessoja on lähettyvillä osallistujien toimintakyvyn tarpeen mukaan. Työparityöskentely ohjaajan kanssa on huomioitava ennakolta. Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää. Yrittäjänä näkee ryhmän sekä ryhmän ja sen ohjaajan toimivaa ja ei-toimivaa vuorovaikutusta, mihin on osattava suhtautua oikein.
Ohjaajan näkökulmasta eläinavusteisen työn suunnittelun tueksi tarvittavaa tietoa on paljon. Yhteissuunnittelu ja tutustuminen yrittäjän kanssa paikan päällä tukee nopeasti ohjaajan omaa käsitystä toiminnan sopivuudesta erityyppisille kuntoutujille. On tärkeää saada konkreettista tietoa tulevasta toimintaympäristöstä ja sen saavutettavuudesta toiminnan mahdollistamiseksi. Millaisin tukitoimin ja järjestelyin kaikkien osallistuminen on mahdollista? Miten puitteet vaikuttavat toiminnan kulkuun ja miten ohjauksella on mahdollista tukea eläinavusteisen toiminnan läpivientiä? Ennakkotapaamisella selvitetään myös yhteistä ajatusta toiminnan tavoitteista ja osallistuvalle ryhmälle soveltuvista tavoitteista ja toiveista. Suunnittelun ja ennakoinnin osana yrittäjä voi esimerkiksi käydä kuntoutujaryhmän luona ennen varsinaista eläinavusteista työtä. Tapaamisen voi järjestää myös vaikkapa videovälitteisesti tai siten, että ohjaaja tutustuu ja käy läpi kuntoutujien kanssa saatavilla olevaa julkista tietoa yrittäjän nykyisestä ja mahdollisesti yhteisesti suunnitellusta toiminnasta. Ennakointitieto voi myös olla yleistä tietoa eläimistä esimerkiksi liittyen rotuominaisuuksiin ja lajin elintapoihin.
Osallistujien motivointi ja yhteisten tavoitteiden asettaminen tapahtuu keskustellen. Kuntoutujien ja ohjaajien lähtötasot eläinavusteisen työn suhteen on keskusteltava ja ne vaikuttavat toimintaan. On huomioitava ja käytävä läpi varusteasiat ja turvallisuus, erilaiset esteet ja niihin valmistautuminen. Ohjaajan on myös valmisteltava itseään, koska eteen voi tulla hyvin erilaisia tilanteita. Itselle selkeät jutut voivat olla asiakkaalle merkityksellisiä. Ohjaajan ja yrittäjän on ennakkoon sovittava tai ainakin tiedotettava toiminnasta kuntoutujia. On myös huomioitava se, mikäli joku toiminta ei ala vetämään tai innostamaan osallistujia. Lähtökohtaisesti varasuunnitelmien laatiminen on yrittäjän vastuulla, mutta yhteistä keskustelua on hyvä käydä ennakolta. Toiminnassa on huomioitava myös vuodenkierron vaihtelevat ja haastavat olosuhteet ja varauduttava niihin. Toiminta erityisryhmälle on suunniteltava siten, että turhia haasteita ei esimerkiksi toteutuksen ajankohdalla luoda: esim. vuoden kylmin tai pimein aika, jos se ei ole eläinten kanssa työskentelyyn paras.
Toteutus:
Kuviossa 19 on avattu eläinavusteisen toimintamallin ydinasioita kuntoutujan, ohjaajan ja asiantuntijayrittäjän näkökulmasta. Yrittäjien näkökulmasta toteutus rakentuu hyvälle suunnittelulle. Varusteet ovat valmiina toteutuksessa joko kuntoutujilta, lähettävältä taholta tai tallilta. Toteutuksessa on tärkeää huomioida asiakasryhmän, mutta myös eläinten vaatima toiminnan mukautus eteen tulevissa tilanteissa. Hanketoteutuksissa kuntoutujat ovat tuoneet esiin omia ajatuksiaan ja myös kyenneet sanoittamaan tunteitaan liittyen toimintaan eri tilanteissa. Yrittäjän huomiona on se, miten kuntoutujalle on suotava mahdollisuus poistua tai vetäytyä toteutustilanteesta sivummalle. Pakkoa osallistumiseen ei voi olla. Yrittäjälle avautuu ymmärrys oman toimintaympäristön potentiaalista ja arvosta hankekokemusten myötä, kun erilaisten ryhmien kautta oman työskentely-ympäristön paikan henki avautuu toteutuksessa. Hankekokemus on, että toiminnallisuus sekä liikunnan ja ulkoilman hyvinvointia edistävät vaikutukset voivat konkretisoitua nopeastikin. Ohjausparitoiminta toteutuksen aikana voi tuoda esiin tilanteita, jossa ohjaajan asiakastuntemus voi yllättäen rajoittaa toimintaa: ennakko-oletukset asiakkaista rajoittavat ja ohjaaja voi toimia huomaamattaan jonkin uuden syntymisen esteenä.
Ohjaajien näkökulmasta hyvä toteutus rakentuu ryhmän ja sen yksilön toimintakyvyn, toiveiden ja yrittäjän osaamisen sekä toimintamahdollisuuksien varaan. Talli- tai maalaisympäristössä oleminen on jo elämys sekä asiakkaalle että ohjaajalle. Vuorovaikutus ohjaajan ja asiakkaan kanssa on erilaista uudessa ympäristössä ja eläimen läheisyydessä. Ohjaaja tukee asiakasta eläimen kanssa toimimisessa monella tavoin. Ohjauksessa eläimen ja ihmisen samankaltaisuutta saa tuoda esiin: molemmilla voi olla huonot päivät: Miten se vaikuttaa työskentelyyn? Toteutuksessa on tärkeää, että ohjaajalla on tieto, miten toteutus etenee esimerkiksi ihan vaiheittain. Turvallisuusasioiden läpi käyminen toteutuspaikalla yhdessä kuntoutujien kanssa on tehtävä. Paikkaan ja toimintaympäristöön, varusteisiin ja eläinten ohjaajaan sekä erilaisiin turvallisuuskysymyksiin on hyvä perehdyttää kaikki vielä paikan päällä. Perehdytys mahdollistaa toimimaan turvallisesti, mutta myös ehkäisee jännittämistä ja mahdollistetaan osallistuminen, kun kuntoutujalla on tiedossa, miten hän voi esim. poistua turvallisesti. Maatila- ja talliympäristössä voi tulla tilanne, jossa kuntoutuja on poistunut odottamatta alueelle, jossa turvallisuuskysymykset ovat olennaisia. Taukopaikat tulee osoittaa kaikille. Hyvässä eläinavusteisessa toteutuksessa myös ohjaajalla on tieto, miten auttaa ja tukea eläimen ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Eläimiin tutustuminen tukee ja rohkaisee vuorovaikutukseen kaikkia osapuolia.
Kuntoutujat kokevat ohjauksen toimintaan tärkeäksi. On käytävä läpi, miten esimerkiksi tallilla yleensäkin ryhdytään työhön? Ohjeistus saa olla tarkkaa ja selkeää. Tilanteita voi tulla, joissa hevonen esimerkiksi näyttää hampaita tai lähtee käsittelystä karkuun. Ohjeita on saatava tallilla liikkumiseen, eläinten käsittelyyn ja niiden ruokkimiseen. Tallityöskentelyn aikataulu on rakennettava siten, että tauoille ja evästämiselle on oma paikkansa aikataulussa. Myös passiivisempaan osallistumiseen kaivataan opastusta, hyväksyntää ja tukea: katselu ja yhdessä vietetty aika eläinten ja ryhmän kanssa talliympäristössä tuottaa nautintoa.
Toteutuksessa on ohjaajan työskentelyn tukemiseksi oltava selvillä tavoitteet: mihin toiminnalla lopulta pyritään? Näin ohjaaja pystyy käyttämään oman potentiaalinsa ja asiakkaan täysi kokemus mahdollistuu. Yrittäjän ja ohjaajan välinen yhteistyö ja vuorovaikutussuhde vaikuttaa toimintaan – erilaiset persoonat kohtaavat ja se on sallittava. Ohjaajalla oltava tilannetajua ja “aistit auki joka suuntaan”. Ohjaajan työskentelyyn vaikuttaa yrittäjän kokemus ja ymmärrys erityisryhmistä, rooli muuttuu sen mukaan. Tavoitteena ja ajatuksena psykososiaalisessa tuessa on ohjaajan näkökulmasta eläinavusteisessa työssäkin kompata taustalla ja mahdollistaa osallistuminen kuntoutujalle kannustaen, varmistaen ja ohjaten sanallisesti ja fyysisesti eleillä. Hanketoteutuksessa on todettu, miten ryhmän toimeliain ja rohkein henkilö toimijana synnyttää myös koheesiota ja innostusta ryhmässä.
Hanketoteutuksessa kuntoutujat tuovat esiin sitä, miten eläinavusteisessa työssä ohjausta talleilla on saanut ohjaajilta, mutta myös toisilta kuntoutujilta. Kuntoutujien toisilleen antama tuen on koettu lisäävän vähitellen itseohjautuvuutta. Myös tuttu ryhmä on tukenut osallistumista ja rohkaissut osallistumaan. Ohjaajien antama palaute on tärkeää, ja sitä tulee olla paljon. Ohjaaja ja toiset kuntoutujat havaitsevat tallilla myös vetäytyvät osallistujat; heidän tukemisensa osallistumiseen, tai yleensäkin ajatusten tai tilanteen tarkastaminen, on sekä kuntoutujien että ohjaajien näkemyksen mukaan tärkeää. Ryhmätoiminnassa sosiaalinen vuorovaikutus ryhmän jäsenten kesken on keskeistä, sen myötä on syntynyt kokemusta ja varmistunut osallisille kokemus hyväksytyksi tulemista. Toiminnan myötä syntyneet uudet tuttavuudet ovat tukeneet osallistumista myös jatkossa.
Vertaisuuden elementti on läsnä toiminnassa ja sitä hyödynnetään kuntoutumisen tukena. Menetelmällisesti ryhmä voidaan jakaa pareihin, jolloin heillä on mahdollisuus auttaa toisiaan omaan osaamiseen ja vahvuuksiin perustuen. Vertaisen auttaminen ja tukeminen on osoittautunut molemmin puolin hienoksi kokemukseksi. Ryhmän ja vertaisuuden vuorovaikutuksen kautta on mahdollista saada paljon hyötyä toiminnasta. Matkoilla talleilla sekä muussa yhteydenpidossa ja kokoontumisissa kuntoutujilla on mahdollista jakaa yhteisiä kokemuksia ennen ja jälkeen uusien tallikäyntien.
Ohjaaja näkee tallilla myös vetäytyvät osallistujat; heidän huomioimisensa, ajatustenvaihto ja tilanteen tarkastaminen, on tärkeää. Toiminnan reflektointi kuntoutujien kanssa keskustellen ja kysyen esimerkiksi miten menee ja miltä tuntuu, on esimerkiksi yksinkertainen ja luonteva mahdollisuus tähän. Kuntoutujien sanattomasta viestinnästä ja ilmeistä ei ole aina mahdollista nähdä, onko hän tyytyväinen tai mitä mielessä liikkuu. Keskustelu ja palautteen kerääminen toiminnan aikana myös mahdollistaa ns. virheliikkeiden korjaamisen heti. Toiminnan ja palautteen sanoittaminen voi kuitenkin olla kuntotutujille haasteellista. Usein palaute liittyy siihen, millainen kontakti eläimeen on ollut. Kysymykset kannattaakin kysyä eläinten kautta “Mille eläimestä tuntuu, kun olit pessyt hänen ruokakuppinsa?”, peilaten toimintaa eläimen tunteiden kautta.
Seuranta ja arviointi:
Yritystoimintaan liittyvät riskit ovat moninaiset alkaen. Eläinten sairastuminen voi esimerkiksi yllättää. Yrittäjällä voi olla varahevosia, mutta hän itse on usein korvaamaton, eikä varamiestä välttämättä ole. Yritystoimintaan tuo haasteita myös se, että toiminta painottuu usein kevääseen, kesään ja syksyyn ja eläimistä tulevat kustannukset tulee kattaa ympäri vuoden. Eläinavusteisen toiminnan asiantuntijuutta ei aina tunnisteta eikä tunnusteta. Palvelunostaja ei aina hahmota, mistä yrittäjän kulut ja palvelun hinta muodostuvat. Asiakkaiden taholta toimintaan osallistumista haastaa se, ettei heillä välttämättä ole sopivia varusteita.
Tulokset ja vaikutukset:
Kuntoutujan näkökulmasta erilaisten pienten onnistumisen kokemusten kautta ajatus itsestä on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi onnistunut suitsien laittaminen hevoselle tai aasin taluttaminen tarhaan on edistänyt positiivista minäkuvaa. Myös se, että aivan uuden asian edessä pitää, saa ja kehtaa pyytää apua on ollut voitto. Tällöin ei ole tarvinnut hävetä itseä vaan päinvastoin. Laajemminkin toiminnassa omat asiat jäävät mielestä pois, kun keskittyy vain tallin asioihin. Uusien taitojen oppiminen hevosten kanssa on tukenut omaa kuntoutumista.
Yrittäjät tunnistavat eläinavusteisella toiminnalla olevan monenlaisia vaikutusta kuntoutujiin. Sen avulla on mahdollista saada kontaktia paitsi eläimiin, myös muihin ihmisiin, ryhmään ja sen ohjaajiin. Toiminta voi olla vaikuttavampaa, jos ryhmä on toisilleen tuttu ennakolta. Keskeistä toiminnassa on yhdessäolo, yhteisöllisyys, sen sosiaaliset elementit ja siitä rakentuva yhteisymmärrys. Aluksi kuntoutujilla voi olla ennakkoluuloja, mutta toimintaan osallistumisen kautta ne vähenevät. Toiminnassa ei hyödynnetä vain eläimiä, vaan asiakkaalle annetaan mahdollisuus havainnoida ympäristöään, aistia ja kokea sitä. Asiakasta ei välttämättä kiinnosta hevoset, mutta paikka ja esimerkiksi tallin työkalut voivat herättää kiinnostusta. Paikan monipuoliset toimintamahdollisuudet tuovat kuntoutumiseen mahdollisuuksia ja luovat mahdollisuuksia hyödyntää motivointia. Eläin voi tarjota mahdollisuuden rauhoittua huononkin päivän päätteeksi. Pitkäkestoisella toiminnalla voidaan myös kehittää pitkäjänteisyyttä ja tavoitella aktiivisen osallistumisen lisääntymistä.
Yrittäjien näkemys on, ettei pelkästään eläinavusteisella toiminnalla voi tällä hetkellä elättää itseään, lisäksi oltava jotain muuta yritystoimintaa. Keskeistä on myös oman osaamisen ja asiantuntijuuden tuotteistaminen ja hinnoittelu. Erialiset laatumerkit ja standardit voivat olla yllättävänkin hintavia.
Kuviossa 19. kuvataan eläinavusteinen kehittämistoiminta pähkinänkuoressa mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Kuvio 19. Eläinavusteinen kehittämistoiminta pähkinänkuoressa mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Hankkeen kehittämistyön toiminnallisissa toteutuksissa ovat kulkeneet rinta rinnan kuntoutujat, yrittäjät ja yhteistyökumppaneiden ohjaajat. Eläinavusteisessa toimintamallissa kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt sitoutumiseen, oppimiseen ja osaamiseen sekä paikkaan. Näissä ulottuvuuksissa kohtaavat kuntoutujien kuntoutumisen tarpeet, sekä ne elementit, joita yrittäjä ja ohjaaja tarjoavat. Kehittämistyössä osapuolet ovat olleet avoimia kehittämistyölle, kuitenkin kukin omista lähtökohdistaan ja näkökulmistaan. Tällä tavoin uudenlainen toimintamalli on ollut mahdollista rakentaa. Kullakin toimijalla, kuntoutujilla, ohjaajilla ja yrittäjillä on vielä lisäksi keskinäistä vuorovaikutusta ja toimintaa, jonka kautta eläinavusteinen toimintamalli on muotoutunut.
6.4 Taiteen ja kulttuurin toimintamalli
Taiteen ja kulttuurin toimintamallin ovat koonneet Lapin ammattikorkeakoulun hanketyöntekijät Marjukka Rasa ja Sanna Viinonen sekä taiteilija Mari Riikonen.
Taidelähtöisillä menetelmillä tarkoitetaan toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään taiteen ja kulttuurin keinoin. Taidelähtöiselle työskentelylle erityistä on sen mahdollisuudet hakea uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin. Luovuus, mielikuvitus ja leikki tarjoavat pinnan, jolla konkreettinen ja abstrakti sekä tunteet ja rationaalinen toiminta kohtaavat. (Känkäinen 2013, 7.) Taidelähtöiselle työskentelylle on ominaista kokemuksellinen, moniaistinen ja toiminnallinen työskentely. Toimijuuden näkökulmasta työskentelyn tavoitteena on aikaansaada muutoksia myös varsinaisen taidelähtöisen työskentelyn ulkopuolella. Myös taidelähtöisessä työskentelyssä on huomioitava, että osallistujien hyvinvointikokemukseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten mahdollisuus tehdä jotain täysin erilaista ja uutta arjessaan. Yhteinen reflektio sekä yhteisesti muodostetut ja jaetut kokemukset sekä ohjaajien antama pedagoginen tuki tukevat osallistujien hyvinvointikokemusta. Pedagogisen tuen merkitys kasvaa sitä keskeisemmäksi, mitä enemmän toiminnalla tavoitellaan myös osallisuuden kokemusta. Kun taidelähtöisessä työskentelyssä painopiste on prosessilla, sitä merkittävämmäksi seikaksi ohjaajan antama pedagoginen tuki hyvinvointikokemuksen suhteen asettuu. (Huhtinen-Hildén 2013, 11.)
Taidelähtöinen työskentely eroaa taiteen tekemisestä. Keskeinen ero on työskentelyn fokuksessa, joka taidelähtöisessä työskentelyssä keskittyy tekemisen itsenäisesti tai yhteisesti toteutettuun prosessiin, jolloin itse teos ei ole varsinainen päämäärä. Työskentelyn yleisenä tavoitteena on rohkaiseminen luovaan työskentelyn ja uusien näkökulmien avaaminen esimerkiksi maailmaan, elämään, lähiyhteisöihin ja itseen. Taidelähtöinen prosessityöskentely mahdollistaa paljon ja työskentelyn tavoitteet ovat ryhmä- tai yksilökohtaisia. (Ks. Rönkä & Kuhalampi 2011.)
Kulttuuria oli hankkeessa läsnä laajasti. Kulttuuri sisältää arvot, merkitykset, perinteet ja elämäntavan: menneet, tämän hetken ja tulevan. Henki ja elämä -hanke toteutettiin Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa, joiden pohjoiseen ja merelliseen elämäntapaan ja elinolosuhteisiin sekä paikkoihin toiminta kulttuurin osalta kiinnittyi. Hankkeessa korostettiin pohjoisia paikkoja, kulttuuria, pohjoista paikan henkeä (genius loci) ja elämänmallia eri vuodenaikoina.
Paikan henki (genius loci) oli keskeinen osa hankkeen taiteen ja kulttuurin toiminnassa. Paikan henki käsitteenä viitataan maantieteellisiin ja paikallisiin kohteisiin, paikkoihin, jota aika tai ihminen ovat muokanneet. Paikan henkeen vaikuttavat paikan aineelliset ja aineettomat elementit, mielen taso ja paikkaan liittyvät käsitteet. Paikan henki itseässään rakentuu ympäristön ja ihmisyhteisön vuorovaikutuksessa. Se on yhteisöllinen ja koetaan yksilöllisesti, kuten taiteessa laajemmin. Paikan henki on tunne yksittäisen paikan syvästä merkityksestä kokijalleen (Forss 2007, 87). Paikan hengen hetkelliset elämykset kääntyvät kokemiseksi ja edelleen kokemisen kertomiseksi ja voimautumiseksi yhteisesti jaettuna. Paikan henki voidaan osoittaa ja paikka voidaan mieltää eläväksi, jopa ihmiseen rinnastettavalla tavalla. Paikan henkeen kuuluu luonto ja kulttuuri ja jaettu tulevaisuus. (ks. Forss 2007; Tuan 2004.)
Yhteisö- ja osallistava taide /soveltava
Yhteisötaiteen yksiselitteistä määritelmää ei ole. Voidaan puhua esimerkiksi osallistavasta, soveltavasta tai yhteisöllisestä taiteesta (ks.Korhonen 2011), Olennaista määrittelyssä on työskentelyn lähtökohdat ja kriteerit, jotka hankkeessamme ovat olleet yhteisöllisyys ja hyvinvoinnin tukeminen taidelähtöisin menetelmin. Nämä tavoitteet luovat työskentelylle erilaisia, rinnakkaisia tavoitteita, jotka on huomioitu. Työskentelyä on muokattu ja sovellettu osallistujien osallistumisen mahdollistamiseksi sekä hyvinvointiin liittyvien tavoitteiden toteutumiseksi. (ks. Eerola ym. 2014, 13).
Henki ja elämä -hankkeessa on toteutettu yhteisöllistä ja yhteisötaidetta. Yhteisötaide on ymmärretty hankkeessa taiteen ammattilaisen ohjaamana prosessina, jossa taidelähtöinen työskentely tapahtuu taiteelle tutuissa, ei aina tavanomaisissa ympäristöissä, kuten pihoilla, puistoissa tai luonnossa. Yhteisötaiteessa taiteen asiantuntijan kanssa työskentelee yhteistyössä sosiaali-, terveys- tai kasvatusalojen ohjaajia sekä asiakkaita. Yhteistyössä kohtaavat erilaiset toimintakäytännöt ja –kulttuurit sekä eri ammattikuntien eettiset koodit. Eri osapuolten ammatillinen rooli ja työn etiikan määrittely on tällöin tärkeää. (Kantonen & Karttunen 2021, 10–12.) Tärkein seikka yhteisötaiteessa ei ole syntyvä teos vaan toiminnan prosessi itsessään.
Yhteisötaide voi olla pidempi tai yksittäinen työskentelyrupeama, kuten projekti tapahtuma tai työpajat. Se voi olla liikkuva ja monipaikkainen. (Kantonen & Karttunen 2021, 27.) Projektina yhteisötaidetyöskentely on osallistujien ja sitä vetävien henkilöiden vuorovaikutteista työstämistä. Prosessin voidaan esitellä sekä teosta että dokumentoitua työskentelyprosessia teoksena tai esittää teos yleisölle tekopaikallaan näyttelyssä tai jonkinlaisina julkaisuina.
Hankkeessamme on toteutettu lukuisia erilaisia yhteisötaideprosesseja taiteen ammattilaisten vetäminä. Myös hankkeen työntekijöiden työskentelyote on ollut yhteisötaiteen menetelmin, sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja taidelähtöisen työskentelyn yhteisöllisiin mahdollisuuksiin nojaavaa työtä. Yhteisötaidetyöskentely on sosiaaliselta ja muutostyöskentelyyn pyrkivällä otteellaan ajankohtainen työskentelymuoto. Se pitää esillä taiteen mahdollisuuksia tukea ja synnyttää sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa ja oikeudenmukaisuutta. (Manninen 2021, 20.)
Taide- ja kulttuurilähtöinen työskentely Henki ja elämä -hankkeessa
Hankkeessamme taiteen ja kulttuurin työskentelyssä lähtökohtana ovat olleet pohjoiset paikat ja maisema sekä pohjoisen elämänolosuhteet ja vuodenkierto. Hankkeen toiminnot on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan ja Meri- sekä Etelä-Lapin alueiden luonto- ja kulttuuriympäristöissä. Luontoon ja kulttuuriin liittyvät kollektiiviset kokemukset ovat luoneet osaltaan paikan henkeä ja vaikuttaneet siihen, miten elinympäristö koetaan sekä sitä, mitä sen piirteitä pidetään yhteisöllisesti merkittävinä (ks. Rannisto 2015). Taiteen ja kulttuurin toimintamallin kehittäminen on sisältänyt muun muassa yhteisötaideprojekteja, kulttuurityöpajoja ja luontotaidetyöpajoja.
Taidelähtöinen työskentely oli siis kehystetty luontolähtöisyydellä. Luontoa ja taidetta on yhdistetty työskentelyssä eri tavoin. Toteutustapa on pääosin ollut hankkeen taiteilija-asiantuntijoiden ja hanketyöntekijöiden suunnittelemaa, johon on kuntoutujaryhmäkohtaisesti muokattu toteutustapaa ja välineitä. Työskentely on toteutettu luontolähtöisin menetelmin sekä luonto- että kulttuuriympäristöissä, mutta myös luokissa, palvelutaloissa ja etätoteutuksina osallistujien kotiympäristöissä. Toiminta on ollut sananmukaisesti luontolähtöistä toimintaa, hyödyntäen ja ryhmässä yhteisesti jakaen erilaisia luontokokemuksia, käyttäen materiaalina tai työskentelyvälineinä luonnonmateriaaleja ja inspiroituen luonnosta eri tavoin.
Taide- ja luontolähtöiselle toiminnalle ominaisia lähestymistapoja ja menetelmiä hyödyntämällä on pyritty vahvistamaan osallistujien voimaantumista, osallisuutta sekä resilisenssiä ja kokemuksellista hyvinvointia. Osallistavan taiteen, kuten maataiteen ja ympäristötaiteen avulla ihminen reflektoi kokemustaan ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Samalla hän myös rakentaa merkityksiä kokemuksilleen. Taidetta ja kulttuuria toiminnallisesti ja ryhmämuotoisessa työskentelyssä hyödyntämällä kuntoutujille on luotu mahdollisuus suunnata ajatukset pois omasta tilanteestaan. Toisaalta taiteen avulla on ollut mahdollista työstää itselle jotain ajankohtaista teemaa. Näitä tavoitetta ovat tukeneet ryhmässä toimiminen, ohjaus sekä taiteen ja kulttuurin hyödyntäminen toiminnallisesti. Taiteen ja kulttuurin on tuettu kuntoutujia havainnoimaan muun muassa luontoa ja ympäristöä.
Hankkeen toimintoja voi luonnehtia taidelähtöisyyden lisäksi myös kuntoutujalähtöisiksi. Käsi ja mieli ovat työskennelleet yhdessä. Tämän kautta on ollut mahdollista saavuttaa uusia näkemyksiä ja kokemuksia, joihin peilata omaa tilannettaan ja tulevaisuuttaan. Keskeistä on ollut uusien asioiden opettelu ja uusien kokemusten saavuttaminen. Taidetta on hyödynnetty kommunikaation, ilmaisun ja jäsentymisen tilana. Taiteen avulla ja prosessin kuluessa on annettu mahdollisuus tunteiden, muistojen ja kokemusten aukeamiselle. Taideryhmissä keskiössä ovat olleet elämyksellisyys ja vuorovaikutus. Nämä elementit ovat edistäneet toipumista ja oman kuntoutusprosessin etenemistä.
Työskentely on toteutettu voimavaralähtöisesti, ryhmissä tapahtuvaa toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta hyödyntäen. Taidelähtöinen työskentely on edistänyt vertaisuutta. Samassa ryhmässä ovat toimineet taiteilija, ohjaaja ja kuntoutujat. Taiteilija ei ole korostanut omaa taiteilujuuttaan. Taiteilija on ollut helposti lähestyttävä, osin samalle tasolle asettuva. Hän ei ole ollut arvioimassa tuotoksia, vaan ohjaamassa, opettamassa tekniikkaa, antamassa palautetta ja hänen puoleensa on ollut helppo kääntyä kysymään.
Taiteeseen ja kulttuuriin perustuvia menetelmiä on mahdollista hyödyntää monipuolisesti tukemaan mielenterveyskuntoutujien polkua kohti työelämää. Jokainen kuntoutuja työskentelee omasta tilanteestaan ja lähtökohdistaan käsin, omalla tavallaan. Kuntoutujien henkilökohtainen historia ja toimintakyky näkyvät toiminnoissa ja toteutuksissa. Kuntoutujilla voi olla takana huonoja kokemuksia ja huonoa palautetta omasta luovuudestaan ja sen käytöstä. Tämän vuoksi turvallisen ilmapiirin luomiseen ja sopivien tekniikoiden käyttämiseen tulee paneutua. Menetelmät voivat myös olla tukematta kuntoutumista, esimerkiksi akuutissa kriisissä voimavarat voi olla hyvä suunnata muualle ja muunlaiseen työskentelyyn. Tämän vuoksi ohjaajilla oleva kuntoutujien tilanteiden tunteminen kuin myös selkeä etukäteisviestintä ovat hyödyllisiä.
Valokuva 4. Särkynyt planeetta. Kuvaaja: JR
Suunnittelu:
Yrittäjän näkökulmasta riittävä tieto asiakkaan tilanteesta omaa suunnittelua varten on tarpeen. Myös se, mitä toiminnalla tavoitellaan, on oleellista. Erityisesti se, mitä kuntoutujat jaksavat ja millaisia fyysisiä rajoitteita heillä on, on tärkeää tietoa suunnitteluvaiheessa. Toiminnallisesti on hyvä sopia siitä, tavoitellaanko toiminnalla teemallista jatkumoa, vai esimerkiksi erilaisten taidetekniikoiden opettelua. Myös se toivotaanko kuntoutujien työskentelevän yksin tai rinnakkain vai yhteisesti, on oleellista. Vastuukysymykset esimerkiksi turvallisuuden suhteen tulee myös ennakoida. Tietojenvaihto on tehtävä salassapitosäännökset huomioiden.
Taidetoteutuksissa käytettävät tekniikat on hyvä valita niin, etteivät ne ole liian vaativia ja sopivat kulloisellekin ryhmälle. Kuntoutujien valmiudet, pitkäjäteisyys ja keskittymiskyky tulee huomioida tekniikoiden valinnassa. Tekniikoiden tulee olla myös osallistujien opittavissa. Yksinkertaiset menetelmät voivat olla elämyksellisiä kuntoutujille. Suunnittelussa tulee tähdätä siihen, että jokaisen kerran jälkeen osallistuja kokisi oppineensa jotain uutta tai syventäneensä jo olemassa olevaa osaamistaan. Oppiminen voi kohdistua jonkin välineen käyttöön tai vaikkapa värien sekoittamiseen. Onnistuneen tekemisen prosessi tukee myönteistä minäkäsitystä ja kyvykkyyttä. Uudet kokemukset auttavat huomaamaan uusia mahdollisuuksia ja tukevat luovuutta. Mikäli ryhmästä nousee tarpeita vaihtoehtoisille toteutustavoille, on niiden hyvä olla rajattuja materiaalien ja välineiden suhteen.
Toiminnot on mahdollista toteuttaa yksittäisissä tapaamisissa, sarjamuotoisissa yksittäisissä tapaamisissa tai pidempikestoisissa ryhmissä. Pidempikestoiset toiminnot tarjoavat mahdollisuuden tutustua paremmin toisiin. Tuntemisen kautta luottamuksen ja turvallisuuden tunteet voivat rakentua. Myös toiminnallisen tekemisen on mahdollista syventyä pidempikestoisessa toiminnassa. Mikäli käytetyt tekniikat ja välineet ovat osallistujille uusia, voivat ne aiheuttaa jännitystä. Ensimmäinen toimintakerta mennä niiden haltuun ottamiseen. Pidempikestoisissa ryhmissä toimintakerrat voivat tukea toisiaan ja uusi rakentua edellisen perustalle. Yksittäisten kertojen toimintoja on myös mahdollista toteuttaa onnistuneesti, niin että ne tuovat iloa ja piristystä arkeen ja toimivat näin enemmän virkistystä tuottavina.
Ohjaajien näkökulmasta etukäteissuunnittelu taiteilijan kanssa on tärkeää. Tässä tulee huomioida taiteilijan erityisosaaminen. Taiteilijan ja ohjaajien osaaminen sekä kokemukset täydentävät toisiaan. Suunnitteluvaiheessa voidaan arvioida jo aiemmin käytettyjä menetelmiä ja niiden mahdollisuuksia, kuin myös suunnitella kokeiltavaksi täysin uusia menetelmiä. Ohjaaja jakaa taiteilijan kanssa ennakkoluulottomasti ideoitaan. Yhteinen suunnittelu voi olla yllätyksellistä, koska siinä yhdistyvät molempien osaaminen ja erilaiset näkökulmat ohjauksesta sekä toiminnasta. Konkreettisessa suunnittelussa ja järjestämisessä voi myös ajankäytöllisesti olla hyvä hyödyntää ja jakaa kahden ihmisen työpanosta. Jo suunnitteluvaiheessa on hyvä sopia, painotetaanko prosessia vai valmistuvia teoksia. Esimerkiksi yhteinen teos vaatii suunnitteluvaiheessa pohdintaa, mihin tilaan valmistuva teos sijoitetaan. Myös näyttely- tyyppisiä ratkaisuja voidaan hyödyntää. Tällöin teosten/tuotosten valmistuttua yhdessä kuntoutujien kanssa päätetään, mitkä laitetaan esille.
Ohjaajan hyvä tuntemus kuntoutujien tilanteesta, heidän toimintakyvystään ja kiinnostuksen kohteistaan on tärkeää. Suunnittelussa huomioidaan ensisijaisesti koko ryhmä, mutta joissain määräin yksilöllisiä tarpeita ja kiinnostuksen kohteita on mahdollista huomioida. Tilojen esteettömyys ja toimintojen turvallisuus ovat suunnittelun keskiössä. Aina täysi saavutettavuus tilojen suhteen ei ole mahdollista. Nämä seikat huomioidaan tiedottamisessa, jotta kuntoutujille itselleen jää mahdollisuus pohtia kyseisen toiminnan soveltumista heille. Yksilöllisessä tiedottamisessa nämä seikat pystytään huomioimaan ja keskustelemaan niistä. Kasvokkainen kohtaaminen luo tähän ja motivointiin sekä mahdolliseen ryhmään valintaan hyvät edellytykset. Yksilöllisessä tiedottamisessa ohjaajan on mahdollista itse arvioida, kenen tilanteeseen ja toimintakykyyn hän arvioi tilanteen soveltuvan. Tiedottamisessa tarkat ennakkotiedot toiminnan sisällön ja struktuurin suhteen ovat tärkeitä, sillä ne laskevat kuntoutujille kynnystä osallistua. Toisaalta ne selkiyttävät yrittäjälle tulevaa toimintaa ja siihen kohdistuvia odotuksia.
Toteutus:
Toteutuskerroilla on hyvä noudattaa selkeää rakennetta. Siinä vuorottelevat alustus, ohjeistus ja ohjaaminen, yksin ja yhdessä tekeminen sekä yhteinen purku. Rakenteen tulisi kommunikoida tekemisen kanssa. Sitä tulisi muokata osallistujien tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti. Hyvästä suunnittelusta huolimatta taiteilijan ja ohjaajan välillä tulee ohjaustilanteissa olla selkeä vuorovaikutus sekä mahdollisuus ennalta suunnitellun tarkentamiseen. Selkeä ja pääpiirteissään samanlaisena toistuva rakenne voi toimia kuntoutujien turvallisuuden tunnetta tukevana. Keskeinen osa toteutuskertoja on kuntoutujien kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta huolehtiminen. Toimintakertojen alussa on hyvä käydä läpi käytettävien laitteiden ja välineiden ja ympäristö turvallisuuteen liittyvät seikat.
Kuviossa 20 on avattu taiteen ja kulttuurin toimintamallin ydinasioita kuntoutujan, ohjaajan ja asiantuntijayrittäjän näkökulmasta. Itse toiminnoissa on tärkeää asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Kuntoutujia voi rohkaista kaikkien aistien käyttämiseen. Keskeistä on ohjaaminen ja oppiminen yhteisen kokemuksen ja elämyksen äärellä. Positiivisten asioiden esiin nostaminen kulloinkin työn alla olleesta työstä ja työskentelystä sekä niistä kysyminen ovat tärkeitä. Vuorovaikutuksessa lähtökohtana on neutraalisuus, johon taiteilija ja ohjaaja antavat virikkeitä. Vuorovaikutus syntyy taiteilijan ja ohjaajan sekä osallistujien välille, mutta myös osallistujien kesken. Läsnäolo tilanteessa on tärkeää. Jokainen osallistuja tulee kohdata ja antaa hänelle aikaa keskustelujen kautta. Keskustelut ja sanallistaminen vievät toimintaa eteenpäin. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista ja usein myös siitä, kuinka hyvin he tuntevat toisensa ja kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä on koettu. Keskusteluihin ja toimintoihin on tarpeen mukaan mahdollista osallistua myös kuuntelemalla ja seuraamalla.
Taiteilija auttaa osallistujia eteenpäin materiaalin ja taiteellisen ilmaisun tuntemuksellaan, sekä hyvillä kannustavilla kysymyksillään. Kysymykset voivat liittyä osallistujan ajatukseen teoksesta, materiaaleista tai inspiraation kohteesta. Toteutuksessa ohjaajalla ja taiteilijalla on erilainen asiantuntija-asema ja status, jossa taiteilijalla on erityisosaamista. Taitelijan lämmin ja kannustava ohjaaminen motivoi osallistujia työskentelyyn ja on selvästi tärkeää. Ohjaajan ja taiteilijan välisestä tehtävänjaosta, odotuksista toiminnalta ja rooleista on hyvä keskustella etukäteen. Ohjaajat saattavat arastella lähtemistä mukaan taiteelliseen työskentelyyn. Ohjaajan yhtenä tärkeänä tehtävänä voikin olla eräänlainen “elämyksen ääreen saattaminen.” Työskentelyyn lähteminen kuitenkin vaihtelee siten, että osa tarttuu toimeen ja tavoittaa ajatuksen nopeastikin. Ohjaajan motivointitaitoja tarvitaan työskentelyn eri vaiheissa.
Taiteilija vie taiteellista työskentelyä eteenpäin. Ohjaaja on mukana, usein hieman sivummalla. Ohjaaja voi osallistua itse työskentelyyn, ihmetellä materiaalia ja välineitä. Toiminnan struktuuri on voimavara, mutta myös haaste: miten pysyä aikataulussa luovan toiminnan ja runsaan liikkumisensa suhteen luontoympäristöissä? Luontoympäristöissä kuntoutujien kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevat monenlaiset elementit ja tekijät, kuten esim. evästauot ja maastossa kulkemiseen tottuminen. Paitsi ohjaajien tuntemus kuntoutujista, myös heidän omat luonnossa toimimisen taidot ja ymmärrys luontoympäristön reunaehdoista korostuvat tällöin. Ohjaajat ovat esim. koostaneet eväitä esille ja laittaneet tulet nuotiolle. Kuntoutujien kanssa luontoympäristössä etenemistahti voi olla erilainen kuntoutujien välillä. Tällöin ohjaajat ovat keskittyneet tukemaan hitaampia etenijöitä ja keskustelukumppanin etsijöitä. Näin kohtaaminen ja vuorovaikutus henkilökohtaisella tasolla on ollut mahdollista.
Vuodenaikojen vaihtelu ja sää vaikuttavat kuntoutujien vireystilaan, siihen jaksaako ja haluaako lähteä mukaan toimintoihin. Mukaan lähteminen on usein helpompaa, jos ryhmässä on mukana joku kuntoutujalle etukäteen tuttu kuntoutuja ja tai ohjaaja. Taiteen ja kulttuurin toimintamallissa osallistujat ovat kokeneet erilaisten luontoympäristöjen ja taiteellisen työskentelyn hyvänä. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen salliminen on koettu hyvinä. Taidelähtöinen työskentely on ollut myös aistien varassa työskentelyä, jossa esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Taidetta on tehty ja sitä on viety uusiin ympäristöihin: on tehty luontotaideseikkailuja, kortteja, taidetta ulkona, roskilla ja laajemmin itse hoksatuista materiaaleista. Taidetta on tehty ja tuotettu, mutta myös ihailtu – katseltu omaa ja muiden teoksia, käyty museoissa ja taidekävelyillä. Esteettisen hyvinvoinnin näkökulma yhdessä kokien ja jakaen on korostunut hankkeen taidetyöskentelyssä.
Lähiluontoon meneminen ja sen haltuun ottaminen on hankkeessa ollut merkityksellistä. Ohjaajan näkökulmasta lähiluonnossa toimimisessa on pohdituttanut osallistujien vaihteleva toimintakyky ja ryhmän heterogeenisyys. Ohjaajat toivat esiin sen, miten taidelähtöinen ryhmätoiminta voi olla usealle kuntoutujalle lempeää sosiaalista siedätystä. Toiminta tarjoaa hyviä toiminta-areenoita työskenneltäessä kohti työelämätavoitetta. Toiminnoissa onkin muodostunut erilaisia kokonaisuuksia, jotka ovat tukeneet työelämätaitojen kehittymistä; esim. töitä esittämällä ryhmälle, puolijulkisesti (verkkonäyttely) tai julkisesti (näyttely) osallistujat ovat siedättyneet katseen kohteena olemiselle ja oman aikaansaannostensa esittelylle turvallisesti ryhmässä.
Yrittäjän näkökulmasta hankkeen ryhmien ohjaamisen koetaan menneen hyvin. Taiteilijan ja ryhmänohjaajan roolit sekä niihin liittyvät tehtävät on käytävä läpi ja sovittava ennen toimintaa. Yrittäjille tärkeää on ollut huomata, että myös lyhyellä työskentelyllä voi olla hyvinvointiin vaikuttavia positiivisia vaikutuksia.
Ohjaajan näkökulmasta keskeistä toteutuksissa on yhteisesti sovitut säännöt. Ne voivat liittyä toisten ryhmäläisten tukemiseen (vertaisuuden hyödyntäminen) ja mahdollisuus omanlaisen ilmaisun hyödyntämiseen. Yhteisesti jaetut ja sovitut toimintatavat turvallisuuden ja luottamuksellisen työskentelyn mahdollistamiseksi ovat myös tärkeitä. Ohjaaja tukee osallistujia taidetoiminnassa eri tavoin, omista osaamisen lähtökohdistaan. Usein ohjauksessa on kyse rohkaisemisesta ja yhdessä miettimisestä, miten työtä voi lähteä viemään eteenpäin. Ohjaajana rohkaistaan, kannustetaan ja tarkastellaan työtä yhdessä myös taiteilijan kanssa. Hyvän ilmapiirin ja vuorovaikutuksen luominen ja ylläpitäminen on tärkeää ryhmässä, ohjaajien ja osallistujien kesken.
Avoimuus, ja se että uskaltaa olla itsensä ovat kuntoutujien kokemuksen mukaan hyvän ryhmän elementtejä. Kaikkea ei tarvitse itse osata etukäteen, osallistumalla voi oppia lisää. Apua voi pyytää ja itse tarjota toisille. Kuntoutujat toivovat, että toimintojen alussa on hyvä antaa aikaa paikkoihin tutustumiseen. Ohjaaminen ennen toiminnan aloittamista on tärkeää. On tärkeä, ettei ohjattua toimintaa ole suunniteltu koko ajaksi, omille kokemuksille on hyvä jättää tilaa ja aikaa. Turvallisuuden huomioiminen on tärkeää, esimerkiksi sahan käytössä ohjaaminen. Ohjaus taidetoiminnoissa on mahdollistanut itsereflektiivisen tutkiskelun, jota taiteellinen ilmaisu on syventänyt ja mahdollistanut se jakamisen.
Tulokset ja vaikutukset:
Kuntoutujat ovat kokeneet monenlaisten toimintojen täydentäneen kuntoutumistaan. Sosiaalinen kanssakäyminen hankkeen toimintaan osallistumalla on rohkaissut harrastamaan muutenkin. Omien rajojen ylittäminen on ollut elämys, kuten esimerkiksi inspiroituminen yhteiseen laulun tekemiseen luontokokemusten äärellä. Metaforat ja analogiat hyvinvoinnista luonnon ja taiteen avulla ovat tukeneet yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Ohjaajien kertoma tukee kuntoutujien näkökulmaa esimerkiksi siten, että työt ja työskentely ovat kuntoutujilla jälkikäteenkin mielessä. Kun töitä on jätetty esiin hankekumppanin tiloihin, ovat valmistuneet työt ja työskentely herättänyt keskustelua ja niiden äärelle on pysähdytty muistelemaan. Töitä on ihasteltu sekä työntekijöiden että kuntoutujien kanssa toiminnan päättymisen jälkeen.
Retkillä ja toiminnoissa osa kuntoutujista kertoo päässeensä ohjaajan rooliin. Vertaisuus, ohjaus ja toisten huomioinen on ollut kokemuksellisesti antoisaa. Oma tilanne on peilautunut toisten tilanteisiin, ja siinä valossa se ei näytäkään huonolle. Vertaisuus antaa myös ymmärrystä elämän vaiheellisuuteen. Omaa itseään voi pohtia aiempiin elämäntilanteisiin, jotka ovat olleet lähtökohdiltaan huonoja, ja sieltä on tultu pois. Jollain osallistujalla voi olla edessä sama kuntoutuminen kuin itsellä on ollut. Jos itse ei ole voinut osallistua toimintoihin, on tunnelmaan ja toimintoihin päässyt mukaan somessa jaettujen kuvien kautta. Ohjaajan kommentit ovat olleet kuntoutumisen kannalta merkityksellisiä. Ne ovat antaneet uskoa ja luottamista itseen, jotta uskaltaa ottaa kuntoutumisessa seuraavan askeleen.
Taiteilijat ovat kokeneet hyvänä sen, ettei heiltä ole odotettu mielenterveysalan ammattilaisen toimintaa, vaan taiteilijana olo on riittänyt. Taiteella voi heidän kokemuksensa mukaan olla terapeuttisia ulottuvuuksia, ei kuitenkaan terapia-alan koulutusta ja vastuuta. Ohjaajan ja taiteilijan omien roolien ammatillinen ja toiminnallinen korostaminen onkin tärkeää. Toimintoihin liittyvien keskusteluosioiden tarkoitus ja tavoite ei kuitenkaan ole ollut terapeuttinen. Sosiaalisen kuntoutuksen kentässä taiteen ja kulttuurin avulla työskentely mahdollistaa positiiviset kokemukset ja vaikutukset. Taiteilijoiden päätavoite, ja sen kautta tavoitellut vaikutukset ovat olleet kuntoutujien aktivoiminen ja hyvä mieli. Keskeinen tavoite ja vaikutus voi taiteilijoiden mukaan olla se, kun kuntoutuja laittaa aamulla vaatteet päälle, lähtee pois kotoa, viettää aikaa toiminnoissa ja ryhmässä ja saa hyvän mielen. Kokemukset ja ryhmässä saatu uusien taitojen osaaminen voi kantaa myös omaan arkeen, jopa harrastukseksi. Mikäli taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät ryhmät olisivat vielä pidempiä, olisi mahdollista päästä kiinni enemmän taiteeseen. Se antaa myös mahdollisuuden hyvinvointivaikutusten syvenemiselle.
Yrittäjien näkökulmasta he ovat tulleet tutuiksi asiakkaiden ja organisaatioiden kanssa kuin myös hankemaailman kanssa. Tämä mahdollistaa yhteydenotot tuttuihin ihmisiin, ja organisaatioihin, potentiaaleihin ostajiin, hankkeen päätyttyä.
Kuviossa 20. taiteen ja kulttuurin toimintamallin kehittämistoiminta pähkinänkuoressa mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Kuvio 20. Taiteen ja kulttuurin toimintamallin kehittämistoiminta pähkinänkuoressa mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Hankkeen kehittämistyön toiminnallisissa toteutuksissa ovat kulkeneet rinta rinnan kuntoutujat, yrittäjät ja yhteistyökumppaneiden ohjaajat. Taiteen ja kulttuurin toimintamallissa toimintamallin kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt moniaistisuuteen, vuorovaikutukseen ja elämyksellisyyteen. Näissä ulottuvuuksissa kohtaavat kuntoutujien kuntoutumisen tarpeet, sekä ne elementit, joita yrittäjä ja ohjaaja pystyvät tarjoamaan. Kehittämistyössä kukin on tarkastellut näitä omasta näkökulmastaan, kuitenkin avoimena kehittämistyölle, jolloin uudenlainen toimintamalli on ollut mahdollista rakentaa. Kullakin toimijalla, kuntoutujilla, ohjaajilla ja yrittäjillä on vielä lisäksi keskinäistä vuorovaikutusta, jonka kautta taiteen ja kulttuurin toimintamalli on muotoutunut.
6.5 Sosiaalipedagoginen toipumaansaattaja
Avaamme tässä sosiaalipedagogiikkaan, toipumiseen ja kuntoutumiseen liittyviä teemoja, joiden kautta sosiaalipedagogisen toipumaansaattajan malli on hankkeessamme muotoutunut. Hankkeessa toteutuksiin mielenterveyskuntoutuja on saapunut omasta elämäntilanteestaan, jossa mukana on ollut sekä vahvuuksien että haavoittuvuuden kokemuksia. Mukanaan hän on kantanut kokemuksiaan siihenastisesta elämästä, myös sairaudesta, työstä ja toiminnasta. Elämäntilanne ja toimijuus on sairastumisen jälkeen muuttunut. Hankkeen toiminnot ovat edesauttaneet osallistumaan omista, sen hetkisistä lähtökohdista toimintakykynsä mukaan.
Luontolähtöinen työskentely on toteutettu erilaisissa luonto- ja kulttuuriympäristöissä. Toiminnassa läsnä ovat olleet sekä taiteen että luonnon hyvinvointia tukevat elementit. Hankkeen kuntoutujat, toiminnan toteutukset ja toisaalta pohjoiset olosuhteetkin ovat vaihdelleet esimerkiksi vuodenkierron suhteen. Toipumista tukevaksi tekijäksi – sosiaalipedagogiseksi toipumaan saattajaksi – on lopulta kilpistynyt taide ja luonto itsessään. Ryhmä ja sen myötä muodostunut yhteisö ja siinä toimiminen vuorovaikutussuhteineen ovat mahdollistaneet uudenlaisia, kuntoutumista ja toipumista tukevia kokemuksia ja elämyksiä. Taide ja luonto ovat muodostuneet hanketyössä kuntoutujan toipumaan saattajiksi, rinnalla kulkijaksi tilanteissa, joissa kokemus muuten saattaisi olla hyvinvoinnin näkökulmasta kuormittava. Kuuluminen ryhmään, osallistuminen sen toimintaan ja vuorovaikutustilanteisiin sekä ryhmässä yhteisesti taiteen ja luonnon äärellä koettu ja jaettu ovat luoneet toivoa sekä mahdollisuuksia mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään.
Toipumisorientaatio ja luontolähtöinen toiminta ovat yhdistyneet hankkeessa tukemaan sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta. Toiminnan taustalla on käsitys positiivisesta mielenterveydestä (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2016), jossa ihmisen omat voimavarat ovat keskiössä. Kuntoutujalla on mahdollista saavuttaa toipumista tukevia kokemuksia, jotka ilman yhteisöä ja sen vuorovaikutussuhteita eivät olisi mahdollisia. Sosiaalipedagogiikassa ja sosiaalipedagogisessa työotteessa keskeistä on yhteisöjen toiminta yhteisöllisen vuorovaikutuksen ja dialogin kautta (Nivala & Ryynänen 2019, 229–230). Ryhmässä tapahtuva kuntoutus on mahdollistanut kuntoutujille hyväksytyksi tulemisen tunteiden kokemisen, eristyneisyyden tunteiden vähenemisen ja kotoa poissaolon turvallisella tavalla. Ryhmätoiminnot ovat tukeneet sosiaalista toimintakykyä mahdollistamalla uusien ihmissuhteiden luomisen sekä uusien arjen ja elämänhallinnan keinojen ja taitojen kehittymisen yhteistoiminnassa. Ryhmätoiminnoissa on saavutettu myös itsensä ylittämisen kokemuksia.
Ryhmässä toimiminen on mahdollistanut vertaistuen sekä yhteisten kokemusten jakaminen sairaudesta ja elämäntilanteesta. Samassa tilanteessa olevien koetaan ymmärtävän sairauteen liittyviä asioita ja heille puhuminen koetaan helpoksi. Keskinäinen kunnioitus, tasa-arvo ja luotettavuus liittyvät vertaistukeen. Luottaminen samassa tilanteessa olevaan koetaan usein helpommaksi kuin ammattilaiseen. (ks. Salminen 2016, 303.). Ryhmissä rakentunut vertaisuus on myös toiminut peilipintana omalle tilanteelle ja kuntoutumisen polulle. Varhaisemmassa kuntoutumisen vaiheessa olevan tilanteen näkeminen on saanut pidemmällä kuntoutumisessa olevien huomion kiinnittymään siihen tilanteeseen, millaisia vaiheita ovat käyneet läpi, ja missä tilanteessa nyt itse ovat.
Hankkeemme erityistavoitteena oli hankkeen toimenpiteisiin osallistuneiden heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien kohderyhmien työ- ja toimintakyvyn parantuminen sekä heidän etenemisensä edistäminen työllisyyspoluilla. Keskeinen havainto hankkeessa on ollut, ettei mielenterveyskutoutujien kuntoutumisen polulla tavoite ole ainoastaan työkyky. Työelämään takaisin pääseminen edellyttää usein osaamisen päivittämistä tai uuden ammatin opiskelua ammatillisten opintojen kautta. Tämän vuoksi opiskelukyky ja sen kartuttaminen ovat tärkeässä asemassa polulla kohti työelämää. Hankkeen toimintojen kautta mielenterveyskuntoutujien työelämäpolku on vahvistunut.
Juhani Ilmarinen (ks. Ilmarinen 2003; Gould ym. 2006) on hahmotellut ihmisen työkykyä kuvaavia ulottuvuuksia ihmisen voimavarojen, työn ja ympäristön näkökulmasta. Kokonaisuus on visualisoitu ns. Työkykytaloksi, joka koostuu terveyden ja toimintakyvyn, osaamisen ja oppimisen, arvojen, asteiden ja motivaation sekä johtamisen työyhteisön ja työolosuhteiden kerroksista. Työkykytalon alimmassa kerroksessa on terveys ja toimintakyky, josta muodostuu työkyvyn perustaa. Hankkeessamme olemme pyrkineet vaikuttamaan erityisesti sosiaaliseen toimintakykyyn ja sen myötä terveyteen sekä kokemukselliseen hyvinvointiin laajemmin. Sosiaalipedagoginen toiminta on emansipatorista – osallistujan henkilökohtaista kasvua ja voimaantumista itsenäiseen toimintaan ja ajatteluun (Nivala & Ryynänen 2019, 152–154). Hanketoiminnan lähtökohtana on vuorovaikutus, kokemuksellisuus ja tasa-arvo. Osallisuus on vahvaperustaista olemista, kuulumista ja tunne, joka muodostuu ihmisen toiminnallisena suhteena ympäristöönsä, johon sisältyy myös vastarinnan mahdollisuus (Nivala & Ryynänen 2013, 23). Hankkeessa osallistujat ovat altistaneet itsensä uusiin tilanteisiin, toimintaympäristöihin ja ihmisiin. Osallistujia on tuettu vaihtuvissa tilanteissa osallistumiseen ja toimintaan haasteista huolimatta.
Työkykytalon toinen kerros muodostuu oppimisesta ja osaamisesta, joiden perustana ovat peruskoulutus sekä ammatilliset tiedot ja taidot. Hankkeessamme tiedollinen ja taidollinen oppiminen on tapahtunut taide- ja luontolähtöisten menetelmien avulla ja osana arjen lähiyhteisöjä uusissa paikoissa ja maisemissa. Ajatuksemme oppimisesta on sosiaalipedagoginen, jolloin oppimisen voi nähdä ajattelun laadullisena kehittymisenä sekä yksilön uuden maailmasuhteen rakentumisena. Osaamisen kehittyminen liittyy tällöin ihmisen tapaan katsella maailmaa, tehdä havaintoja ja kokea se, toimia osallisena maailmassa ja ilmaista itseä. (Hämäläinen 2010, 6–7.) Taidelähtöisessä työskentelyssä henkilökohtainen kokemus taideteoksesta tai –prosessista on ajattelun laatua rikastava seikka (Dewey 2010). Oppiminen ja sen myötä työkyvyn vahvistuminen on hankkeessamme kiedottu kokemuksiin luonnosta ja taiteesta. Itsensä ylittäminen on mahdollistettu hankkeen eri toimintamalleissa ohjaustyön ammattilaisen sekä hankkeen yrittäjäasiantuntijan yhteistyönä. Oppiminen ja osaamisen kehittyminen on ollut luonteeltaan henkilökohtaista ja sosiaalista toimintakykyä vahvistavaa. Osaamisen kehittymisen on tunnistettu hankkeessa edellyttävän sitoutumista.
Työkykytalon kolmas kerros rakentuu arvoista, asenteesta ja motivaatiosta. Nämä ovat kokonaisuuksia, joita ihminen kantaa mukanaan niin koti- kuin työympäristöissään. Hankkeen arvopohja liittyy yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja osallisuuteen, joita toiminnallinen yhteisömuotoinen työskentely on tukenut. Erityisryhmien kohdalla osallistuminen toimintaan tulisi nähdä totuttua laajemmin. Dialoginen keskustelu ja kuntoutujaryhmäkohtaisten ennakkoajatusten, toiveiden ja odotusten yhteinen läpi käyminen on sitouttanut osallistujia toimimaan ja kokemus on tällöin ollut antoisampi. Luonto- ja kulttuuriympäristöt, sekä toimiminen niissä vastuullisesti ovat olleet toimintamme fyysinen kehys. Ekopsykologinen lähestymistapa on tuonut arvohorisonttiin planetaarisen hyvinvoinnin ajatuksen, jossa ihmisen hyvinvointi ja toimijuuden ehdot ymmärretään osana laajempaa elollista maailmaa.
Työkykytalon ylin kerros koostuu johtamisesta, työyhteisöstä ja työoloista. Se kuvaa konkreettia työpaikkaa ja sen yhteisöjä sekä olosuhteita. Näemme yhteisöllisen toiminnan ja ohjaajasuhteessa työskentelyn simuloivan työyhteisöä. Hankkeen yhteisöissä ja ryhmissä on mahdollistunut osallistumisen konkreettinen harjoittelu ja yhteisön toiminnan pelisääntöihin sopeutuminen. Hanketoiminnassa kuntoutuja on osallistuessaan myös harjoitellut erilaisia sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutussuhteissa toimimista. Toiminnan tavoitteet ovat olleet yhteisölähtöisiä, mutta kuntoutuksellisten elementit ovat tukeneet yksilöiden työ- ja toimintakykyä laajemmin. Tämä on näkynyt toimintaan sitoutumisena sekä hyvänä kuntoutuja- ja ohjaajapalautteena. Hankkeen tuloksena on vahvistettu yhteisöllisyyttä ja osallisuutta kohderyhmän elämän toimintaympäristöissä.
Työkyky on tärkeä nähdä osistaan koostuvana, kokonaisvaltaisena toimintakykynä. Hanketoiminta on vahvistanut osallistujien polkua työelämään. Osallistujilla on ollut mahdollisuus oppia, kasvattaa ja saada pääomaa omaan tulevaisuuteensa. Hankkeessa yksilön osallisuutta on edistetty lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa dialogisella vuorovaikutuksella, jossa olennaista on ollut myönteinen kokemus (ks. Nivala & Ryynänen 2019).
7. KEHITTÄMISEHDOTUKSET
Hanke on toteutettu Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa sekä Oulun seudun alueella huomioiden paikalliset kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet. Mukana yhdistykset ja yritykset ovat yhdessä hankeosapuolten kanssa suunnitelleet ja toteuttaneet paikalliseen luontoon ja kulttuuriin pohjautuvia luontolähtöisiä toimintoja. Tavoitteena on ollut tukea mielenterveyskuntoutujien toipumisprosesseja luontolähtöisten menetelmien avulla ja lisätä tietoisuutta niiden hyvinvointivaikutuksista ja kehittää osallistuneiden yritysten toimeentulomahdollisuuksia. Kuvioon 21 on kiteytetty sosiaalipedagogisen toipumaan saattaja -mallin keskeinen sisältö.
Luontolähtöisistä menetelmistä ja osallistavasta kulttuurisesta toiminnasta saadut kokemukset ja palvelujen kehittäminen ovat edistäneet aineettomien palvelujen käyttöä. Hankkeessa on keskitytty palveluiden sisältöjä vastaamaan mielenterveyskuntoutujien tarvetta varsinaisen yritysten liiketoiminnan kehittämisen sijasta. Kehittämisehdotuksena toteamme, miten kaikkien osapuolten asiantuntijuudet tunnustava yhteissuunnittelu luo varman pohjan hyvin toteutuvalle luontolähtöiselle sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoiminnalle. Yhteissuunnittelu rikastaa toimintaa sekä mahdollistaa kuntoutujalähtöisen työskentelyn. Itse toiminnassa osallistujien tuen ja ohjauksen tarpeen jatkuva huomiointi sekä muutosvalmius ja -mahdollisuus sujuvoittaa toteutusta.
Luontolähtöinen työskentely soveltuu ja on muokattavissa erilaisten kohderyhmien tarpeisiin. Erityisryhmien kohdalla osallistuminen toimintaan tulisi kuitenkin nähdä totuttua laajemmin. Dialoginen keskustelu ja kuntoutujaryhmäkohtaisten ennakkoajatusten, toiveiden ja odotusten yhteinen läpi käyminen sitouttaa osallistujia toimimaan ja kokemus on tällöin antoisampi kuin toteutuksessa, jossa työskentely on keskittynyt vain varsinaiseen toiminnalliseen työskentelyyn. Toiminnallisen työskentelyn painopisteitä on hyvä laajentaa toiminnallisen osuuden, kuten luontoretki, tallityöskentely tai taidetuokio, ulkopuolelle eikä mahdollisuuksia osallistua tulisi määritellä liian kiinteästi ennakkoon. Osallistuminen tulisi mahdollistaa sosiaalisen toimintakyvyn mukaisesti kuntoutujalle sopivaa vaihetta painottaen.
Hanke on edistänyt ihmisen monikulttuurista luontosuhdetta. Luontoympäristö ja kokemuksellinen taidetyöskentely ovat mahdollistaneet monipuoliset elämykset ja kokemukset. Uusissa tilanteissa oppiminen ja itsensä ylittäminen on mahdollista, kun toiminta on turvallista osallistua. Kokemus turvallisuudesta tulee nähdä laajasti ja huomioida toiminnassa jaettujen ja yhteisen vastuun mukaan. Tämä mahdollistaa vähitellen myös osallistujan itsenäisen toiminnan lähiympäristössään rohkeuden ja kokemuksen kasvaessa. Näin vähitellen myös polku työelämään vahvistuu.
Kuvio 21. Sosiaalipedagoginen toipumaan saattaja malli.
Kuvio 21. Sosiaalipedagogisen toimintamallin kehittämisprosessi.
8. JOHTOPÄÄTÖKSET
Hyvinvoinnin edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat olleet hankkeen pääteemat. Hankkeen toimintaperiaatteet ovat edistäneet ihmisten välistä yhdenvertaisuutta ja osallistumisen mahdollisuuksia. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset ovat syntyneet muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Hankkeen toimenpiteillä on edistetty yhteiseloa toisten ihmisten kanssa ja edistetty sitä, kuinka olla oman elämänsä ohjaksissa toimien kestävällä tavalla. Hyvinvointi on kykyä elää ja toimia siten, että elämästä tulee ihmiselle itselleen merkityksellinen. Ihminen tunnistaa itsensä toisten ihmisten kanssa samassa tarinassa ja maisemassa kulkijaksi. Ihmisten välille alkaa rakentua luontevasti minä – sinä -suhteita, keskinäistä luottamusta ja yhteistoimintaa. Pohjoiset paikat ja maisemat ovat vahvistaneet sosiaalista kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, jossa voidaan nähdä niin alueellisia, yksilöiden välisiä kuin sukupolvien välisiä piirteitä. Sosiaalisti kestävän kehityksen tavoitteet ovat yhdessä muiden kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa poistaneet ihmisten välistä eriarvoisuutta.
Hankkeen kohderyhmä on ollut moninainen. Hankkeen kohtaamisissa on ylläpidetty vuorovaikutustaitoja ja vahvistettu jokaisen oikeutta osallistua itsenään omassa toipumisen vaiheessaan ja elämäntilanteessaan. Hankkeen osallistujat ovat olleet heikommassa asemassa olevia. Hankkeen keskeisinä toimintaperiaatteina ovat olleet tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus. Hankkeen toimintamallit lähtevät yhdenvertaisuuden periaatteesta siten, että jokaisen yksilön omia tavoitteita kunnioitetaan ja keskitytään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen. Vuorovaikutus ja yhteistoiminta sekä uuden oppiminen ovat vankistaneet osallistujien heidän edustamiensa organisaatioiden työelämäyhtyettä. Hankkeen kautta on edistetty kestäviä ratkaisuja ja tuettu osallistujia ottamaan vastuuta toiminnastaan.
Luonto- ja taidelähtöisten menetelmien avulla ihminen reflektoi kokemustaan ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä sekä rakentaa merkityksiä kokemuksilleen. Hanke on toteutettu Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukuntien paikallisissa sekä valtakunnallisissa kulttuuriympäristöissä, jolloin on opittu tunnistamaan ja arvostamaan paikallista kulttuuriympäristön moninaisuutta sekä itsensä sijoittamista kulttuuriseen jatkumoon. Osallistujat ovat oppineet liikkumaan luonnossa ja aistimaan sitä myös kehollisesti. Osallistujat ovat rohkaistuneet liikkumaan luonnossa turvallisesti itseensä luottaen.
Hankkeessamme toissijaisena kohderyhmänä ovat olleet mielenterveystyön ammattilaiset. Osaamisen kehittyminen myös ammattilaisnäkökulmasta on mahdollistunut. Mielenterveystyön ammattilaiset ovat olleet hankkeessa sekä aktiivisina yhteistyökumppaneina, mutta ammattikuntaa on tavoitettu myös hankkeen seminaarien ja webinaarien kautta. Hanketoteutuksissa he ovat olleet ohjaustyössään kumppaneina eläinavusteista sekä taiteen ja kulttuurin että luontolähtöisen työn yrittäjien kanssa. Hankkeen toteutuksissa ammatillista osaamista on ollut mahdollista syventää eläin-, taide- ja luontolähtöisistä menetelmien kuntoutumisen tukena. Kehittämistyössä mielenterveystyön ammattilaiset ovat työskennelleet toimintamallityöpajoissa ja hankearvioinnissa.
TUTKIMUSAVUSTEINEN KEHITTÄMISTOIMINTA MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN HYVINVOINTIA EDISTÄMÄSSÄ
Tutkimusavusteisessa kehittämistyössä on tärkeää pohtia myös kehittämis- ja ammattieettisestä näkökulmasta sitä, miten toiminta-aktiviteeteille saadaan jatkumoa Henki- ja elämä -hankkeen tyyppisen hankkeen päättymisen jälkeen sekä mielenterveyskuntoutujille (hyvinvointipalveluja) että toiminta-aktiviteetteja tuottaneille julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijatahoille (vapaaehtoistyötä, liiketoimintaa). Vertaiskokemusten ja vertaisnäkemysten jakaminen vertaisverkostoitumisen kautta mielenterveyskuntoutujien, yrittäjien ja muiden toimijatahojen keskuudessa luo osaltaan puitteita kehittämishankkeelle asetettujen vaikutusten ja vaikuttavuuden toteutumiselle.
Henki ja elämä -hankkeessa järjestettiin kehittämistyön tueksi ja aihepiiristä tiedottamiseksi kuusi julkista, osallistujille maksutonta seminaaria seuraavin teemoin (Liitteet 2.–7.):
- 27.5.2021 Ekopsykologia, Genius loci (paikanhenki), tunnemuistot, (Liite 2.)
- 10.11.2021 Pohjoiset mielenmaisemat voimavarana – Tutkittua ja koettua maisemasta ja paikasta, (Liite 3.)
- 27.4.2022 Luonnosta hyvinvointia – kunta ja yrittäjäyhteistyö (Liite 4.)
- 8.12.2022 Toiminnalliset menetelmät kuntoutumisen tukena, (Liite 5.)
- 14.4.2023 Cultural well-being seminar, (Liite 6.)
- 22.5.2023 Päättöseminaari, kesken (Liite 7.)
Seminaarien lisäksi hankkeesta on ilmestynyt julkaisuja, blogitekstejä ja videoita Lapin ammattikorkeakoulun ja Mielenvireys ry:n toimesta (ks. julkaisu-, blogiteksti ja videoerittely Liite 8.).
Kuviossa 22. kuvataan toipumaan saattaja -toimintamallin kehittämisen keskeiset intressitahot.
Kuvio 22. Toipumaan saattaja -toimintamallin kehittämisen intressitahot.
Toiminnan jatkuvuutta tavoittelevassa tutkimusavusteisessa kehittämisessä on tärkeää huomioida vuorovaikutuksessa olevat yksilölliset (toimija, toimintatilanne) ja rakenteelliset tekijät (toiminta-areena, toimintakonteksti) toimintatilanne- ja toimintaympäristöanalyyseineen lähitulevaisuuden ennakoinnin lisäksi. Toiminnan jatkuvuudelle Henki ja elämä -hankkeen tyyppisen hyvinvointi-intervention päättymisen jälkeen antavat omat toteutumispuitteet paikallinen ja alueellinen toimintaympäristö, jossa mielenterveyskuntoutujien palvelutarpeet ja mielenterveyskuntoutujille palveluja tuottavat tahot kohtaavat. Tällöin keskeisiä vastattavia kysymyksiä ovat: mikä taho organisoi palveluiden tuottamisen ja mikä taho kustantaa mielenterveyskuntoutujille tuotettavat hyvinvointipalvelut hyvinvointialueilla.
Kartasto 1. kuvaa kunnittain mielenterveyssyistä eläköitymistä ja perusterveydenhuollon palveluiden käyttöintensiteettiä vuonna 2021.
Kartasto 1. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista ja perusterveydenhuollon mielenterveyskäynnit yhteensä/1 000 asukasta vuonna 2021.
Kuntakohtainen tilastotarkastelu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavista, % 16–64-vuotiaista sekä perusterveydenhuollon mielenterveyskäynneistä yhteensä/1 000 asukasta vuonna 2021 konkretisoi mielenterveyskuntoutujille kohdennettavien hyvinvointipalveluiden tarvetta koko maassa. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilla sekä keskinäisellä yhteistyötä edistävällä verkostoitumisella on keskeinen rooli mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin edistämisessä korjaavassa ja ennalta ehkäisevässä mielenterveystyössä. Henki ja elämä -hankkeen tyyppiselle toiminnalle on tarvetta eri puolella Suomea sen päättymisen jälkeenkin.
Mielenterveyskuntoutujien työ- ja toimintakykyä sekä työllistymispolkua voidaan tarkastella kansalaisen toimintaympäristöä kokonaisvaltaisesti kuvaavan elämänpolitiikan kautta. Elämänpolitiikassa huomioidaan vuorovaikutuksessa olevat ja toisiinsa samanaikaisesti linkittyvät kansalaisen elämänkulun yksilölliset ratkaisut sekä niiden toteutumisen yhteiskunnalliset, rakenteelliset reunaehdot (Allardt 1998, 52; Saari ym. 1999, 27–34; Uusitalo & Simpura 2020; Helne 2023).
Mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisille elämänpoliittisille ratkaisuille, kuten osallistumismotivaatiolle erilaisiin toiminta-aktiviteetteihin sekä opiskelemiselle ja palkkatyössäkäynnille, luovat puitteet yksilötasolla mielenterveyskuntoutujan ja hänen perhepiirinsä elämäntilanne, mikä edellyttää elämänkulun logiikan tunnistamista mielenterveyskuntoutujien elämäntilanteiden eriytymisen näkökulmista. Rakenteellisella tasolla mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia elämänpoliittisia ratkaisuja määrittää hyvinvointipalvelujärjestelmän toimivuus ja erityisesti mielenterveyskuntoutujille kohdennettujen palveluiden saatavuus ja saavutettavuus hyvinvointi- ja mielenterveyskuntoutuspalveluiden responsiivisuuden näkökulmasta. Mielenterveyskuntoutujan elämänhistoria yksityiselämän tapahtumineen ja mielenterveysdiagnoosin määrittymishistoria sekä opiskelu- ja palkkatyössäkäyntiajanjaksot heijastuvat hänen nykyhetken elämäntilanteeseensa sekä opiskelu- ja palkkatyössäkäyntiratkaisuihin, kuten esimerkiksi siihen, onko hänellä mahdollista muuttaa joko väliaikaisesti tai pysyvästi paikkakuntaa opiskelu- ja työpaikan sijainnin mukaan Henki ja elämä -hankkeen kaltaisten hyvinvointi-interventionististen kehittämishankkeiden innoittamana.
Kuviossa 23. kuvataan tutkimusavusteisen kehittämistoiminnan mahdollisuuksia mielenterveyskuntoutujien ja heille kohdennettavien hyvinvointipalveluiden näkökulmista.
Kuvio 23. Tutkimusavusteinen kehittämistoiminta mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin lisäämisessä.
Mielenterveyskuntoutujia osallistava ja heidän kokemustietoa hyödyntävä hyvinvointipolitiikka korostuu etsittäessä yksilöllisiä opiskelu- ja työllistymispolkuja sekä lakisääteissä mielenterveyskuntoutujille kohdentuvissa hyvinvointipalveluissa että hyvinvointi-interventionistisissä, määräajan kestävissä kehittämishankkeissa. Tutkimusavusteisessa kehittämistoiminnassa on tärkeää keskinäisen verkostoitumisen lisäksi sitouttaa keskeiset toimijatahot mielenterveyskuntoutujille kohdennettujen palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen tiedolla johtamisen ja kehittämisen näkökulmista. Hyvinvointipoliittiset lähtökohdat huomioivaa, mielenterveyskuntoutujille kohdentuvaa hyvinvointipalveluiden tutkimusavusteista kehittämistoimintaa ja palveluiden tuottamista on tärkeää toteuttaa systemaattisten paikallisten, alueellisten ja kansallisten tilanneanalyysien perustalta. Tilanneanalyyseihin on tärkeää sisällyttää sekä mielenterveyskuntoutujien palvelutarpeet että mielenterveyskuntoutujille palveluja tuottavien tahojen (ml. julkinen, yksityinen ja järjestösektori) palveluiden tuottamisen reunaehdot, jotta voidaan optimaalisesti vastata palvelutarpeen kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanteeseen. Tilanneanalyysejä laadittaessa tutkimusavusteisten aineistojen hankinnassa on hyvä hyödyntää useita erilaisia aineistonkeruutapoja ja hankkia erilaisia aineistoja (tilasto-, kirjallisuus- ja kehittämishankekatsaukset, yksilö- ja ryhmähaastattelut sekä perinteiset postikyselyt- ja e-kyselyt). Näin toimien saadaan mahdollisimman moniulotteinen ja kattava kokonaiskuva mielenterveyskuntoutujien palvelutarpeesta ja palvelutarpeeseen vastaamismahdollisuuksista paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta.
Kaiken kaikkiaan on arvokasta ja tärkeää saada jokaisen osallistujatahon ääni kuuluviin kehitettäessä mielenterveyskuntoutujien hyvin-vointipalveluja asuinpaikasta, sosioekonomisesta ja ammattiasemasta riippumatta. Sekä palveluiden ainutkertaiseen käyttöön perustuva mielenterveyskuntoutujan kokemustieto että monivuotiseen palveluiden tuottamiseen perustuva ammatillinen näkemystieto on tärkeää kehitettäessä mielenterveyskuntoutujien hyvinvointipalveluja. Jokainen edellä kuvattu tutkimusavusteisen kehittämistiedon jyvä on yhtä arvokas edistettäessä mielenterveyskuntoutujien elämänlaatua ja yksilöllisiä työllistymispolkuja.
Myös mielenterveyskuntoutujille kuuluvat arvokas ja omannäköinen elämä ja elämäntapa sekä yhdenvertaiset hyvinvointipalvelut.
”Kulttuuristen ja muiden ihmisen antamien merkityksien lisäksi luonnolla on oma, ihmisestä riippumaton ja ainutlaatuinen historiansa ja elämänsä. Kun tämä oivalletaan, luonto kohdataan sensitiivisesti ja avoimena sen omille lukuisille muodoille ja ilmentymille.” (Rannisto 2015).
LÄHTEET
Aholainen, M., Jäntti, S., Tammela, A. & Tanskanen, J. 2012. Miten taide vaikuttaa? Kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkärilehti, 9/2021, vsk 76, 564–568. Viitattu 28.4.2023 https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/miten-taide-vaikuttaa-kulttuurisia-nakokulmia-hyvinvointiin-ja-tervey-teen/?public=29e7a5eeae789608f35becb2cc8ef7a4
Allardt, E. 1998. Hyvinvointitutkimus ja elämänpolitiikka. Teoksessa Roos, J.-P. & Hoikkala, T. (toim.) Elämänpolitiikka. Gaudeamus. Tampere, 34–53.
Appelqvist-Schmidlechner, K. & Tuisku, K. & Tamminen, N. & Nordling, E. & Solin, P. 2016. Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen lääkärilehti. Vol 71 Nro 24, 1759–1764.
Ammatillinen kuntoutus s.a. Viitattu 4.5.2023 https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
Ansio, H., Houni, P. & Piispa, M. 2018. ”Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä mikä olisin”. Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ. Yhteiskuntapolitiikka, 83 (1), 5–17. Viitattu 2.3 2023 https://www.julkari.fi/handle/10024/136024
Barton, J., Griffin, M. & Pretty, J. 2012. Exercise-, nature- and socially interactive-based initiatives improve mood and self-esteem in the clinical population. Perspectives in Public Health, 132(2), 89–96. Viitattu 24.4 2023 https://doi.org/10.1177/1757913910393862
Cole, D. & Troy, E. 2012. Experiencing the Restorative Components of Wilderness Environments: Does Congestion Interfere and Does Length of Exposure Matter? Environment and Behavior 42(6), 806–823. Viitattu 24.3 2023 https://doi.org/10.1177/0013916509347248
Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Niin & näin. Tampere.
Draper, S.W. 1988. What’s going on in everyday explanation? Teoksessa Antaki, C. (toim.) Analysing everyday explanation. A Casebook of Methods. Sage. Newbury Park, 15–31.
Edmondson, A. 2019. The fearless organization. Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Harvard Business School. New Jersey: John Wiley & Sons, Inc.
Eläinsuojeluasetus (396/1996) Viitattu 3.4.2023. Eläinsuojeluasetus 396/1996 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Eläinsuojelulaki (247/1996) 4.4.1996/247. Viitattu 3.4.2023. Eläinsuojelulaki 247/1996 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Eläinten hyvinvointikeskus EHK. 2023. Viitattu 6.4.2023 Hyvinvointi – Eläintieto.fi (elaintieto.fi)
Forss, A. 2007. Paikan estetiikka. Eletyn ja koetun ympäristön fenomenologiaa. Helsingin yliopistopaino. Helsinki.
Foster, R., Salonen, O. & Sutela, K. 2022. Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: Kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus. 2022:2. Vol. 53. 118–129.
Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. 2006. Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 tutkimuksen tuloksia. Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos. Helsinki.
Hankesuunnitelma, Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto-ohjelma (ESR).
Henki ja elämä -hankkeen esittelysivu 2021. Viitattu 25.2.2022 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/henkijaelama/
Halonen, J. 2022. Kuntaliitto. Kuntarajat sekä maakuntien, sairaanhoitopiirien ja hyvinvointialueiden rajat. Jaana.Halonen@kuntaliitto.fi
Hautamäki L., Ramadan F., Ranta P., Haapala E. & Suomela-Markkanen, T. 2018. Eläinavusteinen terapia. Katsaus tutkimuskirjallisuuteen ja toimintaan Suomessa. Työpapereita 140. Kansaneläkelaitos, KELA. Viitattu 17.1.2023 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018070631430
Hautamäki, L., Ramadan, F. & Vilhunen, T. 2021. Millainen on hyvä eläinavusteinen interventio? Käsikirja eläinavusteisten menetelmien laadukkaaseen toteuttamiseen eri toimintaympäristöissä. Viitattu 17.1.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/331626/Kuntoutustakehittamassa29_saavutettava.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hautio, M. (toim.) 2016. TAVOITTAAKO TAIDE? Kokemuksia kunta- ja aluetaiteilija sekä lähiöhankkeista. Viitattu 17.1.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-249-2
Heikkilä, M. & Tikkaoja, O. 2015. Tatun ja soten työkirja. Vinkkejä osallistavan taiteen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle & tuottajalle. Hyvinvoinnin välitystoimisto. Luettu 24.4.2023 hyvinvoinnin-valitystoimisto.humak.fi//wp-content/uploads/sites/19/2015/10/HVVT_Tatu-Sote-Tyokirja_net.pdf
Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.
Heiskanen, I. 2006b. Luontoherruuden mieli ja valta. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 176–209.
Helne, T., Hirvilammi, T. & Laatu, M. 2012. Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Viitattu 5.3.2021 http://hdl.handle.net/10138/34643
Helne, T. 2023. Edelläkävijä Erik Allardt. Miksi Allardtin hyvinvointiajattelu sopii nimenomaan kestävän hyvinvoinnin tutkimukseen? YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):2, 159–167. Viitattu 17.5.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146468/YP2302_Helne.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen., S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Viitattu 5.5.2023 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf
Hewege, C.R. & Perera, L.C.R. 2013. In Search of Alternative Research Methods in Marketing: Insights from Layder’s Adaptive Theory Methodology. Contemporary Management Research. Pages 343-360, Vol. 9, No. 3, September 2013. Viitattu 6.5.2023 doi:10.7903/cmr.9978
Hietala O., Kinnunen S., Kauppila R. & Karjalainen, J. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittäminen työntekijöiden ja johdon näkökulmasta Osallisuuden, oppimisen ja ammatillisen kasvun mahdollisuuksia. THL Työpaperi 26/2018. Viitattu 3.3 2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137261/URN_ISBN_978-952-343-088-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Houni, P., Turpeinen, I. & Vuolasto, J. 2020. TAIDETTA! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus (TAIKE). Viitattu 28.4.2023 https://innokyla.fi/sites/default/files/2021-04/Kulttuurihyvinvoinnin%20k%C3%A4sikirja.pdf
Huhtinen-Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.) 2018. Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä. Viitattu 17.1.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-097-7
Huhtinen-Hildén, L. 2013. Kohti luovaa arkea – Kulttuurisen vanhustyön mahdollisuuksista ja kehittämishaasteista. Teoksessa K. Leppisaari (toim.) Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa – Tahtoa, toimintaa ja teoriaa. Helsinki: Osaattori ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy, 8–21. Viitattu 27.3.2023 Kohti luovaa arkea : kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä : tutkimusraportti – Theseus
Hämäläinen, J. 2010. Sosiaalipedagogiikka teorian ja käytännön suhteena. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, Vol 11. Viitattu 3.5.2023. Sosiaalipedagogiikka teorian ja käytännön suhteena – pdf (journal.fi)
Hämäläinen, J. 2022. Suomalaista sosiaalipedagogiikkaa rakentamassa. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. 23 (1) Viitattu 4.1.2023 https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/121426
Hämäläinen, T. & Savolainen, K. 2016. Toiminta kuntoutumisessa – päämäärä ja väline. Teoksessa I. Autti-Rämö, A-L. Salminen & A. Ylinen (toim.) Kuntoutuminen. Duodecim. 281–286.
Ilmarinen J. 2003. Ikääntyvän työvoiman työkyvyn ylläpitäminen. Teoksessa Heikkinen E, Rantanen T, toim. Gerontologia. Duodecim, Helsinki, s. 395–407.
Jeglinsky I. & Kukkonen T. 2016. Moniammatillinen yhteistyö kuntoutuksessa. Teoksessa I., Autti-Rämö, A-L., Salminen, X. & A., Ylinen (toim.) Kuntoutuminen. Duodecim. 393–401.
Kantonen, L. & Karttunen, S. 2021. Yhteisötaiteen etiikka. Teoksessa Yhteisötaiteen etiikka: tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Kantonen, L. & Karttunen, S. (toim.). Viitattu 10.5.2023. Yhteisötaiteen etiikka : tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. – Taju (uniarts.fi)
Karjalainen, P., Metteri, A. & Strömberg-Jakka, M. 2019. Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys. Sosiaali- ja tervesministeriön raportteja ja muistioita. 2018:41. Viitattu 2.2.2023. TIEKARTTA 2030 : Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys – Valto (valtioneuvosto.fi)
Karttunen, S. 2017. Laajentuva taiteilijuus – yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatio -käsitteen valossa. Tahiti 7. Viitattu 17.1 2023 https://tahiti.journal.fi/article/view/85656/44606
Kettunen, P. 2017. Vaikuttavuuden arviointi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Turun kaupunki • Kaupunkitutkimusohjelma. TUTKIMUSRAPORTTEJA 2/2017. Viitattu 4.5.2023 https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/tutkimusraportti_2-2017.pdf
Korhonen, P. 2011. 2Soveltavan taiteen lyhyt oppimäärä. Viitattu 24.4.2023 Soveltavan-taiteen-lyhyt-oppim%E2%80%B0%E2%80%B0r%E2%80%B0.pdf (pbworks.com)
Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4 2023 https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2005.11.002
Kuntoutus s.a. Viitattu 17.5.2023 https://stm.fi/sotepalvelut/kuntoutus
Kuntouttava työtoiminta s.a. Viitattu 4.5.2023 https://stm.fi/kuntouttava-tyotoiminta
Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109.
Layder, D. 1993. New Strategies in Social Research. An Introduction and Guide. Polity Press, Cambridge.
Le Boutillier, C., Chevalier, A., Lawrence, V., Leamy, M., Bird, V., Macpherson, R., Williams, J. & Slade, M. 2015. Staff understanding of recovery-orientated mental health practice: a systema-tic review and narrative synthesis. Implementation Science. Vol. 10, No 87, 1–14.
Leeman, L. & Hämäläinen, R.-M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):5, 586–594. Viitattu 16.1.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131350/YP1605_Leemann&Hamalainen.pdf
Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. 2017. Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. Taideyliopisto, Kokos-julkaisusarja 1/2017. Viitattu 28.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-16-7
Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. 2017. Johdanto. Teoksessa Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. 2017. Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. Taideyliopisto, Kokos-julkaisusarja 1/2017. Viitattu 28.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-16-7, 7–28
Lindh, J., Härkäpää, K. & Kostamo-Pääkkö, K. 2018. Johdatus sosiaalisen kuntoutuksessa. Teoksessa J. Lindh, K. Härkäpää & K. Kostamo-Pääkkö. Sosiaalinen Kuntoutuksessa. Rovaniemi: Laplans University Press, 7–15.
Lääkinnällinen kuntoutus s.a. Viitattu 4.5.2023 https://stm.fi/laakinnallinen-kuntoutus
Maa- ja metsätalousministeriö. 2022. Eläinten hyvinvointi. Viitattu 2.3.2023 Eläinten hyvinvointi – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi)
Manninen, A. 2021. Yhteyksiä luomassa. Nykytaideperustainen ilmiöpohjainen oppiminen Euroopan kansalaisuuden tarkastelussa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 319. Viitattu 2.2.2023. Yhteyksiä luomassa : nykytaideperustainen ilmiöpohjainen oppiminen Euroopan kansalaisuuden tarkastelussa (ulapland.fi)
Martin, M. & Soronen, K. 2022. Toipumisorientaatio mielenterveyspalveluissa. Lapin yliopisto. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 8. Viitattu 6.4 2022 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/65063/Martin_Marjatta-Soronen_Kari.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Martin, M., Nordling, E., Soronen, K. & Savelius-Koski, E. (toim.). 2021. Yhdessä toipumisen tukena mielenterveystyössä. Toipumisorientaation toimintamallit ja niiden implementaatio. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2021. Viitattu 10.1.2023 Yhdessä toipumisen tukena mielenterveystyössä (julkari.fi)
Mikita, V. 2018. Kanttarellin kuuntelun taito. Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Keuruu: Otava.
Mikita, V. 2021. Lingvistinen metsä. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Keuruu: Otava.
Möttönen, S. 2013. Onko kunnalliselle sosiaalipolitiikalle tilaa rakenteiden muutoksessa? Teoksessa Salonen-Soulié, U. (toim.) Kunnallisen sosiaalipolitiikan tila ja tulevaisuus Haasteet opetukselle ja tutkimukselle. IX Bruno Sarlin -työseminaari, Huoltaja-säätiön 60-vuotisjuhla-seminaari 21.11.2013. Viitattu 18.9.2022 http://www.huoltaja-saatio.fi/wp-con-tent/uploads/2016/06/HuSa_Kunnallisen-sosiaalipolitiikan-tila-ja-tulevaisuus.pdf, 4–15.
Nieminen, A. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä, kentät ja mahdollisuudet. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Diakonia-ammattikorkeakoululun julkaisuja. Diak työelämä 13, 10–24. Viitattu 13.2 2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2013, 14. Viitattu 2.2 2022 https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/122317
Nivala, E. & Ryynänen S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Tallinna: Gaudeamus.
Nordling, E. 2018. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Duodecim 2018; 134:1476–83. Viitattu 15.3.2023. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? (julkari.fi)
Nordling, E. & Rissanen, P. 2020. Mielenterveystyö uudistuu. Toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 40/2020. Viitattu 27.4 2022 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140792/URN_ISBN_978-952-343-591-9.pdf
Nortio, J. 2021. Mielenterveysongelmat vievät yhä useammin eläkkeelle: työkyvyn tukeminen aloitettava ajoissa. Sosiaalivakuutus.fi. KEHITTYVÄ SOSIAALITURVA | 9.4.2021. Viitattu 3.5.2023 https://sosiaalivakuutus.fi/mielenterveysongelmat-vievat-yha-useamminelakkeelle-tyokyvyn-tukeminen-aloitettava-ajoissa/
Nuutinen, T., Laulainen, S. & Salonen A.O. 2022. Taitelijat kulttuurihyvinvointitoiminnan rajapinnalla Tutkimus taiteilija-ammattilaisesta ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Yhteiskuntapolitiikka 87, 502–512. Viitattu 13.3 2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145562/YP2205-6_Nuutinenym.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Närhi, K. 2015. Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 23(3). Viitattu 14.4.2023 https://journal.fi/janus/article/view/53002
Piirainen, K. 2018. Yhdenmukaisuutta ja tapauskohtaisuutta sosiaaliseen kuntoutukseen – palveluohjaus julkisen toimijan ratkaisuna. Teoksessa H., Kostilainen & A. Nieminen (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Diakonia-ammattikorkeakoululun julkaisuja. Diak työelämä 13, 10–24. Viitattu 13.2 2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Puromäki, H., Kuusio H., Tuusa, M. & Karjalainen, J. 2016. Sosiaalihuoltolaki ja sosiaalinen kuntoutus. Kuntakyselyn tulokset. Työpaperi 47/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 5.4 2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131975/URN_ISBN_978-952-302-803-6.pdf?sequence=1
Raatikainen, E., Rahikka, A., Saarnio, T. & Vepsä, P. 2019. Ammattina sosionomi. SanomaPro Oy. Helsinki.
Raivio, H. (toim.) 2018b. Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta! Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishankkeen (SOSKU) 2015–2018 loppuraportti. Viitattu 17.1.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-070-9
Raivio, H. (toim.) 2018a. Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta! Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishankkeen (SOSKU) 2015–2018 loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 7/2018.
Rannisto, T. 2015. Kulttuurin ja luonnon jäljet ympäristön esteettisessä kokemisessa. Esimerkkinä Suvisaaristo. Teoksessa Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi. (toim.) Puolakka, K., Haapala, A. & Rannisto, T. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki. Viitattu 2.2.2023. Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi – Kalle Puolakka, Arto Haapala & Tarja Rannisto (finlit.fi)
Remm, J. 2022. The Estonian Forest from the Painter’s Viewpoint. Teoksessa S. Bédard-Goulet & D. Chartier (toim.) The Northern Forest, 281–302. Viitattu 24.4 2023 https://archipel.uqam.ca/15793/1/222059984.pdf#page=281
Rouvinen-Wilenius, P. 2014. Osallisuuden jäljillä. Viitattu 6.6.2022 https://www.researchgate.net/publication/262485846_Kohti_osallisuutta-_mika_estaa_mika_mahdollistaa
Rönkä, A.-L. & Kuhalampi, A. 2011. Sanoilla yli sektorirajojen. Teoksessa Rönkä, A-L., Kuhanen, I., Liski M., Niemeläinen, S., Rantala., P. (toim.) Taide käy työssä. Taidelähtöisiä menetelmiä työyhteisöissä. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 75. N – Paino Oy: Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, 30–34.
Saari, E., Viinamäki, L. & Pohjola, A. 1999. Hyvinvointi-interventiot pitkäaikaistyöttömyyttä ratkaisemassa? Teoksessa Pohjola, A., Saari, E. & Viinamäki, L. (toim.) Interventioilla hyvinvointia työttömille? Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C 30. Rovaniemi, 10–34.
Saari, E., Viinamäki, L. & Antikainen, J. 2014. Miten tuotamme luotettavaa kokemustietoa? Teoksessa Nieminen, Ari & Vuorio, Elina (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 177. Viitattu 5.5.2023 http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf, 54–71
Salminen, A.-L. 2016. Ryhmämuotoinen kuntoutus. Teoksessa I. Autti-Rämö, A-L Salminen & A. Ylinen, A., (toim.) Kuntoutuminen Duodecim. 301–305.
Salminen, J., Lehtonen, P., Rikala, S., Kuusisto, A-K., Luoma-Halkola, H., Puumala, E., & Sointu, L., Wallin, A. & Häikiö, L. 2012. Osallisuuden kehät: Näkökulmia hyvinvoinnin muotoutumiseen Focus Localis 3/2021. Viitattu 17.1.2023 https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7929
Salonen, K. 2006. Ihminen on luontoa. Teoksessa ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 49–69.
Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. Viitattu 17.1.2023 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2
Salonen, K., Hirvonen, J., Ilmarinen, K., Paakkolanvaara J.-V., Peuraniemi, T. & Saarinen, S. 2021. Turvallisuuden moninaisuus Green Care- toiminnassa. Kuntoutus, 44 (2), 73–75. Viitattu 17.1 2023 https://journal.fi/kuntoutus/article/view/109482/64303
Salonen, A., Isola, A.-M. & Foster, R. 2022. Osallisuutta, mutta mihin? Planetaarisen kansalaisen osallisuuskäsitys. UAS-verkkolehti 3/2022.Luettu 23.4.2023 https://uasjournal.fi/3-2022/osallisuutta-mutta-mihin-planetaarisen-kansalaisen-osallisuuskasitys/
Slade, M., Amering, M. & Oades, L. 2008. Recovery: An international perspective. Epidemiologia e Psichiatria Sociale 17(2):128–37.
Sosiaalihuoltolaki 30.12 2014/1301. Viitattu 13.3 2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301
Sosiaalinen kuntoutus s.a. Viitattu 4.5.2023 https://stm.fi/sosiaalinen-kuntoutus
Suikkanen, A., Viinamäki, L., Selkälä, A. & Syväjärvi, A. 2015. Tutkimuksen toteutus. Teoksessa Viinamäki, L. & Selkälä, A. (toim.) 2015. 20 vuotta suomalaista näyttötutkintojärjestelmää ‒ ”Näyttötutkinto on ollut silloin onnistunut valinta, jos työtön tai työttömyysuhan alainen henkilö saa tutkinnon läpi ja työllistyy haluamaansa työhön” Raportit ja selvitykset 2015:2. Opetushallitus, 114–116. Viitattu 5.5.2023 http://www.e-julkaisu.fi/oph/nayttotutkintojarjestelma_20_vuotta/#pid=4
Suositus työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisen laatukriteereiksi 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallinen kehittämishanke (SOSKU) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n sivusto. Aitoluonto.fi -sivusto. Viitattu 18.4.2023 https://www.aitoluonto.fi/
Särkelä-Kukko, M. 2014. Osallisuuden eriarvoisuus ja eriarvoistuminen. Teoksessa Rouvinen-Wilenius, P. 2014. Osallisuuden JÄLJILLÄ. Viitattu 6.6.2022 https://www.researchgate.net/publicati-on/262485846_Kohti_osallisuutta-_mika_estaa_mika_mahdollistaa, 34–68.
Tieteen termipankki. Viitattu 23.4.2023 https://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu/en
Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023 https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index
Tilastokeskus, työssäkäynti. Tiedot on poimittu 14.4.2023 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tyokay/statfin_tyokay_pxt_115m.px/table/tableViewLayout1/
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampereen yliopistopaino.
Tuan, Y. 2006. Paikan taju: aika, paikka ja minuus. Teoksessa Knuutila, S., P., Laaksonen & U. Piela (toim.). Paikka, eletty, kuviteltu, kerrottu. 15–31. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Duodecim 134 (13): 1397–1403. Viitattu 17.1.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo14421
Tyrväinen, L., Sievänen, T. & Hujala, T. 2015. Luontoperustaisten terveyspalveluiden ja kansanterveyden edistäminen sääntelymuutoksin Niukat resurssit viisaasti käyttöön – sääntelystä biotalouden edistäjä -hankkeen taustaraportti. Viitattu 17.1.2023 https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2158283/Luontoperustaisten+terveyspalveluiden+ja+kansanterveyden+edist%C3%A4minen+s%C3%A4%C3%A4ntelymuutoksin.pdf/219f9504-2276-4502-aba5-75e8bc71e2f7
Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin vuosina 2003–2021. Eläketurvakeskus, Tilastotietokanta. Tiedot on poimittu 4.10.2022 https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK/ETK__120tyoelakkeensaajat__40tyoelakkeelle_siirtyneiden_lkm/elsi_t10_tk_diag.px/chart/chartViewLine/
Uusitalo, H. & Simpura, J. 2020. Erik Allardt hyvinvoinnin tutkijana. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):5–6, 579–587. Viitattu 15.11.2021 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112593224
Vartiainen, P. 2007. Monitahoarvioinnin periaatteet ja prosessit. Teoksessa Viinamäki, L. & Saari, E. (toim.) Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Tammi. Helsinki, 152–172.
Vehmasto, E. & Lipponen, M. 2021. Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM. 2021;137(17):1775–80. Viitattu 17.1.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo16383
Viinamäki, L. & Selkälä, A. 2014. Kuntakuva ja vastaajaprofiili. Teoksessa Viinamäki, L. (toim.) 2014. Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 1/2014, 58–63. Viitattu 25.2.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 5.5.2023 http://www.theseus.fi/handle/10024/137218
Viinamäki, L. & Rasa, M. & Viinonen, S. 2022. Ekososiaalisesti pientä ja suurta sosiaalipolitiikkaa – tapausesimerkkinä Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hanke. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 3/2022. Viitattu 25.2.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2022/10/27/ekososiaalisesti-pienta-ja-suurta-sosiaalipolitiikkaa-tapausesimerkkina-henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena-hanke/
Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Kosloff, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja tervevysministeriön julkaisuja. 2020:6. Viitattu 4.1.2023 Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030 (valtioneuvosto.fi)
Vähäsarja, V. 2014. Luontoympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutusten taloudellinen arvottaminen. Viitattu 17.1.2023 https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a210.pdf
Väisänen, R. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen käsite ja kehitysvaiheet. Teoksessa Sosiaalinen kuntoutuksessa, J. Lindh, K. Härkäpää & K. Kostamo-Pääkkö (toim.) Sosiaalinen kuntoutuksessa, 19–38. Rovaniemi: Lapland University Press.
Wahlström, R. 2006. Miten luonto kuntouttaa. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 78–89.
WHO. 2022. World mental health report: transforming mental health for all. Viitattu 9.2.2023. World mental health report: Transforming mental health for all (who.int)
Wiens, V. 2018. Pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvointi: hypoteettinen malli. Acta Universitas Ouluensis D Medica 1498. Viitattu 13.2 2023 http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526221403.pdf
Ylilauri, M. & Yli-Viikari, A. (toim.) 2019. Kohti luonnollista hyvin-vointia. Näkökulmia luontoperustaisten toiminnan kehittämiseen. Levón-instituutin julkaisuja, 143. Vaasa: Vaasan yliopisto. Viitattu 17.1.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-861-0
LIITTEET
Liite 1.
Liitetaulukko 1. Tilastokuvioiden 7.–12.; tilastotaulukoiden 3.–4. ja Karttojen 1.–2. kuvaukset.
| Kuvio/Taulukko | Tilastokuvaus |
| Kuvio 7. Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin koko maassa vuosina 2010–2021. | Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmittäin vuosina 2003–2021. Eläketurvakeskus, Tilastotietokanta. https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK/ETK__120tyoelakkeensaajat__40tyoelakkeelle_siirtyneiden_lkm/elsi_t10_tk_diag.px/chart/chartViewLine/. Tiedot on poimittu 4.10.2022. |
| Kuvio 8. Kuntoutuspsykoterapiaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. | Indikaattori ilmaisee vuoden aikana kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrän 1000 vastaavan ikäistä kohti. Kela voi järjestää 16 vuotta täyttäneille psykoterapiaa. Alle 16 vuotta täyttäneiden terapiasta vastaa julkinen terveydenhuolto. Kelan harkinnanvaraisena psykoterapiana järjestetään aikuisten psykoterapiaa ja nuorten psykoterapiaa (16–25-vuotiaat). Väestösuhteutuksessa on käytetty Kelan vakuutettua väestöä. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023. |
| Kuvio 9. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. | Indikaattori ilmaisee mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden (F00–F99) vuoksi työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuuden prosentteina 25–64-vuotiaasta väestöstä tilastovuoden lopussa. Työkyvyttömyyseläkkeet käsittävät toistaiseksi myönnetyt eläkkeet ja määräaikaiset kuntoutustuet. Väestösuhteutuksessa on käytetty Kelan vakuutettua väestöä. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023. |
| Kuvio 10. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25–64-vuotiaat/1 000 vastaavan ikäistä koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. | Indikaattori ilmaisee mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa tai YEL-päivärahaa saaneiden 18–24-vuotiaiden osuuden vastaavan ikäisestä väestöstä. Väestösuhteutuksessa on käytetty Kelan vakuutettua väestöä. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023. |
| Kuvio 11. Perusterveydenhuollon mielenterveyden lääkärikäynnit/1 000 asukasta koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. | Indikaattori ilmaisee perusterveydenhuollon avohoidon mielenterveyden fyysiset lääkärikäynnit terveyskeskuksessa tuhatta asukasta kohti. Perusterveydenhuollon avohoidon mielenterveyden lääkärikäynteinä tilastoidaan asiakkaiden / potilaiden käynnit terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotoilla ja lääkärin suorittamat käynnit asiakkaan / potilaan luo. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Indikaattori sisältää vain fyysiset käynnit perusterveydenhuollon mielenterveystyössä. Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023. |
| Kuvio 12. Työttömät, % työvoimasta koko maassa, Kemi-Tornion seutukunnassa, Oulun seutukunnassa ja Rovaniemen seutukunnassa vuosina 2010–2021. | Indikaattori ilmaisee työttömien osuuden prosentteina työvoimasta. Työttömänä pidetään työnhakijaa, joka ei ole työsuhteessa eikä työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen opiskelija. Työttömänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu (03) tai jonka säännöllinen viikoittainen työskentelyaika on alle 4 tuntia. Vuoden 2013 alussa tapahtuneen lakimuutoksen myötä työttömillä työnhakijoilla ei enää ole ikärajoja, joten minkä ikäinen henkilö vain on voinut olla työtön työnhakija vuoden 2013 alusta lähtien. Päätoimisia koululaisia ja opiskelijoita ei lueta työttömiksi myöskään lomien aikana. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 13.1.2023. |
| Taulukko 3. Työlliset toimialoittain (TOL 2008) Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa vuosina 2010–2021. | Työssäkäyntitilaston henkilöperusjoukon muodostaa maassa vuoden viimeisenä päivänä vakinaisesti asuva väestö. Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18–74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterissä tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tyokay/statfin_tyokay_pxt_115m.px/table/tableViewLayout1/. Työssäkäyntitilastoa ei ollut saatavilla ilmaiseksi seutukuntatasolla. Tiedot on poimittu 14.4.2023. |
| Taulukko 4. Työlliset toimialoittain (TOL 2008) Lapin maakunnassa vuosina 2010–2021. | Työssäkäyntitilaston henkilöperusjoukon muodostaa maassa vuoden viimeisenä päivänä vakinaisesti asuva väestö. Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18–74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterissä tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tyokay/statfin_tyokay_pxt_115m.px/table/tableViewLayout1/. Työssäkäyntitilastoa ei ollut saatavilla ilmaiseksi seutukuntatasolla. Tiedot on poimittu 14.4.2023. |
| Kartta 1. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista vuonna 2021. | Indikaattori ilmaisee mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden (F00 – F99) vuoksi työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuuden prosentteina 16–64-vuotiaasta väestöstä tilastovuoden lopussa. Työkyvyttömyyseläkkeet käsittävät toistaiseksi myönnetyt eläkkeet ja määräaikaiset kuntoutustuet. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 20.4.2023. |
| Kartta 2. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16–64-vuotiaista vuonna 2021. | Indikaattori ilmaisee perusterveydenhuollon avohoidon mielenterveyskäyntien osuuden tuhatta asukasta kohti. Käynnit sisältävät terveyskeskusten mielenterveystoimistossa tehdyt lääkärikäynnit ja käynnit muun ammattihenkilökunnan luo. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Perusterveydenhuollon avohoidon käynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitokäynnit vastaanotoilla ja lääkärin tai muun henkilökunnan suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2023. Tiedot on poimittu 20.4.2023. |
Liite 8.
HANKKEESTA ILMESTYNEET JULKAISUT, BLOGITEKSTIT, VIDEOT
Lapin ammattikorkeakoulu, hankkeen toteuttajatiimi:
- Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä (1.1 2021–30.6.2023).https://blogi.eoppimispalvelut.fi/henkijaelama/
- Lämsä, A-L., Rasa, M. & Viinonen, S. 2022. Kumppanina korona – hanketyön haasteet. Teema-artikkeli. Lumen-lehti. Lapin Ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2022. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2022/04/28/kumppanina-korona-hanketyon-haasteet/
- Viinamäki, L., Rasa, M. & Viinonen, S. 2022. Ekososiaalisesti pientä ja suurta sosiaalipolitiikkaa – tapausesimerkkinä Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä -hanke. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 3/2022. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2022/10/27/ekososiaalisesti-pienta-ja-suurta-sosiaalipolitiikkaa-tapausesimerkkina-henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena-hanke/
- Viinonen, S., & Rasa, M. & Viinamäki, L. 2021. Hyvinvointia mielenterveyskuntoutujille ja elinvoimaa maaseutuyrittäjille. https://www.lapinamk.fi/blogs/Hyvinvointia-mielenterveyskuntoutujille-ja-elinvoimaa-maaseutuyrittajille/0q5cunco/101dba12-1b61-43ab-a214-a33bfb32f198
- Viinonen, S. & Rasa, M. 2023. Nojatuolimatkalla huminalehtoon – toiminnallisten menetelmien mahdollisuudet kuntoutustyössä. https://www.lapinamk.fi/blogs/Nojatuolimatkalla-Huminalehtoon-%E2%80%93-toiminnallisten-menetelmien-mahdollisuudet-kuntoutustyossa-/31955/8091ff82-ca61-4de4-8aa2-0cbe2a1a755b Blogikirjoitus. Pohjoisen tekijät – Lapin Ammattikorkeakoulun blogi.
- Viinonen, S. & Prykäri, A. & Rasa, M. 2023. Henki ja elämä Meän Talolla – Yhteistyötä yhteisin resurssein Meri-Lapissa. Henki ja elämä Meän Talolla – Yhteistä työtä yhteisin resurssein Meri-Lapissa – Lumen (eoppimispalvelut.fi) Teema-artikkeli. Lumen. Lapin Ammattikorkeakoulun verkkolehti 4/2022.
Lapin ammattikorkeakoulu, hankkeessa toimineet opiskelijat:
- Launonen, P. & Säärelä, M. 2021. Tallin henki : etnografia hyvinvointia tukevista elementeistä eläinavusteisessa toiminnassa – Theseus
- Sopanen, A-M. 2022. Puutarha toipumisen lähteenä. ProAgria Oulu, Oulun Maa- ja kotitalousnaiset, Oulun kalatalouskeskus. https://www.proagriaoulu.fi/fi/puutarha-toipumisen-lahteena/
- Sopanen, A-M. 2023. ”Mielenterveyskuntoutujan osallisuuden kokeminen ja ilmeneminen Henki ja elämähankkeen ryhmätoiminnassa”, käsikirjoitus. Opinnäytetyö, sosionomi (AMK). Lapin ammattikorkeakoulu.
- Rytinki, P. 2023. Sosiaalisen kuntoutuksen elementtejä ryhmätoimin noissa – Luonto toipumisen lähteenä. Opinnäytetyö, sosionomi (AMK). Lapin ammattikorkeakoulu.
Hankkeessa tuotetut videot, näyttelyt ja muut julkaisut
- Tuovila, J., Viitanen, J., Pajuneva, J. Puumalainen, K., Mertala, S., Peurasaari, A., Alikaijala, N. & Anttila, K. Video. Mielenmaisemia. (44) Mielenmaisemia – YouTube
- Siren, K. & työryhmä Rovalan Setlementti. 2021. Inspiroiva luontokuvaus 2021. Valokuvanäyttely internetissä. Galleria 2021 – Henki ja Elämä, Inspiroiva Luontokuvaus (eoppimispalvelut.fi)
- Siren, K. & työryhmä Klubitalo Roihula. 2022. Inspiroiva luontokuvaus 2022. Valokuvanäyttely internetissä. Galleria 2022 – Henki ja Elämä, Inspiroiva Luontokuvaus (eoppimispalvelut.fi)
- Siren, K. & työryhmä Rovaniemen nuorisopalvelut: Jacobs, A., Jatkola, S., Kuukasjärvi, S., Leppänen, L. Niskala, L. Sarvinen, J. Tarkkanen, J. Tiainen, K. ja Ylinenpää, A. Väri ennen pimeää. Valokuvanäyttely 2022 Nuorten kulttuurikeskus Monitoritalo Monde.
- Ponkala, J. & työryhmä Meän Talo. 2023. Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja. Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK – Issuu
Mielenvireys ry:
- Eskola, J. & Soronen, K. 2021. Puheenvuoro. Diakonia Ammattikorkeakoulun verkkoblogi. Yhteistyöverkot onnistuneen hanketyön taustalla. Yhteistyöverkot onnistuneen hanketyön taustalla – Dialogi (diak.fi)
- Eskola, J. & Tervaskanto, T. 2022. Taiku-sydän. Blogi. Paikan henkeä ja taidetta luonnon helmassa. Paikan henkeä ja taidetta luonnon helmassa | Taikusydän (turkuamk.fi)
- Eskola, J. 2022. Blogikirjoitus. Green Care Finland. Villiintyneen paikan kokemuksellisuus ja ympäristöeettisyys. Henki ja elämä -Luonto toipumisen lähteenä -hankkeen blogi: Villiintyneen paikan kokemuksellisuus ja ympäristöeettisyys (gcfinland.fi)
- Pakanen, A., Ahonen, T., Marjeta, M., Ronkkainen, T., Tervaskanto, T. 2021. Video. Taidepolku Henki ja elämä hanke 2021. (44) Taidepolku Henki ja elämä hanke 2021 – YouTube
- Kanniainen, K. & Rintasaari, U. 2022. Opinnäytetyö. Diakonia Ammattikorkeakoulu. Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia luontosuhteesta sekä luonnonhyvinvointivaikutuksista. Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia luontosuhteesta sekä luonnon hyvinvointivaikutuksista – Theseus
- Louhimaa, K., Tolonen, N. & Yli-Kivistö, P. 2022. Opinnäytetyö. Oulun Ammattikorkeakoulu. Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia luontoretkistä toimintaterapian näkökulmasta. Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia luontoretkistä toimintaterapian näkökulmasta – Theseus
- Taidepolku, https://www.youtube.com/watch?v=JExL-Mnvw8w&t=6
- Henki ja elämä -hanke, https://www.youtube.com/watch?v=yCw6kDZ04bg&t=2s
- Äänimatka, https://www.youtube.com/watch?v=s97-1dp4nWM
- Kesäviilistelyä Varjakassa, https://www.youtube.com/watch?v=uYkBlMAylX0
- Hitsi vie! – Hevosenkenkätaidetta Turkan ratsurinteellä, https://www.youtube.com/watch?v=niyxTFvg-pM
- Luonto puhuttelee, https://www.youtube.com/watch?v=D2j4rdosYAk&t=134s
- Runosuonia Kurunnevalta, https://www.youtube.com/watch?v=ctpdxazISSA
- Paikan henki, https://www.youtube.com/watch?v=nDsopc2a8ls
- Musiikkituokio, https://www.youtube.com/watch?v=vns1ZJmfYW0
- Taidepolku, Henki ja elämä -hanke, https://www.youtube.com/watch?v=JExL-Mnvw8w&t=12s
- Henki ja elämä -hanke, https://www.youtube.com/watch?v=yCw6kDZ04bg&t=147s
- Runosuonia Kurunnevalta, https://www.youtube.com/watch?v=ctpdxazISSA&t=19s
- Kesäviilistelyä Varjakassa, https://www.youtube.com/watch?v=uYkBlMAylX0&t=15s
- se on varjeleva henki, https://www.youtube.com/watch?v=lNJEKgtDKSw